Labor court dismissed union claims that permanent weekly hours were violated by temporary summer hour increases.

Kysymys siitä, oliko kolmen osa-aikaisen työntekijän 30 tunnin viikkotyöaikaa koskeva työsuhteen ehto muuttunut sillä perusteella, että vuoden jälkipuoliskolla tapahtunut työtuntimäärien lisäys ei olisi ollut väliaikainen, vaan asianomaisille olisi vakiintunut alun perin työsopimuksessa sovittua työtuntimäärää suurempi keskimääräinen viikkotyöaika.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantaja olisi soveltaessaan seuraavana vuonna 30 tunnin viikkotyöaikaa ja kieltäytyessään sen jälkeenkään muusta sopimasta, rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. (Ään.)

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaajat Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Kengis Ky

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.3.1987 samoin kuin 7.4.1989 solmittujen myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevien työehtosopimusten liitteenä olevassa osaaikatyöntekijöitä koskevassa liitepöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Viikkotyöaika

1. Työnantajan ja osa-aikatyöntekijän välillä sovitaan keskimäärin viikossa työskenneltävien säännöllisten työtuntien vähimmäismäärästä.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä :

Mikäli sovittu keskimääräinen säännöllinen viikkotuntimäärä ei vastaa todellista työnteettämistarvetta, on viikoittainen keskimääräinen työaika sovittava todellisten olosuhteiden mukaiseksi.

Sovittua keskimääräistä viikkotyöaikaa ei tarkisteta, jos osa-aikatyöntekijä on työskennellyt perustellusta syystä väliaikaisesti yli sovitun viikkotyöajan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti pääsemättä sovintoon. Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu muun muassa 8.1.1990 ja tuolloin Kaupan Työnantajaliitto KTL oli yhtynyt työnantajan käsityksiin.

Osa-aikatyöntekijöitä koskeva liitepöytäkirja oli ollut myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen liitteenä vuodesta 1972 alkaen. Alkuperäisen sanamuodon mukaan keskimääräinen viikkotyöaika oli pyrittävä sopimaan todellisuudessa työskenneltävää työaikaa vastaavaksi. Pöytäkirjan soveltamisohjeissa oli todettu, että poikkeuksellisesti voi olla tilanteita, joissa osoittautuu välttämättömäksi lisätä osa-aikatyöntekijän kanssa sovittua säännöllistä tuntimäärää yhden tai useamman viikon aikana. Vuonna 1977 sopimuksesta oli poistettu soveltamisohjeet. Vuonna 1980 sopimuksen sanamuoto oli muutettu nykyiseen ehdottomaan muotoonsa, jonka mukaan työaika on sovittava todellisten olosuhteiden mukaisesti. Pöytäkirjan nykyinen sanamuoto oli peräisin 7.4.1983 allekirjoitetusta sopimuksesta, jossa määräystä oli hieman väljennetty. Sen loppuun oli tuolloin lisätty maininta mahdollisuudesta perustellusta syystä väliaikaisesti ylittää sovittu viikkotyöaika.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut, että Kengis Ky tuomittaisiin hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Kaupan Työnantajaliitto KTL valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Kengis Ky ovat lausuneet, että Kengis Ky-niminen kenkäkauppa oli toiminut 14 vuoden ajan. Se oli ollut koko ajan pakotettu työtunteja teettäessään ottamaan huomioon suuret kausivaihtelut myynnissä. Helmi-maaliskuussa esimerkiksi myynti oli vain noin kolmasosa marraskuun myynnistä. Palkka- ja muut kustannukset olivat jatkuvasti nousseet mutta vastaavasti myynnin kehitys ja kenkäkaupan tuotto laskeneet. Kolmena viimeisenä tilikautena myynnin kehitys oli ollut negatiivinen.

Kanteessa tarkoitettujen myyjien tuntimäärät olivat olleet vuoden 1988 syksyllä poikkeukselliset, koska yksi myyjistä oli irtisanoutunut lomakauden aikana ja työvuoroja oli ollut vaikea järjestellä käytettävissä olleella myyjämäärällä. Koeaikaista uutta myyjää ei ollut voitu tehokkaasti käyttää ammattitaidon riittämättömyyden vuoksi. Lisäksi erilaiset vapaapäivät ja kauppiaan poikkeuksellisen runsaat messu- ja muut matkat olivat aiheuttaneet tilanteen, jolloin työtunteja oli jouduttu tilapäisesti lisäämään.

Oli selvää, että kysymyksessä oli ollut olosuhteista johtunut tilapäinen muutos kantajien työtuntimäärissä. Muutokset olivat johtuneet perustellusta syystä ja olleet luonteeltaan väliaikaisia. Vastaajat ovat viitanneet työtuomioistuimen tuomioon 10/1989. Kantajat olivat vaatineet työtuntimääriensä vahvistamista 34 tunniksi viikossa, jotta sanotulla työtuomioistuimen tuomiolla ei olisi vaikutusta tässä asiassa. Tämä johtui siitä, että osa-aikaisia työntekijöitä koskevan liitepöytäkirjan 1 §:n 1 kohdan mukaan kysymyksessä olevat myyjät olisivat kokoaikatyöntekijöitä, jos säännöllinen enimmäisviikkotyöaika ylittäisi 34 tuntia. Vastaajien käsityksen mukaan tilanne oli tässä tapauksessa käytännössä aivan sama kuin sanotussa työtuomioistuimen tuomiossa. Hedman, Välitalo ja Lammi olivat työskennelleet kysymyksessä olevana aikana yli 34 tuntia viikossa. Työnantajalla oli edellä selviävin tavoin kuitenkin ollut perusteltu syy tuntimäärien tilapäiseen muuttamiseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Margit Edman, Paula Lammi ja Eila Välitalo ovat työskennelleet osa-aikatyöntekijöinä Kengis Ky:n palveluksessa. Heidän työsopimuksensa mukainen viikkotyöaika on ollut 30 tuntia. Edman, Lammi ja Välitalo ovat vuoden 1988 jälkipuoliskolla työskennelleet yli sovitun viikottaisen työtuntimääränsä siten, että Edmanin keskimääräinen viikkotuntimäärä on ollut 35 tuntia 30 minuuttia, Lammin 35 tuntia ja Välitalon 34 tuntia 30 minuuttia.

Liikealan ammattiliitto on katsonut, että mainittujen työntekijöiden viikkotyöaikaa koskeva työsuhteen ehto on muuttunut, koska vuoden 1988 jälkipuoliskolla tapahtunut työtuntimäärien lisäys ei ole ollut väliaikainen, vaan heille on vakiintunut alun perin työsopimuksessa sovittua työtuntimäärää suurempi keskimääräinen viikkotyöaika. Tämän vuoksi työnantajalla ei ole vuoden 1989 aikana ollut oikeutta palata soveltamaan vakiintuneita työaikoja pienempiä alle 34 tunnin viikkotyöaikoja.

Osa-aikatyöntekijöitä koskevan pöytäkirjan 2 §:ssä on viikkotyöajan osalta määräys, jonka mukaan työnantajan ja osa-aikatyöntekijän välillä sovitaan keskimäärin viikossa työskenneltävien säännöllisten työtuntien vähimmäismäärästä. Tähän pykälään liittyvän pöytäkirjamerkinnän mukaan viikottainen keskimääräinen työaika on sovittava todellisten olosuhteiden mukaiseksi, mikäli sovittu keskimääräinen säännöllinen viikkotuntimäärä ei vastaa todellista työn teettämistarvetta. Edelleen on sovittu, että keskimääräistä viikkotyöaikaa ei tarkisteta, jos osa-aikatyöntekijä on työskennellyt perustellusta syystä väliaikaisesti yli sovitun viikkotyöajan.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Kengis Ky:n ilmoituksen mukaan vuoden 1988 jälkipuoliskolla ovat kysymyksessä olevien työntekijöiden poikkeukselliseen työtuntimäärän nousuun vaikuttaneet ensiksi vuosilomajärjestelyt sekä sen jälkeen yhden osa-aikaisen myyjän irtisanoutuminen. Lisäksi eri syistä aiheutuneet poissaolot ovat vastaajien mukaan osaltaan aiheuttaneet työtuntien tilapäisen lisäämistarpeen. Sen jälkeen kun tammikuussa 1989 on palkattu uusi osa-aikatyöntekijä syksyllä 1988 pois lähteneen osaaikatyöntekijän tilalle, ovat Edmanin, Lammin ja Välitalon työtuntimäärät palautuneet sovitun mukaisiksi.

Työehtosopimuksen piiriin kuuluvat osa-aikatyöntekijät työskentelevät tuntipalkalla. Sovittu viikkotyöaika on palkanmaksun perusteena silloin kun työntekijä on oikeutettu palkkaan esimerkiksi sairauslomansa tai muun työstä poissaolonsa ajalta. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä Edmanin, Lammin tai Välitalon työsuhteissa edellä tarkoitetuissa tilanteissa sovelletusta viikkotyöajasta.

Vaikka Liikealan ammattiliitto on vielä liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa vaatinut puheena olevien työsopimusten muuttamista viikkotyöajan osalta 1.1.1989 lukien, se on työtuomioistuimessa perustanut vaatimuksensa siihen, että suuremmista viikkotyömääristä on vuoden 1988 loppupuoliskolla syntynyt sopimuksen veroinen käytäntö, jota työnantaja ei olisi saanut yksipuolisesti muuttaa. Kanteen pohjalta ei siten ole tarpeen ottaa kantaa siihen, onko edellä kuvattuja olosuhteita sinänsä pidettävä sellaisina, että Edmanin, Lammin ja Välitalon olisi katsottava perustellusta syystä väliaikaisesti työskennelleen yli sovitun viikkotyöajan.

Jos työntekijät ovat työskennelleet yli sovitun keskimääräisen säännöllisen viikkotyöaikansa, työehtosopimus edellyttää viikkotyöajasta sopimista todellisten olosuhteiden mukaiseksi. Se, että työntekijät ovat työskennelleet yli sovitun viikkotyöaikansa, saattaa siten työehtosopimuksessa määrättyjen edellytysten puitteissa synnyttää velvollisuuden muuttaa aiempaa sopimusta, mutta yksinomaan tällä perusteella ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan voida katsoa syntyneen sopimuksen veroista käytäntöä suuremmasta viikkotyömäärästä, jos kyseisen liitepöytäkirjan 2 §:n tarkoittaman viikkotyöajan soveltamisen osalta ei ole tällaista käytäntöä syntynyt. Tämän vuoksi ja muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä että Edmanin, Lammin tai Välitalon kanssa olisi työehtosopimuksessa edellytetyin tavoin sovittu muusta kuin 30 tunnin viikkotyöajasta.

Näin ollen on jäänyt näyttämättä, että Kengis Ky olisi soveltaessaan vuonna 1989 30 tunnin viikkotyöaikaa ja kieltäytyessään sen jälkeenkään muusta sopimasta rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Näyttämättä on myös jäänyt, että Kaupan Työnantajaliitto KTL olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Kaupan Työnantajaliitto KTL ja Kengis Ky pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Rautiainen, Suomalainen, Sulkunen ja Kiuru jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Liikealan ammattiliitto on perustanut kanteensa siihen, ettei Kengis Ky ole pystynyt näyttämään osa-aikatyöntekijöitä koskevan liitepöytäkirjan 2 §:ssä tarkoitettua perusteltua syytä sille, että yhtiön palveluksessa olleiden osa-aikatyöntekijöiden Margit Edmanin, Paula Lammin ja Elina Välitalon työtuntimäärän lisäys olisi ollut vain väliaikainen.

Yhtiön ja edellä mainittujen työntekijöiden erimielisyys on syntynyt siitä, että yhtiö ilmoitti 1.3.1989 alkaen työntekijöiden keskimääräisen viikkotyöajan olevan jälleen alkuperäisen työsopimuksen mukaan 30 tuntia, vaikka työntekijöiden mielestä heille vakiintui vuoden 1988 loppupuolella siitä erikseen sopimatta alun perin sovittua suurempi työtuntimäärä. Tätä tuntimäärää työnantaja ei olisi työntekijöiden mielestä saanut yksipuolisesti alentaa alle 34 tunnin.

Edmanin, Lammin ja Välitalon vuoden 1988 loppupuolella tekemien viikottaisten työtuntien määristä ei asianosaisten välillä ole sinänsä erimielisyyttä. Työtuomioistuimelle esitetystä selvityksestä ilmenee, että lukuunottamatta sairas- ja vuosilomapäiviä sekä työajan lyhennysvapaita kunkin työntekijän viikottainen työaika on vain harvoina viikkoina ollut alle 31 tunnin.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vastatessaan kanteeseen esittänyt, että kysymyksessä olevien osa-aikatyöntekijöiden työtuntimäärät olivat syksyllä useista eri syistä poikkeukselliset. Yksi myyjistä oli irtisanoutunut lomakauden aikana, eikä koeaikaista uutta myyjää voitu käyttää täysipainoisesti. Lisäksi lomapäivät, runsaat sairaspäivät, työajan lyhennysvapaat ja kauppiaan poikkeuksellisen runsaat matkat aiheuttivat poikkeuksellisen tilanteen, jolloin työtunteja jouduttiin tilapäisesti lisäämään. Tammikuussa 1989 palkattiin irtisanoutuneen osaaikatyöntekijän tilalle uusi osa-aikatyöntekijä, ja hänenkin irtisanouduttuaan kesäkuussa 1989 palkattiin taas uusi osa-aikatyöntekijä. Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työtuntimäärien lisääminen ei olisi riittänyt täyttämään yrityksen työvoiman tarvetta muun muassa vapaapäivien järjestämiseksi viikonlopun yhteyteen.

Todistajana kuullun Liikealan ammattiliiton osastopäällikön mukaan sopimusmääräys syntyi nykyisessä muodossaan vuonna 1983 työntekijäliiton esityksestä ja vastapainona sille, että osa-aikatyövoiman käyttöön liittyviin liittojen välillä hyväksyttyihin kannanottoihin sisältyi toteamus siitä, että työtuntien lukumäärää yrityksessä lisättäessä tulee tutkia, voidaanko lisätunteja tarjota jo työsuhteessa oleville osa-aikatyöntekijöille. Sopimusmääräyksellä lievennettiin siten lisätyön tarjoamisvelvollisuutta. Sopimusmääräyksestä neuvoteltaessa oli esimerkinomaisesti esillä myös syitä, joita voitaisiin pitää perusteltuina poikkeamiseksi sovituista työtunneista. Todistajan mukaan neuvotteluissa käsiteltiin ainakin sairauspoissaolojen vaikutusta, joiden osalta kynnys isommissa yrityksissä olisi korkeampi kuin pienissä, sekä myyntihuippuja, jotka ovat normaalia käytäntöä, joten työajan pitentäminen tulisi perustaa muuhun perusteltuun syyhyn.

Vastaaja on todisteena vedonnut aikaisemmassa työtuomioistuinasiassa (tuomio N:o 10/1989) esitettyyn samaa sopimusmääräystä koskevaan todistajankertomukseen, jossa Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n entinen asiamies oli kertonut sopimusmääräyksellä tarkoitetun erilaisia sijaisuuksia ja sesongeista johtuvaa työn teettämisen tarvetta. Tämän todistajan mukaan kysymykseen voi tulla eri pituinen aika riippuen siitä, mihin aikaan vuodesta tai mistä syystä työtunteja on ollut työsopimuksessa sovittua enemmän; eikä todistaja nähnyt estettä sille, että sopimusmääräyksessä tarkoitettu väliaikaisuus voisi kestää koko kesälomakaudenkin.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys sopimusmääräyksessä tarkoitetusta perustellusta syystä on ainakin kausiluonteisen työn osalta ristiriitaista. Lisäksi sen ajanjakson pituutta, joksi työtuntimäärää voidaan perustellusta syystä lisätä, on esitetyn selvityksen perusteella sivuttu neuvotteluissa varsin ylimalkaisesti.

Sopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että sekä sopimusmääräyksessä käytetyille sanonnoille "perustellusta syystä" ja "väliaikaisesti" on tarkoitettu antaa sopimusmääräystä sovellettaessa ja tulkittaessa yhtä suuri ja niiden keskinäistä riippuvuutta korostava paino. Työtuntimäärän muutoksen väliaikaisuutta arvioitaessa on määräyksen sanamuodon ja sen asiayhteyden perusteella kiinnitettävä huomiota paitsi perustellun syyn kestoon myös muutoksen ennalta arvattavuuteen. Näiden seikkojen osalta johtoa voidaan hakea myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 6 kohdassa sovitun tasoitusajanjakson pituudesta, joka voi tässä määräyksessä asetetuin edellytyksin olla enintään 18 viikkoa.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa asettuessaan tukemaan jäsenyrityksensä sopimustulkintaa, jonka virheellisyys sen olisi tullut havaita erimielisyydestä neuvoteltaessa.

Edellä lausutuilla perusteilla velvoitan Kengis Ky:n maksamaan työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla ja kaupan keskusjärjestöjen välillä solmitun hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset huomioon ottaen hyvityssakkoa Liikealan ammattiliitolle 6 000 markkaa ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n maksamaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Liikealan ammattiliitolle hyvityssakkoa 20 000 markkaa.

Kengis Ky:n ja Kaupan Työnantajaliitto KTL:n velvoitan korvaamaan Liikealan ammattiliiton oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.