Employer and union fined for violating collective agreement training compensation rules and failing to supervise compliance.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court ruled that the employer and the employer's union must pay fines for violating collective agreement provisions regarding training compensation. The court found the employer liable for failing to pay loss of earnings and meal allowances to a trade union representative who attended a course, as the company employed over 100 workers in the relevant field. The union was also held responsible for its failure to detect and correct the employer's breach of the agreement's clear terms.
Legislator headnote
AI generatedSection 40 of the collective agreement; Section 4 of the training agreement: An employer must pay loss of earnings and meal allowances to a trade union representative attending a course if the company employs over 100 workers in the relevant field; failure to pay constitutes a breach of the agreement, and the employer's union bears a duty to supervise compliance.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työnantajan, joka oli kieltäytynyt maksamasta työmaan pääluottamusmiehenä toimineelle työntekijälle ansionmenetyksen korvausta ja ateriakorvausta koulutussopimuksen mukaisesti sopimuksessa tarkoitettuun kurssiin osallistumisen ajalta, olisi tullut perustellusti tietää rikkovansa koulutussopimuksen määräyksiä.
Työnantajaliiton olisi tullut havaita asiassa omaksumansa kannan virheellisyys ja huolehtia siitä, että työnantaja olisi menetellyt asiassa koulutussopimuksen mukaisesti.
Työantaja tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.
Kantaja Rakennusliitto r.y. Vastaajat Rakennusteollisuuden Keskusliitto r.y. Oy Alfred A. Palmberg Ab
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Rakennustyöläisten Liitto r.y:n, nykyisen Rakennusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n, nykyisen Rakennusteollisuuden Keskusliiton välillä 4.4.1990 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
VI. Sosiaaliset määräykset
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
40 § Koulutus
Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöjen kesken 12.02.1976 tehtyä koulutustoimintaa koskevaa sopimusta pöytäkirjoineen noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työehtosopimuksen 40 §:ssä tarkoitetussa koulutustoimintaa koskevassa sopimuksessa, jäljempänä koulutussopimus, on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 §
AY-koulutus
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Korvaukset
SAK:n järjestämän tämän pykälän yllä olevissa kappaleissa tarkoitetun yhteistyökoulutuksen osalta, jonka koulutustyöryhmä on hyväksynyt ja jonka SAK järjestää omissa opistoissaan tai jäsenliittojensa kurssikeskuksissa, työnantaja on velvollinen maksamaan luottamusmiehelle, työsuojeluvaltuutetulle, -varavaltuutetulle, työsuojelutoimikunnan jäsenelle ja työsuojeluasiamiehelle heidän tehtäviensä edellyttämän koulutuksen osalta korvauksen ansionmenetyksestä, luottamusmiehelle enintään kuukauden ajalta, ja edellä mainituille työsuojeluluottamustehtävissä oleville enintään kahden viikon ajalta. Samoin maksetaan korvaus mainituissa opistoissa ja kurssikeskuksissa järjestettyjen luottamusmiestoimintaan liittyvien koulutustilaisuuksien osalta ammattiosastojen puheenjohtajalle enintään kuukauden ajalta, mikäli hän työskentelee yrityksessä, jossa on vähintään 100 asianomaisen alan työntekijää ja hänen johtamassaan ammattiosastossa on vähintään 50 jäsentä.
Luottamusmiehelle ja ammattiosaston puheenjohtajalle korvataan vastaavasti heidän osallistuessaan SAK:n Pohjolan Opistossa 1) järjestettävälle kolmen kuukauden kurssille ansion menetys yhden kuukauden osalta, jos he työskentelevät yrityksessä, jossa on vähintään 100 asianomaisen alan työntekijää, ja puheenjohtajan osalta, jos hänen johtamassaan ammattiosastossa on vähintään 50 jäsentä edellyttäen, että kyseinen henkilö kurssin päätyttyä palaa entiseen työpaikkaansa.
Lisäksi maksetaan tässä 2 kohdassa tarkoitetuille työntekijöille kultakin kurssipäivältä kurssista aiheutuvien ruokailukustannusten korvaukseksi keskusjärjestöjen välillä sovittu ateriakorvaus. Tätä korvausta ei kuitenkaan makseta pitemmältä ajalta kuin ansion menetystä suoritetaan.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1) Mitä tässä kohdassa on sanottu SAK:n Pohjolan Opistossa järjestettävästä kolmen kuukauden kurssista, koskee myös Siikaranta-Opistossa vuosittain järjestettävää kolmen kuukauden kurssia.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Rakennusliitto on Rakennusteollisuuden Keskusliittoa ja Oy Alfred A. Palmberg Ab:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että yhtiön palveluksessa ollut rakennussiivooja Meeri Suutari oli hakeutunut Rakennusliiton kurssikeskuksessa Siikaranta-opistossa 26.11.1990 - 1.3.1991 pidetylle kolmen kuukauden yhteiskuntatiedon ja ammattiyhdistystoiminnan kurssille. Kurssi oli koulutussopimuksen 4 §:n 2. kohdan alaviitteessä tarkoitettu kurssi.
Suutari oli toiminut työmaan pääluottamusmiehenä. Hän oli siten ollut oikeutettu koulutussopimuksen 4 §:n 2. kohdan toisen kappaleen mukaiseen ansionmenetyskorvaukseen ja ateriakorvaukseen kuukauden ajalta. Oy Alfred A. Palmberg Ab oli kuitenkin työnantajaliitolta saamiinsa ohjeisiin vedoten kieltäytynyt korvausten maksamisesta. Syyksi menettelylle oli ilmoitettu, että työmaalla, jossa Suutari tuolloin oli työskennellyt, oli ollut alle 100 työntekijää.
Asiasta syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu liittojen välillä 8.6.1991. Rakennusliiton taholta oli tuolloin uudistettu jo se aikaisemmin muussa yhteydessä esitetty kanta, että koulutussopimusta tuli soveltaa ja sitä myös käytännössä oli sovellettu sanamuotonsa mukaisesti. Työnantajalla oli siten velvollisuus maksaa ansionmenetys- ja ateriakorvaus, jos kurssille osallistunut työntekijä oli luottamusmiesasemassa ja yrityksessä oli vähintään 100 työntekijää. Riidatonta oli, että Oy Alfred A. Palmberg Ab:n palveluksessa oli ollut yli 100 työntekijää. Näin ollen Suutarilla oli ollut oikeus ansionmenetys- ja ateriakorvaukseen. Jättäessään ne maksamatta yhtiö oli rikkonut työehtosopimusta tietensä.
Työnantajaliitto oli liittoneuvotteluissa ollut edelleen sitä mieltä, että koulutussopimusta tuli tulkita siten, että työmaakohtaisen luottamusmiehen tuli työskennellä sellaisella työmaalla, jolla oli töissä vähintään 100 työntekijää, jotta hänellä olisi oikeus edellä mainittuihin korvauksiin.
Rakennusalan työehtosopimukseen oli keskusjärjestöjen välinen koulutussopimus otettu sellaisenaan. Ainoa muutos oli se, että Siikaranta-opisto oli lisätty koulutuskorvausten piirissä olevien oppilaitosten joukkoon. Koulutussopimuksen 4 §:n 2. kohdasta oli sovittu pelkästään keskusjärjestöjen välillä. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön tulkinta asiasta oli ollut sama kuin Rakennusliiton tulkinta.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Alfred A. Palmberg Ab oli menetellyt vastoin kolutussopimuksen 4 §:n 2. kohtaa jättäessään maksamatta Suutarille ansionmenetys- ja ateriakorvauksen kolutussopimuksen mukaisesti. Lisäksi Rakennusliitto on vaatinut Oy Alfred A. Palmberg Ab:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon ja Rakennusteollisuuden Keskusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Oy Alfred A. Palmberg Ab ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Suutari oli syksyllä 1990 ollut rakennussiivoojana Oy Alfred A. Palmberg Ab:n palveluksessa. Suutari oli toiminut alle 10 työntekijän työmaalla työmaan pääluottamusmiehenä. Yhtiö oli sallinut Suutarin osallistumisen kanteessa tarkoitetulle kolmen kuukauden kurssille, mutta se oli kieltäytynyt maksamasta ansionmenetyksen korvausta. Oy Alfred A. Palmberg Ab:n palveluksessa oli tuolloin ollut yli 100 työntekijää.
Korvausten maksamisesta syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu liittojen välillä kesäkuussa 1991. Työnantajaliiton kanta oli ollut, että työnantajalla oli velvollisuus ansionmenetyksen korvauksen maksamiseen kuukauden ajalta kolmen kuukauden kurssin osalta siinä tapauksessa, että luottamusmies työskenteli yrityksen sellaisella työmaalla, jossa hän edusti vähintään 100:aa alan työntekijää. Koska työmaalla, jossa Suutari oli työskennellyt, oli ollut alle 100 työntekijää, ei hänellä ollut ollut oikeutta koulutussopimuksen 4 §:n 2. kohdan toisen kappaleen mukaiseen ansionmenetyskorvaukseen eikä ateriakorvaukseen kuukauden ajalta.
Koulutussopimuksen ansionmenetyksen korvaamista koskevaa määräystä oli tulkittava rakennusalan luottamusmiessopimuksen tarkoittaman luottamusmiesjärjestelmän mukaisesti. Rakennusalan luottamusmiessopimuksen mukaisesti pääluottamusmies valittiin rakennuskohteeseen. Luottamusmiehen oli tuossa kohteessa edustettava vähintään 100:aa työntekijää ollakseen oikeutettu ansionmenetyksen korvaukseen. Keskusjärjestöjen välillä tehtyä koulutussopimusta ei voitu rakennusalalla tulkita sanamuotonsa mukaisesti, koska sopimus oli tehty sovellettavaksi teollisuudessa ja muut alat tulkitsivat sitä sovellettuna omaan luottamusmiesjärjestelmäänsä. Esimerkiksi putki- ja metallialalla koulutussopimusta oli tulkittu siten kuin työnantajapuoli oli tässä asiassa katsonut oikeaksi. Oy Alfred A. Palmberg Ab oli siten menetellyt asiassa koulutussopimuksen mukaisesti.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Oy Alfred A. Palmberg Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Oy Alfred A. Palmberg Ab:n palveluksessa ollut rakennussiivooja Meeri Suutari, joka on toiminut työmaan pääluottamusmiehenä, on osallistunut Rakennusliiton kurssikeskuksessa Siikaranta-opistossa 26.11.1990 - 1.3.1991 pidetylle kolmen kuukauden yhteiskuntatiedon ja ammattiyhdistystoiminnan kurssille. Yhtiö on kieltäytynyt maksamasta Suutarille koulutussopimuksen 4 §:n 2. kohdassa tarkoitettua ansionmenetyksen korvausta kuukauden ajalta sekä ateriakorvausta samalta ajalta. Kieltäytymisen perusteeksi yhtiö on ilmoittanut, että kysymyksessä olleella työmaalla on työskennellyt vähemmän kuin 100 työntekijää.
Koulutussopimuksen 4 §:n 2. kohdan toisen kappaleen mukaan luottamusmiehelle ja ammattiosaston puheenjohtajalle korvataan heidän osallistuessaan muun muassa Siikarantaopistossa järjestettävälle kolmen kuukauden kurssille ansionmenetys yhden kuukauden osalta, jos he työskentelevät yrityksessä, jossa on vähintään 100 asianomaisen alan työntekijää. Puheenjohtajalle maksettavan ansionmenetyksen korvauksen edellytykseksi on lisäksi sovittu, että hänen johtamassaan ammattiosastossa tulee olla vähintään 50 jäsentä. Ansionmenetyksen korvauksen maksaminen edellyttää myös, että kurssiin osallistunut palaa kurssin päätyttyä entiseen työpaikkaansa. Saman sopimuskohdan kolmannen kappaleen mukaan 2. kohdassa tarkoitetuilla työntekijöillä on oikeus kurssiajalta myös ateriakorvaukseen, jota ei kuitenkaan makseta pitemmältä ajalta kuin ansionmenetyksen korvausta.
Riidatonta on, että kanteessa tarkoitettu kurssi on ollut sellainen koulutussopimuksen 4 §:n 2 kohdassa tarkoitettu kurssi, jota työnantajan velvollisuus suorittaa korvausta ansionmenetyksestä ja ateriakorvausta koskee.
Rakennusliitto on esittänyt selvitystä, jonka mukaan eri työnantajat ovat suorittaneet koulutussopimuksessa tarkoitetulle kolmen kuukauden kurssiin osallistuneille luottamusmiehille koulutussopimuksen mukaista ansionmenetyksen korvausta ja ateriakorvausta. Esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan käy selville se nyt riidanalaisena oleva seikka, ovatko mainitut luottamusmiehet edustaneet vähintään 100:aa työntekijää.
Työnantajapuoli on kantansa tueksi viitannut luottamusmiessopimuksen määräyksiin, joiden mukaan pääluottamusmies ja luottamusmies valitaan rakennuskohteeseen. Jotta luottamusmiehellä olisi oikeus koulutussopimuksen mukaisiin korvauksiin, tulee luottamusmiehen työnantajapuolen käsityksen mukaan edustaa tuossa kohteessa vähintään 100:aa työntekijää. Luottamusmiessopimuksen 3 §:n mukaan rakennustyökohteen pääurakoitsijan työssä olevat työntekijät valitsevat keskuudestaan pääluottamusmiehen. Luottamusmiessopimuksessa ei sen sijaan ole sovittu sellaisista rajoituksista, että pääluottamusmies voitaisiin asettaa vain rakennustyökohteeseen, jossa on tietty määrä työntekijöitä. Luottamusmiessopimuksen määräyksistä ei siten työtuomioistumen mielestä ole saatavissa tukea työnantajapuolen esittämälle tulkinnalle.
Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että koulutussopimuksen riidanalaista määräystä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti. Kun Oy Alfred A. Palmberg Ab:n palveluksessa kanteessa tarkoitettuna ajankohtana on ollut yli 100 työntekijää, on Suutarilla siten ollut oikeus saada ansionmenetys- ja ateriakorvausta koulutussopimuksen 4 §:n 2. kohdan mukaisesti. Jättäessään korvaukset maksamatta Oy Alfred A. Palmberg Ab on menetellyt koulutussopimuksen vastaisesti.
Kun koulutussopimuksen 4 §:n 2. kohdan ansionmenetyksen korvaamista koskeva määräys sanamuotonsa perusteella selkeästi lähtee siitä, että luottamusmiehellä on oikeus koulutussopimuksen mukaisiin korvauksiin, jos yrityksessä on kysymyksessä olevan alan työntekijöitä yli 100, olisi Oy Alfred A. Palmberg Ab:n korvausten maksamisesta kieltäytyessään tullut perustellusti tietää rikkovansa koulutussopimuksen määräyksiä. Myös Rakennusteollisuuden Keskusliiton olisi tullut havaita kantansa virheellisyys ja huolehtia siitä, että yhtiö olisi menetellyt asiassa koulutussopimuksen määräysten mukaisesti.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että Oy Alfred A. Palmberg Ab on menetellyt koulutussopimuksen 4 §:n 2. kohdan vastaisesti jättäessään maksamatta Suutarille ansionmenetys- ja ateriakorvauksen kanteessa tarkoitetun kurssin osalta ja tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Oy Alfred A. Palmberg Ab:n ja Rakennusteollisuuden Keskusliiton maksamaan hyvityssakkoa Rakennusliitolle, yhtiön työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 12 000 markkaa ja työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 15 000 markkaa. Oy Alfred A. Palmberg Ab ja Rakennusteollisuuden Keskusliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Kontio, Sulkunen ja Palanko-Laaka jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.