Labor court dismisses union's claim for fines against employer for strike actions violating collective agreement terms.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ruled that the employer, Wisaforest Oy, violated the collective agreement by pressuring employees to stop work and pay wages during a strike. While the union's local branch failed to take sufficient action to prevent the strike, the court found no evidence that the employer's union neglected its supervisory duties. Consequently, fines were imposed on the union branch and the employer, but the employer's union was not fined for inaction.
Legislator headnote
AI generatedSection 4 of the Collective Agreements Act; Section 14 of the signing memorandum: The employer's union is liable for supervisory duty breaches only if it fails to act after being notified of a violation; the court found no such breach by the employer's union.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ammattiosasto oli toimeenpannut työehtosopimuksen järjestäytymisvapautta ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin työtaisteluna kohdistuneen lakon.
Työntekijäliitto ei ollut ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimiin työnseisauksen estämiseksi.
Työnantaja oli painostanut työntekijöitä työnteon ja palkanmaksun keskeyttämisellä ja estämällä työhön halukkaiden työntekijöiden työn suorituksia.
Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajaliitto olisi syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen. (Ään.)
Kantajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Paperiliitto r.y. Vastaajat Paperiliitto r.y. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Kuultavat Paperiliiton Pietarsaaren osasto n:o 52 r.y. Wisaforest Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 14.3.1990 voimaan tulleessa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 §. JÄRJESTÄYTYMISVAPAUS
1. Työnantajilla ja työntekijöillä on oikeus vapaasti päättää liittymisestään ammatillisiin järjestöihin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 §. TYÖRAUHAVELVOITE
1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.
5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN
1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja sisältää muun muassa seuraavan määräyksen:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Kohta 14 Työehtosopimukseen osalliset liitot vastaavat siitä, että niiden jäsenet soveltavat työehtosopimuksen määräyksiä yhteisesti sovitulla tavalla oikein. Mikäli työrauhavelvoitetta on rikottu eikä työrauhaa palauteta olosuhteet huomioon ottaen nopeasti sen jälkeen, kun se on tullut tietoon tai mikäli työehtosopimusta ei ole sovellettu oikein eikä virhettä olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjata, kun se on tullut liiton tietoon, katsotaan liiton laiminlyöneen sille kuuluvan valvontavelvollisuuden. Edellä viimeisen kappaleen määräys koskee työehtosopimuksen soveltamisen osalta asioita, joista varsinainen työehtosopimus sisältää riidattoman ja selvän normin tai joista on yhteiset soveltamisohjeet.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON KANNE
Kanteen perustelut
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on Paperiliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Wisaforest Oy:n Pietarsaaren tehtaiden työntekijät olivat järjestäneet käynnissä olleita palkkaneuvotteluja koskeneen vauhdituslakon 11.4. - 12.4.1991 sopimuksettoman tilan aikana. Työtaisteluun ei ollut ottanut osaa eräs Paperiliittoon kuulumaton sellutehtaalla työskentelevä kemikaalioaseman hoitaja.
Paperiliiton Pietarsaaren osasto n:o 52:n pääluottamusmies ja puheenjohtaja olivat 2.5.1991 ottaneet yhteyttä tehtaan henkilöstöpäällikköön ja esittäneet, että kemikaalioaseman hoitaja, joka ei ollut osallistunut ammattiosaston huhtikuussa järjestämään työtaisteluun, siirrettäisiin sellutehtaan lipeäosastolle päivätyöhön siivoojaksi. Pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat uhanneet lakolla ilmoittamalla, että jos työntekijää ei siirrettäisi työntekijöiden vaatimiin työtehtäviin, tehdas ei käynnistyisi 3.5.1991 kello 22 päättyväksi suunnitellun korjausseisokin jälkeen. Ammattiosaston edustajat olivat selittäneet vielä, että kemikaalioaseman hoitaja oli järjestäytymätön eikä hän yhteistyökyvyttömänä tullut toimeen muiden työntekijöiden kanssa.
Työnantaja ei ollut suostunut esitettyyn vaatimukseen vaan pyrkinyt neuvottelujen avulla hoitamaan asiaa, josta oli neuvoteltu edelleen 3.5.1991. Pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat tällöin toistaneet edellisenä päivänä esittämänsä uhkauksen ja ilmoittaneet työntekijöiden hylkäävän työnantajan ja ammattiosaston edustajien välillä saavutetun neuvottelutuloksen asian ratkaisemiseksi. Samassa kokouksessa 3.5.1991 kello 14.30 pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat hallintojohtajan kysymykseen vastanneet, että työtaistelu oli alkanut ja että se koski sellu- ja paperiteollisuutta, mutta ei jalostustehdasta.
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto oli ollut asian johdosta puhelimitse yhteydessä Paperiliittoon 2.5.1991 iltapäivällä. Paperiliitto ei ollut ilmoittanut työnantajaliitolle toimenpiteistään.
Sellu- ja paperitehtaan työntekijät olivat poistuneet työpaikoiltaan perjantaina 3.5.1991 iltapäivällä, kun työnantajan edustajat olivat kertoneet heille eri osastoilla ammattiosaston päätöksestä ryhtyä lakkoon ja sen perusteella tapahtuneesta palkanmaksun keskeytyksestä.
Tehtaalla oli neuvotteluja jatkettu vielä lauantaina 4.5.1991. Neuvotteluissa oli onnistuttu sopimaan paperikoneen käynnistämisestä sunnuntaina 5.5.1991 kello 6 alkaen paalisellua käyttämällä. Työtaistelu oli jatkunut 6.5.1991 saakka. Siihen oli ottanut osaa 435 työntekijää. Lakoista johtuen työtä vaille oli jäänyt 250 työntekijää.
Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin järjestäytymisvapaudesta ja työnjohto-oikeudesta. Paperiliiton Pietarsaaren osasto n:o 52 oli lakosta vastuussa. Ammattiosasto oli uhannut lakolla ja toteuttanut sen.
Paperiliitto oli vastuussa työtaistelusta, koska se ei ollut ryhtynyt riittäviin toimiin tiedossaan olleen työtaistelu-uhan estämiseksi eikä alkaneen työtaistelun lopettamiseksi.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton ja Paperiliiton Pietarsaaren osasto n:o 52:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.
PAPERILIITON VASTINE
Paperiliitto on lausunut, että keskustellessaan 2.5.1991 henkilöstöpäällikön kanssa koko paperiteollisuutta uhkaavan lakon paikallisista lakkorajoista pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat todenneet henkilöstöpäällikölle, että sellulinjan keittämö-valkaisimon työntekijät, jotka kuuluivat samaan työryhmään kuin edellä mainittu kemikaalioaseman hoitaja, olivat ilmoittaneet, että he pitivät työntekijää yhteistyökyvyttömänä ja työryhmään soveltumattomana. Keskustelussa oli tullut ilmi, että sellutehtaan lipeäosastolla oli ollut avoinna päivätyöntekijän tehtävä. Siivoojan tehtävistä ei suoranaisesti ollut ollut puhetta. Ammattiosaston edustajat olivat ilmoittaneet, että seisokin jälkeen 3.5.1991 kello 22 alkavaksi suunniteltu sellutehtaan käyntiinajo saattaisi viivästyä keittämö-valkaisimon työntekijöiden mielialojen vuoksi, mutta käyntiinajon valmistelutyöt tehtäisiin paikallisen tavan mukaisesti.
Tämän jälkeen 3.5.1991 oli järjestetty neuvottelu sellutehtaan henkilöstökysymyksistä. Neuvottelussa ei ollut saavutettu sellaista tulosta, jonka sellutehtaan työntekijät olisivat voineet hyväksyä. Perjantaina 3.5.1991 kello 14.30 alkaneessa kokouksessa eivät pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olleet ilmoittaneet, että työtaistelu sellutehtaalla tulisi koskemaan myös paperitehdasta. Työnantaja oli kuitenkin keskeyttänyt palkanmaksun välittömästi myös paperitehtaan työntekijöiltä sekä kunnossapidon töissä olleilta työntekijöiltä kello 16 alkaen. Työnteon ja palkanmaksun keskeytyksen kohteeksi joutuneilla työntekijöillä olisi ollut tarjolla omaa työtään.
Paperiliitto oli katsonut tehneensä asiassa voitavansa työrauhan palauttamiseksi.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Paperiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
PAPERILIITON KANNE
Kanteen perustelut
Paperiliitto on Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat edellä kerrotuin tavoin ilmoittaneet sellutehdasta koskevan työtaistelun alkamisesta. Lakkoon oli osallistunut noin 45 sellutehtaan työntekijää.
Työnantaja oli kuitenkin keskeyttänyt palkanmaksun 3.5.1991 kello 16 sellutehtaan kunnossapitoon osallistuneilta ylitöissä olleilta työntekijöiltä sekä paperitehtaan työntekijöiltä ja paperitehtaalla ylitöissä olleilta kunnossapitotyöntekijöiltä.
Työnantaja oli 3.5.1991 antanut julkisuuteen kirjoituksen, jonka mukaan Wisaforest Oy:n paperiteollisuuden työntekijät olivat aloittaneet lakon, jonka piiriin kuuluisi noin 650 ammattiosaston jäsentä. Työnantaja oli tiedotteessaan sekoittanut sellutehtaan 45 työntekijän aloittaman lakon sekä itse suorittamansa työnteon ja palkanmaksun keskeytyksen.
Maanantaina 6.5.1991 aamulla työnantaja oli kieltäytynyt ottamasta vastaan työhön tulleita paperitehtaan kaikkia työntekijöitä sekä kunnossapitotyöntekijöitä. Koska korjaustyöt olivat perjantaina 3.5.1991 jääneet täysin kesken, vain painostustarkoitus selitti sen, ettei työnantaja ollut sallinut kunnossapitotyöntekijöiden aloittaa maanantaina 6.5.1991 töitään täydessä laajuudessa.
Kun työntekijöiden keskuuteen oli levinnyt tieto siitä, että työnantaja oli estänyt työnteon osalta työntekijöistä maanantaiaamuna ja työnantaja oli 5.5.1991 päivätyssä tiedotteessaan ilmoittanut lakon jatkumisesta, olivat työntekijät poistuneet työpaikaltaan kello 13 maanantaina 6.5.1991. Myös osastojen luottamusmiehet olivat joutuneet työnteon ja palkanmaksun keskeytyksen kohteeksi.
Paperiliiton valtuusto oli 7.5.1991 kokouksessaan edellyttänyt työrauhan ehdotonta säilyttämistä tehtaalla. Päätöstä tehtäessä oli sellutehdas 6.5.1991 illalla jo käynnistynyt.
Se, että työnantaja oli toimenpiteidensä yhteydessä syyllistynyt painostustarkoitukseen, kävi ilmi siitä, että sellutehtaan ylösajamisen jälkeen työnantaja oli ilmoittanut maksavansa muille kuin lakkoon osallistuneille sellutehtaan keittämö-valkaisimon työntekijöille palkan.
Työnantajan suorittamaa palkanmaksun ja työnteon keskeytystä 3.5.1991 sekä samana päivänä ja 5.5.1991 jaettua lehdistötiedotetta ja 6.5.1991 suoritettua työnteon ja palkanmaksun keskeytystä oli pidettävä työtaistelutoimenpiteinä. Ne olivat vastatyötaistelutoimenpiteen luonteisia ja kohdistuivat samoihin työehtosopimuksen määräyksiin kuin työntekijöiden työtaistelutoimenpiteet.
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto oli ollut hyvin tietoinen tapahtumista tehtailla. Se ei kuitenkaan ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työnantajan työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Wisaforest Oy oli ryhtynyt työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen keskeyttäessään työnteon ja palkanmaksun 3.5.1991 työntekijöiltä, joille olisi ollut työtä tarjolla, ja jakamalla painostustarkoituksessa lehdistötiedotetta sekä myös antaessaan vastakanteessa mainitun lehdistötiedotteen 5.5.1991 ja estämällä 6.5.1991 työnteon ja palkanmaksun työntekijöiltä, joille olisi ollut työtä tarjolla. Paperiliitto on vaatinut Wisaforest Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTINE
Vastineen perustelut
Wisaforest Oy valmisti Pietarsaaren tehtailla muun muassa selluloosaa sekä säkki- ja voimapaperia. Toimintaa harjoitettiin sellutehtaalla ja paperitehtaalla, jossa oli yksi paperikone. Tuotetusta selluloosasta huomattava osa paalitettiin ja käytettiin konsernin muissa tytäryhtiöissä tai myytiin markkinaselluna. Ainoa paperikone oli toiminnaltaan yhdistetty sellutehtaaseen ja siinä käytettiin paperin valmistukseen sellutehtaassa valmistettua ja siitä suoraan paperikoneeseen johdettavaa selluloosaa.
Sellutehtaan korjausseisokki, jonka piti päättyä niin, että tuotantotoiminta olisi voitu käynnistää 3.5.1991 kello 22, merkitsi myös paperitehtaan toiminnan keskeytymistä. Työntekijät olivat 3.5.1991 iltapäivällä sekä sellu- että paperitehtaalla valmistautuneet tuotannon käynnistämiseen. Samaan aikaan 3.5.1991 kello 14, kun ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat ilmoittaneet työnantajalle, että koneet eivät käynnistyneet kello 22, olivat päiväkunnossapitotyöntekijät poistuneet tehtaalta työvuoronsa päättyessä. Työvuoro oli päättynyt jo kello 14, koska seuraava päivä oli arkipyhä. Tavanomaisessa tilanteessa työntekijät olisivat jatkaneet työtään ylityönä aina siihen saakka, kunnes koneiden käynnistyminen olisi varmistunut. Päivätyöntekijöiden kieltäytyminen ylityöstä oli merkinnyt ilman lakkoilmoitustakin, että tehdasta ei olisi voitu käynnistää kello 22. Sellutehtaan kunnossapitotyöntekijät olivat lisäksi hidastelleet kunnossapitotehtävissä.
Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat yksiselitteisesti ilmoittaneet, että sekä sellu- että paperiteollisuuden työntekijät olivat lakossa. Kun tehtailla ei ollut teknisiä mahdollisuuksia käynnistää koneita työntekijöiden työtaistelusta johtuen eikä työhön halukkaille ollut tarjota tuotannollisen toiminnan kannalta mielekästä työtä, palkanmaksun keskeyttäminen oli ollut väistämätön seuraus syntyneestä tilanteesta.
Lauantaina 4.5.1991 oli Wisaforest Oy:n johto havainnut sanomalehdistä, että ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat syntyneestä tilanteesta eri mieltä kuin edellisenä päivänä käydyssä keskustelussa. He olivat lehdistölle selittäneet, että lakossa oli ollut vain yhden työosaston, sellutehtaan keittämö-valkaisimon työntekijät. Tehtaan johto oli heti ryhtynyt selvittämään teknisiä mahdollisuuksia käyttää paperikonetta sellutehtaan tuotevarastosta saatavissa olevalla paalisellulla. Paperikonetta oli käytetty viimeksi noin kahdeksan vuotta sitten paalisellulla.
Teknisten selvitysten osoitettua, että koneen käyttö paalisellulla oli mahdollista, asiasta oli ryhdytty neuvottelemaan ammattiosaston edustajien kanssa. Heille oli kello 22 esitetty työntekijöiden kutsumista työhön paperin valmistuksen edellyttämässä laajuudessa. Ammattiosaston edustajat olivat hylänneet esityksen välittömästi ja ilmoittaneet, että paperikone käynnistettäisiin vain siinä tapauksessa, että maanantaina 6.5.1991 kutsuttaisiin töihin kaikki muut kuin sellutehtaan keittämö-valkaisimon työntekijät, joiden osalta lakko jatkui. Ammattiosaston esitykseen työnantaja ei ollut voinut suostua, koska työnantaja ei ollut voinut osoittaa työtaistelun johdosta muulle paperin valmistuksessa tarvittavalle henkilöstölle tuotannollisesti mielekästä työtä.
Noin kello 23.30 käydyssä puhelinneuvottelussa henkilöstöpäällikön ja pääluottamusmiehen kesken oli päästy sopimukseen siitä, että paperikoneen käynnin valmistelu aloitettaisiin sunnuntaina 5.5.1991 kello 6. Samalla oli sovittu, että töihin kutsuttaisiin ne työntekijät, jotka tarvittaisiin paperituotannon ylläpitämiseksi. Työt olivat käynnistyneet sopimuksen mukaisesti sunnuntaina kello 6.
Maanantaina 6.5.1991 oli pyritty neuvottelemaan riidanalaisesta tilanteesta siinä kuitenkaan onnistumatta. Työtaistelu oli laajentunut 6.5.1991 iltapäivällä, kun osaston luottamusmies oli ilmoittanut työntekijöiden valtuuttamana, että paperikonetta oli ryhdytty ajamaan alas. Paperin tuotanto oli lakannut luottamusmiehen ilmoituksen mukaisesti noin kello 15.30 alkaen.
Valtakunnansovittelija oli antanut 6.5.1991 sovintoesityksen paperiteollisuutta 7.5.1991 uhanneen lakon estämiseksi. Sovintoesityksen mukaan osapuolten tuli antaa samana iltana vastaus työtaistelun siirtämiseen. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto oli asettanut myöhemmin samana iltana valtakunnansovittelijan toimistossa käydyissä keskusteluissa valtakunnallisen lakon siirtämisen ehdoksi työrauhan palauttamisen Wisaforest Oy:n Pietarsaaren tehtailla. Läsnä olleet Paperiliiton edustajat eivät olleet onnistuneet työtaistelun lopettamisessa. Työtaistelu oli päättynyt vasta valtakunnansovittelijan otettua yhteyttä Paperiliiton Pietarsaaren osasto n:o 52:een. Valtakunnansovittelija oli vaatinut työntekijöitä keskeyttämään työtaistelun ja aloittamaan työt. Tämän jälkeen työtaistelu oli päättynyt niin, että tuotantoa oli ryhdytty käynnistämään 6.5.1991 kello 22.
Palkanmaksun keskeytyminen ei ollut tapahtunut painostustarkoituksessa. Lehdistötiedotteessa 3.5.1991 ja puhelinuutisissa 5.5.1991 luettu tiedote eivät olleet olleet itsenäisiä toimia vaan niissä oli selvitetty tapahtumia tehtailla.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut, että kanne hylättäisiin.
PAPERILIITON VASTASELITYS
Paperiliitto on lausunut, että sellutehtaalla oli kaksi sellulinjaa. Työnantajan tarkoituksena oli 3.5.1991 kello 22 alkaen ollut käynnistää vain toinen linja. Toisella sellulinjalla seisokin oli ollut määrä jatkua vielä muutaman päivän ajan laajojen korjaustöiden vuoksi.
Sellutehtaan iltavuorossa 3.5.1991 kello 14 alkaen oli työskennellyt yhdeksän työntekijää. Lisäksi sellutehtaalla oli 3.5.1991 ollut 13 kunnossapidon päivätyöntekijää sekä siivoojia. Arkipyhän vuoksi he olivat lopettaneet työnteon kello 14. Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat ilmoittaneet työnantajalle samana päivänä noin kello 14.30, että suunniteltu sellutehtaan käyntiinajo saattoi viivästyä sellutehtaan keittämö-valkaisimon työntekijöiden mielialojen kärjistymisen vuoksi. Työntekijät aloittaisivat joka tapauksessa käyntiin ajon valmistelutyöt paikallisen tavan mukaisesti. Kysymyksessä oli siis ollut osittainen työstä kieltäytyminen, koska työntekijät joka tapauksessa olivat ilmoittaneet halunsa tehdä valmistelutöitä.
Työnantaja oli aiheetta keskeyttänyt kello 17 erään iltavuoroon kello 14 tulleen vuorokorjausmiehen työnteon. Näin oli tapahtunut siitä huolimatta, että hänelle olisi ollut tarjota erilaisia töitä kunnossapidossa. Tehtaalla oli lisäksi niin sanottu vuorokorjausryhmä, jossa oli neljä työntekijää. Yhdeksän sellutehtaan työntekijän ilmoittama osittainen työstäkieltäytyminen ei ollut vaikuttanut vuorokorjausryhmän työhön. Työnantaja oli kuitenkin painostustarkoituksessa keskeyttänyt kahden vuorokorjausryhmän työntekijän työn teon ja palkanmaksun heidän ollessaan kunnossapitotöissä puunkäsittelyalueella. Keskeytys oli tapahtunut kello 19. Vuorokorjausryhmän kaksi muuta työntekijää olivat olleet kuorikattilalla kunnossapitotöissä, kun työnantaja oli keskeyttänyt heidän työntekonsa ja palkanmaksunsa kello 21.
Työnantaja oli estänyt 3.5.1991 kello 22 alkavaan yövuoroon ilmoittautuneen vuorokorjausmiehen työnteon. Hänelle olisi ollut kunnossapitotyötä ja hän olisi ollut halukas työhön.
Lisäksi työnantaja oli painostustarkoituksessa ilmoittanut kieltäytyvänsä osoittamasta työtä ja maksamasta palkkaa vuorokorjausryhmän neljälle muulle työntekijälle. Työnantaja ei ollut tarjonnut puheena olevana ajankohtana vuorokohtaiselle sellutehtaan vuorokorjausmiehelle työtä, vaikka työtä olisi ollut tarjolla ja vuorokorjausmies olisi sitä työtaistelutilanteesta riippumatta pystynyt hyvin tekemään. Sama koski myös vuorokorjausryhmän työntekijöitä, joille työnantaja ei ollut osoittanut työtä. Se, että työnantaja oli työtaistelutilanteen vallitessa työpaikalla alkanut valikoida työtaistelutilanteen ulkopuolisia työntekijöitä työhön kutsujen perusteella, ei ollut käsitettävissä muutoin kuin vastatyötaistelutoimenpiteeksi.
Työnantaja oli sunnuntai-iltana 5.5.1991 ilmoittanut vuorokorjausryhmän työntekijöille, että heille tarjottaisiin työtä maanantaina 6.5.1991 alkaen kello 6. Tällöin kuitenkin työnantaja oli ilmoittanut työntekijöille, että työt sellutehtaalla olivat lakon alaisia töitä, eikä kunnossapitotöitä sellutehtaalla näin ollen voitu tehdä. Tämä tarkoitti sitä, että työnantaja ei tarjonnut kaikille vuorokorjausryhmän työntekijöille heidän omaa työtään, vaikka he olisivat sitä voineet tehdä.
Sellutehtaan päiväkorjausmiehet olivat ilmoittautuneet työpaikalle 6.5.1991 kello 7. Tällöin työnantaja oli kuitenkin ilmoittanut, että sellutehtaan kunnossapitotyöt olivat lakonalaisia töitä, eikä niitä voitu tehdä. Tällä toimenpiteellä työnantaja oli estänyt työnteon ja palkanmaksun yhteensä 13:lta päiväkorjausmieheltä. Lisäksi siivoojien osalta työnantaja oli ilmoittanut kello 7, että naissiivoojat otettaisiin konttorisiivoukseen, mutta sellutehtaan siivousta työnantaja ei tarjonnut tehtäväksi. Niin päiväkorjausmiehet kuin siivoojatkin olisivat voineet tehdä omaa työtään.
Työnantajan edustaja oli keskustelussa todennut eräälle työntekijälle, että sellutehtaan kunnossapitotyöt 6.5.1991 olivat työnantajan määräyksestä lakonalaisia töitä.
Työnantaja oli ennen vappuseisokin alkamista ilmoittanut paperitehtaalla työntekijöille, että vappuseisokin jälkeen tultaisiin ajamaan tuotantoa niin sanotulla paalisellulla. Työnantaja oli itse asiassa jo hyvissä ajoin ennen seisokin alkamista suunnitellut tuotannon aloittamista paalisellulla. Iltavuoron alkaessa ja jatkuessa kello 14:n jälkeen 3.5.1991 paperitehtaan työntekijät olivat suorittaneet koneiden pesua. Koneiden pesu oli seisokkiaikainen työ. Kuitenkin työnantaja oli keskeyttänyt koneiden pesua tehneiltä paperitehtaan työntekijöiltä palkanmaksun kello 16 alkaen. Paperitehtaan työntekijät olisivat ainakin iltavuoron loppuun kello 22:een saakka pystyneet hyvin suorittamaan koneiden pesua.
Työnantaja oli siis vielä keskeyttänyt palkanmaksun ja työnteon 3.5.1991 kello 22 alkaneella yövuorolla ja 4.5.1991 kello 6 alkaneella aamuvuorolla ja edelleen kello 14 alkaneella iltavuorolla eräältä paperitehtaan vuorokorjausmieheltä. Koska vuorokorjausryhmä oli suljettu pois työstä, eivät sen jäsenet olleet voineet työskennellä paperitehtaalla tuona ajanjaksona.
Aamuvuoron alkaessa maanantaina 6.5.1991 oli paperikone käynyt normaalisti. Työnantaja oli kello 7 alkaen estänyt työnteon ja palkanmaksun ainakin viideltä paperitehtaan kunnossapitotyöntekijältä. Tällöin työnantaja oli antanut ymmärtää, että esimerkiksi kuivauskoneiden kunnossapitotyö oli lakonalaista työtä. Työnteko oli tällöin estetty viideltä työntekijältä. Kuivauskoneella olisi tuolloin ollut töitä. Myöhemmin 6.6.1991 oli kunnossapitomestari kertonut eräälle paperityöntekijälle, että maanantaina 6.5.1991 olisi kuivauskoneella ollut kunnossapitotöitä, mutta koska ne olivat lakonalaista työtä, ei työnantaja ollut voinut niitä teettää.
Mitä työntekijöiden käyttäytymiseen 3.5.1991 tulee, niin päivätyöntekijät olivat lopettaneet työnsä arkipyhästä johtuen kello 14, eivätkä he olleet kieltäytyneet työnantajan väittämin tavoin ylityöstä. Sellutehtaan kunnossapitotyöntekijät eivät olleet missään vaiheessa hidastelleet työntekoaan.
Työtaistelutoimenpiteisiin oli 3.5.1991 kello 14.30 alkaen osallistunut vain yhdeksän työntekijää sellutehtaalla vuoroa kohden.
METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON VASTASELITYS
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että ennen 3.5.1991 pidettyä usein mainittua kokousta sellutehtaan toisen kuitulinjan kunnossapitotehtävissä olleet päivätyöntekijät olivat lopettaneet työskentelynsä työvuoron päättyessä kello 14. Työntekijät olivat poistuneet työpaikalta jäämättä ylityöhön. He olivat sopineet ylityöstä konekunnossapitomestarin kanssa. Ammattiosaston edustajien ilmoitus siitä, että tehdasta ei käynnistetä, ja päivävuorossa olleiden kunnossapitotyöntekijöiden poistuminen työpaikalta olivat johtaneet siihen, että ammattiosaston edustajat ja yrityksen johto olivat sopineet tuotantopäälliköiden ilmoittavan työntekijöille työtaistelun alkamisesta sekä palkanmaksun keskeytymisestä. Epäselvyyksien välttämiseksi oli samalla sovittu, että pääluottamusmies oli puhelimitse työntekijöiden tavoitettavissa ja että siitä kerrottaisiin työntekijöille.
Työntekijöiden aloittamat työtaistelut merkitsivät sen ulkopuolelle jääneiden työntekijöiden työn päättymistä, koska heille ei voitu tarjota tuotannollisesti mielekästä työtä. Eri yksiköissä työskentelevien työntekijöiden työn tavoite oli tuotantolaitosten toiminnan käynnistyminen seisokin päättyessä. Kun tiedossa oli, ettei prosessia käynnistetä sellu- eikä paperitehtaalla, käynnin valmisteluun liittyvät työt eivät olleet olleet mielekkäitä.
Tilanne alkaneessa työtaistelussa oli muuttunut lauantaina 4.5.1991, kun työntekijät olivat lehtihaastattelussa rajoittaneet paperitehtaan työtaistelun ulkopuolelle. Tästä rajoituksesta ei ollut aikaisemmin kerrottu työnantajalle. Yksimielisyyden synnyttyä paperitehtaan tuotannon käynnistämisestä oli ollut mahdollista kutsua työhön sen toiminnan kannalta tarpeelliset työntekijät sunnuntaista 5.5.1991 kello 6 alkaen. Seuraava käänne työtaistelussa oli tapahtunut maanantaina 6.5.1991, kun työtaistelut olivat laajentuneet niin, että myös paperikoneen työntekijät olivat yhtyneet siihen toistamiseen. Työtaistelu oli päättynyt valtakunnansovittelijan vaatimuksesta maanantaina 6.5.1991 illalla Paperiliiton epäonnistuttua työrauhan palauttamisessa.
Kunnossapitotyöt olivat keskeytyneet 3.5.1991 sekä kuitulinja 1:llä että 2:llä. Molemmilla linjoilla kunnossapitotöihin oli osallistunut sekä päivä- että vuorotyössä olevia kunnossapitotyöntekijöitä ja vuorossa olevaa käyttöhenkilöstöä. Työntekijät eivät Paperiliiton väittämin tavoin olleet lopettaneet työskentelyä arkipyhän johdosta kello 14. Se oli tapahtunut painostustarkoituksessa. Ammattiosaston edustajat eivät Paperiliiton väittämin tavoin olleet ilmoittaneet työnantajalle käyntiinajon viivästymisestä vaan siitä, että tuotanto ei käynnistyisi ennen kuin usein mainittu työntekijä siirrettäisiin muihin tehtäviin.
Ammattiosaston edustajat olivat antaneet henkilöstöpäällikölle 6.5.1991 kello 16 kirjallisen selvityksen 3.5.1991 pidetyn kokouksen kannanotoista. Kirjallisessa kannanotossa oli sanottu yksiselitteisesti, että sellunkeitto ei käynnistynyt. Kannanotosta oli jätetty pois paperitehtaan toimintaa koskeva ilmoitus.
Paperiliitto oli vastaselityksessään kuvannut eri työntekijöiden työllistämismahdollisuuksia. Vuorokorjausmies, joka oli vastaselityksessa mainittu, oli työtaistelun alkaessa ollut töissä kamyr-keittämöllä yhdessä neljän muun päiväkorjausmiehen kanssa. Koska neljä keittämöön erikoistunutta korjausmiestä oli lopettanut työskentelyn, kysymyksessä oleva työntekijä ei olisi yksin selvinnyt käynnissä olleesta korjaustyöstä. Tästäkään syystä hänelle ei ollut ollut antaa mielekästä työtä. Paperiliitto oli luetellut keskeneräisiä korjaustöitä, joita oli ollut tekemässä erikoisammattitaidon omaavia päiväkorjausmiehiä. Kun päiväkorjausmiehet olivat ryhtyneet työtaisteluun, työssä mukana olleelta käyttöhenkilöstöltä oli loppunut mielekäs työ.
Kunnossapidon työntekijöiden asema ei ollut itsenäinen suhteessa tehtaan tuotantoon. Kunnossapitotyöntekijöiden tehtävänä oli tuotannon varmistaminen ja ylläpito. Jos tuotantotyöntekijät olivat lakossa, lakosta seurasi väistämättä, että kunnossapito jäi vaille mielekästä työtä. Paperiliiton esittämä näkemys kunnossapitotyöntekijöiden asemasta ja mahdollisuudesta tehdä itse valitsemiaan töitä ei perustunut tehtaan todellisiin olosuhteisiin.
Työnantajan edustajat olivat 6.5.1991 kello 7 ilmoittaneet työntekijöille, kenelle työtaistelun johdosta voitiin järjestää mielekästä työtä ja kenelle ei. Työtaistelun päätyttyä kunnossapitotyöntekijät olivat suorittaneet keskeneräiset kunnossapitotyöt loppuun eikä kunnossapitotöiden keskeytymisestä 3.5.1991 alkaen ollut aiheutunut työtaistelun päätyttyä viivästymistä tuotannon käynnistymisessä.
Sellutehtaan tuotantolinjoilla massan kulku tuotantoprosessissa sen alusta, puun käsittelystä sen loppuun kuivaamoon kesti noin 16 tuntia. Tästä syystä työtaistelun päätyttyä prosessin eri vaiheissa oli hyvin aikaa seisokin päätyttyä suorittaa keskeneräiset työt loppuun. Seisokin päättyessä prosessin eri osavaiheiden laitteistojen ei tarvinnut olla lopullisessa kunnossa.
Kunnossapitomestari ei ollut esittänyt Paperiliiton esiintuomaa näkemystä lakonalaisista töistä työntekijälle. Työnantaja ei ollut ilmoittanut ennen vappuseisokin alkamista työntekijöille tuotannon ajamisesta paperikoneella paalisellulla. Paperiteollisuutta uhanneen valtakunnallisen lakon johdosta työnantajapuolella oli selvitetty, oliko tarkoituksenmukaista vappuseisokin ja mahdollisen työtaistelun alkamisen välisenä aikana ajaa paperikonetta paalisellulla, mutta tämä vaihtoehto oli hylätty. Minkäänlaisiin toimiin tarpeellisten laitteiden kunnostamiseksi ei ollut ryhdytty.
Työntekijöiden ilmoitettua, että paperitehtaalla oli myös työtaistelu, oli paperikoneen käynnistyksen edellyttämät valmistelutyöt keskeytetty. Paperitehtaan työntekijöiden työnteko oli ollut keskeytyneenä ammattiosaston edustajien ilmoittaman työtaistelun johdosta. Työt olivat käynnistyneet 5.5.1991.
Kuivauskoneet olivat osa kuitulinjaa sellutehtaalla. Kun sellun tuotanto oli ollut keskeytyneenä, olivat myös kuivauskoneet olleet poissa tuotannosta. Kuivauskoneen korjaustyöt oli aloitettu ja tehty loppuun työtaistelun päättymisen jälkeen. Paperiliitto oli väittänyt kuivauskoneen osalta kunnossapitomestarin todenneen, että töiden tekemättä jättäminen kuivauskoneella olisi aiheuttanut turhaa viivytystä tuotannolle. Väite ei pitänyt paikkaansa. Kunnossapitomestari oli arvioinut todellisen työmäärän noin 1,5 työvuoroksi. Se sopi hyvin käynnistystilanteeseen.
KUULTAVIEN LAUSUNNOT
Paperiliiton Pietarsaaren osasto n:o 52 on yhtynyt Paperiliiton asiassa esittämään vastineeseen.
Wisaforest Oy on puolestaan yhtynyt työnantajaliiton vastineessa lausuttuun.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Wisaforest Oy 16 prosentin korkoineen tuomion antamisesta lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Wisaforest Oy:n Pietarsaaren tehtailla on vappuna 1991 pidetyn korjausseisokin jälkeen ollut tarkoitus käynnistää selluloosan tuotanto toisella kuitulinjalla 3.5.1991 kello 22. Paperitehtaan on suunnitelmien mukaan pitänyt käynnistyä 4.5.1991 kello 6 aamulla.
Tehtaiden pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja ovat 2.5.1991 tehtaiden johdon kanssa käymässä neuvottelussa ottaneet uudestaan esille aikaisemmin tehdyn vaatimuksen erään sellutehtaan keittämö-valkaisimossa työskentelevän työntekijän siirtämisestä toiseen työpisteeseen. Vaatimusta on perusteltu muun muassa sillä, että työntekijä, joka on aikanaan eronnut ammattiosaston jäsenyydestä ja ollut töissä erään osaston toimeenpaneman lakon aikana, ei ole ollut kykenevä yhteistyöhön muiden työpisteen työntekijöiden kanssa. Työnantajan edustajille on ilmoitettu, että sellutehtaan käyntiin saattaminen estyisi, jos vaatimukseen ei suostuttaisi.
Työnantajan edustajat eivät ole suostuneet esitettyyn vaatimukseen. Neuvotteluja asiasta on jatkettu seuraavana aamuna, perjantaina 3.5.1991. Neuvotteluissa on päästy yksimielisyyteen kahden työryhmän asettamisesta asiaa selvittämään.
Sellutehtaan työntekijät eivät ole iltapäivällä pitämässään kokouksessa hyväksyneet työryhmien asettamista ratkaisuksi työntekijän siirtämistä koskevaan erimielisyyteen, vaan ovat päättäneet estää tuotannon käyntiin saattamisen.
Työntekijöiden pitämän kokouksen jälkeen noin kello 14.30 jälkeen ovat sellutehtaan käynnistettäväksi suunnitellun kuitulinjan työntekijät ryhtyneet työtaisteluun. Yhtiölle myöhemmin toimitetussa, 3.5.1991 päivätyssä ilmoituksessa pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja ovat ilmoittaneet, että sellun keittäminen ei käynnistyisi ennen kuin puheena olevan työntekijän siirtämisestä toisiin tehtäviin olisi päätetty.
Pääluottamusmiehen ja ammattiosaston puheenjohtajan ilmoitettua tehdystä päätöksestä yhtiön johdon edustajille, on heidän kesken käydyn neuvottelun kulusta esitetty ristiriitaista selvitystä. Todistajana kuulustellun pääluottamusmiehen kertoman mukaan hän on ilmoittanut työnantajan edustajille ainoastaan, ettei sellutehtaan keittotoimintaa käynnistettäisi. Muun valmistelutyön saati sitten paperitehtaan tuotannon käynnistämisen keskeyttämisestä ei ilmoituksessa ole ollut kysymys.
Tehtaan hallintojohtajan, sellu- ja paperiteollisuuden johtajan, sellutehtaan tuotantopäällikön ja henkilöstöpäällikön todistajina antamien kertomuksen mukaan neuvottelussa on hallintojohtajan nimenomaisiin kysymyksiin pääluottamusmies vastannut, että työtaistelu on alkanut ja että se koskee sellu- ja paperitehdasta, mutta että yhtiöön tytäryhtiönä kuuluvan Wisapak Oy:n toiminta jäisi työnseisauksen ulkopuolelle.
Pääluottamusmiehen kertoman mukaan kysymys sellutehtaan ja etenkin paperitehtaan toiminnan keskeyttämisestä on koskenut niiden lakkorajojen selvittämistä, jotka olisivat tarpeen sen varalta, että Paperiliitto ryhtyisi myöhemmässä vaiheessa suunnittelemaansa alaa koskevaan valtakunnalliseen työnseisaukseen.
Työnantajan edustajat ovat perustellusti voineet käydystä keskustelusta päästä siihen käsitykseen, että työnseisaus koskisi sekä sellu- että paperitehdasta. Työnantajan puolelta on tuossa tilanteessa sen jälkeen todettu, että työtaistelun takia tehtailla keskeytettäisiin palkanmaksu. Työnantaja- ja työntekijäpuolen edustajien kesken on sovittu siitä, että työnantajan toimesta tuotantopäällikköjen välityksellä ilmoitettaisiin tilanteesta tehtaiden työntekijöille, kuten on sitten tapahtunut.
Selvityksen mukaan sellutehtaan keittämö-valkaisimon aamuvuorossa olleet työntekijät, jotka ovat lupautuneet ylityöhön työvuoronsa päättymisen jälkeen kello 14, ovat työnantajan pyynnöistä huolimatta kieltäytyneet siitä. Vastaavan iltavuoron työntekijät, joita on ollut yhdeksän, ovat poistuneet työpaikalta.
Kun otetaan huomioon, että pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja ovat ilmoittaneet työnantajan edustajille, ettei suunniteltua kuitulinjaa käynnistettäisi ennen kuin edellä mainitun työntekijän siirtäminen toisiin tehtäviin olisi suoritettu, sellutehtaan toimintaa ei olisi voitu saada aloitetuksi tällaisessa tilanteessa aikaisemmin ilmoitettuna ajankohtana.
Paperitehtaalla on yksi paperikone. Sen toiminta kytkeytyy sellutehtaan toimintaan siten, että paperin valmistukseen käytetään sellutehtaasta suoraan paperikoneeseen johdettavaa selluloosaa. Tällä tavoin toimittaessa se seikka, ettei selluloosan valmistusta käynnistetä, johtaa myös paperikoneen pysähtymiseen. Paperikoneessa voidaan käyttää myös niin sanottua paalisellua, jota paperitehtaalla tuolloin on ollut.
Viimeksi mainitun neuvottelun päätyttyä työnantajan toimesta on palkanmaksu sellu- ja paperitehtaalla keskeytetty eri aikoina kello 16.30:n jälkeen ja myös yövuoroon tulleilta työntekijöiltä vuorojen alkaessa. Työnantajapuolelta on ilmoitettu, että työnseisauksen alettua suoritettaisiin vain ne työt, jotka ovat tarpeellisia turvallisuuden ja omaisuuden suojelun kannalta. Muiden korjaus- ja valmistelutöiden jatkaminen ei ole työnantajan mielestä ollut toiminnan kannalta mielekästä eikä tarkoituksenmukaista, koska tehtaat eivät käynnistyisi, eikä kaikkia valmistelun työvaiheita ole ollut mahdollista suorittaa osan työntekijöistä ollessa lakossa.
Esitetty selvitys työntekijöiden mahdollisuudesta palkan maksamisen keskeyttämisvaiheessa jatkaa työntekoaan edelleen tai suorittaa työvuoroon tullessaan aikaisempia korjaus- ja kunnostustöitään on ollut ristiriitaista. Todistajina kuulusteltujen työntekijöiden käsityksen mukaan tämä olisi ollut mahdollista monissa tapauksissa. Sellutehtaan tuotantopäällikkö on kertonut, että jonkin verran korjaustöitä on jäänyt tekemättä. Myös kunnossapito-osaston työnjohtajan kertomuksesta käy ilmi, että ainakin joillakin korjausmiehillä on ollut tekemätöntä työtä.
Kun ennen palkanmaksun keskeyttämistä on tehtailla suoritettu seisokin takia korjaus- ja kunnossapitotöitä, kysymys ei ole ollut niinkään töiden loppumisesta, vaan niiden suorittamisen tarkoituksenmukaisuudesta tehtaiden käynnistymisen siirtyessä.
Työnantajan tapa toteuttaa työn tekemisen ja palkanmaksun keskeyttäminen on ollut yhtäkkinen ja niin kaavamainen, ettei työtuomioistuimen mielestä työnantaja ole riittävästi ja asianmukaisesti ottanut huomioon ja selvittänyt sellu- ja paperitehtaan kunnossapitotyöntekijöiden ja vuorokorjausmiesten mahdollisuuksia suorittaa seisokin aikana muutoin yleensä tehtäviä töitä. Palkanmaksamisen keskeyttämistä on työnantajan toimesta perusteltu ilmoittamalla työntekijöille sellu- ja paperitehdasta koskevasta lakosta. Työnantajan olisi näissä oloissa pitänyt työtuomioistuimen mielestä ymmärtää, että sen toimenpiteet ovat käsitettävissä ammattiosaston toimeenpanemaan lakkoon liittyviksi vastatoimiksi, jollaisina ne työtuomioistuimen mielestä ovat olleet.
Seuranneena päivänä 4.5.1991 yhtiön edustajat ovat pääluottamusmiehen ja ammattiosaston puolelta annetuista lehtihaastatteluista havainneet, että lakko on tarkoitettu koskemaan vain sellun tuotantoa, mutta ei lainkaan paperitehdasta. Osapuolet on päässeet yksimielisyyteen paperitehtaan käynnistämisestä. Työnantaja on kutsunut paperitehtaan työntekijöitä töihin sitä mukaa kuin työnantajan mielestä paperikoneen käynnistäminen on vaatinut. Paperikoneen käynnin valmistelu on aloitettu 5.5.1991 kello 6 ja se on saatu käyntiin seuranneena aamuna kello 6.
Muiden kuin työhön kutsuttujen työntekijöiden kohdalla on palkan maksamisen keskeyttäminen jatkunut. Työnantaja on katsonut sellutehtaan työntekijöiden olevan edelleen lakossa. Sellutehtaan vuorokorjausryhmän työntekijöille, jotka ovat saaneet tiedon töiden alkamisesta, ei kuitenkaan ole annettu työtä 6.5.1991. Töihin ei tuolloin myöskään ollut huolittu sellutehtaan päiväkorjausmiehiä eikä paperitehtaan vuorokorjausmiehiä. Eräät sellutehtaan siivoojat on osoitettu töihin muualle kuin sellutehtaalle.
Tapahtumien kulusta ja etenkin työntekijöiden työhalukkuudesta johtuen työnantajan on 6.5.1991 täytynyt olla selvillä siitä, että sellutehtaan lakko, joka on jatkunut yhtäjaksoisesti, on koskenut vain kuitulinjan työntekijöitä. Asiassa on esitetty selvitystä, jonka mukaan edellä mainituille työhön tarjoutuneille työntekijöille olisi ollut korjaus- ja kunnossapitotöitä tarjolla, mutta sitä, olisiko kaikki työhön halukkaat voitu tarkoituksenmukaisella tavalla työllistää, ei ole kuitenkaan näytetty toteen.
Kun työn tekemisen estäminen on tapahtunut sellutehdasta kokonaisuutena koskevaksi ilmoitetun lakon varjolla, työtuomioistuin katsoo, että työnantajan menettely, jolla työhön halukkaita on kerrotuin tavoin valikoitu, on osaltaan käsittänyt työtaistelutoimenpiteenä pidettävää painostamista sellutehtaan tuotantopuolen työntekijöiden lakon lopettamiseksi.
Työnseisaus on laajentunut tehtaiden kaikkia työntekijöitä koskevaksi 6.5.1991 iltapäivällä. Lakko, johon on osallistunut noin 650 työntekijää, on päättynyt samana iltana kello 22:n aikaan.
Yhtiö on antanut lakkoasiasta kaksi tiedotetta, toisen 3.5.1991 ja toisen 5.5.1991. Tiedotteissa on kerrottu lakkotapahtumista ja myös työnantajan toimenpiteistä, sellaisina kuin ne on yhtiön puolelta ymmärretty. Siitä huolimatta, että tiedotteissa on osoitettavissa jälkikäteen joitakin tosiseikkoja koskevia virheellisyyksiä, näyttämättä on jäänyt, että yhtiö olisi tiedotteet julkistamalla pyrkinyt painostamaan työntekijöitä.
Edellä esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että ammattiosasto on toimeenpannut kerrotuin tavoin sellutehtaan kuitulinjan työntekijöiden 3.5.1991 aloittaman ja sittemmin 6.5.1991 koko tehtaan käsittäneen lakon. Työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet työehtosopimuksen järjestäytymisvapautta ja työnantajan työnjohto-oikeuteen koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto on vastuussa toimeenpanemastaan työtaistelusta.
Wisaforest Oy on edellä kerrotuin tavoin työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla painostanut työntekijöitä työnteon ja palkanmaksamisen keskeyttämisellä 3.5.1991 ja myös estämällä työhön halukkaiden työntekijöiden työn suorituksia 6.5.1991. Työnantajan painostustoimet ovat vastatoimina kohdistuneet samoihin työehtosopimuksen määräyksiin kuin työntekijöiden työtaistelutoimenpiteet.
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on 2.5.1991 ilmoittanut Paperiliitolle uhkaavasta työtaistelusta Wisaforest Oy:ssä. Paperiliiton sihteeri on sen jälkeen ollut puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen pyrkien työrauhan palauttamiseen. Työtaistelutoimenpiteet on lopulta saatu päättymään osaksi asianosaisliittojen toimenpitein ja myös valtakunnansovittelijan välityksellä. Huomioon ottaen työtaistelutoimenpiteiden kestoajan ja työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 14 kohdan määräyksen, työtuomioistuin katsoo, ettei Paperiliitto ole ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimiin työnseisauksen estämiseksi. Liitto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Asiassa ei ole näytetty, että Paperiliitto olisi esittänyt Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle, että se ryhtyisi toimiin työnantajan työtaistelutoimien ehkäisemiseksi. Näin ollen on jäänyt selvittämättä, että työnantajaliitto olisi syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että Wisaforest Oy on edellä kerrotuin tavoin 3.5. ja 6.5.1991 työtaistelutoimenpitein painostanut työntekijöitä palkanmaksamisen ja työn tekemisen keskeyttämällä.
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Pietarsaaren osasto n:o 52:n ja Wisaforest Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, osaston Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 28 000 markkaa ja yhtiön Paperiliitolle 18 000 markkaa. Paperiliitto tuomitaan maksamaan hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle valvontavelvollisuuden rikkomisesta 10 000 markkaa.
Paperiliitto ja Paperiliiton Pietarsaaren osasto n:o 52 velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien ja Wisaforest Oy Paperiliiton oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Peltola, Tiitola, Nouro, Kuivanen ja Sulkunen jäseninä.
Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:
Olen muutoin tuomiosta ilmenevällä kannalla, mutta katson jääneen näyttämättä, että Paperiliitto olisi, huomioon ottaen työpaikan olosuhteet kokonaisuudessaan, laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Sen vuoksi hylkään vaatimuksen Paperiliiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon ja määrään, että Paperiliitto, jolla ei ole velvollisuutta suorittaa korvausta oikeudenkäyntikuluista, saa pitää omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.