Union fined for failing to supervise employer's violation of collective agreement on staff conditions.

Kahden puhelinyhtiön sulautumissopimuksen mukaan sulautuneiden yhtiöiden työntekijät olivat siirtyneet uuteen yhtiöön niin sanottuina vanhoina työntekijöinä entiset etuutensa säilyttäen.

Näyttämättä oli jäänyt, että uusi yhtiö olisi muuttanut toimihenkilöiden työsuhteiden ehtoja henkilökohtaisten lisien osalta työehtosopimuksen vastaisesti. Sen sijaan yhtiö oli muuttaessaan toimihenkilöiden palkanmaksun perusteita rikkonut työehtopimuksen määräystä.

Näyttämättä oli jäänyt, että yhtiö, jonka menettelyn työnantajaliitto oli hyväksynyt, olisi rikkonut tietoisesti työehtosopimusta tai että sen olisi perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa saati että se olisi syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen.

Työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kantaja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL r.y. Vastaajat Sähkö- ja telealan työnantajaliitto r.y. Vaasan Läänin Puhelin Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja toiselta puolen muun muassa Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välillä 9.5.1988 allekirjoitetussa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työsuhde 1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muutokset toimihenkilön asemassa Toimihenkilön työsuhteen ehtoja voidaan muuttaa, mikäli molemmat osapuolet siitä sopivat. Mikäli asiasta ei voida sopia, voidaan muutos toteuttaa, mikäli sille on irtisanomissuojasopimuksen mukainen erityisen painava syy ja mikäli noudatetaan yleissopimuksen 5 §:n mukaista irtisanomisaikaa. Näissä tapauksissa menetellään siis aivan samalla tavoin kuin niissä tapauksissa, että toimihenkilö irtisanotaan työnantajan palveluksesta. Toimihenkilö saatetaan siirtää toimihenkilöasemansa säilyttäen toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, tulee tässäkin tapauksessa olla erityisen painava syy ja noudattaa irtisanomisaikaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

35 § Sopimuksen sitovuus 1. Tämä sopimus sitoo, a) allekirjoittaneita järjestöjä; b) niitä allekirjoitusajankohtana olevia työnantajaliittoja, jotka eivät ole viikon kuluessa ilmoittaneet irtautuvansa sopimuksesta sekä c) niitä työnantajia, toimihenkilöitä ja näiden yhdistyksiä, jotka kuuluvat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat kuuluneet edellä tarkoitettuihin liittoihin. 2. Sen jälkeen, kun sopimus on tullut liittoja sitovaksi, ovat kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin yksityiseen määräykseen kielletyt. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat työnantajat ja toimihenkilöt, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko sopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vastaavat määräykset sisältyvät maaliskuun alusta 1990 voimaan tulleeseen yleissopimukseen.

Viimeksi sanotussa yleissopimuksessa on määrätty ohjepalkoista muun ohella seuraavaa:

6 § PALKKAUS

Ohjepalkat Ohjepalkat ovat paikkakuntakalleusluokittain ja vaativuustasoittain:

Ohjepalkat 1.3.1990 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä olevia ohjepalkkoja on korotettu ensin vuoden 1988 yhdistelmäratkaisun indeksitarkistuksella ja sen jälkeen vielä yleiskorotuksella 1.3.1990. Vastaavalla tavalla menetellään myös vuoden 1991 yleiskorotuksen yhteydessä.

Ohjepalkat 1.10.1990 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEISSOPIMUS

OHJEPALKAT 1.3.1990 I Paikkakuntakalleusluokka viikkotyöaika 37,5 tuntia

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II Paikkakuntakalleusluokka viikkotyöaika 37,5 tuntia

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I Paikkakuntakalleusluokka viikkotyöaika 40 tuntia

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II Paikkakuntakalleusluokka viikkotyöaika 40 tuntia

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yleissopimuksen osana noudatettavassa palkkausjärjestelmäsopimuksessa määrätään muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ohjepalkat

Tasokohtaiset ohjepalkat ovat luonteeltaan vähimmäispalkkoja. Vähimmäispalkat perustuvat toimihenkilön suorittamien tehtävien vaativuustasoon. Tämän lisäksi henkilön kokemuksella ja koulutuksella on korottava vaikutus ohjepalkkoihin.

Vaativuustasojen ohjepalkat

Ohjepalkoista sovitaan sopimusosapuolten välillä. Ohjepalkat on sovittu 37,5 tunnin viikkotyöajan pohjalta. Jos työaika oleellisesti poikkeaa normaalista työajasta, on tämä seikka otettava huomioon ohjepalkkavertailussa. Noudatettaessa 40-tuntista työviikkoa korotetaan 37,5-tuntista työviikkoa noudatettavien ohjepalkkoja 2,2 prosenttia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on lausunut, että Sähkö- ja telealan työnantajaliittoon jäsenenä kuuluvassa Vaasan Läänin Puhelin Oy:ssä oli syntynyt erimielisyyttä siitä, voiko työnantaja yksipuolisesti muuttaa toimihenkilön ohjepalkkaa. Yhtiö oli ottanut käyttöön yksipuolisesti ohjepalkkataulukon, joka ei vastannut yleissopimuksen 6 §:n mukaista taulukkoa. Vaasan Läänin Puhelin Oy oli luonut yleissopimuksessa tuntemattoman taulukon siten, että 37,5 viikkotyötunnin ohjepalkkoja oli vähennetty 6,7 %:lla. Näin saatua taulukkoa oli alettu soveltaa 1.1.1990 alkaen.

Edelleen erimielisyyttä oli aiheutunut siitä, voiko työnantaja yksipuolisesti poistaa prosentuaalisiksi sovittuja henkilökohtaisia palkanlisiä. Etelä-Pohjanmaan Puhelin Oy:n palveluksessa olleille 14:lle toimihenkilölle oli sovittu maksettavaksi prosenttimääräinen henkilökohtainen palkanosa. Palkanlisän prosenttiosuus oli laskettu noudatetusta 37,5 tunnin mukaisesta ohjepalkasta. Nyt Vaasan Läänin Puhelin Oy oli vastoin yleissopimusta ja yhtiöiden välistä sulautumissopimusta ilmoittanut käsittelevänsä myös näitä palkanlisiä markkamääräisinä liukumina.

Vaasan Läänin Puhelin Oy oli siis 1.1.1990 ottanut käyttöön tulkinnan, jonka mukaan toimihenkilöille prosentuaalisiksi sovitut palkanlisät luokiteltiin sellaisiksi lisiksi, joiden määrää vähennettiin yleiskorotusten ja ohjepalkkakorotusten välisellä erotuksella. Näin työnantaja oli menetellyt myös 1.3.1990 toteutetun yleis- ja taulukkokorotuksen yhteydessä.

Toteuttaessaan muutokset ja niistä neuvoteltaessa Vaasan Läänin Puhelin Oy tai Sähkö- ja telealan työnantajaliitto eivät olleet edes väittäneet, että työnantajalla olisi ollut erityisen painava syy toimihenkilöiden työsopimusten irtisanomiseen tai etujen huonontamiseen.

Ottamalla toimihenkilöiden kanssa asiasta sopimatta käyttöön yleissopimukseen perustumattomat ohjepalkat oli Vaasan Läänin Puhelin Oy pyrkinyt painostamaan yrityksen työntekijöitä sopimaan noudatetun työajan pidentämisestä. Työnantajan työtaistelutoimenpide kohdistui muun muassa yleissopimuksen 4 ja 6 §:ään. Sähkö- ja telealan työnantajaliitto oli hyväksymällä jäsenensä menettelyn laiminlyönyt ryhtyä työtaistelun lopettamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Ottaessaan käyttöön yleissopimukseen perustumattomat ohjepalkat, muuttaessaan työsuhteissa pitkään noudatettua käytäntöä sekä sovittujen prosentuaalisten lisien laskenta- ja maksutapaa oli Vaasan Läänin Puhelin Oy rikkonut tietensä yleissopimusta, erityisesti sen 4 ja 6 §:ää. Hyväksymällä jäsenyrityksensä menettelyn ja laiminlyödessään työehtosopimuksen vastaisen tilan poistamiseksi tarpeelliset toimenpiteet oli Sähkö- ja telealan työnantajaliitto laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsisi Vaasan Läänin Puhelin Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta tai työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja Sähkö- ja telealan työnantajaliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja Vaasan Läänin Puhelin Oy ovat lausuneet, että yleissopimuksen palkkausjärjestelmään sisältyvät ohjepalkat olivat vähimmäispalkkoja. Ohjepalkan suuruus riippui toimen vaativuusluokasta, paikkakuntakalleusluokasta, kokemuksen ja koulutuksen mukaan määräytyvistä kokemusvuosista ja noudatetusta viikkotyöajasta. Lähtöluvut, joista taulukko laskettiin, oli sovittu kaikille vaativuustasoille kummassakin paikkakuntakalleusluokassa ilman kokemusvuosia 37,5 tunnin viikkotyöajan mukaan.

Kantaja käytti käsitettä henkilökohtainen ohjepalkka. Yleissopimus ei kuitenkaan tuntenut sellaista käsitettä. Ohjepalkka oli vähimmäispalkka, joka määräytyi edellä sanottujen tekijöiden mukaan eivätkä muut henkilökohtaiset tekijät vaikuttaneet siihen. Toimihenkilölle maksettavan palkan tuli siis olla vähintään kysymyksessä olevan ohjepalkan suuruinen.

Yleissopimuksen osana sovellettavan palkkausjärjestelmän mukaan normaalista poikkeava työaika oli otettava huomioon ohjepalkkavertailussa, jos työaika oleellisesti poikkesi normaalista 37,5 tunnin viikkotyöajasta. Noudatettaessa 40 -tuntista työviikkoa korotettiin 37,5 tunnin työviikkoa noudattavien ohjepalkkoja 2,2 prosenttia. Silloin kun työviikko oli lyhyempi kuin 37,5 tuntia, aleni ohjepalkka samassa suhteessa kuin työaika lyheni.

Vuonna 1990 solmitun yleissopimuksen 6 §:ssä oli laskettu valmiiksi ohjepalkat 37,5 ja 40 tunnin työviikkoa tekevälle. Ero näiden välillä oli kaksi ja puoli tuntia. Kanteen tarkoittamissa tapauksissa viikkotyöaika oli 35 tuntia. Oli selvää, että kysymyksessä oli sellainen poikkeama 37,5 tunnin viikkotyöajasta, joka tuli ottaa huomioon ohjepalkkaa määrättäessä.

Kun ei ollut väitetty eikä näytetty, että kantajan tarkoittamassa tapauksessa olisi maksettu palkkaa, joka alittaisi edellä sanotun ohjepalkan tai uhattu ryhtyä maksamaan sellaista palkkaa, oli kanne perusteeton.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

SUOMEN TEOLLISUUSTOIMIHENKILÖIDEN LIITTO STL:N VASTASELITYS

Henkilökohtaisena palkanosana oli 14:lle Vaasan Läänin Puhelin Oy:n palveluksessa olevalle toimihenkilölle maksettu lisiä, jotka olivat määräytyneet prosentuaalisina yleissopimuksen 37,5 viikkotyötunnin taulukosta laskettuna. Lisiä oli alettu maksaa Etelä-Pohjanmaan Puhelin Oy:n aikana ja prosentuaaliset palkanosat olivat nekin olleet pitkään käytössä.

Yleissopimuksen palkkausjärjestelmä oikeutti ottamaan normaalityöajasta selvästi poikkeavan työajan huomioon ohjepalkkavertailussa. Ohjepalkkavertailu tarkoitti sitä, että toimihenkilölle maksettavaa palkkaa verrattiin yleissopimuksen mukaiseen vähimmäispalkkataulukkoon. Sen sijaan palkkausjärjestelmän puheena oleva määräys ei oikeuttanut työnantajaa yksipuolisesti muuttamaan pitkään käytössä olleita työsuhteen ehtoja niinkuin yhtiö oli menetellyt.

Vaasan Läänin Puhelin Oy:n luomien uusien palkkataulukoiden merkitys oli siinä, että niiden käyttöönottamisella työnantaja oli pyrkinyt painostamaan toimihenkilöitä sopimaan noudatetun työajan pidentämisestä. Uusien palkkataulukoiden käyttöönottamista koskenut uhkaus täytti työehtosopimuslaissa kielletyn työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkistön. Uusien palkkataulukoiden käyttöönottaminen merkitsi työtaistelutoimenpiteen jatkamista ja toimihenkilöiden palkkojen alentamista siihen verrattuna mitä ne olisivat olleet, jos työsuhteen ehtoina noudatetut palkanmääräytymisperusteet olisi säilytetty ennallaan.

VASTAAJIEN LISÄVASTINE

Yleissopimuksen palkkausjärjestelmän mukaan toimihenkilön palkka määriteltiin kuukausipalkkana. Kuukausipalkka oli määrättävä siten, että se on vähintään yleissopimuksen mukaan määräytyvän ohjepalkan suuruinen. Ohjepalkka riippui toimen vaativuudesta, työajan pituudesta ja kokemusvuosien lukumäärästä. Ohjepalkka oli minimipalkkaa osoittava vertailuluku.

Yleissopimuksen palkkausjärjestelmään ei kuulunut, että kuukausipalkka hajotettaisiin osiin, joita tarkasteltaisiin erikseen, vaan kuukausipalkka oli yksi kokonaisuus. Sitä määrättäessä tuli ottaa huomioon, että se ei alittanut asianomaista ohjepalkkaa. Jos ohjepalkka alittui, tuli kuukausipalkka korottaa vähintään asianomaisen ohjepalkan tasolle. Toimihenkilön kuukausipalkan ja asianomaisen ohjepalkan välinen suhde muuttui esimerkiksi silloin, jos ohjepalkkojen korotus oli suurempi kuin kuukausipalkkoihin tuleva yleiskorotus. Suhde muuttui myös esimerkiksi silloin, jos toimihenkilön kuukausipalkkaa korotettiin aikana, jolloin ohjepalkka ei muuttunut. Yleissopimus edellytti, että toimihenkilön toimi luokiteltiin yleissopimuksen palkkausjärjestelmän vaativuusluokituksen mukaisesti, minkä lisäksi toimihenkilölle sovittiin kuukausipalkka.

Ohjepalkka oli siis vähimmäispalkka. Yleissopimuksessa oli täsmälliset määräykset siitä, miten ohjepalkka määräytyi. Yleissopimuksen mukaan ohjepalkka oli minimipalkkaa osoittava vertailuluku eikä mikään palkan osa tai työsuhteen ehto. Tässä tapauksessa palkkakorteille oli kirjoitettu yleissopimuksen yleisimmin tuntema, 37,5 tunnin viikkotyöajan mukaan määräytyvä ohjepalkka. Sen sijaan palkkakorteista ei ollut luettavissa, mitä lukua oli käytetty verrattaessa maksettavaa palkkaa ohjepalkkaan. Myöskään sillä seikalla, mitä ohjepalkkoja koskevaan sarakkeeseen oli kirjoitettu, ei sinänsä ollut mitään merkitystä.

Mitä vielä kanteessa esitettyihin vaatimuksiin tuli, niin työtaistelutoimenpidettä koskeva vaatimus oli perusteeton. Mistään painostustoimenpiteestä ei ollut kysymys. Työnantajan toimesta toimihenkilöille oli vain kerrottu mahdollisuudesta siirtyä 37,5 tai 40 tunnin viikkotyöaikaan. Itse siirtyminen oli ollut jokaisen vapaasti harkittavissa. Työehtosopimuksen tietensä rikkomista koskeva vaatimus oli myös perusteeton, koska asiassa oli toimittu yleissopimuksen edellyttämällä tavalla ja neljälle toimihenkilölle oli lisäksi maksettu ne henkilökohtaiset lisät, jotka oli sovittu.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Etelä-Pohjanmaan Puhelin Oy ja Vaasan Puhelin Oy ovat 1.5.1989 lukien sulautuneet Vaasan Läänin Puhelin Oy-nimiseksi osakeyhtiöksi. Sulautumissopimuksen mukaan sulautuneiden yhtiöiden työntekijät ovat siirtyneet uuteen yhtiöön niin sanottuina vanhoina työntekijöinä entiset etuutensa säilyttäen. Vaasan Läänin Puhelin Oy:ssä on syntynyt erimielisyyttä Etelä-Pohjanmaan Puhelin Oy:n palveluksessa olleiden Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n jäsenten työehdoista.

Alalla sovellettavassa yleissopimuksessa on sovittu ohjepalkkajärjestelmästä, jonka mukaan ohjepalkka määräytyy paikkakuntakalleusluokan, toimen vaativuusluokan, toimihenkilölle kuuluvan kokemusvuosiryhmän sekä viikottaisen työajan pohjalta. Jos työaika oleellisesti poikkeaa normaalista työajasta, tämä seikka on otettava huomioon ohjepalkkavertailussa soveltamalla työaikaeron suhteessa tarkistettua ohjepalkkaa.

Etelä-Pohjanmaan Puhelin Oy:ssä ohjepalkkavertailu on suoritettu 37,5 tunnin viikkotyöajan pohjalta, vaikka työaika on ollut vain seitsemän tuntia päivässä. Vastaavasti prosentuaalisena maksetut henkilökohtaiset palkanlisät ovat määräytyneet 37,5 viikkotunnin ohjepalkkataulukon perusteella. Etelä-Pohjanmaan Puhelin Oy:n palveluksessa olleet työntekijät ovat todistajana kuullun varaluottamusmiehen kertoman mukaan tehneet kaikki seitsemäntuntista työpäivää jo työsuhteidensa alusta lukien. Todistelun yhteydessä ei ole käynyt selville, millä tavalla ohjepalkan määräytyminen on ollut esillä työsopimuksia tehtäessä, mutta esitetyistä palkkakorteista on pääteltävissä, että palkat samoin kuin niihin tehdyt korotukset ovat noudattaneet pääosin 37,5 viikkotunnin mukaista ohjepalkkataulukkoa ainakin vuodesta 1975 lähtien.

Esitetty selvitys huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että palkan määräytyminen 37,5 viikkotunnin palkkataulukon mukaan noudatetusta seitsemän tunnin pituisesta työpäivästä huolimatta on vakiintuneen käytännön kautta muodostunut sitovaksi työsuhteen ehdoksi.

Vaasan Läänin Puhelin Oy on pyrkinyt yhtenäistämään palveluksessaan olleiden työntekijöiden työsuhteen ehtoja esittämällä Etelä-Pohjanmaan Puhelin Oy:n palveluksesta siirtyneiden työntekijöiden työajan jatkamista 7,5 tuntiin. Palkkaa olisi maksettu lisää samassa suhteessa työajan lisääntymisen kanssa ja uuden palkan sekä 37,5 viikkotyötunnin mukaan määräytyvän ohjepalkan erotus olisi maksettu henkilökohtaisena markkamääräisenä lisänä. Työntekijäpuoli on vaatinut erotuksen maksamista prosentuaalisena henkilökohtaisen palkan päälle laskettavana niin sanottuna kelluvana lisänä, joka säilyisi sellaisena myös palkkoja myöhemmin korotettaessa.

Kun erimielisyyskysymyksestä ei ole päästy sen enempää paikallisissa kuin myöskään liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa yksimielisyyteen, Vaasan Läänin Puhelin Oy on ottanut nyt puheena olevien työntekijöiden osalta käyttöön 35 viikkotyötunnin mukaan lasketun ohjepalkkataulukon sekä maksanut uuden taulukon ja aikaisemmin sovelletun palkkauksen välisen erotuksen markkamääräisenä henkilökohtaisena lisänä 1.1.1990 alkaen.

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että uuden palkkataulukon muodostaminen sinänsä ei ole ollut työehtosopimuksen vastaista. Myöskään kenenkään kanteessa tarkoitetun toimihenkilön palkkaus ei markkamääräisesti ole 1.1.1990 alentunut. Palkanmääräytymisperusteita on tuolloin kuitenkin edellä todetuin tavoin muutettu siten, että se myöhempien palkankorotusten yhteydessä on johtanut palkkauksen suhteelliseen alentumiseen. Kysymys on yleissopimuksen 4 §:n soveltamisohjeessa tarkoitetusta työsuhteen ehdon muuttamisesta, joka edellyttää joko sopimista tai irtisanomissuojasopimuksen mukaista erityisen painavaa syytä.

Vaasan Läänin Puhelin Oy on perustellut palkkataulukon muutosta sillä, että yhtenäisen työajan soveltaminen oli tarkoituksenmukaista ja että erilaisen käytännön soveltaminen osalle henkilökuntaa oli mahdotonta. Toimihenkilöiden työajan yhtenäisyys olisi yhtiön kannalta ollut ilmeisesti tarkoituksenmukaista. Tarvetta yhtenäistää työsuhteiden ehdot ei kuitenkaan ole näytetty sellaiseksi erityisen painavaksi syyksi, joka olisi oikeuttanut yhtiön yksipuolisesti muuttamaan kyseisten toimihenkilöiden työsuhteen ehtoja.

Todistajana kuultu yhtiön varaluottamusmies on edelleen kertonut, että Etelä-Pohjanmaan Puhelin Oy:n palveluksessa olleilla työntekijöillä saattoi olla joko markkamääräisiä tai prosentuaalisia henkilökohtaisia lisiä. Prosentuaalisena tämä lisä laskettiin 37,5 tunnin ohjepalkkataulukosta. Todistajan mukaan kaikki prosentuaalisena maksetut henkilökohtaiset lisät oli muutettu markkamääräisiksi 1.3.1990 lukien.

Työtuomioistuimelle on esitetty toimihenkilöiden palkkakorttijäljennöksiä, joista käy selville, että yhtiössä on ollut käytössä erilaisia henkilökohtaisia palkanlisiä. Joissakin tapauksissa palkanlisä on laskettu prosentuaalisena eränä ohjepalkkataulukon mukaisesta palkasta. Lisäksi on käytetty markkamääräisiä palkanlisiä ja lisiä, jotka on merkitty palkkakortille sekä prosentuaalisena että markkamääräisenä lisänä. Vastaajan esittämän selvityksen mukaan työnantaja on sopinut neljän toimihenkilön osalta 1.10.1980 henkilökohtaisesta lisästä tietyssä palkkaluokassa. Vastaajan mukaan työnantaja on näiden toimihenkilöiden osalta sitoutunut prosenttilisiin siihen saakka, kun asianomainen palkkaluokka on pysynyt muuttumattomana. Muiden toimihenkilöiden osalta ei vastaajan mukaan ole syntynyt kantajan esittämää lisäkäytäntöä, vaan lisien maksutapa perustuu siihen, millä tavalla eri työntekijöiden henkilökohtaisesta lisästä on työsopimuksin sovittu.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Vaasan Läänin Puhelin Oy olisi muuttanut toimihenkilöiden työsuhteiden ehtoja henkilökohtaisten lisien osalta yleissopimuksen vastaisesti. Sen sijaan yhtiö on edellä kerrotuin tavoin toimihenkilöiden palkanmaksun perusteita muuttaessaan rikkonut yleissopimuksen 4 §:n toimihenkilön aseman muutoksia koskevaa määräystä. Näyttämättä työtuomioistuimen mielestä kuitenkin on jäänyt, että yhtiö, jonka menettelyn Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on hyväksynyt, olisi rikkonut tietoisesti tehtyä työehtosopimusta tai että sen olisi perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa saati, että se olisi syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen.

Sähkö- ja telealan työnantajaliiton olisi tullut huolehtia siitä, että Vaasan Läänin Puhelin Oy toimii yleissopimuksen määräysten mukaisesti määrätessään toimihenkilöiden työsuhteen ehtoja fuusion jälkeen. Laiminlyödessään tämän on liitto laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Sähkö- ja telealan työnantajaliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 8 000 markkaa.

Enemmälti esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto velvoitetaan korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian laatuun nähden Vaasan Läänin Puhelin Oy saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Peltola, Uski, Nouro, Kolula ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.