Labor court dismissed union strike claims, ruling no evidence of employer coercion against union representatives.

Tehtaan työntekijät olivat ryhtyneet lakkoihin ja jarrutuksiin tukeakseen vaatimustaan lomautusilmoitusten peruuttamiseksi. Lakot ja jarrutukset olivat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohtooikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosasto vastasi asettamiensa luottamushenkilöiden osallistumisesta työtaisteluun. Työntekijäliiton toimenpiteet lakon lopettamiseksi eivät olleet riittäviä valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Työntekijöillä ei vallinneissa olosuhteissa ollut ollut perusteita pitää pääluottamusmiehelle annettua työmääräystä ja työstä kieltäytymistä seurannutta palkanmaksun keskeyttämistä heihin tai pääluottamusmieheen kohdistuneena painostustoimenpiteenä.

Kantajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Paperiliitto r.y. Vastaajat Paperiliitto r.y. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultavat Metsä-Serla Oy Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 14.3.1990 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on Paperiliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Metsä-Serla Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla liimausosaston luottamusmies oli 21.11.1991 kello 13.35 ilmoittanut työnjohtajalle, että aaltopahvikone seisoi ja että pääluottamusmies ilmoittaisi, milloin kone lähtisi jälleen käyntiin. Lakon syyksi luottamusmies oli ilmoittanut työnantajan samana päivänä ilmoittamat mielivaltaiset lomautukset.

Pääluottamusmies oli hieman ennen kello 14 käynyt tehtaanjohtajan luona vaatimassa annettujen lomautusilmoitusten peruuttamista. Tehtaanjohtajan kieltäydyttyä pääluottamusmies oli kello 14 pitänyt tiedotustilaisuuden työntekijöille. Tämän jälkeen työt olivat hetkellisesti käynnistyneet. Pääluottamusmies oli kuitenkin vähän ennen kello 15 ilmoittanut tehtaanjohtajalle, että työntekijät menisivät lakkoon kello 16 ja että lakko kestäisi kello 22 asti. Lakkoon oli ilmoituksen mukaisesti ryhtynyt noin 90 tehtaan työntekijää. Lakossa olivat olleet mukana lähetysosaston luottamusmies ja ammattiosaston sihteeri.

Tehtaan työntekijät olivat 25.11.1991 noin kello 14 pitäneet kokouksen työpaikalla. Luottamusmies oli kello 14.15 ilmoittanut työnjohtajalle, että työntekijät keskeyttäisivät työnteon kello 15 ja palaisivat työpaikalle 28.11.1991 kello 6. Luottamusmies oli ilmoittanut työnantajan edustajalle lakon syyksi, etteivät työntekijät hyväksyneet annettuja lomautusilmoituksia. Yhtiön henkilöstöpäällikkö oli kehottanut pääluottamusmiestä välittömästi palauttamaan työrauhan tehtaalle. Lakko oli kuitenkin alkanut ilmoitettuna ajankohtana ja siihen oli ryhtynyt 230 työntekijää, joiden joukossa oli ollut neljä luottamusmiestä. Lakkoon oli 26.11.1991 kello 12 yhtynyt myös pääluottamusmies.

Lakon päätyttyä 28.11.1991 kello 6 työt tehtaalla olivat käynnistyneet, mutta tuotantovauhti aaltopahvikoneella oli ollut noin 25 - 30 prosenttia normaalia alhaisempi. Kun koneella ei ollut ollut tuotantoteknisiä häiriöitä, eivätkä työntekijät kehoituksista huolimatta olleet nostaneet koneen vauhtia tavanomaiseksi, niin tehtaalla oli ollut työehtosopimuksen vastainen työtaistelu edelleen käynnissä. Kun työnantajan ammattiosastolle tilanteen normalisoimiseksi annettu takaraja kello 12 oli saavutettu, olivat työntekijät aloittaneet lakon uudelleen ja pysäyttäneet koneen. Lakko oli päättynyt samana päivänä kello 14. Myös ennen lakon alkamista 25.11.1991 työntekijät olivat jarruttaneet tuotantovauhtia samalla tavalla kuin aamupäivällä 28.11.1991. Syyksi työntekijät olivat kummallakin kerralla ilmoittaneet motivaation puutteen lomautusilmoitusten johdosta.

Työtaistelulla työntekijät olivat painostaneet työnantajaa luopumaan annetuista lomautusilmoituksista, minkä vuoksi työtaistelu kohdistui työehtosopimukseen. Ammattiosasto oli vastuussa lakosta, koska siihen oli osallistunut sen asettamia luottamusmiehiä.

Työnantajaliiton asiamies oli ilmoittanut Paperiliitolle alkavasta lakosta 25.11.1991 kello 14.45 ja kehottanut Paperiliittoa ryhtymään asian vaatimiin toimenpiteisiin. Lisäksi työnantajaliitto oli 26.11.1991 lähettänyt asian johdosta kirjeen Paperiliitolle. Koska lakko oli edelleen jatkunut, ei Paperiliiton toimenpiteet lakon estämiseksi tai lopettamiseksi ole olleet riittäviä, joten Paperiliitto oli rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Lakosta ja jarrutuksesta oli aiheutunut vahinkoa myyntikatteen menetyksenä noin 400 000 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton ja Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

PAPERILIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Paperiliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Metsä-Serla Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla oli käyty vuoden 1991 aikana yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja työnantajan ilmoittamasta työvoiman vähentämistarpeesta. Neuvotteluissa 27.6.1991 työnantaja oli tehnyt neuvotteluesityksen, joka olisi johtanut noin 40 työntekijän lomautukseen toistaiseksi tai irtisanomiseen.

Kuitenkin neuvottelujen kuluessa työnantajan suunnitelmat ja sitä myötä työvoiman vähentämistarve olivat muuttuneet. Neuvottelussa 10.10.1991 työnantaja oli ilmoittanut vähentämistarpeen olevan 29 työntekijää. Työntekijäpuoli oli tehnyt ehdotuksia, jotka olivat tähdänneet lomautuksien välttämiseen muun muassa työttömyyseläkkeelle johtavien järjestelyjen avulla. Tehtaalla oli 28 yli 55 vuotiasta työntekijää. Työnantaja oli ilmoittanutkin suostuvansa eläkejärjestelyihin ja aiemmin neuvotteluissa ilmoitettu lomautusajankohta 21.10.1991 oli siirtynyt. Lisäksi neuvotteluissa oli todettu, että kahden jalostuskoneen, joilla työskenteli kahdeksan työntekijää, toiminnan lopettaminen siirtyisi myöhempään ajankohtaan.

Informaatiotilaisuus eläkevaihtoehdosta yli 55 vuotiaille työntekijöille oli järjestetty 20.11.1991, jolloin oli todettu, että alustavat vastaukset halukkuudesta eläkejärjestelyihin piti antaa 28.11.1991. Kuitenkin täysin yllättäen työnantaja oli 21.11.1991 alkanut jakaa lomautusilmoituksia 18 työntekijälle. Ilmoituksissa lomautukset oli merkitty alkaviksi 9. - 17.12.1991 ja lomautusten arvioitu kesto oli ollut vuoden 1993 kevääseen. Lomautukset olivat tulleet täytenä yllätyksenä työntekijöille, koska yhteistoimintaneuvotteluissa oli nimenomaan työntekijäpuolen käsityksen mukaan selvästi todettu, että jos työvoiman vähentämistarvetta oli, niin silloin käytettiin eläkejärjestelyjä.

Kun työntekijät olivat kuulleet työtovereidensa saaneen lomautusilmoituksia, olivat mielialat alkaneet työntekijöiden keskuudessa kärjistyä ja he olivat ottaneet yhteyttä pääluottamusmieheen ja pyytäneet häneltä tietoja lomautusilmoitusten antamisesta. Tämän jälkeen pääluottamusmies oli ollut yhteydessä tehtaanjohtajaan ja pyytänyt selvitystä työnantajan toimista ja vaatinut lomautusten peruuttamista vedoten siihen, että yhteisesti todetuista eläkejärjestelyistä johtuen työntekijäpuoli oli käsittänyt lomautusten olevan tässä vaiheessa tarpeettomia. Työnantaja oli ilmoittanut kuitenkin pysyttävänsä annetut lomautusilmoitukset voimassa. Tämän jälkeen työt olivat pysähtyneet ja koska mielialat olivat voimakkaasti kärjistyneet, ei pääluottamusmiehellä ollut ollut mahdollisuuksia estää syntymässä olevaa työrauhahäiriötä.

Työt olivat käynnistyneet 28.11.1991 kello 6 alkaen, mutta tämän jälkeen henkilöstöpäällikkö oli kutsunut luokseen liimausosaston varaluottamusmiehen ja vaatinut aaltopahvikoneen tuotantovauhdin nostamista normaaliksi kello 12 mennessä, jolloin työnantaja vetäisi johtopäätöksensä ja ryhtyisi muihin toimenpiteisiin. Aaltopahvikoneen työntekijät olivat tulkinneet asian niin, että kello 12 jälkeen heille ei olisi maksettu palkkaa ja he olivat lopettaneet työnteon. Työstäkieltäytyminen oli päättynyt kuitenkin jo kello 14. Oli huomattava, että aaltopahvikoneen nopeus vaihteli ajettaessa eri laaduilla.

Vahingon määrää arvioitaessa tuli ottaa huomioon tilausten määrä sekä varastotilanne. Näitä seikkoja työnantaja ei ollut esittäessään arvioita syntyneen vahingon määrästä huomioinut.

Pääluottamusmiehen aloitteesta ammattiosaston toimikunta oli järjestänyt 26.11.1991 kello 21 puhelinkokouksen, johon oli osallistunut muun muassa Paperiliiton palkkasihteeri. Paperiliitto oli sähkeitse ja puhelimitse ollut yhteydessä työpaikalle ja edellyttänyt työrauhan palauttamista. Paperiliiton toimenpiteet olivat olleet riittäviä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut liittoon kohdistetun hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä.

PAPERILIITON KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa ja Metsä-Serla Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työnantaja oli 26.11.1991 ryhtynyt vastatyötaistelutoimenpiteenä painostamaan pääluottamusmiestä. Työnantaja oli antanut pääluottamusmiehelle määräyksen työstä, johon pääluottamusmiehellä työsuojelunäkökohdat huomioon ottaen ei ollut ollut koulutusta eikä työhönopastusta ja joka työ myöskään ei ollut kuulunut pääluottamusmiehelle sovittuihin työtehtäviin.

Pääluottamusmies oli 26.11.1991 ollut järjestämässä illaksi puhelinkokousta, jossa olisi käsitelty aaltopahvitehtaan työrauhatilannetta ja mahdollisuuksia tilanteen normalisoimiseksi. Tällöin työnjohtaja oli ilmoittanut noin kello 11.10, että lähetysosastolla oli tavaraa, jota rekka tulisi hakemaan, ja että pääluottamusmiehen piti lähteä sitä lastaamaan. Työnjohtajan tarkoittama lastaustyö olisi tapahtunut tehtaan lähetysosastolla.

Ammattiosaston ja työnantajan edustaja olivat 28.10.1987 sopineet, että pääluottamusmies oli vapautettu työstä viikossa yhteensä 20 tuntia. Käytännössä työstävapautusmääräys oli viikkotasolla ollut huomattavasti suurempi, koska pääluottamusmies ei käytännössä ollut ollut mainitun sopimuksen hänelle rajaamissa työtehtävissä. Sopimuksen mukaan pääluottamusmies työskenteli yhteensä 20 tuntia viikossa tehden avustavia töitä liimausosaston työnjohdon alaisuudessa. Yhtiön työnjohtajan antaman työmääräyksen sisältämä työ olisi vaatinut pääluottamusmiehen työskentelyä muualla kuin liimausosaston työnjohdon alaisuudessa. Näin ollen työmääräys oli ollut 28.10.1987 allekirjoitetun sopimuksen vastainen. Vaikka pääluottamusmiehellä oli trukin ajolupa, hänellä ei ollut ollut työsuojelunäkökohdat huomioon ottavaa koulutusta eikä työhönopastusta työnjohtajan tarkoittamalle trukille.

Työnantajan ilmoittamaa työmääräystä ja sen jälkeistä palkanmaksun keskeytystä, joka oli kestänyt työstäkieltäytymisen päättymiseen 28.11.1991 asti, vaikka pääluottamusmies esimerkiksi 26.11.1991 oli ollut koko työaikansa työpaikalla, ei voitu pitää muuna kuin työnantajan vastatyötaistelutoimenpiteenä. Sillä oli ollut tarkoitus painostaa työntekijöitä työstäkieltäytymistilanteessa ja toimenpiteen välittömänä kohteena oli ollut pääluottamusmies. Pääluottamusmies ja työntekijät olivat mieltäneet työnantajan antaman työmääräyksen sekä palkanmaksamisen keskeytyksen vastatyötaistelutoimenpiteeksi. Työnantajan työtaistelutoimenpide oli kohdistunut samoihin työehtosopimusmääräyksiin kuin työntekijöiden työstäkieltäytymiset sekä lisäksi työehtosopimuksen palkan maksamista koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Metsä-Serla Oy oli ryhtynyt työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastaiseen vastatyötaistelutoimenpiteeseen, kun se oli 26.11.1991 antanut pääluottamusmiehelle työmääräyksen ja keskeyttänyt pääluottamusmieheltä palkanmaksun ja työnteon.

Paperiliitto on vaatinut Metsä-Serla Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että yhtiön Tampereen aaltopahvitehtaan liimausosaston työnjohtaja, joka oli ollut pääluottamusmiehen esimies, oli 26.11.1991 kello 11 antanut työnjohto-ohjeen, jonka mukaan pääluottamusmiehen tuli lähteä lähetysvarastoon ja siirtää trukilla muutama rullaradalla lähetysvalmiina odottava lava lastauslaiturille. Paikallisen, 28.10.1987 tehdyn sopimuksen mukaan tiistai oli pääluottamusmiehen normaali työpäivä. Pääluottamusmies oli kuitenkin kieltäytynyt todeten, ettei suorittaisi kyseistä työtä, koska hän työskenteli sopimuksen mukaan vain liimausosastolla tarvittavissa tehtävissä.

Työnjohtajan tarkistettua pääluottamusmiehen työskentelystä tehdyn sopimuksen sisällön ja saatua lisäohjeita esimiehiltään hän oli uudelleen kello 11.55 kehottanut pääluottamusmiestä siirtämään lavat lastaussillalle. Kun pääluottamusmies ei tällöinkään ollut suostunut hänelle määrättyyn työhön, työnjohtaja oli todennut palkanmaksun keskeytyvän. Pääluottamusmies ei ollut vedonnut osaamattomuuteensa tai työsuojelunäkökohtiin työnjohtajan kanssa asiaa käsiteltäessä.

Pääluottamusmies oli saanut täydellisen trukinkuljettajan koulutuksen työskennellen useilla erilaisilla trukeilla vakituisesti ja 1.3.1976 alkaen liimausosaston trukinkuljettajana 26.10.1987 asti. Tuolloin hän oli pääluottamusmiestehtävään valittuna siirtynyt vakinaisesta ammattitehtävästään pois toimien sen jälkeen liimausosaston kirjoissa ylimääräisenä reservinä erilaisessa tehtaan aputöissä, muun muassa trukinkuljettajana.

Pääluottamusmieheltä palkanmaksun keskeyttäminen ilmoitetun työstä kieltäytymisen seurauksena ei ollut työtaistelutoimenpide työnantajan taholta. Kyseessä oli ollut säännöllisenä työaikana suoritettava työ, johon koulutuksen saanut ammattitaitoinen trukinkuljettaja, millainen pääluottamusmies oli, olisi helposti pystynyt. Kieltäytymällä tästä työstä pääluottamusmies oli osoittanut olevansa lakossa kuten muutkin tehtaan työntekijät.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan ja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto sekä Metsä-Serla Oy kuluille lisäksi 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanteen johdosta kuultavana ollut Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 on osaltaan yhtynyt Paperiliiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanne

Metsä-Serla Oy:n Tampereen aaltopahvitehtaalla on vuoden 1991 aikana käyty yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja työnantajan ilmoittamasta työvoiman vähentämistarpeesta. Yhtiö on 21.11.1991 antanut lomautusilmoituksen 18 työntekijälle. Ilmoituksen johdosta tehtaan pääluottamusmies on samana päivänä vaatinut tehtaanjohtajalta annettujen lomautusilmoitusten peruuttamista. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan yhteistoimintaneuvotteluissa oli todettu, että yhtiö käyttäisi tällaisissa tilanteissa lomautusten asemesta eläkejärjestelyjä. Kun tehtaanjohtaja ei ollut suostunut peruuttamaan annettuja lomautusilmoituksia, tehtaan 90 työntekijää ovat kello 16 ryhtyneet lakkoon, joka on kestänyt kello 22 saakka ja johon on osallistunut muiden mukana lähetysosaston luottamusmies.

Työntekijöiden 25.11.1991 noin kello 14 pitämän kokouksen päätöksen mukaisesti työntekijät ovat painostaakseen työnantajaa peruuttamaan lomautusilmoitukset ryhtyneet kello 15 uudelleen lakkoon, joka on päättynyt 28.11.1991 kello 6. Työntekijät ovat vielä 28.11.1991 olleet lakossa kello 12 - 14. Näihin lakkoihin on osallistunut kaikkiaan 230 työntekijää, heidän joukossaan neljä luottamusmiestä.

Lisäksi aaltopahvikoneen ajonopeus on ollut tavanomaisesta alempi ennen 25.11.1991 alkanutta lakkoa aamuvuoron aikana ja myös 28.11.1991 aamuvuoron aikana. Kun vakiintunut ajotaso on ollut ajettaessa kaksiaaltoista pahvia 100 m/min ja yksiaaltoista pahvia 150 m/min, työntekijät ovat ajaneet kaksiaaltoista pahvia nopeudella 80 m/min ja yksiaaltoista pahvia 110 - 120 m/min. Jutussa esitetty selvitys osoittaa, että koneen nopeutta on kummankin vuoron aikana tahallisesti hidastettu.

Lakot ja jarrutukset ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4:n asettama pääluottamusmies on työntekijäliiton liittosihteerin kehotuksesta 26.11.1991 järjestänyt ammattiosaston toimikunnan puhelinkokouksen, jossa on käsitelty aaltopahvitehtaan työrauhatilannetta. Ammattiosaston toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi ei kuitenkaan voida pitää riittävinä. Ammattiosasto vastaa lisäksi asettamiensa luottamushenkilöiden osallistumisesta työtaisteluun.

Kun Paperiliiton Tampereen osastolleen n:o 4:lle 25.11.1991 lähettämä telefax ei ollut palauttanut tehtaalle työrauhaa, on Metsäteollisuuden Työnantajaliitto 26.11.1991 lähettänyt työntekijäliitolle kirjeen edellyttäen työrauhan palauttamista aaltopahvitehtaalle. Paperiliiton liittosihteeri on samana päivänä lähettänyt uuden telefaxin ammattiosaston puheenjohtajalle ja lisäksi kehottanut pääluottamusmiestä puhelimitse kutsumaan koolle ammattiosaston toimikunnan työrauhan aikaansaamiseksi. Työtaistelutoimenpiteiden kuitenkin jatkuttua vielä 28.11.1991 ei Paperiliiton toimenpiteitä lakon lopettamiseksi voida pitää riittävinä sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Paperiliiton kanne

Aaltopahvitehtaan kaikkien muiden työntekijöiden ollessa 26.11.1991 lakossa on pääluottamusmiehen välittömänä esimiehenä toimiva liimausosaston työnjohtaja antanut pääluottamusmiehelle työmääräyksen siirtää trukilla rullaradalla lähetysvarastossa olevat tavarat lastauslaiturille, jonne on ollut tulossa rekka-auto tilausta noutamaan. Pääluottamusmies on kuitenkin kieltäytynyt tehtävästä vedoten 28.10.1987 tehtyyn paikalliseen sopimukseen ja katsoen, että kyseinen työ ei sopimuksen mukaan kuulunut hänen tehtäviinsä. Kieltäytymisen vuoksi työnantaja on keskeyttänyt pääluottamusmieheltä palkanmaksun työtaistelun päättymiseen 28.11.1991 saakka.

Paperiliitto on vastakanteessaan katsonut, että työnantajan antamaa työmääräystä ja sen jälkeistä palkanmaksun keskeytystä, joka oli jatkunut siitä huolimatta, että pääluottamusmies oli esimerkiksi 26.11.1991 ollut koko työaikansa työpaikalla, on pidettävä työnantajan vastatyötaistelutoimenpiteenä, jolla on ollut tarkoitus painostaa työntekijöitä työstäkieltäytymistilanteessa.

Pääluottamusmiehen työtehtäviä koskevan paikallisen sopimuksen mukaan pääluottamusmies, joka on ollut vapautettu työstä maanantaisin ja torstaisin sekä osaksi keskiviikkoisin, on työskennellyt yhteensä 20 tuntia viikossa tehden avustavia töitä liimausosaston työnjohdon alaisuudessa. Pääluottamusmies on ammatiltaan trukinkuljettaja.

Työnantaja on työnjohto-oikeutensa nojalla voinut määrätä pääluottamusmiehen tilapäisesti tekemään muitakin kuin tämän työsopimuksen tai edellä mainitun paikallisen sopimuksen tarkoittamia töitä. Työmääräyksen sisällöstä, sen antamistavasta, -ajankohdasta tai olosuhteista muutoinkaan ei voida päätellä, että Metsä-Serla Oy olisi tarkoittanut painostaa työntekijöitä tai pääluottamusmiestä vastakanteessa esitetyllä tavalla.

Asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että vuonna 1988 on pääluottamusmiehen työntekovelvollisuus ollut esillä pääluottamusmiehen kieltäydyttyä työtaistelun ollessa meneillään menettelemästä epäselväksi kokemansa työmääräyksen mukaisesti. Työnantaja oli tuolloinkin keskeyttänyt palkanmaksun, mutta maksanut palkan myöhemmin asian johdosta käytyjen neuvottelujen jälkeen. Vaikka pääluottamusmiehen työntekovelvollisuuden sopimuksen mukainen sisältö edellä todetut tapahtumatkin huomioon ottaen on saatettu työntekijäpuolella kokea tulkinnanvaraiseksi, työntekijöillä ei kuitenkaan ole ollut vallinneissa olosuhteissa perusteita pitää työnantajan pääluottamusmiehelle antamaa työmääräystä ja työstäkieltäytymistä seurannutta palkanmaksun keskeyttämistä heihin tai pääluottamusmieheen kohdistettuina painostustoimenpiteinä.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Metsä-Serla Oy olisi rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton ja sen Tampereen osasto n:o 4:n maksamaan hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 18 000 markkaa ja Paperiliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa.

Paperiliiton kanne hylätään.

Paperiliitto ja Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Langinkoski, Leivo ja Vertanen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.