Labor court dismisses union appeal; employee's prior warnings and alcohol sales justify employer dismissal under Finnish labor law.

Kun työntekijälle jo aikaisemmin oli annettu varoituksia alkoholin vaikutuksen alaisena esiintymisestä työpaikalla, oli työntekijän täytynyt ymmärtää, että alkoholijuoman myyntiin osallistuminen työpaikan alueella ja työnantajan ohjeiden vastainen menettely muodostivat sellaisen vakavan työsuhteeseen perustuvien velvollisuuksien rikkomisen, että se vallinneissa olosuhteissa antoi työnantajalle perusteen hänen työsuhteensa päättämiseen. Työnantaja ei ollut menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti purkaessaan työntekijän työsopimuksen.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Oy Espoon Auto Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 10.5.1990 allekirjoitetussa linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 ja 16.1.1989 tehtyine muutoksineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §. Irtisanomisen perusteet Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §. Irtisanomisajat (Muutos. Voimaan 1.2.1989) Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §. Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

8 §. Soveltamisala Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

1 työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 §. Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 §. Korvauksen määrä Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 §. Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 §. Korvaus työsuhteen jatkuessa Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on Autoliikenteen Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Oy Espoon Auto Ab oli purkanut palveluksessaan olleen linja-autonkuljettajan A:n työsopimuksen 26.3.1991. A oli ollut yhtiön palveluksessa 2.9.1972 lukien. A:lle annettuun 27.3.1991 päivättyyn työtodistukseen työsopimuksen purkamisen perusteeksi oli merkitty työsopimuslain 43 §.

Työsopimuksen purkaminen oli johtunut siitä, että A oli 21.3.1991 ohjannut tietä varikolle tiedustelleen ulkomaalaisen kuorma-autonkuljettajan varikon alueelle. Ulkomaalaisen auton kuljettaja oli varikolla myynyt halvalla alkoholijuomia A:n työtovereille.

A oli riitauttanut työsopimuksensa purkamisen 5.4.1991. Riitauttamisilmoituksessa hän oli katsonut, ettei työsuhteen irtisanomisellekaan olisi ollut perusteita, koska hän ei ollut tehnyt mitään lainvastaista. Työnantaja ei ollut antanut A:lle irtisanomissuojasopimuksen 11 §:ssä tarkoitettuja menettelytapaohjeita.

Työsopimuksen purkamisen johdosta käydyissä paikallisissa neuvotteluissa työnantaja oli katsonut A:n työsopimuksen purkamiselle olleen riittävät perusteet. Työnantaja oli erimielisyysmuistion mukaan varoittanut A:ta juopottelusta johtuneesta töiden laiminlyönnistä 13.9.1989. Työnantajan ilmoituksen mukaan A oli tuonkin jälkeen esiintynyt vapaapäivinään silloin tällöin alkoholia nauttineena varikolla. Työnantaja oli myös ilmoituksensa mukaan varoittanut A:ta tästä ja A oli samasta syystä poistettu varikon alueelta. Lisäksi A oli työnantajan ilmoituksen mukaan kevättalvella 1990 osallistunut alkoholin nauttimiseen varikon alueella olevalla saunalla, minkä johdosta hänelle oli annettu varoitus. Viimeisenä työsopimuksen purkamisen perusteena työnantaja oli katsonut olleen edellä mainitun 21.3.1991 sattuneen tapahtuman.

Työntekijäpuolen edustajat olivat paikallisissa neuvotteluissa katsoneet, että A:n työsopimuksen purkamiselle eikä edes irtisanomiselle ollut ollut perusteita, koska A ei ollut syyllistynyt työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettuihin rikkomuksiin.

Liittojen välisessä selvittelyssä oli käynyt ilmi, että A:lle oli annettu 13.9.1989 varoitus sen vuoksi, että hän oli ollut poissa työstä syytä ilmoittamatta 11.9.1989. Lisäksi hän oli joskus vapaa-aikanaan käynyt yhtiön entisessä toimipaikassa, koska hän asui aivan sen vieressä. A oli käynyt tuolloin työpaikalla tapaamassa työtovereitaan. Selvittelyssä oli myös käynyt ilmi, että kevättalvella 1990 yhtiön toimitiloissa oli järjestetty korjaamomiesten saunailta. A oli pistäytynyt saunatiloissa, mutta hän oli poistunut sieltä kello 21. Myöhemmin samana iltana saunojat olivat hälyyttäneet paikalle palokunnan täysin tarpeettomasti. Kaikki saunassa olleet olivat saaneet tapauksen johdosta kolmen kuukauden saunankäyttökiellon. Liittojen välisessä selvittelyssä oli todettu A:n näyttäneen 21.3.1991 ulkomaalaiselle kuorma-autolle tien varikolle. A oli ollut selvillä siitä, että autonkuljettaja oli halunnut myydä halpoja alkoholijuomia A:n työtovereille.

Autoliikenteen Työnantajaliitto oli näiden selvitysten perusteella katsonut, että yhtiöllä oli ollut riittävät perusteet A:n työsopimuksen purkamiselle. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli neuvotteluissa todennut, että esitetyt seikat eivät riittäneet perusteeksi työsopimuksen purkamiselle eikä edes sen irtisanomiselle. Työsuhteen päättämisen perusteita arvioitaessa oli työntekijäliiton mielestä tullut ottaa huomioon A:n pitkään jatkunut työsuhde ja se, että hän oli tehnyt työtehtävänsä moitteettomasti.

Työnantajan A:n työsopimuksen purkamisen perusteeksi esittämät seikat olivat vähäisiä. Työsopimuksen purkamisen perusteeksi mainitusta 13.9.1989 annetusta varoituksesta oli kulunut jo puolitoista vuotta. Varoituksen syynä oli lisäksi ollut vain yhden päivän luvaton poissaolo. A ei varoituksen jälkeen ollut enää syyllistynyt tällaiseen menettelyyn.

Koska A asui aivan yhtiön entisen varikon vieressä ja hän oli seurallinen ihminen, hän oli joskus vapaa-aikanaan käynyt varikolla olutta nauttineena. Tällainen seikka ei voinut olla syynä harkittaessa työsopimuksen purkamista. Lisäksi nuo tapahtumat olivat sattuneet yhtiön vanhalla varikolla, josta yhtiö oli muuttanut nykyisiin tiloihin noin vuosi ennen työsopimuksen purkamiseen johtanutta tapahtumaa.

Kevättalvella 1990 järjestetyn saunaillan tapahtumia ei myöskään voitu lukea A:n syyksi. A oli työvuoronsa päättymisen jälkeen vain pistäytynyt yhtiön saunatiloissa, joissa korjaamomiehet olivat olleet viettämässä saunailtaa. Muut saunassa olijat olivat kehottaneet A:ta istahtamaan hetkeksi penkille, minkä A oli tehnytkin. A oli poistunut saunasta noin kello 21. A:n poistumisen jälkeen joku saunassa olleista oli hälyyttänyt tarpeettomasti paikalle palokunnan. Tämän vuoksi työnantaja oli antanut kaikille saunassa olleille kolmen kuukauden saunankäyttökiellon. A:lla ei ollut ollut mitään osuutta palokunnan paikalle kutsumiseen. A:lla ei myöskään ollut ollut syytä epäillä, että korjaamomiehillä ei olisi ollut lupaa saunailtansa viettämiseen.

A oli 21.3.1991 ohjatessaan ulkomaalaisen kuorma-auton varikon alueelle ollut tietoinen siitä, että autonkuljettaja oli halunnut myydä halvalla alkoholijuomia A:n työtovereille. Jos A ei olisi työvuoroltaan kotiin lähtiessään sattumalta tavannut kysymyksessä olevaa ulkomaalaista autonkuljettajaa, olisi autonkuljettaja selvittänyt tien varikolle ilman A:n apuakin. Opastettuaan kuljettajan varikolle A oli kertonut työtovereilleen hänen asiastaan. Tämäkin seikka olisi selvinnyt A:n työtovereille ilman A:n toimintaa.

Työnantajan työsopimuksen purkamisen perusteeksi ilmoittamia työsopimuslain 43 §:ssä mainittuja seikkoja ei ollut siten tapahtunut lainkaan. Viittaamalla mainittuun lain kohtaan työnantaja oli ilmeisesti tarkoittanut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 2 kohdan säännöstä, jonka mukaan työsopimuksen purkamisen perusteeksi riittävää tärkeää syytä harkittaessa voitiin, mikäli asianhaarat eivät antaneet aihetta muuhun arviointiin, pitää sitä, että työntekijä esiintyi työpaikalla päihtyneenä tai siellä vastoin kieltoa käytti päihdyttäviä aineita. A ei 21.3.1991 sattuneiden tapahtumien aikana ollut esiintynyt työpaikalla päihtyneenä eikä hän ollut siellä vastoin kieltoa käyttänyt myöskään päihdyttäviä aineita.

Työnantajalla ei siten ollut ollut perustetta A:n työsopimuksen purkamiseen eikä edes sen irtisanomiseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut Oy Espoon Auto Ab:n velvoittamista suorittamaan A:lle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 70 008 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.3.1991 lukien ja yhtiön velvoittamista suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsopimuksen purkamisen johdosta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 227 360 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaihtoehtoisesti vaatinut Oy Espoon Auto Ab:n velvoittamista palauttamaan A:n työsuhde ja yhtiön velvoittamista suorittamaan A:lle korvauksena edellä tarkoitetun korvauksen asemesta 10 kuukauden palkkaa vastaavat 113 680 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että jo ennen 13.9.1989 annettua varoitusta A:lle oli annettu varoituksia aiheettomista poissaoloista. A:lle oli edellä mainittuna päivänä annettu viimeiseksi varoitukseksi nimetty varoitus juopottelusta johtuneesta töiden laiminlyönnistä. Ennen 11.9.1989 tapahtunutta poissaoloa A oli ollut luvatta poissa työstä 14.8. ja 13.4.1989 sekä 27.7.1988. A oli siten noin vuoden aikana ollut neljä kertaa luvatta poissa työstä. Viimeisen luvattoman poissaolon johdosta hänelle oli annettu kirjallinen varoitus 13.9.1989. Syksyllä 1989 A oli esiintynyt yhtiön varikolla päihtyneenä, minkä vuoksi hänet oli poistettu varikkoalueelta ja annettu varoitus.

Yhtiö oli tammikuussa 1990 muuttanut uusiin toimitiloihin. Muuttopäivänä työnantajan edustaja oli puhutellut A:ta ja muistuttanut siitä, että varikolle ei saanut tulla alkoholin vaikutuksen alaisena eikä siellä myöskään saanut käyttää alkoholia. Yhtiössä oli yleisesti tiedossa tätä asiaa koskeva ehdoton kielto. Kevättalvella 1990 yhtiön palveluksessa olevat korjaamotyöntekijät olivat järjestäneet yhtiön saunatiloissa saunaillan ilman asianmukaista lupaa. A:lla ei ollut ollut mitään asiaa kyseisenä iltana yhtiön saunatiloihin. Kaikkia saunan käyttäjiä oli illan tapahtumien johdosta puhuteltu ja heille oli annettu kolmen kuukauden saunankäyttökielto. Tämän saunaillan jälkeen työnantajan edustaja oli kaksi kertaa nähnyt A:n alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalla. Näiden tapausten johdosta työnantajan edustaja oli antanut A:lle suulliset varoitukset.

A oli jo ennen edellä mainittuja tapahtumia vuoden 1988 ja 1989 vaihteessa tullut kaksi kertaa alkoholin vaikutuksen alaisena yhtiön linja-autoasemalla seisseeseen vara-autoon ja nauttinut siellä alkoholia. Työnantajan edustaja oli tämän vuoksi poistanut A:n vara-autosta.

Yhtiön liikennepäällikkö oli maaliskuussa 1990 antanut A:lle suullisen varoituksen sen johdosta, että A oli työvuorolla ollessaan käynyt käsiksi toiseen autonkuljettajaan. Tapaus oli johtunut siitä, että A oli tullut linjaautopysäkille, johon hän oli joutunut pysäyttämään autonsa. Samalla pysäkillä oli ollut henkilöauto, joka oli ollut jättämässä pois kyydissään ollutta matkustajaa. Vaikka linja-autopysäkillä olisi ollut tilaa, A oli ajanut linja-autonsa aivan henkilöauton taakse ja soittanut äänimerkkiä. A oli tämän jälkeen poistunut linja-autosta toisen auton kuljettajan luo ja heidän välilleen oli syntynyt suukopua. A oli ottanut toisen auton kuljettajan nenän sormiensa väliin ja vääntänyt sitä. Työnantajan saatua tiedon asiasta ja selvitettyä tapahtumia A:n kanssa A oli myöntänyt tapahtuman. Liikennepäällikkö oli antanut asian johdosta A:lle varoituksen.

Alkuvuonna 1991 työnantajan edustaja oli kuljettajien työhuonekunnan kokouksessa, jossa oli ollut läsnä noin 50 kuljettajaa, muistuttanut alkoholin käyttöön liittyvistä ehdottomista kielloista. Työpaikan ilmoitustaululla oli myös ollut yhtiön toimitusjohtajan allekirjoittama 1.3.1991 päivätty ilmoitus, jossa oli muistutettu alkoholin käyttöön liittyvistä ohjeista. Tässä ilmoituksessa oli ollut maininta myös siitä, että vieraiden tuonti varikkoalueelle oli kiellettyä.

A oli 21.3.1991 johdattanut ulkomaalaisen kuorma-auton yhtiön varikolle, vaikka A oli tiennyt, että autonkuljettajan tarkoituksena oli myydä varikkoalueella halpaa alkoholia. A oli tullut varikon alueelle mainitun auton kyydissä ja hän oli tuolloin ollut alkoholin vaikutuksen alainen. A oli osallistunut itse aktiivisesti alkoholijuomien myyntitapahtumiin muun muassa käymällä ilmoittamassa asiasta työtovereilleen sekä yhtiön tankkauspisteessä että taukotuvassa. Alkoholin myynti ei olisi onnistunut ilman A:n apua, sillä ulkomaalainen auto ei olisi ilman neuvoa osannut tulla varikolle. Varikolle johtava tie oli 300 metriä pitkä valaisematon hiekkatie. Kysymyksessä olleena ajankohtana oli ollut pimeää, eikä varikko näkynyt varsinaiselle tielle lainkaan. Lisäksi tien varressa oli kielletyn ajosuunnan liikennemerkki, mutta lisäkilvellä oli sallittu linja-autojen kulkeminen.

A oli ollut tietoinen ohjeista, joiden mukaan alkoholin käyttö ja alkoholin tuominen varikkoalueelle oli ehdottomasti kielletty. Myös vieraiden tuominen työpaikalle ja saunan käyttö ilman lupaa oli kiellettyä. A:ta oli useita kertoja varoitettu aiheettomista poissaoloista ja alkoholin vaikutuksen alaisena esiintymisestä työpaikalla. A:n menettelyä arvioitaessa tuli ottaa huomioon se, että sen lisäksi, että A oli syyllistynyt järjestysmääräysten rikkomiseen, hän oli syyllistynyt myös alkoholilainsäännösten rikkomiseen. Oy Espoon Auto Ab ei ollut siten menetellyt lain tai irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti purkaessaan A:n työsopimuksen. Edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle ei ollut, koska A oli käytöksellään osoittanut, että hän ei ottanut opikseen annetuista ohjeista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä lausunut, että A ei ollut ollut poissa työstä syytä ilmoittamatta lukuun ottamatta poissaoloa 11.9.1989, minkä johdosta hänelle oli annettu varoitus. Ennen tätä varoitusta A:lle ei ollut annettu varoituksia samasta syystä. A oli vuosina 1987 - 1989 sairastellut melko paljon ja ollut tämän vuoksi poissa työstä pitkiä aikoja. Nämä poissaolot olivat tapahtuneet lääkärintodistusten perusteella. Samoihin aikoihin A oli myös kesken työpäivän saanut huimauskohtauksia, joiden vuoksi hän oli joutunut jättämään työnsä kesken. Näilläkin kerroilla A oli kuitenkin ilmoittanut asiasta työnantajalle.

A:ta ei syksyllä 1989 ollut poistettu varikolta sen vuoksi, että hän olisi esiintynyt siellä alkoholin vaikutuksen alaisena. A:ta oli ainoastaan kerran, ilmeisesti vuonna 1973, kehotettu vapaa-aikanaan poistumaan varikon alueelta.

Maaliskuussa 1990 linja-autopysäkillä sattunut A:n ja erään toisen autonkuljettajan välinen selkkaus oli johtunut siitä, että tämä toinen auto oli ollut pysähtyneenä pysäkillä siten, että A:n oli ollut pakko ajaa aivan tämän auton taakse voidakseen ottaa kyytiin pysäkillä odottaneen matkustajan. Koska toinen auto oli seissyt pysäkillä, A ei ollut päässyt jatkamaan matkaa, minkä vuoksi hän oli äänimerkillä kehottanut toisen auton kuljettajaa siirtämään autoa eteenpäin. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, minkä vuoksi A oli poistunut linja-autosta toisen auton luo ja paiskannut suuttuneena henkilöauton auki olleen kuljettajan puoleisen oven kiinni ja poistunut kuljettamaansa linja-autoon. Tämän jälkeen henkilöautonkuljettaja oli siirtänyt autoaan hieman eteenpäin niin, että A oli saattanut jatkaa työtään. Tässä tilanteessa yhtiön olisi pitänyt puolustaa A:n menettelyä tälle toisen auton kuljettajalle, joka liikennesääntöjen vastaisella menettelyllään oli estänyt A:ta hoitamasta työtään.

A oli ollut työssään esimerkillinen ja palvelualtis kuljettaja, josta asiakkaat olivat pitäneet.

A ei ollut ollut läsnä keväällä 1991 pidetyssä työhuonekunnan kokouksessa, jossa työnantajan edustaja oli puhunut muun muassa alkoholinkäyttöön liittyvistä asioista. Vaikka A olisi kokouksessa ollutkin mukana, ei sillä kuitenkaan ollut merkitystä työsopimuksen purkamista arvosteltaessa, koska A ei tämän jälkeen ollut syyllistynyt alkoholin käyttöön työpaikalla.

Yhtiön periaatteet alkoholin käyttämisessä eivät olleet johdonmukaisia, sillä eräs esimies oli jopa järjestänyt viikoittain arpajaisia, joissa päävoittona oli ollut alkoholijuomapullo. Yhtiö oli myös laittanut kuljettajia alkoholin käytön vuoksi pakkolomalle viikon tai kahden ajaksi. A:lle ei koskaan ollut määrätty tällaista pakkolomaa.

A:n työvuoro oli päättynyt 21.3.1991 kello 18.40, jonka jälkeen hän oli jäänyt vähäksi aikaa pelaamaan biljardia työtovereidensa kanssa yhtiön vapaa-aikatilaan. A ei siten ollut voinut olla alkoholin vaikutuksen alainen lähtiessään biljardin pelaamisen jälkeen varikolta. Työnantaja oli aikaisemminkin kohdellut A:ta epäasiallisesti ja asettanut hänet toisiin työntekijöihin nähden eriarvoiseen asemaan. Esimerkkinä voitiin mainita tapaus, jolloin A tauon aikana oli pelannut toisten työtovereidensa kanssa korttia yhtiön tiloissa. Tapauksen johdosta ainoastaan A:ta oli rangaistu siten, ettei hän ollut saanut jatkaa työvuoroansa loppuun sinä päivänä.

Työnantajan on myös täytynyt olla tietoinen siitä, että sen entisellä varikolla pesussa käyneiden ulkomaalaisten linja-autojen kuljettajat olivat myyneet samalla tavoin alkoholia yhtiön työntekijöille kuin mitä oli tehnyt ulkomaalaisen kuorma-autonkuljettaja 21.3.1991.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Oy Espoon Auto Ab on osaltaan yhtynyt Autoliikenteen Työnantajaliiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Espoon Auto Ab on 26.3.1991 purkanut yhtiön palveluksessa vuodesta 1972 lukien olleen linja-autonkuljettaja A:n työsopimuksen. A:lle annetussa työtodistuksessa työsopimuksen purkamisen on ilmoitettu tapahtuneen työsopimuslain 43 §:n perusteella. Työsopimuksen purkamiseen johtaneena syynä on ollut se, että A on 21.3.1991 ohjannut yhtiön varikkoalueelle ulkomaalaisen kuorma-auton, jonka kuljettajat ovat tulleet alueelle tarkoituksenaan myydä alkoholijuomia varikkoalueella.

Työsopimuksen purkamisen johdosta käydyissä erimielisyysneuvotteluissa työnantaja on ilmoittanut purkamisen tapahtuneen työsopimuslain 43 §:n 2 momentin perusteella.

Työnantaja on työsopimuksen purkamisen perusteina 21.3.1991 sattuneen tapahtuman lisäksi esittänyt, että A:ta on varoitettu alkoholin käytöstä johtuneista työvelvoitteiden laiminlyönneistä sekä päihtyneenä esiintymisestä työpaikalla ja luvattomasta alkoholin käytöstä työpaikan saunalla. Lisäksi työnantaja on oikeudenkäynnin aikana esittänyt, että A:lle on työaikana sattuneen ulkopuoliseen henkilöön kohdistuneen sopimattoman käytöksen johdosta annettu suullinen varoitus.

A:lle on 13.9.1989 annettu kirjallinen varoitus 11.9.1989 tapahtuneen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta. Kirjallisessa varoituksessa on ilmoitettu, että kysymyksessä on viimeinen varoitus, joka A:lle annettaisiin ja että menettelyn toistuessa seurauksena olisi työsuhteen purkaminen. A:n ei annetun kirjallisen varoituksen jälkeen ole enää näytetty syyllistyneen vastaavanlaisiin työvelvoitteen laiminlyönteihin.

Yhtiön varikolla on johdon ilmoitustaululle laitettu maaliskuussa 1991 yhtiön toimitusjohtajan allekirjoittama tiedote, jossa on muistutettu siitä, että alkoholin nauttiminen ja sen vaikutuksen alaisena esiintyminen työssä tai työpaikalla on kiellettyä. Samassa tiedotteessa on myös todettu, että yhtiön ulkopuolisten henkilöiden oleskelu varikkoalueella on kielletty. Liikennejohtaja on ilmoituksen esille laittamisen jälkeen pidetyssä työhuonekunnan kokouksessa puhunut työntekijöille ilmoituksessa mainituista asioista ja kertomansa mukaan korostanut sitä, että ilmoituksessa tarkoitettujen järjestyshäiriöiden on loputtava. Epäselväksi on jäänyt, onko A osallistunut pidettyyn työhuonekunnan kokoukseen. Edellä tarkoitetun tiedotteen on kuitenkin ilmoitettu olleen sellaisessa paikassa, että kaikkien työntekijöiden on täytynyt se nähdä.

Maaliskuun 21. päivänä 1991 A on ohjannut yhtiön varikon alueelle ulkomaalaisen kuorma-auton. A on ollut mukana auton ohjaamossa sen saapuessa varikolle. Auton saavuttua varikolle A on poistunut autosta ja käynyt varikon eri työpisteissä tiedottamassa, että autosta on mahdollisuus ostaa halvalla alkoholijuomia. A on tiedottanut asiasta myös piha-alueella liikkuneille työtovereilleen. A on lisäksi ilmoittanut, että myytävänä olevia juomia on ennen ostamista myös mahdollisuus maistaa. Ulkomaalainen auto on ollut varikon alueella noin kahden tunnin ajan ja yhtiön työntekijät ovat käyneet ostamassa sieltä alkoholijuomia.

Varikon sijainti on esitetyn selvityksen mukaan sellainen, että ulkopuolisen on sinne vaikea löytää tietä ilman opastusta. Se seikka, että A on ollut mukana autossa sen saapuessa varikon alueelle, osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että A on myötävaikuttanut auton varikolle saapumiseen. A on toiminnallaan myös aktiivisesti edistänyt alkoholijuomien myyntiä. A:n on täytynyt olla tietoinen siitä, että näin tapahtunut alkoholijuoman myynti on lainvastaista. Toiminnallaan A on myös menetellyt tietoisesti vastoin niitä työnantajan ohjeita, joiden mukaan vieraiden tuonti varikon alueelle on kielletty. Liikennejohtaja on kertomansa mukaan tapahtuman jälkeen tiedustellut A:lta, oliko tämä ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Tähän A on vastannut, ettei hän tällaista selvinpäin olisi tehnyt.

Kun A:lle on esitetyn selvityksen mukaan jo aikaisemmin annettu huomautuksia ja varoituksia alkoholin vaikutuksen alaisena esiintymisestä työpaikalla, on A:n työtuomioistuimen mielestä täytynyt ymmärtää, että selostetun kaltainen alkoholijuoman myyntiin osallistuminen työpaikan alueella ja työnantajan nimenomaisten ohjeiden vastainen menettely muodostavat sellaisen vakavan työsuhteeseen perustuvien velvollisuuksien rikkomisen, että se vallinneissa olosuhteissa antaa työnantajalle perusteen hänen työsuhteensa päättämiseen.

Edellä olevilla perusteilla ja ottaen erityisesti huomioon, että alkoholijuoman kauppaaminen on kohdistunut yhtiön palveluksessa olevaan liikennöimistehtäviä suorittavaan henkilökuntaan ja että se on tapahtunut työpaikkaalueella, on työnantajalla A:n menettelyn johdosta ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy työsopimuksen purkamiseen. Näin ollen ei myöskään työnantajaliitto ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Autoliikenteen Työnantajaliitto kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Iirola, Pohjanoksa, Kontio, Porttila ja Hölttä jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.