Labor court dismissed union claim but ordered employer to pay back pay and fine for wrongful winter layoff.

Yhtiö oli talvikaudeksi lomauttanut palveluksessaan olleen toimihenkilön, joka oli toiminut alan palkkasopimuksen tarkoittamana työnjohtajana. Koska asianosaisten hyväksymän palkkasopimuksen määräyksen tulkinnan mukaan työnjohtajaa ei voitu lomauttaa talvikauden ajaksi, yhtiö oli lomauttaessaan työnjohtajan tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Työnantajaliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kantaja Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL r.y Vastaajat Asfalttiliitto r.y. Sata-Asfaltti Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asfalttityönantajain Liitto r.y:n, nykyisen Asfalttiliitto r.y:n, ja toiselta puolen muun ohella Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL:n kesken tehdyssä 1.3.1990 voimaan tulleessa asfalttialan palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän sopimuksen piiriin kuuluvalle tekniselle toimihenkilölle maksetaan kuitenkin säännölliseltä työajalta (luontoisetuineen, mutta ilman vuorotyölisää ja sunnuntaityökorotusta) vähintään seuraavat kuukausipalkat:

E-palkkaryhmään kuuluvalle tekniselle toimihenkilölle:

Vuoden 1990 kevään yleiskorotuksen ajankohdasta 5 250 markkaa ja

D-palkkaryhmään kuuluvalle tekniselle toimihenkilölle:

Vuoden 1990 kevään yleiskorotuksen ajankohdasta 5 550 markkaa ja

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnjohtajien työsuhteita ei irtisanota talvikauden ajaksi ja heille suoritetaan myös talvikautena vähintään edellä mainitut kuukausipalkat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianosaisten kesken tehdyssä 1.3.1992 voimaan tulleessa alan palkkasopimuksessa ovat edellä olevat kohdat ennallaan paitsi, että E- ja D-palkkaryhmiin kuuluvien teknisten toimihenkilöiden kuukausipalkat on merkitty sopimukseen ilman niiden maksamisen alkamisajankohtaa.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on lausunut, että rakennusmestari Pertti Davidila oli työskennellyt 5.6.1989 alkaen Asfalttiliiton jäsenyhtiön Sata-Asfaltti Oy:n palveluksessa. Davidila oli toiminut yhtiössä työnjohtajana ja hänen työsuhteensa ehdot olivat määräytyneet työehtosopimuksen mukaisesti palkkauksen ollessa D-vaativuusryhmän mukainen.

Huonon työllisyystilanteen vuoksi yhtiö oli lomauttanut työntekijöitään ja toimihenkilöitään. Davidilalle oli lomautuksesta ilmoitettu 2.8.1991. Lomautusta oli perusteltu työn vähyydellä ja se oli toteutettu siten, että Davidila oli jäänyt vuosilomalleen 16.9.1991 alkaen. Vuosiloma oli kattanut 17.9. ja 27.10.1991 välisen ajan, jonka jälkeen lomautus oli alkanut 28.10.1991. Davidilan työsuhde oli sittemmin päättynyt toukokuussa 1992 hänen irtisanottua työsopimuksensa.

Yhtiö oli lomauttanut Davidilan vastoin työehtosopimuksen kieltoa. Työehtosopimuksen sisältämää irtisanomis- ja lomautusrajoitusta oli alan työmarkkinaosapuolten välillä ja myös työtuomioistuimen tuomiossa n:o 84/1977 tulkittu siten, ettei asfalttialan työnjohtoa voitu irtisanoa tai lomauttaa talvikauden ajaksi ja että tekniset toimihenkilöt olivat oikeutettuja saamaan vähintään työehtosopimuksen mukaisen vähimmäispalkan.

Yhtiö oli lomauttanut Davidilan vastoin työehtosopimuksen nimenomaista kieltoa. Yhtiö ei ollut peruuttanut lomautustaan sen jälkeenkään, kun asiasta oli huomautettu sille. Kieltäytymistään yhtiö oli perustellut sillä, että yritys oli pitänyt Davidilaa muuna kuin työnjohtajana. Asiasta ei ollut päästy yhteisymmärrykseen myöskään asianosaisliittojen välisissä neuvotteluissa.

Lomauttaessaan työnjohtaja Davidilan yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimusta, erityisesti palkkasopimuksen 5 §:ää. Hyväksymällä jäsenyrityksensä menettelyn ja laiminlyödessään työehtosopimuksen vastaisen tilan poistamiseksi tarpeelliset toimenpiteet Asfalttiliitto oli laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Sata-Asfaltti Oy:n rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä lomauttaessaan työnjohtaja Pertti Davidilan ja velvoittamaan yhtiön maksamaan Davidilalle korvauksena työehtosopimuksen vastaisesta lomautuksesta työehtosopimuksen tarkoittaman vähimmäispalkan 28.10.1991 ja 30.4.1992 väliseltä ajalta yhteensä 34 093 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL on vaatinut Sata-Asfaltti Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettuun hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Asfalttiliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:ssä tarkoitettuun hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Asfalttiliitto ja Sata-Asfaltti Oy ovat lausuneet, että Davidila oli tullut yhtiön palvelukseen 5.6.1989 laadunvalvontatehtäviin. Hänen työnsä oli ollut alkuvaiheessa asfalttipäällysteen laadunvalvontaan liittyvää työtä, joka muodostui pääosin laboratoriotyöstä. Sittemmin Davidila olikin toiminut laboranttina. Osan työajastaan Davidila oli ollut myös työnjohtotehtävissä ja hankintamiehenä. Kuitenkin hänen varsinainen tehtävänsä oli ollut laborantin työ muiden töiden ollessa lähinnä "luppoajaksi" annettua työtä.

Davidila oli otettu yhtiön palvelukseen Raalan koneasemalle laborantin tehtäviin valvomaan pääkaupunkiseudun asfalttipäälysteiden laatua. Samana kesänä 1989 yhtiöllä oli ollut useita jyrsintätyömaita, jolloin oli jouduttu töiden toteuttamiseksi jakamaan jyrsinryhmä kahteen osaan noin puolentoista kuukauden ajaksi. Tätä varten ei ollut palkattu uutta työnjohtajaa, vaan Davidila oli toiminut toisessa jyrsintäryhmän puolikkaassa työnjohtajana tasausjyrsinnässä edellä mainitun ajan. Muun ajan tuotantokaudesta eli kolme kuukautta Davidila oli ollut silloisen TVH:n päällystysurakassa laboranttina.

Joulukuun 1989 alusta toukokuun 1990 loppuun Davidila oli ollut yhtiön korjaamolla hankintamiehenä lukuun ottamatta vuosilomaansa, jonka hän oli pitänyt talven aikana. Tämä oli johtunut siitä, että talven aikana ei ollut ollut järjestää laborantin töitä.

Kesällä 1990 yhtiöllä oli ollut hyvin runsas työkanta, jolloin Davidilan kanssa oli sovittu, että hän toimisi levityspään työnjohtajana yhtiön Koskenkylässä olleen koneaseman työssä, joka oli kestänyt koko tuotantokauden. Marraskuun 1990 alusta Davidila oli ollut yhtiön korjaamolla hankintamiehenä lukuun ottamatta vuosilomaansa, jonka hän oli pitänyt heti syksyllä tuotantokauden päätyttyä. Vuodenvaihteen 1990 - 1991 jälkeen Davidila oli ollut murskaustyössä laboranttina pari kuukautta ja sen jälkeen jälleen hankintamiehen tehtävissä.

Talven 1990 - 1991 aikana yhtiön tilauskanta oli alentunut kokonaisuutenaan noin 40 prosenttia ja tielaitoksen työt olivat romahtaneet yhteen kolmasosaan edellisen kauden työmäärästä. Tämän seurauksena oli jouduttu harkitsemaan henkilöstön vähentämistä. Siinä yhteydessä oli jouduttu tarkastelemaan myös Davidilan työtilannetta, koska hänellä ei ollut ollut enää työtä. Kuitenkin Davidilalle oli onnistuttu järjestämään työtä myös kesäajaksi 1991, jolloin hän oli kahteen eri otteeseen ollut työnjohtotehtävissä öljysoratyömaalla ja välillä murskaustyömaalla laadunvalvojana.

Kesän 1991 aikana oli käynyt ilmi, ettei työkanta yleisen markkinoilla vallitsevan tilanteen johdosta tulisi paranemaan, jolloin Davidilalle oli annettu lomautusilmoitus 28.10.1991 alkavasta lomautuksesta toistaiseksi.

Väite, että Davidila olisi ollut työnjohtaja, ei pitänyt paikkaansa. Davidilaan oli sovellettu teknisiä toimihenkilöitä koskevaa runkosopimusta ja siihen liittyvää asfalttialan palkkasopimusta. Tämä oli johtunut siitä, että Davidilan laborantin työ oli liittynyt välittömästi tuotantoon, jolloin runko- ja yleissopimuksen välistä rajanvetoa koskevien työehtosopimusmääräysten perusteella hän oli ollut runkosopimuksen piirissä. Kuitenkaan Davidila ei ollut ollut työnjohtaja. Hänen varsinaiset tehtävänsä yrityksessä olivat liittyneet laadunvalvontaan. Se seikka, että Davidila oli työsuhteensa aikana tehnyt myös jonkin verran työnjohtajan tehtäviä, ei muuttanut sitä tosiasiaa, että hän ei ollut ollut työnjohtaja siten kuin se oli asfalttialan palkkasopimuksessa ja runkosopimuksessa ymmärretty.

Asfalttialan palkkasopimuksen 5 §:n viimeisen kappaleen soveltamisen edellytyksenä oli, että asianomainen toimihenkilö oli työnjohtaja. Kun Davidila ei ollut ollut työnjohtaja, ei häneen myöskään voitu soveltaa asianomaista työehtosopimusmääräystä. Mikäli Davidila vastoin vastaajapuolen käsitystä katsottaisiin työnjohtajaksi, niin hänet tulisi tekemänsä työnjohtotyön laadun vuoksi sijoittaa E-palkkaryhmään, jolloin talvikaudelta maksettava vähimmäispalkka olisi 5 250 markkaa kuukaudessa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Asfalttiliitto ja Sata-Asfaltti Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sata-Asfaltti Oy on 2.8.1991 tekemänsä ilmoituksen mukaisesti työn vähyyden vuoksi lomauttanut 28.10.1991 lukien palveluksessaan 5.6.1989 alkaen olleen Davidilan. Lomautettuna ollessaan Davidila on 1.5.1992 alkaen irtisanoutunut yhtiön palveluksesta.

Alan palkkasopimuksen 5 §:n mukaan työnjohtajien työsuhteita ei irtisanota talvikauden ajaksi ja heille suoritetaan myös talvikautena vähintään sopimuksessa mainitut kuukausipalkat. Kanteen mukaan työnjohtajaa ei mainitun työehtosopimusmääräyksen mukaan voida myöskään lomauttaa talvikauden ajaksi. Vastaajapuoli ei ole kiistänyt tätä tulkintaa. Asiassa on niin ollen kysymys siitä, onko Davidila ollut yhtiön palveluksessa työnjohtajana, kuten kantajaliitto on katsonut, vai vastaajapuolen väittämin tavoin muuna teknisenä toimihenkilönä, johon mainittua palkkasopimuksen määräystä ei sovelleta.

Davidilan tehtävistä yhtiössä on työtuomioistuimessa kuultu todistajina yhtiön korjaamopäällikköä, työmaapäällikköä ja aluepäällikköä.

Korjaamopäällikön kertomuksen mukaan Davidila oli otettu yhtiön palvelukseen laaduntarkkailutehtäviin, joissa hän oli toiminut kesän 1989. Kesäkaudet 1990 ja 1991 Davidila oli toiminut työnjohtajana eri työmailla.

Yhtiön työmaapäällikkö on kertonut, että Davidila oli kesäkauden 1990 toiminut yhtiön Koskenkylän työmaalla levityspään työnjohtajana sekä kesäkaudella 1991 yhtiön eräällä öljysoratyömaalla työnjohtotehtävissä. Lisäksi Davidila oli kesällä 1991 toiminut pari viikkoa murskaustyömaan laboranttina sen vuoksi, että muut työntekijät olivat olleet lomautettuina.

Aluepäällikön todistajankertomuksen mukaan Davidila oli otettu yhtiön palvelukseen kirjuri-laborantiksi ja hän oli ainakin kesällä 1989 toiminut pääasiassa laadunvalvontatehtävissä. Talvikauden 1990 - 1991 Davidila oli ollut yhtiön korjaamolla hankintamiehenä.

Vastaajapuoli on myöntänyt Davidilan toimineen kesällä 1989 tasausjyrsinnässä jyrsintäryhmän puolikkaan työnjohtajana, kesällä 1990 levityspään työnjohtajana ja kesällä 1991 kahteen eri otteeseen työnjohtotehtävissä öljysoratyömaalla.

Esitetty selvitys osoittaa, että Davidila on lomautusta edeltäneen kesäkauden 1991 toiminut palkkasopimuksen 5 §:n tarkoittamana työnjohtajana ja että yhtiön työnjohtajat ovat tuotantokauden ulkopuolisena aikana olleet yleisesti muissa kuin varsinaisissa työnjohtotehtävissä. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yhtiö on lomauttaessaan työnjohtajana toimineen Davidilan tietensä rikkonut palkkasopimuksen 5 §:n määräystä.

Kun asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä liittojen välillä tapahtuneesta neuvottelusta ja kun Davidilan asema on vielä ennen pääkäsittelyistunnossa esitettyä selvitystä ollut epäselvä, ei Asfalttiliitto hyväksyessään yhtiön menettelyn ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Kanteessa on vaadittu yhtiön velvoittamista maksamaan Davidilalle palkkaa lomautusajalta D-palkkaryhmän mukaisesti. Vastaajapuolen mukaan suurin osa työnjohtajista kuuluu tuohon vaativuusryhmään, mutta Davidilan oikea palkkaryhmä on kuitenkin E. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että palkka lomautusajalta olisi ollut maksettava E-palkkaryhmän mukaisesti.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Sata-Asfaltti Oy:n rikkoneen palkkasopimuksen 5 §:n määräystä lomauttaessaan Davidilan ja tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla yhtiön maksamaan Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 7 000 markkaa sekä velvoittaa yhtiön maksamaan Davidilalle lomautusajan palkkana työehtosopimuksen tarkoittaman vähimmäispalkan 28.10.1991 ja 30.4.1992 väliseltä ajalta yhteensä 32 250 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.7.1992 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Sata-Asfaltti Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL:n oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Jutun laatuun katsoen saa Asfalttiliitto pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Rihto, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.