Labor court dismisses claim that employer violated collective agreement by not paying for free days during sick child care.

Työntekijän työvuorolistan mukaisia vapaapäiviä ei ollut luettava niihin kolmeen poissaolopäivään, joilta työnantaja oli lapsen sairastumisen vaatiman poissaolon vuoksi velvollinen maksamaan työntekijälle palkkaa.

Koska asia kuitenkin oli ollut tulkinnanvarainen, ei työnantaja lukiessaan työuorolistan mukaiset vapaapäivät näihin kolmeen päivään ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä myöskään työnantajaliitto ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö r.y. Vastaajat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Punkaharjun Kuntoutussairaala-säätiö

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön välillä 15.3.1990 solmitussa yksityistä terveydenhuoltoalaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 § Työntekijän sairastuminen

1. Jos työntekijä työsuhteen jatkuttua 90 kalenteripäivää on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön eikä hän ole aiheuttanut sairauttaan tai tapaturmaa tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, hänellä on työsuhteen jatkuessa oikeus saada kussakin poissaolotapauksessa työnantajaltaan palkkansa seuraavasti:

- 28 kalenteripäivältä, mikäli yhtäjaksoinen työsuhde on kestänyt alle 3 vuotta,

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22 § Tilapäinen poissaolo

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti työntekijällä on oikeus enintään neljä työpäivää kestävään tilapäiseen hoitovapaaseen työsopimuslain 34 c §:n mukaisesti. Lapsen huoltajalle maksetaan palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka on välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi.

Pöytäkirjamerkintä:

Äkillisen lyhytaikaisen poissaolon pituus määräytyy sen mukaisesti, mikä on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Palkallisena poissaolo ei kuitenkaan saa ylittää kolmea päivää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on Punkaharjun Kuntoutussairaala-säätiötä ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Punkaharjun Kuntoutussairaala-säätiön palveluksessa olevan perushoitajan Maila Lötjösen alle 10-vuotias lapsi oli sairastunut äkillisesti 19.11.1990. Lötjönen oli lapsen sairauden vuoksi joutunut olemaan poissa työstä 19.11.1990. Seuraavat kaksi päivää eli 20.11. ja 21.11.1990 olivat olleet Lötjösen vapaapäiviä, jotka olivat määräytyneet ennen lapsen sairastumista. Lötjönen oli saanut lapsen hoidon järjestetyksi 22.11. ja 23.11.1990 siten, että hän oli ollut mainittuina päivinä töissä kello 17 - 22. Lötjösen työvuorot näinä päivinä olivat olleet kello 14:stä kello 22:een. Punkaharjun Kuntoutussairaala-säätiö ei ollut maksanut Lötjöselle palkka marraskuun 22. ja 23. päivältä kello 14:n ja kello 17:n väliseltä ajalta, jolloin Lötjönen oli joutunut olemaan poissa työstä sairaan lapsen hoidon vuoksi.

Työnantaja oli tulkinnut työehtosopimusta siten, että työntekijän palkalliset vapaapäivät vähensivät työnantajalle työehtosopimuksen 22 §:n 2. kohdassa ja sen pöytäkirjamerkinnässä määrättyä palkanmaksuvelvollisuutta. Työntekijäpuolen kannan mukaan työehtosopimuksessa tarkoitettuja korvattavia enintään kolmea päivää laskettaessa tuli ottaa huomioon vain ne päivät, jotka työntekijä olisi ilman lapsen sairastumista ollut työssä.

Asiasta oli jo aikaisemmin syntynyt erimielisyyttä työehtosopimukseen osallisten välillä. Kysymys oli tuolloin ollut Imatran Kylpylä Oy:ssä työskentelevän kuntohoitajan oikeudesta palkalliseen poissaoloon hänen alle 10-vuotiaan lapsensa sairastuessa. Työehtosopimukseen osallisten välillä käytyjen neuvottelujen jälkeen asia oli ratkaistu siten, että työnantaja oli maksanut työntekijälle palkan lapsen sairauden ajalta siten, että työehtosopimuksen 22 §:n pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettuun kolmeen päivään ei ollut luettu työntekijän vapaapäiviä.

Nyt syntyneen erimielisyyden yhteydessä Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö oli selvittänyt, miten riidanalaista työehtosopimuksen määräystä oli sovellettu käytännössä. Selvitys oli osoittanut, että kylpylä- ja kuntoutuslaitoksissa sovellettiin kysymyksessä olevaa työehtosopimuksen kohtaa Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön kannan mukaisesti. Tällaista tulkintaa oli sovellettu ainakin Imatran Kylpylä Oy:ssä, Levin Matkailukeskus Oy:ssä ja Savonlinnan Terveyskylpylä-säätiössä.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 22/1982 oli ollut kysymys asiallisesti samansisältöisen työehtosopimuksen määräyksen tulkinnasta kuin mistä nyt oli kysymys. Tuomiossaan työtuomioistuin oli katsonut, että korvattaviksi enintään kolmeksi päiväksi tuli lukea vain ne päivät, jotka työntekijä olisi ilman lapsen sairastumista ollut työssä, eikä siis lauantaita ja sunnuntaita, jotka olivat olleet työntekijän vapaapäiviä.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 105/1983 oli ollut kysymys asiallisesti ja sanamuodollisesti samansisältöisestä työehtosopimusmääräyksestä kuin nyt esillä olevassa asiassa. Työtuomioistuin oli tuomiossaan todennut, että kysymyksessä olleessa tapauksessa poissaolon pituus oli määritelty enintään kolmeksi päiväksi. Työtuomioistuin oli katsonut, että määräyksen sanamuoto tarkoitti työstä poissaolopäivien lukumäärää eikä vapaapäivinäkin kuluvaa määräaikaa.

Kieltäytyessään edellä kerrotuin tavoin maksamasta Lötjöselle palkkaa marraskuun 22. ja 23. päivältä 1990 kello 14:n ja 17:n väliseltä ajalta Punkaharjun Kuntoutussairaala-säätiö oli rikkonut tietensä työehtosopimuksen 22 §:ää. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto oli työnantajan menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on vaatinut Punkaharjun Kuntoutussairaala-säätiön tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettuun hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:ssä tarkoitettuun hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Käytännössä riidanalaista työehtosopimuksen määräystä oli myös tulkittu siten kuin työnantajapuolen mielestä sitä nyt puheena olevassa tapauksessa oli tulkittava. Työehtosopimukseen osallisten välisissä neuvotteluissa oli aikaisemmin käsitelty erästä vastaavanlaista tapausta, jossa asia oli kuitenkin ratkaistu toisin. Tuolloin oli nimenomaisesti todettu, että kysymyksessä olleella ratkaisulla ei tarkoitettu uutta tulkintaa, vaan sovinto oli tuolloin tehty oikeudenkäynnin välttämiseksi.

Kanteessa mainitut yritykset, joissa työehtosopimusta oli tulkittu siten kuin kanteessa oli katsottu oikeaksi, kuuluivat kaikki Lomaliittoon. Lomaliittoon kuuluvat yritykset edustivat alle 10 prosenttia alalla työskentelevistä työntekijöistä.

Työtuomioistuin oli katsonut tuomiossaan n:o 153/1981, joka oli koskenut majoitus- ja ravitsemisalaa, että jaksoajattelun mukaisesti lapsen sairastumistapauksessa kolmen päivän ajanjakso kului myös työntekijän vapaapäivänä. Työtuomioistuimen tuomio n:o 22/1982 oli koskenut valtion sektoria, eikä tästä voitu saada ohjetta siihen, miten yksityistä terveydenhuoltoalaa koskevaa työehtosopimusta olisi tulkittava. Työtuomioistuimen tuomio n:o 105/1983 oli koskenut vakuutusalaa, jossa vastaavan työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytäntö oli ollut epäyhtenäinen. Alalla toimivat työnantajat eivät olleet huomattavassa määrin noudattaneet jaksoajattelua kysymyksessä olleen kolmen päivän määrittelyssä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Punkaharjun Kuntoutussairaala-säätiö ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Punkaharjun kuntoutussairaala-säätiön palveluksessa olevan Maila Lötjösen alle 10-vuotias lapsi on sairastunut äkillisesti maanantaina 19.11.1990 ja Lötjönen on mainittuna päivänä joutunut olemaan poissa työstä lapsen sairauden vuoksi. Tiistai 20.11. ja keskiviikko 21.11.1990 ovat olleet Lötjösen työvuorolistan mukaisia vapaapäiviä. Sairaan lapsensa hoidon järjestämisen vuoksi Lötjönen on ollut poissa osan työpäivää 22.11 ja 23.11.1990. Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta Lötjöselle palkkaa niiltä kahden viimeksi mainitun työpäivän tunneilta, joina Lötjönen on lapsensa sairauden vuoksi joutunut olemaan poissa työstä. Työnantaja on katsonut Lötjösen olleen palkallisella hoitovapaalla 19. - 21.11.1990 ja palkattomalla hoitovapaalla osan työpäivää 22.11. ja 23.11.1990.

Työehtosopimuksen 22 §:n 2. kohdan mukaan alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti työntekijällä on oikeus enintään neljä työpäivää kestävään tilapäiseen hoitovapaaseen. Työehtosopimuksen mukaan lapsen huoltajalle maksetaan palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka on välttämätön lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnän mukaan äkillisen lyhytaikaisen poissaolon pituus määräytyy sen mukaisesti, mikä on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Pöytäkirjamerkinnän mukaan palkallisena poissaolo ei kuitenkaan saa ylittää kolmea päivää.

Yhdessä alalla toimivassa yrityksessä, jonka palveluksessa on alalla työskentelevistä työntekijöistä 5-10 prosenttia, noudatetaan riidattomasti kanteessa esitettyä tulkintaa. Soveltamiskäytännöstä on työtuomioistuimelle muutoin esitetty ristiriitaista selvitystä. Soveltamiskäytännön perusteella ei siten voida katsoa alalla vakiintuneesti noudatetun jommankumman osapuolen oikeana pitämää tulkintaa.

Nyt tulkittavana olevan työehtosopimusmääräyksen mukaan lapsen huoltajalle maksetaan palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaan. Sairausajan palkan maksamisessa sovelletaan kysymyksessä olevalla alalla niin sanottua jaksoajattelua, jonka mukaan siihen jaksoon, jolta sairausajan palkkaa työntekijälle maksetaan, luetaan kaikki kalenteripäivät ja näin ollen myös vapaapäivät. Työnantajapuoli on katsonut, että myös työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettu poissaolo tarkoittaa kalenteripäiviä.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 22/1982 on ollut tulkittavana työehtosopimuksen määräys, jonka mukaan alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan työntekijälle sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti korvaus lapsen hoidon järjestämiseksi ja hoitamiseksi välttämättömästä, lyhyestä tilapäisestä poissaolosta työstä, kuitenkin enintään kolmelta päivältä. Työtuomioistuin on katsonut tämän sanamuodon lähinnä johtavan siihen, että korvattavia enintään kolmea päivää laskettaessa otetaan huomioon vain ne päivät, jotka työntekijä olisi ilman lapsen sairastumista ollut työssä, eikä siis lauantaita ja sunnuntaita, jotka kysymyksessä olleessa tapauksessa olivat olleet työntekijöiden vapaapäiviä.

Nyt tulkittavana oleva määräys poikkeaa tuomiossa n:o 105/1983 tulkittavana olleesta soveltamisohjeen määräyksestä vain siinä, että nyt kysymyksessä olevassa määräyksessä puhutaan poissaolon asemesta palkallisesta poissaolosta. Erimielisyys tässäkin asiassa koskee sitä, mitkä päivät luetaan pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettuihin kolmeen päivään. Työtuomioistuimelle ei tältä osin ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella sillä olisi perustetta poiketa tuomiossa n:o 105/1983 omaksutusta tulkinnasta. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimuksen 22 §:n 2. kohdan pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettuihin Lötjösen palkallisiin poissaolopäiviin ole luettava hänen työvuorolistansa mukaisia vapaapäiviä 20.11. ja 21.11.1990.

Kun asia kuitenkin on ollut tulkinnanvarainen, ei Punkaharjun kuntoutussairaala-säätiö kanteessa kerrotuin tavoin menetellessään ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä myöskään LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto menettelyn hyväksyessään ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun nähden saavat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Punkaharjun kuntoutussairaala-säätiö pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Uski, Korpela ja Palanko-Laaka jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Uskin lausunto, johon jäsen Äimälä yhtyi:

Yksityistä terveydenhuoltoalaa koskevan työehtosopimuksen 22 §:n 2. kohdan mukaan lapsen huoltajalle maksetaan palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaan. Sairausajan palkan maksamisessa sovelletaan myös kysymyksessä olevalla alalla niin sanottua jaksoajattelua, jonka mukaan siihen jaksoon, jolta sairausajan palkkaa työntekijälle maksetaan, luetaan kaikki kalenteripäivät ja näin ollen myös vapaapäivät.

Katson asiassa myös näytetyksi, että työehtosopimuksen soveltamisalalla on vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta vakiintuneesti tulkittu esillä olevaa sopimusmääräystä edellä mainitun niin sanotun jaksoajattelun mukaisesti. Työnantaja ei ole siten menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytyessään maksamasta Lötjöselle palkkaa vapaapäivien jälkeisiltä, jaksoon kuulumattomilta päiviltä.

Näillä perusteilla päädyn työtuomioistuimen tuomiolauselmasta ilmenevään lopputulokseen.