Court ruled bus driver's dismissal lacked 'special serious reason' under collective agreement, ordering severance pay.

Linja-autonkuljettajan menettelyä ei voitu pitää irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuna erityisen painavana syynä hänen työsuhteensa päättämiseen. Työnantaja velvoitettu suorittamaan irtisanomisajan palkka ja korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Linja-autoliikenne Hietalat Ky

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.12.1991 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 14.6.1991

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa (jäljempänä irtisanomissuojasopimus) on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. kolmen kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 5 vuotta mutta enintään 9 vuotta;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työnantajan itsensä antama aika päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on kanteessaan lausunut, että vastaajaliiton jäsenyritys Linja-autoliikenne Hietalat Ky oli 22.7.1992 purkanut palveluksessaan 17.5.1986 alkaen olleen linja-autonkuljettaja Leo Lamsijärven työsopimuksen. Kirjallisessa purkamisilmoituksessa oli työsuhteen purkamisen syyksi ilmoitettu, että Lamsijärvi oli käyttänyt väärin sairaslomaansa 18.7.1992, jolloin hänen lääkärintodistuksen mukaan olisi pitänyt olla sairaslomalla tai työvuorolistan mukaan työssä, mutta Lamsijärvi oli kuitenkin etsiväraportin mukaan ollut tuolloin omissa ajohommissaan, joten kysymyksessä oli työnantajan käsityksen mukaan työnantajan pettäminen. Purkaminen syiksi oli lisäksi ilmoitettu, että Lamsijärven linjatuottotilitykset eivät olleet täsmänneet kassakoneen kanssa ja muut varoituksen aiheuttaneet syyt.

Työsuhteen purkamisen perusteeksi ilmoitetut syyt eivät olleet Lamsijärven työsuhteen päättämisen todellisia syitä. Todelliset syyt juontuivat nimittäin Lamsijärven ammattiyhdistystoiminnasta. Purkamisilmoituksessa mainitut syyt eivät sitä paitsi pitäneet paikkaansa. Lamsijärvi oli ollut lääkärin määräämällä sairaslomalla ajan 14.7. - 19.7.1992. Purkamisilmoituksessa oleva maininta sairasloman väärinkäytöstä tarkoitti yksityisetsivän yhtiölle toimittamassa raportissa ollutta ilmoitusta siitä, että Lamsijärvi oli 18.7.1992 lähtenyt hieman ennen puolta päivää kaupungille ajelulle liikkuen siellä eri liikkeiden välillä. Lamsijärvi ei kiistänyt kaupassa käyntiä, joka ei kuitenkaan ollut sairasloman väärinkäyttöä.

Mitä linjatuottotilityksiin tuli, niin luottamusmiehen yhtiön kirjanpidosta saamien tietojen mukaan ainoastaan yhden linja-autonkuljettajan linjatilitykset olivat täsmänneet paremmin kuin Lamsijärven tilitykset. Lamsijärvi oli samalla kertaa 22.7.1992 tapahtuneen työsuhteen purkamisilmoituksen kanssa saanut kaksi päivää aikaisemmin päivätyn varoituksen, jonka mukaan Lamsijärven tilittämät linjatulot eivät olleet täsmänneet rahastuslippukoneen lukemiin nähden. Lamsijärvi ei ollut ehtinyt reagoida varoitukseen, joka oli lisäksi ollut täysin aiheeton.

2.4.1991 annetun varoituksen mukaan Lamsijärvi oli kieltäytynyt töistä, kun hän ei ollut ollut työpaikallaan 1.4.1991 kello 20.05. Lamsijärvellä oli hänen tuolloin ajamallaan linjalla ollut sanottuun aikaan päättyvä tauko, aikataulun mukaisen lähtöajan olleessa 20.10. Yhtiön toimitusjohtaja oli antanut varoituksen ajettuaan kysymyksessä olevan paikan ohi kertomansa mukaan kello 20.05 ja havaittuaan, ettei Lamsijärvi ollut tuolloin ollut linja-autossa. Lamsijärven mukaan oli mahdollista, ettei hän ollut ollut tuohon aikaan linja-auton ohjaamossa vaan esimerkiksi opastamassa asiakkaita tai kantamassa näiden tavaroita. Joka tapauksessa hän oli lähtenyt tuolloinkin vuorolleen aikataulun mukaisesti, joten varoitus oli ollut täysin aiheeton.

Ensimmäisen eli 3.1.1989 annetun varoituksen mukaan Lamsijärvi oli toistuvasti osoittanut huolimattomuutta ja vastuuttomuutta työtehtäviään hoitaessaan. Esimerkkeinä tästä oli mainittu väärien reittien ajaminen väärillä aikatauluilla sekä rahastusavaimen ja tankkausavaimen hukkaaminen ja töistä myöhästelyt. Lamsijärvi oli syksyllä 1988 ajanut kerran väärän reitin siirryttäessä kesäaikatauluista talviaikatauluihin ja myöhästynyt kerran työstä. Todellisena syynä ensimmäiseen varoitukseen ja koko työsuhteen päättämiseen oli tosiasiassa ollut Lamsijärven toiminta työntekijöiden varaluottamusmiehenä. Hän oli tässä ominaisuudessa joutunut puuttumaan työnantajan menettelyyn. Varoitus oli annettu Lamsijärvelle kaksi päivää 1.1.1989 pidetyn työhuonekunnan kokouksen jälkeen ja miltei välittömästi sen jälkeen, kun Lamsijärvi oli esitellyt työnantajalle tuossa kokouksessa tehdyt vaatimukset, eikä esimerkiksi siinä vaiheessa syksyllä, kun kerrottu väärän reitin ajaminen oli sattunut.

Viimeksi mainitun varoituksen todellinen syy näkyi siitäkin, että kun Lamsijärvi oli joulukuussa 1988 pyytänyt väliaikaista työtodistusta, varoituksen antanut apulaisjohtaja oli siihen merkinnyt Lamsijärven työtaidon hyväksi sekä ahkeruuden ja käytöksen kiitettäväksi. Lamsijärven ja työnantajan suhteisiin oli vaikuttanut myös se, että Lamsijärvi oli yhtenä kolmesta luottamushenkilöstä ollut mukana tekemässä poliisille tutkintapyyntöä työnantajan menettelystä, joka koski työnantajan tapaa periä virheellisesti maksettuja lomapalkkoja työntekijäin tileistä.

Erimielisyydestä ei ollut saatu työpaikalla käyntiin neuvotteluja edes osallisliittojen kehotuksesta. Liittojenkaan välillä ei neuvotteluja ollut saatu aikaan, kun Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut pyynnöistään huolimatta saanut yhtiöltä selvitystä tapahtumien kulusta. Näin ollen työnantajaliitto ei ollut voinut ottaa kantaa Lamsijärven työsuhteen purkamisen lainmukaisuuteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut, että Linja-autoliikenne Hietalat Ky velvoitetaan suorittamaan Lamsijärvelle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana kolmen kuukauden palkkaa vastaavan määrän yhteensä 22 917 markkaa 16 prosentin korkoineen työsuhteen päättymispäivästä 22.7.1992 lukien. Edelleen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut Linja-autoliikenne Hietalat Ky:n velvoittamista suorittamaan Lamsijärvelle korvauksena työsopimuksen laittomasta päättämisestä enintään 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 183 336 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

LINJA-AUTOLIIKENNE HIETALAT KY:N LAUSUNTO

Linja-autoliikenne Hietalat Ky on lausunut, että työnantajan tietoon oli aikaisemmin tullut huhuja, joiden mukaan Lamsijärvi olisi käyttänyt sairaslomiaan väärin. Tämän vuoksi työnantaja oli palkannut yksityisetsivän seuraamaan Lamsijärven käyttäytymistä sairasloman 14.19.7.1992 aikana. Raportin mukaan Lamsijärvi oli lähtenyt kaupungille ajelulle ja liikkunut eri liikkeiden välillä. Lääkärintodistuksen mukaan Lamsijärvi oli selkäkipujen vuoksi ollut kykenemätön toimimaan autonkuljettajan tehtävissä. Fyysiseltä rasitukseltaan linja-auton ja henkilöauton ajaminen eivät poikenneet toisistaan. Kun Lamsijärven kävely oli ollut normaalia eikä siitä ollut voitu päätellä selkäkipuoireita, Lamsijärven oli katsottava olleen 18.7.1992 täysin työkykyinen. Lamsijärven liikkuminen kaupungilla ei ollut ollut kaupassa asiointia vaan ajankulua, koska hänellä ei ollut ollut ostoksia mukanaan.

Luottamusmies ei ollut kirjapitäjältä tiedustellut Lamsijärven tilitysten täsmäämistä, kuten kanteessa oli väitetty. Sitä paitsi kirjanpitäjällä ei ollut edes oikeutta ulkopuoliselle ilmoittaa tilitysten sisältöä.

20.7.1992 päivätty varoitus oli postitettu Lamsijärvelle varoituspäivänä. Näin ollen ei pitänyt paikkaansa, että työsopimuksen purkamista koskeva ilmoitus ja varoitus olisi annettu Lamsijärvelle samalla kertaa.

Tilityksen osalta kysymys ei ollut ainoastaan siitä, että voitaisiin kontrolloida myytyjen lippujen ja kertyneen rahan täsmäävyys. Tilitys palveli myös seurantaa, jossa oli kysymys matkustajamäärien tarkkailusta. Julkisen sektorin liikennöintiin antamat avustukset olivat eräiltä osin riippuvaisia tiedoista, jotka kävivät tilityksistä ilmi. Mikäli tilitystiedot olivat virheelliset, avustusten perusteena olevalta seurannalta oli pohja pois.

Tilitysten osalta ei huomiota saanut kiinnittää pelkästään kassavajauksiin. Työnantajan kannalta yhtä ongelmallisena oli pidettävä kassaylijäämää. Tällöinhän saattoi olla mahdollista, että kuljettaja oli ottanut matkustajalta rahan, mutta ei ollut antanut matkalippua. Näin syntynyt kassaylijäämä saattoi olla vain osa totuutta. Jos tilitys osoitti esimerkiksi 30 markan kassaylijäämää, kysymys voi olla kuljettajan tahallisesta hämäysyrityksestä. Kuljettaja oli voinut ottaa asiakkailta rahaa vastaan esimerkiksi 130 markan arvosta antamatta matkustajille vastaavia lippuja. Tällöin kassaylijäämä olisi 130 markkaa, mutta hämätäkseen ja antaakseen itsestään rehellisen kuvan työnantajalle kuljettaja otti ylimääräisistä rahoista itselleen vain 100 markkaa ja jätti 30 markkaa annettavaksi työnantajalle ikään kuin vahingossa syntyneenä ylijäämänä.

2.4.1991 annetun varoituksen osalta ei kanteessa esitetty pitänyt paikkaansa. Kello 20.05 voitiin todeta, että linja-auto ei ollut ollut lainkaan lähtölaiturissa vaan kokonaisuudessaan rakennuksen toisella puolella pysäköintialueella. Lamsijärvi ei näin ollen ollut voinut olla opastamassa asiakkaita eikä kantamassa näiden matkatavaroita. Auton ympärillä ei ollut ollut ketään eikä auto ollut sillä paikalla, jossa sen olisi pitänyt olla.

3.1.1989 päivätyssä varoituksessa mainittu väärien reittien ajaminen tarkoitti sitä, että Lamsijärvi oli jättänyt Kemistä Tornioon ajettaessa kiertämättä 12 kilometrin reitin, jolloin kaikki matkustajat tällä osuudella olivat jääneet vaille linja-autokyytiä.

Työstä myöhästyminen aiheutti lukuisia ongelmia, koska muun muassa kuljettajien työvuorot muuttuivat ja kuljettajia jouduttiin vaihtamaan autoista toiseen kesken reittiä.

Lamsijärven töistä myöhästymiset olivat olleet lukuisia, mutta käytäntönä on ollut, että vasta kolmas myöhästyminen johti kirjalliseen varoitukseen. Sitä ennen annettiin suullinen huomautus ja suullinen varoitus.

Lamsijärvi oli 10.12.1988 myöhästynyt töistä kaksi tuntia. Tällöin kehitysvammainen nuori henkilö oli jäänyt yksin avuttomana kovaan pakkaseen, mikä oli aiheuttanut lukuisia ulkopuolisten henkilöiden puhelinsoittoja, jotka olivat koskeneet liikennöinnin arvostelua.

Työnantaja oli joutunut korvaamaan eräälle henkilölle 422,50 markkaa sen vuoksi, ettei tämä Lamsijärven myöhästymisen vuoksi olisi ehtinyt Jyväskylän vuoroon muutoin kuin taksilla. Tämä oli tapahtunut tilanteessa, jossa kuljettajia oli nimenomaan kehotettu tarkkaavuuteen liikennelupiin tulleiden muutosten johdosta.

Rahastusavain oli jokaisen kuljettajan henkilökohtainen tunnistin rahastuskoneeseen. Jokaisen kuljettajan rahastusavain oli erilainen. Avaimella kuljettaja sai rahastuskoneen auki. Kaikki koneen tapahtumat tallentuivat avaimelle ja siten sen haltijalle. Ellei rahastusavainta ollut, koneella ei voinut rahastaa, vaan tällöin oli tehtävä käsirahastus, jolloin asiakkaille ei voitu antaa edes matkalippuja, joten pohja oli pois kaikilta niiltä toimenpiteiltä, joita tilitys palveli.

Jokaiseen autoon liittyi oma tankkausavain. Autot tuotiin autotallille tankattuina ja lähtövalmiina. Tankkausavaimella seurattiin autokohtaisesti polttoaineenkulutusta. Jos auto jäi tankkaamatta, sen käyttö vara-autona saattoi yllättävässä ja kiireellisessä tilanteessa johtaa matkan keskeytykseen.

Työhuonekunnan kokouksella ei ollut mitään tekemistä asiassa Se koski muuta liikennöitsijää eikä lainkaan Lamsijärven työnantajaa. Oli puhdas sattuma, että työhuonekunnan kokous oli ollut kaksi päivää ennen varoituksen antamista.

1.12.1988 päivätyn työtodistuksen jälkeen oli sattunut myöhästyminen, josta työnantajalle oli aiheutunut 422,50 markan suuruinen vahinko. Työnantaja oli olettanut Lamsijärven tarvitsevan työtodistusta uuden työpaikan hakuun, jota ei ollut haluttu vaikeuttaa huonoilla mutta totuudenmukaisilla arvosanoilla.

Poliisille tehdyn tutkintapyynnön olivat tehneet Lamsijärven lisäksi kaksi muuta kuljettajaa. Kumpaakaan viimeksi mainittua vastaan ei ollut rikosilmoituksen johdosta ryhdytty minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Oli näin ollen perusteetonta väittää, että Lamsijärven työsopimuksen päättämiseen olisi vaikuttanut sanottu rikosilmoitus.

Autoliikenteen Työnantajaliiton taholta oli tiedusteltu asioiden taustaa ja liiton edustajalle oli selvitetty Linja-autoliikenne Hietalat Ky:n näkökannat puhelimitse. Tämän jälkeen työnantajaliitosta oli lähetetty yhtiölle 2.9.1992 päivätty kirje. Yhtiö oli lähettänyt tuon kirjeen takaisin 7.9.1992 merkiten siihen tosin lyhyesti kantansa vastapuolen esittämiin väitteisiin. Työnantajalla ei aikaisemmin ollut ollut työsuhteisiin liittyviä riita-asioita tuomioistuimessa eikä edes liittotasolla. Koko tilanne oli ollut työnantajalle siinä määrin yllättävä, että se oli aiheuttanut liitosta eroamisen ja uuden jäsenhakemuksen ja taas sen peruuttamisen.

Lamsijärvellä oli hänen ikänsä ja ammattinsa huomioon ottaen mahdollisuus saada vastaavaa työtä. Työnantajan menettelyä lukuisine ja pitkällä aikavälillä annettuine varoituksineen ei voitu pitää asiattomana. Lamsijärvelle oli annettu paitsi kirjallisia varoituksia myös suullisia varoituksia ja huomautuksia laiminlyönneistä. Korvausvaatimus oli kohtuuton ja perusteeton. Määrältään vaatimus oli noin 20 prosenttia Linja-autoliikenne Hietalat Ky:n 900 000 markan määräisestä liikevaihdosta.

Linja-autoliikenne Hietalat Ky on vaatinut kanteen hylkäämistä.

AUTOLIIKENTEEN TYÖNANTAJALIITON VASTINE

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lausunut, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n otettua yhteyttä työnantajaliittoon Lamsijärven työsuhteen purkamisasiassa Autoliikenteen Työnantajaliiton toimesta oli ryhdytty selvittämään asiaa. Liittojen välillä käytyjen neuvottelujen aikana Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ollut saanut riittävää selvitystä Lamsijärven työsuhteen purkamisen syynä olleista tapahtumista. Lamsijärven työsuhteen purkamisen perusteeksi ilmoitetut syyt kuten sairasloman väärinkäyttö, tilitysepäselvyydet ja työstä kieltäytyminen olivat seikkoja, jotka sinänsä saattoivat muodostaa työsuhteen purkuperusteen.

Jutun suullisen esivalmistelun ja pääkäsittelyn aikana Autoliikenteen Työnantajaliitto on yhtynyt Linja-autoliikenne Hietalat Ky:n lausunnossa esitettyyn.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja kuultava ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Linja-autoliikenne Hietalat Ky on 22.7.1992 purkanut palveluksessaan 17.5.1986 lukien olleen linja-autonkuljettaja Leo Lamsijärven työsopimuksen. Purkamisen syyksi yhtiö on ilmoittanut, että Lamsijärvi on väärinkäyttänyt sairaslomaansa 18.7.1992, jolloin hänet on todistajan havainnon mukaan tavattu ajamassa omaa autonaan. Purkamisen syiksi on lisäksi ilmoitettu, että Lamsijärven linjatuottotilitykset eivät olleet täsmänneet hänen kassakoneensa kanssa, sekä muut varoituksen aikaisemmin aiheuttaneet syyt. Lamsijärven on ilmoitettu olleen työttömänä vielä jutun pääkäsittelypäivänä. Hänen keskimääräinen kuukausipalkkansa työsuhteen päättyessä on ollut 7 639 markkaa.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on katsoen, ettei Linja-autoliikenne Hietalat Ky:llä ole ollut edes perusteita irtisanoa Lamsijärven työsopimusta irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetulla perusteella, vaatinut työnantajan velvoittamista suorittamaan Lamsijärvelle irtisanomisajan palkan sekä korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä.

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Irtisanomissuojasopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n mukaan sopimuksen perusteella voidaan tutkia, oliko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainitulla perustella sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

Lamsijärvi on työnantajalle esittämänsä lääkärintodistuksen vuoksi ollut estynyt suorittamasta työtä sairauden vuoksi ajan 14.7. - 19.7.1992. Lamsijärvi on sairaslomansa aikana 18.7.1992 liikkunut autollaan kotinsa ulkopuolella toimittaen muun muassa ostoksiaan.

Linja-autoliikenne Hietalat Ky on siis purkanut Lamsijärven työsopimuksen sairasloman väärinkäytön lisäksi Lamsijärven työsuhteen kestäessä aikaisemmin tapahtuneisiin varoitukseen johtaneisiin virheisiin vedoten. Linja-autoliikenne Hietalat Ky on 20.7.1992 eli samana päivänä, jona sen tietoon on tullut Lamsijärven edellä mainittu menettely sairasloman aikana, antanut Lamsijärvelle kirjallisesti varoituksen siitä, että hänen tilittämänsä linjatulot eivät ole täsmänneet Buscom-rahastuslippukoneen lukemiin nähden. Asiassa ei ole väitettykään, että Lamsijärvelle olisi aikaisemmin huomautettu linjatulojen tilityksessä tapahtuneiden virheiden johdosta. Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että käytännössä yhtiön linja-autonkuljettajien tilitettävissä linjatuloissa ja rahastuslippukoneen kirjaamissa erissä on esiintynyt kaikilla kuljettajilla poikkeamia.

Työtuomioistuimelle on edelleen esitetty yhtiön Lamsijärvelle 2.4.1991 antama varoitus työstä kieltäytymisestä. Sen mukaan Lamsijärvi ei ole ollut työpaikalla edellisenä päivänä kello 20.05. Lamsijärven oli muistamansa mukaan 1.4.1991 lähtenyt ajovuorolleen aikataulun mukaisesti kello 20.10. Se, ettei hän ole ollut autoineen lähtölaiturissa niin kuin yhtiö on edellyttänyt 10 minuuttia ennen ajon alkamista, on johtunut siitä, että hän oli katsonut velvollisuudekseen auttaa linja-autoasemalla apua tarvinneita matkustajia. Viivästymisen syy on jäänyt jossain määrin puutteellisesti selvitetyksi. Arvioitaessa sanotun varoituksen merkitystä Lamsijärven työsuhteen purkamisen perusteena on otettava huomioon, että se oli annettu lähes puolitoista vuotta ennen Lamsijärven työsuhteen päättämistä. Lamsijärven ei ole tuon jälkeen näytetty eikä väitettykään laiminlyöneen laituriin ajosta annettuja määräyksiä.

Työtuomioistuimelle on edelleen esitetty yhtiön Lamsijärvelle 3.1.1989 antama kirjallinen varoitus, jossa on todettu, että Lamsijärvi on toistuvasti osoittanut huolimattomuutta ja vastuuttomuutta työtehtäviä hoitaessaan. Esimerkkeinä on mainittu, että hän on ajanut vääriä reittejä ja väärillä aikatauluilla, hukannut rahastusavaimensa, hukannut tankkausavaimen sekä myöhästynyt töistä, jolloin vuoroja on jäänyt ajamatta.

Lamsijärvi on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle työsuhteen purkamisen johdosta antamassaan selvityksessä myöntänyt virheitten mahdollisesti tapahtuneen ajotehtävien ajoittaisten ruuhkaisuuksien, kireitten aikataulujen ja talvella kelien aiheuttamien paineitten johdosta. Työtuomioistuimelle on esitetty todistelua ensimmäistä varoitusta edeltäneistä esimerkkeinä luetelluista Lamsijärven toiminnassa tapahtuneista seikoista. Rahastusavaimen ja tankkausavaimen häviämisestä ei ole väitettykään aiheutuneen yhtiölle vahinkoa, ja ne ovat sittemmin löytyneet. Vuoden 1988 lopulla on Lamsijärven työstä myöhästymisen vuoksi aiheutunut matkustajille haittaa. Asiassa ei ole edes väitetty, että Lamsijärvelle olisi tuon varoituksen antamisen jälkeen sattunut samantapaisia virheitä.

Ryhtyessään 18.7.1992 selkäsairauden vuoksi sairauslomalla ollessaan ajamaan autollaan ja toimittamaan ostoksiaan Lamsijärvi on saattanut antaa aiheen epäillä sairausloman väärinkäyttöä. Pelkästään tämä ulkona liikkuminen ei kuitenkaan osoita, että Lamsijärvi olisi tietoisesti tarkoittanut rikkoa niitä velvoitteita, jotka hänelle hänen työsuhteessaan kuuluivat.

Työtuomistuin katsoo, ettei Lamsijärven menettelyä 18.7.1992 eikä muutoinkaan voida pitää irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuna erityisen painavana syynä hänen työsuhteensa päättämiseen. Yhtiö on siten velvollinen suorittamaan Lamsijärvelle irtisanomisajan palkan ohella korvauksen perusteettomasta irtisanomisesta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Linja-autoliikenne Hietalat Ky:n suorittamaan Lamsijärvelle irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n nojalla irtisanomisajan palkkana 22 917 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.7.1992 lukien sekä irtisanomissuojasopimuksen 2, 12 ja 13 §:n nojalla korvauksena työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä 92 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.9.1992 lukien.

Linja-autoliikenne Hietalat Ky velvoitetaan korvamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Rautiainen, Pohjanoksa, Leivo ja Sulkunen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.