Labor court dismisses union appeal but orders employer to pay severance and damages for wrongful termination.

Työntekijä oli nauttinut alkoholia kahtena eri päivänä työpaikkansa ulkopuolella ennen työvuoron alkamista. Lisäksi työntekijä oli tuotannon keskeytyneenä ollessa luvatta poistunut työpaikalta hakemaan ruokaa työpaikalla tapahtuvaa ruokailua varten. Poistumisensa yhteydessä työntekijä oli nauttinut vähäisen määrän alkoholia.

Kun työntekijä ei ollut nauttinut alkoholia työpaikallaan eikä ollut esiintynyt työpaikallaan päihtyneenä, ei työnantajalla ollut tärkeää syytä työntekijän työsopimuksen purkamiseen eikä erityisen painavaa syytä työsopimuksen irtisanomiseen. Työnantaja oli menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesti purkaessaan työntekijän työsopimuksen. Työntekijän oma menettely on otettu huomioon työntekijälle tuomittavaa korvausta alentavana.

Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL r.y. Termonova Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 26.1.1990 allekirjoitetussa kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Yleisten sopimusten noudattaminen

Yleiset sopimukset STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen välisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 14.6.1991

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkamisen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomiseperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

3 § Irtisanomisajat

Työnantaja on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

1. kahden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut enintään 5 vuotta;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaava työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aika päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuuden Työnantajaliittoa KTTL:ää ja Termonova Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Svante Westerholm oli ollut lokakuusta 1989 lähtien umpisolumuovia valmistavan Termonova Oy:n palveluksessa ekstruuderin hoitajana toimien viimeksi kuluneen vuoden aikana lähinnä uuninhoitajana.

Huhtikuussa 1991 yhtiön tuotantopäällikkö oli antanut kello 14.00 alkaneen työvuoron aikana Westerholmille varoituksen väittäen Westerholmin tuoksuvan alkoholille. Westerholm tosin oli aamupäivällä noin kello 10 juonut tuopillisen olutta, mutta alkoholin haju tuskin oli tuntunut enää iltapäivällä. Pääluottamusmies ei ollut havainnut alkoholin hajua keskustellessaan Westerholmin kanssa välittömästi varoituksen antamisen jälkeen. Westerholm ei ollut esiintynyt työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla päihtyneenä työpaikallaan. Westerholmille annettu varoitus oli ollut perusteeton eikä sillä ollut merkitystä harkittaessa myöhemmin tapahtuneen Westerholmin työsuhteen päättämisen laillisuutta.

Westerholm oli 13.10.1991 mennyt töihin kello 14 alkavaan vuoroon. Päivällä ennen työvuoron alkamista Westerholm oli juonut ravintolassa yhden oluen. Työpaikan koneet olivat 13.10.1991 olleet toista päivää pysähdyksissä, minkä vuoksi työntekijät olivat työpaikalla toimettomina työnantajan käytettävissä.

Työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan mukaan vuorotyössä työskentelevillä työntekijöillä ei ollut ruokailutaukoa, joka olisi oikeuttanut työpaikalta poistumiseen. Kun työpaikalla ei ollut mahdollisuutta työmaaruokailuun, työntekijät olivat käytännössä hakeneet työaikana ruokaa työpaikan ulkopuolelta työpaikalla tapahtuvaa ruokailua varten. Westerholmin työvuorossa 13.10.1991 ei ollut ketään työnantajan edustajaa, jolta Westerholm olisi voinut pyytää lupaa työpaikalta poistumiseen. Noudatetun käytännön mukaan Westerholm oli lähtenyt noin kello 17.30 läheiseen ravintolaan hakemaan ruokaa itselleen ja työtoverilleen. Ruoan valmistumista odottaessaan Westerholm oli nauttinut ravintolassa yhden oluen. Ravintolassa ollut yhtiön laboratorionhoitaja oli nähnyt tapahtuneen. Tämän vuoksi Westerholmin työsuhde oli 14.10.1991 purettu.

Westerholm ei ollut esiintynyt työpaikalla päihtyneenä eikä ollut vastoin kieltoa käyttänyt työpaikalla päihdyttäviä aineita. Westerholmin ainoaksi viaksi jää noin 25 minuuttia kestänyt luvaton poistuminen työpaikalta. Poistuminen oli kuitenkin tapahtunut yhtiössä noudatetun käytännön mukaisesti ja siitä ei ollut aiheutunut mitään haittaa, koska tuotanto oli ollut keskeytyneenä. Westerholm on aina noudattanut esimerkillisesti työaikoja eikä hän ole saanut työajan noudattamista koskevia huomautuksia tai varoituksia.

Työnantajalla ei ole ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettua tärkeää syytä Westerholmin työsopimuksen purkamiseen eikä edes työsopimuslain 37 §:n 2 momentin edellyttämää erityisen painavaa syytä Westerholmin työsopimuksen irtisanomiseen.

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti 21.10.1991 ja asianosaisliittojen välillä 1.11.1991. Liittotason neuvottelussa työnantajaliitto oli ilmoittanut muun muassa, ettei työpaikalta poistuminen pelkästään olisi johtanut työsopimuksen purkamiseen. Kuitenkin sen jälkeen, kun työntekijäliitto oli toimittanut työnantajaliitolle kysymyksessä olevaan tapaukseen soveltuvaa oikeuskäytäntöä, oli työnantajaliiton asiamies aikaisemmin ilmoitetusta kannasta poiketen katsonut, että yksistään työpaikalta poistuminen olisi riittänyt perusteeksi Westerholmin työsuhteen purkamiselle.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n soveltamisohjeissa todetaan, että työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa. Työntekijäliitto oli toimittaessaan työnantajaliitolle tapaukseen soveltuvaa oikeuskäytäntöä huomauttanut liittoa sen valvontavelvollisuudesta. Työnantajaliitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin saamansa huomautuksen johdosta. Työnantajaliitto oli viimeistään tuolloin laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Termonova Oy on päättänyt Westerholmin työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti. Liitto on lisäksi vaatinut, että Termonova Oy velvoitetaan suorittamaan Westerholmille irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden palkkaa vastaavat 19 455,28 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 2 107,73 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 14.10.1991 lukien sekä irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 233 463,36 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Liitto on vielä vaatinut Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL ja Termonova Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Westerholm oli vastoin kanteessa väitettyä työskennellyt yhtiön tuotantolinjalla ja hänen työtehtäviinsä oli kuulunut muun muassa rullanvaihto ja pakkaus. Yhtiön vuorotyössä työskentelevillä työntekijöillä ei ollut ollut tapana hakea ruokaa työpaikan ulkopuolelta. Työpaikalta poistuminen työaikana oli ollut poikkeuksellista ja se oli edellyttänyt aina työnjohdolta saatua lupaa. Poistumisluvan saaneen työntekijän tilalle oli tarvittaessa jouduttu järjestämään sijainen. Vuorotyössä työskenteleville työntekijöille oli järjestetty ruokailupaikka, jossa työntekijät olivat voineet lämmittää valmiita ruoka-annoksia. Ruokailupaikka oli sijainnut lähellä työpistettä. Työntekijät olivat näin päässeet tarvittaessa kesken ruokailun nopeasti koneelle. Ruokailu vuorotyössä oli järjestetty työn ohessa tapahtuvaksi nimenomaan työn häiriöttömän kulun turvaamiseksi.

Westerholm oli esiintynyt työpaikallaan käytännöllisesti katsoen koko työsuhteensa ajan jossakin määrin alkoholin vaikutuksen alaisena. Tuotantopäällikkö oli antanut tämän vuoksi Westerholmille useita suullisia huomautuksia. Huhtikuussa 1991 Westerholmille annetun varoituksen oikeellisuutta ei ollut kiistänyt sen enempää Westerholm kuin pääluottamusmieskään.

Yhtiön tuotantopäällikkö oli 13.10.1991 nähnyt Westerholmin nauttivan olutta ravintolassa kello 12.30 ja 13.30 välisenä aikana. Westerholm oli näin ollen mennyt kello 14 alkavaan työvuoroonsa suoraan ravintolasta. Lisäksi Westerholm oli 13.10.1991 poistunut vielä kesken työvuoronsa luvatta ravintolaan juomaan olutta. Westerholmin menettelyä ei voitu pitää hyväksyttävänä. Westerholm oli 14.10.1991, ilmeisesti edellisen päivän tapahtumien seurauksia peläten, ilmoittanut, että hän ei tule töihin. Westerholmin tultua vuoromestarin kehotuksesta töihin oli hänen työsuhteensa purettu.

Westerholmin työsuhdetta ei ollut purettu pelkästään 13.10.1991 tapahtumien perusteella. Kun Westerholm oli saamistaan huomautuksista ja varoituksista huolimatta jatkuvasti esiintynyt alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikallaan, ei työnantajalta voitu vaatia, että Westerholmin työsuhdetta olisi vielä 13.10.1991 tapahtumien jälkeen jatkettu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL ja Termonova Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Svante Westerholm on ollut umpisolumuovia valmistavan Termonova Oy:n palveluksessa lokakuusta 1989 lähtien. Hän on työskennellyt yhtiön solumuovilinjalla suorittaen muun muassa rullanvaihtoja, pakkausta ja laaturaporttien tekemistä. Tämän lisäksi Westerholm on toiminut muovin valmistuksessa käytetyllä uunilla valvontatehtävissä.

Yhtiö on 14.10.1991 purkanut Westerholmin työsopimuksen. Purkamisen perusteeksi yhtiö on ilmoittanut, että Westerholm on toistuvista varoituksista huolimatta esiintynyt juopuneena työpaikalla ja että Westerholm on 13.10.1991 poistunut työpaikaltaan nauttimaan alkoholia palaten alkoholin nauttimisen jälkeen takaisin työpaikalleen.

Kemian Työntekijäin Liitto on katsonut, ettei työnantajalla ole ollut perusteita purkaa työsopimusta tai edes sitä irtisanoa. Westerholm ei ollut esiintynyt työpaikalla päihtyneenä tai käyttänyt siellä vastoin kieltoa päihdyttäviä aineita. Hän oli poistunut luvatta työpaikalta noin 25 minuutin ajaksi, mutta tämä oli tapahtunut työpaikalla noudatettua käytäntöä seuraten ja tuotannon ollessa keskeytyneenä. Westerholm ei ollut saanut aikaisemmin työnantajalta huomautuksia ja hänen aikaisemmin saman vuoden huhtikuussa saamaansa varoitus oli ollut aiheeton.

Westerholmin esimiehenä toiminut yhtiön tuotantopäällikkö on todistajana kertonut, että Westerholm on useamman kerran esiintynyt työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena. Tuotantopäällikkö on antanut tämän vuoksi Westerholmille suullisesti kaksi tai kolme huomautusta ja kaksi suullista varoitusta. Huomautusten ja varoitusten antamisen yhteydessä Westerholmille on ilmoitettu, että menettelyn toistuminen johtaa työsopimuksen päättämiseen. Viimeinen varoitus on annettu Westerholmille huhtikuussa 1991 ja viimeinen huomautus vielä tämän jälkeen toukokuussa 1991. Westerholm sen enempää kuin varoituksia annettaessa paikalla olleet luottamusmiehetkään eivät olleet kiistäneet huomautusten ja varoitusten perustetta.

Tuotantopäällikkö on edelleen kertonut nähneensä Westerholmin nauttivan 13.10.1991 puolenpäivän jälkeen ravintolassa tuoppiolutta pystymättä tarkemmin määrittelemään nautitun oluen määrää. Westerholm oli myöntänyt tuotantopäällikölle nauttineensa tuolloin muutaman oluen. Tuotantopäällikkö on vielä ilmoittanut, että hän ei ole nähnyt Westerholmin nauttivan alkoholia työpaikallaan. Tuotantopäällikkö ei myöskään ole havainnut, että Westerholmissa olisi ollut merkkejä alkoholin käyttämisestä tai että alkoholin käyttäminen olisi vaikuttanut Westerholmin työskentelyyn. Huomautusten ja varoitusten antamisen yhteydessä Westerholmin työntekoa ei ollut keskeytetty. Viimeisen huomautuksen yhteydessä toukokuussa 1991 Westerholm oli siirretty työvuoronsa loppuajaksi siivoustehtäviin. Tuotantopäällikön mukaan vuorotyössä työskentelevät työntekijät eivät ole saaneet poistua työpaikalta ilman erityistä lupaa.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että Westerholm on huhtikuussa 1991 ja 13.10.1991 ennen kello 14 alkanutta työvuoroaan nauttinut työpaikkansa ulkopuolella alkoholia ja että Westerholm on 13.10.1991 poistunut noin 35 minuutin ajaksi työpaikaltaan, vaikka hänellä ei vuorotyössä työskentelevänä työntekijänä ole ollut työpaikalta poistumiseen oikeuttavaa ruokailutaukoa. Westerholm on nauttinut poistumisensa aikana työpaikan ulkopuolella yhden oluen.

Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että Westerholm olisi nauttinut työpaikalla alkoholia tai että Westerholm nautittuaan edellä kerrotulla tavalla alkoholia työpaikkansa ulkopuolella olisi esiintynyt työpaikallaan päihtyneenä. Tämän vuoksi ja kun Westerholmin sinänsä luvaton työpaikalta poistuminen on tapahtunut tuotannon ollessa muusta syystä keskeytyneenä ja muutoinkin olosuhteissa, joissa yhtiön työntekijät ovat vallinneen käytännön mukaan katsoneet voivansa poistua lyhytaikaisesti työpaikalta, työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajalla ole ollut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa tarkoitettua tärkeää syytä Westerholmin työsopimuksen purkamiseen eikä myöskään sopimuksessa mainittua erityisen painavaa syytä Westerholmin työsopimuksen irtisanomiseen. Näin ollen Termonova Oy on Westerholmin työsuhteen purkaessaan menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n vastaisesti.

Termonova Oy on irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 3 ja 4 §:ien perusteella velvollinen suorittamaan Westerholmille irtisanomisajan palkan siihen liittyvine lomakorvauksineen sekä sopimuksen 12 ja 13 §:ien nojalla maksamaan Westerholmille korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Westerholmin oma menettely vaikuttaa hänelle tuomittavan korvauksen määrää alentavasti.

Asianosaiset ovat olleet yksimielisiä siitä, että Westerholmin tuntipalkka on ollut 55,78 markkaa. Erimielisyyttä on asianosaisten kesken sen sijaan ollut tuntipalkkaan perustuvan kuukausipalkan laskentaperusteista. Kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksen mukaan keskituntiansion mukaan laskettua kuukausipalkkaa käytetään muun muassa tapauksissa, joissa työehtosopimus velvoittaa ansion menetyksen korvaamiseen. Työtuomioistuin katsoo, että Westerholmin kuukausipalkka on vastaajan edellä kerrotun työehtosopimuksen säännöksen perusteella laskema 9 427 markkaa.

Koska kysymys Westerholmin työsopimuksen päättämisen perusteista Westerholmin oma menettely huomioon ottaen on ollut tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo, ettei Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL ole syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Termonova Oy on purkaessaan Westerholmin työsopimuksen menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n määräysten vastaisesti.

Termonova Oy velvoitetaan suorittamaan Westerholmille irtisanomisajan palkkana 18 854 markkaa ja irtisanomisajan palkkaan liittyvänä lomakorvauksena 2 107 markkaa 72 penniä, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 14.10.1991 lukien.

Termonova Oy velvoitetaan lisäksi suorittamaan Westerholmille korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 55 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 26.2.1992 lukien.

Kanne hylätään muilta osin.

Termonova Oy velvoitetaan korvaamaan Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Pohjanoksa, Nouro, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.