Labor court dismissed union claim that employer pressured workers into wage cuts violating collective agreement.

Rakennusliikkeessä oli sovittu useiden työntekijöiden kanssa henkilökohtaisten palkkojen alentamisesta heidän siirtyessään uudelle työmaalle. Näyttämättä oli jäänyt, että rakennusliike olisi työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla painostanut työntekijöitä palkkoja alentavien sopimusten solmimiseksi tai että työntekijät olisivat voineet perustellusti mieltää työnantajan sopimustarjouksen tällaiseksi painostustoimenpiteeksi.

Yhtiössä oli palkkoja korotettu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan yleiskorotusmääräyksen edellyttämällä tavalla. Yhtiö oli yleiskorotusmääräyksen estämättä voinut sopia käytännön palkkojen alentamisesta työntekijöidensä kanssa.

Näyttämättä oli jäänyt, että rakennusliike olisi palkanalennussopimuksia esittäessään ja niistä sopiessaan tietensä rikkonut työehtosopimusta tai työrauhavelvollisuuttaan ja että työnantajaliitto tai sen piiriyhdistys olisivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. (Ään.)

Kantaja Rakennusliitto r.y. Vastaajat Rakennusteollisuuden Keskusliitto r.y. Rakennusliike Mauri Räty Oy Kuultava Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan Piiri r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n, nykyisen Rakennusteollisuuden Keskusliiton, ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n, nykyisen Rakennusliiton, välillä 4.4.1990 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV. Palkkaus

17 §

Palk- Työ suoritetaan joko urakkapalkalla, tuntipalkalkaus- la tai tuntipalkalla tuotantopalkkioineen. tavat = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimuksessa rakennusalan työehtosopimuksen allekirjoittamisesta ja täytäntöönpanosta on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

NS. KÄYTÄNNÖN PALKKOJEN KOROTUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4.3.1991

Aikapalkat

Maaliskuun 4 päivästä 1991 lukien korotetaan tuolloin voimassa olevaan työsopimukseen perustuvaa tuntipalkkaa 90 pennillä.

Korotuksen tulee kuitenkin olla sellainen, että palkka korotuksen jälkeen vastaa asianomaisen palkkaryhmän uutta perustuntipalkkaa ja jos työntekijälle on maksettu ammattitaitolisää, prosentuaalisesti yhtä suurta osaa siitä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Palkanalennussopimukset oli tehty kirjallisina. Sopimukseen oli otettu erityinen maininta siitä, että "sopimus palkasta on tehty yksimielisesti". Ennen alennusta voimassa ollutta palkkaa niissä ei ollut mainittu. Työntekijöiden palkat ennen alentamista olivat olleet puhtaasti henkilökohtaisia ja voimassa ilman takarajaa. Toisin sanoen niitä ei oltu sidottu esimerkiksi kulloinkin menossa olleen työkohteen kestoon.

Marraskuussa 1991 rakennusliike oli laajasti alentanut työntekijöidensä palkkoja. Työnantajan menettely oli kohdistunut useisiin työntekijöihin ja menettely oli sisältänyt työehtosopimuslaissa kiellettyä painostusta. Näin ollen työnantajan menettely täytti työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin ja allekirjoituspöytäkirjan yleiskorotusmääräykseen kohdistuvan työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkit. Kielletyn työtaistelutoimen seurauksia arvioitaessa oli otettava huomioon, että työnantajaliitto ja työnantajapiiri olivat johdonmukaisesti tukeneet yrityksen menettelyä.

Yhtiön menettely oli ollut samalla työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan yleiskorotusmääräyksen rikkomista työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamalla tavalla. Merkityksetöntä tässä suhteessa oli se, että palkkoja oli alennettu jopa monin verroin enemmän kuin 4.3.1991 toteutettu 90 pennin yleiskorotus. Työehtosopimuslain vastainen menettely ei muuttunut lailliseksi sillä, että samalla muutettiin työsopimusta oikeustoimilain tarkoittamaa pätemättömyyttä merkitsevissä oloissa ja menettelytavoilla.

Oleellista oli, että 4.3.1991 toimeenpantu yleiskorotus oli voimassa koko jäljellä olevan työehtosopimuskauden eikä sitä pätevästi voitu yksipuolisesti tai edes nimenomaisella työsopimuksella poistaa. Vielä vähemmän se voitiin poistaa oikeustoimilain mukaan pätemättömällä työsopimuksella. Yhtä lailla oleellista oli, että yleiskorotus automaattisesti esti palkan alentamisen ja siten suojasi yleiskorotuksen toteuttamispäivänä voimassa olleen palkan. Se tapahtui luonnollisesti niillä rajoituksilla, mitkä kyseessä olevaan palkkaan työsopimustasolla liukumasta sovittaessa oli liitetty. Niitä rajoituksia ei nyt puheena olevissa tapauksissa ollut.

Kun palkanalennusmenettely ajallisesti ja toteuttamistavaltaan muodosti selkeän kokonaisuuden, niin yritys voitiin työehtosopimuslain 7 §:ää sovellettaessa tuomita vain yhteen hyvityssakkoon. Samalla kuitenkin vaadittiin, että toimenpiteen joukkoluonne otettiin asianmukaisesti huomioon sakkoa korottavana tekijänä. Samalla tuli ottaa huomioon, että työnantajaliitto ja sen piiriyhdistys olivat tukeneet työnantajan menettelyä.

Rakennustyöläisten Liiton Uudenmaan aluejärjestö r.y. oli 22.11.1991 lähettänyt Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan Piirille, Rakennusteollisuuden Keskusliitolle ja Rakennusliike Mauri Räty Oy:lle palkkojen alennuksia yhtiössä koskevan kirjeen, jossa työnantajapuolta oli kehotettu välittömiin toimenpiteisiin asiassa. Piiritason neuvottelu oli käyty 4.12.1991 ja liittojen väliset neuvottelut 9.12.1991 ja 15.1.1992 pääsemättä asiassa yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Rakennusliike Mauri Räty Oy on menetellyt työrauhavelvollisuuden vastaisesti alentaessaan mainittujen työntekijöiden palkkoja, ja yhtiön tuomitsemista sen vuoksi hyvityssakkoon. Lisäksi Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi yhtiön menetelleen mainittujen työntekijöiden palkkoja alentaessaan vastoin työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan yleiskorotusmääräystä ja samalla rikkoneen sitä työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamalla tavalla, sekä tuomitsisi yhtiön myös tästä menettelystään hyvityssakkoon. Vielä Rakennusliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja sen Uudenmaan Piiri ovat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa sekä keskusliiton ja sen Uudenmaan Piirin tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Rakennusliitto on esivalmistelussa luopunut työntekijöiden alentamattomien palkkojen suorittamista koskeneesta vaatimuksestaan.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Rakennusliike Mauri Räty Oy ovat kiistäneet, että kanteessa tarkoitetuista palkanalennuksista sovittaessa työnantaja olisi lomauttamisella uhkaamalla tai millään muullakaan kielletyllä tavalla painostanut työntekijöitä. Aloite palkkojen alentamiseen oli kyllä tullut työnantajan taholta, mutta sitä oli perusteltu asiallisesti kiristyneellä urakkahintakilpailulla. Sopimusten taustalla ollut taloudellinen tilanne oli ollut hyvin kaikkien tiedossa. Rakennusalalla työtilanteen heikkeneminen oli ollut erityisen jyrkkä. Vuoden 1991 lokakuun alussa Rakennusliike Mauri Räty Oy:llä oli ollut luovuttamattomia, rakenteilla olevia työmaita yhdeksän, kun niitä hieman aiemmin oli ollut 21.

Sopimukset työntekijöiden kanssa olivat syntyneet hyvin samantyyppisesti. Kaikkiaan niitä oli tehty 21 yhtiön työntekijän kanssa. Palkan alentamista oli yksittäiselle työntekijälle esittänyt yleensä työnjohto, asianomainen työpäällikkö tai työmaan vastaava mestari. Yhtiössä oli käyty jo kesästä 1991 lähtien keskustelua korkeasta palkkatasosta ja kireästä urakkahintakilpailusta yhtiön tuotantopalaverissa, yhtiön johtoryhmässä ja yt-neuvottelukunnassa ja myös yksittäisten työntekijöiden kanssa. Esimerkiksi Jylängin kanssa oli keskusteltu palkkatason korkeudesta jo siinä vaiheessa, kun yhtiö oli ollut vasta tarjoamassa sitä työkohdetta, jossa Jylänki sitten myöhemmin alemmalla palkalla oli työskennellyt. Juutilainen puolestaan oli ollut työntekijöiden yt-neuvottelukuntaedustaja ja hallintoedustaja johtoryhmässä, joten hänkin oli ollut hyvin tietoinen yhtiön taloudellisesta tilanteesta.

Keskustelut työntekijöiden kanssa oli käyty rakentavassa hengessä. Palkkoja oli sovittu alennettavaksi uudelle työmaalle siirtymisen yhteydessä. Palkkojen alentamissopimukset oli ryhdytty lokakuusta 1991 lähtien vahvistamaan kirjallisesti työnantajaliiton ohjeiden mukaisesti mahdollisten myöhempien riitaisuuksien estämiseksi. Työntekijöiden kanssa oli sovittu heidän itsensä sitä tiedustellessa, ettei tulopoliittisen ratkaisun mahdollinen palkanalennus koskisi enää heitä.

Oli kiinnitettävä huomiota myös ajankohtaan, jossa kanteen tarkoittamat sopimukset olivat syntyneet. Palkkojen alentamisesta oli neuvoteltu työmarkkinajärjestöjen välillä. Yrityksissä syntyneistä työnantajan ja henkilöstön välisistä sopimuksista oli saatu tietoja uutisvälineistä päivittäin. Työnantajaliitosta oli korostettu myös Rakennusliike Mauri Räty Oy:lle useampaan otteeseen, että sopimusten palkkojen alentamisesta tuli syntyä vapaaehtoisesti. Työntekijöiden tuli ymmärtää oma etunsa asiaperustelujen nojalla. Minkäänlainen painostaminen ei voinut tulla kyseeseen.

Tapahtumia arvosteltaessa oli erityisesti otettava huomioon myös se, että rakennusalalla työntekijöiden palkkataso vaihteli huomattavasti yrityksen urakkatilanteesta ja yleisestä taloustilanteesta riippuen. Työvoimakustannukset vaikuttivat määräävästi yrityksen urakkahinnoitteluun ja kilpailukykyyn. Suuri osa työstä tehtiin urakkasopimuksin taikka määräaikaisin palkkasopimuksin. Muilta osin palkkatasoon vaikutti myös se, että kun rakennusalan irtisanomissuojasopimus ei sisältänyt irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä, jäi työnantajalle teollisuuteen verrattuna suurempi vapaus valita työnvähyystilanteissa yhtäältä toisille työmaille siirrettävät, toisaalta lomautettavat työntekijät. Taloudellisesti mielekkäintä oli luonnollisesti työllistää ensisijassa palkkatasoonsa nähden tehokkaimmat työntekijät. Rakennusalalla työntekijät itse ymmärsivät hyvin palkkatasonsa merkityksen yrityksen kannattavuuden ja kilpailukyvyn kannalta. Jos urakoita ei saatu, joutuivat kaikki lomautettaviksi.

Kanteessa mainittujen työntekijöiden tuntipalkka oli ylikuumenneen rakentamisvaiheen aikana kivunnut tasolle, jonka alentamisesta sopiminen ei tuottanut työntekijöille kohtuutonta vaikeutta, koska 100 markan tuntipalkka vastasi noin 17 000 markan kuukausiansiota ilman 18,5 prosentin lomarahaa. Muiden paitsi Eklundin tuntipalkka ylittikin yhtiön keskimääräisen asianomaisen ammattiryhmän palkkatason useilla kymmenillä markoilla. Koska kyse oli ollut työntekijöistä, joiden kaikkien työsuhde oli kestänyt yli viisi vuotta, niin kyse oli paremminkin etusijan varaamisesta jäljellä olevaan työhön kuin lomautuksella uhkaamisesta. Yhtiö oli elo-joulukuussa 1991 joutunut lomauttamaan 65 työntekijää ja jo aiemmin oli 20 työntekijän työsuhde jouduttu päättämään, joten niin sanotulle uhkalle oli ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet. Lomautettujen joukossa ei ollut ollut yhtään sellaista, joka olisi kieltäytynyt palkkansa alentamisesta.

Keskustelua yhtiön toiminnan kannattavuuden edellytyksistä ja sen pohjalta tehtyjä esityksiä työsuhteen ehtojen muuttamisesta ei voitu pitää työnantajan taholta toimeenpantuna uhkailuna, minkä periaatteen työtuomioistuin oli hyväksynyt tuomiossaan n:o 114/1987.

Työtaistelutoimenpiteellä tarkoitettiin kollektiivista painostustoimenpidettä, joka oli riittävän tehokas ja jolla toteuttamistapansa puolesta oli liityntä työsuhteisiin. Työtaistelutoimenpiteen käsitteeltä oli yleisesti edellytetty, ettei tosiasiallisesti käyttäydytty jonkin työsuhteen ehdon edellyttämällä tavalla tai käyttäydyttiin työsuhteeseen liittyvien edellytysten vastaisesti taikka estettiin työsuhteiden syntyminen. Työtaistelutoimenpiteen käsite ei välttämättä edellyttänyt, että toimenpide rikkoi työnantajan ja työntekijän väliseen työsuhteeseen liittyviä velvollisuuksia. Tuotannollista-loudellisen syyn olemassaolo työnantajan toimenpiteelle oli kuitenkin sellainen seikka, jonka perusteella viimeistään voitiin sulkea työtaistelutoimenpiteen mahdollisuus ulkopuolelle.

Nekin, jotka katsoivat, että työnantaja voi syyllistyä työrauhavelvollisuuden rikkomiseen tuottamuksellisesti, edellyttivät, että työntekijäpuolella oli ollut perusteltu käsitys työnantajan toiminnan painostustarkoituksesta ja työnantajan vastuuta tällaisen käsityksen syntymisestä. Myöskään nämä edellytykset eivät olleet täyttyneet. Työntekijät olivat ymmärtäneet työnantajan esitysten taustalla olleet taloudelliset perustelut.

Yleiskorotus 90 penniä oli työntekijöille keväällä 1991 palkkaan lisätty. Sitä koskevalla työehtosopimusmääräyksellä ei ollut ollut tarkoitus jäädyttää yliliukuneita palkkoja sille tasolle, jolla ne olivat olleet yleiskorotuksen toteuttamisaikaan. Työsopimusosapuolet voivat sopia palkastaan vapaasti, kunhan sopimus täytti työehtosopimuksen minimipalkkaehdot. Rakennusalalla aikapalkka rakentui työehtosopimuksen perustuntipalkoista ja niiden päälle laskettavista lähinnä prosenttimääräisistä lisistä. Perustuntipalkkoja nostettiin säännönmukaisesti enemmän kuin mikä oli yleiskorotuksen suuruus. Näin perustuntipalkkoja ja lisämääräyksiä noudattamalla täyttyivät aina työehtosopimuksen minimipalkkamääräykset.

Vuoden 1991 aikana rakentamisen määrän voimakas väheneminen oli johtanut yritysten kapasiteettien laajaan purkamiseen. Pelkästään Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan Piirin jäsenyrityksistä oli vähennetty työvoimaa noin 4000 henkilön verran. Koska kilpailu oli samalla kiristynyt ja urakkahintataso laskenut, yksittäisissä yrityksissä oli jouduttu yleisesti sopeuttamaan kustannustasoa tilausten saamiseksi. Se puolestaan oli johtanut useissa tapauksissa neuvotteluihin myös työntekijöiden kanssa palkkojen sopeuttamiseksi jatkuvaa tuotantotoimintaa vastaavalle tasolle. Käytännössä tämä oli tarkoittanut palkan alentamista työehtosopimuksen palkkamääräyksiä rikkomatta.

Nyttemmin oli osoittautunut, että työsopimustason muutoksia palkanalentamiseksi oli tehty piirin alueella runsaasti. Ilmiö oli ollut työmarkkinoilla kiistämättä epänormaali, koska siinä työsuhteen toinen osapuoli oli luopunut vapaaehtoisesti jo saavuttamistaan eduista. Työsopimusosapuolten tahdonilmaisuja oli kuitenkin ohjannut rakentamismäärissä tapahtuneesta romahtamisesta ja työttömien työnhakijoiden määrän 300 prosentin kasvusta aiheutunut yleinen uhka. Rakennusteollisuuden Keskusliitto tai sen Uudenmaan piiri eivät olleet asiassa laiminlyöneet työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Rakennusliike Mauri Räty Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennusliitto on vielä lausunut, että työtaistelutoimenpiteeseen liitettävä kollektiivisuusedellytys täyttyi. Asia oli esitetty työntekijöille hyvin pelkistetysti siten, että pakkoloma ja palkan alennus olivat olleet toistensa vaihtoehtoja, joista työntekijän oli ollut valittava. Painostuksen olemassaoloa arvioitaessa oli lähdettävä siitä, miten menettelyn kohteena olleet työntekijät perustellusti sen olivat kokeneet. Palkan alennusta työttömyyden vaihtoehtona ei voitu pitää muuna kuin painostuksena. Painostustarkoituksen realisoitumisen kannalta oleellista oli, että konkreettisissa, joskin työntekijäkohtaisissa neuvotteluissa, oli käytetty painostusta. Työnantajajärjestöjen taholta oli myös ohjattu nimenomaan yksilökohtaisiin neuvotteluihin.

Lomautusten perusteesta ei ollut sinänsä riitaa, vaan kyse oli ollut siitä, että lomautustilannetta oli pyritty ja onnistuttukin käyttämään muihin kiellettyihin tarkoituksiin eli palkkojen alentamisiin. Työntekijät olivat perustellusti kokeneet menettelyn painostuksena.

Kyseessä oli palkkamääräyksiin ja ainakin allekirjoituspöytäkirjan yleiskorotusmääräykseen kohdistuva työtaistelu. Työnantajan menettely oli ollut siinä määrin systemaattista ja laajaa, että kyseessä oli ollut enemminkin kollektiivinen toimenpide, joka oli perustellusti koettu painostukseksi, kuin työehtosopimuksen työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittama rikkominen.

Yleiskorotus ei ollut vain sitä, mitä työehtosopimuslaki pakottavasti ja automaattisesti liitti sopimusmääräyksiin. Se oli myös sopimusvapauden rajoitus voimaantulohetkellä voimassa olleiden työsuhteiden osalta siinä kuin muutkin työehtosopimuksen määräykset. Työnantajapuolen rakennelma siitä, että työsopimusosapuolet voisivat sopia palkasta vapaasti, kunhan sopimus täytti työehtosopimuksen minimipalkkaehdot, piti sisällään ajatuksen siitä, että työsopimuksella voitaisiin yleiskorotus poistaa. Työsopimuksella siis voitaisiin sopia, ettei allekirjoituspöytäkirjan määräystä tarvitsisi panna toimeen. Yleiskorotus osaltaan myös suojasi voimaantulohetken palkan. Eri asia oli, että palkkausperuste saattoi olla muuten määräaikainen, minkä vuoksi palkka voi asianomaisen määräajan jälkeen alentua yleiskorotuksen sitä estämättä.

Kun työntekijällä oli ollut kulloisestakin työvaiheesta tai kohteesta riippumaton henkilökohtainen palkka, yleiskorotus esti alentamasta palkkaa pienemmäksi kuin entinen henkilökohtainen palkka lisättynä yleiskorotuksella.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Rakennusliike Mauri Räty Oy 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVA

Rakennusliiton Keskusliiton Uudenmaan Piiri on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rakennusliike Mauri Räty Oy:ssä on syksyllä 1991 sovittu 21 työntekijän kanssa henkilökohtaisten palkkojen alentamisesta heidän siirtyessään uudelle työmaalle. Samalla on sovittu, että tuolloin neuvoteltavana olleen tulopoliittisen kokonaisratkaisun mahdollisesti edellyttämät palkanalennukset eivät tulisi koskemaan mainittuja työntekijöitä.

Rakennusliiton kanteen mukaan Mauri Räty Oy on toteuttanut niin sanottujen liukuneitten palkkojen alennuksia siten, että työkohteen valmistuessa kutakin työntekijää on vaadittu hyväksymään sopimus palkan alentamisesta edellytyksenä sille, että hänet lomauttamisen asemesta siirrettäisiin uuteen työkohteeseen. Näin menetellessään työnantaja on syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen painostaessaan työntekijöitä suostumaan palkkojensa alentamiseen ja luopumaan yleiskorotuksista. Yhtiö on työntekijäliiton mukaan samalla rikkonut työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan yleiskorotusmääräystä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja Rakennusliike Mauri Räty Oy:n mukaan työnantaja ei kanteessa tarkoitetuista palkanalennuksista sovittaessa ollut lomauttamisella uhkaamalla tai millään muullakaan kielletyllä tavalla painostanut työntekijöitä. Aloite palkkojen alentamiseen on tullut työnantajan taholta, mutta siihen on ollut asialliset perusteet työntekijöiden tiedossa olleessa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Työehtosopimuksen edellyttämä yleiskorotus on lisätty työntekijöiden palkkaan keväällä 1991. Työehtosopimusmääräyksellä ei ole ollut tarkoitus jäädyttää liukuneita palkkoja yleiskorotuksen toteuttamisajankohdan tasolle. Alennusten jälkeenkin palkat ovat täyttäneet työehtosopimuksen minimipalkkamääräykset.

Rakennusliike Mauri Räty Oy:n johtoryhmässä ja yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksissa on muun muassa alkuvuodesta 1991 keskusteltu rakennusalan työtilanteen heikentymisestä ja yhtiön kilpailukyvyn säilyttämisestä kiristyneessä kilpailutilanteessa. Sekä yhtiön johtoryhmässä että yhteistoimintaneuvottelukunnassa on neuvotteluissa ollut mukana työntekijäedustus. Urakoiden saamisen on nähty edellyttävän erityisesti työvoimakustannusten leikkaamista.

Urakkatarjoukset on sittemmin tehty pitäen lähtökohtana alennettuja palkkakustannuksia, jolloin toiminnan kannattavuus on vastaavasti edellyttänyt käytännön palkkatason alentamista. Yhtiön työkohteiden määrä on syksyllä 1991 edelleen voimakkaasti supistunut ja elo- joulukuussa 1991 on lomautettu 65 työntekijää sen lisäksi, että sitä ennen oli päätetty 20 työntekijän työsuhteet.

Yhtiön teknisten yhdysmiehenä toiminut työnjohtaja on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, että yhtiön yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa 18.9.1991 yhtiön toimitusjohtaja on ensimmäisen kerran ilmoittanut, että uusilla työmailla tultaisiin työntekijöiden kanssa sopimaan palkanalennuksista. Uudet urakat on saatu pudottamalla tarjouksissa keskituntiansiota 10 prosenttia. Jo aiemmin yhtiön johtoryhmän kokouksessa on todistajan kertoman mukaan ollut esillä lomautuksia koskeva yleisperiaate, ettei työntekijää, jonka työsuhde yhtiöön on kestänyt yli viisi vuotta, lomautettaisi ainakaan ensimmäisessä vaiheessa. Sittemmin melkein kaikki työntekijät ovat joutuneet lomautusuhan alaisiksi. Todistajan mukaan yhtiön taloudellisen tilanteen tiukentuminen on tullut selvästi esille yhtiön johtoryhmän ja yt-neuvottelukunnan kokouksissa. Yt-neuvottelukunnan kokouspöytäkirjat jaetaan työmaille luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille.

Todistajana kuullun kirvesmiehen mukaan yhtiön työpäällikkö on ennen uuden työmaan alkamista keskustellut hänen kanssaan palkanalennuksesta ja antanut ymmärtää, että ellei hän suostuisi palkanalennukseen hänet lomautettaisiin. Myöhemmin asiasta on sovittu työpäällikön kanssa suullisesti ja ollessaan uudella työmaalla hän on allekirjoittanut kirjallisen sopimuksen. Todistajalle oli jo aiemmin annettu ilmoitus lomautuksen alkamisesta 10.10.1991. Lomautusilmoitus oli sitten uuden työmaan alkamisen myötä peruuntunut. Todistajana kuullun yhtiön työpäällikön kertoman mukaan hän on keskustellut jo uuden työmaan tarjousvaiheessa edellä mainitun kirvesmiehen kanssa siitä, millä palkalla tämä olisi valmis työskentelemään uudella työmaalla. Palkasta neuvoteltaessa työpäällikkö ei ollut kertomansa mukaan tuonut lomautusvaihtoehtoa lainkaan esille eikä kirvesmiestä olisi tässä tilanteessa lomautettu, vaikka hän ei olisi suostunut palkan alentamiseen.

Työtuomioistuimessa kuultujen todistajien kertomusten mukaan uusista palkoista on sovittu erikseen kunkin työntekijän kanssa. Sopimuksia on tehty sekä suullisesti että kirjallisesti. Osalle sopimuksen tehneistä työntekijöistä oli jo ennen palkanalennusten esittämistä annettu lomautusilmoitus. Yhtä lukuunottamatta kaikki työntekijät, joille palkanalennuksesta sopimista on esitetty, ovat siihen neuvottelujen jälkeen suostuneet. Sopimisesta kieltäytynyttä työntekijää, joka toimi työsuojeluvaltuutettuna, ei ollut lomautettu. Näyttämättä on jäänyt, että yhtiö olisi asiasta sopimatta yksipuolisesti alentanut kenenkään työntekijän palkkausta.

Rakennusalan työehtosopimukseen ei sisälly määräyksiä irtisanomis- tai lomauttamisjärjestyksestä. Vaikka näyttämättä on jäänyt, että yhtiö olisi nimenomaisesti asettanut palkanalennuksesta sopimisen edellytykseksi uudelle työmaalle siirtymiselle, työntekijät ovat perustellusti voineet ymmärtää työnantajan sopimusesityksen tätä tarkoittavan. Kun työnantajan menettelylle on ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt, jotka ovat olleet myös työntekijöiden tiedossa, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla painostanut työntekijöitä palkkoja alentavien sopimusten solmimiseksi tai että työntekijät mainituissa olosuhteissa ovat voineet perustellusti mieltää työnantajan sopimustarjouksen tällaiseksi painostustoimenpiteeksi.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan niin sanottujen käytännön palkkojen korotusta koskevan 3 §:n mukaan korotetaan 4.3.1991 lukien tuolloin voimassa olevaan työsopimukseen perustuvaa tuntipalkkaa 90 pennillä. Palkkoja on yhtiössä työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla korotettu. Allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n määräys on työsuhteessa noudatettava vähimmäisehto siinä suhteessa, että tuntipalkkoja on ollut ilman eri sopimusta korotettava vähintään edellä mainitulla määrällä. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, joka osoittaisi sopimusosapuolten tarkoittaneen sopia myös käytännön palkkatason muodostumisesta vähimmäisehdoksi työehtosopimuslain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Määräyksen sanamuodosta ei liioin voida johtaa kieltoa yleiskorotuksella korotetun palkan alentamisesta työsopimuksella. Näin ollen Rakennusliike Mauri Räty Oy on työehtosopimuksen estämättä voinut sopia käytännön palkkojen alentamisesta työntekijöidensä kanssa.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Rakennusliike Mauri Räty Oy olisi palkanalennussopimuksia esittäessään ja niistä sopiessaan tietensä rikkonut työehtosopimusta tai työrauhavelvollisuuttaan. Samoin on jäänyt näyttämättä, että Rakennusteollisuuden Keskusliitto tai sen Uudenmaan Piiri olisivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin vaatimuksista on luovuttu.

Muilta osin kanne hylätään.

Rakennusliitto velvoitetaan korvaamaan Rakennusteollisuuden Keskusliiton, sen Uudenmaan Piirin ja Rakennusliike Mauri Räty Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Tiitola, Pohjanoksa, Leivo ja Sulkunen jäseninä.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n mukaan 4.3.1991 lukien korotetaan tuolloin voimassa olevaan työsopimukseen perustuvaa tuntipalkkaa 90 pennillä. Näin on yrityksessä meneteltykin.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan kanteessa tarkoitetuille työntekijöille oli kullekin erikseen sovittu maksettavaksi henkilökohtainen tuntipalkka. Tätä palkkaa oli sittemmin kunkin työntekijän kanssa erikseen tehdyllä sopimuksella alennettu kanteessa kerrotuin tavoin.

Työehtosopimuslain 6 §:n mukaan työehtosopimus kuitenkin syrjäyttää sen kanssa ristiriidassa olevat työsopimuksen ehdot. Palkan alentamisesta tehty työnantajan ja työntekijän keskenään tekemä sopimus johtaa siihen, että yleiskorotusmääräys, jossa ei ole erikseen eritelty niitä palkan osia, joihin määräyksessä tarkoitettu 90 pennin korotus on lisättävä, menettäisi työsopimukseen perustuvan palkanalennuksen johdosta merkityksensä.

Vastaaja ei ole näyttänyt allekirjoituspöytäkirjan yleiskorotusmääräyksellä tarkoitetun muuta kuin sen sanamuodosta on pääteltävissä.

Tämän vuoksi katson, että yleiskorotuksella korotettua palkkaa ei voida alentaa työsopimuksella.

Vahvistan, että Rakennusliike Mauri Räty Oy on kanteessa mainittujen työntekijöiden palkkoja työtuomioistuimelle esitetyin tavoin alentaessaan menetellyt vastoin työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:n määräystä. Tämän vuoksi yhtiö on edelleen velvollinen maksamaan kysymyksessä oleville työntekijöille palkan alentamattomana.

Kun työnantaja kuitenkin on perustanut toimenpiteensä työnantajaliitosta saamiinsa ohjeisiin ja kun asia muutoinkin on ollut tulkinnanvarainen, hylkään asiassa tehdyt hyvityssakkovaatimukset ja kanteen enemmälti.

Velvoitan Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja Rakennusliike Mauri Räty Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla.