Labor court allows sick pay for employee who continued leave after initial doctor cleared them.

Työntekijän kääntyminen työterveyslääkärillä käyntiensä jälkeen toisen lääkärin puoleen ei ollut lääkärintodistuksen hankkimiseen liittyvä väärinkäytös. Työntekijä oli saanut pitää lääkärin hänelle alun perin määräämän sairausloman loppuun työkykynsä palautumisesta huolimatta. Kun työntekijä oli esittänyt työkyvyttömyydestään asianmukaisen lääkärintodistuksen, työnantajalla ei ollut perusteita kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta.

Työnantajaliitto oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET r.y. Forste Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 15.2.1990 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VII SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

20 § Sairausajan ja synnytysloman palkka

Sairaus ja tapaturma

Mom. 1.Työnantaja maksaa työntekijälle sairausajan palkkaa keskituntiansion mukaisesti sen pituisen kalenteriajanjakson työtuntijärjestelmän mukaisilta työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellytykset sairausajan palkan maksamiselle ovat seuraavat:

1. Työntekijä on sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä.

2. Työkyvyttömyydestä esitetään työnantajan hyväksymä selvitys.

S o v e l t a m i s o h j e :

- Työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Sairaslomatodistus on edellä mainitut ehdot täyttäessään hyväksyttävä todistus, ellei työnantaja perustelluin syin pysty osoittamaan väärinkäytöstä. Mahdolliset epäselvyydet selvitetään työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen edellyttämällä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n jäsenyrityksen Forste Oy:n palveluksessa oleva vaihetyöntekijä Anne Ahtila oli sairauden vuoksi ollut työkyvytön 6. - 9.8.1990. Työkyvyttömyydestään hän oli esittänyt työnantajalle työpaikkalääkärin kirjoittaman lääkärintodistuksen. Päädiagnoosina oli ollut "tension neck". Työntekijä oli saanut myös lähetteen fysikaaliseen hoitoon. Ahtila oli vastaanotolla valittanut työpaikkalääkärille sekä selkäänsä että niskaansa. Tähän oli viittaus myös vastaanottomerkinnöissä 16.8.1990.

Sairausloman lopulla Ahtila oli 9.8.1990 käynyt toisen työpaikkalääkärin vastaanotolla, jonka vastaanottomerkintöjen mukaan "status normaalin rajoissa, työestettä ei mielestäni ole". Seuraavana päivänä 10.8.1990 Ahtila oli selkäkipunsa vuoksi joutunut hakeutumaan muun kuin työpaikkalääkärin tutkittavaksi. Tämä oli määrännyt hänelle sairauslomaa ajaksi 10. - 17.8.1990. Vastaanottomerkintöjen mukaan tulosyy oli ollut selkäkipu.

Työnantaja oli varannut Ahtilalle työpaikkalääkärin vastaanottoajan 16.8.1990 ja kehottanut häntä käymään vastaanotolla. Lääkäri oli katsonut tuolloin Ahtilan työkykyiseksi. Ahtila oli palannut työhön 20.8.1990. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa ajalta 10. - 17.8.1990. Ahtilan selkäkivut olivat jatkuneet myös syksyllä 1990. Keväällä 1991 hänelle oli suoritettu selkäleikkaus.

Työehtosopimuksen 20 §:n soveltamisohjeen mukaan työkyvyttömyys todettiin yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Soveltamisohjeen mukaan lääkärin kirjoittama sairaslomatodistus oli hyväksyttävä todistus ellei työnantaja perustelluin syin pystynyt osoittamaan väärinkäytöstä. Yhtiö tai työnantajaliitto eivät olleet edes väittäneet väärinkäytöstä tapahtuneen.

Työehtosopimuksen soveltamisohje perustui keskusjärjestöjen vuonna 1976 tekemään sopimukseen. Metallityöväen Liitto on viitannut työtuomioistuimen tuomioista 10-1982 ja 40-1985 ilmeneviin oikeusohjeisiin, jotka soveltuvat myös nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen.

Työnantaja ei tilanteessa, josta oli myös oikeuskäytäntöä olemassa, voinut vedota työnantajaliiton ottamaan virheelliseen kantaan. Tämän vuoksi Forste Oy oli menetellyt asiassa työehtosopimuslain 7 §:n vastaisesti. Työnantajaliitto ei ollut tehnyt mitään valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että Forste Oy velvoitetaan maksamaan Anne Ahtilalle sairausajan palkka ajalta 10. - 17.8.1990 16 prosentin korkoineen 31.8.1990 lukien. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut Forste Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Työntekijäliitto on Forste Oy:n maksettua Ahtilalle vaaditun sairausajan palkan luopunut tältä osin kanteesta korkovaatimusta lukuun ottamatta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Forste Oy ovat lausuneet, että yhtiön palveluksessa oleva Ahtila oli sairauden vuoksi ollut työkyvytön 6. - 9.8.1990. Työkyvyttömyydestä hän oli esittänyt työnantajalle työpaikkalääkärin kirjoittaman lääkärintodistuksen. Taudinmääritys oli ollut niskakipu. Muusta sairaudesta ei lääkärintodistuksessa eikä vastaanottomerkintöjä sisältävässä asiakirjassa ollut mainintaa.

Sairasloman päättyessä 9.8.1990 Ahtila oli käynyt uudelleen työpaikkalääkärin luona, joka oli todennut hänet työkykyiseksi. Vastaanottomerkintöjen mukaan ei tällöinkään ollut ollut puhetta muista sairauksista. Seuraavana päivänä 10.8.1990 Ahtila oli mennyt jälleen lääkärin vastaanotolle, joka kirjoittamassaan todistuksessa oli todennut hänet työkyvyttömäksi 10. - 17.8.1990. Taudin määrityksenä oli ollut selkäkipu.

Yhtiössä oli ollut voimassa suositus työpaikkalääkärin ensisijaisuudesta sairastumistapauksissa. Ahtila ei ollut esittänyt selvitystä siitä, miksi hän ei suosituksen mukaisesti ollut 10.8.1990 käyttänyt työpaikkalääkäriä.

Työnantaja oli varannut Ahtilalle työpaikkalääkärin vastaanottoajan 16.8.1990. Työpaikkalääkäri oli todennut Ahtilan työkykyiseksi.

Näillä selvityksillä ja konsultoituaan työnantajaliiton ja työnantajakeskusjärjestön asiantuntijalääkärin kanssa yhtiö oli täysin perustellusti todennut, ettei esitettyjen lääkärintodistusten perusteella ollut edellytyksiä sairausajan palkan maksamiselle. Tämän näkemyksen perusteltavuutta puolsi myös se, että Ahtila tunnetusti pyrki kyseenalaisin perustein olemaan pois työstä samoin kuin hänen eri lääkärien vastaanotoilla esittämänsä erilaiset sairaudet. Selkäkipu sairausloman perusteena oli tunnetusti vaikeasti todennettavissa ja ulkopuolinen lääkäri, joka ei tuntenut potilasta sen enempää kuin hänen työtään ja työolosuhteitaan helposti varmuuden vuoksi kirjoitti potilaan työkyvyttömäksi. Potilaan ja hänen työolosuhteensa tunteva työpaikkalääkäri oli tässä tapauksessa perustellusti päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen.

Huhtikuussa 1991 Ahtila oli edustajansa välityksellä uudelleen ottanut asian esille työnantajansa ja vastaajaliiton kanssa. Tällöin asiaa oli selvitetty liiton ja työnantajan välillä ja myös konsultoitu työnantajakeskusliiton asiantuntijalääkäriä. Työnantaja oli lisäksi keskustellut työpaikkalääkärin kanssa asiasta. Näiden selvittelyjen jälkeen oli todettu, että edelleenkään ei ollut edellytyksiä sairasajan palkan maksamiselle.

Ahtila oli toukokuussa 1991 leikattu selkäsairauden vuoksi. Jälkeenpäin arvioiden voitiin todeta, että lääketieteellisten selvitysten perusteella ei ollut täysin varmasti poissuljettavissa se mahdollisuus, että Ahtilan selkä ei ollut tosiasiallisesti 10. - 17.8.1990 ollut kipeä. Se seikka, että lääkärinlausuntoa ei ollut hyväksytty, ei ollut perustunut pelkästään siihen, että työpaikkalääkäri oli todennut Ahtilan kahteenkin kertaan työkykyiseksi. Ratkaisussa oli annettu painoa sille, että työpaikkalääkäri oli tuntenut sekä kyseisen henkilön että hänen työolosuhteensa. Tältä pohjalta asiassa oli harkinnan jälkeen tehty kokonaistilanteen arviointiin perustuva päätös.

Ahtila ei ollut väittänytkään, että hän olisi aiemmin käynyt kyseisen toisen lääkärin luona, vaan käynti siellä oli johtunut yksinomaan siitä, että työpaikkalääkäri oli todennut hänet työkykyiseksi. Väärinkäytöksenä Ahtilan puolelta oli pidettävä sitä, että hän peräkkäisinä päivinä 9. ja 10.8.1990 saatuaan ensin työpaikkalääkäriltä kielteisen lausunnon oli kääntynyt toisen lääkärin puoleen ja esittänyt tälle täysin toisen sairauslomaperusteen. Mitään muuta syytä Ahtila ei menettelylleen ollut esittänyt.

Vaikka tilanne sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden osalta edelleenkin oli epäselvä, oli työnantaja kuitenkin sovinnon aikaansaamiseksi päätynyt maksamaan Ahtilalle palkan kiistanalaiselta ajalta 10. - 17.8.1990 kantajaliiton vaatimuksen mukaisesti.

Kun erimielisyyden kohteena oleva palkka oli maksettu, ei työehtosopimuksen määräysten vastaiseksi väitettyä olotilaa ollut olemassa. Hyvityssakkoon tuomitsemisen edellytyksiä ei tällä perusteella ollut. Arvioitaessa tilannetta syksyllä 1990 ei yhtiön menettelyä tuolloinkaan voitu pitää työehtosopimuksen tietensä rikkomisena, koska asia oli ollut vähintäinkin sekava ja yhtiö oli toiminut täysin työnantajaliitolta ja lääketieteellisiltä asiantuntijoilta saamiensa ohjeiden mukaan. Yhtiö oli perustanut kantansa mainittuihin ohjeisiin ja kokemukseensa kyseisen työntekijänsä käyttäytymisestä. Yhtiö ei ollut menetellyt asiassa tahallisesti virheellisesti eikä muutoinkaan sillä tavalla moitittavasti, että se voitaisiin tuomita hyvityssakkoon. Vastaajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan työehtosopimuslain tarkoittamalla tavalla. Työehtosopimuksen määräysten soveltaminen kyseiseen tapaukseen ei ollut selvää ja riidatonta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Forste Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Metallityöväen Liitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Forste Oy:n palveluksessa oleva vaihetyöntekijä Anne Ahtila on ollut sairauden vuoksi työkyvytön 6. - 9.8.1990. Työkyvyttömyydestään hän on esittänyt työnantajalle työterveyslääkärin kirjoittaman lääkärintodistuksen, jossa diagnoosina on ollut niskakipu. Sairausloman viimeisenä päivänä 9.8.1990 Ahtila on käynyt toisen työterveyslääkärin vastaanotolla, joka on todennut hänet työkykyiseksi. Seuraavana päivänä 10.8.1990 Ahtila on mennyt yksityisen lääkärikeskuksen lääkärin vastaanotolle. Tuolloin hänet on todettu työkyvyttömäksi 10. ja 17.8.1990 väliseksi ajaksi selkäkivun vuoksi. Työnantaja on sairausloman aikana ohjannut Ahtilan työterveyslääkärin vastaanotolle 16.8.1990. Työterveyslääkäri on tutkittuaan Ahtilan todennut hänet työkykyiseksi.

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan 20 §:n 1 momentin mukaan työnantaja maksaa työntekijälle sairausajan palkan sillä edellytyksellä, että työntekijä on sairauden tai tapaturman aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi estynyt tekemästä työtä ja että työkyvyttömyydestä esitetään työnantajan hyväksymä selvitys. Määräystä koskevan soveltamisohjeen nojalla työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Edelleen soveltamisohjeen mukaan sairauslomatodistus on soveltamisohjeessa mainitut ehdot täyttäessään hyväksyttävä todistus, ellei työnantaja perustelluin syin pysty osoittamaan väärinkäytöstä.

Forste Oy on kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa Ahtilalle 10. ja 17.8.1990 väliseltä ajalta sillä perusteella, että työterveyslääkärin, joka tunsi työntekijän ja hänen työympäristönsä, todistuksille tuli antaa etusija muun lääkärin antamiin todistuksiin nähden. Yhtiö on kuitenkin tilanteen epäselvyyden vuoksi oikeudenkäynnin aikana maksanut Ahtilalle kanteessa vaaditun sairausajan palkan korkoa lukuun ottamatta.

Työnantajaliitto on oikeudenkäynnin kuluessa viitannut siihen, ettei työterveyslääkärin vastaanottomerkintöjen mukaan Ahtila ollut työterveyslääkärikäynnillään 9.8.1990 valittanut selkävaivoja. Liitto on pitänyt Ahtilan taholta väärinkäytöksenä sitä, että saatuaan ensin 9.8.1990 työterveyslääkäriltä kielteisen lausuman työkyvyttömyydestään Ahtila on seuraavana päivänä kääntynyt toisen lääkärin puoleen ja esittänyt tälle uuden sairausperusteen.

Työtuomioistuimen tuomioissa 40-1985, 106-1991 ja 112-1991 omaksutun kannan mukaisesti työtuomioistuin katsoo, että Ahtilan kääntymistä työterveyslääkärillä 9.8.1990 käyntinsä jälkeen 10.8.1990 toisen lääkärin puoleen ei sellaisenaan voida pitää työehtosopimuksen tarkoittamana väärinkäytöksenä. Näyttämättä on jäänyt, että Ahtila olisi antanut sairauslomaa saadakseen sairaudestaan tai muista työkykyynsä vaikuttavista seikoista paikkansa pitämättömiä tietoja. Kun Ahtila on esittänyt työkyvyttömyydestään asianmukaisen lääkärintodistuksen, työnantajalla ei ole ollut perusteita kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta.

Työnantajan määräämänä Ahtila on ollut työterveyslääkärin vastaanotolla 16.8.1990. Tuolloin työterveyslääkäri on todennut hänet työkykyiseksi. Työtuomioistuin on tuomiossaan nro 10 vuodelta 1982 muun ohella lausunut, että työehtosopimuksen mukaiseen sairasloman palkkaa koskevaan järjestelmään kuuluu, että toisen työn ottamiseen verrattavia tapauksia lukuun ottamatta työntekijä saa pitää lääkärin määräämän sairauslomansa loppuun sen estämättä, että jälkeenpäin voitaisiin osoittaa hänen parantuneen työkykyiseksi jo aikaisemmin. Kun Ahtila on edellä todetuin tavoin vielä 16.8.1990 ollut sairauslomalla, työtuomioistuin, jolla ei ole aihetta poiketa mainitussa tuomiossa omaksutusta kannasta katsoo, että Ahtila on saanut pitää lääkärin hänelle alunperin määräämän sairausloman loppuun työkykynsä palautumisesta huolimatta.

Ahtila on edellä todetuilla perusteilla oikeutettu sairausajan palkkaan korkoineen työkyvyttömyysajaltaan.

Kun Ahtilan työkyvyttömyydestä oli varsin lyhyen ajan sisällä esitetty erilaisia lääketieteellisiä arvioita ja kun Forste Oy on lisätutkimuksin sekä yhteydenotoin työnantajaliittoon pyrkinyt varmistumaan menettelynsä sopimuksenmukaisuudesta, yhtiön ei ole näytetty rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n olisi tullut havaita, ettei työnantajalla ollut esittämillään perusteilla työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta kieltäytyä maksamasta Ahtilalle palkkaa tämän työkyvyttömyysajalta. Tyytyessään tästä huolimatta tukemaan työnantajan näkemystä asiassa työnantajaliitto on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Forste Oy on velvollinen maksamaan Ahtilalle 10. ja 17.8.1990 väliseltä ajalta maksettavalle sairausajan palkalle 16 prosentin koron 31.8.1990 lukien palkan maksupäivään saakka.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 10 000 markkaa.

Forste Oy:tä vastaan kohdistettu hyvityssakkovaatimus hylätään.

Forste Oy ja Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Langinkoski, Leivo ja Vertanen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.