Labor court allows salesmen with commission to receive wage increases under general wage development guarantee rules.

Työehtosopimuksessa ei ollut sovittu auto- ja konekaupan provisiopalkkaisten myyjien jäämisestä ansiokehitystakuun ulkopuolelle. Kun myöskään työehtosopimuksena asianosaisten välillä noudatettaviin talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun ansiokehitystakuumääräyksiin ei sisältynyt provisiopalkkaisia koskevia rajoituksia, auto- ja konekaupan provisiopalkkaiset myyjät olivat oikeutettuja ansiokehitystakuuna maksettaviin palkankorotuksiin siten kuin asianomaisten keskusjärjestöjen välillä erikseen sovitaan. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y. Vastaaja Autoalan Työnantajaliitto ATL r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 27.4.1989 tehdyn auto ja konekaupan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Ansiokehityslaskelmat

Työmarkkinoilla yleisiä ansiokehityslaskelmia tehtäessä alan kiinteäpalkkaisten ryhmien ansiokehitystä verrataan työmarkkinoilla tapahtuvaan keskimääräiseen ansiokehitykseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 15.1.1990 allekirjoitetussa auto- ja konekaupan työehtosopimuksen uudistamista koskevassa pöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtakunnansovittelija Teuvo Kallion jätettyä työmarkkinoiden keskusjärjestöille 30.11.1989 ehdotuksensa talous- ja tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi vuosiksi 1990 - 1991 ovat allekirjoittaneet liitot sen mukaisesti päätyneet sitovaan neuvottelutulokseen auto- ja konekaupan työehtosopimuksen uudistamisesta Kallion esityksen mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § "Vanhat määräykset"

27.04.1989 allekirjoitetun nyt uudistettavan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 2.6 k. ja §:t 3-9 ja 11 jäävät voimaan. 4 § siten muutettuna, että siinä tarkoitetun työryhmän työn määräaika päättyy 30.04.1991.

10 § Talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun muut palkkamääräykset

Valtakunnansovittelija Teuvo Kallion ehdotukset talous- ja tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi vuosiksi 1990-1991 tarkoittamia määräyksiä ansiokehitystakuusta, sen maksamisesta, indeksiehdosta, vuoden 1991 palkkojen tarkistuksen neuvottelumenettelystä samoin kuin kokonaisratkaisun toteutumisen seurannasta ja tarkastelusta sekä matkakustannusten korvauksesta noudatetaan osapuolten välillä tämän neuvotteluratkaisun mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muiden ohella Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r. y:n välillä 15.1.1990 allekirjoitetussa talous- ja tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa vuosille 1990 - 1991 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

LÄHTÖKOHDAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Talous- ja tulopoliittinen kokonaisratkaisu sisältää työ-, virka- ja toimiehtosopimusten uudistamisen. Ratkaisuun liittyy eräitä hallituksen toimenpiteitä. Sopimus on tarkoitettu kattamaan kaikki työmarkkinaosapuolet. Sopimus edellyttää työ-, virka- ja toimiehtosopimusten solmimista ja uusimista tämän ratkaisun mukaisesti.

TYÖ-, VIRKA- JA TOIMIEHTOSOPIMUSRATKAISUT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkojen korotukset 1990

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkoja korotetaan sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1.10.1990 tai lähinnä seuraavana ajankohtana, työ-, virka- ja toimiehtosopimuksin seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- ansiokehitystakuun ennakko (kohta 2.2.2).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2.2.2

Ansiokehitystakuu

Työ-, virka- ja toimiehtosopimuksiin otetaan määräys sopimusalakohtaisesti ansiokehitystakuusta. Sen tarkoituksena on taata sopimuskauden aikana sopimuskorotusten lisäksi tuleva ansiokehitys. Keskusjärjestöt sopivat asianomaisilla sopimusaloilla mahdollisesti toteuttavista ansiokehitystakuun edellyttämistä palkankorotuksista.

Ansiokehitystakuun tarkasteluajanjakso on III neljänneksestä 1989 III neljännekseen 1991 tai palkkatilastointitavasta riippuen niitä vastaavien ajankohtien välinen ajanjakso. Välitarkastelun ajanjakso on III neljänneksestä 1989 III neljännekseen 1990 tai palkkatilastointitavasta riippuen niitä vastaavien ajankohtien välinen ajanjakso.

Ansiokehitystakuun välitarkistusneuvottelut käydään tammikuussa 1991 ja lopullinen tarkistusneuvottelu tammikuussa 1992.

Ansiokehitystakuun suuruus on tarkasteluajanjaksona 4 prosenttia. Välitarkistuksen takuu on 2 prosenttia. Sopimuskorotuksen yhteydessä 1.10.1990 voidaan maksaa enintään yhden prosentin suuruinen ansiokehitystakuun ennakko. Asianomaiset keskusjärjestöt sopivat, millä sopimusaloilla maksetaan ansiokehitystakuun ennakkoa ja minkä suuruisena. Ansiokehitystakuun ennakosta neuvoteltaessa keskusjärjestöt selvittävät alan sopimuskorotuksen ylittävän ansiokehityksen laskettuna neljän viimeisen vuoden aikana viimeisimpään käytettävissä olevaan tilastointiajankohtaan asti.

Keskusjärjestöt voivat sopia ennakosta, mikäli sopimuskorotuksen ylittävä ansiokehitys on ollut vuosittain keskimäärin korkeintaan 2 prosenttia.

Ansiokehitystakuun maksaminen

Jos sopimusalan säännöllisen työajan ansio ei tarkasteluajanjakson aikana ole noussut ansiokehitystakuun edellyttämällä määrällä yli tämän sopimuksen mukaisten korotusten, suoritetaan taatun ja toteutuneen ansiokehityksen erotus palkankorotuksena, josta on vähennetty mahdollinen ansiokehitystakuun ennakko. Välitarkistuksen perusteella maksettavat erät rinnastetaan ansiokehitystakuun ennakkoon lopullisen tarkastelun yhteydessä.

Tämän sopimuksen mukaisiin korotuksiin rinnastetaan tässä yhteydessä myös vuoden 1989 aikana toteutuvat sopimuskorotukset, kuntien tuntipalkkaisia koskeva 1.1.1990 toteutettava palkankorotus sekä vuonna 1988 solmitun talous- ja tulopoliittisen yhdistelmäratkaisun indeksiehdon ja ansiokehitystakuun antamat korotukset.

Ansiokehitystakuun perusteella tuleva palkankorotus maksetaan osapuolten sopimalla tavalla väli- ja lopullisen tarkastelun suorittamisen jälkeen lähinnä seuraavan sopimuskorotuksen yhteydessä. Mikäli osapuolet eivät sovi rahamäärän käyttötavasta, maksetaan korotus prosenttimääräisesti samansuuruisena yleiskorotuksena.

Vuoden 1991 ansiokehitystakuun ennakosta sovitaan kohdan 2.2.4 mukaisessa neuvottelussa.

Mikäli tämän sopimuksen osapuolet tammikuun 1992 tarkistusneuvottelujen yhteydessä toteavat palkansaajien keskimääräisen sopimuskorotukset ylittävän ansiokehityksen olennaisesti poikkeavan ratkaisua tehtäessä arvioidusta, keskusjärjestöt voivat sopia tällä perusteella toteutettavasta ansiokehitystakuun korotuksesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on lausunut, että Autoalan Työnantajaliitto ATL oli ilmoittanut Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:lle, että auto- ja konekaupan työehtosopimuksen osana olevan talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun vuosille 1990 - 1991 ansiokehityslauseketta ei sovellettaisi auto- ja konekaupan provisiopalkkaisiin myyjiin. Koska työnantajaliitto oli tehnyt ilmoituksen keskusjärjestölleen, ei keskusjärjestö ollut suostunut sopimaan Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n kanssa talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti auto- ja konekaupan provisiopalkkaisten myyjien ansiokehitystakuun suuruutta.

Auto- ja konekaupan työehtosopimuksen osana oli talousja tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Työehtosopimuksen uudistamista koskevan pöytäkirjan johdantotekstin mukaan allekirjoittaneet liitot olivat talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisuehdotuksen mukaisesti päätyneet sitovaan neuvottelutulokseen työehtosopimuksen uudistamisesta talous- ja tulopoliittista kokonaisratkaisua koskevan esityksen mukaisesti. Työehtosopimuksen uudistamista koskevan pöytäkirjan 10 §:ssä viitattiin talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun ansiokehitystakuulausekkeeseen. Talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun ansiokehitystakuulausekkeen mukaan ansiokehitystakuun suuruus oli 4 prosenttia. Välitarkastelut olivat tammikuussa 1991 ja lopullinen tarkastusneuvottelu tammikuussa 1992. Tammikuun 1991 välitarkastuksen takuu oli 2,75 prosenttia, mikä täsmennys oli tehty 9.11.1990.

Ansiokehitystakuun tarkoituksena oli ollut taata sopimuskauden aikana sopimuskorotusten lisäksi tuleva ansiokehitys. Keskusjärjestöt olivat sopineet asianomaisilla sopimusaloilla toteutettavista ansiokehitystakuun edellyttämistä palkankorotuksista.

Talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun määräykset olivat sellaisenaan työehtosopimuksen osana. Ansiokehitystakuulausekkeen poissulkemista koskeva työnantajaliiton väite oli talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun ajatuksen vastainen. Talous- ja tulopoliittisessa kokonaisratkaisussahan oli edellytetty ehdotuksen hyväksymistä sellaisenaan. Liitoille oli jäänyt vain raamin puitteissa tapahtuva soveltajan osa.

Ansiokehitystakuun tarkoituksena oli ollut taata kaikille aloille sopimuskorotusten lisäksi tapahtuva tulotason nousu. Ajatus varmastikin oli alunperin ollut, että ansiokehitystakuu ei toisi rahaa muille kuin perinteisesti liukumattomille aloille. Suhdanteiden muuttuminen oli vaikuttanut kuitenkin siten, että myös sellaisille aloille, joilla oli perinteisesti ollut suuret liukumat, ansiokehitystakuu toi palkankorotuksia. Työnantajaliitto ei voinut jälkikäteen vedota siihen, etteivät he olleet tätä tarkoittaneet. Sopimusmääräys oli yksiselitteinen ja sen rajoittamisesta koskemaan vain kiinteäpalkka-aloja ei ollut sovittu.

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n alkuperäinen laskelma talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun ansiokehitystakuusta sisälsi 2,75 prosentin ansiokehitystakuun auto- ja konekaupan provisiopalkkaisille myyjille.

Oli luonnollista, että ansiokehitystakuun ennakkoa koskevissa neuvotteluissa ei ollut otettu esille provisiopalkkaisia myyjiä, koska ennakosta oli neuvoteltu vain niiden alojen osalta, joilla liukuma oli perinteisesti alhainen. Tämä perustehan oli nimenomaan todettu talous- ja tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa siten, että keskusjärjestöt voivat sopia ennakosta, mikäli sopimuskorotusten ylittävä ansiokehitys oli ollut vuosittain keskimäärin korkeintaan 2 prosenttia. Myyjillä se oli ollut yli 2 prosenttia.

Neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan auto- ja konekaupan työehtosopimuksen uudistamista koskevan pöytäkirjan oikeaksi sisällöksi, että pöytäkirjalla on sovittu talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun vuosille 1990 - 1991 mukainen ansiokehitystakuu koskemaan myös auto- ja konekaupan provisiopalkkaisia myyjiä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ATL on lausunut, että talousja tulopoliittinen kokonaisratkaisu ei ollut työehtosopimus eikä myöskään auto- ja konekaupan työehtosopimuksen osa. Auto- ja konekaupan työehtosopimuksen uudistamista koskevan pöytäkirjan mukaan asianosaisliitot ovat päätyneet sitovaan neuvottelutulokseen auto- ja konekaupan työehtosopimuksen uudistamisesta talous- ja tulopoliittista kokonaisratkaisua koskevan esityksen mukaisesti. Neuvottelutulos oli 1.3.1990 tullut voimaan työehtosopimuksena. Työehtosopimuksen sisältönä oli siis talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun perustalta sovittu neuvottelutulos, ei itse talous- ja tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Kysymys ei näin ollen ollut työehtosopimuksen tulkinnasta, vaan talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun tulkinnasta. Koska se ei ollut työehtosopimus, tuli kanne jättää tutkittavaksi ottamatta.

Työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 1988 toimihenkilöliitto oli esittänyt, että työehtosopimukseen tulisi sisältyä ansiokehitystakuu, jonka avulla voitiin verrata alan palkkakehitystä yleiseen kehitykseen ja alan sisällä tapahtuvaa kehitystä. Palkkaukselliset korjaukset olisi toimihenkilöliiton esityksen perusteella tullut suorittaa suhteessa yleinen kehitys ja alan eri ryhmien kehitys. Sopimusneuvotteluissa työnantajaliitto ei ollut hyväksynyt toimihenkilöliiton esittämää ansiokehitysjärjestelmää. Neuvottelujen aikana toimihenkilöliitto oli muuttanut esitystään siten, että alan kiinteäpalkkaisten ryhmien ansiokehitystä tulisi verrata työmarkkinoilla tapahtuvaan keskimääräiseen ansiokehitykseen, missä muodossa määräys otettiin työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:ään.

Työehtosopimusmääräyksellä oli suljettu provisiopalkkaiset auto- ja konemyyjät ansiokehitystarkastelun ulkopuolelle. Työnantajaliitto ei ollut työehtosopimusneuvotteluissa hyväksynyt toimihenkilöliiton esittämää näkemystä siitä, että kiinteäpalkkaisia konttori- ja varaosa-aloja verrattaisiin toisiin kiinteäpalkka-aloihin sekä provisiopalkkaisia myyjiä mahdolliseen työmarkkinoiden yleiseen ansiokehitykseen tai toisiin provisiopalkka-aloihin. Provisiopalkkaisia auto- ja konemyyjiä voitiin vain yhdessä verrata auto- ja konekaupan toimihenkilösopimuksessa olevien kiinteäpalkkaisten konttorityöntekijöiden ja varaosatyöntekijöiden kanssa yleiseen ansiokehitykseen tai sitten provisiopalkkaisia ei verrattaisi ollenkaan. Määräyksen sanamuoto oli kiistaton ja tuki työnantajaliiton kantaa asiassa.

Työehtosopimuksen uudistamisneuvotteluissa, jotka olivat päättyneet talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisuesityksen mukaiseen neuvottelutulokseen 15.1.1990, eivät osallisliitot olleet sopineet ansiokehitystakuun soveltamisesta provisiopalkkaisiin auto- ja konemyyjiin. Tämä ei olisikaan ollut mahdollista, koska talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaan ansiokehitystakuun edellyttämistä palkankorotuksista sopiminen oli keskusjärjestöjen tehtävä. Tässä yhteydessä keskusjärjestöt olivat sopineet talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti ansiokehitystakuun ennakon maksamisesta kiinteäpalkkaisille konttori- ja varaosatyöntekijöille, mutta ei provisiopalkkaisille auto- ja konemyyjille. Ansiokehitystakuun määrä oli ollut 0,7 prosenttia. Provisiopalkkaisille auto- ja konemyyjille ei myöskään ollut vaadittu eikä sovittu suoritettavaksi mitään ansiokehitystakuun ennakkoa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto ATL on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti, mikäli kanne tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kanteessa on kysymys auto- ja konekaupan toimihenkilöitä koskevien työehtosopimusten 15.1.1990 allekirjoitetun uudistamispöytäkirjan oikeasta sisällöstä. Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan asian käsitteleminen ja ratkaiseminen kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää Autoalan Työnantajaliitto ATL:n oikeudenkäyntiväitteen.

Pääasiaratkaisun perustelut

Edellä mainitulla auto- ja konekaupan työehtosopimusten uudistamispöytäkirjalla Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH ja Autoalan Työnantajaliitto ATL ovat muun ohella sopineet siitä, että ehdotukseen talous- ja tulopoliittiseksi kokonaisratkaisuksi vuosille 1990 - 1991 sisältyviä määräyksiä ansiokehitystakuusta, sen maksamisesta, indeksiehdosta, vuoden 1991 palkkojen tarkistuksen neuvottelumenettelystä samoin kuin kokonaisratkaisun toteutumisen seurannasta ja tarkastelusta noudatetaan osapuolten välillä tuon neuvotteluratkaisun mukaisesti. Tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun sisältyvät määräykset ansiokehitystakuusta ja ansiokehitystakuun maksamisesta ovat näin tulleet osaksi auto- ja konekaupan työehtosopimusta.

Työehtosopimuksen uudistamispöytäkirjaan sisältyy niin ikään määräys siitä, että 27.4.1989 allekirjoitetun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan sisältynyt määräys ansiokehityslaskelmista jää voimaan. Tuon määräyksen mukaan työmarkkinoilla yleisiä ansiokehityslaskelmia tehtäessä alan kiinteäpalkkaisten ryhmien ansiokehitystä verrataan työmarkkinoilla tapahtuvaan keskimääräiseen ansiokehitykseen.

Asianosaisten kesken on syntynyt erimielisyyttä siitä, koskevatko työehtosopimukseen sisältyvät ansiokehitystakuuta koskevat määräykset myös provisiopalkkaisia autoja konemyyjiä.

Alan ansiokehityslaskelmat on vuoteen 1989 saakka tehty siten, että tarkastelun kohteena on ollut koko alan palkkakehitys provisiopalkkaiset mukaan lukien. Kun provisiopalkkaisten myyjien ansiot ovat kehittyneet muita alan palkkoja nopeammin, kiinteällä palkalla työskentelevät toimihenkilöt ovat jääneet ilman ansiokehitystakuuna suoritettavia korotuksia. Tämän vuoksi Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on 19.12.1988 päivätyssä neuvotteluesityksessään esittänyt, että ansiokehitysjärjestelmää tulisi muuttaa siten, että sopimukseen sisältyy ansiokehitystakuu, jonka avulla voidaan verrata alan palkkakehitystä yleiseen kehitykseen ja alan sisällä tapahtuvaa kehitystä. Palkkaukselliset korjaukset suoritettaisiin suhteessa yleinen kehitys ja alan eri ryhmien kehitys. Työnantajapuolelle 17.4.1989 toimitetussa sanamuotonsa mukaan sekä jo sovittuja että vielä avoinna olevia asioita sisältävässä asiakirjassa ansiokehitysjärjestelmää koskeva kohta on sittemmin sopimukseen kirjatussa muodossa.

Neuvotteluihin osallistunut Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n järjestösihteeri on todistajana kertonut, että keskusteluissa ei ollut ollut esillä provisiopalkkaisten myyjien jääminen ansiokehitystakuun ulkopuolelle. Toimihenkilöpuolen tarkoitus oli ainoastaan saada muutos ansiokehityslaskelmien tekotapaan. Todistajan mukaan toisaalta neuvotteluissa ei ollut otettu huomioon sellaista tilannetta, että provisiopalkkaisten myyjien palkkaus voisi alentua. Autoalan Työnantajaliitto ATL:n entinen toimitusjohtaja on puolestaan todistajana kertonut, että provisiopalkkaisten jääminen ansiokehitystakuutarkastelun ulkopuolelle on ollut esillä yleisesti keskusteluissa asianosaisten välillä niin, että provisiopalkkaiset muodostavat oman ryhmänsä ja kiinteäpalkkaiset oman ryhmänsä. Todistajan mukaan ansiokehityslaskelmia koskeva työehtosopimusmääräys on yhteisesti sovittu ja muotoiltu.

Työehtosopimuksena sovellettavan ansiokehitystakuumääräyksen mukaan keskusjärjestöt sopivat asianomaisilla sopimusaloilla mahdollisesti toteutettavista ansiokehitystakuun edellyttämistä palkankorotuksista. Todistajana työtuomioistuimessa kuultu työnantajakeskusjärjestön neuvottelupäällikkö on kertonut, että tilastojen pohjalta eri alojen ansiokehitystä laskettaessa huomioon ei ole otettu kokonaan tai pääasiallisesti provisiopalkalla työskenteleviä työntekijäryhmiä. Alakohtaisesti provisiopalkkaisia toimihenkilöitä on voitu sisällyttää ansiokehitystakuutarkastelun piiriin, mutta tämä on tapahtunut keskusjärjestötasolla noudatetun laskentakäytännön vastaisesti. Keskusjärjestöjen edellä todetusta laskentamenettelystä ei työtuomioistuimen mielestä voida saada johtoa työehtosopimuksen tulkinnalle auto- ja konekaupan alalla, jossa provisiopalkkaiset jo pitempään ovat olleet ansiokehitystakuun piirissä.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan ansiokehityslaskelmia koskevassa määräyksessä on sovittu alan kiinteäpalkkaisten ryhmien ansiokehityksen vertaamisesta. Yksinomaan tästä ei työtuomioistuimen mielestä voida kuitenkaan päätellä, että tarkoitus olisi ollut sulkea provisiopalkkaiset toimihenkilöt ansiokehitystakuun piiristä. Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:lla on edellä todetuin tavoin ollut tarkoituksena ansiokehityslaskelmia tehtäessä erottaa toisistaan provisiopalkalla ja kiinteällä palkalla työskentelevät toimihenkilöryhmät. Tämä tavoite on ollut myös työnantajapuolen neuvottelijoiden tiedossa. Jos tuossa yhteydessä olisi ollut tarkoituksena muuttaa siihen asti noudatettua ansiokehitystakuujärjestelmää siten, että sen ulkopuolelle olisivat jääneet provisiopalkkaiset kone- ja varaosamyyjät, olisi tästä työtuomioistuimen mielestä tullut selvästi sopia. Esitetyn näytön valossa on jäänyt epäselväksi onko asia tässä muodossa ollut edes esillä työehtosopimusneuvotteluissa.

Edellä olevaan nähden työtuomioistuin katsoo, ettei Autoja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n ja Autoalan Työnantajaliitto ATL:n välillä solmitussa työehtosopimuksessa ole sovittu auto- ja konekaupan provisiopalkkaisten myyjien jäämisestä ansiokehitystakuun ulkopuolelle. Kun myöskään työehtosopimuksena asianosaisten välillä noudatettaviin talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun ansiokehitystakuumääräyksiin ei sisälly provisiopalkkaisia koskevia rajoituksia, auto- ja konekaupan provisiopalkkaiset myyjät ovat oikeutettuja ansiokehitystakuuna maksettaviin palkankorotuksiin siten kuin asianomaisten keskusjärjestöjen välillä erikseen sovitaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että 15.1.1990 allekirjoitetun auto- ja konekaupan toimihenkilöitä koskevan uudistamispöytäkirjan mukaan sovellettavat ansiokehitystakuumääräykset koskevat myös auto- ja konekaupan provisiopalkkaisia myyjiä.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Tuulensuu, Sulkunen ja Hynönen jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Virtasen lausunto:

Kanteessa tarkoitetussa talous- ja tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa on määräyksiä sopimusalakohtaisesta ansiokehitystakuusta. Tämä sopimus ei sinällään ole sitova työehtosopimus, vaan se edellyttää alakohtaisen työehtosopimuksen tekemistä kokonaisratkaisun mukaisesti siten, ettei kokonaisratkaisun tasoa ylitetä. Kokonaisratkaisussa edellytetään myös työehtosopimusosapuolten välisiä sopimusmääräyksiä ansiokehitystakuun suorittamisesta. Kokonaisratkaisu ei sinänsä estä sitä, etteikö jokin työntekijäryhmä voisi jäädä ansiokehitystakuun ulkopuolelle.

27.4.1989 allekirjoitetun työehtosopimuksen uudistamispöytäkirjassa määrätään ansiokehityslaskelmista seuraavasti: "Työmarkkinoilla yleisiä ansiokehityslaskelmia tehtäessä alan kiinteäpalkkaisten ryhmien ansiokehitystä verrataan työmarkkinoilla tapahtuvaan keskimääräisen ansiokehitykseen." Tämä määräys ei koske koko sopimusalaa ja poikkeaa siten em. kokonaisratkaisusta. 15.1.1990 allekirjoitetun työehtosopimuksen uudistamispöytäkirjan 9 §:n mukaan edellä lainattu ansiokehitystakuuta koskeva määräys jää edelleen voimaan.

Tämä sopimusmääräys on tullut työehtosopimukseen Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n tekemien työehtosopimusmuutosvaatimusten perusteella. ATH oli alunperin vaatinut työehtosopimukseen sisällytettäväksi sellaisen määräyksen, jonka mukaan kunkin työntekijäryhmän ansiokehitystä tulisi erikseen verrata yleiseen ansiokehitykseen. Autoalan Työnantajaliitto ATL ei ole tähän vaatimukseen suostunut. Lopputulokseksi on tullut edellä lainattu kiinteäpalkkaisia koskeva työehtosopimusmääräys.

Määräyksen syntyhistorian perusteella on työnantajapuoli voinut perustellusti omaksua sen käsityksen, että ansiokehitystakuu koskee vain kiinteäpalkkaisia työntekijöitä. Tätä käsitystä tukee myös se, ettei työehtosopimuksessa ole erikseen sovittu provisiopalkkaisten osalta noudatettavasta laskentatavasta. Tällainen määräys olisi kuitenkin tarpeen sen vuoksi, että provisiopalkan kehitys riippuu käytännössä hyvin monista tekijöistä. Tällaisen tarkentavan määräyksen tarpeellisuus käy ilmi myös siitä, että edellä mainituissa allekirjoituspöytäkirjoissa on palkkojen yleiskorotusten toteuttamisesta yksityiskohtaiset määräykset provisiopalkkaisten ja muiden suorituspalkkatyöntekijöiden osalta. Kiinteäpalkkaisten työntekijöiden ansiokehitys ei kerro mitään provisiopalkkaisten työntekijöiden ansiokehityksestä. Työnantajapuolen omaksumaa käsitystä tukee myös se, että keskusjärjestötasolla ei ansiokehityslaskelmia tehtäessä ole yleensä otettu huomioon provisiopalkkaisia työntekijöitä.

Edellä lausutuilla perusteilla hylkään kanteen.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden Autoalan Työnantajaliitto ATL saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.