Court dismisses claim that official using own car must be reimbursed at full ticket price if public transport was cheaper.

Kun viranhaltijalla oli viraston ja liikenteenharjoittajan välillä tehdyn sopimuksen mukaan oikeus saada sovittu alennus matkalipun hinnasta, ei virkamiehellä ollut oikeutta saada matkakustannusten korvausta alentamattoman matkalipun hinnan mukaan myöskään siinä tapauksessa, että hän edullisimman matkustustavan asemesta käytti virkamatkan tekemiseen omaa autoa.

Kantaja Akava r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta 27.12.1989 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yleistä

1 §

Valtion virkamiehelle suoritetaan tämän sopimuksen mukaisesti matkakustannusten korvauksena

1) virkamatkasta matkustamiskustannusten korvausta, päivärahaa, ateriakorvausta, majoittumiskorvausta ja yömatkarahaa;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Matkakustannuksina pidetään niitä ylimääräisiä menoja, joita virkamiehellä on ollut virkamatkan johdosta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

Virkamatka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja vähin kokonaiskustannuksin kuin huomioon ottaen virkamatkan ja virkamiehen hoidettavien tehtävien tarkoituksenmukaisen suorittamisen on mahdollista. Virkamatkan kokonaiskustannuksia arvosteltaessa on otettava huomioon paitsi matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha ja majoittumiskorvaus, myös kulkuneuvon käyttämisellä mahdollisesti saavutettu ajan säästö.

Virkamatkasta ei suoriteta korvausta enempää kuin mitä olisi ollut maksettava, jos virkamatka olisi tehty I momentissa tarkoitetulla valtiolle edullisimmalla tavalla.

Matkustamiskustannusten korvaus

6 §

Virkamiehelle suoritetaan korvaus matkalipusta sekä hänen suorittamistaan rahtimaksuista, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista. Tällaisina maksuina ei kuitenkaan pidetä esimerkiksi vakuutusmaksuja eikä muita kuin jäljempänä mainittuja auton seisontapaikkamaksuja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §

Matkustamiskustannusten korvausta suoritetaan seuraavien perusteiden mukaan:

Matkustustapa

Matkaluokka

I

II

Rautateillä

Maksu I

Maksu II

luokan pai-

luokan pai-

kasta

kasta

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Raitiotiellä,

linja-autolla

tai muulla lin-

jaliikenteen

kulkuneuvolla

Maksu yhdestä

Maksu yhdestä

paikasta

paikasta

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muulla ta-

33 penniä kilometriltä taik-

valla

ka se korkeampi kohtuullisek-

si katsottava maksu, jonka

toimitusmies osoittaa suorit-

taneensa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Akava on valtiovarainministeriötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Helsingin laivastoaseman palveluksessa oleva komentajakapteeni Juhani Mäntynen oli 25.6. - 27.6.1990 tehnyt virkamatkan omalla ajoneuvollaan. Ennen virkamatkan tekemistä oli sovittu, että matkasta ei maksettaisi korvausta ajettujen kilometrien perusteella, vaan korvaus suoritettaisiin valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 7 §:n mukaisesti käyttäen perusteena julkisen liikenteen taksoja. Mäntyselle oli maksettu matkakustannusten korvaukset siten, että julkisten kulkuneuvojen taksoista oli junamatkojen osalta vähennetty 25 prosenttia ja linja-automatkojen osalta 15 prosenttia. Matkakustannusten korvaus olisi kuitenkin tullut suorittaa ilman edellä mainittuja alennuksia.

Matkakustannusten korvaamisesta syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti 30.1.1991. Pääluottamusmies oli vaatinut virkamatkan korvaamista valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 7 §:n mukaisesti. Mainitussa virkaehtosopimuksen määräyksessä oli mainittu ne perusteet, joiden mukaisesti matkustamiskustannukset tuli korvata. Tässä yhteydessä ei ollut mainittu alennuksien huomioon ottamista.

Asian johdosta 9.5.1991 käydyissä keskusneuvotteluissa Akavan taholta oli todettu, että virkaehtosopimuksen 7 §:ssä oli mainittu ne perusteet, joiden mukaisesti matkakustannusten korvaukset tuli laskea siinä tapauksessa, että virkamies teki virkamatkan omalla autolla ja matkakorvaukset suoritettiin kuitenkin julkisen liikenteen taksojen mukaisesti. Akavan taholta oli neuvotteluissa todettu, että virkaehtosopimuksessa ei ollut sovittu alennusten vähentämisestä suoritettaessa korvausta omalla ajoneuvolla tehdystä virkamatkasta. Matkakustannusten korvausperusteiden tuli käydä ilmi virkaehtosopimuksesta eikä esimerkiksi työnantajan ja liikenteenharjoittajan välisestä sopimuksesta.

Puolustusvoimien matkakustannusten korvaamisessa noudattama käytäntö oli virkaehtosopimuksen vastainen. Puolustusvoimien asiaa koskevilla sisäisillä tiedotteilla ei ollut merkitystä virkaehtosopimusta sovellettaessa, eikä tällaisia tiedotteita tullut noudattaa virkaehtosopimuksen vastaisina.

Valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 7 §:n määräys tuli sovellettavaksi ensiksikin siinä tapauksessa, että virkamies matkusti julkisilla kulkuvälineillä ja sai matkaliput ennakolta. Mainitusta virkaehtosopimuksen kohdasta kävi ilmi, minkä matkustusluokan lipun virkamies sai. Virkamiehelle ei syntynyt tällaisessa tapauksessa korvattavia matkakustannuksia.

Toiseksi virkaehtosopimuksen 7 § tuli sovellettavaksi siinä tapauksessa, että virkamies matkusti julkisilla kulkuneuvoilla ja osti itse matkaliput sekä laskutti virastoa jälkeenpäin kuluistaan. Virkaehtosopimuksen 7 §:stä kävi ilmi, minkä matkustusluokan taksan mukaan virkamiehelle korvattiin matkustamisesta aiheutuneita kustannuksia. Korvauksen perusteena oli virallisen taksan mukainen maksu, eikä muuta selvitystä kustannusten suuruudesta tarvinnut esittää. Alennuksista ei virkaehtosopimuksen määräyksessä ollut mainintaa. Selvää oli, että korvauksen perusteena tuli käyttää virkamiehen suorittamaa maksua eikä korvausta maksettaessa voitu ottaa huomioon sitä kuviteltua mahdollisuutta, että virkamies olisi saanut hyväkseen alennuksen.

Kolmanneksi virkaehtosopimuksen 7 §:n määräys tuli sovellettavaksi tilanteessa, jossa virkamies matkusti omalla ajoneuvollaan. Jos matka olisi kuitenkin voitu suorittaa julkisilla kulkuvälineillä, suoritettiin virkamiehelle matkakustannusten korvausta vain julkisen liikenteen taksojen mukaan. Näin meneteltäessä otettiin huomioon virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin määräys, jonka mukaan matkasta ei tullut maksaa korvausta enempää kuin mitä olisi ollut maksettava, jos matka olisi tehty valtiolle edullisimmalla tavalla. Alennuksesta ei tämänkään vaihtoehdon osalta ollut virkaehtosopimuksessa sovittu, vaan korvauksen perusteena tuli käyttää julkisen liikenteen taksoja.

Mäntysen tapaus oli ollut viimeksi mainitun vaihtoehdon mukainen. Matkustamistavan edullisemmuusvertailu olisi tullut tehdä vertailemalla matkan korvattavia kustannuksia ajokilometrikorvauksien ja yleisten kulkuneuvojen taksojen välillä. Koska alennuksien huomioon ottamisesta ei ollut sovittu virkaehtosopimuksella, olivat tapaukseen liittyvät puolustusvoimien hallinnonalalla käyttöön otetut asiaa koskevat ohjeet ja niihin perustuva käytäntö virkaehtosopimuksen määräyksen vastaisia.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Akava on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 7 §:n sisällöksi Mäntysen tapauksessa sen, että maksettaessa virkamiehelle korvausta omalla autolla tehdystä virkamatkasta yleisen liikenteen taksojen mukaisesti ei korvauksesta saanut vähentää viraston ja liikenteenharjoittajan sopimaa alennusta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että ennen kuin virkamiehelle suoritettiin matkakustannusten korvaukset, oli valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 5 §:n 1 momentin mukaan tehtävä edullisemmuusvertailu käytössä olleiden matkustamistapojen välillä eli oman auton käytöstä aiheutuvien kustannusten ja halvimman julkisen kulkuneuvon käytöstä aiheutuvien kustannusten välillä. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa julkisten kulkuneuvojen eli junan ja linja-auton käyttö olisivat olleet virkaehtosopimuksen 5 §:n 1 momentin mukaisesti edullisin matkustustapa. Näin ollen suoritettavien matkakustannusten korvausten tuli virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin mukaisesti vastata enintään niitä kustannuksia, joita Mäntyselle olisi aiheutunut, jos hän olisi käyttänyt julkisia kulkuneuvoja.

Virkaehtosopimusta sovellettaessa periaatteena oli, että virkamiehelle oman auton käytöstä korvattavat kustannukset olivat enintään sen suuruiset, mitä julkisilla liikennevälineillä suoritettu matka olisi tullut maksamaan valtiolle edullisimmalla tavalla suoritettuna. Virkaehtosopimuksen 5 §:n mukaisia kokonaiskustannuksia ja valtiolle edullisinta matkustamistapaa tarkasteltaessa oli otettava huomioon Valtionrautateiden ja Oy Matkahuolto Ab:n juna- ja linja-autolipuista myöntämät suurasiakasalennukset. Virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin mukaan virkamiehelle ei voitu suorittaa oman auton käytöstä matkakustannusten korvauksena enempää kuin mitä matka olisi tullut tosiasiallisesti maksamaan työnantajalle, jos virkamies olisi käyttänyt julkisia liikennevälineitä.

Kanteessa oli lähdetty siitä, että virkamiehelle tulisi aina oman auton käyttötapauksissa suorittaa matkakustannusten korvaus yleisen liikenteen taksojen mukaisesti ottamatta huomioon mahdollisia alennuksia. Tämä kanta johtaisi siihen, että aina kun virkamies teki virkamatkan omalla autollaan, hänelle olisi suoritettava yleisen liikenteen taksojen mukaiset matkustamiskustannusten korvaukset siinäkin tapauksessa, että työnantaja olisi pystynyt sopimaan liikenteenharjoittajan kanssa maksuttomista tai poikkeuksellisen edullisista virkamatkoista liikenteenharjoittajan kulkuvälineitä käytettäessä. Virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin tarkoituksena oli ollut saattaa oman auton käytöstä suoritettavat korvaukset vastaamaan niitä kustannuksia, joita työnantajalle olisi syntynyt, mikäli virkamatka olisi suoritettu edullisinta kulkutapaa käyttäen.

Virkaehtosopimuksen 7 §:ssä ei eri matkustamistapojen kohdalla ollut määritelty, mitä matkustamistavan mukaisella maksulla tarkoitettiin. Virkaehtosopimuksen 7 §:n mukainen maksu koostui useista eri tekijöistä kuten paikka- ja makuupaikkalipuista, pikavuorolisästä, linja-autojen yömaksusta sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista ja virkamiehen saamista alennuksista. Mitkä mainituista maksuun vaikuttavista tekijöistä voitiin ottaa huomioon, ratkaistiin virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin perusteella eli kustannuksia korvattiin enintään sen mukaan kuin matka olisi tehty valtiolle edullisimmalla tavalla.

Valtionrautateistä annetun asetuksen 7 §:ää oli muutettu 15.11.1990 lukien. Asetuksen muutoksen mukaisesti Valtionrautateiden hallitus päätti henkilöliikenteen matkalippujen yleisestä hintatasosta. Lisäksi liikenneministeriö päätti ottaen huomioon eduskunnan tulo- ja menoarviossa korvauksiin myöntämät määrärahat, henkilöliikenteen matkalippujen hinnoista yhteiskuntapoliittisin tai sosiaalipoliittisin perustein annettavista alennuksista. Kun Valtionrautatiet oli vahvistanut yleisen hintatason ja sopinut puolustusministeriön kanssa puolustusvoimien henkilöstön suurasiakasalennuksesta, ei virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin ja 7 §:n huomioon ottaen ollut estettä käyttää matkustamiskustannusten korvausperusteena Valtionrautateiden puolustusvoimille vahvistamaa taksaa yleisen hintataksan asemesta.

Virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin mukainen edullisemmuusperiaate oli eräs keskeisimpiä näkökohtia virkamiesten matkustamiskustannuksia korvattaessa. Toinen keskeinen periaate oli, että ainoastaan virkaehtosopimuksen 1 §:n 2 momentin mukaiset ylimääräiset kustannukset voitiin korvata matkakustannuksina virkamiehelle. Näin ollen jos esimerkiksi Valtionrautateiden palveluksessa olevalla virkamiehellä oli niin sanottu vapaalippuetuus, ei hänelle suoritettu matkakustannusten korvauksia, mikäli junalla suoritettavissa ollut virkamatka oli tehty omaa autoa käyttäen. Samoin oli asianlaita silloin, kun työnantaja oli järjestänyt yhteiskuljetuksen, jota työntekijä ei jostakin syystä halunnut käyttää.

Puolustusvoimien eräissä joukko-osastoissa oli siirrytty kokeiluluontoisesti suurasiakastiliin perustuvaan järjestelmään 1.4.1983 lukien. Koko puolustusvoimissa tähän järjestelmään oli siirrytty 1.1.1985 lukien. Muutos oli merkinnyt sitä, että sotilasmatkalipun käyttö matkalippuna oli loppunut puolustusvoimien virkamiesten osalta. Puolustusvoimat oli ostanut sotilasmatkaliput Valtionrautateiltä hintaan, joka oli määräytynyt tehtyjen matkojen keskiarvon mukaan. Vuosina 1977 - 1980 sotilasmatkalipun hinta oli määräytynyt 240 kilometrin matkan mukaisesti. Jos virkamatka sotilasmatkalippujärjestelmän aikana oli tehty muulla tavoin kuin valtiolle edullisimman tavan mukaan, oli matkakustannusten korvausta suoritettaessa korvausperusteena ollut matkan todellinen hinta esimerkiksi junassa eikä puolustusvoimien henkilöstön keskimääräinen matkanhinta.

Nykyisen järjestelmän mukaan virkamiehelle kirjoitettiin hallintoyksikössä matkamääräyksen yhteydessä niin sanottu matkalipun ostotodistus, jota vastaan virkamies voi lunastaa Valtionrautateiltä matkalipun. Valtionrautatiet laskutti matkalipun puolustusvoimilta vähentäen suurasiakasalennuksen, joka oli tällä hetkellä 25 prosenttia. Linja-automatkojen osalta käytössä oli vastaavanlainen menettely ja suurasiakasalennus näissä lipuissa oli 10 prosenttia.

Puolustusvoimien ja liikenteenharjoittajien sopimista suurasiakasalennuksista ja niiden ottamisesta huomioon matkustamiskustannusten korvauksia suoritettaessa oli tiedotettu asianmukaisesti henkilöstölle. Puolustusvoimien tarkastustoimisto oli antanut asiaa koskevan tiedotteen 1/89. Myös merivoimien esikunta ja Helsingin laivastoasema olivat 31.1.1990 ja 30.3.1990 tiedottaneet henkilöstölle oman auton käytöstä suoritettavista korvauksista. Virkamatkalle lähtiessään Mäntynen oli tiennyt puolustusvoimissa noudatetusta maksukäytännöstä ja niistä perusteista, joilla oman auton käyttö tultaisiin hänelle korvaamaan.

Alennuslippujen hinnan mukainen korvauskäytäntö oli vakiintunut puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa sekä muuallakin valtion hallinnossa kuten esimerkiksi PostiTelessä. Alennuslippujen mukaisen korvauksen suorittaminen oli myös virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin tarkoituksen mukainen. Kanteessa ei ollut esitetty perusteita sille, miksi sopimuksen sanamuodosta tulisi poiketa.

Vastineessa esitetty vaatimus

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Mäntynen oli ehkä kuullut, että merivoimien esikunta oli antanut virkaehtosopimuksesta poikkeavia määräyksiä. Hän oli saattanut tietää, että ne perustuivat puolustusministeriön tarkastustoimiston tiedotteeseen. Mäntynen oli myös tiennyt, ettei mainitun tiedotteen antaja ollut siinä asemassa, että hän olisi voinut antaa virkaehtosopimuksen määräyksistä poikkeavia ohjeita. Samoin Mäntysen tiedossa oli ollut, että valtiovarainministeriön asiasta antamissa soveltamisohjeissa ei ollut mainittu alennuksia.

Valtiovarainministeriö oli 28.2.1989 käydyissä keskusneuvotteluissa, jotka olivat koskeneet matkakustannusten korvauksesta syntynyttä erimielisyyttä eräässä toisessa tapauksessa, ollut Akavan kanssa yhtä mieltä siitä, että milloin omalla autolla virkamatkan tekevä virkamies, jolle kustannusten korvauksen perusteeksi oli määrätty yleisen liikenteen taksat, kuljetti mukanaan muita samalla virkamatkalla olevia, laskettiin korvaus kunkin virkamatkalla olevan osalta julkisen liikenteen lippujen hinnan mukaan vähentämättä siitä alennuksia.

Alennuksia, joita ei ollut mainittu virkaehtosopimuksessa ja jotka suuruudeltaan olivat olennaisia, ei tullut ottaa huomioon suoritettaessa matkakustannusten korvausta virkamiehelle nyt esillä olevan kaltaisessa tapauksessa. Tällainen olennainen korvaustason pudottaminen oli neuvotteluasia. Julkisen liikenteen taksojen mukaan määräytyvä korvaus kattoi omaa ajoneuvoa käytettäessä suurin piirtein muut kuin kiinteät kustannukset eli lähinnä polttoainekulut. Jos korvaustasoa alennettiin tästä, joutui virkamatkan tekijä maksamaan osan omalla autolla tehdyn virkamatkan polttoainekuluista. Tämä ei ollut kohtuullista.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Siitä seikasta, että matkamääräyksessä ei erikseen mainita suurasiakasalennusta korvausperusteena, ei voitu tehdä myöskään sellaista johtopäätöstä, että Mäntynen olisi oikeutettu vallitsevasta korvauskäytännöstä poikkeaviin korvauksiin. Suurasiakasalennuksen huomioon ottamisesta oli asianmukaisesti tiedotettu henkilöstölle ja myös Mäntysen oli virkamatkalle lähtiessään katsottava olleen tietoinen tai hänen ainakin olisi tullut olla tietoinen työnantajan korvauskäytännöstä.

Oman auton käyttäjää ei ollut haluttu saattaa matkakustannusten korvausperusteiden osalta parempaan asemaan kuin julkisten kulkuneuvojen käyttäjää. Näin ollen suurasiakasalennus tuli ottaa huomioon sekä julkisen kulkuneuvon käyttäjän että oman auton käyttäjän matkustamiskustannusten korvauksia määrättäessä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Helsingin laivastoasema on suorittanut komentajakapteeni Juhani Mäntyselle hänen 25.6. - 27.6.1990 omalla autolla tekemästä virkamatkasta valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen mukaisesti matkakustannusten korvaukset siten, että korvauksen perusteena olevista junalippujen hinnoista on vähennetty Valtionrautateiden puolustusvoimille myöntämä 25 prosentin suurasiakasalennus. Siltä osin kuin korvausperusteena on käytetty linja-autolippujen hintaa, on hinnasta vähennetty Oy Matkahuolto Ab:n puolustusvoimille myöntämä 15 prosentin suuruinen suurasiakasalennus.

Akavan ilmoituksen mukaan ennen virkamatkan alkamista Mäntysen kanssa on sovittu matkan tekemisestä omalla autolla. Samoin on sovittu siitä, että korvauksia ei suoriteta ajettujen kilometrien mukaisesti, vaan korvaus suoritetaan käyttäen perusteena julkisen liikenteen taksoja.

Akava on vaatinut kanteessa vahvistettavaksi, että maksettaessa virkamiehelle korvausta omalla autolla tehdystä virkamatkasta yleisen liikenteen taksojen mukaisesti ei korvauksesta saa vähentää viraston ja liikenteenharjoittajan sopimaa alennusta. Akava on perustanut kanteensa valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamista koskevan virkaehtosopimuksen 7 §:ään.

Edellä mainitussa virkaehtosopimuksen 7 §:ssä on todettu, että korvaus suoritetaan tuossa pykälässä mainittujen perusteiden mukaan muun muassa siten, että rautateillä matkustettaessa korvataan maksu virkamiehen matkaluokan mukaisesta paikasta ja linjaliikenteen kulkuneuvolla matkustettaessa maksu yhdestä paikasta. Virkaehtosopimuksessa ei ole tarkemmin määritelty edellä tarkoitettua maksua.

Saman virkaehtosopimuksen 5 §:n 1 momentin mukaan virkamatka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja vähin kokonaiskustannuksin kuin huomioon ottaen virkamatkan ja virkamiehen hoidettavien tehtävien tarkoituksenmukainen suorittaminen on mahdollista. Virkamatkan kokonaiskustannuksia arvosteltaessa on otettava huomioon paitsi matkustamiskustannusten korvaus ja päiväraha- ja majoittumiskorvaus myös kulkuneuvon käyttämisellä mahdollisesti saavutettu ajan säästö. Virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin määräyksen mukaan virkamatkasta ei suoriteta korvausta enempää kuin mitä olisi ollut maksettava, jos virkamatka olisi tehty edellä 1 momentissa tarkoitetulla valtiolle edullisimmalla tavalla.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että Mäntysen virkamatkan suorittaminen julkisilla kulkuneuvoilla olisi virkaehtosopimuksen 5 §:ssä mainitut seikat huomioon ottaen ollut edullisempi matkustustapa kuin oman auton käyttäminen.

Puolustusministeriön tarkastustoimisto on tiedotteellaan 1/89 antanut ohjeet, jotka koskevat korvausta oman auton käytöstä yleisen liikenteen hinnaston mukaan. Tiedotteessa on todettu muun muassa, että korvattaessa kustannuksia rautatiematkan perusteella matkustajalle suoritetaan kysymyksessä olevaa matkaa vastaava matkustusluokan mukainen junalipun hinta vähennettynä Valtionrautateiden myöntämällä suurasiakasalennuksella. Suoritettaessa korvaus linja-automatkan perusteella korvataan matkustajalle tiedotteen mukaan kysymyksessä olevaa matkaa vastaava linjaautolipun hinta vähennettynä Oy Matkahuolto Ab:n myöntämällä suurasiakasalennuksella.

Helsingin laivastoaseman komentotoimisto on 30.3.1990 palkatulle henkilöstölle osoittamassaan tiedotteessaan ilmoittanut, että merivoimien esikunnan sanoman mukaisesti omalla autolla yleisten taksojen mukaan suoritettavien virkamatkojen kustannusten korvausperusteet ovat rautateitse matkustettaessa junalipun hinta vähennettynä 25 prosentilla ja, mikäli kohteeseen ei ole rautatietä, linja-autolipun hinta vähennettynä 15 prosentilla.

Kantaja ei ole kiistänyt, että Mäntynen on ollut tietoinen edellä mainituista ohjeista.

Virkaehtosopimuksessa ei ole sovittu siitä, kuinka määräytyy se julkisen kulkuneuvon matkalipun hinta, josta virkamiehelle suoritetaan matkakustannusten korvausta. Virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentissa on kuitenkin todettu, että virkamatkasta ei suoriteta korvausta enempää kuin mitä olisi ollut maksettava, jos virkamatka olisi tehty valtiolle edullisimmalla tavalla. Matkustamisen edullisuus on työtuomioistuimen mielestä arvioitava kyseisestä matkustamistavasta valtiolle tosiasiallisesti aiheutuvien kustannusten perusteella. Kun viranhaltijalla on viraston ja liikenteenharjoittajan välillä tehdyn sopimuksen mukaan oikeus saada sovittu alennus matkalipun hinnasta, ei virkamiehellä virkaehtosopimuksen 5 §:n 2 momentin määräykset huomioon ottaen ole oikeutta saada matkakustannusten korvausta alentamattoman matkalipun hinnan mukaan myöskään siinä tapauksessa, että hän edullisimman matkustustavan asemesta käyttää virkamatkan tekemiseen omaa kulkuneuvoa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa valtiovarainministeriö pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Voipio, Korpela ja Hukkamäki jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.