Labor court dismisses union claim for notice pay when employee fired for repeated absenteeism and intoxication.

Kun työntekijä hänelle annetuista varoituksista huolimatta oli edelleen syyllistynyt työtehtävien laiminlyöntiin ja esiintynyt työmailla alkoholin vaikutuksen alaisena, oli työnantajalla ollut perusteet hänen työsopimuksensa purkamiselle. Työntekijällä ei siten ollut oikeutta kanteessa vaadittuun irtisanomisajan palkkaan.

Kantaja Rakennusliitto r.y. Vastaaja Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Kuultava Tasolouhinta Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 16.2.1990 allekirjoitetussa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II. TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN

6 §

Irtisanominen ja lomauttaminen sekä yhteistoimintamenettely

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken 16.2.1990 solmittua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomauttamista maa- ja vesirakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 a §

Irtisanomisajat

1. Työnantajan tulee irtisanoessaan työsopimuksen noudattaa työsuhteen yhdenjaksoisesta kestoajasta riippuen vähintään seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhteen kestoaika Irtisanomisaika

enintään 3 vuotta 3 viikkoa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

28 §

Korvaus muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta.

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työsopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän, eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusliitto on Suomen Maarakentajien Keskusliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että A oli ollut Tasolouhinta Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 10.7.1989 alkaen. A oli toiminut panostajan apulaisena. Yhtiö oli purkanut 24.8.1990 A:n työsopimuksen päättymään heti ilman irtisanomisaikaa. Purkamisperusteeksi oli ensin ilmoitettu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 3-kohta. Myöhemmin työnantaja oli korjannut aikaisempaa ilmoitustaan ja todennut perusteeksi työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 2 ja 6-kohdat.

Työnantajan ilmoituksen mukaan A oli ollut poissa työstä aiheettomasti 23.4. - 27.4.1990. Työnantaja oli myös esittänyt, että A oli jäänyt saapumatta työhön 29.6.1990 yöllä kello 2 ja että A oli samana aamuna tavattu alkoholin vaikutuksen alaisena, minkä vuoksi hän ei ollut kyennyt työntekoon. Työnantaja oli edelleen todennut, että A oli 13.7.1990 jouduttu poistamaan yhtiön Riihimäellä sijainneelta työmaalta, koska A oli esiintynyt siellä alkoholin vaikutuksen alaisena. Työsopimuksen purkaminen oli työnantajan mukaan johtunut siitä, että A ei ollut saapunut 23.8.1990 työhön aamulla kello 6, vaan hän oli saapunut työmaalle vasta iltapäivällä noin kello 15.

A oli kiistänyt syyllistyneensä sellaisiin laiminlyönteihin, että työnantajalla olisi ollut oikeus purkaa hänen työsopimuksensa.

Vaikka A:n katsottaisiin syyllistyneen työvelvoitteiden laiminlyöntiin, ei työnantajalla kuitenkaan ilmoittamillaan perusteilla olisi ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta, koska A:lle ei ollut annettu näistä syistä varoituksia. Asiaa arvosteltaessa tuli ottaa huomioon myös kohtuusnäkökohdat.

Paikallistason erimielisyysneuvotteluissa 6.11. ja 13.11.1990 työntekijäpuolen edustaja oli kiistänyt työsopimuksen purkamisperusteen oikeellisuuden. Työnantaja ei tästä huolimatta ollut suostunut peruuttamaan työsopimuksen purkamista. Liittojen välillä 27.12.1990 käydyissä neuvotteluissa asia oli jäänyt erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut Tasolouhinta Oy:n velvoittamista maksamaan A:lle saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka kolmelta viikolta eli 5 400 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Rakennusliitto on vaatinut Suomen Maarakentajien Keskusliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että A oli ollut yhtiön palveluksessa panostajan apulaisena ja yhtiön omistaman pakettiauton kuljettajana. Pakettiautolla kuljetettiin panostuksessa tarvittavia apuvälineitä ja räjähdysaineita.

Tasolouhinta Oy:n Etelä-Suomen työpäällikkönä toimiva ylipanostaja oli palkannut työttömänä olleen A:n panostajan apulaiseksi. Jo tässä vaiheessa ylipanostaja oli selvittänyt A:lle, että kysymyksessä oli suurta huolellisuutta vaativa räjäytystyö, jonka yhteyteen alkoholin käyttö ei sopinut. Työsuhteensa alkuaikana A oli työskennellyt ylipanostajan apulaisena ja hänen työnjohtonsa alaisena Etelä-Suomessa sijaitsevilla työmailla. Ylipanostaja oli kulkenut töissä omalla autollaan ja A yhtiön pakettiautolla. Jo tuolloin A:lla oli muutamia kertoja ollut vaikeuksia alkoholin käytön kanssa. Ylipanostajan ilmoituksen mukaan A:lla oli ollut muutamia päivän poissaoloja ja muutaman kerran A oli tullut autolla työhön voimakkaassa krapulassa tai alkoholia nauttineena. Ylipanostaja oli pitänyt A:lle puhuttelun, jossa hän oli korostanut sitä, että alkoholin käyttö ei sopinut louhintaja räjäytystöihin.

A:n poissaoloista oli aiheutunut työnantajalle vahinkoa, koska panostustyö vaati kaksi työntekijää eli panostajan ja hänen apulaisensa. A:n tehtävänä oli ollut tuoda työmaalle nallit ja panostuskepit sekä muut louhinnassa tarvittavat apuvälineet. Räjäytystyössä räjäytyksen aikataulu oli tarkoin suunniteltu ja määrätty ja sen lykkääntyminen aiheutti viivästyksen koko louhintatyön kululle.

A oli sittemmin siirtynyt toisen ylipanostajan apulaiseksi eri puolilla Suomea sijainneille työmaille. A:n työhön palkannut ylipanostaja oli ilmoittanut tälle toiselle ylipanostajalle A:n vaikeuksista alkoholin suhteen. A:n vaikeudet olivat jatkuneet myös toisen ylipanostajan työnjohdon alaisuudessa. A oli ollut poissa työstä aiheettomasti 23.4. - 27.4.1990. A ei ollut antanut mitään selitystä poissaololleen. Kysymyksessä olleen viikon loppupuolella A oli soittanut yhtiön toimitusjohtajalle autopuhelimeen, jolloin poissaolosta oli keskusteltu. Toimitusjohtaja oli varoittanut A:ta ja uhannut lopputilin antamisella.

Yhtyneiden Paperitehtaiden työmaalla Kaipolassa oli sovittu työt alkavaksi 29.6.1990 yöllä kello 2. A ei kuitenkaan ollut tullut työpaikalle. A oli löydetty aamulla kello 5, jolloin hän oli ollut alkoholin vaikutuksen alaisena ja hänet oli jouduttu poistamaan työmaalta Tasolouhinta Oy:n pakettiautoon. Räjäytystyön johtajana toiminut ylipanostaja oli tapauksen johdosta antanut A:lle varoituksen.

A oli jouduttu 13.7.1990 poistamaan yhtiön Riihimäeltä sijainneelta työmaalta, koska hän oli esiintynyt siellä alkoholin vaikutuksen alaisena. Poistamisen oli jälleen suorittanut ylipanostaja.

A:n työsopimus oli purettu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 2 ja 6-kohdan perusteella, koska A oli esiintynyt työmailla alkoholin vaikutuksen alaisena ja varoituksesta huolimatta tahallaan jättänyt työvelvoitteensa täyttämättä. Yhtiön konttoristi oli 3.9.1990 päivättyyn työtodistukseen erehdyksessä merkinnyt työsopimuksen purkamisperusteeksi työsopimuslain 43 §:n väärän kohdan. Kun tämä erehdys oli huomattu, oli se korjattu 30.10.1990 päivätyllä työtodistuksella. A oli toistuvasti syyllistynyt luvattomiin poissaoloihin, ollut vahvasti krapulaisena tai alkoholin vaikutuksen alaisena työmaalla ja kahdesta varoituksesta huolimatta jatkanut laiminlyöntejä. A:lle annettuihin varoituksiin oli liittynyt selvä uhka A:n työsuhteen päättämisestä, mikäli hän jatkaisi laiminlyöntejään.

Kanteessa ei ollut edes väitetty, että A:n työsuhteen irtisanomiselle ei ollut ollut perusteita. Kanteessa oli siten vain kysymys siitä, olisiko A:n työsuhde tullut purkamisen asemesta irtisanoa. Suomen Maarakentajien Keskusliitto oli tehnyt kaiken voitavansa selvittääkseen kysymyksessä olevaa asiaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennusliitto on vielä lausunut, että vastineessa esitetyt tapahtumatiedot olivat muutoin oikeat, mutta A ei ollut saanut aiheettomista poissaoloista sellaisia varoituksia, joihin olisi sisältynyt uhka työsuhteen päättämisestä. Ylipanostaja ei ollut toiminut A:n työnjohtajana eikä muutenkaan ollut esimiesasemassa. Jos hän oli esittänyt joitakin varoituksiksi katsottavia lausumia, hän ei ollut voinut tehdä tätä työnantajan edustajana.

Yhtiö oli työsopimuksen purkamisen perusteena viitannut työvelvoitteen täyttämättä jättämisen lisäksi siihen, että A oli esiintynyt työmailla alkoholin vaikutuksen alaisena. A:n työsopimus oli purettu 23.8.1990 sattuneiden tapahtumien johdosta. A ei mainittuna päivänä ollut ollut työmaalla alkoholin vaikutuksen alaisena. Edellinen tapaus, jolloin A työnantajan ilmoittaman mukaan oli ollut työmaalla alkoholin vaikutuksen alaisena, oli sattunut 13.7.1990. Työnantaja ei tämän purkuperusteen osalta ollut vedonnut perusteeseen viikon määräajassa. Työnantajalla ei 23.8.1990 tapahtuneen työstä poissaolon johdosta ollut ollut oikeutta purkaa työsopimusta, koska A:lle ei ollut annettu varoitusta ja laiminlyönti oli ollut vähäinen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Tasolouhinta Oy on osaltaan yhtynyt Suomen Maarakentajien Keskusliiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tasolouhinta Oy on 24.8.1990 purkanut panostajan apulaisena yhtiön palveluksessa toimineen A:n työsopimuksen. Työsopimuksen purkaminen on 3.9.1990 annetun työtodistuksen mukaan tapahtunut työsopimuslain 43 §:n 3 kohdan perusteella. A:lle annettuun uuteen, 30.10.1990 päivättyyn työtodistukseen on merkitty työsopimuksen purkamisen tapahtuneen työsopimuslain 43 §:n 2 ja 6-kohdan perusteella. Työtodistukseen on merkitty lisäksi, että se on korvannut aikaisemman työtodistuksen, jossa on ollut virhe työsuhteen purkamisperusteen kohdalla.

A on 10.7.1989 alkaneen työsuhteensa aikana toiminut panostajan apulaisena, minkä lisäksi hänen tehtäviinsä on kuulunut toimia yhtiön pakettiauton kuljettajana kuljetettaessa räjäytystöissä tarvittavia tarvikkeita työmaille. Työsopimuksen purkamista edeltäneenä päivänä A:n on ollut määrä olla työmaalla kello 6 aamulla. A on kuitenkin saapunut työpaikalle vasta iltapäivällä kello 15. Yhtiön toimitusjohtaja on tämän jälkeen purkanut A:n työsopimuksen.

Yhtiön työpäällikkö, joka on ottanut A:n yhtiön palvelukseen, on työtuomioistuimessa todistajana kuulusteltaessa kertonut selvittäneensä A:lle työhönottotilanteessa työn olevan laadultaan sellaista, että alkoholin käyttö ja työstä poissaolot eivät käyneet päinsä. Työpäällikkö on kertomansa mukaan tuolloin ilmoittanut, että alkoholin käytön seurauksena tulisi olemaan työsuhteen lakkauttaminen. A:n työsuhteen kestoaikana, jolloin työpäällikkö on työskennellyt vastuunalaisena panostajana samoilla työmailla A:n kanssa, hän on kertomansa mukaan myös varoittanut A:ta alkoholin käytöstä.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu yhtiön palveluksessa oleva ylipanostaja, joka on ollut vastuussa räjäytystöiden suorittamisesta ja työskennellyt A:n kanssa samoilla työmailla huhtikuusta 1990 alkaen, on kertonut yhtiön toimitusjohtajan antaneen A:lle huhtikuussa 1990 varoituksen luvattomien poissaolojen johdosta. Samassa yhteydessä toimitusjohtaja on myös ilmoittanut, että mikäli poissaolot jatkuisivat, seurauksena olisi työsuhteen lopettaminen.

A on tämän jälkeen 29.6.1990 jäänyt saapumatta työmaalle räjäytystöiden sovittuna alkamisaikana kello 2. Samana aamuna kello 5 A on tavattu alkoholin vaikutuksen alaisena työmaalta, josta hänet on jouduttu poistamaan. Tapauksen johdosta räjäytystöiden johtajana toiminut ylipanostaja on kertonut antaneensa A:lle suullisen varoituksen. Ylipanostaja on tämän jälkeen 13.7.1990 poistanut A:n yhtiön Riihimäellä sijainneelta työmaalta, koska A on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Ylipanostaja on tuolloin kehottanut A:ta korjaamaan menettelynsä ja ilmoittanut, ettei tilanne voinut jatkua entisenlaisena. A on tämän jälkeen jäänyt saapumatta 23.8.1990 työhön sovittuna aikana, mikä edellä esitetyin tavoin on johtanut hänen työsopimuksensa purkamiseen.

A:lle on esitetyn selvityksen perusteella tehty selväksi, että työnantaja ei hyväksy alkoholin käyttöä ja luvattomia poissaoloja. Kun A hänelle annetuista varoituksista huolimatta on edelleen syyllistynyt työtehtävien laiminlyöntiin ja esiintynyt työmailla alkoholin vaikutuksen alaisena, on työnantajalla A:n menettelyn johdosta ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetut perusteet hänen työsopimuksensa purkamiseen. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta kanteessa vaadittuun irtisanomisajan palkkaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto velvoitetaan korvaamaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Tasolouhinta Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Uski, Pohja ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.