Union branch fined for strike supporting dismissal demands violating collective agreement's work peace clause.

Kun linja-autonkuljettajien lakolla oli tuettu työntekijäpuolen yhteistoimintaneuvottelussa esittämiä työntekijöiden lomauttamisiin liittyviä vaatimuksia, työnantaja oli perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että lakon tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa luopumaan suunnitelluista lomautuksista. Lakko oli siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta ja lomauttamista koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Kuultava Helsingin seudun linja-autohenkilökunta r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.12.1991 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Yleissopimus 15.5.1946

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 14.6.1991

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa keskusjärjestöjen välillä 15.5.1946 tehdyssä yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa keskusjärjestöjen välillä 14.6.1991 tehdyssä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUS

16 § Lomauttaminen

Työntekijän lomauttamisessa on noudatettava vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa ja lomautus voi tapahtua määräajaksi tai toistaiseksi. Työsopimuksella tai työsuhteen kestäessä muutenkin voidaan työntekijän tai työnantajan aloitteesta sopia työntekijän lomauttamisesta. Lomauttamisoikeutta voidaan laajentaa työehtosopimuksella tai sopimuksella, jota tarkoitetaan yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (725/78) 8 §:ssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenyrityksessä Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:ssä linjaautonkuljettajat olivat toimeenpanneet lakon 28.7.1992 kello 15 - 24. Lakkoon olivat osallistuneet yhtiön kaikki työvuorossa olleet 27 kuljettajaa lukuun ottamatta Pietarin ja Göteborgin linjoja. Lakossa olleista kuljettajista 20 oli kuulunut jäseninä Helsingin seudun linja-autohenkilökunta r.y:hyn.

Lakon syynä oli ollut riita linja-autonkuljettajien lomautuksista. Lomautustarpeen pääsyyn oli aiheuttanut Helsinki-Vantaan lentoaseman niin sanotun P 50 -liikenteen keskeytyminen elokuun 1992 alusta noin neljäksi kuukaudeksi.

Yhtiössä oli käyty yhteistoimintalain tarkoittamat neuvottelut asiasta 23. ja 28.7.1992. Ammattiosaston asettama luottamusmies oli vastustanut lomautuksia ja esittänyt eriävän mielipiteensä. Työnantajapuoli oli ilmoittanut toteuttavansa lomautukset lokakuun 1992 alusta vuoden loppuun siten, että enintään kuusi linja-autonkuljettajaa oli lomautettuna kaksi viikkoa kerrallaan. Yhteistoimintaneuvottelut oli todettu päättyneiksi lakkopäivänä kello 12. Samana päivänä kello 14 ammattiosaston työhuonekunnalla oli ollut lomautusasioita käsittelevä kokous. Tuossa kokouksessa, jossa luottamusmies oli ollut läsnä, työntekijät olivat päättäneet ryhtyä mainittuun lakkoon kello 15.

Työnantajaliiton taholta oli ennen kello 16:ta kehotettu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:tä ryhtymään välittömästi riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin kyseessä olevan laittoman lakon lopettamiseksi.

Lakon syynä oli ollut riita lomautuksista, joita työntekijät eivät olleet hyväksyneet. Lakon toimeenpanemalla työntekijät olivat pyrkineet painostamaan työnantajaa luopumaan lokakuun 1992 alusta toteutettaviksi aiotuista lomautuksista.

Lakko oli kohdistunut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 14.6.1991 lomautusta koskeviin määräyksiin sekä yleissopimuksen 15.5.1946 työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut Helsingin seudun linja-autohenkilökunta r.y:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Luottamusmies oli selvittänyt työntekijäliiton toimitsijoiden kanssa yhteistoimintalain sisältöä sekä siihen liittyviä, työnantajalle kuuluvia velvollisuuksia ja menettelymääräyksiä. Keskustelujen tuloksena oli päädytty siihen, että työnantaja oli yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 7 §:n vastaisesti ratkaissut yhteistoimintamenettelyn piiriin mainitun lain 8 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla kuuluvan, 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun asian neuvottelematta ennen ilmailuhallituksen kanssa tehtyä sopimusta tällaisen toimen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista työntekijöiden edustajan kanssa.

Seuraavassa palaverissa 28.7.1992 luottamusmies oli vaatinut lomautusten toteuttamista olennaisesti toisella tavalla työnantajan määräämään verrattuna ja ilmoittanut, että työnantaja oli sekä työntekijäliiton että työntekijöiden käsityksen mukaan rikkonut yhteistoimintalakia sopimalla ilmailuhallituksen kanssa P 50 -liikenteen keskeyttämisestä ennen työntekijöiden kanssa käytyjä yhteistoimintaneuvotteluja. Työnantaja oli todennut yhteistoimintaneuvottelut asiasta päättyneiksi.

Tiedotustilaisuudessa, joka oli pidetty 28.7.1992, luottamusmies oli selvittänyt käytyjä yhteistoimintaneuvotteluja sekä työntekijäliiton kantaa työnantajan menettelystä yhteistoimintalain valossa. Työnantajan epäasialliseen menettelyyn henkilöstöasioissa jo P 50 -liikenteen lopettamisriitaa edeltäneeltä ajalta ärsyyntyneet työntekijät olivat luottamusmiehen nimenomaisista kielloista huolimatta päättäneet ryhtyä osoittamaan mieltään. Mitään vaatimuksia minkään asian suhteen työntekijät eivät työnantajalleen olleet esittäneet. Luottamusmies oli pyrkinyt estämään mielenilmauksen, koska hänen näkemyksensä mukaan tällainen mielenilmaus olisi vain omiaan kiristämään neuvotteluilmapiiriä ja koska yhteistoimintalain rikkominen tultaisiin saattamaan ammattiliiton toimesta tuomioistuimen tutkittavaksi asianmukaisin vahingonkorvausvaatimuksin. Lisäksi luottamusmiehen tarkoituksena oli ollut olla yhteydessä yhtiön henkilöstöhallintoon palkatun johdon epäasiallisesta suhtautumisesta yhteistoimintaan.

Työehtosopimuksen työrauhavelvollisuutta koskevat määräykset kielsivät työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksittäiseen määräykseen kohdistuvat työtaistelutoimenpiteet työehtosopimuksen voimassa ollessa. Työtaistelu ei ollut kohdistunut mihinkään työehtosopimuksen yksittäiseen määräykseen eikä työehtosopimukseen kokonaisuudessaan. Sillä ei ollut pyritty painostamaan työnantajaa sen paremmin luopumaan toteutettavaksi ilmoitetuista lomautuksista kuin muuhunkaan. Työnseisaus oli ollut vain ilmausta työntekijäin tyytymättömyydestä työnantajan epäasialliseen menettelyyn sen ainakin työntekijöille ilmoitetun mukaisesti luovuttua ilmailuhallituksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan yhtiölle kuuluvan liikenteen hoitamisesta ilman yhtiön työntekijöiden edustajien kanssa käytyjä neuvotteluja. Edellä sanotun perusteella työnseisaus ei ollut rikkonut työrauhavelvollisuutta eikä siten kukaan ollut tästäkään syystä voinut syyllistyä valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Joka tapauksessa työnseisaus oli ollut tiedotustilaisuuteen osallistuneiden työntekijöiden vastoin Helsingin seudun linja-autohenkilökunta r.y:tä työpaikalla edustaneen luottamusmiehen kieltoja toimeenpanema. Luottamusmies oli nimenomaisesti yrittänyt estää työnseisauksen toimeenpanemista perustellen tätä neuvotteluilmapiirin huonontumisella. Työnseisauksen äkillisyyden ja sen lyhyen keston vuoksi muut Helsingin seudun linja-autohenkilökunta r.y:n toiminnasta vastaavat henkilöt eivät käytännössä olleet voineet millään tavoin estää työnseisauksen toimeenpanoa tai pyrkiä sen lopettamiseen. Työntekijäliiton edustajana järjestösihteeri oli välittömästi työnantajaliiton yhteydenoton jälkeen ollut yhteydessä luottamusmieheen.

Ammattiosaston asettama luottamusmies ei ollut osaston vaan Mäntän seudun autoalan työntekijät r.y:n jäsen työskennellen yhtiön palveluksessa sen Helsingin toimipisteessä. Luottamusmiehen yhteys Helsingin seudun linja-autohenkilökunta r.y:hyn oli ollut nimellinen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Helsingin seudun linja-autohenkilökunta r.y. on yhtynyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n vastineessaan esittämään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Etelä-Pohjolan Liikenne Ab:n 27 linja-autonkuljettajaa, joista 20 on kuulunut jäsenenä Helsingin seudun linja-autohenkilökunta r.y:hyn, on 28.7.1992 kello 15 ryhtynyt lakkoon, joka on päättynyt samana päivänä kello 24.

Yhtiössä on 23. ja 28.7.1992 käyty yhteistoimintaneuvottelut linja-autonkuljettajien lomauttamisista tuotannollisista syistä lokakuun 1992 alusta vuoden loppuun asti. Työnantajan edustaja on 23.7.1992 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa ilmoittanut ilmailuhallituksen alunperin esittäneen Helsinki-Vantaan lentoaseman niin sanotun P 50 -liikenteen lopettamista 1.8.1992 alkaen. Ilmailuhallituksen ja yhtiön välisissä neuvotteluissa oli kuitenkin päästy sellaiseen ratkaisuun, että liikenne keskeytetään elokuun alusta noin neljäksi kuukaudeksi, mikä oli aiheuttanut yhtiölle linja-autonkuljettajien lomautustarpeen.

Luottamusmies on 28.7.1992 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa puolestaan ilmoittanut, että työnantaja on sopimalla ilmailuhallituksen kanssa P 50 -liikenteen keskeyttämisestä ennen työntekijöiden kanssa käytyjä yhteistoimintaneuvotteluja rikkonut yhteistoimintalakia ja että työnantajalta tultaisiin vaatimaan vahingonkorvausta yhteistoimintalain nojalla, mikäli lomautukset toteutettaisiin suunnitellussa laajuudessa. Luottamusmies on lisäksi neuvottelussa vaatinut lomautusten toteuttamista olennaisesti toisella tavalla kuin työnantaja on esittänyt. Yhteistoimintaneuvottelu on 28.7.1992 päättynyt hieman puolenpäivän jälkeen.

Luottamusmies on samana päivänä yhteistoimintaneuvottelun päättymisen jälkeen noin kello 14 pidetyssä ammattiosaston työhuonekunnan tiedotustilaisuudessa käsitellyt käytyjä yhteistoimintaneuvotteluja ja työntekijäpuolen kantaa asiassa. Kokouksessa on tehty päätös työnseisauksen toimeenpanemisesta. Luottamusmies on todistajana kertonut poistuneensa kokouksesta ennen päätöksen tekemistä ja pyrkineensä kokouksen päätyttyä estämään työnseisauksen.

Yhtiön aluejohtaja on todistajana kertonut tiedon lakosta saatuaan ottaneensa yhteyttä luottamusmieheen ja vaatineensa tuloksetta työtaistelun lopettamista.

Kun lakolla on tuettu työntekijäpuolen yhteistoimintaneuvottelussa 28.7.1992 esittämiä vaatimuksia, työnantaja on perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että lakon tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa luopumaan suunnitelluista lomautuksista. Lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnantajan työnjohto-oikeutta ja lomauttamista koskeviin määräyksiin.

Luottamusmies on kehottanut työntekijöitä välttämään työnseisausta. Kun kehotukset eivät ole johtaneet tulokseen, luottamusmiehen olisi tullut toimia tehokkaammin työtaistelun estämiseksi ja lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa tästä laiminlyönnistä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Helsingin seudun linja-autohenkilökunta r.y:n maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Autoliikenteen Työnantajaliitolle 12 000 markkaa. Lisäksi ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Rihto, Uski, Pohjanoksa, Leivo ja Palanko-Laaka jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.