Trustee dismissal allowed; damages ordered; union liability for breach of collective agreement confirmed.

Luottamusmiessopimuksen viittauksella työsopimuslain 43 §:n säännöksiin ei ollut tarkoitettu sulkea sopimuksen soveltamispiirin ulkopuolelle niitä tapauksia, joissa työnantaja oli päättänyt työsuhteen käyttäen työsopimuslain 44 §:n 2 momentissa säädettyä menettelyä.

Kun yhtiö oli saanut tietää luottamusmiesmiehen sairaudesta ja hänen sairauslomansa jatkumisesta, sillä ei ollut ollut perusteita käsitellä luottamusmiehen työsopimusta purkautuneena. Päättäessään luottamusmiehen työsuhteen työnantaja oli menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti.

Työnantaja ei ollut velvollinen luottamusmiessopimuksen mukaisen korvauksen lisäksi maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Kun työnantajaliitto oli hyväksynyt työnantajan menettelyn ryhtymättä toimenpiteisiin epäluotettavina pitämiensä tietojen tarkistamiseksi, työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta.

Kantaja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Vastaajat Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL r.y. Bauckman Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.5.1991 allekirjoitetussa elintarvikealojen työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Liittojen väliset sopimukset Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liittojen välisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Työsuhdeturva

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksilösuoja Luottamusmiehestä johtuvasta syystä ei luottamusmiestä saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

Luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 43 §:n säännöksiä. Luottamusmiehen työsopimuksen purkaminen sillä perusteella, että hän on rikkonut järjestysmääräyksiä ei ole mahdollista, ellei hän ole samalla toistuvasti ja olennaisesti sekä varoituksesta huolimatta jättänyt noudattamatta työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan velvoitteita.

Luottamusmiehen työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa luottamusmiestä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Korvaukset Jos luottamusmiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena luottamusmiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin irtisanomismenettelylain (IML) 20 §:n 2 momentissa on säädetty. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painava syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on lausunut, että Bauckman Oy:n, joka on Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n jäsenyritys, palveluksessa oli ollut elintarviketyöntekijä Hilkka Liisa Annikki Röning. Hänen työsuhteensa oli alkanut 3.9.1990 ja hänet oli valittu luottamusmiessopimuksen tarkoittamaksi pääluottamusmieheksi vuoden 1991 alusta lukien.

Röning oli ollut sairauslomalla 29.3. ja 14.4.1991 välisen ajan ja uudelleen 18.4.1991 - 8.5.1991. Tuolloin sairauslomaa oli jatkettu 17.5.1991 saakka.

Röning oli käynyt 8.5.1991 lääkäristä tullessaan työmaalla jättääkseen sairauslomatodistuksensa. Työpaikalla työt oli kuitenkin jo tuolloin lopetettu ja hän oli jättänyt todistuksen työnjohtajan postilaatikkoon. Röning oli 13.5.1991 soittanut työnjohtajalle, jolloin oli käynyt ilmi, että työnjohtajan puoliso oli hävittänyt vahingossa Röningin lääkärintodistuksen. Puhelinkeskustelussa oli sovittu, että Röning toisi uuden lääkärintodistuksen työmaalle 17.5.1991, joksi päiväksi hän oli jo aiemmin varannut lääkäriltä ajan. Sovitun mukaisesti Röning oli vienyt lääkärintodistuksen työmaalle 17.5.1991. Tuolloin yhtiön toimitusjohtaja oli kuitenkin purkanut hänen työsuhteensa, koska Röning ei ollut toimittanut sairauslomatodistusta ajoissa.

Röning oli välittömästi ilmoittanut pitävänsä työsuhteensa purkamista laittomana. Hän oli toimittanut työnjohtajalle lääkärintodistuksen ja sopinut työnjohtajan kanssa uusintatodistuksen toimittamistavasta ja -ajasta. Työnjohto oli tiennyt hänen sairauslomansa jatkumisesta. Sitä paitsi työpaikalla oli muutenkin tiedetty siitä, että Röningin sairausloma jatkuisi pidempäänkin, sillä hänen oli määrä myöhemmin mennä leikkaukseen sairautensa vuoksi. Näin ollen ei laisinkaan ollut kyse siitä, että Röning olisi jättänyt työvelvoitteensa täyttämättä olemalla teillä tietymättömillä yli viikon. Yhtiö oli menetellyt tietoisesti luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti purkaessaan pääluottamusmiehen työsuhteen kerrotuissa oloissa.

Röningin työsuhteen purkamisen vuoksi oli käyty neuvottelu, jossa olivat olleet mukana työntekijä- ja työnantajaliiton edustajat, yhtiön edustajat sekä Röning. Tuolloin oli yhteisesti todettu, että työnantaja oli tiennyt Röningin sairausloman jatkumisesta 8.5.1991 jälkeen. Tieto ei ollut kuitenkaan ollut riittävä yhtiön toimitusjohtajan mielestä ja hänellä oli ilmoituksensa mukaan ollut oikeus purkaa pääluottamusmiehen työsuhde.

Työnantajaliitto oli koko tapahtuman ajan tukenut yhtiön menettelyä eikä ollut edes yrittänyt saada jäsenyritystään toimimaan työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Bauckman Oy on menetellyt luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti purkaessaan pääluottamusmies Liisa Röningin työsopimuksen, ja yhtiön velvoittamista suorittamaan Röningille luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaisena korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 114 555 markkaa. Lisäksi Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on vaatinut Bauckman Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ja Bauckman Oy ovat lausuneet, että kyseessä oli työsopimuslain 44 §:n 2 momentin tulkinta, joka ei kuulunut luottamusmiessopimuksen 5 §:n piiriin. Luottamusmiessopimuksen 5 § koski luottamusmiehen työsuhteen irtisanomista ja purkamista työsopimuslain 43 §:n nojalla. Jos myös työsuhteen purkautuneeksi katsominen työsopimuslain 44 §:n nojalla olisi tarkoitettu ottaa luottamusmiessopimuksen piiriin, olisi se tullut sopimuksessa mainita. Liittojen välisen irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n soveltamisohjeessa oli nimenomaan mainittu erikseen työsopimuslain 43 § ja 44 §:n 2 momentti.

Röning oli ollut yhtiön palveluksessa 3.9.1990 lukien ja hänet oli valittu toimimaan työntekijöiden luottamusmiehenä vuoden 1991 alusta lukien. Röning oli useaan otteeseen kevään 1991 aikana ollut sairauslomalla ja 18.4.1991 annetun sairausloman päättymispäivä oli ollut 8.5.1991. Kun Röning oli ollut poissa mainitun sairausloman jälkeen yli viikon, yhtiön toimitusjohtaja oli Röningin käydessä 17.5.1991 jättämässä lääkärintodistuksia työnantajalle ilmoittanut katsovansa tämän työsuhteen työsopimuslain 44 §:n 2 momentin mukaan purkautuneeksi.

Röningin ilmoituksen mukaan hän oli 8.5.1991 lääkäristä tullessaan käynyt työmaalla jättääkseen lääkärintodistuksen työpaikalle. Röning varsin hyvin tiesi, että työt yhtiössä päättyivät kello 16. Sillä seikalla, että Röning oli jättänyt todistuksen työnjohtajan postilaatikkoon, hän oli tarkoittanut yhtiössä etutyöntekijänä työskentelevän henkilön toisen asunnon postilaatikkoa, joka sijaitsi työpaikalta katsottuna kahden lossimatkan päässä ulkosaaristossa. Vaikka työt olisivatkin olleet jo päättyneet Röningin yhtiössä käydessä, hänellä oli kuitenkin avain sosiaalitiloihin, jonne todistuksen olisi voinut jättää. Käytännössä näin oli työpaikalla meneteltykin.

Ei ollut tiedossa, oliko väitetyn sisältöinen lääkärintodistus jätetty kyseisen työntekijän postilaatikkoon. Röning ei ollut ottanut yhteyttä etutyöntekijään, vaan tämä oli soittanut Röningille 13.5.1991 ja kertonut, että hänen miehensä oli löytänyt postilaatikosta kirjekuoren, jossa oli ollut Röningiä koskeva asiapaperi. Mies oli sen vahingossa hävittänyt. Työntekijä ei ollut tarkemmin tiennyt asiakirjan sisältöä, koska hän ei ollut siihen voinut tutustua. Puhelinkeskustelussa ei ollut puhuttu mitään sairausloman pituudesta, syystä tai sen jatkuvuudesta. Sen jälkeen kun työntekijälle oli selvinnyt, että kadonnut asiakirja oli ollut sisällöltään tuntematon lääkärintodistus, niin yhteisesti oli todettu, että uuden lääkärintodistuksen mahdollisesti saisi hankittua. Asia oli jäänyt Röningin hoidettavaksi. Mitään sopimusta uuden todistuksen toimittamisesta ei heidän kesken ollut tehty.

Tapahtuma-aikaan edellä tarkoitetulla etutyöntekijällä ei ollut ollut sellaista asemaa, että hän olisi voinut ottaa vastaan työnantajalle tulevia ilmoituksia tai että hän olisi voinut sopia uuden lääkärintodistuksen toimittamisajasta tai -tavasta. Lääkärintodistuksen sisällöstä sai työnantajan edustaja ensimmäisen kerran tiedon vasta 17.5.1991, jolloin Röning oli tuonut todistukset työnantajalle.

Röning oli toiminut lääkärintodistuksen toimittamisessa vastoin ohjeita ja menettely osoitti hänen selvästi pakoilleen työnantajaa. Kaikki aikaisemmat lääkärintodistuksensa Röning oli toimittanut asianmukaisesti työpaikalle. Todistukset toimitettiin pysyväisohjeen mukaan työpaikalle joko palkanlaskentaan tai tuotantopäällikölle. Yhtiön toimitusjohtaja ei Röningin sairausloman jatkumisesta ollut tiennyt, kun hän oli katsonut työsopimuksen purkautuneeksi.

Käydyissä neuvotteluissa ei ollut yhteisesti todettu, että työnantajalla olisi ollut tieto Röningin sairausloman jatkumisesta 8.5.1991 jälkeen. Neuvottelussa työnantajapuoli oli myöntänyt jälkeenpäin esitettyjen lääkärintodistusten osoittavan, että Röning oli ollut sairauden vuoksi työkyvytön 8.5.1991 jälkeenkin. Neuvottelumuistio oli työntekijäliiton sosiaalisihteerin yksipuolisesti laatima. Asiasta ei ollut, kuten luottamusmiessopimus edellyttäisi, käyty paikallisia neuvotteluja tai laadittu muistiota, joten Röningin selitys lääkärintodistuksen toimittamisesta oli tullut esille vasta yhtiössä käydyissä neuvotteluissa, joissa liittojen edustajat olivat olleet mukana.

Yhtiön toimitusjohtaja ei ollut menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti, koska hän ei ollut tiennyt Röningin sairausloman jatkumisesta. Työsuhteen päättyminen oli johtunut siitä, että Röning oli toiminut käsittämättömällä ja yrityksen ohjeiden vastaisella tavalla sairauslomatodistuksensa toimittamisessa.

Yhtiö oli hyvin pieni työnantaja. Sen palveluksessa oli yhteensä 18 henkilöä. Röning oli itse toiminut moitittavasti ja antanut aiheen sille, että työsuhde oli katsottu purkautuneeksi. Röningin työsuhde oli ollut lyhytaikainen. Lisäksi asian epätietoisuuden tultua toimitusjohtajan tietoon hän oli ollut valmis palauttamaan työsuhteen, mutta asiassa ei ollut päästy yksimielisyyteen. Röningille ei ollut tullut mitään vahinkoa, koska hänen sairausaikansa palkallinen jakso oli jo kulunut umpeen. Nämä seikat tuli ottaa huomioon vahingonkorvauksen määrää harkittaessa.

Työntekijäliiton edustajan otettua yhteyttä työnantajaliittoon oli sovittu nopeassa aikataulussa asian selvittämiseksi pidettävästä neuvottelusta. Työpaikalla käydyissä neuvotteluissa vasta oli osoittautunut, että juttu oli sekava. Tässä tilanteessa työnantajaliiton edustaja oli pyrkinyt vaikuttamaan asian sopimiseksi kohtuullisella tavalla. Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ja Bauckman Oy ovat ensisijaisesti vaatineet kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on vielä lausunut, että kanteen perusteena oleva asianosaisliittojen välinen luottamusmiessopimus oli saman sisältöinen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n ja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n välillä 15.1.1990 tehdyn luottamusmiessopimuksen kanssa. Näin ollen sopimuksen tulkinnassa ratkaisevaa oli se, mitä keskusjärjestöt olivat tarkoittaneet kuuluvan luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevaan sopimuskohtaan. Sopimuksessa oli luottamusmiehen yksilösuojan osalta ollut tarkoitus kattaa kaikki työsuhteen päättämistilanteet. Luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskeva sopimusmääräys oli ollut tarkoitus säilyttää saman laajuisena kuin se oli ollut vanhassa, vuonna 1969 tehdyssä luottamusmiessopimuksessa. Tuolloinkin työsopimuslain 44 §:n 2 momentissa säädetyin menettelyin tapahtunut työsopimuksen purkautuminen kuului sopimuksen piiriin.

Kun työsopimus purettiin työsopimuslain 44 §:n 2 momentin perusteella, kyse ei ollut työsopimuksen purkamisperusteesta vaan menettelystä. Työsopimuslain 44 § koski otsikkonsa mukaan purkamisoikeuden raukeamista, purkamismenettelyä ja purkamisoikeuden rajoittamista. Säännöksen 2 momentti ei sisältänyt purkuperustetta, vaan se oli sisältönsäkin puolesta menettelyä koskeva säännös.

Röningin tapauksessa purkamisperusteena oli väitetty työvelvoitteen laiminlyönti, josta säännös oli työsopimuslain 43 §:ssä. Ainoastaan hänen työsopimuksensa purkamismenettely oli tapahtunut työsopimuslain 44 §:n 2 momentin mukaisesti. Näin ollen Röningin työsopimuksen purku kuului luottamusmiessopimuksen soveltamispiiriin.

Työnantaja oli tiennyt Röningin poissaolosta ja sen syystä ja siitä, että Röningin sairausloma edelleen 8.5.1991 jälkeen jatkuisi. Puhelinkeskustelussa 13.5 1991 Röningin ja yhtiön erään työntekijän välillä oli puhuttu Röningin poissaoloon liittyvästä lääkärintodistuksesta ja sen sisällöstä. Tuolloin oli myös nimenomaisesti sovittu uuden lääkärintodistuksen toimittamisajasta ja -tavasta.

Poikkeukseton käytäntö työpaikalla oli ollut, että työntekijät ilmoittivat sairaus- ja muistakin poissaoloistaan sille työntekijälle, jolle Röning oli tehnyt ilmoituksen. Tämä työntekijä toimitti tiedon yhtiön tuotantopäällikölle.

Luottamusmiessopimuksessa tai muutoinkaan asianosaisliittojen välillä ei ollut sovittu hyvityssakon poistamisesta tilanteessa, jossa työnantaja tuomittiin maksamaan luottamusmiessopimuksen vastaisen työsopimuksen purkamisen vuoksi korvausta. Näin ei ollut myöskään tehty keskusjärjestöjen välisessä luottamusmiessopimuksessa, johon kanteen perusteena oleva sopimus pohjautuu. Kysymys oli kylläkin ollut esillä keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa.

Luottamusmiessopimuksen korvausta koskeva määräys ratkaistiin 30.11.1989 keskusjärjestöjen johtajien ja valtakunnasovittelijan välisissä neuvotteluissa, jolloin avoinna oli ollut myös kysymys SAK:n esittämästä tulkintaetuoikeudesta. Neuvottelujen tuloksena oli ollut, että luottamusmiehelle maksettavan korvauksen määräksi oli tullut SAK:n viime vaiheessa esittämä vähintään 10 kuukauden ja enintään 30 kuukauden palkkaa vastaava summa.

Suomen Työnantajan Keskusliitto oli neuvotteluissa esittänyt, ettei luottamusmiehelle maksettavan korvauksen lisäksi työnantajaa voitaisi tuomita hyvityssakkoon. SAK:n esityksiin oli sisältynyt vain luottamusmiehelle maksettavan korvauksen määrä. Työehtosopimuksen tulkinnassa noudatettavien sääntöjen mukaan se sopimusosapuoli, jonka esitys ei ollut tullut neuvotteluissa hyväksytyksi, kantoi riskin seurauksista. Tässä tapauksessa Suomen Työnantajain Keskusliiton esitys hyvityssakon poistamisesta ei ollut tullut hyväksytyksi ja kun sopimuskohta oli hyväksytty SAK:n esittämässä muodossa lukuun ottamatta valtakunnansovittelijan tekemää muutosta, erimielisyyden ratkaisemiseen vastaajien esittämällä tavalla ei ollut perustetta. Kun hyvityssakon poistamisesta ei ollut muutoinkaan sovittu ja kun työehtosopimuslain 7 §:n 3 momentin mukaan hyvityssakkoa koskevat määräykset voitiin työehtosopimuksella poistaa tai muuttaa, oli yhtiö tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla.

Yhtiö oli ilmoittanut purkaessaan Röningin työsopimuksen olleensa yhteydessä työnantajaliittoon ja saaneensa sieltä ohjeet menettelylleen. Kun jutussa oli kyse pääluottamusmiehen työsopimuksen purkamisesta, työnantajaliiton olisi pitänyt tarkoin selvittää sen perusteeksi esitetyt seikat. Näin työnantajaliitto ei ollut menetellyt, vaan asiaa tutkimatta antanut sopimuksen vastaisia neuvoja työnantajalle. Yritettäessä sopia juttua työnantajaliitto oli pitänyt kohtuuttomana korvausvaatimuksena luottamusmiessopimuksen mukaista minimikorvausta. Tältäkään osin työnantajaliitto ei ollut pyrkinyt toimimaan luottamusmiessopimuksen mukaisella tavalla.

VASTAAJAN SELITYS

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ja Bauckman Oy ovat vielä lausuneet, että vuoden 1969 luottamusmiessopimuksessa ei ollut otettu kantaa työsopimuksen katsomiseen purkautuneeksi, koska työsopimuslain 44 §:n 2 momenttia vastaavaa säännöstä ei ollut ollut tuon luottamusmiessopimuksen solmimisen aikaan voimassa olleessa työsopimuslaissa. Jos työsopimuksen purkautuneeksi katsominen olisi tarkoitettu kuuluvaksi luottamusmiessopimuksen piiriin, olisi se pitänyt nimenomaan mainita. Tältä osin luottamusmiessopimus oli säilynyt aikaisemman luottamusmiessopimuksen laajuudessa. Työsopimuslain 44 §:n 2 momentti oli paitsi menettelymääräys myös työsopimuksen purkuperuste.

Työnantajaa ei voitu tuomita maksamaan sekä irtisanomissuojasopimuksen mukaista vahingonkorvausta että työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa, vaikka sopimuksessa ei ollut nimenomaan todettu, että korvaus olisi asetettu työehtosopimuslain 7 §:n mukaisen hyvityssakkoseuraamuksen tilalle. Sama periaate soveltui myös luottamusmiessopimuksen mukaisen vahingonkorvausmääräyksen ja hyvityssakkovaatimusten suhteen.

Keskusjärjestöjen luottamusmiessopimusta koskeneissa neuvotteluissa oli ollut kolme keskeistä SAK:n vaatimusta viime hetkiin asti auki, nimittäin ehdokassuoja, jälkisuoja ja korvaukset sekä niihin liittyen SAK:n vaatimukset muun muassa tulkintaetuoikeudesta. Jäljellä olleet erimielisyyskysymykset oli ratkaistu osittain Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtajan ja SAK:n puheenjohtajan välisissä neuvotteluissa. Kumpikaan ei ollut ollut varsinaisena neuvottelijana luottamusmiessopimusneuvotteluissa eikä heillä voinut olla kuvaa neuvottelujen kulusta. Kahdesta muusta kysymyksestä oli päästy yhteisymmärrykseen, mutta korvaukset olivat jääneet auki, jolloin valtakunnasovittelija oli tehnyt välitysesityksen, joka oli hyväksytty.

Neuvotteluissa ei tässä vaiheessa eikä missään aikaisemmassakaan vaiheessa ollut puhuttu mitään aikaisemman käytännön muuttamisvaatimuksista vahingonkorvauksen ja hyvityssakon suhteen. Valtakunnansovittelijan esityksessä oleellista oli ollut nimenomaan korvausasteikko. Teksti oli laadittu SAK:ssa. Mikäli heillä olisi ollut tarkoitus muuttaa sanktiokäytäntöä, niin se olisi tullut SAK:n edustajien taholta tuoda esiin. Asiaa ei ollut käsitelty asianosaisliittojen välisissä luottamusmiessopimusneuvotteluissa.

Yhtiön edustaja oli ollut yhteydessä työnantajaliittoon useamman kerran ennen kuin oli ilmoittanut Röningille katsovansa tämän työsopimuksen purkautuneeksi. Työnantajaliiton asiamies oli selvittänyt yhtiön edustajille työsopimuslain 44 §:n 2 momentin tulkinnan sekä sen, että mainittu säännös koski myös luottamusmiestä. Neuvonta oli perustunut niihin tietoihin, mitä työnantajaliiton edustaja oli yhtiöstä saanut. Työnantajaliitto ei ollut antanut lain tai sopimuksen vastaisia ohjeita.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kanteessa on kysymys siitä, onko Bauckman Oy Liisa Röningin työsuhteen päättäessään menetellyt työehtosopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen vastaisesti ja tällaisen menettelyn seuraamuksista. Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukaan asian käsitteleminen ja ratkaiseminen kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan. Näin ollen Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n ja Bauckman Oy:n esittämä oikeudenkäyntiväite hylätään.

Pääasiaratkaisun perustelut

Bauckman Oy:n palveluksessa elintarviketyöntekijänä 3.9.1990 lukien toiminut, luottamusmieheksi vuoden 1991 alusta lukien valittu Röning on ollut sairauslomalla kevään 1991 aikana useampaan otteeseen, viimeksi 18.4.1991 annetun lääkärintodistuksen nojalla 18.4. - 8.5.1991. Kun Röning tämän jälkeen on ollut poissa työstä yli viikon, työnantaja on työsopimuslain 44 §:n 2 momentin nojalla käsitellyt Röningin työsopimusta purkautuneena.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on katsonut työnantajan Röningin työsopimuksen edellä todetulla tavalla purkaessaan menetelleen 15.5.1990 voimaan tulleen luottamusmiessopimuksen vastaisesti. Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL puolestaan on katsonut, ettei kyseinen luottamusmiessopimus koske työsopimuslain 44 §:n 2 momentin tarkoittamia tilanteita, vaan ainoastaan luottamusmiehen työsuhteen purkamista työsopimuslain 43 §:n nojalla. Jos työsuhteen purkautuneena käsitteleminen olisi tarkoitettu ottaa luottamusmiessopimuksen piiriin, olisi se tullut työnantajaliiton käsityksen mukaan sopimuksessa mainita. Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on kantansa tueksi viitannut liittojen välisen irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n soveltamisohjeeseen, jossa nimenomaan on mainittu erikseen työsopimuslain 43 § ja 44 §:n 2 momentti.

Luottamusmiessopimuksen syntyhistoriasta esitetty selvitys huomioon ottaen ei irtisanomissuojasopimuksessa käytetystä sanontatavasta voida saada johtoa luottamusmiessopimuksen tulkinnalle. Esitetty todistelu viittaa työtuomioistuimen mielestä siihen, ettei sopimusosapuolilla ole ollut tarkoitusta - toisin kuin irtisanomissuojasopimuksesta sovittaessa - jättää sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle joitakin työsuhteen päättämistilanteita. Näin ollen sopimusta on muun selvityksen puuttuessa tulkittava siten, että luottamusmiessopimuksen viittauksella työsopimuslain 43 §:n säännöksiin ei ole suljettu sopimuksen soveltamispiirin ulkopuolelle niitä tapauksia, joissa työnantaja on päättänyt työsuhteen käyttäen työsopimuslain 44 §:n 2 momentissa säädettyä menettelyä.

Asiassa on selvitetty, että Röning on sairauslomansa aikana toimittanut lääkärintodistuksen sairaudestaan yhtiössä etumiehenä toimivan henkilön postilaatikkoon. Lisäksi Röning on ollut puhelimitse yhteydessä kyseiseen etumieheen sen jälkeen kun oli käynyt ilmi, että Röningin toimittama lääkärintodistus oli joutunut kateisiin. Edelleen on käynyt selville, että tieto Röningin sairaudesta on välitetty yhtiön tuotantopäällikölle 14.5.1991 ja myös yhtiön toimitusjohtajalle ennen työsopimuksen purkautuneena käsittelemistä. Kun Bauckman Oy siten on edellä todetuin tavoin saanut tietää Röningin sairaudesta ja hänen sairauslomansa jatkumisesta, sillä ei ole ollut 17.5.1991 perusteita käsitellä Röningin työsopimusta purkautuneena. Päättäessään Röningin työsuhteen edellä selostetuissa olosuhteissa työnantaja on menetellyt luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti.

Kanteessa on luottamusmiessopimuksen mukaisen korvauksen lisäksi vaadittu yhtiön tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, mihin yhtiö kanteen mukaan on syyllistynyt Röningin työsuhteen päättäessään. Esitetyn selvityksen mukaan luottamusmiessopimusta koskevissa keskusjärjestöneuvotteluissa työnantajapuolen esitykseen oli sisältynyt nimenomainen määräys siitä, ettei sopimuksen mukaisten korvausten lisäksi työnantajaa voida tuomita maksamaan hyvityssakkoa. Työnantajapuolen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tällä esityksellä muuttaa aikaisemmin vallinnutta tilannetta, vaan ainoastaan se kirjata. Asia ei ollut neuvotteluissa noussut keskustelujen kohteeksi. Työntekijäpuolen viimeisimmässä neuvotteluehdotuksessa, joka oli pohjana sittemmin syntyneelle sopimukselle, ei ollut mainintaa hyvityssakkokysymyksestä.

Työehtosopimuslain 7 §:n 3 momentin mukaan työehtosopimuksella voidaan poiketa tuon pykälän määräyksistä. Työtuomioistuimen mielestä luottamusmiessopimuksen korvausmääräyksiä on pidettävä mainitun lainkohdan tarkoittamana sopimuksena. Kun edellisen luottamusmiessopimuksen voimassa ollessa ei ollut syntynyt Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n nyt kanteessa esittämän vaatimuksen mukaista käytäntöä, ei työnantajapuolen edellä tarkoitetusta neuvotteluesityksestä luopuessaan voida katsoa tarkoittaneen hyväksyä vastakkaista, irtisanomistilanteissa yleisesti noudatetusta menettelystä poikkeavaa tulkintaa, jota työntekijäpuoleltakaan ei ollut esitetty. Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei luottamusmiessopimuksen vastaisesti työsuhteen päättänyttä työnantajaa voida sopimuksen mukaisen korvauksen lisäksi velvoittaa maksamaan tuon menettelyn johdosta työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamaa hyvityssakkoa.

Bauckman Oy on ollut yhteydessä Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:ään ennen Röningin työsuhteen päättämistä. Noissa yhteydenotoissa on käynyt selville, että työnantajalla oli tieto Röningin sairaudesta ja myös siitä, että Röning oli ilmeisesti toimittanut lääkärintodistuksen työkyvyttömyytensä jatkumisesta työnantajan edustajalle. Kun työnantajaliitto tästä huolimatta ja tietoisena Röningin luottamusmiesasemasta on hyväksynyt työnantajan menettelyn ryhtymättä toimenpiteisiin epäluotettavina pitämiensä tietojen tarkistamiseksi, työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Bauckman Oy:n menetelleen luottamusmiessopimuksen 5 §:n vastaisesti purkaessaan Röningin työsopimuksen.

Yhtiö velvoitetaan suorittamaan Röningille luottamusmiessopimuksen 5 §:n mukaisena korvauksena sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 80 000 markkaa.

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL velvoitetaan maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:lle työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 18 000 markkaa.

Esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Bauckman Oy ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Rihto, Pohjanoksa, Tuulensuu, Leivo ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.