Labor court dismisses overtime pay denial based on lack of orders, requiring negotiation on task eligibility first.

Konsulinviraston päällikkönä toimivalta A 19 palkkausluokkaan kuuluvalta tilapäiseltä hallinnolliselta avustajalta ei voitu evätä oikeutta ylityökorvauksiin sillä perusteella, että viranhaltija ei ollut hankkinut esimieheltään ylityömääräyksiä virkatehtävien tekemiseen säännöllisen työajan ulkopuolella ja että viranhaltijalla itsenäisen asemansa perusteella olisi ollut mahdollisuus järjestää työaikansa.

Kun käydyissä erimielisyysneuvotteluissa ei ollut käsitelty sitä, olivatko kysymyksessä olevan viranhaltijan säännöllisen työajan ulkopuolella tekemät tehtävät olleet sellaisia, että ne virkaehtosopimuksen ja asiasta annettujen soveltamisohjeiden mukaan sinänsä oikeuttivat ylityökorvauksiin, asianosaiset osoitettu käymään neuvotteluja tältä pohjalta.

Kantaja Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Virastovirkamiesten työajasta 27.12.1989 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 §. Poikkeaminen säännöllisestä työajasta

Milloin viraston työt erityisissä tilapäisluontoisissa tapauksissa vaativat, virkamiehen tulee esimiehensä määräyksestä työskennellä virastossa säännöllistä työaikaa pitempään ja muunakin kuin viraston työaikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III KORVAUKSET JA LISÄT

12 §. Korvauksiin ja lisiin oikeutetut virkamiehet

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä tarkoitetun valtion virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen määräyksiä on muutettu 14.11.1990 tehdyllä tarkentavalla virkaehtosopimuksella muun muassa seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §. Korvauksiin ja lisiin oikeutetut virkamiehet

1. Jäljempänä 13-25 §:ssä sovittuja korvauksia ja lisiä suoritetaan vain virkamiehille, joiden sekä sijoitus- että maksupalkkausluokka ovat enintään A21. Eräiden tämän palkkausluokan yläpuolella olevien virkamiesten työaikakorvauksista on määräykset 17 a §:ssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 a §. Eräiden virkamiesten työaikakorvaukset

1. Niillä tämän sopimuksen piiriin kuuluvilla virkamiehillä, joilla ei 12 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen nojalla ole oikeutta työaikakorvauksiin, on oikeus työaikakorvauksiin siten kuin tässä pykälässä sanotaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtiovarainministeriön 5.12.1990 antamissa virastovirkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §. Korvauksiin ja lisiin oikeutetut virkamiehet

Virastotyöaikasopimuksen 12 §:ää on 1.11.1990 lukien muutettu siten, että oikeus kaikkiin sopimuksen mukaisiin korvauksiin kuuluu virkamiehille, joiden sekä sijoitus- että maksupalkkausluokka ovat enintään A 21. Aikaisemmin sopimuksen 12 §:n 3 ja 5 momentissa olleet määräykset eräiden virkamiesten korvausoikeuden määräytymisestä vuonna 1979 hoidetun viran palkkauksen perusteella ja erivapauksista on kumottu.

Virastotyöaikasopimuksen 12 §:n 1 momentissa tarkoitetaan sijoituspalkkausluokalla sitä palkkausluokkaa, mihin kysymyksessä oleva virka on sijoitettu, toisin sanoen palkkausluokkaa, jota eivät ole muuttaneet erilaisten muistutusten ja lisien muodossa tulleet palkkausluokan korotukset tai alennukset. Maksupalkkausluokalla taas tarkoitetaan sitä palkkausluokkaa, jossa on otettu huomioon mainitut korotukset ja alennukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ulkoasiainministeriön 19.2.1991 antamissa virastovirkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamismääräyksissä on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Työajaksi laskettava aika

Säännöllisen työajan ylittävä tai sen ulkopuolella tehty työaika lasketaan työajaksi ja virkamies on oikeutettu työaikakorvauksiin vain, mikäli korvaukseen oikeuttava työ perustuu erilliseen ylityömääräykseen. Poikkeuksellisesti, mikäli erillistä määräystä ei voida asian kiireellisyyden tai muun vastaavan syyn takia antaa, työajaksi laskeminen ja oikeus työaikakorvauksiin voivat perustua myös siihen, että virkamies ilman eri määräystä ryhtyy pysyvän työnjaon perusteella suorittamaan hänelle kuuluvaa tehtävää. Nämä työnjaon edellyttämät tilanteet on aina yleisesti etukäteen todettava esimiehen ja virkamiehen välillä käytävissä keskusteluissa. Osallistuminen kokouksiin ja neuvotteluihin lasketaan työajaksi edelläsanotun mukaisesti. Jos virkamies saa kokous- tai muuta palkkiota sen mukaisesti, mitä valtion komiteoista on määrätty, ei tällaiseen palkkioon oikeuttavaa aikaa lasketa työaikakorvauksiin oikeuttavaksi työajaksi.

Virastotyöaikasopimuksen 17 a §:n 4 momentin 2 kappaleen mukaan edustustilaisuuksiin tai muihin vastaaviin tehtäviin, joiden työajan seuranta on vaikeasti järjestettävissä, virka-ajan ulkopuolella käytettyä aikaa ei lasketa työajaksi sanotun pykälän määräyksiä sovellettaessa, ellei kysymyksessä ole tällaisten tilaisuuksien yhteydessä tapahtuva varsinaisten virkatehtävien hoitaminen.

Virkamatkalla matkustamiseen käytettyä aikaa ei pääsääntöisesti lasketa työajaksi. Vain mikäli virkamies matkan aikana on nimenomaisesti ja eri määräyksestä hoitanut varsinaisia virkatehtäviään, voidaan tämä varsinaisten tehtävien hoitamiseen käytetty aika laskea työajaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on valtiovarainministeriötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Ulpu Koskinen toimi Las Palmasin konsulin- virastossa A 19 palkkausluokan tilapäisenä hallinnollisena avustajana. Koskinen oli laatimiensa ylityöilmoitusten mukaan ajalla 26.11.1990 - 24.3.1991 suorittanut säännöllisen työajan ulkopuolella hänelle kuuluvia konsulin tehtäviä muun muassa Suomen kansalaisia kohdanneissa tapaturmissa, kuolemantapauksissa, puukotuksissa, pidätyksissä ja passin katoamistapauksissa. Ylityötä oli aiheutunut myös kansanedustajien vaaleista ja tasavallan presidentin vierailusta.

Madridin suurlähetystö, jonka alaisuuteen Las Palmasin konsuli kuului, oli 9.4.1991 hyväksynyt Koskisen ylityöilmoitukset. Suurlähetystö ei ollut katsonut tarpeelliseksi antaa Koskiselle erillisiä ylityömääräyksiä. Ulkoasiainministeriön kielteisen kannan vuoksi Koskiselle ei ollut maksettu virkaehtosopimuksen edellyttämiä työaikakorvauksia hänen säännöllisen työaikansa ulkopuolella suorittamiinsa virkatehtäviin kuluneelta ajalta.

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen edellyttämissä paikallis- ja keskusneuvotteluissa ei syntyneestä erimielisyydestä ollut päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan virastovirkamiesten työajasta 27.12.1989 tehdyn ja tarkentavalla virkaehtosopimuksella 14.11.1990 muutetun virkaehtosopimuksen 12 §:n nojalla, että Koskisella oli ajanjaksoa 26.11.1990 - 24.3 .1991 koskevien ylityöilmoitustensa mukaisesti oikeus virkaehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Koskinen oli tekemiensä ylityöilmoitusten mukaan ajalla 26.11.1990 - 24.3.1991 suorittanut säännöllisen työajan ulkopuolella konsulin tehtäviä muun muassa Suomen kansalaisia kohdanneissa tapaturmissa, rikoksissa, pidätyksissä ja passin katoamistapauksissa. Ylitöitä oli Koskisen ilmoitusten lisäksi kertynyt muun muassa tilinpäätöstöistä, itsenäisyyspäiväpuheen kirjoittamisesta, osallistumisesta itsenäisyyspäivän juhlaan sekä kansanedustajien vaaleista ja tasavallan presidentin ja hänen puolisonsa lomamatkan järjestelyistä. Myös osallistumisen eri kokouksiin työajan ulkopuolella Koskinen oli merkinnyt ylityöksi.

Madridin suurlähetystö, jonka alaisuuteen Las Palmasin konsuli kuului, ei ollut antanut Koskiselle erillisiä ylityömääräyksiä. Koskinen oli itse ylityöilmoituksissa tarkoitetuissa tapauksissa tulkinnut ulkoasiainministeriön antamia soveltamisohjeita siten, että erillistä määräystä asioiden kiireellisyyden tai muun vastaavan syyn takia ei ollut voitu antaa ja että hän oli pysyvän työnjaon perusteella suorittanut hänelle kuuluvia tehtäviä myös työajan ulkopuolella. Ulkoasiainministeriö oli katsonut, että kysymys ei ollut virkaehtosopimuksen ja sen soveltamisohjeiden mukaisista korvattavista ylitöistä, minkä vuoksi Koskiselle ei ollut suoritettu hänen vaatimiaan työaikakorvauksia.

Koskinen oli ylityöilmoituksissa tarkoitetuissa tapauksissa omasta aloitteestaan työskennellyt säännöllisen työajan ulkopuolella sellaisissa tapauksissa, joissa virkatehtävän suorittamista ylityönä ei voitu pitää välttämättömänä. Esimerkiksi tilinpäätöstöiden ja muiden ylityöilmoituksissa mainittujen töiden suorittamisen olisi tullut tapahtua säännöllisen työajan puitteissa. Koskinen toimi tosiasiallisesti itsenäisessä asemassa ja pystyi itse järjestämään työaikansa. Koskisen säännöllisen työajan ulkopuolella suorittamat virkatehtävät eivät olleet olleet sellaisia kiireellisiä töitä, että ne olisivat edellyttäneet ylityön tekemistä.

Sillä seikalla, että Madridin suurlähetystö oli hyväksynyt Koskisen ylityöilmoitukset jälkikäteen, ei ollut asiassa merkitystä, koska jälkeenpäin tehdyissä tarkistuksissa oli todettu, että Koskisen säännöllisen työajan ulkopuolella tekemät virkatehtävät eivät olleet olleet luonteeltaan sellaisia tehtäviä, jotka oikeuttaisivat virkaehtosopimuksessa ja sen soveltamisohjeissa mainittuihin korvauksiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on vastineen johdosta lausunut, että valtiovarainministeriö oli myöntänyt, että erillisen ylityömääräyksen antaminen ei ollut ehdoton edellytys työaikakorvausten maksamiselle virkaehtosopimuksen 12 §:n piiriin kuuluvalle virkamiehelle vaan että sopimuksen joustava tulkinta oli tehty mahdolliseksi eri hallinnonaloilla.

Koskisen esimiehenä toimiva Suomen Espanjan suurlähettiläs ei antamansa selvityksen mukaan ollut edellyttänyt Koskiselta erillisten ylityömääräysten hankkimista ennen ylitöiden tekemistä. Suurlähettilään mukaan käytännössä olisi ollut mahdotonta tai ainakin kohtuuttomia viestityskuluja ja työajanhukkaa edellyttävää antaa ylityömääräyksiä Madridista käsin. Suurlähettiläs oli jälkikäteen hyväksynyt kaikki Koskisen suorittamat ylityöt. Koska suurlähettiläs ei ollut edellyttänyt erillisten ylityömääräysten hankkimista, Koskisen ei voitu katsoa työskennelleen säännöllisen työajan ulkopuolella omasta aloitteestaan, vaan hänen oli katsottava menetelleen esimiehensä hyväksymällä tavalla. Tämän vuoksi Koskinen oli oikeutettu virkaehtosopimuksen edellyttämiin korvauksiin esimiehen hyväksyttyä jälkikäteen hänen ylityöilmoituksensa.

Suomen kansalaisia kohdanneisiin tapaturmiin, kuolemantapauksiin, puukotuksiin, pidätyksiin sekä passin katoamisiin liittyvät Koskisen tehtävät olivat olleet luonteeltaan sellaisia, ettei niiden tekemiseen ollut voitu antaa erillistä ylityömääräystä asian kiireellisyyden vuoksi. Mainitut konsulin tehtävät olivat kiireellisiä ja ennalta arvaamattomia. Niitä voi esiintyä minä viikonpäivänä tai vuorokauden aikana tahansa. Konsuli oli asemapaikallaan Suomen valtion virallinen edustaja, jonka puoleen Suomen kansalaiset ja paikalliset viranomaiset voivat milloin tahansa kääntyä. Suomen kansalaisia kohdanneet onnettomuustapaukset edellyttivät konsulilta välittömiä toimenpiteitä kansalaisten auttamiseksi ja valmiutta yhteistyöhön paikallisten viranomaisten kanssa. Työ käynnistyi yleensä paikallisten viranomaisten ilmoituksen perusteella ja tapahtui viranomaisten asettamin ehdoin ja viranomaisen asettamassa aikataulussa. Konsuli ei voinut siirtää tällaisia tehtäviä suoritettaviksi virka-aikana.

Koskinen oli ylityöilmoituksista ilmenevin tavoin joutunut virka-aikansa ulkopuolella suorittamaan työtehtäviä konsulinvirastoon kohdistuneen murtovarkauden ja sen aiheuttaman poliisihälytyksen johdosta. Tällaisessa tilanteessa ei asian kiireellisyyden vuoksi voitu edellyttää erillisen ylityömääräyksen hankkimista.

Tasavallan presidentin lomamatkan järjestelyihin liittyvä ylityö oli katsottava luonteeltaan sellaiseksi, ettei sen vaatimiin tehtäviin voitu edellyttää hankittavaksi erillistä ylityömääräystä. Tasavallan presidentin vierailu oli aina poikkeuksellinen tapahtuma. Koskisen säännöllisen työajan ulkopuolella tekemä työ oli ollut presidentin matkan onnistumiseksi välttämätön. Ylityön tarvetta oli syntynyt lisäksi tasavallan presidentin matkan peruuntumisesta ja presidentin puolison matkan uudelleenjärjestelyistä. Erillisen ylityömääräyksen antaminen ei näihin lomamatkan järjestelyihin liittyvien ylitöiden osalta ollut ollut tarpeen ulkoasiainministeriön soveltamisohjeiden 9 §:n tarkoittaman asian kiireellisyyteen rinnastettavan syyn takia.

Kiireelliset ja ennalta arvaamattomat tehtävät olivat synnyttäneet ylityön tarvetta myös muissa Koskisen ylityöilmoituksista ilmenevissä työtehtävissä. Suurlähettilään ulkoasiainministeriölle asiassa antamasta selvityksestä oli pääteltävissä, että jos suurlähettiläs olisi pitänyt erillisten ylityömääräysten antamista käytännössä mahdollisena, hän olisi antanut Koskiselle erilliset määräykset kaikkeen säännölliseen työajan ulkopuolella suoritettuun työhön.

Madridin suurlähetystö ja ulkoasiainministeriön taloustoimisto olivat olleet Koskisen tapauksessa erimielisiä työaikamääräysten soveltamisesta. Työnantajapuolen sisäiset erimielisyydet eivät voineet johtaa siihen, että Koskinen menettäisi oikeutensa virkaehtosopimuksen edellyttämiin korvauksiin. Vaikka katsottaisiin, että ylityökorvausten saamisen edellytyksenä olisi esimiehen antama erillinen ylityömääräys, virkaehtosopimuksen edellyttämät korvaukset oli kuitenkin maksettava Koskiselle, koska hän ei voinut olla vastuussa suurlähettilään mahdollisesta sopimuksenvastaisesta menettelystä.

Muilla tekijöillä kuin sovitulla palkkausluokkarajalla ei ollut virkaehtosopimuksen 12 §:n tulkinnan kannalta merkitystä. Näin ollen ne itsenäisessä asemassa olevat virkamiehet, joiden sekä sijoitus- että maksupalkkausluokka oli enintään A 21, olivat muiden edellytysten täyttyessä oikeutettuja virkaehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin. Koskisen mahdollisella itsenäisellä asemalla ei näin ollen ollut virkaehtosopimuksen 12 §:n soveltamisen kannalta merkitystä.

Koskinen ei myöskään itsenäisen asemansa perusteella ollut pystynyt järjestämään työaikaansa. Las Palmasin konsulinviraston työaika talviaikana oli kello 8.30 - 16.15 ja kesäaikana kello 8.30 - 15.30. Työaikaan sisältyi 30 minuutin pituinen virkistystauko, joka oli pidettävä kello 12:n ja 14:n välillä eri vuoroissa siten, että virastossa työskentelevistä joku oli koko ajan paikalla. Koskisen lisäksi virastossa työskenteli kaksi asemamaasta palkattua henkilöä avustavissa tehtävissä. Huomioon ottaen konsulin työn luonteen Koskisen esimiesaseman ja edustuston aukioloa koskevat määräykset Koskinen ei pystynyt järjestämään työaikaansa itsenäisesti.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Valtiovarainministeriö on vielä lausunut, että Las Palmasin konsulinvirasto oli virastona itsenäinen konsuliedustusto ja että se oli ulkoasiainhallinnosta annetun asetuksen 49 §:n mukaisesti sijaintimaan suurlähetystön alainen. Toiminnallisesti Las Palmasin konsulinvirasto oli Suomen Madridin suurlähetystön alainen, mutta työnjohdollisesti ja konsulinviraston hallinnon kannalta virastolla oli kuitenkin selvä itsenäinen toimivalta ja asema siten kuin asetuksessa ulkoasiainhallinnosta ja voimassa olevassa ulkoasiainministeriön tiliohjesäännössä oli sanottu.

Konsulinviraston päällikkönä Koskisen asema oli itsenäinen ja hän pystyi tosiasiallisesti määräämään työajan käytöstään itse. Vastaavassa asemassa olevia virkamiehiä, joiden sijoitus- ja maksupalkkausluokka oli enintään A 21 ja jotka toimivat konsuleina, oli ulkomaanedustuksessa ainoastaan neljä. Kenellekään näistä virkamiehistä ei ollut suoritettu työaikakorvauksia virkaehtosopimuksen 12 §:n mukaisesti. Teoriassa kaikki nämä konsulinviraston päälliköt olivat kysymyksessä olevan virkaehtosopimuksen 12 §:n soveltamisen piirissä, mutta tosiasiallisesti heidän ylitöitään ei voitu käytännössä valvoa, koska heidän lähin työnjohdollinen esimiehensä, joka voisi antaa virkaehtosopimuksen 8 §:ssä edellytetyn ylityömääräyksen, oli maantieteellisesti niin etäällä, ettei valvonta tosiasiallisesti ollut mahdollista.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, valtiovarainministeriö 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on kysymys Las Palmasin konsulinvirastossa A 19 palkkausluokan tilapäisenä hallinnollisena avustajana toimivan Ulpu Koskisen oikeudesta virastovirkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin hänen 26.11.1990 ja 24.3.1991 väliseltä ajalta säännöllisen työaikansa ulkopuolella suorittamiinsa konsulin tehtäviin kuluneelta ajalta.

Koskisen tekemien ylityöilmoitusten mukaan ylityötä on aiheutunut muun muassa sellaisista konsulin tehtävistä, jotka ovat olleet tarpeen Suomen kansalaisia kohdanneiden kuoleman- ja sairastumistapausten sekä muiden onnettomuuksien vuoksi. Lisäksi ylityön tarvetta on aiheutunut erilaisista rikosten selvittämiseen liittyneistä tapahtumista, kokouksiin osallistumisista, itsenäisyyspäivän juhliin osallistumisesta ja itsenäisyyspäivän puheen valmistelusta, ennakkoäänestyksen järjestelyyn liittyvistä toimista, tasavallan presidentin vierailuun liittyvistä järjestelyistä sekä tilinpäätöksiin liittyvistä töistä.

Ulkoasiainministeriö ja valtiovarainministeriö ovat katsoneet, että Koskisella ei ole oikeutta virastovirkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin tehdyiltä säännöllisen työajan ulkopuolisilta työtunneilta, koska Koskisella ei ole ollut esimiehen määräystä säännöllisen työajan ylittävälle tai sen ulkopuolelle tehdylle työlle eikä hänen työaikansa ole ollut työnantajan valvottavissa tai mitattavissa, koska hän itsenäisen asemansa perusteella on pystynyt itse järjestämään työaikansa.

Kanteessa on katsottu, että Koskisen ylityöilmoituksissa mainitut työtehtävät ovat sellaisia, jotka Koskinen soveltamisohjeissa tarkoitetuin tavoin on suorittanut Madridissa sijaitsevan Suomen Espanjan suurlähetystön ja Las Palmasin konsulinviraston välisen pysyvän työnjaon perusteella. Suomen Espanjan suurlähettiläs, jolle Koskinen on lähettänyt ylityöilmoitukset hyväksyttäviksi ja joka ne on myös allekirjoituksellaan hyväksynyt, on ulkoasiainministeriölle lähettämässään kirjeessä todennut olevan käytännössä mahdotonta tai ainakin kohtuuttomia viestityskuluja ja työajanhukkaa edellyttävää antaa ylityömääräyksiä Madridista käsin.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu ulkoasiainministeriön hallinnollisen osaston apulaisosastopäällikkö on käsityksenään kertonut, että vaikka Madridissa toimivan suurlähettilään velvollisuutena ulkoasiainhallinnosta annetun asetuksen perusteella on ohjata, sovittaa yhteen ja valvoa alaistensa edustustojen toimintaa, suurlähettiläällä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta antaa ylityömääräystä itsenäisessä viraston päällikön asemassa olevalle konsulille.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Koskisen oikeutta ylityökorvauksiin ei voida evätä pelkästään ulkoasiainministeriön ja valtiovarainministeriön esittämillä perusteilla. Valtiovarainministeriön taholta on työtuomioistuimessa esitetty, että eräät Koskisen ylityöilmoituksiin merkityt virkatehtävät ovat lisäksi sellaisia, että niiden hoitamiseen kulunutta aikaa ei voida virkaehtosopimuksen ja kysymyksessä olevien virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiden määräysten mukaan lukea työajaksi ja että eräät ylityöilmoituksiin merkityt virkatehtävät eivät muulla perusteella oikeuttaneet ylityökorvauksiin. Näitä seikkoja ei kuitenkaan ole lainkaan käsitelty erimielisyyden johdosta käydyissä neuvotteluissa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin, huomioon ottaen siitä annetun lain 11 §:n 2 momentin säännöksen, katsoo, että Koskisen oikeutta ylityökorvauksiin ei voida evätä ulkoasiainministeriön ja valtiovarainministeriön esittämillä perusteilla, ja osoittaa asianosaiset ottamaan neuvotteluissa esille ne edellä tarkoitetut kysymykset, jotka koskevat Koskisen oikeutta ylityökorvauksiin ylityöilmoituksiin merkittyjen eri virkatehtävien osalta. Tämän jälkeen asianosaiset voivat, ellei yksimielisyyttä neuvotteluissa saavuteta, saattaa asian uudelleen työtuomioistuimen tutkittavaksi. Tuossa yhteydessä ratkaistaan myös oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Ekuri, Kiuru ja Hukkamäki jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.