Labour court dismisses claim that irregular work hours must be counted for overtime pay calculations.

Näyttämättä oli jäänyt, että virkaehtosopimuksen viikottaisia lisä- ja ylityökorvauksia koskevat määräykset edellyttäisivät, että työajaksi sanottuja lisiä laskettaessa olisi luettava muu kuin virkaehtosopimuksen mukaan työajaksi katsottava aika. Siten virkamiehelle hänen työskennellessään liukuvassa työajassa yhdeltä viikonpäivältä syntynyt työajan vajaus oli vähennettävä virkaehtosopimuksen mukaan viikottaiseksi lisä- ja ylityökorvausajaksi laskettavasta ajasta. Sekä lisä- ja ylityökorvausaikaa koskenut vaatimus että liukuvassa työajassa syntyneen liukumasaldon oikaisua koskenut toissijainen vaatimus hylätty.

Kantaja Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Virastovirkamiesten työajasta 27.12.1989 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 TYÖAIKA

2 §. Säännöllinen työaika

Säännöllinen työaika on 1.9. - 31.5. välisenä aikana 7 1/4 tuntia vuorokaudessa ja 36 1/4 tuntia viikossa, ellei 5 - 7 §:ssä sovitusta johdu muuta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 §. Työajaksi laskettava aika

1. Työajaksi lasketaan työntekoon käytetty aika ja esimiehen määräyksestä valmiina työntekoa varten työpaikalla olemiseen kulunut aika. Jäljempänä 11 §:ssä tarkoitettua virkistystaukoa ei lasketa työajaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II LEPOAJAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 §. Virkistystauko

Virkamiehen ollessa työssä hänelle on viraston toimintaa keskeyttämättä varattava kello 11.00 13.30 välisenä aikana virkistystauko, jonka pituus on 1.9. - 31.5. välisenä aikana 1 tunti ja 1.6. - 31.8. välisenä aikana 3/4 tuntia.

III KORVAUKSET JA LISÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 §. Lisätyökorvaus

1. Sekä 2 §:ssä tarkoitettuna talvikautena että 3 §:ssä tarkoitettuna kesäkautena korvataan vuorokautisen työajan 7 tuntia 15 minuuttia vaan ei (7 tuntia 48 minuuttia, vuonna 1989 7 tuntia 44 minuuttia ja vuodesta 1990 alkaen) 7 tuntia 39 minuuttia ylittävä osa sekä, ellei 14-17 §:stä johdu muuta, viikottaisen työajan 36 tuntia 15 minuuttia vaan ei (39 tuntia, vuonna 1989 38 tuntia 40 minuuttia ja vuodesta 1990 alkaen) 38 tuntia 15 minuuttia ylittävä osa lisätyökorvauksella. 2. Lisätyökorvauksena annetaan virkamiehelle 1 momentissa tarkoitettua ylitystä vastaava vapaaaika viraston tai laitoksen toiminnan häiriintymättä. Vapaa-aika on pyrittävä antamaan täysinä työpäivinä. Vapaa-aika on annettava viimeistään lisätyön tekemistä seuraavan kalenterikuukauden aikana, ellei virkamiehen kanssa sovita sen antamisesta myöhemmin esimerkiksi vuosiloman yhteydessä. 3 § Mikäli vapaa-aikaa ei voida järjestää 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, maksetaan työtunnilta lisätyökorvauksena yksinkertainen tuntipalkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 §. Lisätyökorvaukseen oikeuttavan ajan laskenta

Edellä 13 - 16 §:ssä tarkoitetun viikottaisen lisätyökorvauksen laskennassa ei vuorokaudessa 7 1/4 tuntia ylittäviä työtunteja oteta mukaan laskettaessa sitä aikaa, joka ylittää 13 - 16 §:ssä sovitut viikottaiset tuntirajat 36 1/4, 29, 21 3/4 ja 14 1/2 tuntia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 §. Ylityökorvaukset

1. Vuorokautisen työajan (vuonna 1988 7 tuntia 48 minuuttia, vuonna 1989 7 tuntia 44 minuuttia ja vuodesta 1990 alkaen) 7 tuntia 39 minuuttia ylittävältä osalta maksetaan 2 ensimmäiseltä työtunnilta ylityökorvauksena 50 %:lla ja seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka.

2. Viikottaisen työajan (vuonna 1988 39 tuntia, vuonna 1989 38 tuntia 40 minuuttia ja vuodesta 1990 alkaen) 38 tuntia 15 minuuttia ylittävältä osalta maksetaan, ellei 19 §:stä muuta johdu, 8 ensimmäiseltä työtunnilta ylityökorvauksena 50 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta maksetaan 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka, riippumatta siitä, ylittävätkö ne säännöllisen vuorokautisen työajan vai eivät. Vuorokaudessa 1 momentissa mainitut tuntirajat ylittäviä työtunteja ei oteta mukaan laskettaessa sitä aikaa, joka ylittää tässä momentissa sovitun tuntirajan 38 tuntia 15 minuuttia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

20 §. Liukuva työaika työaikakorvausten laskennassa

Jos virkamies noudattaa liukuvaa työaikaa, ei hänen omasta aloitteestaan liukumarajojen puitteissa viraston tai laitoksen aukioloajan ulkopuolella tai virkistystaukoa lyhentäen työskentelemäänsä aikaa oteta mukaan laskettaessa tämän sopimuksen mukaisiin korvauksiin ja lisiin oikeuttavaa aikaa. Työskentely tällaisena liukuma-aikana otetaan huomioon laskettaessa korvauksiin ja lisiin oikeuttavaa aikaa vain, jos työskentely perustuu asianmukaiseen määräykseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on lausunut, että Uudenmaan lääninverovirastossa oli syntynyt erimielisyys virastovirkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 13, 18 ja 20 §:n soveltamisesta suoritettaessa Tuula Palolle viikottaista lisä- ja ylityökorvausta 10. - 16.12.1990 väliseltä ajalta.

Palo oli työskennellyt kyseisellä viikolla maanantaina 10.12. ja tiistaina 11.12. kello 7 - 21, keskiviikkona 12.12. kello 8.28 - 21, torstaina 13.12. kello 7 - 21, perjantaina 14.12. kello 8.55 - 15.16 ja lauantaina 15.12. kello 7.47 - 15.

Lääninverovirastossa oli käytössä liukuva työaika. Sen mukaan kiinteä työaika talvikautena 1.9. - 31.5. oli kello 8 - 16.15. Työaika voi alkaa kello 7 - 9 ja päättyä kello 15.15 - 17.15. Liukumasaldo voi olla enintään viisi tuntia viikottaista säännöllistä työaikaa ylittävä tai alittava.

Lääninverovirasto ei ollut maksanut Palolle viikottaista lisä- ja ylityökorvausta kaikilta lauantaina 15.12.1990 tehdyiltä työtunneilta, vaan niistä oli vähennetty se työajan vajaus, joka liukuvan työajan puitteissa oli syntynyt perjantaina 14.12.1990. Tämä työajan vajaus oli vähentänyt lisäksi Palon viikottaista liukumasaldoa.

Palolle oli kaikilta lauantaina 15.12.1990 tehdyiltä työtunneilta maksettava tehdyn virkaehtosopimuksen 13 ja 18 §:n edellyttämät lisä- ja ylityökorvaukset. Perjantaina 14.12.1990 liukuman puitteissa syntynyttä työajan vajausta ei voida vähentää lauantaina 15.12.1990 tehdyistä työtunneista. Koska perjantaina 14.12.1990 syntynyt työajan vajaus vähensi lisäksi Palon liukumasaldoa, häntä rangaistiin työajan vajauksesta kahteen kertaan, jos se vielä vähennettiin viikottaisista lisä- ja ylityötunneista.

Mikäli vastoin edellä esitettyä kantaa katsottaisiin, että lisä- ja ylityökorvausta laskettaessa perjantaina 14.12.1990 liukuman puitteissa syntynyt vajaus oli vähennettävä lauantaina 15.12.1990 tehdyistä viikottaisista lisä- ja ylityötunneista, tuli Palon liukumasaldo oikaista siten, että perjantain 14.12.1990 työajan vajaus ei vähentänyt hänen liukumasaldoaan.

Asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen edellyttämissä paikallis- ja keskusneuvotteluissa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan virastovirkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 13, 18 ja 20 §:n oikeaksi sisällöksi sen, että Tuula Palolla on kaikilta lauantaina 15.12.1990 tehdyiltä työtunneilta oikeus virkaehtosopimuksen 13 ja 18 §:n mukaisiin lisä- ja ylityökorvauksiin, tai ainakin toissijaisesti oikeus saada viikkoa 10. - 16.12.1990 koskeva liukumasaldonsa oikaistuksi siten, että perjantaina 14.12.1990 liukuman puitteissa syntynyt työajan vajaus ei vähentänyt liukumasaldoa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että Palo oli työskennellyt 10. ja 16.12.1990 välisenä aikana kanteessa ilmoitettuina kellonaikoina. Hänen työaikansa oli maanantaina 10.12. ollut 13 tuntia 30 minuuttia, tiistaina 11.12. 13 tuntia 30 minuuttia, keskiviikkona 12.12. 12 tuntia 2 minuuttia, torstaina 13.12. 13 tuntia 30 minuuttia, perjantaina 14.12. 5 tuntia 50 minuuttia ja lauantaina 15.12. 7 tuntia 13 minuuttia. Virkaehtosopimuksen 13, 17 ja 18 §:n mukaisesti Palolle oli suoritettu sanotulta ajalta päivittäistä lisätyökorvausta maanantailta, tiistailta, keskiviikolta ja torstailta kultakin 24 minuutilta. Edelleen hänelle oli suoritettu 50 prosentilla korotettua vuorokautista ylityökorvausta maanantailta, tiistailta, keskiviikolta ja torstailta 2 tunnilta ja 100 prosentilla korotettua vuorokautista ylitökorvausta maanantailta, tiistailta ja torstailta 3 tunnilta 51 minuutilta sekä keskiviikolta 2 tunnilta 23 minuutilta.

Virkaehtosopimuksen 17 §:n mukaisesti viikottaisen lisätyökorvauksen laskennassa ei vuorokaudessa 7 tuntia 15 minuuttia ylittäviä työtunteja otettu mukaan laskettaessa sitä aikaa, joka ylitti sovitun viikottaisen tuntirajan 36 tuntia 15 minuuttia. Näin viikottaista lisätyöaikaa oli Palolle kertynyt maanantailta, tiistailta, keskiviikolta ja torstailta 7 tuntia 15 minuuttia, perjantailta 5 tuntia 50 minuuttia ja lauantailta 7 tuntia 13 minuuttia eli yhteensä 42 tuntia 3 minuuttia. Viikottaisena lisätyönä hänelle oli korvattu säännöllisen työajan 36 tuntia 15 minuuttia ylitys 5 tuntia 48 minuuttia.

Virkaehtosopimuksen 18 §:n 2 momentin mukaisesti viikottaisen ylityökorvauksen laskennassa ei vuorokaudessa 7 tuntia 39 minuuttia ylittäviä työtunteja otettu mukaan laskettaessa sitä aikaa, joka ylitti sovitun ylityörajan 38 tuntia 15 minuuttia. Näin viikottaista ylityökorvausaikaa oli kertynyt Palolle maanantailta, tiistailta, keskiviikolta ja torstailta 7 tuntia 39 minuuttia, perjantailta 5 tuntia 50 minuuttia ja lauantailta 7 tuntia 13 minuuttia eli yhteensä 43 tuntia 39 minuuttia. Viikottaisena ylityönä korvattiin 38 tuntia 15 minuuttia ylittävä osuus 5 tuntia 24 minuuttia.

Viikottaista lisä- ja ylityökorvausta laskettaessa perjantaille 14.12.1990 ei ollut mahdollista merkitä virkaehtosopimuksen 2 §:n mukaista säännöllistä työaikaa 7 tuntia 15 minuuttia, koska Palo oli perjantaina työskennellyt vain kello 8.55 - 15.16. Työpaikalleen saapumiseen kello 8.55 ja sieltä poistumiseen kello 15.15 jälkeen Palolla oli ollut oikeus, koska lääninverovirastossa oli ollut käytössä niin sanottu liukuva työaika. Viikottaiseen lisä- ja ylityökorvaukseen oikeuttavaa aikaa laskettaessa otettiin huomioon vain virkamiehen todella tekemät työtunnit. Liukuvan työajan puitteissa tehdyt vajaat työpäivät pienensivät aina sanottuja korvauksia. Tämä oli ollut valtiolla myös vakiintunut käytäntö virastotyöaikaa noudattavien virkamiesten ja työntekijäin korvauksia laskettaessa.

Sanottu käytäntö oli saanut ilmaisunsa myös verohallituksen 13.5.1987 antamissa ohjeissa ylityökorvausten laskennasta. Ohjeiden mukaan liukuvaa työaikaa noudattavien virastojen osalta sellaisella viikolla, jolla henkilö teki ylitöitä, joko yhtenä tai useampana päivänä, merkittiin niiden työskenneltyjen viraston aukiolopäivien osalta, joina ylityötä ei tehty, päivän työajaksi todellinen tehty työaika, kuitenkin enintään 7 tuntia 15 minuuttia talviaikana ja 6 tuntia 30 minuuttia kesäaikana ja liukumasaldo (- tai +) otettiin huomioon liukuvan työajan järjestelmässä. Myös kiistan kohteena olevassa lääninverovirastossa oli noudatettu verohallituksen ohjeen mukaista käytäntöä.

Virkaehtosopimuksen 9 §:n 1 momentin mukaan työajaksi laskettiin työntekoon käytetty aika ja esimiehen määräyksestä valmiina työntekoa varten työpaikalla olemiseen kulunut aika. Poissaoloa työpaikalta, vaikka se olisikin tapahtunut liukumarajojen puitteissa, ei luonnollisestikaan voitu katsoa työntekoon käytetyksi ajaksi. Viikottainen lisä- ja ylityökorvaus suoritettiin virkaehtosopimuksen 13 ja 18 §:n mukaan puolestaan sovitun "työajan ylittäviltä osin". Samoin virkaehtosopimuksen 17 §:ssä ja 18 §:n 2 momentissa todettiin, että viikottaiset lisä- ja ylityökorvaukset laskettiin sovitut tuntirajat "ylittäviltä työtunneilta". Myös sanottujen määräysten sanamuoto osoitti tarkoituksena olleen, että vain viikon todelliset työtunnit (virkaehtosopimuksen 9 §:n mukainen työajaksi laskettava aika) otettiin huomioon viikottaisia lisä- ja ylityökorvauksia laskettaessa.

Lisä- ja ylitöiden korvaaminen perustui työnantajan antamaan ylityömääräykseen. Näin oli luonnollista, ettei virkamiehen liukuvan työajan puitteissa omaehtoisesti tekemä aika vaikuttanut laskettavan viikon työaikakorvauksiin. Virkaehtosopimuksen 20 §:n mukaan, jos virkamies noudatti liukuvaa työaikaa, ei hänen omasta aloitteestaan liukumarajojen puitteissa viraston tai laitoksen aukioloajan ulkopuolella tai virkistystaukoa lyhentäen työskentelemäänsä aikaa otettu mukaan laskettaessa tämän sopimuksen mukaisiin korvauksiin ja lisiin oikeuttavaa aikaa.

Virkaehtosopimuksen 20 §:n mukaisesti Palon etukäteen vapaaehtoisesti tekemiä tunteja ei voitu vajaan perjantaipäivän 14.12.1990 osalta ottaa täydennyksenä huomioon laskettaessa kyseisen viikon työaikakorvauksia. Likkuvan työajan työaikasaldoilla ei ollut sopimuksen mukaan mitään merkitystä virastovirkamiesten työaikakorvauksia laskettaessa.

Kun Palolle ei ollut kertynyt tehtyjä työtunteja torstailta 7 tuntia 15 minuuttia, vaan ainoastaan 5 tuntia 50 minuuttia, oli kanteen vaatimukset virkaehtosopimuksen 13 ja 18 §:n mukaisten viikottaisten lisä- ja ylityökorvausten maksamisesta perusteettomina hylätä.

Työajasta valtion virastoissa ja laitoksissa annetun asetuksen (294/60) 2 §:n 3 momentin mukaan asianomainen ministeriö päätti liukuvasta työajasta. Liukuvan työajan käyttöönotosta, noudatetuista liukumarajoista, tasoitusjaksoista ynnä muista sellaisista seikoista ei ollut sovittu virkaehtosopimuksin. Näin ollen kanteen toissijainen vaatimus siitä, että Palolla olisi oikeus saada liukumasaldonsa oikaistuksi siten, että perjantaina syntynyt työajan vajaus ei vähentäisi liukumasaldoa, oli virkaehtosopimuksiin perustumaton ja tuli tällä perusteella hylätä tai jättää tutkimatta.

Virastotyöaikasopimuksen 5.12.1990 annettujen soveltamismääräysten 20 §:n mukaan, jos virkamies esimiehen määräyksestä joutuu työskentelemään siten, ettei hän voisi noudatettavan liukuvan työajan puitteissa tasoittaa samalla viikolla ennen sanotun määräyksen tiedokseen saamista omasta aloitteestaan liukumarajojen puitteissa viraston tai laitoksen aukioloajan ulkopuolella tai virkistystaukoa lyhentäen työskentelemäänsä aikaa, hän saa liukuvaa työaikaa koskevien ohjeiden estämättä siirtää muutoin tasoittamatta jäävän tällaisen ajan tasoitettavaksi myöhemmin, neljän seuraavan viikon kuluessa.

Palon tapauksessa edellä sanottu ohje tarkoitti sitä, että mikäli Palo ylitöiden takia olisi ollut vaarassa menettää liukumarajojen puitteissa aiemmin keräämänsä tuntimäärän, hän olisi voinut siirtää tunnit pidettäviksi seuraavilla viikoilla. Palon liukumasaldo ei kuitenkaan ollut ollut vaarassa ylittyä, joten hänellä ei ollut ollut tämän takia tarvetta siirtää liukumatunteja seuraaville viikoille. Palo olikin täysin omaehtoisesti halunnut perjantaina työskennellä vain kello 8.55 - 15.16. Samalla hän oli myös virkaehtosopimuksen mukaisesti tasannut viikolla 50 kertyneitä lisä- ja ylityötunteja. Näin ollen mitään muutakaan syytä Palon liukumasaldon oikaisuun ei ollut ollut olemassa ja kanteen toissijainen vaatimus tuli, mikäli se otettaisiin tutkittavaksi, perusteettoma hylätä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen ensisijaisen vaatimuksen hylkäämistä ja toissijaisen vaatimuksen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai, mikäli se tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on vielä lausunut, että valtiovarainministeriön kanta merkitsi sitä, että Palo joutui tekemään kahteen kertaan sen työajan vajauksen, joka hänelle oli syntynyt liukuman puitteissa perjantaina 14.12.1990. Jos kyseisen perjantain säännölliseksi työajaksi viikottaista lisä- ja ylityötä laskettaessa merkittiin 5 tuntia 50 minuuttia, Palon oli työskenneltävä "ilmaiseksi" 1 tunti 25 minuuttia lauantaina 15.12.1990, ja tämän lisäksi hänen liukumasaldoonsa jäi tämä 1 tunnin 25 minuutin vajaus, joka hänen oli myöhemmin tehtävä sisään. Tällaisen tulkinnan mahdollistaminen ei ollut voinut olla sopimusosapuolten tarkoituksena.

Virkaehtosopimukseen ei sisältynyt nimenomaista määräystä siitä, miten liukuman puitteissa syntynyt säännöllisen työajan vajaus vaikuttaisi viikottaista lisä- ja ylityötä laskettaessa. Virkaehtosopimuksen 20 §:n määräyksen sanamuodosta oli pääteltävissä, että se koski vain niitä tapauksia, joissa virkamiehen liukumasaldo ylitti säännöllisen työajan. Sopimusmääräyksen sanamuoto ei antanut selvää vastausta siihen, miten liukuman rajoissa syntynyt säännöllisen työajan vajaus vaikutti virastovirkamiesten työaikakorvausten laskentaan.

Virkaehtosopimuksen 20 §:n määräyksen tarkoitusta vastaava tulkinta oli, että liukumarajojen puitteissa syntyvää säännöllisen työajan vajausta käsiteltiin viikottaista lisä- ja ylityötä laskettaessa samojen periaatteiden mukaisesti kuin liukumarajojen puitteissa syntyvää säännöllisen työajan ylitystä. Tämä tarkoitti sitä, että liukumarajoissa syntyneen säännöllisen työajan vajauksen täyttäminen tapahtui normaalisti liukuman puitteissa eikä sitä viikottaista lisä- ja ylityötä laskettaessa otettu huomioon. Tämä tulkinta esti sen, että virkamies joutuisi Palon tapausta vastaavissa tilanteissa täyttämään liukuvan työajan käytöstä syntyvän työajan vajauksen kahteen kertaan. Tällainen työajan vajaus oli, toisin kuin esimerkiksi luvaton poissaolo, katsottavissa työaikakorvauksia laskettaessa tehdyksi työajaksi, koska se liukuman rajoissa jouduttiin joka tapauksessa tekemään takaisin.

Valtiovarainministeriön kannan mukainen tulkinta ei ollut muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi lääninverovirastossa. Verovirkailijain Liitto r.y. ei ollut hyväksynyt verohallituksen 13.5.1987 antamia soveltamisohjeita, vaan liitto oli jäänyt odottamaan käytännössä sellaista tapausta, jonka avulla verohallituksen kiistanalainen soveltamisohje olisi ollut riitautettavissa koko verohallinnon osalta. Palon tapaus oli ollut ensimmäinen liiton tietoon tullut tapaus, jossa kiistanalaista soveltamisohjeen kohtaa oli käytännössä sovellettu soveltamisohjeen edellyttämällä tavalla. Välittömän neuvonpidon pöytäkirjasta ei ollut pääteltävissä, että valtiovarainministeriön kannan mukainen tulkinta olisi muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi lääninverovirastossa. Virasto oli perustellut kantaansa verohallituksen antamilla ohjeilla. Vakiintuneeseen käytäntöön pöytäkirjassa ei ollut vedottu.

Valtiovarainministeriön kannan mukaisesta tulkinnasta ei ollut voinut muodostua vakiintunutta käytäntöä valtiolla. Esillä oleva tapaus oli ollut ensimmäinen, joka oli tullut kantajapuolen tietoon, ja se oli heti riitautettu. Valtiovarainministeriön kannan tueksi ei löytynyt selviä perusteita virkaehtosopimuksesta eikä sen soveltamisohjeista, joten perustetta, jonka nojalla vakiintunut käytäntö olisi päässyt muotoutumaan, ei ollut olemassa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, valtiovarainministeriö 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Uudenmaan lääninveroviraston palveluksessa oleva Tuula Palo on 10. - 16.12.1990 tehnyt työtä niin sanottua liukuvaa työaikaa noudattaen maanantaina 10.12. ja tiistaina 11.12. kello 7 - 21, keskiviikkona 12.12. kello 8.28 - 21, torstaina 13.12. kello 7 - 21, perjantaina 14.12. kello 8.55 - 15.16 ja lauantaina 15.12. kello 7.47 - 15. Palolle on sanotulta ajalta suoritettu vuorokautista lisätyökorvausta maanantailta, tiistailta, keskiviikolta ja torstailta 24 minuutilta ja 50 prosentilla korotettua vuorokautista ylityökorvausta maanantailta, tiistailta, keskiviikolta ja torstailta 2 tunnilta sekä 100 prosentilla korotettua vuorokautista ylityökorvausta maanantailta, tiistailta ja torstailta 3 tunnilta 51 minuutilta sekä keskiviikolta 2 tunnilta 23 minuutilta.

Lääninverovirastossa on syntynyt erimielisyys Palolle virkaehtosopimuksen 13, 18 ja 20 §:n nojalla mainitulta ajalta suoritettavasta viikottaisesta lisä- ja ylityökorvauksesta.

Palolle on työnantajan laskelman mukaan kertynyt viikottaista lisätyökorvausaikaa maanantailta, tiistailta, keskiviikolta ja torstailta 7 tuntia 15 minuuttia, perjantailta 5 tuntia 50 minuuttia ja lauantailta 7 tuntia 13 minuuttia eli yhteensä 42 tuntia 3 minuuttia. Työnantaja on korvannut Palolle viikottaisena lisätyönä säännöllisen työajan 36 tunnin 15 minuutin ylityksen 5 tuntia 48 minuuttia. Lisäksi Palolle on työnantajan laskelman mukaan kertynyt viikottaista ylityökorvausaikaa maanantailta, tiistailta, keskiviikolta ja torstailta 7 tuntia 39 minuuttia, perjantailta 5 tuntia 50 minuuttia ja lauantailta 7 tuntia 13 minuuttia eli yhteensä 43 tuntia 39 minuuttia. Työnantaja on korvannut Palolle viikottaisena ylityönä 38 tuntia 15 minuuttia ylittävän osuuden 5 tuntia 24 minuuttia.

Kanteen mukaan Palolle ei ole maksettu viikottaista lisä- ja ylityökorvausta kaikilta lauantaina 15.12.1990 tehdyiltä työtunneilta, vaan on niistä vähennetty se työajan vajaus, joka liukuvan työajan puitteissa on kertynyt perjantailta 14.12.1990. Perjantaina 14.12 1990 liukuman puitteissa syntynyttä työajan vajausta ei olisi saanut vähentää lauantaina 15.12.1990 tehdyistä työtunneista, vaan kaikilta lauantaina 15.12.1990 tehdyiltä työtunneilta olisi tullut maksaa virkaehtosopimuksen 13 ja 18 §:n edellyttämät lisä- ja ylityökorvaukset.

Valtiovarainministeriön mukaan viikottaiseen lisä- ja ylityökorvaukseen oikeuttavaa aikaa laskettaessa on otettava huomioon vain virkamiehen todella tekemät työtunnit, jolloin liukuvan työajan puitteissa tehdyt vajaat työpäivät aina pienentävät sanottuja korvauksia.

Viikottaista lisä- ja ylityökorvausta koskevissa virkaehtosopimuksen 13, 17 ja 18 §:n määräyksissä on lähdetty siitä, että korvaukset tulee maksaa virkaehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetun säännöllisen työajan ylittävältä ajalta. Virkaehtosopimuksen 9 §:n 1 kohdan pääsäännön mukaan työajaksi lasketaan työntekoon käytetty aika ja esimiehen määräyksestä valmiina työntekoa varten työpaikalla olemiseen kulunut aika. Palo on perjantaina 14.12.1990 käyttänyt työntekoon virkaehtosopimuksen viimeksi mainitun määräyksen mukaan työajaksi laskettavaa aikaa 5 tuntia 50 minuuttia.

Virkaehtosopimuksen 20 §:n mukaan ei liukuvaa työaikaa noudattavan virkamiehen omasta aloitteestaan liukumarajojen puitteissa viraston tai laitoksen aukioloajan ulkopuolella tai virkitystaukoa lyhentäen työskentelemää aikaa oteta mukaan laskettaessa virkehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin ja lisiin oikeuttavaa aikaa. Määräys koskee siis sanamuotonsa mukaisesti vain viraston tai laitoksen aukioloajan ulkopuolella tai virkistystaukoa lyhentäen työskenneltyä aikaa. Mikäli työaika on alitettu, tulkinnassa on työtuomioistuimen mielestä otettava huomioon virkaehtosopimuksen työaikaa koskevien 2 ja 9 §:n määräykset.

Valtiovarainministeriön 5.12.1990 antamien virastotyöaikasopimuksen soveltamismääräysten 20 §:n mukaan, jos virkamies esimiehen määräyksestä joutuu työskentelemään siten, ettei hän voisi noudatettavan liukuvan työajan puitteissa tasoittaa samalla viikolla ennen sanotun määräyksen tiedokseen saamista omasta aloitteestaan liukumarajojen puitteissa viraston tai laitoksen aukioloajan ulkopuolella tai virkistystaukoa lyhentäen työskentelemäänsä aikaa, hän saa liukuvaa työaikaa koskevien ohjeiden estämättä siirtää muutoin tasoittamatta jäävän tällaisen ajan tasoitettavaksi myöhemmin, neljän seuraavan viikon kuluessa.

Verohallituksen 13.5.1987 antamien ylityökorvausten laskentaa koskevien ohjeiden mukaan liukuvaa työaikaa noudattavien virastojen osalta sellaisella viikolla, jolla henkilö tekee ylitöitä joko yhtenä tai useampana päivänä, merkitään niiden työskenneltyjen viraston aukiolopäivien osalta, joina ylityötä ei tehdä, päivän työajaksi todellinen tehty työaika ja liukumasaldo otetaan huomioon liukuvan työajan järjestelmässä. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan toimihenkilöpuoli ei ole hyväksynyt verohallituksen mainittua soveltamisohjetta.

Palo on oma-aloitteisesti perjantaina 14.12. työskennellyt liukuvassa työaikajärjestelmässä siten, että hänelle on säännölliseen vuorokautiseen työaikaan verrattuna syntynyt 1 tunnin 25 minuutin työajan vajaus. Näyttämättä on jäänyt, että lisätyökorvausta ja ylityökorvauksia laskettaessa työajaksi olisi luettava muu kuin virkaehtosopimuksen 9 §:n mukaan työajaksi katsottava aika. Näin ollen perjantailta 14.12. syntynyt työajan vajaus on vähennettävä virkaehtosopimuksen 13 §:n mukaan viikottaiseksi lisätyökorvausajaksi ja 18 §:n 2 momentin mukaan viikottaiseksi ylityökorvausajaksi laskettavasta ajasta.

Liukuvaa työaikaa koskevan liukumasaldon laskemisesta ei ole olemassa määräyksiä virkaehtosopimuksessa. Näyttämättä on jäänyt, että Palolla olisi virkaehtosopimuksen määräyksiin perustuvaa oikeutta kanteessa toissijaisesti vaadittuun liukumasaldon oikaisuun.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa valtiovarainministeriö pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Ekuri, Korpela ja Lehto-Kannisto jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.