Labour court allows overtime pay claim when employer shifts annual leave start date after work period ends.

Puolustuslaitoksen virkamies oli kolmiviikkoisen työaikajakson aikana tehnyt ylityötä kesken jakson ilmenneestä syystä. Välttyäkseen ylityökorvauksen maksamiselta oli työnantaja siirtänyt asianomaisen työaikajakson lopulla alkaneen vuosiloman alkamisaikaa yhdellä päivällä merkiten tuon päivän viikkovapaapäiväksi, joka oli laskentapäivä.

Vuosiloman alkamisen siirtämistä ei voitu toteuttaa jälkikäteen siten, että se vähentäisi tai poistaisi virkamiehen sitä ennen jo saavuttamat palkkaetuudet kuten oikeuden ylityökorvaukseen.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantaja Akava r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja toiselta puolelta muun ohessa Akavan kesken puolustusvoimien virkamiesten työajasta 27.12.1989 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖAIKA

2 §. Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon työjaksossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 §. Työajaksi laskettava aika

Työajaksi lasketaan, mikäli työajan laskemisesta ei ole erikseen toisin säädetty, määrätty tai sovittu, a) viikko- tai päiväpalvelusohjelman taikka muun vastaavan määräyksen mukainen työaika vähennettynä lepoajalla (ruokailutauko) edellyttäen, että virkamiehellä on tauon aikana oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus poistua palvelutehtävästään, sekä b) kaikki se aika, minkä virkamies on esimiehen käskystä ollut työssä, vaikka se poikkeaisikin a)-kohdan määräyksistä.

8 §. Sotilaallinen harjoitus

1. Sotilaallisella harjoituksella tarkoitetaan tässä sopimuksessa harjoitusta, joka a) on koulutussuunnitelman mukainen, b) on asianomaisen viranomaisen ennalta määräämä, c) tapahtuu maasto-olosuhteissa ja d) on tarkoitettu kestämään yhdenjaksoisesti vähintään 24 tuntia. 2. Harjoitukseen osallistuvan virkamiehen työajaksi sellaiselta kalenterivuorokaudelta, jonka aikana hänen palveluksensa harjoituksessa meno- ja paluumatkoineen on kestänyt vähintään 8 tuntia, lasketaan näistä 8 tuntia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III KORVAUKSET JA LISÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 §. Ylityökorvaus ja lisätyökorvaus keskeytyneessä työjaksossa

1. Mikäli virkamies ei ole ollut työssä koko työjaksoa sen johdosta, että virkasuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi taikka virkamies on tullut työhön kesken työjakson, lasketaan ylityökorvaus ja 15 §:n 1-4 momentissa tarkoitettu lisätyökorvaus keskeytyksen ulkopuolella olevien päivien eli laskentapäivien perusteella soveltaen suhteellisen työtuntinormien taulukkoja (Liite).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyssä pääsopimuksessa määrätään muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Välitön neuvonpito

7 §. Virkaehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevan erimielisyyden sattuessa on valtiota työnantajana edustavan viranomaisen ja toisaalta virkamiehen tai häntä edustavan luottamusmiehen pyrittävä välittömällä neuvonpidolla selvittämään erimielisyydet. Mikäli asiaa ei saada 1 momentissa tarkoitetulla tavalla selvitetyksi, voidaan se siirtää neuvoteltavaksi 8 - 11 §:ssä määrätyssä järjestyksessä. Virkamiesten luottamusmiesjärjestelmästä määrätään erillisellä sopimuksella.

Paikallisneuvottelut

8 §. Neuvottelut, jotka on siirretty 7 §:n 2 momentin nojalla, käydään tehtävään määrätyn valtion viranomaisen ja asianomaisen virkamiesyhdistyksen kesken (paikallisneuvottelut.)

Keskusneuvottelut

9 §. Ellei paikallisneuvotteluissa päästä ratkaisuun, voi sopimukseen osallinen pääsopijajärjestö saattaa asian käsiteltäväksi neuvotteluissa, jotka käydään valtion neuvotteluviranomaisen ja pääsopijajärjestöjen kesken (keskusneuvottelut). Riidan laadusta tai muista erityisistä syistä johtuen voi valtion neuvotteluviranomainen taikka sopimukseen osallinen pääsopijajärjestö saattaa virkaehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevan erimielisyyden suoraan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Akava on lausunut, että Uudenmaan Prikaatissa oli syntynyt erimielisyyttä yliluutnantti Christian Thomassonin työaikamerkinnöistä kolmiviikkoisjaksolla maanantaista toukokuun 14 päivästä sunnuntaihin kesäkuun 3 päivään 1990. Hänen työaikansa oli suunniteltu ja hyväksytty tavanomaisessa järjestyksessä. Suunnitelman mukaan Thomassonin oli tarkoitus olla sotaharjoituksessa 18.5. 25.5.1990. Suunnitelmassa lauantai 26.5.1990 ja sunnuntai 27.5.1990 oli merkitty viikkolevoksi sekä 28.5. 3.6.1990 välinen aika vuosilomaksi. Lomasuunnitelmassa oli ollut vastaava merkintä. Tämän mukaisesti oli 18.5.1990 hyväksytty Thomassonin loman käyttöilmoitus.

Sotaharjoitukseen lähtö oli 18.5.1990 siirtynyt kello 15:een, mistä oli seurannut, ettei tuntisuunnitelma enää ollut pitänyt paikkaansa. Jaksoa ei ollut ollut mahdollista tasoittaa, mikäli Thomasson olisi pitänyt lomansa suunnitelman mukaisesti. Thomasson oli tehnyt anomuksen saada tehdä kolme tarvittavaa lisäylityötuntia, mutta työnantaja ei ollut sitä hyväksynyt, vaan oli muuttanut yhden lomapäivän, toukokuun 28 päivän 1990 vapaapäiväksi.

Laskentapäivien lisääntyessä ylityötuntien määrä oli vähentynyt seitsemällä tunnilla. Jaksoon oli alun alkaen sisältynyt 14 laskentapäivää ja 109 työtuntia, joista 50 prosentilla korvattavia ylityötunteja oli 12 ja 100 prosentilla korvattavia 21 tuntia. Työaikataulukkoon 4.6.1990 tehdyllä muutoksella 50 prosentilla korvattavan ylityön määräksi oli saatu 13 tuntia ja 100 prosentilla korvattavan ylityön määräksi 14 tuntia.

Työaikataulukon muuttaminen oli tapahtunut sen jälkeen, kun Etelä-Suomen sotilasläänin esikunta oli hylännyt Uudenmaan Prikaatin tekemän hakemuksen, joka oli koskenut Thomassonin 18.5.1990 tekemiä ylitöitä. Puolustusvoimien sisäisten määräysten mukaan näiden kolmen ylityötunnin teettämiseen oli tarvittu sotilasläänin esikunnan lupa. Alkuperäisen työaikasuunnitelman ylittävä ylityön teettämistarve oli johtunut 18.5.1990 tapahtuneesta sotaharjoituksen aloittamisen viivästymisestä.

Asiassa oli käyty paikallisneuvottelut 22.8.1990 ja keskusneuvottelut 12.12. ja 20.12.1990.

Työaikataulukon muuttamisen aiheuttanut vuosilomapäivän siirtäminen oli tapahtunut valtion virkamiesten vuosilomasta annetun asetuksen ja valtiovarainministeriön saman asetuksen nojalla antamien soveltamisohjeiden vastaisesti. Vuosiloman jälkikäteen tapahtuva siirtäminen laskentapäivien lukumäärän lisäämiseksi oli ollut vastoin hallinon tarkoitussidonnaisuuden periaatetta. Laskentapäivien lukumäärän lisäämisen perustelut eivät olleet hyväksyttäviä. Vuosiloman siirtäminen saatettiin suorittaa vain viraston toiminnan turvaamiseksi välttämättömän henkilömäärän paikallaolon varmistamiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Akava on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että virkaehtosopimuksen mukaan Thomassonille oli suoritettava ylityökorvaus todella tehtyjen tuntien mukaisesti siten, että työaikajaksoon 14.5. - 3.6.1990 kuului 14 laskentapäivää.

Lisäksi Akava on vaatinut vahvistettavaksi, että laskentapäivän lisääminen työaikajakson päättymisen jälkeen työaikataulukkoon oli ollut virkaehtosopimuksen vastaista.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että virkaehtosopimuksen 8 §:n mukaan sotaharjoitukseen osallistuvan virkamiehen työajaksi laskettiin kultakin kalenterivuorokaudelta kahdeksan tuntia. Sotaharjoituksen lykkääntymisen takia odotusaika jouduttiin laskemaan virkaehtosopimuksen 7 §:n mukaisesti tunti tunnilta. Kalenterivuorokaudelta 18.5.1990 Thomassonille oli kertynyt työaikaa sotaharjoituksen alkamisen jälkeen kahdeksan tuntia. Työajan tasoittamiseksi työnantaja oli Uudenmaan Prikaatin 24.5.1990 tekemällä päätöksellä siirtänyt Thomassonin maanantaille 28.5.1990 merkityn vuosilomapäivän myöhemmin pidettäväksi. Thomassonin vuosiloman alkamisajankohta oli siirretty valtion virkamiesten vuosilomasta annetun asetuksen säännösten mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus oli vastaavanlaisessa tapauksessa antamassaan päätöksessä taltio n:o 455/1989 katsonut, ettei valtion virkamiesten vuosilomasta annettu asetus estänyt siirtämästä vuosiloman alkamisajankohtaa työajan tasoittamiseksi. Kun maanantai 28.5.1990 ei ollut vuosiloman alkamisajankohdan siirtämisen takia ollut vuosilomapäivä vaan lepopäivä, se oli puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 16 §:n ja sen soveltamisohjeen mukaan laskentapäivä.

Valtiovarainministeriö on katsonut, ettei erimielisyys virkamiesten vuosilomasta annetun asetuksen tulkintaa koskevasta asiasta kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan. Mikäli vuosiloman siirto kysymyksessä olevassa tilanteessa ei olisi ollut mahdollista, ei myöskään maanantai 28.5.1990 voinut virkaehtosopimuksen mukaan olla laskentapäivä, vaan se oli vuosilomapäivänä keskeytyspäivä. Osapuolten välillä ei ollut erimielisyyttä virkaehtosopimuksen tulkinnasta, vaan vuosiloma-asetuksen 12 ja 15 §:n tulkinnasta.

Valtiovarainministeriö on edelleen lausunut, että kanteen tutkiminen työtuomioistuimessa edellytti keskusneuvottelujen käymistä. Keskusneuvotteluja ei voitu käydä vuosiloma-asetuksen tulkinnasta. Thomassonin työajan laskemista koskevassa asiassa ei keskusneuvotteluissa ollut käsitelty sitä, oliko Uudenmaan Prikaatin tekemä päätös vuosiloma-asetuksen mukainen vai ei. Valtiovarainministeriön taholta oli todettu, että Thomassonin vuosiloman alkamisajankohdan siirtämisen takia maanantai 28.5.1990 oli virkaehtosopimuksen mukainen laskentapäivä. Koska asiassa ei ollut kysymys virkaehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevasta erimielisyydestä, vaan asetuksen tulkinnasta, eikä asiassa myöskään oltu käyty keskusneuvotteluja tältä osin, olisi kanne työtuomioistuimesta annetun lain ja pääsopimuksen nojalla jätettävä tutkimatta.

Työnantaja ei myöskään ollut työjakson päättymisen jälkeen muuttanut työaikataulukkoa. Thomassonin vuosiloman alkamisajankohdan siirtoa koskeva päätös oli tehty Uudenmaan Prikaatissa 24.5.1990. Kun vuosiloman alkamisajankohtaa oli sanotulla päätöksellä muutettu, oli myös virheellinen merkintä työaikataulukossa oikaistu.

Akavan vaatimus, joka koski sitä, että työaikajakson päättymisen jälkeen tehty laskentapäivän lisääminen työaikataulukkoon olisi virkaehtosopimuksen vastainen, oli epäselvä ja yksilöimätön. Siitä ei käynyt ilmi, minkä määräyksen vastaiseksi menettely olisi katsottava. Kanne olisi myös tästä syystä jätettävä tutkimatta.

Mikäli kanteella tältä osin tarkoitettiin sitä, että työaikajakson päättymisen jälkeen tehty laskentapäivän lisääminen olisi virkaehtosopimuksen vastainen, vaatimusta ei ollut tällaisena käsitelty keskusneuvotteluissa. Sen vuoksi vaatimus olisi jätettävä tutkimatta. Virkaehtosopimukseen ei sisältynyt lainkaan työaikataulukon laatimista ja siihen tehtäviä merkintöjä koskevia määräyksiä.

Kanne oli perusteeton.

Valtion virkamiesten vuosilomasta annetun asetuksen 15 §:n mukaan vahvistetusta lomasuunnitelmasta voitiin poiketa asianomaisen pyynnöstä tai viraston toimenpiteellä, milloin siihen oli olemassa painavat syyt. Korkein hallinto-oikeus oli edellä mainitulla päätöksellä katsonut, että virkamiehen vuosiloman alkamisajankohtaa voitiin vuosiloma-asetuksen estämättä siirtää työajan tasoittamiseksi, jos menettelyyn oli ollut painavat syyt, eikä se estänyt virkamiestä lähtemästä lomansa viettoon alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tai haitannut hänen mahdollisten lomasuunnitelmiensa toteuttamista.

Thomassonin kohdalla vuosiloman alkamisajankohdan siirto ei ollut estänyt häntä lähtemästä lomansa viettoon alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Vuosiloman siirtämisen johdosta Thomasson oli saanut yhden ylimääräisen vapaapäivän. Kun vuosiloman alkamisajankohdan siirto ei vähentänyt Thomassonin tosiasiallisten vapaapäivien lukumäärää, ei myöskään hänen alkuperäinen lomanviettosuunnitelmansa ollut muuttunut. Muuttunutta vuosiloman alkamisajankohtaa ei ollut tarvinnut saattaa hänen tietoonsa kahden viikon määräaikaa noudattaen.

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen mukaan maanantai 28.5.1990 oli Thomassonin kohdalla vapaapäivänä sopimuksen 16 §:ssä tarkoitettu laskentapäivä. Sotaharjoituksen lykkääntymisen takia Thomassonille oli syntynyt odotusajasta laskennallisesti ennakoitua enemmän työtunteja. Työaikaa oli kuitenkin tasattu työnantajan toimenpitein siirtämällä vuosiloman alkamisajankohtaa. Kun Thomasson oli saanut työjakson aikana ylimääräisen vapaapäivän ja kun laskennallisesti ylimääräiset työtunnit olivat syntyneet palvelun lykkääntymisen takia eivätkä varsinaisen ylityön teettämisen vuoksi, ei Akavan kanteelle ollut myöskään työaikasuojelullisia perusteita.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne jätettäisiin tutkittavaksi ottamatta. Jos kanne otettaisiin käsiteltäväksi, ministeriö on vaatinut sen hylkäämistä.

AKAVAN VASTASELITYS

Akava on lausunut, että neuvottelun kohteena oli sekä paikallisneuvottelussa että keskusneuvottelussa ollut Thomassonille työaikasopimuksen perusteella maksettava ylityökorvaus keskeytyneeltä työjaksolta. Vuosiloma-asetuksen säännökset olivat olleet esillä keskustelussa sikäli kuin asiassa oli ollut kysymys työnantajan ilmoittamasta perusteesta keskeytyspäivän muuttamiselle. Keskeytys- ja laskentapäivät olivat virkaehtosopimuksen eikä vuosiloma-asetuksen mukaisia käsitteitä. Kanteessa oli näin ollen kysymys virkaehtosopimuksen tulkinnasta.

Akava on edelleen lausunut, että vuosiloman siirtäminen oli sallittua viraston toiminnan turvaamiseksi eräissä odottamattomissa tilanteissa, mutta ei sen sijaan virkaehtosopimuksessa sovitun ylityökorvauksen suorittamisen välttämiseksi. Valtion virkamiesten vuosiloma-asetuksessa eikä valtiovarainministeriön asetuksen 23 §:n nojalla antamissa soveltamisohjeissa ollut viitattu lomasuunnitelman jälkeen tapahtuvan vuosiloman siirron perusteluna muuhun kuin viraston toiminnan turvaamiseen. Valtiovarainministeriö ei ollut sanotun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen muuttanut vuosiloman siirtoa koskevaa ohjeistusta.

Vuosiloman ajankohta oli työnantajan määrättävissä. Työnantajalla oli mahdollisuus etukäteen varautua erilaisiin tilanteisiin. Työnantaja myös laati työaikataulukot ja määräsi ylitöistä. Kaikki nämä keinot olivat työnantajan käytössä. Joskus olosuhteet kuitenkin saattoivat muuttua niin, että etukäteissuunnitelmat eivät enää pitäneet paikkaansa. Odottamattomissa, poikkeuksellisissa tilanteissa työnantajan tuli kuitenkin toimia asiallisesti ja hyväksyä tapahtuneet tosiasiat, eikä laskennallisin keinoin vähentää virkamieheltä sopimuksen perusteella hänelle kuuluvia korvauksia. Jos hyväksyttäisiin laskentapäivän lisääminen sillä perusteella, että hallinnon alalla oli käytössä ylitöiden teettämiselle yläraja ja tämä raja ylittyi, hyväksyttiin virkaehtosopimusmääräyksen kumoavaksi perusteeksi hallinnonalan sisäinen ohje.

Sotaharjoitukseen lähdön viivästyminen oli aiheuttanut Thomassonin osalta ylityötuntirajan ylittymisen, jolloin oli haettava lupa ylityötuntien teettämiseen, mutta lupaa ei ollut saatu. Thomassonin osalta harjoitus olisi tullut keskeyttää, jotta viranomaisen kieltämiä tunteja ei olisi teetetty. Paikallisneuvottelussa työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että näin oli ensin yritetty tehdä, mutta Thomassonia ei yrityksistä huolimatta ollut kyetty löytämään harjoitusalueelta. Keskusneuvotteluissa työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että jossakin vaiheessa oli tehty valtion varoja säästävä ratkaisu vuosilomapäivää siirtämällä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Kanteen tutkiminen

Akava on vaatinut vahvistettavaksi, että yliluutnantti Christian Thomassonille on puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen perusteella suoritettava ylityökorvaus 14.5. - 3.6.1990 kestäneeltä kolmen viikon pituiselta työjaksolta siten, että tuohon jaksoon on laskettava sisältyneen 14 laskentapäivää. Kanteessa on myös vaadittu sen seikan vahvistamista, että laskentapäivän lisääminen työnantajan toimesta työaikajakson työaikataulukkoon jakson päätyttyä on ollut virkaehtosopimuksen vastaista.

Valtiovarainministeriö on vastineessaan lausunut, että kanteessa ei ole kysymys puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevasta erimielisyydestä, vaan siitä, onko kanteessa tarkoitettuun ajanjaksoon sisältynyt, Thomassonille merkitty vuosilomapäivä voitu siirtää pidettäväksi muuna ajankohtana valtion virkamiesten vuosilomasta annetun asetuksen 12 ja 15 §:n mukaan. Asian käsitteleminen ei sanotun asetuksen tulkintakysymyksen kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan eikä erimielisyydestä ollut mahdollista käydä kanteen nostamisen edellytykseksi määrättyjä keskusneuvotteluja. Näistä syistä ministeriö on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta.

Kanne koskee sen mukaan, jollaisena se on asian käsittelyssä esitetty, Thomassonin oikeutta ylityökorvaukseen ja hänen työaikansa laskemista puheena olevalta kolmiviikkoisjaksolta. Näistä seikoista on yleisesti sovittu puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyssä virkaehtosopimuksessa. Siitä riippumatta, että asiaa ratkaistaessa saatetaan esikysymyksenä joutua ottamaan kantaa myös edellä mainitun asetuksen säännösten soveltamiseen, kanteessa esitettyjen vaatimusten käsitteleminen, jotka on perustettu mainitun virkaehtosopimuksen määräyksiin, kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan siitä annetun lain 1 §:n nojalla.

Valtiovarainministeriö on lisäksi esittänyt, ettei vaatimusta, joka koskee jälkikäteen tehtyä laskentapäivän lisäämistä työaikataulukkoon, ole riittävästi yksilöity, koska kanteessa ei ole ilmoitettu niitä virkaehtosopimuksen määräyksiä, joiden vastaista puheena oleva menettely olisi. Kun vaatimuksessa tarkoitetusta erimielisyydestä ei ole myöskään käyty keskusneuvotteluja, valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne on tältä osin jätettävä tutkimatta.

Akava on asian käsittelyssä ilmoittanut, ettei virkaehtosopimuksessa ole nimenomaista määräystä, joka kieltäisi laskentapäivien jälkikäteen tapahtuvan muuttamisen, vaan se on Akavan mielestä johdettavissa virkaehtosopimuksen yleisestä sisällöstä.

Keskusneuvotteluista 12. ja 20.12.1990 pidetyn pöytäkirjan mukaan Akava on korostanut käsityksenään, ettei vuosiloman alkamisajankohdan siirtäminen ole hallinnon tarkoitussidonnaisuuden periaatteen mukaista, jos menettelyn tarkoituksena on pelkästään välttyä ylityökorvauksen maksamiselta.

Kun otetaan huomioon Akavan asian käsittelyssä vahvistusvaatimuksen perusteeksi esittämä täsmennys ja myös se, että keskusneuvotteluissa on edellä mainitun pöytäkirjamerkinnän mukaan käsitelty vuosiloman siirron vaikutuksia laskentapäivien määräytymiseen hallintomenettelyn yleisten periaatteiden pohjalta, työtuomioistuin katsoo, että puheena oleva vahvistusvaatimus on oikeudenkäynnissä esitetty niin selvästi ja täydellisesti kuin oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 §:ssä edellytetään ja että keskusneuvotteluissa on käsitelty Thomassonin ylityökorvauksien määräytymistä niin laajasti, että vahvistusvaatimuksessa tarkoitetun riitakysymyksen on katsottava kuuluneen neuvotteluissa käsiteltyjen seikkojen piiriin.

Tuomion perustelut

Thomassonin työaika kysymyksessä olevaksi työjaksoksi on vahvistettu työaikataulukossa siten, että siihen on sisältynyt 14 laskentapäivää. Jakson loppuaika 28.5. 3.6.1990 on työaikataulukossa merkitty hänen vuosilomakseen.

Työjakson aikana pidetyn sotaharjoituksen alkaminen on viivästynyt Thomassonista riippumattomasta syystä. Sen vuoksi Thomasson on joutunut tekemään työtä yli työjakson säännöllisen työajan. Jotta Thomassonille olisi vältytty suorittamasta ylityökorvausta säännöllisen työajan ylittäviltä tunneilta, työnantaja on päättänyt siirtää hänen vuosilomansa alkamisaikaa yhdellä päivällä ja vahvistanut vuosiloman alkavaksi toukokuun 28 päivän 1990 asemesta vasta 29.5.1990. Thomassonia koskevaa työaikataulukkoa on sen mukaisesti muutettu jälkikäteen 4.6.1990 työaikajakson päätyttyä.

Virkaehtosopimuksen 16 §:ssä on määrätty ylityökorvauksen laskemisesta keskeytyneessä työjaksossa. Sen mukaan ylityökorvaus määräytyy niin sanottujen laskentapäivien perusteella. Puheena olevalla työjaksolla on Thomassonin kohdalla laskentapäiviä lisätty merkitsemällä maanantai 28.5.1990 viikkovapaapäiväksi. Tästä johtuen Thomasonille ei ole suoritettu ylityökorvausta työjaksolta, vaikka näin olisi pitänyt tehdä, kun mainittu maanantaipäivä ei olisi ollut vuosilomapäivänä laskentapäivä vaan keskeytyspäivä.

Valtion virkamiesten vuosilomasta annetun asetuksen 15 §:n mukaan asianomaisen virkamiehen pyynnöstä tai viraston toimenpiteellä, milloin siihen on olemassa painavat syyt, voidaan vahvistetusta vuosilomasuunnitelmasta poiketa.

Valtiovarainministeriö on Thomassonin vuosiloman alkamisajankohdan siirtämisen tueksi viitannut korkeimman hallinto-oikeuden 24.2.1989 antamaan päätökseen n:o 455/1985. Päätöksellä ratkaistussa asiassa on ollut kysymys ennalta vahvistetun vuosiloman alkamisajan siirtämisestä kahdella päivällä työajan tasoittamiseksi. Työtuomioistuimen mielestä päätöksestä, jossa vuosiloma-ajan muuttamisesta on päätetty ennen sen alkamista, ei voida tehdä päätelmiä sellaisen tilanteen varalta, jossa vuosiloman alkamista on siirretty sen alkamisen jälkeen.

Thomassonin oikeus ylityökorvaukseen on selvityksen mukaan syntynyt ennen vuosilomapäivän siirtämistä. Työtuomioistuimen mielestä vuosiloman alkamisen siirtämistä sikäli kuin se ylimalkaan on puolustusvoimien virkamiesten vuosilomasta annettujen säännösten mukaan tällaisessa tapauksessa mahdollista, ei voida toteuttaa jälkikäteen siten, että se vähentäisi tai poistaisi virkamiehen sitä ennen jo saavuttaman palkkausetuuden, kuten oikeuden ylityökorvaukseen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Thomassonilla on virkaehtosopimuksen määräysten nojalla oikeus saada ylityökorvausta kanteessa vaaditulla tavalla laskettuna.

Puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyssä virkaehtosopimuksessa ei ole määräyksiä työaikataulukkoon tehtävistä merkinnöistä eikä niiden tekemisen ajankohdista. Työaikataulukkoon, jotta se vastaisi kulloinkin vallitsevaa tilannetta, on tehtävä asianmukaiset muutokset sitä mukaa kuin niitä tapahtuu.

Kun Akava ei ole näyttänyt, että työaikataulukkoon tehdyillä merkinnöillä, jos ne osoittautuvat myöhemmin aiheettomiksi, olisi virkasuhteen osapuolia oikeudellisesti sitova vaikutus, työtuomioistuin katsoo, ettei nyt käsiteltävänä olevan vahvistusvaatimuksen hyväksymiselle ole esitetty virkaehtosopimuksesta johtuvia perusteita.

Tuomiolauselma

Kanteen tutkimista vastaan esitetyt väitteet hylätään.

Työtuomioistuin vahvistaa kanteen siten hyväksyen, että Thomassonille on suoritettava puolustusvoimien virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen perusteella ylityökorvaus työaikajaksolta 14.5. - 3.6.1990 siten, että siihen kuuluu 14 laskentapäivää.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Akava saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Peltola, Äimälä, Voipio, Kuivanen, LehtoKannisto jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.