Labor court dismisses union claim that new piece-rate system violated collective agreement without essential wage change.

Työnantaja ei ollut tietensä rikkonut liha-alan työehtosopimuksen määräyksiä ottaessaan tuotantolaitoksessa käyttöön uuden urakkahinnoittelun. Työnantaja ei ollut uudella urakkahinnoittelulla aiheuttanut olennaista muutosta työntekijöiden vakiintuneeseen ansiotasoon.

Työnantajaa kohtaan esitetty vaatimus hyvityssakkoon tuomitsemisesta työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä työnantajaliittoa kohtaan esitetty vaatimus valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hylätty.

Kantaja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Vastaajat Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL r.y. Broilertalo Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n välillä 14.5.1991 28.2.1994 voimassa olevassa teurastamoiden, makkaratehtaiden ja einestehtaiden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT JA ERILLISET LISÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Suorituspalkkajärjestelmät 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista, suoritetaan työ tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä.

2. Urakkatyö on hinnoiteltava siten, että työntekijän urakka-ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 20 % ohjetuntipalkkaa korkeammaksi ja kasvaa työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

3. Osa- eli sekaurakkatyö, jossa osa palkasta maksetaan kiinteänä ja osa työnsuorituksen mukaan määräytyvänä liikkuvana osana, on hinnoiteltava siten, että työnsuorituksen tai työtehon vastatessa normaalia urakkatyövauhtia, työntekijäin ansio nousee 20 % ohjetuntipalkkaa korkeammaksi. Työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä tulee palkan liikkuvan osan kasvaa vähintään samassa suhteessa.

Soveltamisohje: Milloin vakiintuneessa suorituspalkkatyössä työhön tulee lyhytaikainen normaaleista työskentelyolosuhteista poikkeava tilanne, sovitaan työntekijöiden kanssa sen korvaamisesta erikseen.

4. Mikäli tehdään satunnaisia suorituspalkkatöitä, sovitaan hinnoittelusta ennen työn alkamista asianomaisen työryhmän tai yksityisen työntekijän kanssa. Hinta voidaan sopia tilapäisesti milloin kysymyksessä on aikaisemmin hinnoittelematon työ tai jäljempänä 6. kohdassa mainitusta syystä tapahtuva uusi hinnoittelu.

5. Urakka- ja sekaurakkatyötä tehtäessä on ohjetuntipalkka taattu.

6. Milloin työ- ja tuotantomenetelmissä, raaka- ja tarveaineissa, koneistuksessa tai muissa näihin verrattavissa työnsuoritukseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä tapahtuu muutoksia, suoritetaan uusi suorituspalkkatyön hinnoittelu, pitäen ohjeena edellä 2 ja 3 kohtien mukaisesti muodostunutta ansiotasoa.

Pöytäkirjamerkintä: Työnsuoritukseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä tapahtuneisiin muutoksiin perustuvassa suorituspalkkatyön uudessa hinnoittelussa huomioidaan ne muutokset, jotka työpaikalla on yhteisesti kirjattu tai jotka muuten todetaan. Muutoksista aiheutuva uusi hinnoittelu pyritään suorittamaan tarpeetonta viivytystä välttäen ja siten, ettei se aiheuta olennaista muutosta työntekijäin vakiintuneeseen ansiotasoon.

7. Jos voimassa olevaa hinnoittelua joko työnantajan tai työntekijäin aloitteesta halutaan tarkistaa, voidaan se tehdä asianomaisen työnantajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. Ellei heidän välillään päästä uudesta hinnoittelusta yksimielisyyteen, jatkuu suorituspalkkatyö entisillä perusteilla ja asia siirretään allekirjoittaneiden liittojen ratkaistavaksi.

8. Palkkiopalkkajärjestelmää voidaan käyttää töissä, joissa esim. tuotteen laatu, raaka-aineen käytön taloudellisuus tai muut vastaavat tekijät on tarkoituksenmukaista huomioida ansion määräytymisperusteina. Palkkiotyötä tehtäessä on ohjetuntipalkka taattu.

Pöytäkirjamerkintöjä: 1. Liitot suosittelevat, että ao. luottamusmiehelle varataan tilaisuus seurata työntutkimuksen suorittamista työpaikalla työntutkimuksen laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla. Tänä aikana hänellä on mahdollisuus saada tietoja käytettävistä tutkimusmenetelmistä ja joutuisuushavainnoista.

2. Milloin on kysymys pysyväisluontoisesta, työntekijäryhmää koskevasta suorituspalkkatyöstä, varataan luottamusmiehelle tilaisuus olla läsnä hinnoittelusta sovittaessa.

3. Työntekijän työn välittömästi liittyessä suorituspalkkatyötä tekevien työntekijäin työhön pyritään se työntekijän työvauhdin sitä edellyttäessä järjestämään suorituspalkalle. Ellei työtä edellä mainitussa tapauksessa voida järjestää suorituspalkalle, otetaan ko. työntekijän palkkauksessa huomioon hänen edellä mainittu sidonnaisuutensa suorituspalkkatyötä tekevien työntekijäin työvauhtiin.

4. Käytettäessä tietokoneavusteista työntutkimusta annetaan ao. luottamusmiehelle pyydettäessä koodiluettelo ja printattu syöttölista. Lisäksi ao. luottamusmiehelle annetaan tarvittaessa asian edellyttämää koulutusta. Luottamusmiehellä on oikeus työpaikalla perehtyä tulostettuun tietokoneaineistoon.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Edellä selostetut ja yhteisesti sovitut suorituspalkkaperusteet ja niiden toteutuminen käytännössä olivat olleet käytössä valmistusosastolla noin viiden vuoden ajan.

Työnantaja oli esittänyt pääluottamusmiehelle 18.7.1991 valmistusosaston palkkatason jäädyttämistä siten, että työsuoritukseen perustuva palkanosa olisi perkuulinjalla 26,75 markkaa tunnissa, pihvilinjalla 26,22 markkaa ja grilliryhmässä 25,36 markkaa tunnissa. Esityksensä perusteluiksi työnantaja oli ilmoittanut, että työmenetelmät olivat parantuneet ja että palkkataso oli riistäytynyt käsistä.

Työntekijöiden urakka-ansioiden keskiarvo oli ollut palkkatason jäädyttämisaikana eli 26.9. - 4.12.1991 välisenä aikana 44,92 markkaa tunnissa.

Työnantaja oli ilmoittanut 5.12.1991, että perkaustyö, pihvilinja ja grillausryhmä yhdistettäisiin yhdeksi urakaksi. Työnantajan ilmoituksen mukaan työntekijöiden palkkauksessa noudatettaisiin niin sanottua puoliurakkaa siten, että toinen osa palkasta olisi kiinteä osa ja toinen työsuoritukseen perustuva liikkuva osa. Palkkauksessa työsuoritukseen perustuva liikkuva osa määräytyisi eri tuotteille annettujen aika-arvojen mukaan minuuttihinnan ollessa 40 penniä. Sen mukaan laskettuna liikkuva osa olisi 24 markkaa tunnissa, mikäli työponnistus sanottuna aikana olisi 1.00.

Työnantajan suunnitelma oli pantu välittömästi täytäntöön. Minkäänlaisia neuvotteluja urakkahinnoittelun uusista määräytymisperusteista ei työnantaja ollut käynyt työntekijöiden edustajien kanssa. Työntutkimus, johon työnantajan päätös uusista urakkaperusteista oli ilmeisesti perustunut, oli tehty ilman, että luottamusmies olisi siinä millään tavalla ollut mukana.

Työnantajan toimeenpaneman yksipuolisen palkkaustavan muuttamisen jälkeen työntekijöiden palkat olivat laskeneet tilikaudella 5. - 16.12.1991 4,08 penniä tunnissa syyskauden ansiotasoon verrattuna, vaikka työponnistus ja läpimenokilot olivat pysyneet aikaisemmalla tasolla.

Työnantaja ei ollut ilmoittanut työntekijöille niitä perusteita, joiden nojalla uusi hinnoittelu oli toimeenpantu. Työntekijöiden havaintojen mukaan tuotantolaitoksen valmistusosastolla ei ollut tapahtunut mitään sellaisia muutoksia, joita työehtosopimuksen 11 §:n 6. kohdassa tarkoitettiin. Siten työnantajalta puuttuivat työehtosopimuksessa määritellyt perusteet, joilla olisi ylipäänsä voitu tehdä uusi suorituspalkkatyön hinnoittelu.

Työnantajan menettely oli ollut työehtosopimuksen määräysten vastainen ennen kaikkea sen vuoksi, että uusi hinnoittelu oli aiheuttanut olennaisen muutoksen työntekijöiden vakiintuneeseen ansiotasoon.

Työnantajan menettely oli tapahtunut tietoisesti ja sen tarkoituksena oli ollut leikata työntekijöiden ansiotasoa.

Työnantaja- ja työntekijäliiton välisissä neuvotteluissa, joita oli käyty 8.1.1992 Säkylän tuotantolaitoksessa, työntekijäliiton edustaja oli ilmoittanut yhtiön menetelleen voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisesti ja vaatinut aiemmin käytössä olleen ja yhteisesti hyväksytyn urakkahinnoittelun noudattamista tai työnantajaa korottamaan uuden hinnoittelun palkkaperusteita siten, että työntekijöiden vakiintuneeseen ansiotasoon ei aiheuteta muutosta.

Neuvotteluissa työnantaja oli todennut, että työntekijöillä oli mahdollisuus aikaisempaan ansiotasoon muun muassa vähentämällä taukoja ja noudattamalla muutoinkin täsmällisesti työaikoja. Työnantajaliiton edustaja oli tukenut työnantajan menettelyä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Broilertalo Oy:n rikkoneen liha-alan työehtosopimuksen 11 §:n määräyksiä toteuttaessaan yksipuolisesti urakkatyön uuden hinnoittelun, jolla yhtiö aiheutti olennaisen muutoksen työntekijöiden vakiintuneeseen ansiotasoon. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on edelleen vaatinut Broilertalo Oy:n tuomitsemista maksamaan työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoa työehtosopimusmääräysten rikkomisesta sekä Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n tuomitsemista maksamaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Osastolla oli töitä suoritettu niin sanottuna osaurakkana. Grilli-, jauheliha- ja perkuulinjan tehtävät oli aikaisemmassa urakassa ryhmitelty erikseen. Muutosvaiheessa vanhaa urakkahinnoittelua oli ryhdytty soveltamaan uusissa tiloissa, jolloin vanhoista tuotantolinjoista oli siirrytty uusille linjoille uusiin tiloihin kyseisten toimintojen töitä mitenkään kokonaisvaltaisesti tutkimatta.

Tuotantojohtaja oli esittänyt 10.6.1991 työntekijöille toimenpiteitä epäkohtien korjaamiseksi. Neuvotteluissa oli sovittu työntekijöiden edustajien kanssa, että jatkojalostusosastolla tapahtuvan tuotekehityksen ja muutoksen aikana maksettiin osaurakan palkkio-osana kolmen edellisen kuukauden palkkio-osien keskiarvo.

Muutokset uusien tilojen ja tuotantolinjojen myötä vaikuttivat oleellisesti työn suoritukseen, jolloin työehtosopimuksen mukaan tuli suorittaa uusi suorituspalkka työn hinnoittelu. Siitä, että uusi hinnoittelu suoritettiin, ei työntekijöiden edustaja ollut eri mieltä.

Työntutkija oli aloittanut tutkimuksen Broilertalo Oy:ssä 24.7.1991. Samana päivänä oli pidetty tutkimusten aloituksesta ja aikataulusta neuvottelu, johon olivat osallistuneet työntutkijan ja hänen esimiehensä lisäksi tuotantojohtaja ja pääluottamusmies. Varsinaiset menetelmä- ja työntutkimukset oli suoritettu 7 - 28.8.1991. Luottamushenkilöitä ja osaston työntekijöitä oli pidetty koko tutkimuksen edetessä ajan tasalla. Ensimmäinen urakkaperusteiden luovutustilaisuus oli tapahtunut 5.9.1991. Urakka-aikoja oli tutkittu uudelleen ja tarkistettu työntekijöiden esityksistä useita kertoja. Urakkaperusteiden ja urakka-aikojen luovutustilaisuuksia oli useiden neuvottelu- ja keskustelutilaisuuksien ohella ollut ainakin neljä. Urakkajako ja tavoitepalkkion osuus kokonaispalkasta oli sovittu tuotantojohtajan ja luottamusmiesten läsnäollessa.

Uutta suoritustyön palkkahinnoittelua suoritettaessa oli otettu huomioon työehtosopimuksen määräys siitä, että hinnoittelu pyrittiin suorittamaan siten, ettei se aiheuttanut olennaista muutosta työntekijöiden vakiintuneeseen ansiotasoon. Vanhan urakan aikana työntekijät olivat pitäneet ajankäyttöselvityksen mukaan ylimääräisiä taukoja noin 18 prosenttia työajasta eli enemmän kuin 1 tunti 20 minuuttia päivässä. Työntekijöille oli maksettu tältä ajalta keskituntiansion mukaan. Tätä ei työehtosopimus ollut edellyttänyt. Työntekijöiden ansiotaso urakkatyössä oli muodostunut siis tältä osin ilman urakkaponnistusta. Uuden hinnoittelun pohjana oli se, ettei olennaista muutosta vakiintuneeseen ansiotasoon aiheutunut, kun urakkatyötä tehtiin noudattaen työehtosopimuksen mukaista työaikaa ja normaalia urakkavauhtia ilman ylimääräisiä taukoja.

Työnantaja oli irtisanonut vanhan urakan 11.11.1991, kun uusi urakka oli koelaskettu ja tarkoitettu otettavaksi koekäyttöön. Työntekijät olivat ilmoittaneet yllättäen 29.11.1991, etteivät he aio ottaa uusia urakkaperusteita käyttöön. Tuotantojohtaja oli todennut tämän tarkoittavan siirtymistä aikatyöhön. Osaston luottamusmies oli ilmoittanut kuitenkin tuotantojohtajalle 4.12.1991, että työntekijät haluavatkin ottaa uudet perusteet käyttöön, jos tuotantojohtaja kirjallisesti ilmoittaa, että uudet perusteet ovat koekäytössä joulukuun ajan eivätkä aiheuta ansiotason alenemista. Tuotantojohtaja oli suostunut tähän ja ilmoittanut, että ansiotaso ei alene, jos urakkatyötä tehdään normaalilla uusien perusteiden edellyttämällä urakkatyövauhdilla.

Kun työnjoutuisuus oli pudonnut osastolla olennaisesti, oli työntutkija suorittanut ajankäyttötutkimuksen 10. - 12.12.1991. Tutkimuksessa oli selvinnyt, että työntekijät käyttivät taukoihin vielä noin 10 prosenttia enemmän kuin työehtosopimus edellytti. Työn joutuisuus oli pudonnut edellisestä työntutkimuksesta noin 10 prosenttia. Joutuisuuden putoamisesta ja ylimääräisistä tauoista johtuen työntekijöiden palkat olivat jääneet keskimäärin 4,08 penniä tunnissa tavoitetason alapuolelle.

Tilanteen johdosta oli pidetty 16.12.1991 tiedotustilaisuus luottamusmiehille ja 19.12.1991 kaikille osaston työntekijöille. Työpaikalla 8.1.1992 pidetyssä liittotason neuvottelussa työntekijäliiton edustajat eivät olleet väittäneet, ettei uudelle urakkahinnoittelulle olisi ollut työehtosopimuksen 11 §:n 6 kohdan mukaisia perusteita. Sen sijaan oli vaadittu uusien urakkaperusteiden ja aikaisemman ansiotason erotuksen kompensoimista työntekijöille.

Työntekijöillä olisi ollut mahdollisuus aikaisempaan ansiotasoon ylimääräisiä taukoja vähentämällä. Työnantaja oli tuonut esiin, että aikaisempi ansiotaso edellytti aikaisempaa urakkatyövauhtia. Koeajan päätyttyä palkkojen jälkeenjääneisyys oli tilijaksoittain vähentynyt lähes koko ajan.

Työnantaja oli varannut luottamusmiehelle tilaisuuden seurata työntutkimuksen suorittamista työntutkimuksen laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla. Työntutkijan tiedot olivat olleet luottamusmiehen käytettävissä. Luottamusmiehen omassa harkinnassa oli ollut se, missä laajuudessa hän oli halunnut tätä oikeuttaan käyttää.

Kanteessa mainitut pöytäkirjamerkinnät olivat työehtosopimuksen solmineiden liittojen yhteinen menettelytapoja koskeva suositusluontoinen määräys. Tällaisen suosituksen osalta, vaikka yksittäinen työnantaja ei sitä noudattaisikaan ei työnantajaa voitu tuomita työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon.

Työnantaja ei ollut missään vaiheessa rikkonut mitään työehtosopimuksen määräystä. Se, että vakiintunut ansiotaso ei ollut täyttynyt oli johtunut työntekijöiden ylimääräisistä tauoista ja tahallisesta työvauhdin hidastamisesta.

Työntekijöiden toivomuksesta uuden urakan koeajaksi oli sovittu joulukuu 1991. Tammikuun 1992 alusta lukien työnantaja oli maksanut palkan uusien urakkasaavutusten perusteella, mikä oli antanut työntekijöille selvästi työehtosopimuksen mukaista aikapalkkaa enemmän palkkaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ja Broilertalo Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n ja Broilertalo Oy:n vastineen johdosta vielä lausunut, että väite siitä, että syksyllä 1991 olisi ollut tuotantolaitoksen muutoksiin pohjautuva peruste muuttaa voimassa ollutta urakkahinnoittelua, ei pitänyt paikkaansa. Tuotantolaitoksen laajennuksesta vuosina 1988 - 1989 aiheutuneet muutokset, jotka olivat edellä kerrotulla tavalla vähäisiä työntekoon nähden, oli otettu jo aiemmin huomioon urakkahinnoittelussa.

Siipikarjan perkuutyö oli ollut jo aiemmin osana jatkojalostusosaston töitä ja siitä oli voimassa oleva urakkahinnoittelu. Perkuutyön lisääntyminen ei ollut sellainen työehtosopimuksessa tarkoitettu peruste, jolla olisi ollut vaikutusta urakan uudelleen hinnoitteluun.

Yhtiön tuotantojohtaja oli esittänyt pääluottamusmiehelle kesäkuussa 1991 palkkatason jäädyttämistä. Neuvotteluissa perusteluiksi oli ilmoitettu työmenetelmien parantuminen ja palkkatason riistäytyminen. Työntekijät havaitsivatkin tileissään neuvottelun jälkeen ansioiden alentuneen tehtyyn työmäärään verrattuna. Urakkapalkkojen jäädyttäminen tarkoitti sitä, että vaikka työtä tehtiin urakkavauhdilla, ansiot eivät nousseet samassa suhteessa. Tämä oli sinänsä jo työehtosopimuksen 11 §:n 2 kohdan vastaista. Luottamusmiehelle jäädyttämisen perusteluiksi ilmoitetut syyt eivät myöskään pitäneet paikkaansa. Näin ollen urakkapalkkojen jäädyttämiselle ei ollut työnteon olosuhteista johtuvaa perustetta eikä sitä ollut toimeenpantu työehtosopimuksen mukaisella tavalla.

Kun työnantaja ei ollut työntekijöiden vaatimuksesta huolimatta suostunut peruuttamaan sopimuksen vastaista palkkojen jäädyttämistä, työntekijät olivat katsoneet paremmaksi vaihtoehdoksi hyväksyä uuden työntutkimuksen ja neuvotella sen pohjalta tyydyttävät suorituspalkkaperusteet.

Työntekijöiden pitämät tauot olivat olleet työehtosopimuksen edellyttämiä kahvi- ja ruokataukoja sekä urakan edellyttämiä elpymistaukoja. Ne oli huomioitu urakkaperusteissa. Väite taukojen liiallisuudesta oli väärä eikä sitä tukenut ajankäyttötutkimus.

Työnantajan tarkoituksena oli ollut saada käyttöön aikaisemmin yhteisesti sovittua urakkaa työntekijöiden kannalta huonompi urakka. Tämä oli ollut painostustoimenpide, sillä työnantaja oli ilmoittanut, että ellei uusi urakka kelvannut, siirryttäisiin työehtosopimuksen edellyttämälle aikapalkalle. Kun aikapalkalle siirtyminen olisi merkinnyt työntekijöille huomattavaa ansioiden menetystä muun muassa sen vuoksi, että sen mukaisesti olisivat määräytyneet myös joulukuulle sattuvien arkipyhäpäivien korvaukset, työntekijät olivat pakotettuja hyväksymään epätyydyttävän urakan koekäytön.

Sovitun urakkapalkan saavuttaminen edellytti 1.00 tason työnjoutuisuutta eli työponnistusta. Urakkahinnoittelu pohjautui työntutkijan aikatutkimukseen, jossa kullekin työvaiheelle oli laskettu tietty aika. Laskennalliseen urakkapalkkaan ei vaikuttanut taukojen määrä, joskin se vaikutti palkan kokonaismäärään. Jos työntekijä piti ylimääräisiä taukoja, hän ei niistä saanut palkkaa eikä työnantaja hänelle niistä mitään maksanut.

Työntekijöiden työhön kuului, että he täyttivät päiväkohtaiset raportit työpäivän päätteeksi ja jonottivat niiden luovuttamisessa. Raporttien tekeminen aloitettiin noin 15 minuuttia ennen työpäivän päättymistä. Pihvilinjalla oli tuotannon etenemisen vuoksi sovittu, että elpymistauot oli yhdistetty kahvi- ja ruokataukoon. Aikatutkimuksessa nekin kuitenkin oli merkitty työntekijöiden ylimääräisiksi tauoiksi. Työntekijöiden tauot eivät olleet aiheuttaneet urakkapalkan olennaista alenemista. Työntutkijan selvitys osoitti, että työntekijät ylittivät sovitun joutuisuustason eli he tekivät enemmän ja nopeammin työtä kuin oli sovittu.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Broilertalo Oy:n Säkylän tuotantolaitoksen laajennustöiden valmistuttua uudet tuotantotilat on otettu asteittain käyttöön vuosien 1988 - 1989 aikana. Uudistusten jälkeen tehtaan jatkojalostusosasto, joka käsittää tuotteiden valmistuksen ja pakkauksen, on muodostettu erillisissä hallitiloissa toimivaksi osastokokonaisuudeksi.

Kun aiemmin noudatetut urakkaperusteet eivät ole soveltuneet uusiin olosuhteisiin, yhtiössä on tuotantojohtajan esityksestä sovittu 10.6.1991 työntekijöiden edustajien kanssa jatkojalostusosaston suorituspalkkojen pysyttämistä kolmen kuukauden ajan tietyllä tasolla ja urakkahintojen saattamisesta tuona aikana ajan tasalle. Osastolla on 24.7.1991 aloitettu työntutkimus. Varsinaiset menetelmä- ja työntutkimukset on suoritettu 7. - 28.8.1991 ja ensimmäinen urakkaperusteiden luovutustilaisuus on ollut 5.9.1991. Tällaisia luovutustilaisuuksia on syksyn 1991 aikana ollut kaikkiaan neljä, minkä lisäksi urakkahinnoittelusta on muutoinkin neuvoteltu useita kertoja. Työntekijäliiton piirisihteeri on osallistunut 27.11.1991 tällaiseen neuvotteluun.

Työntekijäpuoli on 29.11.1991 ilmoittanut, ettei se hyväksy uutta urakkahinnoittelua, mutta 4.12.1991 on sovittu sen käyttöönottamisesta kokeiluluonteisesti joulukuun ajaksi. Broilertalo Oy:n jatkojalostusosastolla on joulukuun 1991 jälkeenkin noudatettu kyseistä urakkahinnoittelua.

Eräänä lähtökohtana uusia urakkaperusteita käyttöönotettaessa on työnantajan ilmoituksen mukaan ollut entisen ansiotason säilyttäminen. Joulukuussa 1991 ovat työntekijöiden palkat kuitenkin jääneet keskimäärin 4,08 markkaa sovitusta tavoitteesta. Ennen uusien urakkaperusteiden käyttöönottoa oli työntekijöiden urakka-ansioiden keskiarvon ilmoitettu olleen 44,92 markkaa.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on kanteessaan vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Broiler-talo Oy on tietensä rikkonut liha-alan työehtosopimuksen 11 §:n määräyksiä toteuttaessaan yksipuolisesti urakkatyön uudelleenhinnoittelun, jolla yhtiö on aiheuttanut olennaisen muutoksen työntekijöiden vakiintuneeseen ansiotasoon.

Uusi suorituspalkkajärjestelmä perustuu niin sanottuun ryhmäurakkaan, jossa jatkovalmistusosastolla valmistus toisaalta ja pakkaus toisaalta muodostaa oman kokonaisuutensa. Työtuomioistuimelle on esitetty pakkaamossa työskentelevän varaluottamusmiehen palkkauksen kehittymisestä selvitystä, jonka mukaan hänen palkkauksensa eri tilijaksoilla 4.12.1991 - 7.4.1992 on jäänyt 1,75 - 5,25 markkaa alle tavoitetason. Pääkäsittelyssä on käynyt selville, että nyttemmin tavoitepalkkataso muutamina tilijaksoina on pakkausosastolla ylittynyt, mutta todistajien kertoman mukaan valmistusosaston palkkaustaso on edelleen jäänyt 1 - 3 markkaa alle tavoitetason.

Työtuomioistuimessa on todistajana kuultu Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL toimitusjohtajaa, joka on kertonut liha-alan työehtosopimuksen 11 §:n 6 momentin määräyksen tulleen työehtosopimukseen 1970-luvulla hänen ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n palkkasihteerin aloitteesta ja laatimana. Työehtosopimuksen 11 §:n 6 momentin pöytäkirjamerkinnän mukainen ilmaisu "olennainen muutos työntekijöiden vakiintuneeseen ansiotasoon" tarkoitti toimitusjohtajan mielestä 5 - 10 prosentin suuruusluokkaa olevaa muutosta noin kuuden kuukauden kokonaisansiotasossa.

Mainittu palkkasihteeri on puolestaan todistajana kertonut tarkoituksena olleen turvata työntekijöiden aikaisempi urakka-ansiotaso, joskin palkkauksessa saattaa palkkakausittain olla liikkuvuutta. Todistajan mukaan ansiotason alentamista ei käytännössä ole uudella urakkahinnoittelulla tapahtunut.

Työtuomioistuimessa on todistajana kuultu työntutkijaa, joka on kertonut, ettei nyt puheena oleva työntutkimus ole poikennut tekotapansa tai tulostensa puolesta todistajan liha-alalla tekemistä muista työntutkimuksista. Tutkimuksen aikana on luottamusmiesten kanssa ollut tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia, joissa tutkimustuloksista on kerrottu. Tutkimusaineisto on ollut koko ajan työntekijöiden saatavilla. Luottamusmiehet eivät missään tutkimuksen vaiheessa olleet kiistäneet tutkimustuloksia tai urakkaperusteita. Uusille urakkahinnoitteluille on tyypillistä, että ne aluksi voivat johtaa palkkaustason alentumiseen. Todistajan mukaan, jos työntutkimus on oikein suoritettu, alkuperäinen palkkaustaso kuitenkin saavutetaan ja parin vuoden kuluessa ylitetään.

Työntutkija on kertonut uusien urakkaperusteiden koekäyttöaikana joulukuussa 1991 suorittaneensa tuotantolaitoksessa uuden ajankäyttötutkimuksen. Se oli osoittanut, että työntekijöiden pitämät tauot olivat syyskuussa tehtyyn tutkimukseen verrattuna vähentyneet, mutta olivat edelleen olleet työehtosopimuksessa sovittuja pitempiä. Ajankäyttötutkimuksen mukaan työn joutuisuus oli syyskuuhun verrattuna alentunut. Näin ollen urakkatavoitetta ei ollut mahdollista saavuttaa.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu työnjohtaja on kertonut työntekijöiden työvauhdin laskeneen silminnähtävästi uusien urakkaperusteiden ollessa koekäytössä joulukuussa 1991. Tuotantomäärät olivat todistajan mukaan laskeneet joulukuussa 1991 ja työntekijät olivat tuona aikana alentaneet konenopeuksia. Työntekijät olivat myös pitäneet tuolloin pitkiä taukoja työn lomassa sekä lopettaneet työt liian aikaisin töistä poistuessaan.

Esitetty selvitys osoittaa, että suorituspalkkatyön uudelleen hinnoittaminen on perustunut työpaikalla yhdessä todettuihin, työnsuoritukseen oleellisesti vaikuttavissa tekijöissä tapahtuneisiin muutoksiin. Uudelleen hinnoittelu on suoritettu työntutkimuksen pohjalta. Tämän tutkimuksen tuloksia ei ole osoitettu virheellisiksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun katsoen Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ja Broilertalo Oy:n saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Virtanen, Kontio, Pennanen ja Vertanen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.