Labour court allows weekly rest compensation for Sunday work when no agreement moved rest to Saturday.

Yleissopimuksen ja sen soveltamisohjeiden mukaan viikkolepo oli annettava sunnuntaina, ellei muuta ollut sovittu. Kun toimihenkilön ja työnantajan välillä ei voitu katsoa syntyneen sopimusta viikkolevon siirtämisestä lauantaiksi, toimihenkilöllä oli oikeus viikkolepokorvaukseen sunnuntaina tekemilttään työtunneilta.

Työnantajaa vastaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty. Myös työnantajaliittoa ja työnantajain keskusliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty. (Ään.)

Kantaja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL r.y. Vastaajat Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metsä-Serla Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välillä 16.1.1990 tehdyssä yleissopimuksessa, johon Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on sidottu, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 § LEPOAJAT 1. Konttori- ja toimistotehtävissä työskenteleville toimihenkilöille on sunnuntain ajaksi annettava vähintään 38 tuntia käsittävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Kuitenkin voidaan mainitun pituinen viikkolepo antaa muunakin viikon aikana, jos työtä sen laadun vuoksi tehdään kaikkina viikon päivinä tahi jos toimihenkilöä tarvitaan tilapäisesti työhön sunnuntaina liikkeessä tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun turvaamiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

20 § VIIKKOLEPOKORVAUS 1. Toimihenkilölle suoritetaan hänen tilapäisesti viikkoleponsa aikana tekemästään työstä korvaus lyhentämällä vastaavasti hänen säännöllistä työaikaansa viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana. Jos viikkolepopäivä on arkipäivä, ei toimihenkilöllä mahdollista ylityökorvausta lukuunottamatta ole vapaa-ajan lisäksi oikeutta muuhun korvaukseen. Jos viikkolepopäivänä tehty työ on sunnuntaityötä, on toimihenkilölle vapaa-ajan lisäksi maksettava tämän sopimuksen edellyttämät yli- ja sunnuntaityökorotukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Jos toimihenkilö siihen suostuu, voidaan edellä tarkoitettu työ ja saamatta jäänyt viikkolepo korvata kokonaisuudessaan rahana siten, että hänelle suoritetaan kuukausipalkan lisäksi työhön käytetyltä ajalta: - peruspalkka 100 %:lla korotettuna sekä - tämän sopimuksen edellyttämät yli- ja sunnuntaityökorotukset Korvaustavasta on sovittava samalla kun sovitaan viikkolevon aikana tehtävästä työstä.

Soveltamisohje Viikkolevon sijoittuminen Viikkolevon sijoittumisen osalta noudatetaan kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:n ja työaikalain 15 §:n säännöksiä. Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain alaisessa työssä katsotaan viikkolepopäiväksi, ellei muuta ole sovittu, sunnuntai päivätyössä ja keskeytyvässä vuorotyössä ja työtuntijärjestelmän mukainen viimeinen vapaapäivä muussa työssä.

Korvaamistavat Jos toimihenkilö on ollut työssä viikkolevon aikana, voidaan tällainen työn korvaaminen järjestää kahdella eri tavalla:

1. Toimihenkilön säännöllistä työaikaa lyhennetään viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana hänen tilapäisesti viikkoleponsa aikana tekemää työtä vastaavalla tuntimäärällä. Sillä viikolla, jona vastaava vapaa annetaan, on toimihenkilön säännöllinen työaika sama kuin työtuntijärjestelmän mukainen viikkotyöaika vähennettynä annetun vapaan tuntimäärällä.

Mahdollisen vuorokautisen ylityön osalta maksetaan peruspalkka ja korotusosa. Viikkoylityön osalta maksetaan sen sijaan vain korotusosa, koska perusosan korvaa annettu vapaa.

2. Toimihenkilön siihen suostuessa viikkolevon menetys korvataan kokonaisuudessaan rahana. Kuukausipalkan lisäksi on tällöin maksettava peruspalkka kaksinkertaisena lepopäivän jokaiselta työtunnilta (peruspalkka ja 100 %:n korotus). Lisäksi tulevat vielä mahdolliset ylityön ja sunnuntaityön korotusosat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on Suomen Työnantajain Keskusliittoa, Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa ja Metsä-Serla Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Kyllikki Rantanen oli toiminut palkanlaskijana Metsä-Serla Oy:n Mäntän tehtailla. Hänen työsuhteeseensa oli sovellettu kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia. Rantasen säännöllinen viikottainen työaika työtuntijärjestelmän mukaan oli ollut 40 tuntia. Hänen päivittäinen työaikansa oli ollut kahdeksan tuntia. Suuren työmäärän vuoksi Rantanen oli joutunut usein tekemään ylitöitä ja työskentelemään satunnaisesti myös viikkoleponsa aikana sunnuntaina.

Rantanen oli 2.7.1990 alkaneella viikolla työskennellyt siten, että maanantaina ja tiistaina hän oli ollut työssä 8,5 tuntia, keskiviikkona 8 tuntia sekä torstaina ja perjantaina kumpanakin päivänä 8,5 tuntia. Lauantaina Rantanen ei ollut ollut työssä, mutta sen sijaan sunnuntaina 8.7. hän oli ollut työssä kello 6 - 15.30 eli 9,5 tuntia. Metsä-Serla Oy oli suorittanut Rantaselle tältä viikolta ylityökorvaukset yleissopimuksen mukaisesti. Sen sijaan yhtiö ei ollut lyhentänyt Rantasen säännöllistä työaikaa yleissopimuksen edellyttämällä tavalla viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana hänen tilapäisesti viikkoleponsa aikana tekemien työtuntien määrällä, eikä hänelle myöskään ollut maksettu näiltä tunneilta viikkolepokorvausta. Rantanen oli pyytänyt teollisuustoimihenkilöiden luottamusmiestä neuvottelemaan asiasta työnantajan edustajan kanssa.

Luottamusmiehen ja työnantajan edustajan välisissä neuvotteluissa työnantajan edustaja oli ilmoittanut, ettei Rantasella ollut oikeutta viikkolepokorvaukseen 8.7.1990 tehdystä työstä. Työnantajan edustaja oli kertonut luottamusmiehelle selvittäneensä asian Suomen Työnantajain Keskusliitosta. Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Metsä-Serla Oy olivat olleet sitä mieltä, että viikkolepo voitiin antaa muunakin viikonpäivänä kuin sunnuntaina, kunhan toimihenkilölle annettiin 38 tunnin yhdenjaksoinen lepoaika.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton välisissä neuvotteluissa Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL oli edellyttänyt viikkolepokorvauksen maksamista Rantaselle yleissopimuksen 20 §:n ja sen soveltamisohjeen perusteella. Työneuvosto oli antanut useita lausuntoja, jotka tukivat Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n kantaa. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto oli neuvotteluissa katsonut, että yhtiö ei ollut rikkonut asian yhteydessä viikkolepoa koskevia yleissopimuksen määräyksiä. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto oli perustellut kantaansa oikeustieteen lisensiaatti Martti Virtasen teoksessa "Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalaki" esitetyllä käsityksellä.

Liittoneuvottelujen päätyttyä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL oli pyytänyt Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa tarkistamaan kantaansa asiassa. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL oli ollut asian johdosta yhteydessä myös Suomen Työnantajain Keskusliittoon ja lähettänyt kummallekin liitolle asiaa koskevan kirjeen. Kumpikaan liitoista ei kuitenkaan ollut ottanut yhteyttä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:ään.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on vaatinut Metsä-Serla Oy:n velvoittamista maksamaan Rantaselle viikkolepokorvausta 8.7.1990 tehdyiltä 9,5 tunnilta 519,37 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.9.1990 lukien ja vaatinut lisäksi Metsä-Serla Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

SUOMEN TYÖNANTAJAIN KESKUSLIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Työnantajain Keskusliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että yleissopimuksen 20 §:n soveltamisohjeen mukaan viikkolevon sijoittumisen osalta noudatettiin kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:n ja työaikalain 15 §:n säännöksiä. Soveltamisohjeessa oli edelleen todettu, että kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain alaisessa työssä katsottiin viikkolepopäiväksi, ellei muuta ollut sovittu, sunnuntai päivätyössä ja keskeytyvässä vuorotyössä ja työtuntijärjestelmän mukainen viimeinen vapaapäivä muussa työssä. Soveltamisohje oli ollut sopimuksessa vuodesta 1986 lukien. Kun soveltamisohje tuolloin oli otettu sopimukseen nykyisin voimassa olevassa muodossaan, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n neuvotteluedustajat olivat viitanneet muutosesityksen tueksi työneuvoston lausunnossa n:o 1152 esitettyyn. Yleissopimuksen viikkolepoa koskeva sopimusmääräys ei ollut ristiriidassa edellä mainitun työneuvoston lausunnon kanssa.

Koska Metsä-Serla Oy oli asiassa menetellyt yleissopimuksen mukaisesti, ei Suomen Työnantajain Keskusliitto ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Työnantajain Keskusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA METSÄ-SERLA OY:N VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että yleissopimuksen 20 §:n soveltamisohjeen mukaan viikkolepopäiväksi voitiin sopia jokin muukin päivä kuin sunnuntai. Tämä kanta kävi ilmi muun muassa työneuvoston lausunnoista. Yleissopimuksen soveltamisohjeessa ei tarkemmin määritelty sitä, miten viikkolevon siirtämisestä tuli sopia. Näin ollen kysymys ratkesi yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan. Asiasta voitiin siten sopia joko nimenomaisesti suullisesti tai kirjallisesti. Sopimus voi syntyä myös hiljaisesti. Pitkään jatkunut yhdenmukainen käytäntö työsuhteessa oli katsottu sopimuksen veroiseksi. Tämä kanta kävi ilmi muun muassa korkeimman oikeuden tuomioista.

Metsä-Serla Oy:n Mäntän tehtailla oli yli 10 vuoden ajan ollut käytäntönä se, että kun toimihenkilö tuli viikonloppuna ylityöhön pelkästään sunnuntaina, katsottiin hänen saaneen viikkolevon lauantaina. Näin ollen toimihenkilöille ei ollut maksettu viikkolepokorvausta eikä toimihenkilöiden työaikaa ollut lyhennetty tehtyjen työtuntien määrällä. Niissä tapauksissa, joissa toimihenkilö oli ollut ylityössä sekä lauantaina että sunnuntaina, hänelle oli suoritettu viikkolepokorvaus.

Vasta talvella 1990 eräät palkkakonttorissa työskennelleet toimihenkilöt olivat vastoin vakiintunutta ja sopimuksen veroista käytäntöä merkinneet viikkolepokorvauksen maksettavaksi, vaikka he olivat olleet työssä pelkästään sunnuntaina. Työnantaja oli erehdyksessä muutaman kerran maksanut näissä tapauksissa viikkolepokorvauksen.

Koska Metsä-Serla Oy:n Mäntän tehtailla oli siten joko hiljaisesti tai vakiintuneen käytännön perusteella syntynyt sopimus siitä, että pelkästään sunnuntaina ylityöhön tulevan toimihenkilön viikkolepo siirtyi lauantaiksi, ei Metsä-Serla Oy viikkolepokorvauksen maksamisesta kieltäytyessään ollut menetellyt vastoin yleissopimusta. Näin ollen ei myöskään Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Metsä-Serla Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

SUOMEN TEOLLISUUSTOIMIHENKILÖIDEN LIITTO STL:N VASTASELITYS

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL on vielä lausunut, että vuoden 1984 yleissopimuksen 20 §:n soveltamisohjeessa oli todettu, että viikkolepokorvausta koskevat määräykset koskivat vain niitä tapauksia, jolloin toimihenkilö oli ollut työssä viikon kaikkina päivinä. Mikäli hän oli ollut poissa työstä viikolla jostain muusta syystä kuin sairauden tai tapaturman johdosta esimerkiksi vuosiloman tai muun vapaapäivän vuoksi, ei toimihenkilö enää voinut saada viikkolepokorvausta säännönmukaisen viikkolepopäivän aikana mahdollisesti tehdystä työstä. Soveltamisohjeessa oli tuolloin todettu jo myös se, että viikkolepopäiväksi katsottiin, ellei muuta ollut sovittu, sunnuntai päivätyössä ja keskeytyvässä vuorotyössä ja työtuntijärjestelmän mukainen viikon viimeinen vapaapäivä muussa työssä.

Vuoden 1986 yleissopimuksen solmimista edeltäneissä neuvotteluissa Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL oli vaatinut viikkolepokorvauksen soveltamisohjeen muuttamista kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain jo vuodesta 1979 voimassa olleen muutoksen mukaiseksi. Neuvottelujen tuloksena viikkolepokorvausta koskevien määräysten soveltamisohje oli muutettu nykyiseen muotoonsa. Soveltamisohjeen muuttamisen tarkoituksena oli siten ollut saada aikaan muutos viikkolepokorvauksen maksamisen edellytyksiin.

Yleissopimuksen viikkolepoa koskevien määräysten perusteella toimihenkilö ja työnantaja voivat sopia viikkolepopäivän siirtämisestä. Tämä sopiminen ei kuitenkaan voinut tapahtua siten kuin työnantajapuoli oli esittänyt. Sopimusoikeuden yleisten periaatteiden mukaan sen osapuolen, joka vetosi sopimuksen syntymiseen, tuli myös esittää selvitys sopimuksen syntymisestä. Vaikka sopimus kiistatta voi syntyä myös hiljaisesti, edellytti se kuitenkin osapuolten jollain tavoin mieltäneen sopimuksen syntymisen. Pitkäänkään jatkunut vetoaminen toisen osapuolen tietämättömyyteen työehtosopimuksen muuttuneesta sisällöstä ei voinut synnyttää osapuolten välille sitovaa sopimusta tai sen veroista vakiintunutta käytäntöä.

Työnantajapuoli oli esittänyt, että Metsä-Serla Oy:n Mäntän tehtailla oli toistakymmentä vuotta ollut käytäntönä se, että toimihenkilön tullessa viikonloppuna ylityöhön pelkästään sunnuntaina, hänen oli katsottu saaneen viikkoleponsa lauantaina. Viikkolepomääräyksen soveltamisohjeen muuttamisen vuonna 1986 oli pitänyt johtaa aiemmin noudatetun käytännön muuttamiseen.

Metsä-Serla Oy:n Mäntän tehtaalla työskentelevät toimihenkilöt eivät siten olleet hiljaisesti sopimusoikeuden yleisten periaatteiden nojalla voineet sopia viikkolepopäivän siirtämisestä. Myöskään sellaiselle vakiintuneelle käytännölle, joka perustui aikaisemmin erisisältöisten yleissopimuksen määräysten aikana syntyneeseen käytäntöön, ei voitu antaa ratkaisevaa merkitystä muuttuneiden sopimusmääräysten aikana tapahtuneen virheellisen soveltamiskäytännön tueksi.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa on kysymys Metsä-Serla Oy:n palveluksessa Mäntän tehtailla palkanlaskijana toimineen Kyllikki Rantasen oikeudesta yleissopimuksen 20 §:n mukaiseen viikkolepokorvaukseen sunnuntaina 8.7.1990 kello 6 - 15.30 tehdystä työstä. Yhtiö on katsonut, että Rantasella ei ole oikeutta vaadittuun viikkolepokorvaukseen. Rantanen ei ole ollut työssä kysymyksessä olevaa sunnuntaita edeltäneenä lauantaina ja hän siten on yhtiön mielestä saanut viikkolevon mainittuna lauantaipäivänä.

Yleissopimuksen 19 §:n 1 kohdan mukaan konttori- ja toimistotehtävissä työskenteleville toimihenkilöille on annettava sunnuntain ajaksi vähintään 38 tuntia käsittävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Viikkolepo voidaan antaa muunakin viikon aikana, jos työtä sen laadun vuoksi tehdään kaikkina viikonpäivinä tai jos toimihenkilöä tarvitaan tilapäisesti työhön sunnuntaina liikkeessä tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun turvaamiseksi.

Yleissopimuksen viikkolepokorvausta koskevan 20 §:n soveltamisohjeessa on todettu, että viikkolevon sijoittumisen osalta noudatetaan kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:n ja työaikalain 15 §:n säännöksiä. Mainittu soveltamisohjeen määräys on otettu ensimmäistä kertaa vuonna 1986 solmittuun yleissopimukseen. Ennen tehtyä muutosta on soveltamisohjeiden mainitussa kohdassa todettu viikkolepokorvausta koskevien yleissopimuksen määräysten koskevan vain niitä tapauksia, jolloin toimihenkilö on ollut työssä viikon kaikkina päivinä. Samojen soveltamisohjeiden mukaan toimihenkilö ei ole voinut saada viikkolepokorvausta säännönmukaisena viikkolepopäivänä mahdollisesti tekemästään työstä, mikäli toimihenkilö on ollut poissa työstä viikolla jostain muusta syystä kuin sairauden tai tapaturman johdosta, esimerkiksi vuosiloman tai muun vapaapäivän vuoksi.

Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalaki sekä yleissopimus lähtevät siten siitä, että viikkolepopäivä tulee antaa ensisijaisesti sunnuntaina. Yleissopimuksen soveltamisohjeisiin tehdyn muutoksen mukaan ei viikkolepokorvauksen maksaminen enää edellytä työskentelyä sekä lauantai- että sunnuntaipäivänä.

Vuonna 1986 solmitun yleissopimuksen ja myös tätä aikaisemmin voimassa olleen yleissopimuksen 20 §:ään on sisältynyt myös soveltamisohje, jonka mukaan viikkolepopäiväksi katsotaan, ellei muuta ole sovittu, sunnuntai päivätyössä.

Työnantajan edustajan ja Rantasen välillä ei ennen kanteessa tarkoitettua ajankohtaa ole selvitetty käydyn keskustelua työskentelyn ajankohdasta ja mahdollisen viikkolepokorvauksen maksamisesta. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä myös jäänyt, että työnantajan edellyttämästä viikonloppuisin tehtävästä työstä olisi tiedotettu siten, että kaikki toimihenkilöt ja myös Rantanen olisi ollut tästä tietoinen. Myöskään noudatetusta käytännöstä esitetty selvitys ei työtuomioistuimen mielestä osoita, että käytäntö olisi ollut niin laajaa ja vakiintunutta, että myös Rantanen olisi ollut tietoinen siitä ja hyväksynyt sen ja että työnantajan ja Rantasen välillä siten olisi katsottava syntyneen sopimuksen siitä, että viikkolepo siirtyy pidettäväksi lauantaina, mikäli työtä tehdään vain sunnuntaina.

Koska yleissopimuksen ja sen soveltamisohjeiden mukaan viikkolepo on annettava sunnuntaina, ellei muuta ole sovittu, ja koska työnantajan ja Rantasen välillä ei edellä esitetyillä perusteilla voida katsoa syntyneen sopimusta viikkolevon siirtämisestä lauantaiksi, on Rantasella siten oikeus kanteessa vaadittuun viikkolepokorvaukseen.

Koska asia on ollut tulkinnanvarainen etenkin paikallisen käytännön sitovuuden osalta, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Metsä-Serla Oy, joka on menetellyt asiassa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolta ja Suomen Työnantajain Keskusliitolta saamiensa ohjeiden mukaan, olisi viikkolepokorvauksen maksamisesta kieltäytyessään työehtosopimuslain 7 §:n vastaisesti rikkonut yleissopimuksen määräyksiä tai että Metsäteollisuuden Työnantajaliitto tai Suomen Työnantajain Keskusliitto olisivat syyllistyneet asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Metsä-Serla Oy velvoitetaan maksamaan Rantaselle viikkolepokorvausta 8.7.1990 tehdyiltä 9,5 tunnilta 519 markkaa 37 penniä 16 prosentin korkoineen 1.9.1990 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Jutun laatuun nähden saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Iirola, Rautiainen, Tiitola, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Korpelan lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi: