Labour court dismisses claim that Sunday work compensation counts as annual leave bonus under general civil servant agreement.

Merenkulkulaitoksen virkasuhteiselle konepäällystölle merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen pyhätyön korvaamista koskevan määräyksen perusteella maksettu pyhätyökorvaus ei ollut sellainen yleisessä virkaehtosopimuksessa ja sopimuksen liitteessä tarkoitettu sunnuntaityökorvaus, joka olisi otettava huomioon vuosiloma-ajan palkkaa laskettaessa.

TUOMIO

Kantaja, STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y.

Vastaaja, Valtiovarainministeriö

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Vuosia 1986 - 1988 koskevassa valtion yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkaus virantoimituksen keskeytyksen ajalta

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 2

Vuosilomalisään oikeuttavat palkanlisät ja lisäpalkkiot (sopimuksen 35 §:n 2 momentti.)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- sunnuntaityökorvaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuosia 1988 - 1990 ja 1990 - 1992 koskevissa valtion yleisissä virkaehtosopimuksissa ovat edellä olevat määräykset ennallaan.

Merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksessa 17.4.1986 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖAIKAKORVAUKSET JA -LISÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 §. Pyhätyön korvaaminen

1. Sunnuntaina, muuna kirkollisena juhlapäivänä, itsenäisyyspäivänä tai vapunpäivänä tehdyn vuorokautisen ja viikottaisen ylityön korvaamisesta on säädetty työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 13 ja 14 §:ssä sekä 17 §:n 2 momentissa. Lain 7 §:n 1 momentin mukaiseen valmiuteen käytetty aika on momentin mukaan tällöin luettava kokonaisuudessaan työaikaan. Jos edellä mainittuna päivänä tehty työ ei ole vuorokautista eikä viikottaista ylityötä vaan siis säännöllisenä työaikana tehtyä, virkamies on tämän momentin mukaisten korvausten asemesta oikeutettu 2-4 momentin mukaisiin korvauksiin.

2. Virkamiehelle, lukuunottamatta päällikköä, vuorovapaata konepäällikköä ja merenmittausretkikunnan päällikköä, maksetaan hänen 1 momentissa mainittuna päivänä satamassa säännöllisenä työaikana tekemästään työstä työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun pyhätyökorvauksen asemesta korvauksena tunnilta 1/63 hänen kuukausipalkastaan toimiraha mukaan luettuna tai annetaan virkamiehen suostumuksella tahi vuorottelujärjestelmän niin vaatiessa, jollei palvelussuhteen alkaessa tai vuorottelujärjestelmään siirryttäessä nimenomaan toisin sovita, tunnilta 2 tuntia vastiketta.

3. Virkamies, lukuunottamatta päällikköä, vuorovapaata konepäällikköä ja merenmittausretkikunnan päällikköä, on oikeutettu 1 momentissa mainittuna päivänä säännöllisenä työaikana merellä tekemäänsä työhön tai työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaiseen valmiuteen merellä tai satamassa käytettyä aikaa vastaavaan vastikkeeseen sekä lain 17 §:n 1 momentin mukaiseen pyhätyökorvaukseen.

4. Virkamies, lukuunottamatta päällikköä, vuorovapaata konepäällikköä ja merenmittausretkikunnan päällikköä, on oikeutettu 8 tunnin lisävastikkeeseen jokaiselta 1 momentissa mainitulta päivältä, jonka alus on merellä. Tulo- ja lähtövuorokaudelta, joka on tällainen päivä, virkamies, lukuunottamatta edellä poissuljettuja virkamiehiä, on oikeutettu yhden tunnin lisävastikkeeseen jokaiselta alkavalta 3 tunnilta, jonka alus on merellä. Virkamies on oikeutettu tämän momentin mukaiseen korvaukseen vain, jos se on työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n mukaista pyhätyökorvausta edullisempi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksiin 24.3.1988 ja 27.12.1989 sisältyy samansisältöiset määräykset.

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on lausunut, että merenkulkuhallituksen ja Suomen Konepäällystöliitto r.y:n välisessä neuvottelussa 6.2.1991 luottamusmies oli vaatinut pyhätyökorvauksen huomioimista virkasuhteisten konepäälliköiden vuosilomapalkassa. Neuvottelut asiassa oli aloitettu Helsingin hovioikeuden 5.12.1990 antaman tuomion n:o 1668 johdosta. Tuomiossa oli vahvistettu merimiesten vuosilomalakia sovellettavaksi siten, että työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n mukainen pyhätyökorvaus oli merimiesten vuosilomalain 13 §:n 3 momentissa tarkoitettu kiinteä lisä ja korotus, joka oli otettava huomioon vuosilomapalkkaa laskettaessa.

Paikallisneuvottelut asiasta oli pidetty merenkulkuhallituksen ja Suomen Konepäällystöliiton välillä 2.4.1991. Keskusneuvottelut asiassa oli käyty STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n ja valtiovarainministeriön välillä 8.5.1991. Ammattijärjestö oli keskusneuvottelussa toistanut vaatimuksen, että valtion yleisen virkaehtosopimuksen 35 §:n 2 ja 3 momentin mukaista vuosilomalisää maksettaessa tuli ottaa mukaan työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n tarkoittama pyhätyökorvaus. Lisäksi tuli merenkulkulaitoksen alusten konepäällystölle maksettua vuosilomalisää tarkistaa taannehtivasti ottaen huomioon valtion virkamieslain 95 §:n 2 momentti. Neuvotteluissa oli jääty erimielisiksi.

Asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että virastotyöaikasopimuksen ja työaikasopimuksen piiriin kuuluvilla virkamiehillä oli vuosilomapalkkaa laskettaessa oikeus valtion yleisen virkaehtosopimuksen 35 §:n 2 momentin liitteessä n:o 2 mainittuun sunnuntaityökorvaukseen.

Työsopimussuhteisten merimiesten vuosiloma-ajan palkkaa laskettaessa oli merimiesten vuosilomalain nojalla pyhätyökorvaus otettava mukaan vuosiloma-ajan keskimääräistä päiväpalkkaa laskettaessa. Samoin meneteltiin sellaisten työntekijöiden osalta, joiden palkka määräytyi muulla kuin viikko- tai kuukausipalkkaperusteella. Myös viikkoja kuukausipalkkaisille työntekijöille oli maksettava sopimuksen perusteella määräytyvä palkka vuosiloman ajalta samoin kuin otettava huomioon erilliset muiden muassa työolosuhteiden perusteella maksettavaksi sovitut lisäpalkat sellaisesta työstä, jota työntekijä suoritti jatkuvasti tai joka etukäteen vahvistetun järjestelmän mukaan toistui säännöllisesti.

Valtion yleisessä virkaehtosopimuksessa oli sovittu virkamiehelle maksettavaksi vuosiloma-ajalta palkkaa, jossa oli huomioitu myös sunnuntaityökorotus. Työnantajapuolen väite, että virkaehtosopimuksella olisi tarkoituksellisesti rajattu sen soveltamisalan ulkopuolelle merenkulkualan palveluksessa olevan virkamiehet, oli epäuskottava.

Merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen 9 §:n mukaisen pyhätyön korvaamisen soveltamispiiri oli muutoin sama kuin virastotyöaikaa noudattavilla ja työaikalain alaisilla virkamiehillä paitsi että merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen mukaan pyhätyökorvaukseen ei ollut oikeutettu sanottuja päiviä edeltävänä päivänä kello 18 - 24 välisenä aikana tehty työ niin kuin virastotyöaikasopimuksen ja työaikasopimuksen nojalla oli. Siten tosiasiassa merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen 9 §:n mukainen pyhätyön soveltamispiiri oli suppeampi kuin virastotyöaikasopimuksen ja työaikasopimuksen.

Merenkulkulaitoksen aluksissa konepäälliköt noudattivat vuorottelujärjestelmää, jonka mukaan 20 vuorokautta oltiin töissä yhteen menoon ja 10 vuorokautta vapaalla eli niin sanottua 2:1 vuorottelua. Siten konepäälliköiden pyhätyöstä muodostui samalla tavalla säännöllistä kuin mainitussa hovioikeuden ratkaisussa.

Pelkästään se seikka, että merenkulkuhallitus oli useamman vuoden ajan soveltanut virkaehtosopimuksen määräystä väärin työntekijäjärjestön huomaamatta puuttua siihen, ei muodostanut sellaista soveltamiskäytäntöä, jolle yksinomaan olisi pantava painoa asiassa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut niin sanottu aktiivinen yhteinen soveltamiskäytäntö, vaan huomaamattomuudesta johtunut väärä virkaehtosopimuksen tulkinta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan vuosia 1986 - 1988, 1988 - 1990 ja 1990 - 1992 koskevien valtion yleisten virkaehtosopimusten 35 §:n 2 momentin ja siinä mainitun liitteen 2 oikeaksi sisällöksi sen, että merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen 9 §:n 2 ja 3 momentissa ja työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain 17 §:ssä mainittu pyhätyökorvaus on sellainen valtion yleisen virkaehtosopimuksen 35 §:n 2 momentissa tarkoitettu sunnuntaityökorvaus, joka vuosiloma-ajan palkkaa laskettaessa on otettava huomioon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että valtion virkamiesten vuosilomalisästä oli ensimmäisen kerran sovittu 20.4.1971 tehdyllä pöytäkirjalla. Valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 14.4.1973 tehdyllä virkaehtosopimuksella vuosilomalisään oikeuttavia palkanlisiä ja lisäpalkkioita oli laajennettu. Vuonna 1973 oli myös ensimmäisen kerran sovittu merenkulkulaitoksen alusten virkamiesten työajasta virkaehtosopimuksin. Vuonna 1971 merenkulkulaitoksen alusten työajasta oli sovittu erillisellä pöytäkirjalla, joka vastasi vuoden 1973 virkaehtosopimusta. Vuosilomalisästä ensimmäisen kerran sovittaessa sopijapuolet eivät olleet tarkoittaneet sunnuntaityökorvauksella merenkulkulaitoksen aluksissa pyhäpäiviltä maksettuja vastikkeita tai muita korvauksia.

Nykyisin valtion virkamiesten vuosiloma-ajan palkkaus määräytyi vuosiloma-asetuksen 17 §:n ja valtion yleisen virkaehtosopimuksen 35 §:n 1 momentin mukaisesti virkamiehen kiinteän palkkauksen perusteella. Tämän lisäksi virkamiehille suoritettiin vuosilomalisää valtion yleisen virkaehtosopimuksen 35 §:n 2 momentin sekä virkaehtosopimuksen liitteen 2 perusteella.

Valtion yleisen virkaehtosopimuksen liitteessä 2, kuten jo 14.4.1973 tehdyssä virkaehtosopimuksessakin, oli vuosilomalisään oikeuttaviksi palkanlisiksi ja lisäpalkkioiksi katsottu sunnuntaityökorvaus. Vuosilomalisästä14.4.1973 sovittaessa ei sunnuntaityökorvauksella tarkoitettu merenkulkulaitoksen eräiden virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 14.4.1973 tehdyn virkaehtosopimuksen 2-4 §:n mukaisia pyhäpäiviltä suoritettavia vastikkeita, sunnuntaihin ja pyhiin liittyviltä vuorolta suoritettavia jäämisvuorokorvauksia eikä muita korvauksia.

Valtion yleisen virkaehtosopimuksen liitteessä 2 oli sovittu tyhjentävästi vuosilomalisän perusteena olevat palkanlisät ja lisäpalkkiot. Yleistä virkaehtosopimusta sovellettaessa oli vakiintuneen käytännön mukaisesti vuosilomalisään oikeuttavaksi katsottu vain liitteessä 2 nimenomaisesti mainitut palkanlisät ja lisäpalkkiot eikä niiden piiriä ollut voitu laajentaa muutoin kuin erikseen sopimalla asiasta virkaehtosopimuksin. Näin oli ollut asianlaita, vaikka kysymyksessä olisi ollut liitteessä mainittua palkanlisää tai lisäpalkkiota muistuttava korvaus.

Vuosiloma-asetuksen alaisuuteen kuuluville virkamiehille suoritettiin kiinteä palkkaus vuosiloman ajalta. Tämän lisäksi virkamiehelle suoritettiin vuosilomalisää valtion yleisen virkaehtosopimuksen liitteessä 2 mainittujen palkanlisien ja lisäpalkkioiden perusteella. Liitteessä 2 oli sovittu vuosilomalisään oikeuttavaksi useita palkanosia, jotka määräytyivät tilapäisten tai epäsäännöllisesti toistuvien tekijöiden perusteella esimerkiksi hälytysraha, aattopäivänlisä, laskuvarjohyppylisä, rajäytystyölisä ja sukellusraha. Työn jatkuvuudella tai säännöllisyydellä ei näin ollen ollut mitään merkitystä valtion yleisen virkaehtosopimuksen 35 §:n mukaista vuosilomalisää suoritettaessa. Se seikka, että merenkulkulaitoksen aluksissa konepäälliköt noudattivat niin sanottua 2:1 vuorottelua toimintakaudella, piti paikkansa. Toimintakauden ulkopuolella he kuitenkin noudattivat viisipäiväistä työviikkoa.

Vuosilomalisää suoritettiin virkamiehille vain sellaisten palkanlisien ja lisäpalkkioiden perusteella, jotka oli nimenomaisesti mainittu liitteessä 2. Mikäli palkanlisien ja lisäpalkkioiden piiriä oli virkasuhteisilla haluttu laajentaa, oli kunkin laajennuksen kustannusvaikutukset selvitetty neuvotteluosapuolten toimesta erikseen ja ne oli huomioitu kulloistakin virkaehtosopimusta tehtäessä. Liitteen 2 laajentaminen kanteen tarkoittamalla tavalla oli myös jatkossa mahdollista vain tällä tavalla.

Valtion yleisen virkaehtosopimuksen ja merenkulkulaitoksen alusten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen vakiintunut soveltamiskäytäntö ja muu edellä sanottu huomioon ottaen merenkulkulaitoksen työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 9 §:n 2 momentin mukainen pyhätyökorvaus ei voinut olla valtion yleisen virkaehtosopimuksen liitteen 2 mukainen sunnuntaityökorvaus. Näin ollen pääsääntöisesti kerran vuodessa suoritettavaa vuosilomalisää määrättäessä ei sanottua pyhätyökorvausta voitu huomioida.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Valtion yleisen virkaehtosopimuksen 35 §:n mukaan virkamiehelle maksetaan kiinteä palkkaus vuosiloman ajalta ja lisäksi 1/300 edellisenä lomanmääräytymisvuonna maksetuista, virkaehtosopimuksen liitteessä 2 luetelluista palkanlisistä ja lisäpalkkioista kutakin asetuksen mukaan tulevaa vuosilomapäivää kohden. Virkaehtosopimuksen liitteessä 2 on vuosilomalisään oikeuttavana palkanlisänä mainittu muun muassa sunnuntaityökorvaus.

Merenkulkulaitoksen virkasuhteiselle konepäällystölle maksetaan pyhätyökorvausta merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen pyhätyön korvaamista koskevan 9 §:n 2 ja 3 kohdan perusteella. Erimielisyys koskee sitä, onko mainittu pyhätyökorvaus sellainen yleisen virkaehtosopimuksen 35 §:n 2 momentissa ja sopimuksen liitteessä 2 tarkoitettu sunnuntaityökorvaus, joka olisi otettava huomioon vuosiloma-ajan palkkaa laskettaessa.

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on kanteensa tueksi nojautunut Helsingin hovioikeuden 5.12.1990 antamaan lainvoimaiseen tuomioon, jossa on ollut kysymys tie- ja vesirakennuslaitoksen Oulun piirin palveluksessa työsuhteisena pursimiehenä toimineen työntekijän vuosiloma-ajan palkasta ja lomarahasta. Hovioikeuden tuomion mukaan pursimiehen pyhätyöstä maksettu työajasta kotimaan liikenteen aluksissa annetun lain 17 §:n mukainen pyhätyökorvaus on ollut merimiesten vuosilomalain 13 §:n 3 momentissa tarkoitettua kiinteää lisää, joka on laskettava mukaan palkkaan kuuluvaksi lomapalkkaa määrättäessä.

Helsingin hovioikeuden tuomiolla on ratkaistu vuosilomalisän maksaminen työsuhteisen työntekijän osalta. Hovioikeuden tuomiolla ei sen sijaan ole otettu kantaa vuosilomalisän maksamiseen virkasuhteiselle henkilöstölle, mistä nyt on kysymys. Tämän vuoksi ja kun työsopimussuhteiseen ja virkasuhteiseen henkilöstöön sovelletaan nyt kyseessä olevassa suhteessa erilaisia normeja, hovioikeuden ratkaisusta ei ole saatavissa johtoa kanteessa tarkoitetun kysymyksen ratkaisemiseksi virkasuhteisen henkilöstön osalta.

Vuosilomalisän suorittamisesta virkamiehille on ensimmäisen kerran sovittu 20.4.1971 tehdyllä pöytäkirjalla. Tuolloin vuosilomalisä on sovittu suoritettavaksi kaikille niille virkamiehille, jotka edellisen vuoden aikana olivat tehneet sunnuntaityötä ja joille tuolta ajalta oli maksettu tietty vähimmäismäärä sunnuntaityökorvauksia. Seuraavana vuonna virkaehtosopimukseen otettiin vuosilomapalkkaa laskettaessa huomioon otettavista lisäpalkkioista ja palkanlisistä luettelo, johon sunnuntaityökorvaus myös sisältyi ja jota luetteloa sittemmin on myöhempien virkaehtosopimusratkaisujen yhteydessä täydennetty.

Työtuomioistuimessa kuultu, edellä mainitun vuoden 1971 pöytäkirjan valmistelleen vuosilomatoimikunnan sihteerinä toiminut hallitusneuvos on todistajana kertonut, että pöytäkirjassa sunnuntaityökorvauksella tarkoitettiin pelkästään sillä nimikkeellä maksettua korvausta, mikä kävi ilmi muun muassa siitä, että sopimusmääräyksen kustannusvaikutuksia oli selvitetty pitäen lähtökohtana tällä nimikkeellä maksettuja korvauksia. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan virkaehtosopimuksen luetteloa palkanlisistä on myös käytännössä tulkittu ahtaasti ja uusien nimikkeiden ottaminen vuosilomalisään oikeuttavien lisien piiriin on edellyttänyt erikseen sopimista. Myöskään aikaisempien virkaehtosopimusten mukaisia vapaa-ajan vastikekorvauksia ei ollut luettu vuosilomalisän piiriin ja virkaehtosopimusta oli sovellettu riidattomasti hovioikeuden tuomioon saakka tällä tavoin myös nyt puheena olevan pyhätyökorvauksen osalta.

Kun merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen määräykset pyhätyön korvaamisesta koskevat muun muassa korvausta sunnuntaina tehdystä työstä, on perusteita kantajaliiton tavoin tulkita määräystä niin, että pyhätyökorvaus voisi olla vuosilomalisään oikeuttavaa palkanlisää. Kun kuitenkin otetaan huomioon virkaehtosopimusmääräyksen syntyhistoriasta esitetty selvitys ja myös se, että sopimusta on pitkään ja erimielisyydettä sovellettu valtiovarainministeriön näkemystä vastaavalla, sen sanamuodon mukaisella tavalla, työtuomioistuin katsoo, ettei sen tulkinnalla voida virkaehtosopimukselle vahvistaa kanteessa vaadittua määräyksen sanamuodosta poikkeavaa sisältöä.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen 9 §:n 2 ja 3 momentissa ja työajasta kotimaan liikenteen aluksissa annetun lain 17 §:ssä mainittu pyhätyökorvaus ole sellainen yleisen virkaehtosopimuksen 35 §:n 2 momentissa tarkoitettu sunnuntaityökorvaus, joka vuosiloma-ajan palkkaa laskettaessa olisi otettava huomioon.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa valtiovarainministeriö pitää oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Rautiainen, Voipio, Sulkunen ja Tuomi jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.