Court orders employer to pay severance for dismissal without valid reason but waives payment if employee accepts continued employment.

Museon kiinteistönhoitaja oli asunut palvelussuhdeasunnossa museon alueella. Asumisvelvollisuudesta ei ollut sovittu työntekijän kanssa tehdyssä työsopimuksessa eikä se ollut myöskään muodostunut työsuhteen kestäessä työsopimuksen ehdoksi. Kiinteistönhoitajan työsopimuksen irtisanominen palvelussuhdeasunnosta poismuuton vuoksi oli niin ollen tapahtunut ilman irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä. Työnantaja velvoitettu suorittamaan korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Mikäli työnantaja antoi työsuhteen jatkua, korvausta ei ollut lainkaan suoritettava.

Kantaja Valtion ammattiliitto VAL r.y. Vastaaja Museovirasto

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen museoviraston ja toiselta puolen muun ohella Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y:n välillä 19.12.1989 allekirjoitetussa yleisessä työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen

a) Toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset 1. Työntekijöiden suhteen, joiden työsopimus on voimassa toistaiseksi, noudatetaan tämän työehtosopimuksen allekirjoittaneiden työnantajien ja työntekijäjärjestöjen kesken erikseen solmittua irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa työehtosopimuspöytäkirjaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toiselta puolen museoviraston ja toiselta puolen muun ohella Valtion ammattiliitto VAL:n välillä 13.12.1991 allekirjoitetussa työehtosopimuspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 §

1. Työehtosopimuksen 4 §:n 1 momentti päätettiin muuttaa kuulumaan seuraavasti: "1. Työntekijöiden suhteen, joiden työsopimus on voimassa toistaiseksi, noudatetaan 6.8.1991 valtiovarainministeriön ja keskusjärjestöjen allekirjoittamaa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa työehtosopimuspöytäkirjaa (tullut voimaan 1.9.1991 alkaen)".

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän/toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä/toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ OIMIHENKILÖSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä/toimihenkilöstä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän/toimihenkilön, on velvollinen maksamaan työntekijälle/toimihenkilölle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tai 15 §:ssä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 47 f tai 51 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi tai sen sijasta.

14 § Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Jos työsopimus on irtisanottu 2 §:ssä sovittujen perusteiden vastaisesti, tuomioistuimen on vaatimuksesta harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että on olemassa edellytykset työsuhteen jatkumiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle. Työntekijän/toimihenkilön on tehtävä vaatimus kuuden kuukauden kuluessa työsopimuksen irtisanomista koskevan ilmoituksen toimittamisesta ja työnantajan ennen irtisanomisajan päättymistä.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden/toimihenkilöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän/toimihenkilön haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

15 § Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 13 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle/toimihenkilölle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 13 §:n 1 kappaleen mukaisen vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöönpantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, asia on saatettava työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Valtion ammattiliitto VAL on lausunut, että museovirasto oli 28.11.1991 irtisanonut Ilmajoella olevan Yli-Lauroselan talomuseon kiinteistötyöntekijä Juha Eljas Hietikon työsopimuksen päättymään 28.3.1992 sillä perusteella, että Hietikko oli yksipuolisesti muuttanut työsuhteen ehtoja muuttamalla työnantajan omistamasta asunnosta omaan asuntoonsa.

Valtionneuvoston päätöksessä valtion palvelussuhdeasuntojen vuokrien määräämisperusteista (863/85) todettiin, että palvelussuhdeasunto oli joko virka- tai vuokra-asunto. Päätöksen 2 §:n 4 momentin mukaan virka-asuntoon verrattavalla työsuhdeasunnolla tarkoitettiin asuntoa, jossa työntekijä oli työsopimuksen mukaan työtehtäviensä suorittamisen vuoksi velvollinen asumaan.

Hietikon kanssa oli 11.9.1981 tehty työsopimus, joka oli uudistettu 11.4.1991. Näissä sopimuksissa ei ollut mainintaa asumisvelvollisuudesta. Työsopimusta tehtäessä tai myöhemminkään Hietikon kanssa ei ollut suullisestikaan sovittu asumisvelvollisuudesta. Museoviraston väittämä asumisvelvollisuus ei ollut työsopimuksen ehto. Hietikon säännöllinen työaika oli ollut arkipäivinä kello 7 - 16. Hänellä ei ollut vapaa-aikanaan päivystys- tai varallaolovelvollisuutta.

Hietikko oli joutunut muuttamaan omaan asuntoonsa sen johdosta, ettei vuokra-asunto soveltunut hänen perheensä koon johdosta enää hänen asunnokseen. Hietikon uusi asunto sijaitsi niin lähellä hänen aikaisempaa vuokra-asuntoaan, että työ- ja valvontatehtävien hoitaminen olisi onnistunut myös uudesta asunnosta. Hän oli ollut valmis asentamaan omalla kustannuksellaan uuteen asuntoonsa tarvittavan hälytyslaitteen. Kiinteistöllä ei ollut esiintynyt ilkivaltaa.

Museovirasto oli irtisanonut Hietikon työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n vastaisesti. Hietikko oli valmis myös sopimuksen 15 §:n mukaiseen vaihtoehtoiseen korvaukseen, mikäli museovirasto jatkaisi työsuhdetta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtion ammattiliitto VAL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että museovirasto on irtisanonut Hietikon työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n vastaisesti, ja velvoittamaan museoviraston suorittamaan Hietikolle 24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen 16 prosentin korkoineen sekä vaihtoehtoisesti irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 15 §:n mukaisen korvauksen työsuhteen jatkuessa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Museovirasto on lausunut, että Hietikon ja museoviraston välillä 11.9.1981 ja 11.4.1991 tehtyjä kirjallisia työsopimuksia oli täydentänyt työsuhteen syntymisen yhteydessä 1981 tehty suullinen sopimus, jossa museoviraston isännöitsijä ja Hietikko olivat sopineet työsopimukseen liittyvästä asumisvelvollisuudesta museon läheisyydessä sijaitsevassa vahtimestarin asunnossa. Koska työsopimus voi olla muodoltaan myös suullinen, asumisvelvollisuus kiinteistöllä oli muodostanut tärkeän osan Hietikon työsopimusta ja siten olennaisen osan työsuhteen ehtoja kirjallisessa työsopimuksessa mainittujen ehtojen lisäksi. Hietikon väite, ettei asumisvelvollisuudesta olisi puhuttu työsopimusta tehtäessä eikä myöhemminkään, oli siten perätön.

Yli-Lauroselan talomuseo oli valmistettu puusta eikä siellä ollut palohälyttimiä. Museon valvojan asuminen kiinteistöllä oli tämän vuoksi välttämätöntä. Lisäksi museoviraston omistamien kulttuurihistoriallisten merkittävien rakennusten säilyminen ilkivallan kohteeksi joutumiselta toteutui parhaiten siten, alueella asuttiin pysyvästi. Myös useimmissa muissa museoviraston pienissä talomuseoissa edellytettiin museon valvojan tai vahtimestarin asumista kiinteistöllä. Museovirasto oli aikaisemminkin suhtautunut kielteisesti asumisvelvollisuudesta luopumiseen.

Hietikko oli kesällä 1991 suullisesti ja 10.9.1991 kirjallisesti tiedustellut lupaa muuttaa pois virka-asunnoksi määrätystä asunnostaan. Näihin tiedusteluihin museovirasto oli Hietikolle ilmoittanut, että hänen työsopimukseensa kuului asumisvelvollisuus kiinteistöllä ja että tämän ehdon oli katsottava muodostavan olennaisen osan työsuhdetta. Lisäksi Hietikolle oli ilmoitettu, että työsopimuksen yksipuoliseen muutokseen oli oltava irtisanomiseen verrattava erityisen painava syy. Muutos asumisvelvollisuuteen oli mahdollinen vain irtisanomalla voimassa oleva työsopimus ja tekemällä uusi sopimus. Museovirasto oli vielä ilmoittanut Hietikolle, että se edellytti Yli-Lauroselan talomuseon kiinteistönhoitajan edelleenkin asuvan kiinteistöllä eikä tulisi hyväksymään muutosta asumisvelvollisuuteen. Hietikon tiedustelu osoitti sen, että hän oli ollut tosiasiassa tietoinen asumisvelvollisuudesta.

Asumisvelvollisuus kiinteistöllä oli vakiintunut käytäntö museoviraston talomuseoissa ja se oli muodostanut siten työsuhteen ehdon myös Hietikon osalta.

Huolimatta museoviraston ilmoittamasta kannasta Hietikko oli 19.11.1991 irtisanonut vuokrasuhteensa työsuhdeasuntoonsa. Näin ollen museovirasto oli katsonut, että sillä oli työsopimuslain mukainen erityisen painava syy irtisanoa Hietikon työsuhde, koska tämä oli yksipuolisesti vastoin työnantajan suostumusta muuttanut työsuhteen ehtoja.

Menettely oli oikeuskäytännön mukainen. Tehtävää tai järjestelyä ei saanut työsopimuksen vastaisesti yksipuolisesti muuttaa ellei siihen ollut työnantajan ja työntekijän suostumusta tai irtisanomiseen oikeuttavaa erityisen painavaa syytä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Museovirasto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Valtion ammattiliitto VAL on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Juha Eljas Hietikko on museoviraston kanssa 11.9.1981 ja 11.4.1991 tekemiensä kirjallisten työsopimusten perusteella toiminut 31.8.1981 alkaen Ilmajoella olevan YliLauroselan talomuseon kiinteistönhoitajana. Hän on asunut talomuseon alueella olevassa palvelussuhdeasunnossa.

Hietikko on kesällä 1991 suullisesti ja 10.9.1991 kirjallisesti pyytänyt museovirastolta lupaa saada muuttaa palvelussuhdeasunnostaan noin puolen kilometrin päässä sijaitsevaan omaan asuntoonsa. Syyksi muuttoon Hietikko on ilmoittanut palvelussuhdeasunnon käymisen liian pieneksi hänen perheelleen. Hietikko on ilmoittanut olevansa valmis omalla kustannuksellaan asennuttamaan tarvittavat hälytyslaitteet talomuseon lämpökeskuksesta omaan asuntoonsa.

Vastatessaan 25.9.1991 Hietikon kirjalliseen tiedusteluun museovirasto on esittänyt, että Hietikon työsopimuksen mukaan hänen tehtäviinsä oli kuulunut tavanomaisten kiinteistöhoitotehtävien lisäksi sen valvominen, ettei museoalueella liikkunut asiaankuulumattomia henkilöitä eikä puistoalueella tehty ilkivaltaa. Museoviraston mukaan Hietikolle oli tämän vuoksi määrätty asumisvelvollisuus museokiinteistöllä ja tämän ehdon muodostavan olennaisen osan Hietikon työsuhdetta. Museovirasto on ilmoittanut edellyttävänsä kiinteistönhoitajan asuvan kiinteistöllä eikä ole hyväksynyt muutosta asumisvelvollisuuteen.

Museovirasto on työtuomioistuimessa ilmoittanut, että sen asessori oli antanut Hietikon suulliseen tiedusteluun samansisältöisen vastauksen. Kantajaliitto on myöntänyt museoviraston ilmoituksen oikeaksi.

Hietikon muutettua lokakuussa 1991 palvelussuhdeasunnostaan ja irtisanottua 20.11.1991 sitä koskevan vuokrasopimuksen museovirasto on 28.11.1991 irtisanonut Hietikon työsopimuksen päättymään 28.3.1992.

Irtisanomisen johdosta käydyssä neuvottelussa kantajaliitto on esittänyt muun muassa, ettei Hietikon työsopimuksessa ollut sovittu asumisvelvollisuudesta eikä työajan ulkopuolella tapahtuvasta valvonnasta museoalueella. Museovirasto on puolestaan katsonut, että Hietikon työsopimuksen ehdoksi suullisesti sovittu asumisvelvollisuus museokiinteistöllä muodosti olennaisen osan Hietikon työsuhdetta ja että Hietikon muutettua yksipuolisesti tätä työsuhteensa ehtoa museovirastolla oli ollut hyväksyttävä peruste irtisanoa työsopimus. Lisäksi museovirasto on esittänyt, että talomuseon sijainnista maanteiden muodostamassa kolmiossa johtuen kiinteistönhoitajan asuminen museoalueella oli erittäin tärkeää. Kun talomuseo oli osa kulttuuriperintöä ja sen vahingoittuminen ei ollut taloudellisesti korvattavissa, palvelussuhdeasunnosta muuttamista oli museoviraston mukaan joka tapauksessa pidettävä erityisen painavana syynä työsopimuksen irtisanomiseen.

Museovirasto oli 21.8.1978 esittänyt talomuseon vahtimestarin asunnon määräämistä virka-asunnoksi sillä perusteella, että museon vahtimestarin oli tehtäviensä luonteen vuoksi ehdottomasti asuttava museon välittömässä läheisyydessä. Opetusministeriö oli 25.4.1979 määrännyt asunnon virka-asunnoksi 1.1.1979 lukien. Valtion virkamiesasuntojen vuokrien määräämisperusteista 15.10.1964 annetun valtioneuvoston päätöksen mukaan virka-asunnolla tarkoitettiin asuntoa, jossa virkamies on virkatehtävien laadun tai niiden tarkoituksenmukaisen hoitamisen vuoksi velvollinen asumaan.

Museoviraston mukaan sen palveluksessa ollut isännöitsijä oli vuonna 1981 Hietikon työsopimuksen tekemisen yhteydessä suullisesti sopinut Hietikon kanssa tämän velvollisuudesta asua museoalueella. Kantajaliitto on myöntänyt, että isännöitsijä ja Hietikko olivat tuolloin keskustelleet jotakin asumisesta museon alueella, mutta kiistänyt, että asumisvelvollisuudesta olisi keskusteltu.

Museoviraston ja Hietikon välisissä kirjallisissa työsopimuksissa ei ole sovittu, että Hietikko olisi velvollinen asumaan museon alueella. Museovirasto ei ole vastoin kantajaliiton kiistämistä näyttänyt, että siitä olisi suullisesti sovittu isännöitsijän ja Hietikon kesken. Kun näyttönä suullisen sopimuksen olemassaolosta ei myöskään voida pitää sitä, että Hietikko on pyytänyt lupaa saada muuttaa palvelussuhdeasunnosta, on jäänyt selvittämättä, että asumisvelvollisuuden olisi sovittu olevan Hietikon työsopimuksen ehto. Perustetta ei ole myöskään katsoa asumisvelvollisuuden muodostuneen museoviraston esittämin tavoin työsuhteen kestäessä Hietikon työsopimuksen ehdoksi.

Museovirasto on niin ollen irtisanonut Hietikon työsopimuksen ilman irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä. Museovirasto on siten sopimuksen 12 §:n mukaan velvollinen suorittamaan Hietikolle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Asianosaisten ilmoituksen mukaan Hietikon kuukausipalkka on 7 505 markkaa.

Hietikko on ilmoittanut haluavansa jatkaa museoviraston palveluksessa entisissä tehtävissään. Museovirasto on puolestaan asian käsittelyn aikana ilmoittanut, ettei se suostu ottamaan Hietikkoa takaisin työhön, jollei tämä muuta takaisin museoalueella olevaan asuntoon. Työtuomioistuimen mielestä edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat kuitenkin olemassa siinäkin tapauksessa, ettei Hietikko suostu palvelussuhdeasuntoon muuttamaan.

Koska Hietikolle ei ole syntynyt vahinkoa, on olemassa irtisanomissuojasopimuksen 15 §:n mukaiset perusteet katsoa, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että museovirasto on menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä irtisanoessaan Hietikon työsopimuksen ja velvoittaa museoviraston suorittamaan Hietikolle korvaukseksi työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä 75 050 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 17.2.1992. Mikäli museovirasto antaa työsuhteen jatkua, korvausta ei ole lainkaan suoritettava.

Kanne hylätään enemmälti.

Museovirasto velvoitetaan korvaamaan Valtion ammattiliitto VAL r.y:n oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Tuulensuu, Leivo ja Pohja jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.