Labor court dismissed union claims against employer for violating collective agreement redundancy rules and dismissal order.

Paperitehdas oli tappiollisuuden vuoksi joutunut vähentämään henkilöstöään. Kanne hylätty siltä osin kuin siinä oli katsottu työnantajan rikkoneen työehtosopimuksen osana noudatettavia yheistoimintalain säännöksiä neuvotteluesityksestä ja -menettelystä.

Kanteessa oli kysymys myös siitä, oliko työnantaja valitessaan irtisanottavia työntekijöitä rikkonut irtisanomissuojasopimuksen mukaista irtisanomisjärjestystä.

Kun kanteessa esitetyistä vaatimuksista irtisanotuille työntekijöille työehtosopimuksena noudatettavien yhteistoimintalain säännösten perusteella suoritettavista korvauksista ei ollut käyty neuvotteluja, vaatimukset jätetty tutkimatta. (Ään.)

Kantaja Paperiliitto r.y. Vastaajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. A. Ahlström Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 14.3.1990 voimaan tulleessa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §. YLEISSOPIMUKSEN NOUDATTAMINEN

1. Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä yleissopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN

1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. STK:n ja SAK:n 24.4.1984 allekirjoittamaa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta soveltamisohjeineen noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Työnantajan joutuessa taloudellisista tai tuotannollisista syistä vähentämään työvoimaa tai siirtämään sitä toiseen työhön noudatetaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:n mukaisia määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

30 § SOPIMUKSEN TULKINTA 1. Jos tämän tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, jota asianomaiset eivät saa heidän välisissään neuvotteluissa selvitetyksi, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja tässä kohdassa tarkoitetussa asiassa on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. 2. Niissä tapauksissa, jolloin paikalliset neuvottelut eivät johda tulokseen, ja toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on jätettävä molemmille sopimuspuolille kappale.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Elleivät sopijapuolet pääse yksimielisyyteen edellä 1. kohdassa mainituista asioista, alistetaan ne työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VII SUHDEMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

34 § KOULUTUS- JA TIEDOTUSTOIMINTA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §. Työvoiman vähentämisjärjestys Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on lausunut, että A. Ahlström Oy:n Kauttuan Paperitehdas oli kutsunut työntekijöiden edustajat yhteistoimintakokoukseksi sanomaansa tilaisuuteen, joka oli pidetty 20.12.1990. Työntekijät eivät olleet saaneet yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (yhteistoimintalain) 7 a §:n mukaista neuvotteluesitystä. Työnantaja oli kertonut tavoitteenaan olevan 85 henkilön vähentämisen tehtaalta vuoden 1991 aikana. Työntekijöitä tuosta henkilömäärästä oli 50. Neuvotteluja asiasta oli jatkettu, ja 20.3.1991 työnantaja oli esitellyt työntekijöille suunnitelman, jonka yksi vaihtoehto oli ollut ammattiosaston kanssa tehtävä erillinen henkilöstömäärään ja aikaan sidottu sopimus. Työntekijät olivat vastanneet olevansa valmiit tekemään tämän vaihtoehdon mukaisen ratkaisun. Tästä huolimatta työnantaja oli ilmoittanut 27.3.1991 toteuttavansa 50 työntekijän irtisanomisen. Tämän jälkeen työnantaja oli todennut neuvotteluvelvoitteen täyttyneen. Tätä käsitystä työntekijöiden edustajat eivät olleet voineet hyväksyä.

Neuvottelujen aikana työntekijät olivat kiinnittäneet huomiota myös siihen, ettei työnantajan laatima lista irtisanottavista työntekijöistä ollut irtisanomissuojasopimuksen edellyttämän vuorojärjestyksen mukainen. Työnantaja oli sanonut irti muun muassa Antti Oravan, jonka työsuhde oli alkanut 8.1.1975, ja Pertti Vainion, jonka työsuhde oli alkanut 27.4.1972. Edellisen työntekijän tilalla työskenteli samoissa tehtävissä toinen työntekijä, jonka työsuhde oli alkanut 1.6.1983, ja jälkimmäisen työntekijän tilalle tulleen työntekijän työsuhde oli alkanut 30.7.1979.

Erimielisyydestä oli laadittu paikallinen erimielisyysmuistio 6.5.1991 ja liittojen välinen erimielisyyspöytäkirja 12.9.1991.

Työehtosopimuksen mukaan yhteistoimintalain erinäiset yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat asiat samoin kuin hyvityskysymykset oli otettu työehtosopimuksen osaksi. Siten muun muassa yhteistoimintalain mukaiset neuvotteluesitykset oli annettava lain mukaisissa määräajoissa ja ilmoittaen, mitä asioita neuvotteluissa tuli käsiteltäväksi. Työnantaja ei ollut antanut lainkaan neuvotteluesitystä, joten työntekijät eivät olleet voineet valmistautua yhteistoimintamenettelyyn. Työnantajan neuvottelujen aikanakaan antamat tiedot eivät olleet olleet sellaisia, että työnantajan suunnittelemien toimenpiteiden perusteiden, vaikutusten ja vaihtoehtojen tarkastelu olisi ollut mahdollista. Työnantajan neuvottelujen loppuvaiheessa esittelemistä vaihtoehdoista ei työnantajalle itselleenkään ollut kuitenkaan kelvannut se vaihtoehto, jonka pohjalta työntekijät olisivat olleet valmiita neuvotteluja jatkamaan.

Työehtosopimuksen osana olevassa yhteistoimintalain 15 a §:ssä oli säädetty työntekijälle maksettavasta hyvityksestä siinä tapauksessa, että lain 6 §:n 1-5 kohdassa tarkoitettu asia oli tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta ratkaistu noudattamatta, mitä 7 a tai 8 §:ssä oli säädetty ja työntekijä tai toimihenkilö oli ratkaisuun liittyvistä syistä tullut irtisanotuksi.

Irtisanomissuojasopimuksessa edellytettiin siinä sovitun vähentämisjärjestyksen noudattamista.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja A. Ahlström Oy ovat lausuneet, että työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan riita-asiaa ei saa työtuomioistuimessa tutkia, jos asiasta oli työehtosopimuksen mukaan ensin neuvoteltava eikä tällaista neuvottelua ollut tapahtunut. Työehtosopimuksen 30 §:ssä oli sovittu, että jos sopimuksen tulkinnasta syntyi erimielisyyttä, jota asianomaiset eivät saaneet heidän välisissään neuvotteluissa selvitetyksi, oli asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi. Paikallisista neuvotteluista oli laadittava muistio, jossa oli lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia ja molempien osapuolten kanta.

Liittojen ratkaistavaksi alistetun 6.5.1991 päivätyn erimielisyysmuistion mukaan työnantaja oli työntekijöiden mielestä irtisanonut noin 30 työntekijää ilman lain ja työehtosopimuksen mukaisia perusteita. Erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti vielä 17.6.1991 saavuttamatta 23 työntekijän osalta yksimielisyyttä irtisanomismenettelystä.

Syksyllä 1989 oli käynnistetty tulosparannusohjelma, jolla oli pyritty nopeaan tappioiden vähentämiseen. Kysymyksessä oleva ohjelma oli sisältänyt lukuisia eri tyyppisiä toimenpiteitä, jotka voitiin jatkaa seuraaviin pääryhmiin: tuotannolliset ja tekniset mahdollisuudet, uudet tuotteet ja henkilöstövaikutukset. Henkilöstövaikutusten osalta ohjelma oli sisältänyt muun muassa työaikamuotojen muutokset sekä tehtävien yhdistämiset ja lopettamiset. Henkilöstövähennykset oli ollut tarkoitus toteuttaa suhteellisesti saman suuruisina eri henkilöstöryhmissä.

Tulosparannusohjelma oli edennyt kolmessa vaiheessa siten, että ensimmäinen vaihe oli alkanut 26.9.1989 annetulla neuvotteluesityksellä ja päättynyt henkilövaikutusten osalta 23.2.1990 tehtyyn sopimukseen. Toinen vaihe oli alkanut 26.3.1990 annetulla neuvotteluesityksellä ja päättynyt henkilöstövaikutusten osalta 27.3.1991, jolloin oli aloitettu tulosparannusohjelman kolmas vaihe. Tulosparannusohjelman vaikutus henkilöstön määrään oli ollut syyskuussa 1989 470 työntekijää ja 135 toimihenkilöä, joulukuussa 1989 449 työntekijää ja 130 toimihenkilöä, joulukuussa 1990 377 työntekijää ja 108 toimihenkilöä sekä joulukuussa 1991 274 työntekijää ja 71 toimihenkilöä.

Tulosparannusohjelman aloittamisen jälkeen oli henkilöstövaikutuksia 27.3.1991 mennessä käsitelty yhteensä 32:ssa yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa ja lukuisissa kunkin henkilöstöryhmän kanssa erikseen käydyissä neuvotteluissa. Yhteistoimintaneuvottelukuntaan olivat kuuluneet ja sen kokouksiin osallistuneet yksikönjohtaja, teknillinen johtaja, henkilöstöpäällikkö, ylempien toimihenkilöiden edustaja, teknisten toimihenkilöiden yhdysmies, toimihenkilöiden luottamusmies, toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutettu, pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Työntekijöiden ryhmän kanssa käytyihin neuvotteluihin olivat osallistuneet teknillinen johtaja, henkilöstöpäällikkö, työsuhdeasiainhoitaja, pääluottamusmies ja varapääluottamusmies.

Tulosparannusohjelman ensimmäisestä vaiheesta oli aloitettu neuvottelut 4.10.1989 sen jälkeen kun neuvotteluesitys oli annettu 26.9.1989. Tuloksen parannustarpeeksi nollatuloksen saavuttamiseksi oli todettu 60 miljoonaa markkaa vuodessa. Henkilöstövaikutusten osalta neuvottelujen kohteena olivat olleet muun muassa työaikamuotojen muutokset sekä työtehtävien muuttaminen, karsiminen ja mahdollinen lopettaminen. Neuvottelussa oli tuotu esille myö lomautusten ja irtisanomisten mahdollisuus. Seuraavassa eli 31.10.1989 pidetyssä neuvottelussa työnantaja oli esittänyt henkilöstön vähentämistä noin 100:lla työntekijällä ja noin 35:lla toimihenkilöllä. Neuvotteluissa oli tullut esille, että ko. toimenpiteellä olisi voitu kattaa noin 1/3 edellä todetusta 60 miljoonan markan tuloksen parannustarpeesta. Henkilöstövaikutusten käsittelyä oli sovittu jatkettavaksi henkilöstöryhmittäin käytävissä neuvotteluissa neljän hengen työryhmissä.

Henkilöstövaikutuksia oli käsitelty useiden henkilöstöryhmittäin käytyjen neuvottelujen lisäksi yhteisissä yhteistoimintaneuvotteluissa 16.11., 30.11., ja 20.12.1989 sekä 4.1., 18.1. ja 6.2.1990, jolloin oli todettu neuvotteluvelvoite 135 henkilön vähentämisestä päättyneeksi. Neuvottelujen lopputuloksena oli ollut, ettei irtisanomisiin vielä siinä vaiheessa ryhdytty ja että henkilöstövähennys pyrittiin hoitamaan luonnollisen poistuman kautta vuoden 1990 elokuun loppuun mennessä. Tulosparannusohjelmaa ja henkilöstövaikutuksia oli käsitelty vielä 22.2.1990 käydyssä yhteistoimintaneuvottelussa. Tulosparannusohjelman ensimmäisen vaiheen toteutukseen liittyvä sopimus oli allekirjoitettu 23.2.1991. Sopimuksen mukaan sopijat olivat tietoisia siitä, että saavutetut tulosparannustoimet eivät olleet riittäviä ja että parannustoimia tultaisiin edelleen lisäämään ja tehostamaan.

Yhteistoimintaneuvottelussa 26.3.1990 oli todettu, että tulosparannusohjelman ensimmäisestä vaiheesta oli toteutunut vuositasolla laskettuna 4,5 miljoonaa markkaa. Henkilöstö oli vähentynyt 62:lla henkilöllä. Samassa tilaisuudessa oli aloitettu tulosparannusohjelman toinen vaihe ja työnantaja oli tehnyt esityksen yhteistoimintalain mukaisten neuvottelujen aloittamisesta 71 työntekijän ja 14 toimihenkilön vähentämisestä vuoden kuluessa. Yhteistoimintaneuvotteluja oli jatkettu 23.4., 7.5., 18.5., 6.6.,

20.6., 11.7., 3.9., 2.10., 19.10., 16.11., 19.11., 23.11.

ja 27.11.1990. Neuvotteluissa oli käsitelty tulosparannusohjelman ensimmäisen vaiheen etenemistä ja toista vaihetta rinnakkain. Henkilöstövaikutusten osalta tulosparannusohjelman ensimmäinen vaihe oli 2.10.1991 pidetyssä neuvottelussa todettu toteutuneeksi 30.9.1990 mennessä.

Neuvottelujen loppuun saattamiseksi työnantaja oli 20.12.1990 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa uudistanut 26.3.1990 tekemänsä neuvotteluesityksen yhteensä 85 hengen vähentämisestä. Yhteistoimintaneuvotteluja oli jatkettu 10.1., 18.1, 25.1., 12.2., 5.3. ja 19.3.1991. Samanaikaisesti oli neuvoteltu henkilöstövaikutuksista myös henkilöstöryhmittäin. Työntekijöiden ryhmän kanssa kysymyksessä olevista asioista oli neuvoteltu 28.1., 13.2., 14.2., 8.3. ja 21.3.1991. Työnantaja oli ilmoittanut 27.3.1991 käydyssä yhteistoimintaneuvottelussa, että työsuhde tulee päättymään 50 työntekijän ja 22 toimihenkilön osalta vuoden 1991 loppuun mennessä. Työntekijäryhmän kanssa 9.4.1991 käydyssä neuvottelussa työnantaja oli ilmoittanut, että silloisessa taloudellisessa tilanteessa ei ollut muuta mahdollisuutta kuin irtisanoa 50 työntekijää. Työntekijäryhmän kanssa 17.4.1991 käydyssä neuvottelussa työnantaja oli ilmoittanut irtisanottavien työntekijöiden nimet.

Mitä neuvotteluesityksiin ja neuvotteluvelvoitteen täyttymiseen tuli, niin kaikki yhteistoimintaneuvottelut oli käynnistetty kirjallisella esityksellä. Neuvotteluesityksen muodosta oli sovittu paikallisesti lokakuussa 1989 tulosparannusohjelman ensimmäisen vaiheen käynnistämisen yhteydessä. Sekä 26.3.1990 että 20.12.1990 oli annettu paikallisen käytännön mukainen neuvotteluesitys ja tämän lisäksi kokouksissa oli vielä erikseen varmistettu, että esitykset olivat sisällöltään ja muodoltaan riittäviä. Työnantajan tekemät neuvotteluesitykset olivat täyttäneet yhteistoimintalain 7 a §:ssä asetetut vaatimukset.

Ennen kuin työnantaja oli tehnyt päätöksen kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden irtisanomisesta, oli neuvoteltu toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista 26.3.1990 alkaen yli vuoden ajan lukuisissa yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksisa ja työntekijöiden ryhmän kanssa järjestetyissä tilaisuuksissa. Yhteistoimintamenettelyssä oli toteutettu laissa neuvotteluille ja neuvotteluvelvoitteen täyttymiselle asetetut vaatimukset. Toisin kuin kantaja väitti, työnantaja ei ollut kieltäytynyt minkään asian käsittelemisestä. Yhteenkään esitettyyn kysymykseen ei ollut jätetty vastaamatta.

Koko tulosparannusohjelman ajan oli henkilöstölle annettu tehokkaasti informaatiota tehtaan taloudellisesta tilanteesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Luottamusmiehille oli järjestetty tiedotustilaisuuksia 28.12.1989 ja 25.4., 22.5., 27.8. ja 23.11.1990 sekä 12.3.1991. Näissä tilaisuuksissa oli käsitelty ajankohtaisten asioiden lisäksi muun muassa aikuiskoulutusta, työttömyysturvaa, organisaation kehittämistä, tuloskehitystä sekä henkilöstön vähentämiseen liittyviä suunnitelmia. Näiden lisäksi oli myös työntekijöille ja työnjohdolle järjestetty tiedotustilaisuuksia. Edellä sanottuja tilaisuuksia voitiin pitää osana meneillään ollutta yhteistoimintamenettelyä. Henkilöstöryhmien edustajille oli jaettu kuukausittain täydelliset tulosraportit minkä lisäksi sisäisillä kuukausitiedotteilla oli annettu koko henkilöstölle tietoa muun muassa tuloksen kehittymisestä sekä tuotannosta ja markkinatilanteesta. Tarpeen vaatiessa oli käytetty myös pikatiedotteita.

Työnantaja oli irtisanottavia työntekijöitä valitessaan menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n mukaisesti. Työntekijäryhmän kanssa 9.4.1991 pidetyssä tilaisuudessa, jossa keskusteltiin muun muassa vähentämisjärjestyksestä, työntekijöiden edustajat olivat painottaneet sitä, että ammattitaitoinen ja kehityskykyinen henkilökunta tuli säilyttää. Lisäksi he olivat todenneet, että sijoitusmahdollisuudet muualle piti ottaa huomioon samoin kuin muut mahdolliset tulolähteet. He olivat katsoneet, että irtisanomisten kohteena voivat olla sellaiset työntekijät, joita ei työn loputtua asianomaisten ammattitaidon ja kehityskyvyn huomioon ottaen voitu sijoittaa uudelleen. Työnantaja oli irtisanottavia työntekijöitä valitessaan pyrkinyt siihen, että tuotannon jatkaminen Kauttualla jatkuisi ja ottanut huomioon työntekijöiden edustajien 9.4.1991 hyväksymät seikat.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja A. Ahlström Oy ovat ensisijaisesti vaatineet, että kanne jätettäisiin hyvitysvaatimusten osalta tutkimatta ja muilta osin hylättäisiin.

PAPERILIITON VASTASELITYS

Paperiliitto on lausunut esittäneensä liittojen välisissä neuvotteluissa väitteen siitä, että asiassa oli menetelty myös yhteistoimintalain vastaisesti. Työnantajaliiton kannaksi neuvottelussa oli kirjattu, että työntekijöiden irtisanominen Kauttuan paperitehtaalla oli toteutettu muun muassa yhteistoimintalain säännöksiä noudattaen. Kun liitot olivat jo perusteista selkeästi eri mieltä, ei hyvitysvaatimuksistakaan olisi kannattanut neuvotella. Paperiliiton mielestä kanne voitiin tutkia myös hyvitysvaatimuksia koskevilta osin esitetystä oikeudenkäyntiväitteestä huolimatta.

A. Ahlström Oy:n Kauttuan paperitehdas oli viimeisten vuosien aikana ollut tappiollinen. Kun tehdas ei ollut voinut jatkaa toimintaansa aikaisemmin noudatetulla tavalla, oli tehtaalla jo ennen kanteessa sanottuja tapahtumia käyty neuvotteluja muun muassa henkilöstövaikutuksista. Vastineessa selvitetty tulosparannusohjelman ensimmäinen vaihe oli vastaajan kertomalla tavalla henkilöstövaikutusten osalta päättynyt 23.2.1990 tehtyyn sopimukseen. Esitetyillä tiedoilla ei siten ollut merkitystä tarkasteltaessa kanteessa esitettyjä seikkoja.

Tehtaalla oli 26.3.1990 pidetty yhteistoimintaneuvottelu, jossa työnantaja oli omana kantanaan pöytäkirjaan todennut yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut yhteensä 71 työntekijän 14 toimihenkilön vähennyksestä alkaneiksi. Työnantajan laatiman pöytäkirjan mukaan neuvotteluissa oli 20.12.1990 tehty esitys yhteensä 85 henkilön vähentämiseksi. Pöytäkirjassa ei millään tavalla viitattu mihinkään aikaisempaan esitykseen. Selvitystä siitä, että työnantaja olisi tehnyt yhteistoimintalain 7 a §:n mukaisen neuvotteluesityksen, ei siis ollut esitetty.

Mitä irtisanottujen työntekijöiden valintaan tuli, niin työnantaja ei valintaa tehdessään ollut menetellyt irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti. Neuvottelujen aikana työnantaja oli tehnyt kanteessa kerrotut esitykset kieltäytyen neuvottelemasta siitä vaihtoehdosta, josta työntekijät olisivat halunneet jatkaa neuvotteluja. Kun työnantaja oli todennut neuvottelut 27.3.1991 päättyneiksi, työntekijöille oli annettu nimilista, johon käytännössä ei enää ollut voitu vaikuttaa. Työntekijät olivat päässeet esittämään näkemyksiään vasta siinä vaiheessa, kun työnantaja oli jo ratkaissut irtisanomisjärjestyksen.

Vastineessa ei ollut kiistetty sitä, etteikö Antti Orava, joka oli pituusleikkuri 9:n hoitaja, olisi pystynyt edelleen jatkamaan pituusleikkuritehtävissä. Pituusleikkureilla työskenteli edelleen työntekijöitä, joiden työsuhde oli lyhyempi kuin hänen. Myös massaosastolla pulpperinhoitajana työskennellyt Pertti Vainio olisi voinut jatkaa entisissä tehtävissään. Vastineestakin selvisi, että massaosastolla työskenteli edelleen työntekijöitä. Vainion työsuhde oli pidempi kuin suurimmalla osalla osastolla työskentelevistä työntekijöistä, eikä heidän ja Vainion kesken muissa irtisanomisjärjestyksen kannalta huomioon otettavissa seikoissa ollut eroa.

Pääluottamusmies ei ollut missään vaiheessa hyväksynyt työnantajan suorittamia irtisanomisia eikä pitänyt esimerkiksi sivuammatin harjoittamista irtisanomisperusteena. Pääluottamusmies oli todennut, että esimerkiksi osaaikaviljelijät tulivat paremmin toimeen kuin pelkästään työpalkalla olevat. Lausuma oli koskenut tilannetta, jolloin työntekijällä oli sekä työpaikka että sivuammatti.

Myös laboratoriotyöntekijä Anja Viitahalme oli irtisanottu, vaikka laboratorioon oli edelleen jäänyt lukuisia työntekijöitä, joiden työsuhde oli lyhyempi kuin Viitahalmeen. Huoltovelvollisuuskaan ei selittänyt sitä, että työnantajalla olisi ollut oikeus kohdistaa irtisanominen juuri Viitahalmeeseen. Viitahalme oli työskennellyt ennen keskeytyvään kaksivuorotyöhön siirtymistään eli 20 vuoden ajan käytöntarkkailijana keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Tuolloin käytöntarkkailijoita oli ollut kolme vuorossa ja jokaisen työhön vuorollaan oli kuulunut nimenomaan massanäytteiden sekä päällystysnäytteiden tutkiminen. Viitahalme oli myös kaksivuorotyössä ollessaan toiminut käytöntarkkailijan sijaisena tehden sanottuja töitä. Hän oli ammattitaitonsa puolesta täysin kykenevä myös käytöntarkkailijan tehtäviin. Työnantaja ei ollut ketään käytöntarkkailijaa kouluttanut sen enempää kuin Viitahalmettakaan, joten koulutuksessakaan ei ollut voinut olla eroja.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON LISÄVASTINE

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on Paperiliiton vastaselityksen johdosta todennut, että Viitahalme oli työskennellyt laboratoriossa käytöntarkkailijana keskeytyvässä kaksivuorotyössä. Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä oli kaksi käytöntarkkailijan vakanssia, joihin kuuluvat tehtävät olivat vaativampia ja sisälsivät muun muassa massanäytteen ja päällystysnäytteen tutkimisen, joita kaksivuorotyön vakanssiin ei kuulunut. Kun kaksivuorotyön vakanssi lopetettiin, ei Viitahalmeelle löytynyt sopivaa työtä. Valintaan oli vaikuttanut Viitahalmeen puutteellinen ammattitaito, koulutuksen puute ja yhteistyökyvyttömyys.

Vainio ei olisi voinut jatkaa entisissä tehtävissään, koska hänen tehtävänsä loppui 13.8.1991.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antamisesta lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kanteessa on vaadittu työtuomioistuinta vahvistamaan, että A. Ahlström Oy:n Kauttuan Paperitehdas on rikkonut työehtosopimuksen 34 §:n osana olevia yhteistoimintalain määräyksiä laiminlyömällä antaa neuvotteluesitys aloitettaessa 20.12.1990 neuvottelut työvoiman vähentämisestä, kieltäytymällä seuranneiden neuvottelujen aikana käsittelemästä toimenpiteiden perusteita, vaikutuksia ja vaihtoehtoja lain edellyttämällä tavalla ja ratkaisemalla yhteistoimintalain 6 §:n 3. kohdassa tarkoitetun asian noudattamatta, mitä neuvotteluesityksestä ja neuvotteluvelvoitteen täyttymisestä on yhteistoimintalaissa säädetty. Lisäksi Paperiliitto on muun ohella vaatinut työnantajayhtiön velvoittamista suorittamaan hyvitystä kanteessa yksilöidyille työntekijöille.

Vastaajat ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta edellä selostetuilta osin, koska asiasta ei ollut käyty neuvotteluja niinkuin työehtosopimuksen 30 §:ssä on edellytetty.

Esitetyn selvityksen mukaan liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa on Paperiliiton taholta tuotu yleisellä tasolla esiin, että asiassa on menetelty yhteistoimintalain vastaisesti. Vaatimus hyvityksen maksamisesta on esitetty vasta neuvottelun jälkeen laaditussa erimielisyyspöytäkirjassa.

Työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan ei työehtosopimusta koskevaa riitaisuutta saa työtuomioistuimessa tutkia, ennenkuin työehtosopimuksen edellyttämät neuvottelut sovinnon aikaansaamiseksi on käyty, paitsi jos asianhaaroista käy ilmi, ettei kantaja ole syypää neuvottelun tapahtumatta jäämiseen. Paperiliitto on edellä todetuin tavoin nostanut neuvottelujen kohteeksi kysymyksen työnantajan menettelyn sopimuksenmukaisuudesta. Sen, että asiasta ei sittemmin ole käyty yksityiskohtaisempia neuvotteluja, ei ole näytetty johtuneen Paperiliitosta johtuvasta syystä. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei tältä osin ei ole olemassa estettä kanteen tutkimiselle.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 34 §:n mukaan erimielisyys yhteistoimintalain 15 a §:n tarkoittamasta hyvityksestä ratkaistaan työehtosopimuksen mukaisessa sopimuksen tulkintamenettelyssä noudattaen yhteistoimintalaissa säädettyjä hyvityksen suuruuteen ja suorittamiseen vaikuttavia perusteita. Erimielisyyspöytäkirjaan sisältyvät hyvitysvaatimukset eivät ole olleet erimielisyysneuvottelujen kohteena. Kun asianosaisliitot ovat jääneet erimielisiksi hyvitysvaatimusten perusteena olevan menettelyn sopimuksenmukaisuudesta, ei hyvitysvaatimustenkaan osalta voida edellyttää erityisen yksityiskohtaisia neuvotteluja. Työehtosopimuksen 34 §:n sanamuoto huomioon ottaen työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että hyvitysvaatimukset myös tällöin on otettava esille jo määräyksessä tarkoitetun tulkintamenettelyn yhteydessä. Kun näin ei ole menetelty, työtuomioistuin jättää Paperiliiton kannevaatimuksen hyvitysvaatimusten osalta tutkimatta.

Pääasiaratkaisu

A. Ahlström Oy:n Kauttuan paperitehtaalla on syksyllä 1989 käynnistetty yhteistoimintamenettely tulosparannusohjelmasta, jolla on pyritty tuotannollisia ja taloudellisia mahdollisuuksia, uusia tuotteita ja henkilöstövaikutuksia selvittämällä vähentämään tuotantolaitoksen tappioita. Ensimmäinen vaihe on käynnistynyt 26.9.1989 annetulla neuvotteluesityksellä ja 4.10.1989 alkaneilla neuvotteluilla. Tähän vaiheeseen liittyvä sopimus on allekirjoitettu 23.2.1990 ja ensimmäinen vaihe on päättynyt henkilöstövaikutusten osalta 30.9.1990 mennessä. Tulosparannusohjelman toinen vaihe on käynnistynyt neuvotteluesityksellä 26.3.1990. Tuolloin työnantaja on esittänyt yhteistoimintaneuvottelujen aloittamista 71 työntekijän ja 14 toimihenkilön vähentämisestä vuoden kuluessa. Yhteistoimintaneuvottelussa 20.12.1990 työnantaja on uudelleen esittänyt yhteensä 85 hengen vähentämistä.

Todistajana kuullun yhtiön henkilöstöpäällikön kertoman mukaan neuvotteluesitys on 20.12.1990 uudistettu sen vuoksi, ettei henkilöstön vähentämistavoite ollut toteutumassa suunnitelmien mukaisesti. Henkilöstön niin sanottu luonnollinen poistuma oli ollut ennakoitua vähäisempää ja toisaalta taloudellisen tilanteen kehittyminen oli ollut odotettua huonompi niin, että edelleen oli olemassa alun perin arvioitu 85 hengen vähentämistarve.

Asian käsittelyn yhteydessä on työtuomioistuimessa esitetty jossain määrin ristiriitaista selvitystä siitä, mitä tulosparannusohjelman puitteissa on sovittu neuvotteluesitysten tekemisestä. Yksikön entisen johtajan, henkilöstöpäällikön ja neuvottelukunnan sihteerinä toimineen teollisuustoimihenkilöiden luottamusmiehen yhdensuuntaisten kertomusten perusteella työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että yhtiössä on sovittu suhteellisen pelkistetyistä esityslistoista, jotka ovat pääsääntöisesti sisältäneet ajankohtaisen tilannekatsauksen, tulosparannusohjelman ja henkilöstövaikutukset. Lisäksi on näytetty, että kunkin vaiheen alussa ja myös 20.12.1990 on neuvottelukunnan kokouksessa yksimielisesti hyväksytty neuvotteluesitys yhteistoimintaneuvottelujen pohjaksi.

Edellä mainittu teollisuustoimihenkilöiden luottamusmies samoin kuin työntekijöiden pääluottamusmies ovat kertoneet, että luottamushenkilöt saivat kuukausittain saman sisäisen tuloslaskelman, mikä jaettiin yhtiön johtajille. Esitetyn selvityksen mukaan on neuvottelukunnan kokouksissa selostettu ehdotettujen toimenpiteiden perusteet ja käsitelty henkilöstökysymyksiä eri vaihtoehtojen pohjalta. Se seikka, että tulosparannusohjelman toisessa vaiheessa ei ole päädytty vastaavaan sopimukseen kuin ensimmäisessä vaiheessa, ei esitetty selvitys huomioon ottaen osoita, että esille nousseista vaihtoehdoista ei olisi asianmukaisesti neuvoteltu.

Edellä todettuun nähden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A. Ahlström Oy olisi menetellyt työehtosopimuksen osana noudatettavien yhteistoimintalain säännösten vastaisesti.

Paperiliitto on lisäksi katsonut työnantajan rikkoneen irtisanomissuojasopimuksen vuorojärjestystä koskevaa 23 §:n määräystä irtisanoessaan muun muassa Antti Oravan, Pertti Vainion ja Anja Viitahalmeen. Oravan työsuhde on alkanut 8.1.1975 ja hänen tilallaan samoissa tehtävissä työskentelee henkilö, jonka työsuhde on alkanut 1.6.1983. Vainion työsuhde on alkanut 27.4.1972 ja hänen tilalleen tulleen työntekijän työsuhde 30.7.1979. Laboratorioon, jossa Viitahalme työskenteli, oli jäänyt lukuisia työntekijöitä, joilla oli Viitahalmetta lyhyempi työsuhde. Viitahalmeen työsuhde oli kestänyt 27 vuotta.

Irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n mukaan työntekijöiden irtisanomisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan muun muassa yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja että tämän lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Todistajina kuultujen yhtiön henkilöstöpäällikön ja työsuhdeasiainhoitajan kertoman mukaan valittaessa työhön jääviä pääpaino on ollut työntekijöiden monipuolisella ammattitaidolla ja koulutettavuudella. Tämän lisäksi on kiinnitetty huomiota henkilön oman työn loppumiseen, huoltovelvollisuuteen ja mahdollisuuteen ansaita elatuksensa esimerkiksi harjoittamansa sivuelinkeinon kautta. Näihin perusteisiin oli todistajien mukaan myös työntekijöiden pääluottamusmies, joka muutoin ei ollut ottanut kantaa irtisanottavien luetteloon, kiinnittänyt huomiota.

Työntekijöiden pääluottamusmies on todistajana kertonut, että Orava oli ammattitaitoinen pituusleikkurinhoitaja, joka oli hoitanut uusinta pituusleikkuria ja olisi edelleen pystynyt tekemään samaa työtä. Vainio oli työskennellyt massaosastolla eri tehtävissä ja olisi todistajan mukaan pystynyt siellä edelleenkin työskentelemään. Viitahalme oli aikaisemmin työskennellyt keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ja tehnyt myös käyttölaboratoriotehtäviä, joten hän hallitsi myös nämä työt. Todistajan ei tiennyt, että Viitahalmeella, joka on perheellinen ja jonka puoliso on ollut työttömänä, olisi ollut yhteistyöongelmia.

Viitahalmeen ja muiden laboratoriotyöntekijöiden työsuhteiden pituuksissa ei ole olennaisia eroja. Kun myöskään Viitahalmeen mahdollisesta huoltovelvollisuudestaan ei ole esitetty tarkempaa selvitystä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiö hänet irtisanoessaan olisi menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Irtisanomissopimuksen vuorojärjestysmääräyksen rikkomista koskevilta osin vaatimukset on yksilöity vasta tämän oikeudenkäynnin yhteydessä. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Metsäteollisuuden Työnantajaliitto olisi laiminlyönyt sille työehtosopimuslain 8 §:n mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A.Ahlström Oy:n Kauttuan Paperitehdas on Antti Oravan ja Pertti Vainion irtisanoessaan rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n vuorojärjestysmääräystä.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Tiitola, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan työnantaja ei ole voinut perustaa poikkeamistaan irtisanomisjärjestystä koskevista perusteista niihin keskusteluihin, joita yhteistoimintamenettelyyn liittyen asiassa on käyty työntekijöiden pääluottamusmiehen kanssa. Todistajana kuultu pääluottamusmies on yleisesti riitauttanut kaikki ne irtisanomiset, joissa asianomaisen työntekijän työ ei ollut loppunut. Hän on lisäksi erikseen kommentoinut laboratorionhoitaja Anja Viitahalmeen sisällyttämistä irtisanottavien työntekijöiden luetteloon huomauttaen Viitahalmeen palvelusajan pituudesta ja huoltovelvollisuudesta.

Työnantaja ei ole esittänyt perusteita sille, ettei Antti Oravalle, Pertti Vainiolle ja Anja Viitahalmeelle työsuhteiltaan pitempiaikaisina ja lisäksi Viitahalmeen huoltovelvollisuus huomioon ottaen olisi voitu järjestää heidän ammattitaitoaan vastaavaa työtä heidän sijaansa jääneiden lyhytaikaisemman työsuhteen omaavien työntekijöiden asemesta, joita ei myöskään heidän ammattitaitonsa perusteella irtisanomisjärjestystä muodostettaessa ollut voitu asettaa Oravaa, Vainiota ja Viitahalmetta parempaan asemaan.

Edellä mainituilla perusteilla A. Ahlström Oy on Antti Oravan, Pertti Vainion ja Anja Viitahalmeen työsopimukset irtisanoessaan menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti ja samalla rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Velvoitan A. Ahlström Oy:n maksamaan Paperiliitolle työehtosopimuslain 7, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa 18 000 markkaa. Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja A. Ahlström Oy:n tulee korvata yhteisvastuullisesti Paperiliiton oikeudenkäyntikuluja 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin kanteessa esitetyt vaatimukset enemmälti hyläten yhdyn työtuomioistuimen päätökseksi tulleeseen mielipiteeseen.