Labor court dismisses union claim that employer must retain personal bonuses after collective wage group increases due to established industry practice.

Vakuutusyhtiö oli työehtosopimuksen mukaisen palkkaryhmäkorotuksen yhteydessä vähentänyt ja poistanut toimihenkilöille maksettuja henkilökohtaisia lisiä. Yhtiö ei alan vakiintuneen käytännön huomioon ottaen ollut työehtosopimuksen perusteella velvollinen säilyttämään toimihenkilöiden henkilökohtaisia lisiä palkkaryhmämuutoksen jälkeen entisen suuruisina.

Työnantajayhdistys ei yhtiön menettelyn hyväksyessään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Vakuutusväen Liitto r.y. Vastaaja Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y. Kuultava Ömsesidiga Försäkringsbolaget Svensk-Finland

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten kesken 16.2.1990 tehdyssä vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevassa palkkasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Palkkaryhmät

1. Konttoritoimihenkilöt sijoitetaan palkkaryhmiin työn laadun ja vastuunalaisuuden perusteella: ks. liite 1.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Työpalkat

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tehtäväkohtainen lisä

4. Mikäli konttoritoimihenkilö suorittaa eriasteisia tehtäviä eikä hänen vaativin tehtävänsä muodosta hänen päätehtäväänsä, hänelle maksetaan tehtäväkohtaista lisää.

Henkilökohtainen lisä

5. Yhtiö voi harkintansa mukaan erityisestä ansiosta ja erityisestä työtehosta maksaa konttoritoimihenkilölle henkilökohtaista lisäpalkkaa.

6. Tämän sopimuksen soveltaminen ei aiheuta konttoritoimihenkilön vakuutusyhtiöltä sopimuksen allekirjoittamisen aikana saaman kokonaisansion alenemista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevassa palkkasopimuksessa tarkoitetussa konttoritoimihenkilöiden palkkaryhmittelyssä on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. VAKUUTUSTOIMI

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asiakaspalvelu

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Vakuutusten/korvausperusteiden selvittäminen asiakkaalle. Vakuutus-/korvaushakemusten täyttö ja tarkistaminen. Asiakaskirjeenvaihto. Tehtävässä tarvittavien asiakirjojen käsittely.

Toimi edellyttää - kahden tai useamman lajiryhmän yksityiskohtaista tuntemusta - tehtävään liittyvien työnkulkujen ja asiakirjojen tuntemusta - tarvittavien tietojen keräämistä ja kirjeen itsenäistä laatimista niiden pohjalta.

6. Itsenäinen suora kokonaisvaltainen asiakaspalvelu (vahinko-, henki- ja eläkevakuutus).

Toimi edellyttää - kaikkien yhtiön toimialaan kuuluvien vakuutuslajien ehtojen, rakenteitten ja tariffien tuntemusta sekä kykyä soveltaa näitä - sosiaali- ja eläkevakuutuksen ja muun sosiaaliturvan yleistä tuntemusta sekä neuvojen ja ohjeiden antamista - tehtävään liittyvien työkulkujen ja asiakirjojen tuntemusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisyhdistykset ovat 3.10.1990 lisänneet konttoritoimihenkilöiden palkkaryhmittelyn 6 kohtaan seuraavan pöytäkirjamerkinnän:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pöytäkirjamerkintä:

Suluissa tarkoitetusta yhtiön toimialaa koskevasta rajoituksesta tehdään 1.10.1990 lukien seuraava poikkeus. Kuudenteen palkkaryhmään sijoitetaan myös sellaiset asiakaspalvelijat, jotka ovat 1.10.1990 tai sen jälkeen työskennelleet edellä mainitussa 5 palkkaryhmän mukaisessa suorassa asiakaspalvelussa kolme vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Vakuutusväen Liitto on lausunut, että Ömsesidiga Försäkringsbolaget Svensk-Finlandin ja Svensk-Finland Tjänstemän r.f:n välinen erimielisyys koski henkilökohtaisten lisien poistamista. Virkamiesyhdistyksen mielestä yhtiö työnantajana oli menetellyt väärin ja työehtosopimuksen vastaisesti poistaessaan 1.10.1990 toteutetun asiakaspalvelijoiden palkkaluokankorotuksen yhteydessä henkilökohtaiset lisät joko kokonaan tai osittain. Henkilökohtaisten lisien poistamisesta ei ollut sovittu asianosaisyhdistysten välisissä neuvotteluissa.

Yhtiö oli perustellut menettelyään sillä, että henkilökohtaisten lisien poistamismahdollisuus oli perustunut liittojen asiasta tekemään sopimukseen. Yhtiö oli vedonnut samalla työnantajayhdistyksen lähettämään kiertokirjeeseen.

Osallisyhdistykset olivat 3.10.1990 päätyneet palkkaneuvotteluissa ratkaisuun, joka oli koskenut niitä yhtiöitä, joissa kuudes palkkaryhmä oli ollut asiakaspalvelijoilta "suljettuna" palkkaryhmittelytekstissä olevan tekstin (vahinko-, henki- ja eläkevakuutus) vuoksi. Ratkaisu oli koskenut siten niitä asiakaspalvelijoita, jotka työskentelivät vahinko-, henki- tai eläkevakuutusyhtiöissä ja joiden toimenkuvaan oli kuulunut yhtiön toimialan rajoittuneisuudesta huolimatta kaikkien kolmen vakuutuslajin välittäminen. Ratkaisun johdosta suurin osa edellä mainittujen yhtiöiden viidennen palkkaryhmän asiakaspalvelijoista oli siirtynyt kuudenteen palkkaryhmään 1.10.1990 lukien.

Neuvotteluissa ei ollut sovittu eikä näin ollen pöytäkirjattu mahdollisuutta siihen, että työehtosopimuksessa mainittu henkilökohtainen lisä voitaisiin poistaa taulukkokorotuksen perusteella. Vakuutusalan Työnantajayhdistys oli tuonut henkilökohtaisten lisien poistamismahdollisuuden esiin neuvotteluissa, mutta Vakuutusväen Liitto ei ollut sitä mahdollisuutta hyväksynyt.

Yhtiö oli poistanut henkilökohtaiset lisät taulukkokorotuksen yhteydessä joko kokonaan tai osittain asiakaspalvelutoimihenkilöinä toimivilta Barbro Berglundilta, Maria Böckelmanilta, Ulla Eklundilta, Teresia Gammalsilta, Gunn Hagelstamilta, Margareta Holmbergilta, Carita Lindholmilta, Ann-Britt Sjöbergiltä ja Maj-Britt Skogilta.

Työnantajan menettely ei perustunut sopimukseen tai hyväksyttyyn käytäntöön. Yhtiö oli muun muassa viimeksi vuonna 1989 korottanut 10 toimihenkilön taulukkopalkkaa. Kaikilla oli taulukkopalkan lisäksi henkilökohtaista lisää. Taulukkopalkan korotuksen yhteydessä henkilökohtaisiin lisiin ei ollut mitenkään puututtu.

Kustannussäästöihin vetoaminen lisien poistamisen perusteena oli asiatonta. Viittaus siihen, että lisät olisi aikanaan annettu yhden hengen konttoreissa oleville korvaukseksi suuremmasta työtaakasta, ei pitänyt paikkaansa. Lisiä oli maksettu kahden hengen konttoreissa molemmille asiakaspalvelijoille, kun samalla kertaa muutamissa yhden hengen konttoreissa lisää ei ollut maksettu ollenkaan, vaikka sitä työnantajan mukaan olisi tullut maksaa.

Yhtiö oli aiempien palkankorotusten yhteydessä pysyttänyt henkilökohtaiset lisät lukuun ottamatta yhtä tapausta, josta yhtiön pääluottamusmies ei ollut ollut tietoinen. Yhtiössä oli voitu siten pitää vakiintuneena käytäntönä henkilökohtaisten lisien säilymistä taulukkokorotusten yhteydessä. Alalla oli muutoinkin ollut pääsääntönä, ettei henkilökohtaisia lisiä ollut voinut poistaa muutoin kuin perusteen poistuttua tai kun oli sovittu tahi erikseen hyväksytty korotusten yhteydessä lisän sulauttamisesta uuteen taulukkopalkkaan.

Palkkasopimuksen 3 §:n 5 kohdan mukaan yhtiö voi harkintansa mukaan erityisestä ansiosta ja erityisestä työtehosta maksaa konttoritoimihenkilölle henkilökohtaista lisäpalkkaa. Henkilökohtainen lisä ei määräyksen mukaan perustunut työn vaativuuteen, vaan henkilön työtehoon ja erityiseen ansioituneisuuteen. Taulukkopalkka sitä vastoin muotoutui työn vaativuuden perusteella, vakuutusalalla tarkemmin työn laadun ja vastuunalaisuuden perusteella.

Vakuutusalalla henkilökohtaista lisää käytettiin silloin, kun konttoritoimihenkilön työmäärä oli suuri tai kun hän muutoin osoitti olevansa työteholtaan ja ansioituneisuudeltaan lisän arvoinen. Riidanalaisessa tapauksessa työteho ja ansioituneisuus eivät olleet hävinneet palkkaryhmätarkistuksen vuoksi. Työn vaativuus ja henkilön suoritusominaisuudet olivat kaksi erilaista palkkaperustetta.

Henkilökohtaisten lisien poistaminen oli johtunut riidanalaisessa tapauksessa työnantajayhdistyksen lähettämästä kiertokirjeestä, jonka mukaan henkilökohtaiset lisät voitiin alalla vakiintuneeseen tapaan poistaa joko kokonaan tai osittain palkankorotuksen yhteydessä. Työnantajayhdistys ei ollut sitä vastoin kertonut kirjeessään sitä, millä perusteella lisät voitiin poistaa. Koska Vakuutusväen Liitto ei kyseisestä kirjeestä ollut ollut aiemmin tietoinen, se oli reklamoinut työnantajayhdistystä asiassa. Työnantajayhdistys ei reklamaatiosta huolimatta ollut oikaissut työnantajalle antamaansa virheellistä ja puutteellista tietoa.

Yhtiö oli soveltanut vakuutusalan työehto- ja palkkasopimusta väärin ja menetellyt siten sopimuksen vastaisesti. Lisäksi Vakuutusalan Työnantajayhdistys oli kiertokirjeellään edesauttanut sitä, että yhtiö oli toiminut sopimuksen vastaisesti.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on lausunut, että vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevan palkkasopimuksen 3 §:n 5 kohdan mukaan yhtiö voi harkintansa mukaan erityisestä ansiosta ja erityisestä työtehosta maksaa konttoritoimihenkilölle henkilökohtaista lisää.

Henkilökohtaista lisää maksettiin käytännössä silloin, kun toimihenkilön työmäärä oli suuri tai hän oli erityisen pätevä tehtävässään. Henkilökohtaista lisää suoritettiin myös usein silloin, kun työhön otettaessa jouduttiin markkinatilanteesta johtuen maksamaan työehtosopimusta korkeampaa palkkaa. Tällöin taulukkopalkan ja maksetun palkan erotus oli henkilökohtaista lisää. Henkilökohtainen lisä oli luonteeltaan harkinnanvarainen lisä, jonka myöntäminen oli työnantajan yksin päätettävissä. Lisän poistamisesta ei ollut työehtosopimuksessa mainintaa.

Yhtiö oli vähentänyt tai poistanut yhdeksän toimihenkilön henkilökohtaiset lisät vakiintuneen työehtosopimuksen soveltamiskäytännön mukaisesti 1.10.1990 toteutetun työehtosopimuksen tarkistamisen yhteydessä.

Vakuutusalan konttoritoimihenkilöiden palkkausjärjestelmä oli perustunut työehtosopimuksessa sovittuun töiden vaativuusluokitteluun. Käytännön palkat olivat olleet hyvin lähellä taulukkopalkkoja ja työehtosopimusperusteinen palkkasuoja tehtävämuutoksissa oli vahva eli palkat eivät olleet joustaneet alaspäin.

Kaikissa yksityissektorin palkkausjärjestelmissä oli käytännössä oltava jokin joustomekanismi, jolla hoidettiin kahdentyyppisiä tarpeita joustaa palkassa ylöspäin, nimittäin työvoimapulasta aiheutuva markkinapalkkojen tilapäinen kohoaminen tiettyjen ammattiryhmien osalta - esimerkiksi atk-työt 1980-luvun aikana - ja hyvään henkilökohtaiseen työsuoritukseen kannustaminen ja sen huomioon ottaminen palkassa eli "hyvän miehen" lisät, jollainen vakuutusalan henkilökohtainen lisäkin osittain oli.

Henkilökohtaisen lisän toinen tehtävä oli vakuutusalallakin toimia markkinapalkan ja taulukkopalkan välisenä erotuksena. Sitä ei tällöin suinkaan maksettu erityisestä ansiosta tai työtehosta vaan markkinapalkkatasosta johtuen. Verraten tavallista oli ollut, että esimerkiksi henkilökohtaisen sihteerin tehtäviin palkkaryhmiin tullut henkilö oli saanut huomattavankin henkilökohtaisen lisän heti työsuhteen alussa, jolloin hänen työtehostaan ei vielä ollut tiedetty. Jos hän myöhemmin siirtyi muihin tehtäviin, joissa markkinapalkkatekijää ei ollut, säilyi hänen lisänsä kuitenkin työehtosopimuksesta johtuen. Ainoa tilanne, jossa osa lisästä voitiin sulauttaa perustaulukkopalkkaan oli se, että hän siirtyi ylempään palkkaryhmään vaativampiin tehtäviin. Tällöin oli vakiintuneesti voitu harkita uudelleen ja siis poistaa tai alentaa hänen henkilökohtaista lisäänsä, kunhan kokonaispalkkaa ei ollut alennettu. Tästäkään käytännöstä ei työehtosopimuksessa ollut mainintaa.

Riidan aiheena oleva tilanne oli toinen tyyppitilanne, jossa henkilökohtainen lisä oli vakiintuneen työehtosopimuksen soveltamiskäytännön perusteella voitu harkita uudelleen. Tällöin oli kyse siitä, että työehtosopimusneuvotteluissa oli muun muassa markkinapalkkapaineista johtuen nostettu tietyn toimihenkilöryhmän palkkaryhmää. Työehtosopimusneuvotteluissa oli kustannusvaikutusta arvioitaessa otettu huomioon myös osittain poistuvat henkilökohtaiset lisät.

Työnantajapuolen 27.9.1990 päivätty yhteenveto, jossa vakuutusyhtiö Autoilijoita koskien oli laskettu henkilökohtaisten lisien poistamisen vaikutus siihen, monenko toimihenkilön palkkaryhmää voitiin työehtosopimusneuvotteluissa sovitun tähän asiaan käytettävän kustannusraamin puitteissa korottaa, oli annettu syksyn 1990 neuvotteluissa Vakuutusväen Liiton neuvotteluedustajille. Koska laskelmat oli otettu yhteiseksi pohjaksi neuvotteluissa, olivat työntekijäliiton neuvottelijat varmasti ymmärtäneet, että työnantajapuoli lähti entiseen tapaan siitä, että henkilökohtaiset lisät voitiin poistaa korotuksen yhteydessä.

Neuvottelujen kuluessa oli käyty läpi ja selvitetty neuvotteluihin osallistuneiden yhtiöiden kohdalla tapahtuvaa muutosta konkreettisten esimerkkien valossa. Työntekijäliiton edustajana ollut Hämeen Vakuutuksen pääluottamusmies oli muun muassa kysynyt, voitiinko tässä yhteydessä poistaa lisä, joka maksettiin sen vuoksi, että toimihenkilö omien tehtäviensä lisäksi siivosi konttorin. Hänelle oli vastattu, ettei tällaista lisää poistettaisi. Kysymyksen tekeminen osoitti, että lisien poistaminen oli mielletty tapahtuvaksi. Työntekijäliiton neuvottelijat eivät kuitenkaan olleet halunneet tulkintaa kirjattavaksi sopimukseen. Työnantajapuoli oli ilmoittanut jo neuvotteluissa joka tapauksessa ohjeistavansa asian entiseen tapaan ja samoin kuin vuonna 1986.

Vakiintuneen käytännön mukaan työnantajan ei tarvinnut perustella henkilökohtaisen lisän poistamista, joten syillä, jotka olivat johtaneet lisien poistamiseen ei ollut merkitystä. Henkilökohtaisen lisän oli voinut poistaa palkkaryhmätarkistuksen yhteydessä joko silloin, kun tarkistus johtui työehtosopimusratkaisusta tai silloin, kun toimihenkilö tehtävien muuttumisen johdosta siirrettiin vaativampaan tehtävään.

Henkilökohtaiset lisät eivät poistuneet palkkaryhmämuutosten yhteydessä automaattisesti palkkaryhmien erotusta vastaavalta osin, vaan työnantaja käytti harkintaa säilyttääkö lisän, vähentääkö sitä vai poistaako sen kokonaan. Yhtiö oli aiempien palkkamuutosten yhteydessä käyttänyt harkintavaltaansa ja säilyttänyt henkilökohtaisia lisiä, mutta oli myös niitä poistanut. Yhtiö oli siten menetellyt alalla vakiintuneen käytännön mukaisesti. Muissa yhtiöissä oli käytännössä poistettu henkilökohtaisia lisiä palkkaryhmätarkistusten yhteydessä.

Henkilökohtaisten lisien poistaminen palkkaryhmämuutosten yhteydessä perustui pitkäaikaiseen käytäntöön. Asiaa ei ollut aiemmin riitautettu. Henkilökohtaisten lisien poistaminen palkkaryhmätarkistusten yhteydessä ei ollut johtanut missään tapauksessa palkan alentamiseen, vaan henkilökohtainen palkka oli säilynyt aina vähintään entisen suuruisena.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Vakuutusalan Työnantajayhdistys 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVA

Ömsesidiga Försäkringsbolaget Svensk-Finland on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asianosaisyhdistykset ovat 3.10.1990 sopineet vakuutusalan konttoritoimihenkilöiden palkkaryhmittelyn asiakaspalvelua koskevan 6. palkkaryhmän pöytäkirjamerkinnästä, jonka mukaan 6. palkkaryhmään sijoitetaan myös sellaiset asiakaspalvelijat, jotka ovat 1.10.1990 tai sen jälkeen työskennelleet 5. palkkaryhmän mukaisessa suorassa asiakaspalvelussa kolme vuotta.

Ömsesidiga Försäkringsbolaget Svensk-Finland on 1.10.1990 alkaen siirtänyt palveluksessaan sivukonttoreissa asiakaspalvelutoimihenkilöinä toimineet Barbro Berglundin, Maria Böckelmanin, Ulla Eklundin, Teresia Gammalsin, Gunn Hagelstamin, Margareta Holmbergin, Carita Lindholmin, Ann-Britt Sjöbergin ja Maj-Britt Skogin edellä mainitun pöytäkirjamerkinnän nojalla 5. palkkaryhmästä 6. palkkaryhmään. Tuossa yhteydessä työnantajayhtiö on poistanut Berglundille ja Eklundille aiemmin maksetut henkilökohtaiset lisät ja vähentää muille edellä mainituille toimihenkilöille maksettuja henkilökohtaisia lisiä 100 - 300 markalla.

Erimielisyys koskee sitä, millä edellytyksillä palkkaryhmäkorotuksen yhteydessä voidaan toimihenkilölle maksettuja henkilökohtaisia lisiä vähentää tai poistaa. Vakuutusalan työehtosopimukseen ei sisälly asiaa koskevaa määräystä. Vakuutusväen Liiton näkemyksen mukaan alalla on ollut pääsääntönä, että henkilökohtaisia lisiä ei ole voitu poistaa muutoin kuin niiden maksuperusteen poistuessa tai kun korotuksen yhteydessä on erikseen sovittu lisän sulauttamisesta taulukkopalkkaan.

Työnantajayhdistyksen liittoasiamiehen kertoman mukaan neuvoteltaessa sekä vuoden 1986 että vuoden 1990 työehtosopimuksista neuvottelujen kohteena on ollut esityksiä palkkaryhmämuutoksiksi. Muutosten kustannusvaikutusten on todettu riippuvan siitä, poistetaanko näiltä toimihenkilöiltä tehtävä- ja henkilökohtaiset lisät. Vuoden 1990 työehtosopimusneuvotteluissa on sovittu käytettäväksi syksyllä 1990 0,1 prosenttia asiakaspalvelun 5. palkkaryhmän laajentamiseen. Neuvotteluissa on todistajan kertoman mukaan työnantajapuolelta tuotu tuolloin laskuesimerkkejä siitä, kuinka useaa toimihenkilöä korotus tulisi koskemaan siinä tapauksessa, että heille maksetut tehtävä- ja henkilökohtaiset lisät poistetaan.Korotusvara olisi riittänyt muutoin alle 100 henkilön palkkaryhmän muutokseen, mutta mainitut lisät poistamalla korotus tulisi koskemaan noin 200 toimihenkilöä.

Työntekijäliiton toiminnanjohtaja on todistajana kertonut, että lisät ovat olleet esillä neuvotteluissa palkkaratkaisun kustannusvaikutuksia laskettaessa. Toimihenkilöpuoli on neuvotteluissa vastustanut sellaisten tehtäväkohtaisten lisien poistamista, jotka on annettu jonkun muun tehtävän, kuten sivukonttorin siivouksen, perusteella. Muutoin tehtäväkohtaisten lisien poistaminen tässä yhteydessä on myös Vakuutusväen Liiton näkemyksen mukaan ollut mahdollista, mutta henkilökohtaisista lisistä ei neuvotteluissa ollut käyty laajempaa keskustelua. Todistajan mukaan palkkalaskelmissa yleisesti esiintyy vain yksi henkilökohtaiseksi lisäksi nimetty lisä, joka saattaa sisältää sekä tehtävä- että henkilökohtaista lisää, joten niiden erotteleminen on vaikeata.

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on selostaessaan jäsenilleen vuoden 1986 työehtosopimusmuutoksia todennut nyt puheena olevasta asiasta kiertokirjeessään muun muassa, että työnantaja voi normaaliin tapaan palkkaryhmän muutoksesta johtuen harkintansa perusteella poistaa tehtäväkohtaisen ja henkilökohtaisen lisän, milloin näihin oikeuttavat perusteet palkkaryhmäsiirron jälkeen puuttuvat. Kiertokirjeessä on edelleen todettu, että käytännössä tehtäväkohtainen lisä poistunee aina ja henkilökohtainen lisä useimmiten. Vuoden 1990 työehtosopimusta koskevassa kiertokirjeessä on todettu, että palkkaryhmän noston yhteydessä voidaan alalla vakiintuneeseen tapaan poistaa mahdolliset henkilökohtaiset ja tehtäväkohtaiset lisät kokonaan tai osittain. Tämän kiertokirjeen mukaan liitot ovat arvioineen työehtosopimusneuvotteluissa, että käytännössä muutos johtaa vajaaseen kahteensataan palkkaryhmänousuun koko alalla.

Vakuutusväen Liiton entinen palkkasihteeri on todistajana kertonut, että liiton tietoon on tullut tapauksia, joissa henkilökohtaisia lisiä on poistettu palkkaryhmämuutoksen yhteydessä. Kun jäsenet eivät olleet halunneet riitauttaa näitä asioita, ei Vakuutusväen Liittokaan ollut niitä riitauttanut. Lisän poistaminen on silloin riitautettu, jos on voitu osoittaa, että lisän maksamisen peruste ei ollut poistunut. Eräässä tällaisessa tapauksessa oli ollut kysymys henkilökohtaisena lisänä maksetusta lisästä, jota oli maksettu kassanhoidon perusteella ja kassanhoito jatkui palkkaryhmämuutoksen jälkeenkin.

Jutussa on työtuomioistuimessa kuultu todistajina myös pitkään Pohjola-Yhtiöissä, Sampo Yhtiöissä ja Tapiola-Yhtiöissä työsuhdeasioita hoitaneita henkilöitä, jotka ovat kertoneet, että palkkaryhmämuutosten yhteydessä työnantajaliiton ohjeistuksen ja vanhan käytännön mukaisesti henkilö- ja tehtäväkohtaiset lisät ovat saattaneet poistua tai vähentyä. Asia on riitautettu yhdessä tapauksessa Pohjola-Yhtiöissä, jolloin oli käynyt ilmi, että linjaesimies oli lisän maksamisen aikaisemman suuruisena luvannut, ja tämän mukaisesti lisä oli sitten maksettu.

Esitetty selvitys osoittaa, että vakuutusalalla on vakiintuneena pidettävän käytännön mukaan voitu palkkaryhmämuutosten yhteydessä arvioida uudelleen sekä tehtäväkohtaisten että henkilökohtaisten lisien maksamisen perusteet ja määrät silloin, kun lisän maksaminen ei ole perustunut johonkin erityiseen lisätehtävään tai muuhun vastaavaan perusteeseen, joka palkkaryhmämuutoksen yhteydessä ei ole poistunut. Tämä periaate on ollut esillä myös neuvoteltaessa ja sovittaessa kanteessa tarkoitettujen asiakaspalvelussa työskentelevien toimihenkilöiden siirtämisestä kuudenteen palkkaryhmään. Tähän nähden työehtosopimusosapuolten on ilman erillistä kirjaustakin katsottava tarkoittaneen, että myös tässä yhteydessä noudatetaan edellä todettua käytäntöä.

Ömsesidiga Försäkringsbolaget Svensk-Finland ei siten, kun lisien maksaminen kanteessa tarkoitetuille toimihenkilöille ei ole perustunut erityiseen lisätehtävään tai muuhun sellaiseen perusteeseen, ole työehtosopimuksen perusteella ollut velvollinen säilyttämään näitä henkilökohtaisia lisiä palkkaryhmämuutoksen jälkeen entisen suuruisina. Näin ollen myöskään Vakuutusalan Työnantajayhdistys yhtiön menettelyn hyväksyessään ei ole laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat Vakuutusalan Työnantajayhdistys ja Ömsesidiga Försäkringsbolaget Svensk-Finland itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Pohjanoksa, Tuulensuu, Vertanen ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.