Labour Court interprets collective agreement to require parties to negotiate equivalent pension cost reductions on shipping sector.

Kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta, kun työehtosopimuksen osapuolet olivat erillisellä pöytäkirjalla sopineet muun muassa siitä, että merenkulun sopimusalalla oli sovittava tavasta, jolla vaikutuksiltaan työeläkelain soveltamisalalla sovittua vastaava ratkaisu toteutetaan. (Ään.)

Kantajat Suomen Varustamoyhdistys r.y. Ålands Redarförening r.f. Vastaajat Suomen Konepäällystöliitto r.y. Suomen Laivanpäällystöliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Marraskuun 29 päivänä 1991 solmitussa tulopoliittisessa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tavoite Tulopoliittisen sopimuksen tavoitteena on hillitä markan devalvaation jälkeistä hintojen ja kustannusten nousua. Inflaatiopaineiden hallitseminen on välttämätöntä kilpailukyvyn turvaamiselle ja työllisyyden parantumiselle.

Työ-, virka- ja toimiehtosopimusten jatkaminen sekä sopimuskausi

Voimassa olevia työ-, virka- ja toimiehtosopimuksia jatketaan nykyisin ehdoin 31.10.1993 päättyväksi sopimuskaudeksi ellei tästä sopimuksesta muuta johdu.

Palkansaajien työeläkemaksu

Palkansaajien työeläkemaksu määräytyy oheisten liitteiden mukaisesti (liitteet 1-4).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toisaalla Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening sekä toisaalta Suomen Konepäällystöliitto ja Suomen Laivanpäällystöliitto ovat 29.11.1991 uusineet merenkulun ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti olemaan voimassa 31.10.1993 saakka. Edellä mainitussa pöytäkirjassa työ-, virka- ja toimiehtosopimusten jatkamiseksi on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 Keskusjärjestöjen saavutettua tulopoliittista sopimusta vuosille 1992 ja 1993 koskevan neuvottelutuloksen, jatketaan voimassa olevaa työehtosopimusta/virkaehtosopimusta/toimiehtosopimusta nykyisin ehdoin 31.10.1993 päättyväksi sopimuskaudeksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 Todettiin, että palkansaajien työeläkemaksusta on sovittu keskusjärjestöjen välillä.

5 Perustetaan työryhmä, jonka tehtävänä on sopimuskauden aikana selvittää mistä asioista voitaisiin sopia paikallisesti. Samalla selvitetään mahdollisuudet yksinkertaistaa ja selkeyttää sopimusmääräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening ovat Suomen Konepäällystöliittoa ja Suomen Laivanpäällystöliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausuneet, että marraskuun 29 päivänä 1991 tehtyyn talous- ja tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun oli sisältynyt määräys palkansaajien työeläkemaksusta.

Toiselta puolen Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarföreningin sekä toisaalta Suomen Konepäällystöliiton ja Suomen Laivanpäällystöliiton väliset merenkulun ulkomaanliikenteen työehtosopimukset oli uusittu 29.11.1991 talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti olemaan voimassa 31.10.1993 saakka.

Koska merenkulun työeläkejärjestelmä poikkesi maapuolen työeläkejärjestelmästä, työehtosopimusosapuolet olivat sopineet 10.12.1991 tehdyllä erillisellä pöytäkirjalla asettavansa työryhmän, joka selvittää vuoden 1992 aikana, miten talous- ja tulopoliittisen ratkaisun 3-kohdan vaikutus toteutetaan sopimusalalla.

Merenkulkualan työehtosopimuksen tehneet osapuolet olivat erimielisiä siitä, oliko edellä mainitun talouspoliittisen sopimuksen piirissä olevalla merenkulkualalla toteutettava kokonaisratkaisun 3-kohtaan sisältyvää palkansaajan työeläkemaksumääräystä vastaava työvoimakustannuksia alentava ratkaisu. Työehtosopimuksen osapuolten asettama työryhmä oli päättänyt työnsä erimielisenä.

Osapuolten välisiä työehtosopimuksia oli jatkettu allekirjoittamalla talous- ja tulopoliittista ratkaisua edeltäneestä työmarkkinain keskusjärjestöjen neuvottelutuloksesta laaditun asiakirjan liitteenä ollut mallipöytäkirja.

Talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun keskeisenä sisältönä oli työvoimakustannusten alentaminen. Näin ollen sopimukseen sisältyvän palkansaajan työeläkemaksua koskevan määräyksen tarkoitus oli, että sillä aikaan saatava työvoimakustannusten alentamisvaikutus toteutettiin kattavasti kaikilla kokonaisratkaisun piiriin tulevilla sopimusaloilla sovellettavasta työeläkejärjestelmästä riippumatta.

Merenkulun työehtosopimuspuolet olivat todenneet neuvotteluissa yhteisesti, että muun muassa palkansaajan työeläkemaksua koskevasta kokonaisratkaisun määräyksestä oli merenkulkualan osalta laadittava myös päällystöä koskeva selventävä pöytäkirja. Suomen Merimies-Unionin ja työnantajaliittojen välinen 29.11.1991 tehty samaa asiaa koskeva liitepöytäkirja oli päällystöä koskevaa pöytäkirjaa 10.12.1992 allekirjoitettaessa päällystöliittojen tiedossa. Tämän johdosta pöytäkirjan 2 §:n b-kohdan määrys oli kirjoitettu saman sisältöiseksi kuin Suomen MerimiesUnionin liitepöytäkirjan vastaava määräys. Edellä mainittu pöytäkirjan 2 §:n b-kohta sisälsi seuraavan määräyksen:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

" b) koska merenkulun eläkejärjestelmä poikkeaa maapuolen työeläkejärjestelmästä, niin osapuolet asettavat työryhmän, joka selvittä vuoden 1992 aikana, miten talous- ja tulopoliittisen ratkaisun 4. kohdan vaikutus toteutetaan merenkulun sopimusalalla."

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Viittaus talous- ja tulopoliittisen ratkaisun 4-kohtaan oli virheellinen. Viittauksella tarkoitettiin 3-kohtaa, mikä ilmeni asiayhteydestä.

Edellä mainitun päällystöliittojen työehtosopimusten osana olevan pöytäkirjan 2 §:n b-kohdan sanamuoto oli kiistattoman yksiselitteinen. Sopimusosapuolilla ei ollut ollut määräyksen selvästä sanamuodosta poikkeavaa tarkoitusta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan kantajayhdistysten ja sekä Suomen Konepäällystöliiton että Suomen Laivanpäällystöliiton välisten työehtosopimusten palkansaajan työeläkemaksua koskevien määräysten oikeaksi sisällykseksi ja tulkinnaksi, että työeläkelain soveltamisalalla sovittua vastaava, vaikutuksiltaan työvoimakustannuksia alentava ratkaisu oli toteutettava merenkulun sopimusalalla 1.1.1993 lukien ja että työehtosopimuksen osana olevassa alakohtaisessa pöytäkirjassa oli lisäksi sovittu sen teknisen tavan selvittämisestä työryhmässä, jolla edellä tarkoitettu kustannusvaikutus toteutetaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Laivanpäällystöliitto ja Suomen Konepäällystöliitto ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että merimieseläkekassan ja merimieseläkekassalain perusrakenne oli koko merimieseläkelain voimassaoloajan ollut kolmikantaperiaate. Työnantaja ja työntekijä maksoivat samansuuruisen osuuden ja valtiovalta kolmanneksen maksetuista eläkkeistä. Tällä periaatteella kassa oli toiminut vuodesta 1956 lähtien merimieseläkekassamaksun ollessa vuonna 1956 neljä prosenttia. Merimieseläkekassamaksua oli vuosien mittaan korotettu siten, että työntekijöiden osuus merimieseläkemaksusta oli vuonna 1992 kahdeksan prosenttia ja työnantajalla saman suuruinen. Vuoden 1993 alusta merimieseläkelain tarkoittama eläkemaksu oli sekä työnantajalla että työntekijällä yhdeksän prosenttia.

Kun merenkulkujärjestöt olivat liittyneet talous- ja tulopoliittiseen ratkaisuun, olivat ne ilmoittaneet keskusjärjestöilleen, että merenkulkijat suorittivat jo kahdeksan prosentin suuruista merimieseläkekassamaksua, joten tältä osin palkansaajien työeläkemaksujärjestelyjen ei tullut koskea niitä. Tästä johtuen maininta merimieseläkemaksusta oli poistettu tulopoliittisesta ratkaisusta.

Merenkulkualan järjestöt katsoivat, että työeläkemaksun siirto työntekijäpuolelle ei koskenut merenkulkualan järjestöjen sopimusaloja siltä osin kuin niillä oli käytössä merimieseläkelain tarkoittama eläkejärjestelmä.

Hallitus ei ollut tehnyt korvaavaa esitystä MEL:n piiriin kuuluvien työntekijöiden osalta.

Keskusjärjestöt olivat todenneet, että tulopoliittisen kokonaisratkaisun eläkemaksua koskevat päätökset eivät koskeneet merimieseläkekassaa. Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa ei ollut sovittu maksuosuuksien muuttamisesta merenkulkualalla. Asia oli todettu nimenomaisesti myös neuvottelujen kuluessa ja saatettu merenkulkualan osapuolille tiedoksi. Merenkulkualan sopimusosapuolten kesken oli sovittu työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä, että koska merenkulun eläkejärjestelmä poikkesi maapuolen työeläkejärjestelmästä, asettivat osapuolet työryhmän, joka selvittäisi, miten talous- ja tulopoliittisen ratkaisun 3-kohdan vaikutus toteutetaan merenkulun sopimusalalla.

Tulopoliittisen kokonaisratkaisun 3-kohdalla oli sen liitteet huomioon ottaen monipuoliset vaikutukset. Vaikutukset kohdistuivat työeläkeyhtiöiden hallintoon, työeläkevarojen sijoittamiseen, työeläkevarojen käyttämiseen, työeläkejärjestelmän rahoitukseen pitkällä tähtäimellä, työeläkemaksun rahastoituvaan osaan, tasauseläkemenoon, laskuperustekorkoon, tulevaan maksukorotustarpeeseen, maksukorotusten keskinäiseen jakoon, työeläkemaksun vahvistusmenettelyyn, työeläkemaksun verotuskohteluun ja niin edelleen.

Jos voitiin osoittaa, että vaikutuksen toteuttamisella merenkulkualalla tarkoitettiin muun muassa edellä mainittujen seikkojen selvittämistä merimieseläkekassan toiminnassa, voitiin asia siirtää kokonaan merimieskassan eläkejärjestelmää koskevaksi selvitykseksi.

Tulopoliittisen sopimuksen myötä oli luotu työnantajille takaisinlainausjärjestelmä, mikä kohdistui vain työnantajan eläkevakuutusmaksuun. Merimieseläkelain piirissä työnantajien lainausjärjestelmä kohdistui myös työntekijöiden osuuteen ja kysymyksessä oli erittäin laaja subventio merenkulun työnantajien hyväksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Laivanpäällystöliitto ja Suomen Konepäällystöliitto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJIEN VASTASELITYS

Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening ovat vastineen johdosta lausuneet muun muassa, että talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun perustavoitteena oli työnantajien kustannusten alentaminen. Tästä kustannusvaikutuksen suunnasta ja lopulta myös tasosta oli vallinnut kokonaisratkaisun neuvottelijoiden kesken yhteisymmärrys jo kokonaisratkaisua edeltäneestä pankinjohtaja Kalevi Sorsan 21.10.1991 päivätystä tulopoliittisesta sovintoehdotuksesta neuvoteltaessa.

Edellä tarkoitetun tavoitteen toteuttamiseksi kokonaisratkaisussa oli sovittu muun muassa eläkevakuutusmaksuratkaisusta, joka oli omalta osaltaan työvoimakustannusten alentamisen tekninen toteuttamistapa. Sorsan sovintoehdotusta ja tulopoliittista kokonaisratkaisua valmisteltaessa eläkevakuutusmaksuratkaisusta oli neuvoteltu työntekijäin eläkelain järjestelmän pohjalta puhtaasti käytännön syistä. Neuvottelijoiden kesken oli vallinnut yhteisymmärrys siitä, että muiden eläkejärjestelmien osalta sovitun kustannusvaikutuksen toteuttaminen ratkaistiin saavutetun neuvottelutuloksen pohjalta erikseen.

Merimieseläkelain mukainen järjestelmä ei ollut ollut erityisesti esillä neuvotteluissa eikä sitä näin ollen voitu missään vaiheessa poistaa ratkaisun piiristä. Neuvottelijoiden tarkoituksena oli ollut, että kaikilla kokonaisratkaisun piiriin tuleville aloilla, myös merenkulkualalla, toteutettiin sovittu kustannusvaikutus. Tulopoliittisen kokonaisratkaisun päätavoitteena oleva työvoimakustannusten alentaminen oli merenkulkualalla vain toteutettava teknisesti eri tavoin kuin työeläkelakiin pohjautuvien järjestelmien kohdalla.

Alakohtaiset sopimuspöytäkirjat olivat sanamuodoltaan riidattoman selvät. Tulopoliittisen kokonaisratkaisun eläkevakuutusmaksuratkaisun osalta oli sovittu vastaajaliittojen kanssa ensinnäkin, että merenkulkualalla toteutettiin ratkaisun työvoimakustannuksia alentava vaikutus. Toisaalta oli sovittu, että kyseessä olevan vaikutuksen tekninen toteuttamistapa selvitetään erikseen työryhmässä.

Merimieseläkejärjestelmän eroavuus muihin työeläkejärjestelmiin verrattuna ei vaikuttanut tässä asiassa, kun oli sovittu muun kuin merimieseläkejärjestelmään puuttuvan, työvoimakustannuksia alentavan ratkaisun toteuttamisesta.

Vaikka tulopoliittisen kokonaisratkaisun tekstissä ei ollut mainittu merimieseläkelakia, syynä tähän ei ollut tarkoitus jättää ala sovitun ratkaisun kustannusvaikutusten ulkopuolelle. Ratkaisun soveltaminen sellaisenaan merimieseläkejärjestelmän piiriin kuuluviin ei ollut sen enempää keskusjärjestöjen kuin liittotasonkaan osapuolten käsitysten mukaan tarkoituksenmukaista. Näin ollen keskusjärjestöt katsoivat jo lausunnoissaan, että merenkulkualan osapuolten oli selvitettävä ja sovittava asia alakohtaisen sopimusmääräyksen pohjalta.

Työnantaja- ja työntekijäjärjestöt olivat sopineet tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 1992 - 1993 palkkatason alentamisesta. Sopimuksen mukaan palkanalennus toteutettaisiin teknisesti muuttamalla työeläkemaksuosuuksia siten, että osa palkoista siirretään työeläketurvaa kustantamaan, josta seuraa työnantajan työeläkemaksujen aleneminen. Tulopoliittisen sopimuksen tekninen ratkaisu kattoi ainoastaan työeläkelain, lyhytaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijäin eläkelain ja taiteilijain eläkelain sekä valtiolliset, kirkolliset ja kunnalliset työeläkelait, ottamatta kuitenkaan nimenomaisesti kantaa merimieseläkejärjestelmään.

Työeläkemaksuosuuksien muuttaminen tulopoliittisen sopimuksen mukaisiksi vaati lainsäädäntötoimenpiteitä. Mahdollistaakseen työmarkkinaosapuolten sopiman teknisen mallin toteuttaa sovittuja työvoimakustannusten leikkaamisia, antoi hallitus eduskunnalle esityksen työntekijäin eläkemaksua koskevaksi lainsäädännöksi. Esitys koski luonnollisesti vain niitä eläkemuotoja, joista tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa oli sovittu. Tästä syystä todettiin esityksessä, ettei laki koskisi merimieseläkelain piiriin kuuluvia työntekijöitä, ottamatta kuitenkaan kantaa tuleviin merimieseläkelain muutoksiin.

Koska esitetty palkansaajan työeläkemaksu perustui tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa yhteisymmärryksessä ja työehtosopimuslain puitteissa sovittuun palkanalennuksen tekniseen toteutukseen, oli hallitus katsonut, ettei kysymyksessä ollut saavutettujen etujen loukkaaminen, eikä myöskään vero tai siihen verrattava julkisoikeudellinen maksu. Tähän kannanottoon perustuen oli hallitus katsonut, että kyseiset lait voitiin säätää tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan enemmistö oli yhtynyt hallituksen kantaan.

Tulopoliittisen ratkaisun työvoimakustannusten alentamiseen tähtäävät tavoitteet olivat selvästi vaikuttaneet edellä mainittuihin kannanottoihin.

Tulopoliittisen sopimuksen keskeisenä sisältönä oli työvoimakustannusten alentaminen. Kun merenkulun ulkomaanliikenteen työehtosopimuksia oli jatkettu tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti, oli sopimusosapuolille selvää, ettei tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa työvoimakustannusten alentamiseksi sovittu tekninen ratkaisu soveltunut merenkulkualan tarpeisiin. Tämän takia osapuolet olivat sopineet merenkulkualalle sopivan mallin kehittämisestä työryhmässä. Keino palkkakustannusten leikkaamiseksi olisi mikä tahansa osapuolten kesken erikseen sovittava ratkaisu, merimieseläkemaksuosuuksien muuttaminen mukaan lukien, mutta ei ennalta määrätty.

Merimieseläkejärjestelmän historia ja rakenne olivat täysin asiaan kuulumattomia peruskysymyksen kannalta, kuten myös työeläkkeen hallintoon liittyvät kysymykset. Koska merenkulkualan palkkakustannusten alentamistapa oli ratkaisematta ei ollut syytä tässä vaiheessa ottaa kantaa merimieseläkejärjestelmään liittyviin kysymyksiin.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Suomen Laivanpäällystöliitto ja Suomen Konepäällystöliitto ovat vielä lausuneet, että Kalevi Sorsan sovintoehdotus 21.10.1991 ei sisältänyt mitään mainintaa merenkulkualan soveltamisalalla sovittavasta työvoimakustannuksia alentavasta ratkaisusta 1.1.1993 lukien. Kalevi Sorsan sovintoehdotus oli tullut hylätyksi kokonaan.

Merimieseläkejärjestelmä oli luotu vuonna 1955. Merenkulkijoiden kannalta järjestelmä merkitsi sitä, että ne luopuivat vuonna 1955 palkkojensa korotuksista. Merimiehet kustansivat omalta osaltaan prosentuaalisen osuuden eläketurvastaan.

Merimieseläkejärjestelmän kolmas taho eli valtiovalta oli todennut, että merimieseläkejärjestelmä jäi muiden ansioeläkejärjestelmien ulkopuolelle laskettaessa työntekijäkustannusosuutta. Muiden ansioeläkejärjestelmien piirissä työntekijä sai vähentää muun muassa verotuksessa työntekijäkustannusosuutensa. Valtiovalta ei ollut säätänyt erityislainsäädäntöä vero-oikeudellisesta kompensaatiosta merimiehille. Valtiovalta oli nimenomaan todennut, että järjestelmä ei koskenut merimieseläkelain piiriin kuuluvia työntekijöitä. Hallitus ei siis ollut tehnyt korvaavaa esitystä merimieseläkelain piiriin kuuluvien työntekijöiden osalta.

Alusten kansallinen rinnakkaisrekisteriasia oli muodostumassa nyt esillä olleen tulopoliittisen kokonaisratkaisun esteeksi. Merenkulkujärjestöt olivat saavuttaneet ratkaisun vasta valtakunnansovittelijan avustuksella. Kyseessä oleva ratkaisu oli tuonut mukanaan palkkojen alentamisen rekisterin piiriin kuuluvissa aluksissa ja tarkoituksena oli ollut, että muita palkanalennuksia ei tämän lisäksi enää tehdä.

Työntekijäin työeläkemaksuosuus oli verovähennyskelpoinen. Jos merenkulkualalla osapuolten kesken sovittaisiin jostain muusta ratkaisusta, ei synny tulopoliittisen ratkaisun määrittelemää vähennyskelpoista osuutta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Marraskuun 29 päivänä 1991 on saavutettu tulopoliittista sopimusta vuosille 1992 ja 1993 koskeva neuvottelutulos. Edellä mainittuna päivänä ovat toiselta puolen Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening ja toiselta puolen Suomen Konepäällystöliitto ja Suomen Laivanpäällystöliitto sopineet pöytäkirjalla työehtosopimusten jatkamisesta 31.10.1993 päättyväksi sopimuskaudeksi. Pöytäkirjan 4-kohdassa on todettu, että palkansaajien työeläkemaksusta on sovittu keskusjärjestöjen välillä.

Edellä mainitut työehtosopimuksen osapuolet ovat 10.12.1991 allekirjoitetulla pöytäkirjalla sopineet muun muassa siitä, että koska merenkulun eläkejärjestelmä poikkeaa maapuolen työeläkejärjestelmästä, asettavat osapuolet työryhmän, joka selvittää vuoden 1992 aikana, miten talous- ja tulopoliittisen ratkaisun 3-kohdan vaikutus toteutetaan merenkulun sopimusalalla. Vastaavalla tavalla työryhmän asettamisesta oli 29.11.1991 sovittu edellä mainittujen varustamoyhdistysten ja Suomen Merimies-Unioni ry:n välillä.

Työryhmän työ on päättynyt erimielisenä 18.9.1992. Työnantajapuoli on kantanaan katsonut, että työnantajan työeläkemaksuosuuden alentaminen on oleellinen osa koko sopimusta. Työnantajajärjestöjen mielestä sekä tulopoliittisen sopimuksen että merenkulun työnantajajärjestöjen ja työntekijäliittojen välillä tehtyjen sopimusten tarkoituksena on ollut sopia työnantajien työvoimakustannuksia alentavan vaikutuksen toteuttamisesta myös merenkulun sopimusalalla. Asetetun työryhmän tarkoitus on ollut selvittää asian teknistä toteuttamista. Suomen Laivanpäällystöliitto ja Suomen Konepäällystöliitto ovat osaltaan todenneet, että työeläkemaksun siirto työntekijäpuolelle ei koskenut kyseisten työntekijäliittojen sopimusaloja siltä osin kuin niillä oli käytössä merimieseläkelain tarkoittama eläkejärjestelmä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työnantajapuolen keskeisenä tavoitteena talous-ja tulopoliittisen sopimuksen suhteen on syksyllä 1991 ollut kustannustason alentaminen elinkeinoelämän hintakilpailukyvyn parantamiseksi. Tämä on todettu myös 21.10.1991 saavutetussa, myöhemmin hylätyksi tulleessa tulopoliittisessa neuvottelutuloksessa, jonka mukaan palkkoja olisi alennettu ja työnantajan työeläkevakuutusmaksua siirretty 1.1.1992 lukien työntekijöiden maksettavaksi. Sittemmin markan devalvoimisen jälkeen 29.11.1991 solmitun tulopoliittisen sopimuksen tavoitteeksi on kirjattu markan devalvaation jälkeisten hintojen ja kustannusten nousun hillitseminen. Myös tämän sopimuksen osana on sovittu palkansaajien työeläkemaksusta, mutta tältä osin sopimus tulee voimaan 1.1.1993 lukien.

Työeläkemaksua koskevan sopimuksen mukaan eläkemaksu vuonna 1993 on 3 prosenttia ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä. Sopimuksen mukaan työeläkemaksusta kohdistetaan 2,5 prosenttiyksikköä eläkemaksun tasausosaan ja 0,5 prosenttiyksikköä käytetään vanhuuseläkkeiden rahastointiin. Muulta kuin 0,5 prosenttiyksikön osalta työntekijämaksu alentaa työnantajamaksua.

Neuvottelujen kuluessa on esitetyn selvityksen mukaan tullut selkeästi esille, ettei eläkemaksu-uudistus sellaisenaan koske merimieseläkelain mukaista järjestelmää, jossa jo aiemmin työntekijät olivat vastanneet eläkemaksuista työnantajan kanssa yhtä suurella osuudella. Työryhmän asettaminen selvittämään uudistuksen vaikutuksien toteuttamista merenkulun piirissä kuitenkin osoittaa, että osapuolet ovat nähneet ratkaisulla olevan sellaisia vaikutuksia, jotka on toteutettava myös tällä alalla.

Työtuomioistuimessa kuultujen todistajien kertomuksista on käynyt selville, että työeläkemaksujen siirtämisellä osaksi työntekijöiden maksettavaksi on edellä todetuin tavoin myös devalvaation jälkeisessä tilanteessa pyritty alentamaan työnantajien työvoimakustannuksia. Toisaalta työntekijäpuolella asia on painottunut eläkepoliittisena ratkaisuna, jolla on pyritty turvaamaan eläkejärjestelmän rahoitus ja toimivuus myös tulevaisuudessa.

Työntekijöiden osallistuminen työeläkejärjestelmän rahoittamiseen on ollut uudistuksen olennaisin sisältö. Samassa yhteydessä on kuitenkin sovittu muun muassa rahastointiin, eläkepalkkaan, hallintoon ja sijoitustoimintaan liittyviä kysymyksiä. Jotkut näistä asioista saattavat vastaajaliittojen esittämän mukaan antaa aiheen tarkistaa lainsäädäntöä myös merimieseläkejärjestelmän osalta. Missä määrin tällaiset asiat ovat mahdollisesti olleet riidanalaisesta pöytäkirjamääräyksestä neuvoteltaessa esillä, on jäänyt tarkemmin selvittämättä. Toisaalta määräyksen sanamuodosta ei voida johtaa tarkoitusta rajoittaa työryhmän selvitystyötä koskemaan vain edellä tarkoitetun kaltaisia asioita.

Työeläkemaksu-uudistuksella on edellä todetuin tavoin vuoden 1993 alusta lukien välittömiä työnantajakustannuksia alentavia vaikutuksia. Kun esitetyn selvityksen mukaan kaikkia tulopoliittisen sopimuksen kattamia sopimusaloja on tarkoitettu kustannusvaikutusten osalta kohdella samalla tavalla ja kun asianosaisten muusta tarkoituksesta ei ole esitetty selvitystä, työtuomioistuin katsoo pöytäkirjan sanamuodon osoittavan, että vuoden 1992 aikana on tullut selvittää muiden mahdollisten vaikutusten lisäksi ne kustannusvaikutukset, joita palkansaajien työeläkemaksuratkaisusta muilla sopimusaloilla 1.1.1993 lukien aiheutuu.

Kuinka suuri työeläkemaksu-uudistuksen aiheuttama kustannusvaikutus tulee olemaan ja miten se nyt kysymyksessä olevilla sopimusaloilla teknisesti toteutetaan jää sopimusosapuolten keskenään sovittavaksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarföreningin ja toisaalta Suomen Konepäällystöliiton ja Suomen Laivanpäällystöliiton välisten työehtosopimusten palkansaajan työeläkemaksua koskevien määräysten oikeaksi tulkinnaksi, että kustannus- ja mahdollisilta muilta vaikutuksiltaan työeläkelain soveltamisalalla sovittua vastaava ratkaisu on toteutettava merenkulun sopimusalalla 1.1.1993 lukien sopimusosapuolten keskenään sopimalla tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kauppinen, Äimälä, Kontio, Korpela ja Porttila jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Korpelan lausunto:

Osapuolten väliset työehtosopimukset on uudistettu olemaan voimassa talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti 31.10.1993 saakka. Työehtosopimusosapuolet ovat lisäksi tehneet erillisen lisäpöytäkirjan sen vuoksi, että merenkulun työeläkejärjestelmä poikkeaa maapuolen työeläkejärjestelmästä. Tällä pöytäkirjalla he ovat sopineet asettavansa työryhmän, joka selvittää vuoden 1992 aikana, miten talous- ja tulopoliittisen ratkaisun 3. kohdan vaikutus toteutetaan merenkulun sopimusalalla.

Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa mainitaan vain TEL-, LEL- ja TaEL-järjestelmät koskien työntekijän eläkemaksua. Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa sovittiin muun muassa työeläkejärjestelmän kehittämisestä, työntekijän eläkemaksusta, eläkerahastoinnista ja hallinnosta. Merenkulun työeläkejärjestelmässä on jo vanhastaan ollut käytössä työntekijän eläkemaksut, oma hallinto, rahastointi ja sijoitusjärjestelmä.

Näin ollen ja koska on jäänyt näyttämättä, että osallisten työehtosopimusten lisäpöytäkirjassa olisi sovittu siitä, että työeläkelakien soveltamisalalla sovittu vaikutuksiltaan vastaavanlainen työvoimakustannuksia alentava ratkaisu toteutetaan myös merenkulun sopimusalalla 1.1.1993 lukien, hylkään kanteen.