Labor court dismisses claim for Christmas/New Year pay on short-term employment where holidays were already taken.

Työntekijällä, jonka työsuhde oli kestänyt enintään kaksitoista päivää, ei ollut oikeutta palkkaan työsuhteeseen sisältyneiltä jouluaatolta, joulupäivältä eikä tapaninpäivältä, kun mainitut arkipyhät olivat olleet hänen vapaapäiviään. (Ään).

Kantaja Kunta-alan unioni r.y. Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Kuusankosken kaupunki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muiden ohella Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y:n välillä 25.1.1990 allekirjoitetussa kunnallisessa kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B. YLEISET TYÖAIKAJÄRJESTELYT JA LEPOAJAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 § ARKIPYHÄVIIKKOJEN TYÖAIKAJÄRJESTELYT

1. Arkipyhillä tarkoitetaan pitkäperjantaita, toista pääsiäispäivää, Kristuksen taivaaseen astumisen päivää, helluntain valmistuspäivää, juhannuspäivää, pyhäinpäivää sekä muuksi kuin sunnuntaipäiväksi sattuvaa uudenvuodenpäivää, loppiaista, vapunpäivää, itsenäisyyspäivää, joulupäivää ja tapaninpäivää.

2. Arkipyhät eivät vaikuta asianomaisen viikon tai työjakson työaikaan lyhentävästi, jollei jäljempänä 3. kohdassa toisin määrätä.

3. Pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, juhannusaatto sekä muuksi päiväksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi sattuva uudenvuodenpäivä, vapunpäivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä ovat ylimääräisiä vapaapäiviä, milloin se tehtävien luonne huomioon ottaen on mahdollista. Jollei edellä mainittuja päiviä ole mahdollista antaa vapaapäiviksi, on vastaava kokonainen ylimääräinen vapaapäivä pyrittävä antamaan jonakin muuna päivänä saman viikon tai työaikajakson kuluessa.

Huomautus:

Arkipyhäviikkojen lisätyökorvauksen suorittamisesta on määräykset 24 §:ssä ja aattokorvauksen suorittamisesta 31 §:n 4. kohdassa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

E. ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

41 § PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Osakuukauden ja -päivän palkka

11. Jos työntekijän palkka on laskettava kalenterikuukauden osalta, lasketaan jokaista kalenteripäivää kohden niin mones osa kuukausipalkasta kuin siinä kuukaudessa on päiviä.

Työntekijälle kalenterikuukauden osalta työssäolon ajalta maksettava palkka lasketaan kuitenkin tuntipalkan mukaan jakamalla hänen kuukausipalkkansa 35 §:n 1. kohdassa mainitulla asianomaisella jakajaluvulla, jos

1) työsuhde on kestänyt enintään 12 kalenteripäivää;

2) työsuhde on kestänyt yli 12 kalenteripäivää ja kuukausipalkka muuttuu työsuhteen kestäessä siten, että eri palkkausperusteen mukaan määräytyvät työsuhteen peräkkäiset osat ovat enintään 12 kalenteripäivän pituisia; tai

3) palkka on laskettava enintään 12 kalenteripäivän pituiselta kuukauden osalta palkanmaksun keskeytyessä työsuorituksen työntekijästä riippumattoman estymisen vuoksi.

Jos työpäivä työntekijän pyynnöstä tai muutoin työntekijästä johtuvasta syystä jää tilapäisesti vajaaksi vähennetään kuukausipalkasta edellä tarkoitettu tuntipalkka kultakin poissaolotunnilta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kunta-alan unioni on lausunut, että Kuusankosken kaupungin palveluksessa olleen siivooja Aila Palmumaan palkan laskentatavasta oli syntynyt riitaa. Erimielisyys oli koskenut osakuukauden palkan laskemista hänen 17.28.12.1990 kestäneeseen työsuhteeseensa sisältyvien jouluaaton, joulupäivän ja tapaninpäivän osalta.

Kunta-alan unioni ja kunnallinen työmarkkinalaitos olivat olleet yksimielisiä siitä, että Palmumaan palkka oli laskettava kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 41 §:n 11. kohdan toisen kappaleen mukaan. Erimielisyys oli koskenut sitä, mitä työssäolon ajalla oli määräyksessä tarkoitettu.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli katsonut, että Palmumaan tuntipalkka oli kerrottava tehtyjen työtuntien määrällä. Kun Palmumaa ei ollut ollut työssä jouluaattona, joulupäivänä eikä tapaninpäivänä, ei näitä päiviä otettu huomioon hänen palkkaansa laskettaessa.

Kunta-alan unionin mielestä määräyksessä työssäolon aika tarkoitti työsuhteen kestoaikaa, Palmumaan kohdalla se oli 17. - 28.12.1990 välinen aika.

Kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen arkipyhien työaikajärjestelyjä koskevan 19 §:n 3. kappaleen mukaan arkipäiviksi sattuvat jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä olivat ylimääräisiä vapaapäiviä. Tämä merkitsi, että ne olivat palkallisia vapaapäiviä, kuten keskusneuvottelupöytäkirjassa oli yksimielisesti todettu. Mikäli niitä ei voitu antaa vapaapäiviksi, niiltä maksettiin lisätyökorvaus edellä mainitun työehtosopimuksen 24 §:n mukaisesti ja aattokorvaus 31 §:n 4. kohdan mukaisesti. Lisäksi työntekijä oli oikeutettu ylimääräiseen vapaapäivään saman viikon tai työjakson kuluessa.

Enintään 12 päivää kestäviä määräaikaisia työsuhteita ei ollut suljettu työehtosopimuksen 24 §:n soveltamisalan ulkopuolelle, vaan määräys koski kaikkia työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvia työntekijöitä.

Kun palkanlaskentasääntö enintään 12 kalenteripäivää kestäneissä työsuhteissa oli rakennettu siten, että tällaisessa työsuhteessa olevat työntekijät eivät jäisi heikompaan asemaan kuin yli 12 kalenteripäivää kestäneissä työsuhteissa olevat, ei voinut olla hyväksyttävää, että arkipyhät otettaisiin palkallisina huomioon vain pidemmissä työsuhteissa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Palmumaalle on kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 41 §:n 11. kohdan toisen kappaleen mukaisesti maksettava 17. 28.12.1990 väliseltä ajalta palkkaa siten, että tuntipalkka kerrotaan sillä tuntimäärällä, joka saadaan, kun hänen tekemiinsä työtunteihin lisätään niiden tuntien lukumäärä, jotka hän olisi ollut töissä 24.12, 25.12 ja 26.12.1990, elleivät nämä päivät olisi olleet arkipyhiä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunut, että kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 41 §:n 11. kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan yli 12 kalenteripäivää muuttumattomina kestäneissä työsuhteissa palkka laskettiin kalenterikuukauden osalta kuukausipalkan perusteella. Saman määräyksen toisen kappaleen mukaan enintään 12 kalenteripäivää kestäneissä työsuhteissa palkka maksettiin työssäolon ajalta tuntipalkan mukaan. Määräyksen jälkimmäisen kohdan laskentasääntö johti käytännössä siihen, että työntekijät, joiden työsuhde kesti maanantaista seuraavan viikon perjantaihin, eivät joutuneet huonompaan asemaan kuin työntekijät, joiden työsuhde kesti maanantaista seuraavan viikon sunnuntaihin.

Kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 41 §:n 11. kohdan toisen kappaleen määräys työntekijälle kalenterikuukauden osalta työssäolon ajalta maksettavasta palkasta oli sanamuodoltaan niin selkeä ja yksiselitteinen, että se ei tarvinnut tulkintaa. Työssäolon aika tarkoitti sekä kyseessä olevassa sopimuskohdassa että muutoinkin suomen kielessä aikaa, jonka työntekijä oli tosiasiallisesti tehnyt työtä. Koko työsuhteen kestoajalla, jonka merkitys myös oli vakiintunut, tarkoitettiin aikaa työsuhteen alkamispäivästä työsuhteen päättymispäivään. Työssäolon aika ei millään lailla voinut viitata koko työsuhteen kestoaikaan.

Kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 19 §:n mukaan muun muassa jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä olivat tietyin edellytyksin ylimääräisiä vapaapäiviä. Jollei kyseessä olevia päiviä ollut mahdollista antaa vapaapäiviksi, vastaava vapaapäivä oli pyrittävä antamaan jonakin muuna päivänä saman viikon tai työjakson aikana. Työehtosopimuksen 19 §:n mukaisten ylimääräisten vapaapäivien saaminen koski kaikkia mainitun työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvia työntekijöitä, siis myös enintään 12 kalenteripäivää kestävässä työsuhteessa olleita työntekijöitä.

Palmumaa oli saanut edellä mainitun määräyksen mukaisesti sekä jouluaattona, joulupäivänä että tapaninpäivänä ylimääräisen vapaapäivän.

Arkipyhistä johtunut ylimääräinen vapaapäivä ei kuitenkaan merkinnyt palkallista vapaapäivää. Ylimääräinen vapaapäivä ei tarkoittanut samaa kuin palkallinen vapaapäivä. Tällaista yksimielistä tulkintaa ei myöskään sisältynyt keskusneuvottelupöytäkirjaan. Kyseessä oli ollut ainoastaan vastaajan edustajien keskusneuvotteluissa esittämä väite, joka sellaisenaan oli kirjattu keskusneuvottelupöytäkirjaan Kunta-alan unionin neuvottelijoiden kantana.

Työehtosopimuksen 41 §:n 11. kohdan toinen kappale sisälsi työehtosopimuksen osapuolten keskenään sopiman tavan toteuttaa arkipyhien palkallisuus edellä mainitun työntekijäryhmän osalta. Työehtosopimuksen 41 §:n 11. kohdan mukaisesti työntekijälle maksettiin kalenterikuukauden osalta palkka työssäolon ajalta tuntipalkan mukaan siitä riippumatta, sisältyikö enintään 12 kalenteripäivää kestäneeseen työsuhteeseen arkipyhiä vai ei. Mikäli työntekijä oli arkipyhänä työssä, hän sai kyseessä olevan sopimuskohdan mukaisesti palkan arkipyhän aikana tekemiltään työtunneilta. Mikäli työntekijällä oli arkipyhänä vapaapäivä, hänelle ei sopimuskohdan mukaan palkkaa maksettu.

Erillisen arkipyhäkorvauksen maksaminen enintään 12 kalenteripäivän työsuhteessa olisi edellyttänyt, että työehtosopimuksessa olisi ollut asiasta oma määräys, kuten kunnallisessa tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa oli asian laita.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Kunta-alan unioni on edelleen lausunut, että kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 41 §:n 11. kohdan toisessa kappaleessa käytetty sanonta "työssäolon ajalta" oli monimerkityksellinen ja työnantaja oli halunnut tulkita määräystä omalta kannaltaan edullisimmalla tavalla. Kanteessa esitetty tapa oli myös yhtä perusteltu. Lyhyissä työsuhteissa oli työntekijän kannalta itsestään selvää, että työssäolo vastasi sanonnallisesti työsuhteen kestoa. Työssäolo alkoi tiettynä päivänä ja päättyi tiettynä päivänä. Näiden päivien välinen aika oli työssäoloaikaa.

Kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 19 §:n tarkoituksena oli, että arkipyhät olivat ylimääräisiä ja palkallisia vapaapäiviä. Sopimusmääräys oli tarkoitettu toimimaan siten, että työntekijöiden palkka ei vähentyisi, vaikka palkkajaksoon sisältyi arkipyhiä. Työntekijä sai siten näiltä päiviltä palkan tekemättä työtä. Näin myös kunnallinen työmarkkinalaitos oli tulkinnut määräystä yli 12 kalenteripäivää jatkuneissa työsuhteissa.

Työehtosopimuksen 19 §:n määräys koski myös enintään 12 kalenteripäivää kestäneitä työsuhteita. Mitään perustetta sille, miksi nämä lyhyemmät työsuhteet olisi arkipyhien palkallisuuden suhteen tullut asettaa eri asemaan kuin muut, ei työehtosopimuksesta ollut luettavissa.

Kun työehtosopimuksen 41 §:n 11. kohdan toisen kappaleen määräyksen tarkoitus oli ollut korvata sitä palkanmenetystä, joka aiheutui siitä, että työnantaja käytti lyhyitä työsuhteita, oli lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden palkan määräytymisperusteeksi vaihdettu tuntipalkka päiväpalkan sijasta. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen laatiman määräyksen tarkoitus ei voinut olla se, että lyhytaikaisissa työsuhteissa oleville työntekijöille annettiin korvausta tuntipalkkaperusteisella laskentatavalla, mutta samanaikaisesti vähennettiin arkipyhäkorvaukset. Mikäli tällainen epäjohdonmukainen ja ristiriitainen tulkinta olisi haluttu sisällyttää työehtosopimukseen, olisi tästä pitänyt ottaa nimenomainen määräys kunnallisia kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 41 §:n 11. kohdan toiseen kappaleeseen. Sopimusosapuolet eivät olleet sopineet eivätkä tarkoittaneet, että määräystä tuli tulkita kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämällä tavalla.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kyseessä olevasta sopimuskohdasta esittämä tulkinta oli epäjohdonmukainen ja ristiriitainen. Se soti kuukausipalkkaisten työehtosopimuksen 19 §:n ja 41 §:n 11. kohdan toisen kappaleen tarkoitusta vastaan. Lisäksi se perustui työmarkkinalaitoksen laatimaan määräyksen sanamuotoon, jota epäselvässä tulkintatilanteessa tuli tulkita laatijan vahingoksi.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunut, että työssäolon aika ja työsuhteen kestoaika olivat kaksi eri käsitettä.

Työehtosopimuksen 19 § sisälsi ainoastaan arkipyhäviikkojen työaikajärjestelyjä koskevia määräyksiä. Sen sijaan siinä ei ollut määräyksiä arkipyhiltä mahdollisesti maksettavista korvauksista. Yli 12 kalenteripäivää kestävissä työsuhteissa arkipyhäviikkojen lisätyökorvaus määräytyi työehtosopimuksen 24 §:n mukaan. Kun lyhyemmissä työsuhteissa ei sovellettu 24 §:ää, niiden osalta palkkaus määräytyi aina työehtosopimuksen 41 §:n mukaan.

Työehtosopimuksen 19 §:n, 24 §:n ja 41 §:n 11. kohdan toisen kappaleen määräykset olivat olleet samansisältöisiä ainakin vuodesta 1974 lähtien, jolloin kunnallinen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskeva työehtosopimus ensimmäistä kertaa oli koskenut sekä kuntien että kuntainliittojen palveluksessa olevia työntekijöitä ja toimihenkilöitä. Kuluneina vuosina ei ollut milloinkaan aikaisemmin saatettu kyseessä olevien sopimuskohtien sisältöjä, sanamuotoja, tarkoitusta eikä tulkintaa ainakaan nyt oikeudenkäynnin kohteena olevilta osin kyseenalaiseksi.Sopimusmääräyksiä oli tulkittava sanamuotonsa mukaisesti.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Jutussa kuultavana ollut Kuusankosken kaupunki on yhtynyt kunnallisen työmarkkinalaitoksen vastineessa lausuttuun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Aila Palmumaa on ollut siivoojana Kuusankosken kaupungin palveluksessa 17. - 28.12.1990 välisen ajan.

Asianosaiset ovat asiassa olleet eri mieltä siitä, miten Palmumaan palkka on pitänyt laskea hänen työsuhteensa ajalta, johon ovat sisältyneet arkipyhiksi luettavat jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä.

Kunnallisia kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohdan mukaan muuksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi sattuvat jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä ovat ylimääräisiä vapaapäiviä. Palmumaa on saanut työsuhteensa aikana olleet jouluaaton ja mainitut pyhäpäivät vapaapäivikseen, kuten asianosaisten mielestä on pitänytkin tapahtua.

Puheena olevaan määräykseen liittyvässä huomautuksessa on sanottu, että arkipyhäviikkojen lisätyökorvauksesta ja aattokorvauksen suorittamisesta on erilliset määräykset sopimuksessa. Lisätyökorvauksessa on kysymys sen työajan korvaamisesta, joka on suoritettava arkipyhäviikolla tehdystä työstä, jos sellaisen viikon työaika ylittää arkipyhän takia lyhentyneen säännöllisen työajan. Aattokorvausta taas suoritetaan aattopäivänä suoritetusta työstä. Kun Palmumaa ei ole tehnyt säännöllisen työajan ylittävää työtä eikä muutakaan työtä jouluaattona eikä sitä seuranneina pyhäpäivinä, eivät nämä määräykset koske hänen palkkansa määräytymistä. Työtuomioistuimen mielestä näitä erityisiä tilanteita varten sovituista määräyksistä ei ole saatavissa johtoa siihen, miten enintään 12 kalenteripäivää kestävissä työsuhteissa on palkkaus yleisesti määrättävä.

Tuollaisissa lyhyissä työsuhteissa suoritettavasta palkasta, jollaisesta kanteessa Palmumaan osalta on kysymys, on sovittu työehtosopimuksen 41 §:n 11. kohdan toisessa kappaleessa. Sen mukaan työntekijälle työssäolon ajalta maksettava palkka lasketaan jakamalla hänen kuukausipalkkansa erikseen määrätyillä jakajaluvuilla. Työssäoloajalla täytyy tarkoittaa, kun on kysymys tuntipalkan mukaan maksettavasta palkasta, sitä aikaa, jona työntekijä on ollut työssä. Näin käsitettynä työssäolo vastaa yleistä kielenkäyttöä.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että Palmumaan työsuhteensa aikana tekemiin työtunteihin olisi hänen tuntipalkkaansa laskettaessa lisättävä edellä mainituilta arkipyhiltä ne tunnit, jotka hän olisi ollut töissä, jos kysymyksessä olevat päivät eivät olisi olleet vapaapäiviä.

Kunnallisessa kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa ei ole sellaisia määräyksiä arkipyhiltä maksettavista korvauksista, joista on sovittu kunnallisia tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa. Riidan kohteena olevasta määräyksestä sovittaessa ei ole selvitetty olleen esillä, että määräystä olisi tulkittava siten kuin kanteessa tarkoitetaan. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ilmoituksen mukaan käytännössä ei ole menetelty kanteessa vahvistettavaksi vaaditulla tavalla. Lyhytaikaisia työsuhteita, joihin sisältyy arkipyhiä, solmitaan niin harvoin, ettei käytännön menettelystä voida saada johtoa määräyksen oikean sisällön selvittämiselle.

Työtuomioistuimen mielestä asiassa on jäänyt näyttämättä, että puheena olevaa määräystä voitaisiin vastoin sen selvää sanamuotoa arkipyhäkorvausta koskevien säännösten puuttuessa tulkita niin laveasti kuin kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen hyväksyminen edellyttäisi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden kunnallinen työmarkkinalaitos saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Peltola, Uski, Äimälä, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Kuukausipalkkaisten työehtosopimuksen 19 §:n 3. kappaleessa erikseen luetellut arkipyhät ovat ylimääräisiä vapaapäiviä. Palmumaan työsuhteen kestoaikaan sisältyneet jouluaatto, joulupäivä sekä tapaninpäivä ovat siten olleet ylimääräisiä vapaapäiviä, joina Palmumaa ei hänestä itsestään riippumattomasta syystä ole voinut tehdä työtä.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko lyhytaikaisia työsuhteita koskevaa työehtosopimuksen 41 §:n toisen kappaleen laskentasääntöä sovellettaessa edellä mainitut arkipyhät rinnastettava työssäoloaikaan. Riidan kohteena olevasta määräyksestä sovittaessa on mielestäni lähtökohtana ollut, että kunta-alalla arkipyhät on pidetty ylimääräisinä palkallisina vapaapäivinä. Sopimuksen sanamuoto huomioon ottaen kysymyksessä olevan sopimusmääräyksen 3) kohdan sisältö ei estä tulkitsemasta sopimusta tavalla, joka toteuttaa ylimääräisten vapaapäivien pitämisen korvattavina arkipyhinä varsinkin, kun kunnallisen työmarkkinalaitoksen toimesta esitetty selvitys ei osoita, että sopimusmääräyksen sisällöstä neuvoteltaessa lyhytaikaisten työsuhteiden sisään sattuvat arkipyhät olisi nimenomaan tarkoitettu jättää korvaamattomiksi vapaapäiviksi.

Näillä perusteilla hyväksyn kanteen.

Asian laadun vuoksi hylkään kunta-alan unionin oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen.