Labor court denies sick child leave pay when spouse's absence is due to travel, not work constraints.

Työntekijä oli alle 10-vuotiaan lapsensa äkillisen sairastumisen vuoksi ollut poissa työstä yhtenä päivänä. Mainittuna päivänä työntekijän puoliso oli ollut ulkomaanmatkalla, joka ei ollut liittynyt hänen työhönsä.

Lasta kotiin hoitamaan jääneellä työntekijällä ei ollut oikeutta ansionmenetyksen korvaukseen poissaolon ajalta, koska hänen puolisonsa este sairaan lapsen hoitamiselle ei ollut johtunut hänen ansiotyöstään.

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Kuultava Osuusliike Elanto

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 7.4.1989 allekirjoitetussa myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. POISSAOLOT

15 § Tilapäinen poissaolo

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan lapsen huoltajalle palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka on välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi.

S o v e l t a m i s o h j e :

Äkillisen lyhytaikaisen poissaolon pituus määräytyy sen mukaisesti, mikä on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Jos hoidon järjestäminen tai hoitaminen kestää 1-3 kalenteripäivää, pidetään poissaoloa sopimuksessa tarkoitettuna poissaolona.

Muulle kuin yksinhuoltajalle palkkaa maksetaan, jos molemmat huoltajat ovat ansiotyössä eikä toisella huoltajista ole ansiotyönsä ja työaikansa johdosta mahdollisuutta järjestää hoitoa tai itse hoitaa lasta. Äiti, jonka avio- tai avopuoliso on asevelvollisuuttaan suorittamassa tai kertausharjoituksissa, katsotaan yksinhuoltajaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on Kaupan Työnantajaliitto KTL:ää vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Osuusliike Elannon palveluksessa Hakaniemen tavaratalon elintarvikeosastolla työskentelevä Tuula Holm oli 22.10.1990 jäänyt kotiin hoitamaan alle 10-vuotiasta äkillisesti sairastunutta lastaan. Holmin aviopuoliso oli 19.10.1990 lukien ollut ulkomaanmatkalla, joka ei ollut ollut työmatka. Holmin puoliso oli palannut matkalta kotiin illalla 22.10.1990 ja hän oli jäänyt hoitamaan sairasta lasta kotiin seuraavana päivänä.

Osuusliike Elanto oli kieltäytynyt maksamasta Holmille palkkaa poissaolon ajalta 22.10.1990. Kieltäytymisensä perusteeksi työnantaja oli vedonnut työehtosopimuksen 15 §:n soveltamisohjeen määräykseen, jonka mukaan muulle kuin yksinhuoltajalle palkkaa maksettiin vain, jos toisella puolisolla ei ollut ansiotyönsä ja työaikansa johdosta mahdollisuutta järjestää hoitoa tai itse hoitaa lasta. Työnantaja oli myös katsonut, että yksinhuoltajaan voitiin rinnastaa vain huoltaja, jonka puoliso oli asevelvollisuuttaan suorittamassa tai kertausharjoituksissa. Holmilta pidätetty päivän palkka oli ollut määrältään 326 markkaa 66 penniä.

Työntekijällä oli oikeus saada palkkansa alle 10-vuotiaan äkillisesti sairastuneen lapsen lyhytaikaisen hoidon ajalta, jos työntekijän puoliso oli ennen lapsen sairastumista alkaneen ulkomaanmatkansa vuoksi ollut estynyt järjestämästä lapsen hoitoa tai hoitamasta lasta. Holmin poissaolo lapsensa hoitamiseksi oli ollut työehtosopimuksen 15 §:n 2. kohdan tarkoittamalla tavalla välttämätön, koska lapsen isä oli ollut ulkomailla ja Holm oli tuolloin ollut tosiasiallisesti yksinhuoltajan asemassa. Ellei Holmin puoliso olisi tuolloin ollut edustusmatkalla, jota varten hän oli ottanut työstään vapaata, hän olisi ollut ansiotyössä.

Asiasta syntyneen erimielisyyden johdosta käydyissä liittojen välisissä neuvotteluissa Kaupan Työnantajaliitto KTL oli yhtynyt työnantajan kantaan. Liittoneuvottelut olivat siten päättyneet tuloksettomina.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuusliike Elanto on velvollinen maksamaan Holmille palkan 22.10.1990 hänen jäätyään puolisonsa ulkomaanmatkan vuoksi hoitamaan alle 10-vuotiasta äkillisesti sairastunutta lastaan. Lisäksi Liikealan ammattiliitto on vaatinut Osuuskunta Elannon velvoittamista suorittamaan Holmille työehtosopimuksen 15 §:n 2. kohdan tarkoittaman poissaolon ajalta yhden päivän palkan eli 326 markkaa 66 penniä 16 prosentin korkoineen palkkasaatavan erääntymispäivästä 15.11.1990 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kysymyksessä olevaa työehtosopimuksen määräystä oli tulkittu edellä esitetyin tavoin koko määräyksen voimassaoloajan. Tulkinta oli samanlainen myös Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n kentässä. Kaupan Työnantajaliitto KTL oli noudattanut edellä mainittua tulkintaa jäsenneuvonnassaan ja koulutustilaisuuksissaan. Sopimusmääräystä ei missään vaiheessa ollut tulkittu siten, että työntekijällä olisi oikeus palkalliseen poissaoloon aina silloin, kun toisella puolisolla oli tosiasiallinen este hoitaa lasta. Näin ei ollut ollut myöskään ennen vuotta 1980, jolloin työehtosopimuksen määräys oli saanut nykyisen sanamuotonsa.

Soveltamisohjeessa oli todettu, että äiti, jonka aviotai avopuoliso oli asevelvollisuuttaan suorittamassa tai kertausharjoituksissa, katsottiin yksinhuoltajaksi. Tältä osin soveltamisohjeen määräys oli tyhjentävä. Liikealan ammattiliitto oli vuoden 1983 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt kysymyksessä olevaa sopimusmääräystä muutettavaksi siten, että lapsen isän toisella paikkakunnalla tapahtuva opiskelu rinnastettaisiin asevelvollisuuden tai kertausharjoitusten suorittamiseen. Kaupan Työnantajaliitto KTL oli katsonut, että kysymyksessä olevaa työehtosopimuksen määräystä ei tullut laajentaa entisestään, minkä vuoksi muutos oli torjuttu ja määräys oli jäänyt sopimukseen nykyisessä muodossaan.

Sellaista tapausta, että toisella vanhemmalla oli pakottava tarve toisen puolison estyneenä ollessa jäädä hoitamaan lasta, koski työehtosopimuksen 15 §:n 1. kohdassa oleva määräys, jonka mukaan työntekijälle pyrittiin järjestämään mahdollisuus lyhyeen tilapäiseen palkattomaan poissaoloon. Ne tilanteet, joissa työnantajalla oli velvollisuus maksaa työntekijälle korvaus ansionmenetyksestä sairaan lapsen hoidon vaatimassa poissaolotilanteessa, oli tarkoitettu rajoittaa vain nimenomaisesti mainittuihin tapauksiin. Tämän vuoksi työehtosopimuksen 15 §:n 2. kohtaan oli sisällytetty tyhjentävät asiaa koskevat määräykset.

Kanteessa esitetty vaatimus oli työehtosopimuksen sanamuodon vastainen, eikä kanteessa ollut esitetty painavia perusteita sanamuodon vastaisen tulkinnan tueksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Osuusliike Elanto on osaltaan yhtynyt Liikealan ammattiliiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Osuusliike Elannon palveluksessa oleva Tuula Holm on alle 10-vuotiaan lapsensa äkillisen sairastumisen vuoksi ollut poissa työstä 22.10.1990. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta Holmille palkkaa vedoten siihen, että työehtosopimuksen 15 §:n soveltamisohjeiden mukaan palkka maksettiin lapsen huoltajalle vain, jos toinen huoltaja ei ole voinut työssäolon vuoksi hoitaa sairastunutta lasta. Holmin puoliso on mainittuna päivänä ollut ulkomaanmatkalla, joka ei ole ollut hänen työhönsä liittyvä.

Työehtosopimuksen 15 §:n 2. kohdan mukaan alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan lapsen huoltajalle palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka on välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Kysymyksessä olevan työehtosopimusmääräyksen soveltamisohjeissa on sovittu, että muulle kuin yksinhuoltajalle palkka maksetaan, jos molemmat huoltajat ovat ansiotyössä eikä toisella huoltajista ole ansiotyönsä ja työaikansa johdosta mahdollisuutta järjestää hoitoa tai itse hoitaa lasta. Soveltamisohjeissa on edelleen todettu, että äiti, jonka avio- tai avopuoliso on asevelvollisuuttaan suorittamassa tai kertausharjoituksissa, katsotaan yksinhuoltajaksi.

Määräykset, jotka koskevat alle 10-vuotiaan lapsen äkillistä sairastumista ja työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta lapsen sairauden vaatiman poissaolon ajalta, on otettu ensimmäistä kertaa kaupanalan työehtosopimukseen vuonna 1977. Tuolloin työehtosopimukseen otetun määräyksen mukaan lapsen äkillisessä sairastumistapauksessa korvausta ansionmenetyksestä poissaolon ajalta oli sovittu maksettavaksi lapsen äidille. Edellytyksenä korvauksen maksamiselle on tuolloin ollut muun muassa, että molemmat vanhemmat olivat ansiotyössä.

Vuonna 1980 kysymyksessä oleva määräys on otettu työehtosopimukseen nykyisessä muodossaan. Tuolloin tehdyn muutoksen mukaan ansionmenetyksen korvausta maksettiin lapsen huoltajalle, kun korvausta aikaisemmin voimassa olleen määräyksen mukaan oli maksettu lapsen äidille. Soveltamisohjeisiin on tuolloin otettu myös nykyisin voimassa oleva määräys, jonka mukaan palkan maksamisen edellytyksenä muulle kuin yksinhuoltajalle on, että molemmat huoltajat ovat ansiotyössä eikä toisella huoltajista ansiotyönsä ja työaikansa johdosta ole mahdollisuutta järjestää sairaan lapsen hoitoa tai itse hoitaa lasta.

Liikealan ammattiliitto on vuoden 1983 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä esittänyt soveltamisohjeiden määräystä muutettavaksi siten, että mikäli lapsen isä on suorittamassa asevelvollisuuttaan tai kertausharjoituksissa taikka opiskelee toisella paikkakunnalla, pidetään poissaoloa tässä kohdassa tarkoitettuna poissaolona. Soveltamisohjeita on neuvotteluissa sovittu muutettavaksi siten, että äiti, jonka avio- tai avopuoliso on asevelvollisuutta suorittamassa tai kertausharjoituksissa, katsotaan yksinhuoltajaksi.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n entinen asiamies on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kertonut, ettei työnantajaliitto ollut suostunut ottamaan soveltamisohjeisiin määräystä toisella paikkakunnalla opiskelusta siksi, että tällaisen opiskelun ja sen aiheuttaman lapsen hoidon esteen toteennäyttäminen käytännössä olisi vaikeaa.

Todistajana kuultu Liikealan ammattiliiton sopimusosaston osastopäällikkö on kertonut, että vuoden 1983 työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäliiton tekemä edellä tarkoitettu muutosesitys, siltä osin kuin se on koskenut opiskelua toisella paikkakunnalla, on työnantajaliiton taholta torjuttu, koska työnantajapuoli on edellyttänyt molemmilta puolisoilta työssäoloa. Osastopäällikön mukaan soveltamisohjeissa tarkoitetusta puolison ansiotyöstä, joka on esteenä sairaan lapsen hoitamiselle, ei ole käyty tarkempia neuvotteluja liittojen välillä. Soveltamisohjeissa mainittu ansiotyö on hänen mukaansa Liikealan ammattiliitossa ymmärretty niin, että edellytyksenä ansionmenetyksen korvaamiselle lapsen sairastumistapauksessa on molempien puolisoiden olo yleensä ansiotyössä ja toisen puolison tosiasiallinen estyminen lasta hoitamasta.

Nyt tulkittavana olevat sopimusmääräykset perustuvat keskusjärjestöjen välillä tehtyihin sopimuksiin. Näihin keskusjärjestöjen välillä käytyihin asiaa koskeneisiin neuvotteluihin osallistunut Liiketyönantajain Keskusliiton edustaja, jota on kuultu jutussa todistajana, on kertonut soveltamisohjeissa mainitulla ansiotyöllä näissä neuvotteluissa tarkoitetun, että toinen puoliso nimenomaan työesteidensä takia on estynyt hoitamasta sairasta lasta. Todistajan mukaan tarkoituksena ei ole ollut, että pelkästä toisen puolison ansiotyössä käymisestä sinänsä aiheutuisi lasta hoitamaan jääneen puolison työnantajalle velvollisuus maksaa poissaolon johdosta ansionmenetyksen korvausta. Todistajan mukaan näitä määräyksiä on tarkoitus tulkita ahtaasti.

Edellä mainittu Kaupan Työnantajaliitto KTL:n entinen asiamies on kertonut liiton antamissaan tulkintaohjeissa ja koulutuksessaan esittäneen, että työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus lapsen sairauden vaatiman poissaolon johdosta vain silloin, kun toinen puoliso on työssä ja kun hänen työaikansa estää lapsen hoitamisen. Todistajan mukaan työnantajaliiton antamien ohjeiden mukaan sairaan lapsen hoidon vaatimissa epäselvissä poissaolotapauksissa työstä poisjääneeltä työntekijältä voidaan vaatia selvityksen esittämistä toisen puolison työssäolosta mainittuna aikana taikka muussa tapauksessa työnantaja voi hankkia tällaisen selvityksen toisen puolison työnantajalta.

Liikealan ammattiliitto on katsonut, että Holm on kanteessa tarkoitetussa tilanteessa ollut yksinhuoltajaan rinnastettavassa asemassa. Kantansa tueksi Liikealan ammattiliitto on viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 118/1991. Tuossa tuomiossa, joka on koskenut toisen kuin nyt kysymyksessä olevan työehtosopimuksen tulkintaa, on ollut kysymys ansionmenetyksen korvaamisesta lapsen sairauden vaatiman poissaolon ajalta lapsen isälle, joka avioeron jälkeen on asunut erillään lapsen äidistä ja jonka luona lapsi sairastumisensa aikaan on asunut. Työtuomioistuin on tuomiossaan katsonut lapsen isän olleen kysymyksessä olleessa tilanteessa yksinhuoltajan asemassa ja näin ollen oikeutettu ansionmenetyksen korvaukseen lapsen sairauden vaatiman poissaolon ajalta, jona lapsi on asunut hänen luonaan ja ollut hänen huollossaan.

Holm on asunut aviopuolisonsa kanssa samassa taloudessa ja molemmat puolisot ovat olleet lapsen huoltajia. Kun työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on nimenomaisesti määritelty ne tilanteet, joissa lapsen äiti voidaan katsoa yksinhuoltajaksi, ei Holmia kanteessa tarkoitetussa tilanteessa voida katsoa työehtosopimuksessa tarkoitetuksi yksinhuoltajaksi.

Ansionmenetyksen korvauksen maksamisen edellytykseksi lapsen äkillisessä sairastumistapauksessa on soveltamisohjeissa asetettu nimenomaan se, että toinen puoliso on ansiotyönsä ja työaikansa johdosta estynyt sairaan lapsen hoidon järjestämisestä tai hoidosta. Holmin tapauksessa puolison este sairaan lapsensa hoitamiseksi ei ole johtunut puolison ansiotyöstä ja työajasta vaan ulkomaanmatkasta, jota varten puoliso on pyytänyt työstään vapaata. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että Holmilla ei ole työehtosopimuksen 15 §:n 2. kohdan ja sen soveltamisohjeiden perusteella oikeutta kanteessa vaadittuun ansionmenetyksen korvaukseen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen Kaupan Työnantajaliitto KTL saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Porttila jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.