Labour court dismisses claim for overtime pay when employer adjusts work schedule within management rights.

Puolustusvoimien palveluksessa olevan virkamiehen kolmiviikkoisjakson suunniteltu työaika oli eräänä päivänä ylittynyt. Jakson työtuntimäärän tasoittamiseksi hänen työaikaansa oli toisena päivänä lyhennetty vastaavalla ajalla. Ainakin vähäisen muutoksen tekeminen työaikataulukkoon kuului työnantajan työnjohto-oikeuteen. Virkamiehellä ei ollut oikeutta ylityökorvaukseen.

Kysymys myös siitä, miten tieto työajan järjestelystä oli annettava.

Kanne hylätty.

Kantaja Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta 27.12.1989 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖAIKA

2 §. Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on (vuonna 1988 117 tuntia, vuonna 1989 116 tuntia ja vuodesta 1990 alkaen) 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon työjaksossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §. Työajaksi laskettava aika

Työajaksi lasketaan, mikäli työajan laskemisesta ei ole erikseen toisin säädetty, määrätty tai sovittu a) viikko- tai päiväpalvelusohjelman taikka muun vastaavan määräyksen mukainen työaika vähennettynä lepoajalla (ruokailutauko) edellyttäen, että virkamiehellä on tauon aikana oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus poistua palvelustehtävästään, sekä b) kaikki se aika, minkä virkamies on esimiehen käskystä ollut työssä, vaikka se poikkeaisikin a)-kohdan määräyksistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III KORVAUKSET JA LISÄT

13 §. Ylityökorvaus

(Vuonna 1988) säännöllisen työajan (117 tuntia ylittäviltä 18 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 %:lla ja seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Vastaava korvaus maksetaan vuonna 1989 116 tuntia ylittäviltä ja vuodesta 1990 alkaen) 114 tuntia 45 minuuttia ylittäviltä 18 ensimmäiseltä työtunnilta. Seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pääesikunnan antamiin puolustusvoimien virkamiesten työaikaa koskeviin soveltamisohjeisiin sisältyy muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V ERINÄISET OHJEET

1 § Työaikajärjestelyt

1. Työajan tarkoituksenmukaisella järjestelyllä tarkoitetaan työaikojen suunnittelua palvelusohjelmien puitteissa niin, että jo etukäteen varaudutaan tiedossa oleviin normaalia pitempää työaikaa vaativiin palvelustehtäviin. Työajan tasoittaminen työjaksoon suunnitellulla/sijoitetulla vapaalla tulee ottaa huomioon jo viikottaisen palveluksen järjestelyssä. Työajat on suunniteltava siten, että virkamiehellä hänen ollessaan työpaikalla on todella työtä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Ylityön teettäminen on rajoitettava koskemaan vain ennalta arvaamattomia, pakollisia tapauksia, joissa tehtäviä ei voida siirtää. Virkamiesten kesken pitää pyrkiä järjestämään työaikojen pituudet tasapuolisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Vuorokautinen työaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Tieto työajan järjestelystä tulee pääsääntöisesti antaa virkamiehelle hyvissä ajoin, viimeistään kyseistä työpäivää edeltävän työpäivän normaalina virka-aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on valtiovarainministeriötä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Viestivarikossa oli syntynyt erimielisyys puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 13 §:n mukaisten ylityökorvausten suorittamisesta värvätty Antti Immoselle kolmiviikkoisjaksolla 27.5. - 16.6.1991. Immosen työajaksi oli suunniteltu kyseiselle kolmiviikkoisjaksolle 114 tuntia 45 minuuttia. Suunnitelmasta poiketen Immonen oli joutunut osallistumaan hälytysharjoitukseen tiistaina 11.6.1991. Harjoituksen vuoksi Immosen suunniteltu työaika oli ylittynyt kolmella tunnilla.

Viestivarikko oli muuttanut Immosen työaikataulukkoa tasoittamalla hänen työaikansa kolmiviikkoisjakson tuntimäärään 114 tuntia 45 minuuttia siten, että Immosen kolmiviikkoisjakson viimeinen työvuoro, jonka työaikataulukon mukainen päättymisaika oli ollut sunnuntaina 16.6.1991 kello 7, oli määrätty päättymään kello 4.

Työaikataulukon muutoksesta ei ollut ilmoitettu Immoselle henkilökohtaisesti, vaan hän oli saanut muutoksesta välikäsien kautta tiedon ennen kyseisen työvuoron alkua. Immonen oli noudattanut tietoonsa tullutta esimiehen käskyä ja poistunut työstä 16.6.1991 kello 4. Immonen oli ollut työvuorotaulukon mukaisella vapaalla keskiviikon 12.6., torstain 13.6. ja perjantain 14.6.1991.

Immonen ei ollut hyväksynyt työaikataulukon muutosta, vaan hän oli edellyttänyt, että hälytysharjoituksen aiheuttama työ olisi tullut korvata hänelle ylityönä.

Viestivarikko oli perustellut työaikataulukon muutosta haitta- ja ylitöihin käytettävissä olevien varojen puutteella.

Asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen edellyttämissä paikallis- ja keskusneuvotteluissa.

Puolustusvoimien työaikasopimukseen ei sisältynyt työaikataulukon muuttamista koskevia nimenomaisia määräyksiä. Lähtökohtana oli kuitenkin pidettävä, että vahvistettua työaikataulukkoa oli noudatettava, jollei sen muuttamiseen ollut riittäviä perusteita. Sopimuksen sisältönä ei voinut olla, että työnantaja aina halutessaan ja ilman perusteita saattoi muutella vahvistamiaan työaikataulukoita.

Jollei erityisesti muuta ollut sovittu, voitiin puolustusvoimien työaikasopimuksen soveltamisessa tukeutua työaikalain ja -sopimusten periaatteisiin. Työaikataulukon muutosperusteen riittävyyttä arvioitaessa voitiin ottaa huomioon työaikalain 20 b §:stä ilmenevät periaatteet. Immosen tapauksessa oli katsottava, että hänen työaikataulukkonsa muuttamiseen ei ollut ollut riittäviä perusteita. Immosen työaikataulukkoa olisi voitu muuttaa vain hänen suostumuksellaan tai töiden järjestelyihin liittyvästä painavasta syystä. Haitta- ja ylitöihin käytettävissä olevien varojen puute ei voinut olla töiden järjestelyihin liittyvä painava syy, joka oikeuttaisi työaikataulukon muuttamiseen. Immosen suorittamassa vartiointityössä ei ollut tapahtunut toiminnallisia muutoksia. Vartiointitarvetta oli ollut 16.6.1991 myös kello 4 - 7, minkä vuoksi liiton edustajat paikallisneuvotteluissa olivat korostaneet, että yövuoroja ei olisi tullut vartiointiturvallisuuden vuoksi vähentää.

Pääesikunnan antamien soveltamisohjeiden mukaan ylityön teettäminen oli rajoitettava koskemaan vain ennalta arvaamattomia, pakollisia tapauksia, joissa tehtäviä ei voitu siirtää. Immosen tapauksessa oli kyse tämän soveltamisohjemääräyksen tarkoittamasta tilanteesta. Hälytysharjoitus oli luonteensa mukaisesti toimeenpantu ilman ennakkovaroitusta ja yllätyksellisesti.

Ennen Immosen tapausta hälytysharjoitusten aiheuttamat ylimääräiset työtunnit oli Viestivarikossa aina korvattu soveltamisohjeisiin perustuen ylityönä. Työajan tasaamista työaikajakson säännölliseen työaikaan oli käytetty ennakolta tiedossa oleviin sotaharjoituksiin liittyen. Soveltamisohjeiden mukaisesti näihin tiedossa oleviin normaalia pitempää työaikaa vaativiin palvelustehtäviin varauduttiin jo etukäteen ja työajan tasoittaminen työjaksoon otettiin huomioon jo viikottaisen palveluksen järjestelyssä.

Puolustusvoimien työaikasopimusta koskevien soveltamisohjeiden mukaan pääsääntönä oli, että tieto työajan järjestelystä tuli antaa virkamiehelle hyvissä ajoin. Viimeistään tällainen tieto oli annettava kyseistä työpäivää edeltävän työpäivän normaalina virka-aikana. Tieto työajan järjestelyistä ei ollut tullut Immoselle riittävän ajoissa.

Koska Viestivarikolla ei ollut ollut riittäviä perusteita muuttaa Immosen työaikataulukkoa eikä Immonen ollut saanut riittävän ajoissa tietoa työvuoron muuttamisesta, tuli Immoselle hälytysharjoituksen yhteydessä vahvistetusta työaikataulukosta poikkeavasti syntynyt ylityö korvata puolustusvoimien työaikasopimuksen 13 §:n mukaisesti rahana.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan puolustusvoimien virkamiesten työajasta 27.12.1989 tehdyn virkaehtosopimuksen 13 §:n oikeaksi sisällöksi, että värvätty Antti Immosella oli kolmiviikkoisjaksolta 27.5. - 16.6.1991 oikeus edellä mainitun sopimuskohdan edellyttämään ylityökorvaukseen kolmelta työtunnilta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kiistanalaisessa tapauksessa Immonen oli poistunut työpaikaltaan 16.6.1991 kello 4 tasoittaakseen äkilliseen hälytysharjoitukseen 11.6. käytetyn työajan eli kolme tuntia. Immosen käytettyä hänelle suotua mahdollisuutta poistua kolmea tuntia aiemmin työpaikaltaan hänen työajakseen kolmiviikkoisjaksolla 27.5. - 16.6.1991 oli muodostunut 114 tuntia 45 minuuttia. Täten hänelle ei ollut muodostunut puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 13 §:n mukaisesti korvattavaa ylityötä.

Ylityökorvauksia ei voitu laskea työaikataulukon perusteella, vaan tilannetta oli tarkasteltava jakson jälkeen lähtökohtana toteutunut tilanne eli kuinka monta tuntia oli käytetty työntekoon ja laskettava työajaksi.

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehtyyn virkaehtosopimukseen ei sisältynyt työaikataulukon muuttamista koskevia nimenomaisia määräyksiä. Puolustusvoimien virkamiehet olivat sanotun virkaehtosopimuksen 2 §:n mukaisesti aina velvollisia työskentelemään yli säännöllisen työajan silloin, kun asianomainen esimies katsoi sen erityisestä palvelussyystä tarpeelliseksi. Jotta virkamiehet voisivat varautua ennalta tiedossa oleviin ylitöihin ja muihin työajan järjestelyihin, oli puolustusvoimien työaikasopimuksen soveltamisohjeiden 5 luvun 2 §:n 3 kohdassa todettu, että tieto työajan järjestelystä tuli pääsääntöisesti antaa virkamiehelle hyvissä ajoin, viimeistään kyseistä työpäivää edeltävän työpäivän normaalina virka-aikana. Työnantajan antama määräys työajan järjestelyistä oli virkamiestä velvoittava, vaika sitä ei olisi kyetty antamaan virkamiehelle tiedoksi sanottua pääsääntöä noudattaen.

Immosen tapauksessa työaikataulukon muuttaminen oli toteutettu siten, että työvuoron päättymisajankohtaa oli varhennettu kolmella tunnilla, joten tieto muutoksista oli kyetty antamaan hänelle jo tämän takia puolustusvoimien työaikasopimuksen soveltamisohjeen edellyttämällä tavalla riittävän ajoissa. Työnantajan käsityksen mukaan Immonen oli saanut tiedon järjestelyistä perjantaina 14.6.1991. Tiedon perille toimittamisessa oli ollut vaikeuksia, koska Immonen oli 12. - 14.6.1991 ollut työaikataulukon mukaisella vapaalla. Joka tapauksessa Immonen oli saanut tiedon muutoksista ennen kyseisen työvuoron alkua.

Immosen tapauksessa työaikataulukkoon tehdyt muutokset olivat olleet vähäisiä ja niistä oli kyetty riittävän ajoissa hänelle tiedottamaan. Muutokset olivat kohdistuneet myöhempään ajankohtaan ja niiden avulla työaika oli saatu tasoitetuksi jakson kuluessa normaalisti. Muutokset olivat olleet tarpeellisia hälytysharjoituksen aiheuttamien työjärjestelyjen takia, jotka eivät olleet olleet tiedossa työaikataulukkoa laadittaessa. Puolustusvoimien toiminnassa äkillisiä hälytysharjoituksia oli pidettävä sellaisena toiminnallisena syynä, joka saattoi edellyttää työn uudelleenjärjestelyä.

Kantajaliitto oli vedonnut myös puolustusvoimien työaikasopimuksen soveltamisohjeen 5 luvun 1 §:n 3 kohtaan katsoen sen edellyttävän äkillisten hälytysharjoitusten korvaamista aina ylityönä. Soveltamisohjeen tarkoituksena oli ollut rajoittaa tarpeettoman ylityön teettämistä. Toisaalta soveltamisohje edellytti, että virkamiesten kesken piti pyrkiä järjestämään työaikojen pituudet tasapuolisesti ja siten, että etukäteen varauduttiin kaikkiin tiedossa oleviin normaalia pitempää työaikaa vaativiin palvelustehtäviin. Ylityön teettämisen tuli olla poikkeuksellista ja tarpeettoman ylityön teettämistä tuli välttää. Tässä tapauksessa toiminnalliset muutokset ja niistä aiheutuneet työn järjestelyt eivät olleet olleet työaikataulukkoa laadittaessa työnantajan tiedossa ja työn järjestelyt olivat muutoinkin olleet sopusoinnussa sanotun soveltamisohjeen ilmaisemien periaatteiden kanssa. Niiden avulla työaika oli kyetty tasaamaan normaaliksi ja tarpeettoman ylityön teettäminen oli vältetty.

Toiminnallisista syistä johtuvia työn uudelleenjärjestelyjä, esimerkiksi hälytysharjoitusten yhteydessä, ei kuitenkaan ollut mahdollista suorittaa kaikissa tapauksissa. Tämä saattoi johtua muun muassa siitä, että peruste järjestelyille oli ilmaantunut vasta tasoitusjakson loppupuolella, tai siitä, että työtilanne ei mahdollistanut työn uudelleenjärjestelyitä. Näin ollen oli täysin mahdollista, ettei Viestivarikollakaan kaikissa tapauksissa ollut voitu työaikaa tasoittaa hälytysharjoitusten takia.

Kantajaliiton käsitys työaikataulukon asiattomasta muuttamisesta oli puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehtyyn virkaehtosopimukseen perustumaton. Muutokset olivat muutoinkin olleet valtion hallinnossa periodityötä tekevien osalta noudatettavien säännösten ja määräysten mukaisia. Vaikka työtuomioistuin katsoisi, että työvuorotaulukkoa oli virkaehtosopimuksen vastaisesti muutettu, ei Immosella kuitenkaan ollut oikeutta virkaehtosopimuksen 13 §:n mukaiseen ylityökorvaukseen, koska jakson säännöllinen työaika ei ollut ylittynyt.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL ja valtiovarainministeriö ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, valtiovarainministeriö 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Viestivarikossa palvelevan värvätyn Antti Immosen työajaksi kolmiviikkoisjaksolle 27.5. - 16.6.1991 oli suunniteltu 114 tuntia 45 minuuttia. Immonen oli tiistaina 11.6.1991 joutunut osallistumaan hälytysharjoitukseen, jonka johdosta hänen suunniteltu työaikansa oli ylittynyt kolmella tunnilla.

Työaikataulukon mukaisesti Immonen oli ollut vapaalla keskiviikon 12.6., torstain 13.6. ja perjantain 14.6. Työaikataulukon mukaan kolmiviikkoisjakson viimeisen työvuoron oli määrä alkaa lauantaina 15.6.1991 kello 22 ja päättyä sitä seuranneena päivänä kello 7. Kolmiviikkoisjakson työtuntimäärän tasoittamiseksi 114 tunniksi 45 minuutiksi työaikataulukkoa on Immosen suostumuksetta muutettu siten, että Immosen työaika on määrätty päättymään sunnuntaina 16.6.1991 jo kello 4. Immonen on tehnyt työtä muutetun työaikataulukon mukaisesti.

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 13 §:n mukaan ylityökorvausta maksetaan kolmiviikkoisjakson säännöllisen työajan 114 tuntia 45 minuuttia ylittäviltä tunneilta. Saman sopimuksen 7 §:n mukaan työajaksi lasketaan viikko- tai päiväpalvelusohjelman taikka muun vastaavan määräyksen mukainen työaika vähennettynä lepoajalla sekä kaikki se aika, minkä virkamies on esimiehen käskystä ollut työssä, vaikka se poikkeaisikin palvelusohjelman tai vastaavan määräyksen mukaisesta työajasta. Asiassa on riidatonta, ettei Immosen todellinen työaika kolmiviikkoisjaksolla 27.5. - 16.6.1991 ole ylittänyt 114 tuntia 45 minuuttia.

Kanteen mukaan Viestivarikolla ei ole ollut riittäviä perusteita muuttaa työaikataulukkoa eikä Immonen ole riittävän ajoissa saanut tietoa työvuoronsa 15.6. kello 22 - 16.6. kello 7 lyhentämisestä kolmella tunnilla.

Kantajaliitto on ilmoittanut Immosen saaneen tiedon työajan järjestelystä ennen viimeksi mainitun työvuoron alkamista. Valtiovarainministeriön mukaan tiedon perille toimittamisessa oli ollut vaikeuksia Immosen oltua työaikataulukon mukaisella vapaalla 12. - 14.6. ja tieto oli saatu toimitetuksi Immoselle perjantaina 14.6.1991.

Virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiden mukaan tieto työajan järjestelystä tulee pääsääntöisesti antaa virkamiehelle hyvissä ajoin, viimeistään kyseistä työpäivää edeltävän työpäivän normaalina virka-aikana. Määräaikaa on työtuomioistuimen mielestä pidettävä suosituksena. Kun hälytysharjoitus, jonka johdosta Immoselle suunniteltu työaika oli pidentynyt, oli toimeenpantu 11.6. ja Immonen oli ollut vapaalla 12. - 14.6., työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että tietoa työajan järjestelystä annettaessa olisi menetelty virkaehtosopimuksen tai sen soveltamismääräysten vastaisesti.

Virkaehtosopimuksessa tai sen soveltamisohjeissa ei ole määräystä siitä, millä perusteilla vahvistettua työaikataulukkoa voidaan muuttaa. Ainakin vähäisen muutoksen, jollaisesta nyt on kysymys, tekemisen työaikataulukkoon voidaan katsoa kuuluvan työnantajan työnjohto-oikeuteen. Muutosta tehtäessä Immoselle ei vielä ole syntynyt oikeutta ylityökorvaukseen kolmiviikkoisjaksolta 27.5. 16.6.1991. Tämän vuoksi ja kun Immosen työaika mainitulla kolmiviikkoisjaksolla ei ole ylittänyt 114 tuntia 45 minuuttia, Immosella ei ole oikeutta kanteessa vaadittuun ylityökorvaukseen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laadun vuoksi valtiovarainministeriö saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Ekuri, Korpela ja Lehto-Kannisto jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.