Labor court orders unions to pay fines for strike actions and failure to enforce work peace duties.

Vakuutusyhtiön toimihenkilöt olivat tyytymättöminä yhtiön alueorganisaation uudelleen järjestämiseen ja yhtiön sen perusteella toimittamiin irtisanomisiin ryhtyneet työtaisteluun, joka oli kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen. Toimihenkilöyhdistys ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Lisäksi se vastasi alueluottamusmiehen osallistumisesta työtaisteluun. Toimihenkilöliiton toimintaa ei pidetty riittävänä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Kantaja Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y. Vastaaja Vakuutusväen Liitto r.y. Kuultava Sampo-Yhtiöiden Henkilöstöyhdistys r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten välillä 28.11.1991 allekirjoitetussa vakuutusalan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖN JOHTO, JÄRJESTÄYTYMISOIKEUS JA LUOTTAMUSMIES

6 § Työn johto ja järjestäytymisoikeus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Yhtiöllä on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

31 § Työnseisaukset

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tahi johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisyhdistysten välillä työehtosopimuksena noudatettavassa muiden ohella Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n r.y:n välillä 21.12.1990 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat 1.1.1991 lukien työehtosopimuslaista poiketen 13 400 markkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on lausunut, että SampoYhtiöt oli maaliskuun alussa 1992 käynnistänyt yhteistoimintalain 7 a §:n mukaisen neuvottelumenettelyn alueorganisaation uudelleen järjestämiseksi. Yhteistoimintaneuvottelujen päätyttyä yhtiö oli 1.6.1992 irtisanonut Porin aluekonttorista yhdeksän toimihenkilöä.

Yhtiö oli aamulla 1.6.1992 saanut tietää, että iltapäivällä kello 13 Sampo-Yhtiöiden Henkilöstöyhdistys tulisi toimeenpanemaan työnseisauksen yhtiössä. Yhtiöstä oli kello 9.30 oltu yhteydessä työnantajayhdistykseen, josta oli välittömästi otettu yhteys Vakuutusväen Liittoon ja vaadittu riittäviä toimenpiteitä työnseisauksen estämiseksi.

Työnseisaus oli yhtiössä alkanut kello 13. Siihen oli osallistunut noin 950 yhtiön toimihenkilöä mukaan luettuina yhdistyksen alueluottamusmies ja ensimmäinen varapuheenjohtaja. Henkilökuntayhdistys ei ollut pyrkinyt estämään työnseisauksia, vaan oli päinvastoin vastustanut organisaatiouudistusta ja toimihenkilöiden irtisanomisia kehottaen pidättäytymään ylityöstä.

Toimihenkilöliitto oli tiedotusvälineille 25.5.1992 antamallaan tiedotteella tuominnut yhtiön lailliset suunnitelmat jyrkästi. Toimihenkilöliitto ei ollut pyrkinyt estämään 1.6.1992 toimeenpantuja työnseisauksia riittävästi eikä valvomaan alaistaan henkilöstöyhdistystä, joka työnseisauksen jälkeen 5.6.1992 oli lähettänyt henkilökunnalle kiitokset työnseisaukseen osallistumisesta.

Yhtiö oli tiedottanut neuvotteluprosessin yhteydessä kevään 1992 aikana eri tavoin toimihenkilöliitolle suunnitelmistaan. Muita liittojen välisiä asioita koskeneessa neuvottelussa 27.5.1992, johon olivat osallistuneet muiden muassa toimihenkilöliiton puheenjohtaja, Sampo-Yhtiöiden pääluottamusmies ja työnantajayhdistyksen liittoasiamies sekä yhtiön henkilöstöpäällikkö, oli yhtiön edustaja ilmoittanut huolestuneisuutensa yhtiössä esiintyneistä huhuista, joiden mukaan 1.6.1992 olisi ollut tulossa työtaistelu yhtiössä. Toimihenkilöliiton johto oli ollut täysin tietoinen työtaistelu-uhasta ja oli suhtautunut siten työtaistelun syntymiseen jo ennakolta hyväksyvästi.

Toteutetulla laittomalla työtaistelulla oli vastustettu 1.6.1992 toteutettuja irtisanomisia. Työtaistelu oli kohdistunut ainakin työehtosopimuksen 6 §:n 3 kohtaan. Työtaistelun toimeenpanemisella olivat toimihenkilöliitto ja henkilökuntayhdistys rikkoneet työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisen velvollisuuden työrauhan ylläpitämiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on vaatinut Vakuutusväen Liiton ja Sampo-Yhtiöiden Henkilöstöyhdistyksen tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vakuutusväen Liitto on lausunut, että yhtiö oli vuonna 1989 uudistanut alueorganisaatiotaan siten, että aiemmin viiden alueyksikön sijasta maa oli jaettu yhdeksään alueyksikköön. Uudistus oli merkinnyt tuolloin muun muassa korvauskäsittelytyön laajentamista tapahtuvaksi kaikkien perustettujen yksiköiden alueella, mikä oli edellyttänyt myös uusien korvauskäsittelijöiden palkkaamista. Uudistetun organisaation oltua yhtiössä käytössä noin kolme vuotta olivat henkilöstön edustajat saaneet kuulla 19.12.1991 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa yhtiön edustajalta yhtiön suunnitelmasta palata aiempaan viisi alueyksikköä käsittävään alueorganisaatioon. Muutosta oli perusteltu kustannussäästöiltä sekä sillä, että suuremmat tuotantoyksiköt olisivat kannattavampia.

Muilla organisaatiouudistuksen kohteena oleville alueilla vastaavanlainen neuvotteluprosessi oli ollut kesken, joten irtisanottavien tarkka lukumäärä ei vielä ollut ollut tiedossa. Lahden konttorissa työskenteleville korvauskäsittelijöille oli siirtopaikkakunnaksi tarjottu Kuopiota ja Vaasaa, Rovaniemen käsittelijöille Oulua ja Hyvinkään käsittelijöille Helsinkiä. Irtisanottavien lopullinen lukumäärä tulisi olemaan noin 40.

Yhtiön edustajat olivat sekä pääluottamusmiesten että kunkin yksittäisen toimihenkilön kanssa käymissään neuvotteluissa noudattaneet tiukasti yhteistoimintalain edellyttämiä muotovaatimuksia. Sen sijaan lain hengen mukaisia, todellisia vaihtoehtoja ja vaikutuksia käsitteleviä ne eivät olleet olleet missään vaiheessa. Henkilöstö oli kokenut tehdyt ratkaisut työnantajan yksipuoliseksi saneluksi, jonka sisältöön henkilöstön näkemyksillä ei ollut ollut mitään vaikutusta.

Käydyissä neuvotteluissa oli henkilöstön taholta moneen otteeseen tuloksetta perään kuulutettu tarkempia tietoja toimenpiteillä yhtiölle saavutettavista säästöistä. Tilanteessa, jossa kaikki toimihenkilöt olisivat ottaneet vastaan heille tarjotun uuden työpaikan, olisi perusteena käytetty kustannussäästö ollut varsin marginaalinen, rajoittuen lähinnä hallinnon keventymisestä aiheutuvaan säästöön. Yhtiön tavoittelema kustannussäästö oli näin ollen selvästi perustettu olettamaan, että vain harva toimihenkilö tulisi suostumaan heille esitettävään toimipaikan siirtoon.

Kerrotut tapahtumat olivat 1.6.1992 johtaneet työnseisaukseen, joka oli kestänyt 2,5 tuntia ja johon oli osallistunut henkilöstöyhdistyksen noin 2 200 jäsenestä noin 950. Työnseisauksen aikana yhtiön 80 konttorista yli puolet oli ollut avoinna palvellen asiakkaita työnseisauksen ulkopuolelle jääneiden toimihenkilöiden voimin. Luottamusmiehistä työnseisaukseen oli ottanut osaa ainostaan Itä-Suomen alueluottamusmies.

Henkilöstöyhdistys ei ollut vastustanut organisaatiouudistusta. Yhdistys oli päinvastoin myöntänyt uudistuksen sinänsä ymmärrettäväksi sillä saavutettavan hallinnon keventymisen johdosta. Vastustusta uudistusta kohtaan sen sijaan oli aiheuttanut erityisesti se tapa, jolla yhtiö oli suhtautunut toimihenkilöiden neuvotteluissa esittämiin vaihtoehtoisiin toimintamalleihin. Henkilöstön mielestä käytössä olevien järjestelmien ja pääteyhteyksien avulla itse korvauskäsittelytyö olisi voitu hyvin hoitaa vanhoista toimipaikoista käsin samoin kustannuksin kuin yhtiön esittämässä mallissa. Myöskään aluehallinnon siirtyminen toisaalle ei olisi ollut este henkilöstön esittämälle mallille. Henkilöstön mielestä tehty ratkaisu ei ollut myöskään yhtiön asiakaskunnan edun mukainen.

Työnantajayhdistyksen asiamies välitti tiedon uhkaavasta työnseisauksesta Vakuutusväen Liiton toimistoon puhelimitse ja myöhemmin telefaxin välityksellä. Tiedon liiton toimistossa oli vastaanottanut ainoa paikalla ollut järjestösihteeri. Liiton muut järjestösihteerit olivat tuolloin olleet liiton hallituksen kokouksessa Tuusulassa. Järjestösihteeri oli välittänyt saamansa tiedon toimihenkilöliiton hallitukselle Tuusulaan kertoen samalla, ettei ollut tavoittanut henkilöstöyhdistyksen johtoa lukuisista yrityksistä huolimatta. Uhkaavan työtaistelun estämiseksi oli nähty välttämättömäksi lähettää toimihenkilöliiton edustajat yhtiön suurimpiin konttoreihin. Eläke-Sammon konttoriin Helsinkiin oli lähtenyt kaksi järjestösihteeriä. Yhtiön pääkonttoriin Turkuun oli lähtenyt toimihenkilöliiton hallituksen jäsen. Liiton edustajien saavuttua mainituille konttoreille oli toimihenkilöiden poistuminen työpaikoilta jo alkanut eikä tilanne ollut ollut enää hallittavissa.

Toimihenkilöliitto ei ollut ollut tietoinen työnseisauksesta. Tieto työtaistelusta oli tullut toimihenkilöliiton johdolle tapahtumapäivänä. Näin ollen minkäänlaista ennakkohyväksyntää toimihenkilöliiton johto ei ollut voinut toimenpiteelle antaa. Väite toimihenkilöliiton myönteisestä, jopa hyväksyvästä asenteesta tapahtunutta työnseisausta kohtaan oli perusteeton. Toimihenkilöliitto oli tehnyt voitavansa työnseisauksen estämiseksi.

Toimihenkilöyhdistykselle asiassa mahdollisesti tuomittavan hyvityssakon suuruutta määrättäessä tuli erityisesti ottaa huomioon yhtiön työnseisaukseen antama aihe sekä sen lyhyt kesto.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusväen Liitto on vaatinut ainakin sitä kohtaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Sampo-Yhtiöiden Henkilöstöyhdistys on osaltaan yhtynyt Vakuutusväen Liiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tyytymättöminä työnantajan yhteistoimintaneuvotteluissa esittämään yhtiön alueorganisaation uudelleen järjestämiseen ja sen perusteella 1.6.1992 toimitettuihin irtisanomisiin Sampo-Yhtiöiden noin 950 toimihenkilöä on ryhtynyt kanteessa kerrotuin tavoin mainittuna päivänä kello 13:sta alkaen noin kaksi ja puoli tuntia kestäneeseen työnseisaukseen. Tähän työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen kohdistuneeseen työtaisteluun on ottanut osaa Sampo-Yhtiöiden Henkilöstöyhdistyksen Itä-Suomen alueluottamusmies.

Toimihenkilöliitto on 25.5.1992 päivätyllä tiedotteellaan tiedotusvälineille ilmoittanut neuvotelleensa yhtiön henkilöstöjohdon kanssa organisaatiomuutoksen vuoksi uhkaavien irtisanomisten välttämisestä. Edelleen tiedotteessa on ilmoitettu neuvottelujen olleen toistaiseksi tuloksettomia ja liiton hallituksen kokoontuvan 2.6.1992 päättämään jatkotoimista. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että pelkästään mainittu ilmoitus olisi osoittanut toimihenkilöliiton jo tuolloin tienneen työtaistelun alkamisesta.

Työnantajan aloitteesta on 27.5.1992 yhtiössä muiden asioiden ohella käyty irtisanomistilannetta 1.6.1992 koskenut neuvottelu, johon ovat osallistuneet työntekijäliiton puheenjohtaja ja Sampo-Yhtiöiden pääluottamusmies, yhtiön henkilöstöpäällikkö ja työnantajayhdistyksen liittoasiamies. Henkilöstöpäällikkö on todistajana lausunut kertoneensa neuvottelussa saamistaan tiedoista toimihenkilöpuolen 1.6.1992 toimeenpanemaksi aikomasta työtaistelusta. Toimihenkilöliiton puheenjohtaja on puolestaan todistajana kertonut, että yhtiön henkilöstöpäällikkö oli neuvottelussa kertonut vain yhtiössä liikkuneista huhuista, jotka koskivat henkilöstön 1.6.1992 tapahtuviin irtisanomisiin liittyviä mahdollisia toimihenkilöpuolen toimia. Selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että toimihenkilöliitto on neuvottelussa tullut tietoiseksi työtaistelu-uhasta 1.6.1992.

Työnantajan edustajat ovat samana päivänä ennen työtaistelun alkamista ja heti sen alkamisen jälkeen vaatineet luottamusmiehiä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Toimihenkilöyhdistyksen ei ole edes väitetty ryhtyneen toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi. Lisäksi henkilöstöyhdistys vastaa mainitun edustajansa osallistumisesta työtaisteluun.

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on 1.6.1992 noin kello 10 vaatinut Vakuutusväen Liittoa ryhtymään toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi. Toimihenkilöliiton hallitus on tiedon työtaistelusta saatuaan lähettänyt edustajansa yhtiön kahteen toimipisteeseen, yhtiön Turun pääkonttoriin hallituksen jäsenen ja erääseen Helsingin konttoriin liiton kaksi järjestösihteeriä estämään työtaistelun puhkeamista. Liiton edustajien saavuttua toimipisteisiin työtaistelu on jo alkanut. Kun liitto on jo neuvottelussa 27.5.1992 saanut tiedon uhkaavasta työtaistelusta vaatimatta henkilöstöyhdistystä pidättäytymään siitä, ei liiton toimintaa työtuomioistuimen mielestä voida pitää riittävänä liitolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee, ottaen huomioon keskusjärjestöjen välillä tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Sampo-Yhtiöiden Henkilöstöyhdistyksen ja Vakuutusväen Liiton maksamaan Vakuutusalan Työnantajayhdistykselle hyvityssakkoa, edellisen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 4 000 markkaa ja jälkimmäisen valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 10 000 markkaa.

Sampo-Yhtiöiden Henkilöstöyhdistys ja Vakuutusväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Tuulensuu, Pohja ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.