Labor court dismisses union claim that collective agreement applies to out-of-region contract transport operations.

Pääkaupunkiseudun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskeva palkkaliite koski sanamuotonsa mukaisesti vain pääkaupunkiseudulla toimivia kunnallista sopimusliikennettä harjoittavia linja-autoyrityksiä.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Koiviston Auto Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.3.1992 31.10.1993 voimassa olevassa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. YTV (pääkaupunkiseutu)

Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa toimivissa ja näiden kuntien sisällä paikallis- ja lähiliikennettä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoittavissa yrityksissä sovelletaan paikallis- ja lähiliikenteessä tämän työehtosopimuksen liitteessä mainittuja palkkaehtoja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa pääkaupunkiseudun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevassa palkkaliitteessä on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Palkkaliitteen soveltamisala

Tätä palkkaliitettä noudatetaan Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla toimivissa linja-autoyrityksissä linja-autonkuljettajiin siltä osin, kuin kuljettajat ovat työssä näiden kuntien sisällä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoitettavassa paikallis- ja lähiliikenteessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on kanteessaan lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyritys Koiviston Auto Oy harjoitti liikennettä muun muassa Kuopiossa aputoiminimellä Kuopion liikenne. Yhtiön Kuopion toimipisteessä oli työnantajan ja työntekijöiden kesken syntynyt erimielisyys työehtosopimuksen 8 §:n 3 kohdan tulkinnasta. Erimielisyys koski kysymystä siitä, oliko määräyksessä tarkoitettuja palkkaehtoja sovellettava silloin, kun muutoin pääkaupunkiseudun ulkopuolella liikennöintiä harjoittava yritys toimi kunnallisessa sopimusliikenteessä siten, että se ajoi vuoroja tuota liikennettä sopimusliikennöintinä harjoittavan yrityksen lukuun. Kysymyksessä olevassa tapauksessa Kuopion Liikenne ajoi tilausajona Espoon Auto Oy:lle linjavuoron Espoon Olarista Helsinkiin.

Työnantajan mielestä kysymys ei ollut työehtosopimuksen 8 §:n tarkoittamasta yrityksestä, joten kyseinen sopimuskohta ei tullut sovellettavaksi.

Työntekijäpuolen kannan mukaan palkka tuli kyseiseltä linjalta maksaa pääkaupunkiseutua koskevan palkkaliitteen mukaisesti. Kantaansa työntekijäpuoli oli perustellut sillä, että kyseinen Olarin vuoro ajettiin Espoon Auto Oy:n linjan apuvuorona ja Espoon Auto Oy:n rahastusvälineillä. Kuljettaja suoritti rahastuksen kuten normaalisti lähiliikenteessä ja linjatulot luovutettiin Espoon Auto Oy:lle. Työntekijäpuoli oli myös kiinnittänyt huomiota siihen, että linja ajettiin lähiliikenteen mukaisesti ja Espoon Auto Oy:n antamien ohjeiden mukaan sekä siihen, että linjatarkastukset tehtiin samaan tapaan kuin Espoon Auto Oy:ssä yleensä.

Työehtosopimukseen osallisten välisissä neuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli esittänyt, että linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen pääkaupunkiseudun kunnallista sopimusliikennettä koskevaa palkkaliitettä tuli noudattaa kaikessa pääkaupunkiseudulla harjoitetussa kunnallisessa sopimusliikenteessä riippumatta siitä, missä yrityksen varsinainen toimipaikka sijaitsi, jos kuljettajat joutuivat suorittamaan kunnallisen sopimusliikenteen työtä.

Autoliikenteen Työnantajaliiton mielestä palkkaliitettä sovellettiin ainoastaan Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa toimivissa ja näiden kuntien sisällä paikallis- ja lähiliikennettä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoittavissa yrityksissä. Kuopion Liikenne ei ollut pääkaupunkiseudulla toimiva yritys, eikä se harjoittanut pääkaupunkiseudulla kunnallista sopimusliikennettä.

Kiistanalainen säännös oli saanut muotonsa vuonna 1986. Aiemmin säännös, joka sinällään otettiin työehtosopimukseen vuonna 1983, oli kuulunut seuraavasti: "Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa toimivissa ja näiden kuntien sisällä paikallis- ja lähiliikennettä harjoittavissa yrityksissä sovelletaan paikallis- ja lähiliikenteessä jäljempänä mainittuja palkkaehtoja." Säännökseen oli myöhemmin lisätty kunnallista sopimusliikennettä koskeva maininta.

Määräyksestä alunperin sovittaessa sen enempää kuin sitä vuonna 1986 muutettaessakaan ei ollut käyty erikseen keskusteluja nyt riidanalaisesta tilanteesta. Aiempia erimielisyyksiä liittojen välillä ei asiasta ollut ollut.

Työehtosopimuksen sanamuoto näytti sinällään tukevan työnantajaliiton kantaa, koska säännöksessä tunnuttiin edellyttävän, että sen piiriin tulevan yrityksen täytyi olla pääkaupunkiseudulla toimiva ja pääkaupunkiseudun kuntien sisällä paikallis- ja lähiliikennettä sopimusliikenteenä harjoittava yritys.

Sanamuodon mukainen tulkinta ei kuitenkaan vastannut säännöksen tarkoitusta. Määräyksestä sovittaessa ja erityisesti sitä vuonna 1986 muutettaessa oli lähdetty siitä, että sitä sovellettiin silloin, kun kysymys oli pääkaupunkiseudun kunnallisesta sopimusliikenteestä. Sanamuodon mukainen ahdas tulkinta mahdollistaisi pitkälti koko määräyksen kiertämisen, mikä ei tietenkään ollut voinut olla sopijapuolten yhteinen tarkoitus.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 3 kohdan määräystä oli sovellettava tilanteessa, jossa Koiviston Auto Oy:n palveluksessa oleva kuljettaja toimi kuljettajana sopimuskohdan tarkoittamassa liikenteessä Koiviston Auto Oy:n ja Espoon Auto Oy:n välisen sopimuksen mukaisesti.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että liittojen välisissä neuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli esittänyt työehtosopimuksen sanamuodosta ja tarkoituksesta poikkeavan tulkinnan, jonka mukaan linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen pääkaupunkiseudun kunnallista sopimusliikennettä koskevaa palkkaliitettä tuli noudattaa kaikessa pääkaupunkiseudulla harjoitetussa kunnallisessa sopimusliikenteessä riippumatta, missä yrityksen varsinainen toimipaikka sijaitsi, jos kuljettajat joutuivat suorittamaan kunnallisen sopimusliikenteen työtä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto oli tukeutunut sopimuskohdan sanamuotoon ja säännöksen tarkoitukseen katsoessaan, että kyseessä olevaa palkkaliitettä sovellettiin vain Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa toimivissa ja näiden kuntien sisällä paikallis- ja lähiliikennettä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoittavissa yrityksissä. Kuopion Liikenne ei ollut pääkaupunkiseudulla toimiva yritys, eikä se harjoittanut pääkaupunkiseudulla kunnallista sopimusliikennettä.

Kiistanalainen sopimuskohta oli otettu nykyisessä muodossaan työehtosopimukseen keväällä vuonna 1986. Silloinen valtakunnansovittelija oli esittänyt sovintoehdotuksessaan seuraavan sisältöisen tekstin ottamista työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

"Osapuolet asettavat työryhmän, jonka tehtävänä on laatia Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa toimivien ja näiden kuntien sisällä paikallis- ja lähiliikennettä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoittavia linja-autoyrityksiä varten uusi palkkataulukko 1.10.1986 mennessä. Työtaistelutoimet ovat tänä aikana kiellettyjä. Muualla kuin em. alueilla toimivissa yrityksissä ovat kaikki tähän kohdistuvat työtaistelut kiellettyjä koko työehtosopimuskautena. Uuden palkkataulukon voimaantuloon saakka ovat 1.11.1985 voimaan tulleet palkkataulukot voimassa."

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kyseinen teksti oli kirjattu vuosiksi 1986 - 1988 solmitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kymmenenneksi kohdaksi.

Osapuolet olivat käyneet syksyn 1986 aikana neuvotteluja uuden palkkataulukon laatimiseksi. Noissa neuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli esittänyt lukuisten palkkataulukoihin liittymättömien vaatimusten ohella koko solmittavan palkkaliitteen soveltamisalan laajentamista koskemaan kaikkia YTV-alueella toimivia yrityksiä, jotka ajoivat kunnallista tai muuta sopimusliikennettä.

Käydyissä neuvotteluissa Autoliikenteen Työnantajaliitto oli vastustanut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n vaatimuksia, jotka olivat laajuutensa puolesta keväällä annetun sovintoehdotuksen vastaisia ja laatunsa puolesta mahdottomia hyväksyä. Seurauksena oli loka-marraskuussa 1986 käyty viiden viikon lakko, joka oli koskenut pääkaupunkiseudulla paikallis- ja lähiliikennettä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoittavia linja-autoyrityksiä.

Lakko oli päättynyt piirisovittelijan antamaan täydentävään sovintoehdotukseen, jonka mukaan palkkaliitteen soveltamisala jäi sellaiseksi kuin se oli muodostunut keväällä 1986 valtakunnansovittelijan antamassa sovintoehdotuksessa.

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 3 kohta ja sen ohella työehtosopimuksen liitteenä oleva pääkaupunkiseudun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskeva palkkaliite tuli sovellettavaksi sanamuotonsa mukaan vain silloin, kun oli kysymys Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa toimivista ja näiden kuntien sisällä paikallis- ja lähiliikennettä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoittavista yrityksistä.

Kunnallisella sopimusliikenteellä tarkoitetaan sellaista liikenteen harjoittamista, jossa yksittäinen pääkaupunkiseudulla toimiva linja-autoyritys sopi jonkun pääkaupunkiseudun kunnan tai YTV:n kanssa tietyn paikallis- ja lähiliikenteen hoitamisesta tällä alueella sopimuksesta tarkemmin ilmenevällä tavalla. Kunta puolestaan maksoi liikenneyrittäjälle tietyn sovitun markkamäärän liikenteen hoitamisesta ja keräsi lipputulot itselleen.

Kuopion Liikenne oli yritys, joka ei toiminut pääkaupunkiseudulla. Kuopion Liikenteen toimipisteet olivat Kuopiossa ja Varkaudessa. Kuopion Liikenne ei myöskään ollut tehnyt edellä mainittua sopimusta minkään pääkaupunkiseudun kunnan tai YTV:n kanssa, vaan tietyn tilausajoa koskevan sopimuksen Espoon Auto Oy:n kanssa. Kysymys ei siten ollut työehtosopimuksen tarkoittamasta kunnallisesta sopimusliikenteestä eikä sitä harjoittavasta yrityksestä.

Kevään ja syksyn 1986 työehtosopimusneuvotteluissa Autoliikenteen Työnantajaliiton tavoitteena oli ollut saada sovittavan palkkaliitteen soveltamisala mahdollisimman suppeaksi ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n tavoite oli ollut päinvastainen. Tästä syystä soveltamisala oli keskeisesti ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa ja sovitteluissa. Sen vuoksi soveltamisalaa koskevan pykälän sanamuoto oli tarkkaan harkittu ja vastasi täysin sopimuksen tarkoitusta.

Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen palkan määräytymistä koskee sopimuksen 7 §:n yleisperiaate, jonka perusteella työntekijän palkka määräytyy sen paikkakunnan mukaan mihin työsopimus oli tehty. Nyt kysymyksessä olevan tapauksen kuljettajien asemapaikka oli Kuopio, joten heidän palkkansa määräytyi I paikkakuntakalleusluokan mukaan. Palkka ei muuttunut, tehtiinpä työ esimerkiksi tilausajona II paikkakuntakalleusluokan alueella.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vastineen johdosta lausunut, että vastaajaliitto oli antanut ymmärtää, että kiistanalaista kysymystä olisi käsitelty niissä neuvotteluissa, joiden pohjalta työehtosopimuksen kirjaus oli syntynyt. Näin ei ollut asianlaita. Neuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n taholta oli haluttu palkkaliitteen soveltamisala kirjattavaksi laajemmaksi siten, että sen piiriin olisivat kuuluneet paitsi se liikenne, jota harjoitettiin YTV:n tai pääkaupunkiseudun kuntien välisiin liikennöintisopimuksiin perustuen, myös muu sopimusliikenne. Tällöin palkkaliitteen piiriin olisi kuulunut esimerkiksi Finnair Oy:n lentokenttäkuljetus, joka perustui lentoyhtiön ja liikennöitsijän tekemään sopimukseen. Tätä vaatimusta, joka neuvotteluissa oli tuotu esiin muiden kuin kunnallisessa sopimusliikenteessä työskentelevien Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n jäsenten taholta, ei kuitenkaan ollut hyväksytty.

Tapauksessa oli kysymys yhteiskunnan tukemasta liikenteestä, jossa yrittäjällä ei ollut tavanomaista yrittäjän riskiä. Yrittäjä sai korvauksen ajosuoritteestaan ajetun kilometrimäärän mukaan tilittäen lipputulot joko YTV:lle tai kunnalle sen mukaan, oliko kysymys YTV:n vai kunnan kanssa tehtyyn sopimukseen perustuvasta liikennöimisestä.

Työntekijäliiton vaatimus valtakunnallisen työehtosopimuksen ylittävästä palkasta perustui siihen, että kun yhteiskunnan yrityksille maksama tuki joka tapauksessa määräytyi valtakunnallisen sopimuksen mukaisia palkkoja korkeamman, eli Helsingin kaupungin liikennelaitoksen maksaman palkkatason mukaan, yritysten tuli maksaa työntekijöille myös vastaavaa palkkaa.

Erimielisyyden aiheuttaneessa tapauksessa kuljettaja kiistatta työskenteli sellaisessa kunnallisessa sopimusliikenteessä, joka perustui liikennöitsijän, vaikkakaan ei kuljettajan oman työnantajan, kanssa tehtyyn sopimukseen ja josta sopimuksen tehnyt liikennöitsijä sai sopimuksen mukaisen korvauksen. Liikenne itsessään oli siten sopimusmääräyksen tarkoittamaa kunnallista sopimusliikennettä. Näin ollen siinä kuljettajana toimivalle oli myös maksettava sopimusmääräyksen mukainen palkka siltä ajalta, jonka hän kunnallisessa sopimusliikenteessä työskenteli.

Määräyksen soveltaminen vastaajaliiton näkemyksen mukaisella tavalla saattaisi äärimmillään johtaa sopimusmääräyksen romuttamiseen, jos YTV:n tai pääkaupunkiseudun kunnan kanssa sopimuksen tehneet liikennöitsijät ryhtyisivät hoitamaan liikennettä sillä tavoin kuin tässä kiistanalaisessa tapauksessa on rajoitetussa määrässä tapahtunut.

Työehtosopimuksen 7 §:n määräyksellä, jonka mukaan palkka määräytyi sen paikkakunnan mukaan, mihin työsopimus oli tehty, ei ollut tämän kysymyksen kannalta merkitystä. Sopimuksen mukaan Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa kuuluivat I paikkakuntakalleusluokkaan, mutta tällä ei tietysti ollut merkitystä silloin, kun oli kysymys työehtosopimuksen 8 §:n 3 kohdan tarkoittamasta liikenteestä. Vastaavasti, jos joku vaikkapa Nurmijärvellä, joka kuului II paikkakuntakalleusluokkaan, kotipaikan omaava yritys olisi tehnyt tässä tarkoitetun liikennöintisopimuksen YTV:n tai kunnan kanssa ja sen mukaisessa liikenteessä toimisi autonkuljettajana henkilö, jonka sopimus olisi tehty Nurmijärvellä, määräytyisi palkka kiistanalaisen sopimusmääräyksen mukaisesti, eikä toisen paikkakuntakalleusluokan mukaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Koivisto Auto Oy on osaltaan yhtynyt Autoliikenteen Työnantajaliiton puolesta lausuttuun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja Autoliikenteen Työnantajaliiton välisessä linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on palkkaperusteita koskevassa sopimuksen 8 §:n 3 kohdassa sovittu, että Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa toimivissa ja näiden kuntien sisällä paikallis- ja lähiliikennettä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoittavissa yrityksissä sovelletaan paikallis- ja lähiliikenteessä työehtosopimuksen liitteessä mainittuja palkkaehtoja. Pääkaupunkiseudun kunnallisen sopimusliikenteen linja-autonkuljettajia koskevan palkkaliitteen 1 kohdan mukaan palkkaliitteen soveltamisala määräytyy siten, että palkkaliitettä noudatetaan Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla toimivissa linja-autoyrityksissä linja-autokuljettajiin siltä osin, kuin kuljettajat ovat työssä näiden kuntien sisällä kunnallisena sopimusliikenteenä harjoitettavassa paikallis- ja lähiliikenteessä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja Autoliikenteen Työnantajaliiton välillä on syntynyt erimielisyys siitä, sovelletaanko edellä selostettuja määräyksiä silloin kun ulkopuolinen liikennöitsijä ajaa kyseisen sopimuksen mukaisia vuoroja. Koiviston Auto Oy:n palveluksessa oleva kuljettaja on ajanut Koiviston Liikenne Oy:n tai sen aputoiminimenä käyttämän Kuopion Liikenteen autolla tilausajona Espoon Auto Oy:lle linjavuoron Espoon Olarista Helsinkiin. Kuljettaja on rahastanut matkustajat Espoon Auto Oy:n rahastusvälineillä ja lipputulot on luovutettu Espoon Auto Oy:lle. Koiviston Auto Oy on kieltäytynyt näiden ajovuorojen osalta soveltamasta edellä mainittua palkkaliitettä.

Palkkaliitettä tulee työntekijäpuolen mielestä noudattaa pääkaupunkiseudulla harjoitetussa kunnallisessa sopimusliikenteessä riippumatta siitä, missä yrityksen varsinainen toimipaikka sijaitsee, jos kuljettajat joutuvat suorittamaan kunnallisen sopimusliikenteen työtä. Työnantajapuolen kannan mukaan sopimusmääräystä on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Kun Koiviston Auto Oy ei ollut pääkaupunkiseudulla toimiva yritys eikä harjoittanut pääkaupunkiseudulla kunnallista sopimusliikennettä, ei pääkaupunkiseudun palkkaliite työnantajaliiton näkemyksen mukaan soveltunut kanteessa tarkoitettuun liikenteeseen.

Riidan kohteena oleva sopimuskohta on otettu työehtosopimukseen todistajana kuullun työnantajaliiton osastopäällikön kertoman mukaan ensimmäisen kerran vuonna 1981. Tuolloin pääkaupunkiseutua koskevan palkkataulukon soveltamisalaksi sovittiin Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa sijaitsevat yritykset, jotka harjoittivat tuolla alueella paikallisliikennettä. Todistajan mukaan kyseisen palkkataulukon soveltaminen edellytti, että yritys sijaitsi pääkaupunkiseudulla ja harjoitti paikallis- ja lähiliikennettä, ja ainoastaan tähän liikenteeseen sovellettiin tätä taulukkoa. Kevään 1986 työehtosopimusneuvotteluissa määräykseen otettiin maininta kunnallisesta sopimusliikenteestä.

Syksyllä 1986 käytiin erikseen neuvottelut pääkaupunkiseudun palkkaliitteestä, jolloin jutussa kuullun kantajaliiton puheenjohtajan samoin kuin edellä mainitun todistajan kertoman mukaan myös palkkaliitteen soveltamisala on ollut esillä. AKT oli pyrkinyt saamaan palkkaliitteen soveltamispiiriin entistä laajemmin pääkaupunkiseudulla harjoitetun liikenteen. Esillä oli ollut muun muassa Finnair Oy:n harjoittama paikallisliikenne. Neuvottelujen kuluessa oli esitetty, että ainakin kaikki yhteiskunnan tukema kunnallinen liikenne tulisi olla tämän sopimuksen piirissä. Lopullisessa muodossaan soveltamisala jäi edellisenä keväänä sovitun mukaiseksi. Palkkaliitteen soveltaminen kanteessa tarkoitettuun tilanteeseen ei ole ollut työehtosopimusneuvotteluissa tällöin kuten ei muulloinkaan esillä.

Osastopäällikön kertoman mukaan Espoon Auto Oy:ssä oli ainakin 1970-luvun alkupuolelta lukien käytetty yrityksen ulkopuolisia linja-autoja ja kuljettajia sopimusliikenteessä nyt kanteessa tarkoitetulla tavalla. Tämä asia oli ollut myös asianosaisliittojen tiedossa ilman, että asiaan olisi puututtu. Toisaalta työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, että sopimusmääräystä olisi sovellettu muihin kuin pääkaupunkiseudulla sijaitseviin, kunnallista sopimusliikennettä oman sopimuksen perusteella harjoittaviin yrityksiin.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että asianosaisliittojen tarkoituksena pääkaupunkiseudun palkkaliitteen soveltamisalasta sopiessaan olisi ollut ulottaa se koskemaan muita kuin sopimuksen sanamuodon mukaisesti pääkaupunkiseudulla toimivia kunnallista sopimusliikennettä harjoittavia yrityksiä. Kun Koiviston Auto Oy ei ole tällainen yritys, linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 8 §:n 3 kohdan mukaista palkkaliitettä ei tule soveltaa silloinkaan, kun Koiviston Auto Oy:n palveluksessa oleva kuljettaja toimii kuljettajana sopimuskohdan tarkoittamassa liikenteessä Koiviston Auto Oy:n ja palkkaliitteen soveltamispiiriin kuuluvan linja-autoyrityksen välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat Autoalan Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Sulkunen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.