Labor court allows employer to deduct unemployment benefits from severance pay if unemployment insurance confirms no benefits were paid.

Irtisanoessaan lomautettuna olleen työntekijän työsuhteen työnantaja ei voinut vähentää työehtosopimuksen mukaisesta irtisanomisajan palkkaa vastaavasta korvauksesta työttömyyspäivärahaa, jos sellaista työttömyyskassan ilmoituksen mukaan ei ollut työntekijälle suoritettu.

Asiassa oli kysymys keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen soveltamisesta auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen osana.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Autoalan Työnantajaliitto ATL r.y. Pohjolan Konela-Auto Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 15.2.1990 allekirjoitetussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUS

20 § Lomauttaminen

Työntekijän lomauttamisessa on noudatettava vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa ja lomautus voi tapahtua määräajaksi tai toistaiseksi. Sopimuksella voidaan lomauttamisoikeutta laajentaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa

Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyysavustukset ja -korvaukset. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esimerkki silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

Edellä selostetuissa tapauksissa työttömyysavustusten ja -korvausten sekä muualla ansaitun palkan vähentäminen lasketaan

työnantajan irtisanoessa työsuhteen, työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta irtisanomispäivästä lukien,

työntekijän itsensä irtisanoutuessa ajalta, jota työnantajan olisi ollut noudatettava, siitä päivästä lukien, jona työntekijä on irtisanonut työsuhteensa.

Korvauksen suorittaminen edellyttää, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Työntekijöiden otettua yhteyttä Metallityöväen Liittoon liiton työehtosihteeri oli ollut yhteydessä sekä Autoalan Työnantajaliitto ATL:aan että työnantajaan kehottaen työnantajaa välittömästi maksamaan irtisanomisajan palkan oikein. Asiaa koskevissa neuvotteluissa työnantajaliittoa oli kehotettu vaikuttamaan asiaan niin, että työnantaja suorittaa irtisanomisajan palkan täysimääräisenä ajanjaksolta 5. - 16.6.1991. Työnantaja ei ollut korjannut virheellistä menettelyään. Liittotasolla käydyssä muistioneuvottelussa 7.10.1991 työntekijäliitto oli myös ilmoittanut kantansa. Samalla Metallityöväen Liitto oli jättänyt Autoalan Työnantajaliito ATL:lle kirjallisesti Metallityöväen Liiton työttömyyskassan kannanoton, jonka mukaan kysymyksessä oleville työntekijöille ei voitu sanotulta ajanjaksolta maksaa työttömyyspäivärahaa. Työnantajaliitto oli neuvotteluissa väittänyt, että työnantaja oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti.

Irtisanomissuojasopimuksen 22 §:n määräys työttömyysavustusten ja -korvausten vähentämisestä oli selkeä. Jos työntekijälle ei ollut maksettu työttömyyspäivärahaa, ei työnantaja myöskään voinut olematonta maksusuoritusta vähentää irtisanomisajan palkasta.

Metallityöväen Liiton työttömyyskassa oli soveltanut työttömyyspäivärahojen maksatuksen yhteydessä sitä työttömyysturvalakiin perustuvaa periaatetta, ettei irtisanomisajan palkkaa ansaitsevalle työntekijälle voitu maksaa työttömyyspäivärahaa. Työttömyyspäivärahaanhan ei ollut oikeutta siltä ajalta, jolta maksettiin tai kuului maksaa irtisanomisajan palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta. Työttömyyskassan tulkintalinja oli myös vakuutusoikeuden hyväksymä. Metallityöväen Liiton työttömyyskassan tulkintalinja tuki kannetta. Tosin kanteen hyväksymisen osalta ratkaisevaa oli työehtosopimuksen sanamuoto, joka irtisanomisajan palkan vähentämisperusteiden osalta oli ehdollinen. Työnantajalla oli oikeus vähentää irtisanomisajan palkasta työttömyyspäiväraha, mikäli se oli maksettu. Mikäli sitä taas ei ollut maksettu, ei vähentämisoikeutta luonnollisesti ollut.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen liitteenä olevan irtisanomista ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 22 §:n perusteella työnantajalla ei ole oikeutta vähentää työntekijälle kuuluvasta irtisanomisajan palkasta työttömyyskorvauksia, mikäli korvauksia ei ole työntekijälle työttömyyskassasta maksettu, ja että Pohjolan Konela-Auto Oy on velvollinen suorittamaan Talukselle ja Ruotsalaiselle irtisanomisajan palkan ajalta 5.6. - 16.6.1991 vähentämättömänä. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Pohjolan Konela-Auto Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n rikkomisesta ja Autoalan Työnantajaliitto ATL:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Pohjolan Konela-Auto Oy ovat lausuneet, että irtisanomissuojasopimuksen 22 §:n määräykset ja työsopimuslain 42 §:n 2 momentin säännökset huomioon ottaen työnantajan korvausvelvollisuus lomautettuna irtisanotulle työntekijälle tuli ajankohtaiseksi vasta sen jälkeen, kun oli esitetty selvitys ensisijaisesta tulolähteestä. Käsiteltävänä olevassa jutussa ensisijainen tulolähde oli työttömyysturva. Kanteen tarkoittamat työntekijät olivat ilmoittaneet, etteivät he olisi saaneet työttömyyspäivärahaa kanteen tarkoittamalta ajalta. Toisaalta he eivät olleet esittäneet selvitystä siitä, että he olisivat sitä edes hakeneet. Väite siitä, että Metallityöväen Liiton työttömyyskassan ratkaisulinja olisi vakuutusoikeuden hyväksymä, antoi asiasta virheellisen kuvan.

Keskusjärjestöt olivat allekirjoittaneet vuonna 1978 yleissopimuksen irtisanomisen ja lomautuksen perusteista. Sopimusta koskevat soveltamisohjeet oli hyväksytty vuonna 1980. Niihin sisältyi muun muassa työnantajan korvausvelvollisuutta koskeva määräys, joka vastasi sanamuodoltaan täsmälleen tulkittavaa määräystä. Soveltamisohjeen ja valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain keskinäinen suhde oli aiheuttanut työttömyysavustusta koskevia tulkintaongelmia. Asian ratkaisemiseksi järjestöt olivat pyytäneet asiasta sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon. Sosiaali- ja terveysministeriö oli 27.11.1980 antamassaan lausunnossa todennut muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kun keskusjärjestöjen välisissä soveltamisohjeissa on kysymys työsopimuslain 42 §:n tarkoittamasta vahingonkorvauksesta, niin sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, yhtyen työttömyysvakuutusasiain neuvottelukunnan asiassa antamaan lausuntoon, ettei muiden avustusten saamisen edellytysten täyttyessä ole estettä työttömyysavustuksen maksamiselle silloin, kun työnantaja irtisanoo lomautettuna olevan työntekijän.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ministeriön ratkaisu työttömyysavustuksen ja irtisanomisajan palkan etusijajärjestyksestä sisälsi sen, että työnantajan korvausvelvollisuus oli toissijainen kuten järjestöt olivat tarkoittaneetkin. Tätä periaatetta oli noudatettu yli 10 vuotta. Vuonna 1991 oli alkanut esiintyä väitteitä siitä, että vakuutusoikeuden antamien päätösten mukaan lomautettuna irtisanotulle henkilölle ei voitaisikaan maksaa työttömyyspäivärahaa irtisanomisajalta. Syntyneen epätietoisuuden vuoksi sosiaali- ja terveysministeriön oli jälleen otettava asiaan kantaa. Vakuutusoikeuden ratkaisukäytännössä ei päinvastaisesta väitteestä huolimatta ollut tullut esiin yhtään nyt käsiteltävänä olevan kaltaista juttua. Työttömyyspäivärahan epäämisen taikka jo maksetun päivärahan takaisin perimisen perusteena oli kaikissa tapauksissa ollut se, että vastaavalta ajalta oli maksettu myös palkka.

Sosiaali- ja terveysministeriö oli todennut uudessa 1.10.1991 antamassaan kannanotossa muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vakuutusoikeuden ratkaistavaksi ei sen sijaan ole tullut sellaisia tapauksia, joissa lomautettuna irtisanotulle ei olisi maksettu irtisanomisajan palkkaa tai joissa työnantaja työsopimuslain (320/70) 42 § 2 momentin nojalla tehdyn irtisanomissuojasopimuksen perusteella olisi maksanut työntekijälle vain irtisanomisajan palkan ja työttömyyspäivärahan välisen erotuksen. Myöskään työttömyysturvalautakunnan ratkaistavana ei ole ollut tällaisia tapauksia. Käytännössä esiintyvän epätietoisuuden poistamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö ilmoittaa kantanaan, ettei näissä tapauksissa ole estettä työttömyyspäivärahan maksamiselle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n edunvalvontaosasto oli 28.11.1991 antanut ohjeen, jonka mukaan, jos irtisanomisilmoitus on annettu 1.3.1992, noudatetaan kuitenkin vielä tällä hetkellä voimassa olevia työttömyysturvalain säännöksiä ja sosiaali- ja terveysministeriön niitä koskevia ohjeita. Metallityöväen Liiton työttömyyskassan periaatteet olivat siis vastoin työsopimuslakia ja työttömyysturvalakia, irtisanomissuojasopimusta sekä ministeriön ohjeistusta. Niille ei saatu tukea vakuutusoikeuden käytännöstä eikä edes SAK:n ohjeistuksesta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

METALLITYÖVÄEN LIITON VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on lausunut, että vastaajien vastine perustui rakennelmalle, joka ei ollut työtuomioistuimen ratkaistavissa. Työtuomioistuin ei voinut tulkita työttömyysturvalakia eikä työttömyyskassan oikeutta maksaa tai olla maksamatta työttömyyspäivärahaa. Työtuomioistuimen oli tehtävä ratkaisunsa työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesti. Siitä seurasi, että mikäli työntekijöille ei ollut maksettu työttömyyspäivärahaa irtisanomisaikana, ei työnantajalla ollut oikeutta pidättää tai vähentää irtisanomisajan palkasta työttömyyspäivärahaa.

Edellä oleva osoitti, että työnantajalla oli ollut koko ajan tieto siitä, että kanteessa mainituille työntekijöille on maksettava irtisanomisajan palkka täysimääräisenä sekä että työttömyyskassa ei missään tapauksessa maksa työntekijöille päivärahaa siltä ajalta, jolta työnantajalla on velvollisuus suorittaa heille irtisanomisajan palkkaa. Toisin kuin vastaajien vastineessa väitettiin, ei työntekijällä, kun häneltä evätään työttömyyspäiväraha, ole velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin muutoksen saamiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön lausunto ei tämän asian kannalta ole mitenkään sitova. Lausunnossa todetaan, ettei muiden avustusten saamisen edellytysten täyttyessä ole estettä työttömyysavustusten maksamiselle silloin kun työnantaja irtisanoo lomautettuna olevan työntekijän. Sosiaali- ja terveysministeriön kannanotto ei ollut käsky eikä edes ohje vaan työttömyyskassalla oli itsenäinen päätäntävalta sen suhteen, maksoiko se päivärahaa vai eikö maksanut.

Metallialalla ei yleensä ollut ollut ongelmia puheena olevan riita-asian suhteen vaan ongelma koski pelkästään Autoalan Työnantajaliitto ATL:aa ja sen jäsenyrityksiä. Metalliteollisuuden pääalalla oli hyväksytty täysin Metallityöväen Liiton työttömyyskassan tulkinta. Samoin oli laita muilla metalliteollisuuden sopimusaloilla. Myös tämä olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa.

AUTOALAN TYÖNANTAJALIITON JA POHJOLAN KONELA-AUTO OY:N VASTASELITYS

Vastaajat ovat katsoneet, ettei Metallityöväen Työttömyyskassan 11.6.1991 päivätyllä kirjoituksella ollut merkitystä tässä asiassa, ongelmanahan oli nimenomaan se, miltä ajalta palkkaa tuli maksaa. Metallityöväen Työttömyyskassan kohdalla ilmenneet ongelmat työttömyyspäivärahan maksamisessa perustuivat vakuutusoikeuden eräiden päätösten virheelliseen tulkintaan. Tämä oli keskeinen syy muun muassa siihen, että sosiaali- ja terveysministeriö oli joutunut 1.10.1991 antamaan asiasta uuden ohjeen. Irtisanomisajan palkan ja työttömyyspäivärahan yhteensovittamisesta oli olemassa yli 10 vuotta jatkunut yhtenäinen ja yleisesti hyväksytty soveltamiskäytäntö. Kanne perustui sille ajatukselle, että olisi tapahtunut jokin sellainen muutos, jonka johdosta työehtosopimusta olisikin tulkittava uudella tavalla. Mitään tällaista muutosta ei ollut kuitenkaan tapahtunut vaan koko asia oli saanut alkunsa vakuutusoikeuden päätösten virheellisestä tulkinnasta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pohjolan Konela-Auto Oy on lomauttanut työntekijänsä Terttu Ruotsalaisen ja Jouko Taluksen taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuneen työn vähentymisen vuoksi 19.3.1991 lukien toistaiseksi. Lomautuksen aikana 22.5.1991 Pohjolan Konela-Auto Oy on irtisanonut heidän työsuhteensa päättymään, Ruotsalaisen 22.9.1991 ja Taluksen 22.11.1991.

Asiassa on kysymys Ruotsalaisen ja Taluksen oikeudesta irtisanomista ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 22 §:ssä tarkoitettuun irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen ajalta 5.6. - 16.6.1991. Työntekijäpuoli on paikallisesti 27.9.1991 ja liittotasolla 7.10.1991 käydyissä neuvotteluissa vaatinut, että työnantajan on maksettava sanotulta ajalta täyttä palkkaa vastaava korvaus. Työnantajapuoli taas on katsonut, että irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 22 §:n soveltamisohjeen perusteella irtisanomisajan palkasta voidaan vähentää sen työttömyyspäivärahan määrä, johon työntekijät olisivat työttömyysturvalain mukaan olleet sanotulta ajalta oikeutettuja.

Sanotun soveltamisohjeen mukaan työnantajan korvausvelvollisuutta vähentävät muun muassa lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyysavustukset ja -korvaukset. Soveltamisohjeessa määrätään edelleen korvauksen suorittamisen edellyttävän, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Kanteessa tarkoitetussa tilanteessa työntekijöille ei ole suoritettu työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa. He eivät ole edes tehneet työttömyyspäivärahaa koskevaa hakemusta Metallityöväen Työttömyyskassalle. Työttömyyskassa on antanut 4.10.1991 päivätyn, oikeudenkäynnin aikana työnantajan tietoon tulleen ilmoituksen, jonka mukaan Ruotsalaiselle ja Talukselle ei makseta työttömyyspäivärahaa irtisanomisajalta 5.6. - 16.6.1991, koska heillä on tuolta ajalta oikeus saada työnantajalta irtisanomisajan palkkaa. Vastaajaliitto on myöntänyt työnantajan saaneen tiedon Metallityöväen Työttömyyskassan 11.6.1991 yleisessä muodossa antamasta kirjallisesta ilmoituksesta, jonka mukaan kassa ei maksa työttömyyspäivärahaa irtisanomisajan palkan tai sitä vastaavan korvauksen maksuajalta.

Tulkittavana oleva soveltamisohje on otettu keskusjärjestöjen väliseen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaan yleissopimukseen vuonna 1981. Asianosaiset ovat kuulustuttaneet työtuomioistuimessa todistajina soveltamisohjeista 1980-luvun alkupuolella neuvotteluja käyneitä henkilöitä. Irtisanomisajan palkkaa vastaavasta korvauksesta vähennettäviä määriä koskeva soveltamisohjeteksti on todistajanlausuntojen mukaan on laadittu työnantajataholla. Neuvotteluissa ei esitetyistä kertomuksista päätellen ole tarkemmin käsitelty kysymystä siitä, miten käytännössä oli sovellettava määräystä mahdollisesti maksettujen työttömyysavustusten ja -korvausten vähentämisestä. Myös määräys, jonka mukaan korvauksen suorittaminen edellyttää, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä, on otettu ohjeisiin ilman, että osapuolet olisivat sopineet, millainen selvitys työnantajalle edellytettiin annettavaksi.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n neuvotteluedustajan mukaan kysymyksessä olevaa sopimusmääräystä on ainakin 1980-luvun lopulla sovellettu eri tavoin. Hänen mielestään työttömyyskassan todistus siitä, ettei työttömyyspäivärahaa suoriteta, on sopimusmääräyksessä tarkoitettu riittävä selvitys. Suomen Työnantajain Keskusliiton neuvotteluedustajan mukaan työnantajapuolelta oli ennen soveltamisohjeista sopimista selvitetty, oliko työttömyysavustuksen maksaminen mahdollista työnantajan irtisanoessa lomautettuna olevan työntekijän. Saatuaan jäljempänä selostettavan, sosiaali- ja terveysministeriön 27.11.1980 antaman lausunnon työnantajapuoli oli ollut valmis soveltamisohjeista sopimaan. Sanan "mahdollisesti" todistaja on kertonut ymmärtäneensä siten, että työttömyysturvalainsäädännössä saattoi olla erilaisia työttömyyskassan maksuvelvollisuuden poistavia perusteita. Niistä todistaja on maininnut työvoimapoliittiset esteet.

Puheena olevassa tapauksessa työnantajan tiedossa on ollut, ettei työttömyyskassa maksa päivärahaa lomautettuna olevalle työntekijälle siltä ajalta, jolta tämä on oikeutettu irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen. Vastaajaliiton kannan mukaan riittävänä selvityksenä voidaan pitää vain työttömyyskassan päätöstä tai, jos hakemus on hylätty, työttömyysturvalautakunnan tai vakuutusoikeuden päätöstä.

Metallityöväen Liitto on kanteensa tueksi vedonnut puheena olevan työehtosopimusmääräyksen sanamuotoon. Sanamuotonsa perusteella määräys onkin tulkittavissa niin, että työnantajalla on oikeus työttömyyspäivärahan vähentämiseen vain siinä tapauksessa, että lomautetulle työntekijälle on osoitettu maksetun työttömyyspäivärahaa. Sopimusmääräyksen, jonka mukaan korvauksen suorittaminen edellyttää työnantajalle annettavaa selvitystä korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä, voidaan katsoa tukevan myös työnantajapuolen kantaa. Ratkaisevaksi jää niin ollen, millaista selvitystä työntekijän oikeudesta työttömyyspäivärahaan on pidettävä riittävänä.

Autoalan Työnantajaliitto ATL on esittänyt selvitystä sosiaali -ja terveysministeriön kannanotoista, jotka koskevat työttömyysavustuksen maksamisedellytyksiä irtisanottaessa lomautettuna oleva työntekijä.

Ministeriö on antanut 27.11.1980 Suomen Työnantajain Keskusliitolle edellä mainitun lausunnon, jossa ministeriö on katsonut, yhtyen työttömyysvakuutusasiain neuvottelukunnan asiassa antamaan lausuntoon, ettei muiden avustuksen saamisen edellytysten täyttyessä ole estettä työttömyysavustuksen maksamiselle silloin, kun työnantaja irtisanoo lomautettuna olevan työntekijän.

Sosiaali- ja terveysministeriö on edelleen 1.10.1991 antanut työttömyyskassoille ohjekirjeen, joka on koskenut työttömyysturvaa eri irtisanomistilanteissa. Ministeriö on kirjeessään todennut, ettei vakuutusoikeuden ratkaistavaksi ollut tullut sellaisia tapauksia, joissa lomautettuina irtisanotulle ei olisi maksettu irtisanomisajan palkkaa tai joissa työnantaja olisi maksanut työntekijälle vain irtisanomisajan palkan ja työttömyyspäivärahan välisen erotuksen. Myöskään työttömyysturvalautakunnan ratkaistavana ei ollut kirjeen mukaan ollut tällaisia tapauksia. Sosiaali- ja terveysministeriö on ilmoittanut kirjeessä kantanaan, ettei näissä tapauksissa ole estettä työttömyyspäivärahan maksamiselle.

Työtuomioistuin, jonka toimivaltaan ei kuulu työttömyysturvalain tulkitseminen, toteaa ministeriön mainituissa kannanotoissaan vain katsoneen, ettei työttömyysavustusten ja -päivärahan maksamiselle ole estettä tilanteessa, jossa työnantaja irtisanoo lomautettuna olevan työntekijän. Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon ja asianosaisten ilmoituksen mukaan työttömyysturvalain tulkinnasta tältä osin ei ole vakuutusoikeuden eikä edes työttömyysturvalautakunnan ratkaisua. Selvitys ei niin ollen osoita, että Metallityöväen Työttömyyskassa olisi menetellyt työttömyysturvalain vastaisesti jättäessään työttömyyspäivärahan tilanteessa maksamatta.

Työttömyysturvalain 5 §:n 1 momenttiin on 1.3.1992 voimaan tulleella lailla (1692/91) lisätty uusi 13 kohta, jonka mukaan työttömyyspäivärahaan ei ole oikeutta henkilöllä siltä ajalta, jolta hänellä on oikeus saada työnantajalta lain tai työehtosopimuksen mukaista irtisanomisajan palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta. Hallituksen esityksessä, joka johti lainmuutokseen, viitataan siihen, että lain 2 §:n mukaan työttömyyspäivärahaa maksetaan työttömän työnhakijan toimeentulon turvaamiseksi ja työttömyydestä aiheutuvien taloudellisten menetysten korvaamiseksi tai lieventämiseksi, joten henkilölle, jolla on oikeus saada työnantajalta palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta, ei ole perusteita maksaa työttömyyspäivärahaa. Näin ollen lainmuutos ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole osoituksena lainsäätäjän muuttuneesta suhtautumisesta työttömyysturvan maksamisperusteisiin, kuten vastaajaliiton taholta on esitetty.

Vastaajaliiton kanta, jonka mukaan Metallityöväen Työttömyyskassan ilmoitus ei ole riittävä selvitys tulkittavan työehtosopimusmääräyksen valossa, voisi olla perusteltu, jos työttömyyskassan menettely olla puheena olevan kaltaisissa tilanteissa maksamatta työttömyyspäivärahaa olisi työttömyysturvalain vastainen. Tätä ei ole työtuomioistuimelle osoitettu eikä niin pitkälle menevä selvitysvelvollisuus, kuin työnantajapuolen kannan mukaan työntekijällä olisi, ole sopimusmääräyksen sanamuodon mukainen. Myöskään sopimusneuvotteluista esitetty selvitys ei anna aihetta päätellä sopimusmääräyksellä tarkoitetun tätä. Kun ei lisäksi ole näytetty, että sopimusmääräystä olisi alalla vakiintuneesti sovellettu työnantajapuolen esittämällä tavalla, työtuomioistuin ei pidä perusteltuna sopimusmääräyksen tulkitsemista tällä tavoin.

Pohjolan Konela-Auto Oy:n tietoon on tullut, ettei Metallityöväen Liiton työttömyyskassa tule suorittamaan Ruotsalaiselle eikä Talukselle työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalain nojalla. Tämän ilmoituksen on katsottava täyttävän sen selvityksen, mikä työnantajalle on annettava soveltamisohjeen määräyksen perusteella korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Pohjolan Konela-Auto Oy:llä ei näin ollen ole perusteita vähentää asianomaisten irtisanomisajan palkkaa vastaavasta korvauksesta arvioitua työttömyyspäivärahan määrää.

Pohjolan Konela-Auto Oy on toiminut asiassa tavalla, jonka Autoalan Työnantajaliitto ATL on hyväksynyt. Autoalan Työnantajaliitto ATL puolestaan on voinut tukeutua asiassa Suomen Työnantajain Keskusliiton kantaan. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, ettei Pohjolan Konela-Auto Oy ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamalla tavalla eikä Autoalan Työnantajaliitto ATL ole myöskään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, kanteen siltä osin hyväksyen, että sovellettaessa Metallityöväen Liiton ja Autoalan Työnantajaliitto ATL:n välisen auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen osana irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 22 §:ää työnantaja ei voi vähentää irtisanomisajan palkkaa vastaavasta korvauksesta työttömyyspäivärahaa, jos työttömyyskassan ilmoituksen mukaan sellaista ei ole työntekijälle suoritettu. Pohjolan Konela-Auto Oy on velvollinen suorittamaan Ruotsalaiselle ja Talukselle irtisanomisajan palkan ajalta 5.6. - 16.6.1991 vähentämättömänä.

Enemmälti kanne hylätään.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Rihto, Virtanen, Tuulensuu, Pohja ja Porttila jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.