Labor court dismisses union claim that collective agreement covers termination under Labor Code Section 44(2).

Kuljetusliike oli purkanut autonkuljettajan työsopimuksen autonkuljettajan oltua poissa työstä yli viikon pätevää estettä sinä aikana ilmoittamatta.

Sovellettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen mukaan sopimus ei koskenut työsopimuksen purkamista sillä perusteella, että työntekijä on ollut poissa töistä vähintään viikon, eikä sinä aikana ole ilmoittanut pätevää estettä.

Kanne hylätty.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava M.O. Airas Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä on 26.4.1990 31.3.1992 ollut voimassa kuormaautoalan työehtosopimus, jossa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 ja 16.1.1989 tehtyine muutoksineen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen tilalle 1.9.1991 voimaantulleessa samannimisessä yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske

1. merimieslaissa (423/78) eikä oppisopimuslaissa (422/67) tarkoitettuja työsuhteita,

2. työsopimuslain 40 ja 41 §:issä mainittuja tapauksia (liikkeen luovutus, työnantajan konkurssi ja kuolema).

Soveltamisohje Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.

Sopimus ei siten 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään:

1. Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella eikä työsopimuksen irtisanomista taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä tarkoitettuja sopimuksen ulkopuolelle jääviä tapauksia koskevat riidat käsitellään työsopimuslain mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 14.6.1991 päivätyssä allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Seuraamusjärjestelmä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 37 a §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on Autoliikenteen Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyritys M.O. Airas Oy oli purkanut 6.9.1991 annetulla ilmoituksella pakettiautonkuljettaja Veli-Pekka Tuomisen työsopimuksen. Purkuperusteeksi oli ilmoitettu, ettei Tuominen ollut 25.8.1991 jälkeen ilmoittanut mitään syytä poissaololleen.

M.O. Airas Oy:llä ei ollut ollut työehtosopimuksen edellyttämiä perusteita päättää Tuomisen työsuhdetta. Tuominen oli ilmoittanut poissaolonsa syyksi ajalle 26.8. 9.9.1991 työkyvyttömyyden sairauden vuoksi sekä toimittanut yrityksessä noudatetun käytännön mukaisesti lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestään työnantajalle sen jälkeen, kun hänen työkykynsä oli palautunut.

Autoliikenteen Työnantajaliiton kannan mukaan M.O. Airas Oy:llä oli ollut oikeus käsitellä työsuhdetta purkautuneena, koska Tuominen ei ollut ilmoittanut syytä poissaololleen.

Asiasta oli neuvoteltu työpaikalla sekä asianosaisliittojen välillä.

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saanut irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. M.O. Airas Oy oli päättänyt Tuomisen työsopimuksen tilanteessa, jossa sillä ei ollut ollut perusteita edes irtisanoa Tuomisen työsopimusta. Tuominen oli asianmukaisesti ilmoittanut työkyvyttömyydestään työnantajan edustajalle. Työnantajan menettely oli johtunut siitä, että se oli halunnut päästä eroon työntekijänä hankalaksi kokemastaan Tuomisesta.

Tuominen oli ollut alalla alle kolme vuotta ja hänen kuukausipalkkansa oli työsopimuksen päättämisen aikoihin ollut 6 808 markkaa.

Autoliikenteen Työnantajaliitto oli asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa tukiessaan jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaista menettelyä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut M. O. Airas Oy:n velvoittamista maksamaan Tuomiselle korvauksena perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 163 404 markkaa keskusliittojen välisen irtisanomista ja lomauttamista koskevan yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lisäksi vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kantajaliitto on oikeudenkäynnin aikana luopunut M.O. Airas Oy:tä kohtaan esittämästään hyvityssakkovaatimuksesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että M.O. Airas Oy oli purkanut Tuomisen työsopimuksen työsopimuslain 44 §:n 2 momentin perusteella tilanteessa, jossa Tuominen oli ollut poissa yli viikon, eikä ollut sinä aikana ilmoittanut pätevää estettä poissaololleen.

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 1 §:n soveltamismääräysten mukaan sopimus koski pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtianomista työntekijästä johtuvasta syystä. Nimenomaisen määräyksen mukaan sopimus ei koskenut tapauksia, joissa työsopimus oli purettu työsopimuslain 44 §:n 2 momentin perusteella. Tuomisen työsopimuksen purkamisessa oli riita pelkästään siitä, oliko Tuominen ilmoittanut työnantajalle poissaolostaan viikon sisällä vai ei. Tämä asia ei kuulunut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen soveltamisen piiriin. Tällaiset asiat eivät olleet kuuluneet myöskään aikaisemmin voimassa olleen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan.

Tuomisen työsuhteen purkamiselle ei ollut ollut mitään työntekijän henkilöstä johtuvaa syytä.

Heinäkuun viimeisenä päivänä 1991 Tuominen oli ilmoittanut M.O. Airas Oy:n toimistoon kuljetusliikkeen toimitusjohtajan äidille menevänsä röntgeniin. Toimitusjohtajan äiti oli kehottanut Tuomista välittömästi ottamaan yhteyttä toimitusjohtajaan. Tätä Tuominen ei kuitenkaan ollut tehnyt eikä ollut toimittanut poissaolostaan tuolloin mitään selvitystä.

Elokuun 5 päivänä 1991 Tuominen oli käynyt lääkärissä ja saanut kaksi lääkärintodistusta taannehtivasti 31.7.1991 alkaen. Nämä lääkärintodistukset oli myöhemmin toimitettu kuljetusliikkeeseen. Tuomisen sairaus oli jatkunut, mutta 25.8. jälkeen ei ollut tullut mitään ilmoitusta kuljetusliikkeeseen.

M.O. Airas Oy:n toimitusjohtaja oli tavoitellut puhelimitse useita kertoja Tuomista ja pyrkinyt saamaan hänen olinpaikastaan tietoja myös luottamusmiehen kautta.

Purkuilmoitus oli lähetetty Tuomiselle 6.9.1991 ja Tuominen oli saanut sen 9.9.1991. Purkuilmoituksesta selvisi, että perusteena oli käytetty työsopimuslain 44 §:n 2 momenttia, koska työntekijä oli ollut poissa pätevää syytä ilmoittamatta yli viikon.

Tuominen oli ottanut yhteyttä M.O. Airas Oy:n toimitusjohtajaan heti purkuilmoituksen saatuaan 9.9.1991 ja tällöin tullut kuljetusliikkeen toimistolle. Tässä yhteydessä Tuominen ei ollut arvostellut työsuhteensa purkua mitenkään, eikä sanonut ilmoittaneensa työkyvyttömyydestään. Tuomisen työsuhteen päättäminen oli riitautettu vasta myöhemmin, kun Tuominen oli hakenut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n työttömyyskassasta korvausta ja oli käynyt ilmi, ettei hän ollut ollut kuutta kuukautta liiton jäsen, eikä siten myöskään saanut korvausta liiton työttömyyskassasta.

Tuominen oli ollut 30.12.1991 alkaen töissä eräässä toisessa kuljetusliikkeessä.

Autoliikenteen Työnantajaliitolle oli tieto asiasta tullut paljon Tuomisen työsuhteen päättämisen jälkeen. Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä lausunut, että työsopimuslain 44 §:n 2 momentti tarkoitti tilanteita, joissa työntekijä kiistatta oli ollut poissa työstä viikon ajan syytä ilmoittamatta ja työnantaja tästä syystä katsoi työsopimuksen purkautuneeksi. Tällaiset tilanteet jäivät irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Tuomisen tapauksessa ei ollut kysymys siitä, että hän olisi kiistatta ollut poissa työstä syytä ilmoittamatta. Tuominen oli ilmoittanut työnantajan edustajalle kaikista työkyvyttömyysjaksoista ajalta 31.7. - 15.9.1991 sekä toimittanut lääkärintodistukset yhtiön toimistolle ennen palkanmaksupäiviä.

Työsopimus oli tosiasiallisesti päätetty Tuomisesta johtuvista syistä sillä perusteella, että Tuominen oli asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen töihin palattuaan vaatinut saada tehdä työtä työsopimuksensa ja työehtosopimuksen mukaisesti, ja myös sen vuoksi että hän oli ollut pitkään sairaslomalla.

Tuomisen työsuhde oli päätetty Tuomisesta johtuvasta syystä tilanteessa, jossa työnantajalla ei ollut ollut perusteita edes irtisanomiselle. Keskusjärjestöjen välistä irtisanomista ja lomautusta koskevaa yleissopimusta oli sovellettava ja kanne tutkittava.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi korkoineen.

KUULTAVAN LAUSUNTO

M.O. Airas Oy on osaltaan yhtynyt Autoliikenteen Työnantajaliiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

M.O. Airas Oy on 6.9.1991 päivätyllä kirjeellä purkanut autonkuljettaja Veli-Pekka Tuomisen työsopimuksen. Purkukirjeessä on työsuhteen päättämisperusteena mainittu Tuomisen poissaolo töistä 25.8.1991 lukien ilman, että työnantajalle on ilmoitettu syytä poissaoloon. Työsuhteen on kirjeessä ilmoitettu päättyvän 9.9.1991. Työpaikalla 4.10.1991 käydyissä neuvotteluissa työnantaja on viitannut lisäksi työsopimuslain 44 §:n 2 momenttiin. Mainitun lainkohdan mukaan jos työntekijä on ollut poissa vähintään viikon, eikä sinä aikana ole ilmoittanut pätevää estettä, työnantajalla on oikeus käsitellä työsopimusta purkautuneena.

Asianosaisliittojen välillä 1.9.1991 lukien sovelletun irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen mukaan sopimus ei koske muun muassa työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 § 2 momentin perusteella. Sopimuksen ulkopuolelle jääviä tapauksia koskevat riidat käsitellään työsopimuslain mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa. Kyseisen irtisanomissuojasopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:ssä on sovittu, että sopimuksen perusteella voidaan tutkia, olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja M.O. Airas Oy ovat katsoneet, ettei voimassaoleva irtisanomissuojasopimus sovellu kanteen tarkoittamaan tilanteeseen, minkä vuoksi kanne työtuomioistuimessa olisi jätettävä tutkimatta. Kysymys ei kuitenkaan ole oikeudenkäyntimenettelyä vaan irtisanomissuojasopimuksen soveltamisalaa ja siten asiaa koskevasta väitteestä, joka hyväksyttynä ei johda kanteen jättämiseen tutkimatta vaan sen hylkäämiseen.

Asianosaisten kesken on ennen vuonna 1991 voimaan tullutta irtisanomissuojasopimusta sovellettu vastaavaa sopimusta vuodelta 1984. Myöskään tuon sopimuksen mukaan työsopimuslain 44 §:n 2 momentin tarkoittamat tilanteet eivät kuuluneet sopimuksen soveltamisalaan. Sen sijaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvia irtisanomisia koskevia sopimusmääräyksiä sovellettiin silloin, kun työnantaja oli purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väitti, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen.

Työtuomioistuin tulkitessaan edellä selostetun sisältöistä, eräiden toisten liittojen välillä solmittua irtisanomissuojasopimusta on tuomiossaan 1986-149 katsonut, että kyseinen irtisanomissuojasopimus koski paitsi työsopimuslain 43 §:ssä mainittuja purkamisperusteita myös lain 44 §:n 2 momentissa mainittua menettelyä käyttäen tapahtuvaa työsuhteen purkamista.

Nyt sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on aiempaa täsmällisemmin viitattu sopimuksen piiriin kuuluviin työsopimuksen purkamistilanteisiin, kun allekirjoituspöytäkirjassa edellä todetuin tavoin on nimenomaisesti viitattu työsopimuslain 43 §:ään. Kun sopimusosapuolten tarkoituksesta ei ole esitetty muuta selvitystä, työtuomioistuin katsoo irtisanomissuojasopimuksen sanamuodon osoittavan tarkoituksena olleen, että työsopimuslain 44 §:n 2 momenttiin perustetut työsopimusten lakkauttamiset jäävät tämän sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle ja siten viime kädessä yleisten tuomioistuinten ratkaistavaksi.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei M.O. Airas Oy ole velvollinen irtisanomissuojasopimuksen perusteella suorittamaan vaadittua korvausta. Autoliikenteen Työnantajaliitto ei liioin ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin, kuin vaatimuksista on luovuttu.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Tuulensuu, Vertanen ja Kiuru jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.