Labor court dismisses employer's termination of employee planning own business without trade secret misuse.

Kun työntutkijan toimet oman yrityksen perustamiseksi olivat rajoittuneet lähinnä yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten selvittämiseen sekä elinkeinoilmoituksen tekemiseen ja kun toimihenkilön työtehtävistä ja asemasta työnantajan organisaatiossa ei näytetty johtuneen sellaisia erityisvelvollisuuksia, jotka olisivat edellyttäneet pidättäytymistä oman, työnantajan kanssa samalla alalla toimivan yrityksen suunnittelusta, työntutkijan toimenpiteitä ei voitu pitää sellaisena hyvän tavan vastaisena kilpailutekona, joka ilmeisesti vahingoitti työnantajaa. Kun toimihenkilön ei myöskään näytetty käyttäneen hyväkseen oman yrityksen suunnittelussa työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksia, työnantajalla ei ollut oikeutta purkaa eikä edes irtisanoa työntutkijan työsopimusta. Työntutkijalle irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta menettelystä tuomitun korvauksen suuruutta määrättäessä otettu huomioon työsuhteen pitkä kesto sekä työnantajan menettely työsuhdetta purettaessa. (Ään.)

Kantaja Teknisten Liitto TL r.y. Vastaaja Tekstiiliteollisuusliitto r.y. Kuultava Nanso Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä työehtosopimuksena sovellettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestäään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan toimihenkilölle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan toimihenkilöstä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain (124/84) säännöksiä. Edellä mainittuja säännöksiä noudatetaan myös, jos 1) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja toimihenkilö esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten Liitto on kanteessaan lausunut, että työntutkija Marita Mäkinen oli ollut yli 18 vuotta työsuhteessa Nanso Oy:öön. Mäkisen työsopimus oli purettu ilman edeltävää varoitusta tai huomautusta 29.1.1991. Purun syyksi oli ilmoitettu työsopimuslain 15 ja 16 §:ien vastainen toiminta. Mäkinen oli vastustanut työsopimuksen purkua ilmoittaen, ettei työnantajalla ollut ollut perusteita edes irtisanomiselle.

Työnantaja oli vuonna 1990 tiedottanut yhtiön toimihenkilöille yhtiön taloudellisista vaikeuksista. Loppusyksystä työnantaja oli lisäksi ilmoittanut siirtymisestä nelipäiväiseen työviikkoon toistaiseksi. Samaan aikaan monet alan yritykset olivat lopettaneet tai supistaneet toimintaansa. Mäkinenkin oli harkinnut vaihtoehtoja siltä varalta, että hän tulisi irtisanotuksi. Mihinkään muihin järjestelyihin ryhtymättä Mäkinen oli tehnyt elinkeinoilmoituksen kotiompelimosta kotikuntansa nimismiehelle. Kun ilmoitus oli tullut työnantajan tietoon, työnantaja oli välittömästi purkanut Mäkisen työsopimuksen.

Työsopimuksen purkamisen jälkeen Mäkinen ei ollut perustanut yritystä eikä aloittanut elinkeinoilmoituksen tarkoittamaa elinkeinoa. Mäkinen ei ollut työsuhteen aikana eikä sen jälkeenkään tehnyt sopimuksia tai sitoumuksia alkavaa elinkeinotoimintaa silmällä pitäen. Hän ei ollut hankkinut työvälineitä, työtiloja tai raaka-aineita. Hän ei ollut ollut osakkaana tai muuten myötävaikuttanut sellaiseen toimintaan, joka olisi voinut työsopimuslain 16 §:n tarkoittamalla tavalla kilpailutekona loukata Nanso Oy:tä.Pelkkää elinkeinoilmoituksen tekemistä ei voitu näissä olosuhteissa pitää työsopimuksen rikkomisena.

Työnantaja oli purkuperusteena vedonnut myös työsopimuslain 15 §:n tarkoittamaan liikesalaisuuksien vaarantumiseen, koska Mäkinen oli työntutkijana tuntenut tuotannon työpalkkakustannukset ja urakkahinnoittelut. Kun työvoimakustannuksiin vaikuttavat perustekijät olivat kaikilla alan yrityksillä samat ja kun työntutkimustekniikat olivat yleisesti tunnettuja, työnantajan väitteet "liikesalaisuuksien" vaarantumisesta olivat vailla pohjaa. Mäkinen ei myöskään ollut osallistunut Nanso Oy:n tuotteiden loppuhinnoitteluun, eikä hän ollut tiennyt muun muassa yleiskustannusten osuutta ja hinnoittelussa käytettyjä kateprosentteja.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto on vaatinut, että Nanso Oy velvoitetaan suorittamaan työntutkija Marita Mäkiselle irtisanomisajan palkkana 30.1.1991 ja 30.7.1991 väliseltä ajalta 48 651 markkaa, lomakorvausta irtisanomisajalta 4 865,10 markkaa ja korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä kahdenkymmenen kuukauden palkkaa vastaavat 162 170 markkaa, edellä mainitut määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantamispäivästä lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Tekstiiliteollisuusliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työsopimuslain mukaan kilpaileva toiminta oli työsopimuksen purkuperuste. Kilpaileva toiminta oli kysymyksessä, kun työntekijä suoritti ammattinsa mukaista työtä joko kilpailevassa työsuhteessa tai itsenäisenä yrittäjänä. Mikä tahansa työnantajan yritystoiminnan kanssa kilpaileva työntekijän menettely täytti kilpailuteolle asetettavat kriteerit.

Työnantajaa vahingoittava kilpailuteko oli myös työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastainen. Riittävää oli, että toiminnasta aiheutui vahinkoa. Hyvä tapa oli erilaista eri aloilla ja eri työsuhteissa. Merkitystä oli myös kilpailevan toiminnan harjoittajan asemalla työnantajaorganisaatiossa. Toimihenkilöltä voitiin vaatia suurempaa lojaalisuutta kuin työntekijältä.

Työntutkija Marita Mäkisen toimenpiteet kilpailevan ompelimon perustamiseksi olivat olleet paitsi kilpailuteko myös hyvän tavan vastaisia sekä sellaisenaan työnantajaa vahingoittavia. Vaikka kilpaileva toiminta ei vielä ollut konkreettisena tuotantona ehtinyt alkaa, oli selvää, ettei kilpailevan ompelimon perustajan voitu sallia työskentelevän yrityksen työntutkimusosastolla. Oikeuskäytännössä oli kielletyksi kilpailuteoksi ja työsopimuksen purkuun oikeuttavaksi perusteeksi katsottu muun muassa yrityksen suunnittelupäällikön mukanaolo suunnittelemassa ja perustamassa työnantajan kanssa samalla alalla kilpailevaa yhtiötä.

Työntutkijana Mäkinen oli saanut tietoonsa kaikki sekä tuotteen valmistukseen että hinnoitteluun liittyvät tiedot. Mäkinen olikin tuntenut ompelimon asiat läpikotaisin, urakkahinnoittelusta yksittäisten työntekijöiden ansioihin ja työtaitoihin saakka. Oli selvää, ettei Nanso Oy voinut sallia suunnitteilla olevan kilpailevan yrityksen edustajan toimintaa yrityksensä "hermokeskuksessa" työntutkimusosastolla.

Vastoin kanteessa esitettyä Mäkinen ei ollut tehnyt elinkeinoilmoitusta vasta sen jälkeen, kun työnantaja oli ilmoittanut mahdollisista lomautuksista, vaan 14.9.1990 eli noin kuukautta aikaisemmin kuin Mäkinen oli saanut 16.10.1990 pidetyssä tiedotustilaisuudessa tiedon lomautusuhasta. Myöskään se, että Mäkinen olisi suunnitellut kotiompelimon perustamista oman irtisanomisensa varalle, ei pitänyt paikkaansa. Mäkinen oli ollut Nanso Oy:n tehokkain työntutkija ja hän oli myös itse tiennyt sen. Mäkinen ei ollut voinut pelätä, että hänet olisi irtisanottu. Mäkisen työtoverit olivat saaneet käsityksen, ettei Mäkinen missään tapauksessa olisi työskennellyt Nanso Oy:ssä kesän 1991 jälkeen.

Mäkinen ei ollut ollut perustamassa vaatimatonta yhden hengen kotiompelimoa, vaan Nanso Oy:n kanssa ainakin tietyiltä osin työvoiman ja asiakkaiden suhteen kilpailevaa ompelimoa. Tätä käsitystä puolsi muun muassa se, että Mäkinen oli salannut ryhtymisensä yrityksen perustamistoimiin. Jos kysymys olisi ollut yhden hengen kotiompelimon perustamisesta, Mäkinen olisi uskaltanut neuvotella asiasta työnantajan kanssa. Työantajan järjestämässä kuulemistilaisuudessa Mäkinen ei myöskään ollut antanut ymmärtää, että kyseessä olisi ollut yhden henkilön kotiompelimo. Ottaen vielä huomioon Mäkisen huippuammattitaidon työntutkijana oli selvää, että hän ei ollut tehnyt elinkeinoilmoitusta käynnistääkseen yhden hengen kotiompelimoa.

Mäkinen oli suorittanut aikatutkimukset Parkanossa, Hämeenkyrössä ja Nokialla. Hän oli ollut ainoa työntutkija, joka oli tehnyt menetelmäanalyysejä. Mäkinen oli myös rakentanut tällaiset järjestelmät Nansolle sekä opastanut niiden käytön työnohjaajille. Mäkinen vastasi siitä, että työntekijät näitä menetelmiä seuraten saivat työehtosopimuksen mukaisen ansiotason. Myös uusien mallien urakkahinnoittelu vaatevalmistuksen osalta kuului Mäkiselle.

Mäkisellä oli ollut erittäin suuret mahdollisuudet hyödyntää Nanson korkealuokkaisia tietoja ja taitoja. Hänellä oli ollut tarkat analyysit kaikista työvaiheista, vanhojen tuotteiden yksityiskohtaiset tiedot, uusien tuotteiden ennakkohinnoitteluun liittyvät tiedot ja yksikköajat, jotka olivat Nanson kannalta merkittäviä tietoja. Mäkisellä oli myös ollut tieto tuotannon käyttöasteesta ja tilauksista. Hänellä olisi ollut valmiudet ottaa Nanson asiakkailta tilauksia haltuunsa, kun hän tiesi Nanson asiakkaat, Nanson mahdollisuudet valmistaa esimerkiksi kiireellisiä tilauksia sekä Nanson ulosmyyntihinnat.

Mäkinen oli suunnitellut oman yhtiön perustamista vuosia. Kauppa- ja teollisuusministeriö oli myöntänyt joulukuussa 1990 yritykselle investointiavustusta ja käynnistämisavustusta neljälle koneelle yhteensä 20 000 markkaa ja työtiloja varten 30 000 markkaa. Rahoja Mäkinen ei ollut vielä nostanut, koska rahat voitiin nostaa vasta sitten, kun kulujen toteumat olivat selvillä. Mäkisen omakotitaloon oli lisäksi rakennettu erillistä siipirakennusta.

Mäkinen oli ilmoittanut yrityksensä toiminimeksi Maritex ja toimialaksi kangasvaatteiden ja asusteiden valmistuksen. Suunnitellulla yrityksellä ja Nansolla oli siten yhteinen toimiala. Mäkinen oli myös antanut ymmärtää, että hänellä oli ollut valmius aloittaa yritystoiminta välittömästi.

Mäkinen oli laman aikana ilman mainittavampia menetyksiä viivytellyt yrityksensä käynnistämistä. Tällä passiivisuudella voitiin aikaansaada vaikutelma perustettavan yrityksen mitättömyydestä. Myös työtuomioistuinprosessin valinta yleisten tuomioistuinten sijasta tuki sitä käsitystä, että Mäkinen odotti lainvoimaista tuomiota vahingonkorvausta koskevassa asiassa ennen yrityksensä käynnistämistä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Tekstiiliteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten Liitto on vielä lausunut, että se elinkeinotoiminta, jota työntutkija Marita Mäkinen oli suunnitellut mahdollisesti joskus harjoittavansa, ei laatunsa ja laajuutensa puolesta kilpaillut Nanso Oy:n kanssa.

Mäkisen tapauksessa työnantaja ei ollut voinut yksilöidä yhtään sellaista seikkaa, joka olisi osoittanut Mäkisen ryhtyneen toteuttamaan omaa yritystoimintaa. Mäkisen suunnitelmat eivät myöskään olleet häirinneet työnantajan töiden hoitoa. Työnantajahan oli kutsunut häntä Nanso Oy:n tehokkaimmaksi työntutkijaksi.

Oikeuskäytännössä oli otettu kantaa myös siihen, missä määrin työntekijän asemalla työnantajan organisaatiossa oli merkitystä työsuhteen päättämisen edellytyksiä arvioitaessa. Eräillä aloilla, kuten esim. tili- tai asianajotoiminnassa työntekijän vähäinenkin osallistuminen ulkopuoliseen toimintaan saattoi vaarantaa palveluyrityksen kannalta tärkeitä asiakassuhteita. Tekstiilitehtaan toimintaan ei liittynyt tämän tapaista arkaluonteisuutta.

Mäkisen palkkaus osoitti, että hän oli ollut tavallinen perustason tekninen toimihenkilö vailla esimiesasemaa ja itsenäistä vastuuta. Ainoana palkkaa korottavana tekijänä hänellä oli ollut kokemusvuosien määrä. Mäkisen välitön esimies oli ollut menetelmäpäällikkö, jonka yläpuolella oli tuotantopäällikkö ja toimitusjohtaja. Hierarkkisesta asemasta ei ollut seurannut Mäkiselle erityisiä lojaliteettivelvoitteita. Mäkiselle ei myöskään ollut uskottu työnantajan liike- tai ammattisalaisuuksia. Työntutkijana Mäkinen oli ollut perillä lähinnä Nanso Oy:n työntekijöiden urakka-ajoista. Nanso Oy:n tuotteiden loppuhinnoittelusta, joka oli ollut myyntiosaston ja yrityksen ylimmän johdon päätettävissä ja josta olisi voinut olla kilpailijoille todellista hyötyä, Mäkinen ei ollut tiennyt.

Mäkinen ei ollut suorittanut ammattinsa mukaista työtä tai toiminut itsenäisenä yrittäjänä työsuhteensa aikana. Mitään vahinkoa Mäkisen alustavista suunnitelmista ei työnantajalle ollut aiheutunut. Mäkinen ei ollut houkutellut Nanso Oy:n työntekijöitä suunnittelemaansa yritykseen, puhumattakaan siitä, että hän olisi neuvotellut Nanso Oy:n asiakkaiden kanssa tilauksista. Tuotannon työntutkijana Mäkisellä ei ollut ollut mitään valmiita yhteyksiä Nanso Oy:n asiakkaisiin.

Mäkisen suunnittelema yritys ei myöskään olisi ollut kilpaileva yritys Nanso Oy:lle, sillä kokonsa puolesta se ei olisi voinut harjoittaa merkittävää liikekilpailua. Mäkinen oli investointi- ja käynnistysavustuksessa ilmoittanut uusien työpaikkojen lukumääräksi yhden työntekijän.

Mäkinen ei ollut milloinkaan antanut työnantajalle vääriä tietoja suunnitelmistaan ja ajatuksistaan. Toisaalta, kun mitään varmaa päätöstä oman elinkeinon aloittamisesta ei ollut, Mäkinen ei ollut tuntenut tarvetta tehdä asiasta virallista ilmoitusta. Hän ei myöskään ollut pyrkinyt salailemaan työtovereiltaan suunnitelmiaan perustaa oma ompelimo.

Mäkinen oli jättänyt elinkeinoilmoituksen Mouhijärven nimismiehelle 19.10.1990. Sitä ennen Nanso Oy:ssä oli aloitettu lomautuksia koskevat viralliset yhteistoimintaneuvottelut ja lomautusuhasta oli tiedotettu koko henkilökunnalle.

Mäkinen oli työntutkijana voinut seurata yrityksen tilauskannan heikentymistä vuoden 1990 aikana ja tehdä johtopäätökset muun muassa siitä, että tuotannon toimihenkilötehtäviä oli puheena olevan vuoden aikana yhdistelty.

Mäkisen esimiehet eivät olleet ennen työsuhteen purkamista missään muodossa tiedustelleet purkuperusteeseen liittyvistä asioista. Työsuhteen purkupäivän aamuna Mäkinen oli ollut Parkanon tehtaalla suorittamassa työntutkimusta. Työnantaja oli tuolloin ilmoittanut, että Mäkisen tuli olla kello 10.30 Nokialla neuvottelussa, jossa työnantaja sitten esitti valmiiksi laaditun työsuhteen purkuilmoituksen. Perusteen olemassaoloa ei ollut käsitelty. Työnantaja ei näin ollen ollut täyttänyt kuulemisvelvollisuuttaan ennen työsuhteen purkamista.

Pekka ja Marita Mäkinen olivat vasta toukokuun lopussa 1991 pyytäneet luottoa omakotitalonsa autotallin muuttamiseksi lämpimäksi varastoksi sekä kotiompelimon koneiden hankintaan. Lainaa ei kuitenkaan ollut käytetty.

Nanso Oy oli harkitsemattomasti ja epämääräisten juorujen perusteella tehnyt vääriä johtopäätöksiä Mäkisen toiminnasta. Mäkinen taas oli maallikkona tehnyt muodollisen elinkeinoilmoituksen, vaikka hänellä ei ollut ollut siihen tosiasiallista tarvetta.

Mäkinen oli ollut työsuhteen päättymisen jälkeen vailla työtä sekä osallistunut työllisyysvaroin tuettuun ammattikoulutukseen. Huhtikuun 1991 alusta lukien Mäkinen oli saanut aikuiskoulutustukea.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Jutussa kuultavana ollut Nanso Oy on osaltaan yhtynyt Tekstiiliteollisuusliiton vastineessa lausuttuun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Teknisten Liitto ja Tekstiiliteollisuusliitto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työntutkija Marita Mäkinen on ollut Nanso Oy:n palveluksessa yli 18 vuotta työntutkimusosastolla. Mäkisen työsopimus on purettu 29.1.1991 ilman edeltävää varoitusta tai huomautusta. Purun syyksi työnantaja on ilmoittanut työsopimuslain 15 §:n ja 16 §:n vastaisen toiminnan. Mäkinen on vastustanut työsopimuksen purkua katsoen, ettei työnantajalla ole ollut perustetta edes irtisanomiselle.

Mäkinen on syksyllä 1990 alkanut suunnitella oman kotiompelimon perustamista. Selvittääkseen sen, minkälaisten hakemusten ja ilmoitusten täyttämistä yrityksen perustaminen edellyttää, Mäkinen on 14.9.1990 kääntynyt Mouhijärven kunnan elinkeinoasiamiehen puoleen. Samalla Mäkinen on selvittänyt myös mahdollisuutensa saada yhteiskunnan tukea suunnittelemalleen yritykselle. Kun on käynyt ilmi, että pienyrityksille tarkoitettua tukea voi hakea vain ennen yrityksen perustamista, Mäkinen on elinkeinoasiamiehen avustuksella tehnyt kauppa- ja teollisuusministeriölle investointi- ja käynnistysavustushakemuksen, jonka perusteella hänelle on sittemmin myönnetty 30 000 markkaa rakennusten kunnostamiseen, 20 000 markkaa koneisiin ja 5 000 markkaa alkuvarastoon. Hakemuksen mukaan yritys tulisi työllistämään yhden henkilön. Mäkinen on lisäksi tehnyt elinkeinoilmoituksen kotiompelimosta 14.9.1990 kotikuntansa nimismiehelle.

Nanso Oy on saanut tiedon Mäkisen suunnitelmista perustaa oma yritys tammikuussa 1991, jolloin yhtiöstä on otettu yhteyttä kunnan elinkeinoviranomaisiin. Kun tällöin on käynyt selville, että Mäkinen on tehnyt elinkeinoilmoituksen, Nanso Oy on päättänyt purkaa Mäkisen työsopimuksen.

Nanso Oy on katsonut, ettei se ole voinut sallia kilpailevan ompelimon perustajan työskennellä yrityksen työntutkimusosastolla. Työntutkijana Mäkisellä on ollut mahdollisuus saada tietoonsa sekä tuotteen valmistukseen että hinnoitteluun liittyvät tiedot. Hänellä on ollut myös mahdollisuus hyödyntää Nanso Oy:n kaikkia korkealuokkaisia tietoja ja taitoja. Niin ikään Mäkisellä on ollut tietoja tuotannon käyttöasteesta ja tilauksista.

Mäkinen on katsonut, että hän ei ole syyllistynyt työsopimuslain 16 §:n tarkoittamaan kilpailevaan toimintaan. Työsuhteensa aikana Mäkinen ei ole perustanut yritystä eikä aloittanut elinkeinoilmoituksen tarkoittamaa toimintaa. Mäkinen ei ole tehnyt suunnittelemaansa yritystä velvoittavia sopimuksia tai sitoumuksia. Hän ei myöskään ole hankkinut työvälineitä, työtiloja tai raaka-aineita. Kun tekstiilitehtaan toimintaan ei liity sellaisia piirteitä, että työntekijän vähäinenkin osallistuminen työnantajan toiminnan ulkopuoliseen toimintaan aiheuttaisi vahinkoa työnantajalle esimerkiksi asiakassuhteiden vaarantumisen vuoksi, pelkkä elinkeinoilmoituksen tekeminen ei ole voinut muodostaa työsopimuslain 16 §:n mukaista kilpailevaa toimintaa.

Mäkinen on edelleen vedonnut siihen, että hän ei työssään ole saanut tietoonsa liikesalaisuuksina pidettäviä tietoja. Mäkinen on työntutkijana tuntenut tuotannon työpalkkakustannukset ja urakkahinnoittelut. Työvoimakustannuksiin vaikuttavat tekijät ovat kuitenkin alan kaikilla yrityksillä samat, ja työntutkimustekniikat ovat yleisesti tunnettuja.

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n välisen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan toimihenkilön työsuhde voidaan päättää mm. työsopimuslain mukaisin purkuperustein. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan työsuhde voidaan purkaa mm. silloin, kun työntekijä törkeällä tavalla rikkoo saman lain 16 §:n 1 momentissa säädettyä kieltoa harjoittaa joko itsenäisesti tai toisen työnantajan palveluksessa sellaista kilpailevaa toimintaa, joka hyvän tavan vastaisena vahingoittaa työnantajaa.

Mäkinen on työsuhteensa kestäessä suunnitellut perustavansa työnantajansa kanssa samalla alalla toimivan, kooltaan tosin huomattavasti pienemmän yrityksen. Mäkisen toimet oman yrityksen perustamiseksi ovat kuitenkin rajoittuneet lähinnä yrityksen perustamis- ja toimintaedellytysten selvittämiseen sekä elinkeinoilmoituksen tekemiseen. Mäkinen on näin ollen suorittanut vasta tuotannollisen toiminnan aloittamiseen tähtääviä alustavia valmistelutoimia.

Mäkinen on ollut Nanso Oy:n palveluksessa työntutkijana. Yritysorganisaatiossa hänen yläpuolellaan välittömänä esimiehenä on ollut menetelmäpäällikkö ja tämän yläpuolella tuotantopäällikkö. Todistajana kuullun menetelmäpäällikön mukaan Mäkisen tehtävänä on ollut hoitaa Nanso Oy:n kannalta tärkeää tuotteiden työpalkkahinnoittelua ylemmältä taholta määrättyjen hinnoittelukertoimien avulla. Mäkisellä on myös ollut mahdollisuus saada tietoja vaatevalmistuksen seurannasta, hinnoittelulistoista, tuotannon käyttöasteesta sekä Nanso Oy:n asiakkaista.

Mäkisen työtehtävistä ja asemasta Nanso Oy:n organisaatiossa ei ole kuitenkaan näytetty johtuneen sellaisia erityisiä velvollisuuksia, jotka olisivat edellyttäneet Mäkisen pidättäytymistä oman, työnantajansa kanssa samalla alalla toimivan yrityksen suunnittelusta työsuhteen kestäessä. Mäkisen ei ole myöskään näytetty käyttäneen oman yrityksensä suunnittelussa hyväkseen työsopimuslain 15 §:n tarkoittamia liike- ja ammattisalaisuuksia tai muutoinkaan muita kuin oman ammattitaitonsa ja kokemuksensa kautta hankkimiaan tietoja ja taitoja.

Mäkinen ei edellä todetun mukaisesti ole ryhtynyt harjoittamaan tuotannollista, työnantajansa toiminnan kannalta kilpailevaa toimintaa. Kun toiminnan aloittamiseen tähtääviä alustavia toimenpiteitä ei edellä selostetuissa olosuhteissa voida pitää sellaisena hyvän tavan vastaisena kilpailutekona, joka ilmeisesti vahingoittaisi työnantajaa, Nanso Oy:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaista perustetta purkaa tai edes irtisanoa Mäkisen työsopimusta. Nanso Oy on näin ollen velvollinen suorittamaan Mäkiselle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen menettelyn johdosta korvausta, jonka suuruutta määrättäessä on otettu huomioon muun muassa Mäkisen työsuhteen pitkä kesto sekä työnantajan menettely työsuhdetta purettaessa. Nanso Oy on niin ikään velvollinen suorittamaan Mäkiselle irtisanomisajan palkan sekä irtisanomisajalta lomakorvauksen. Nämä saatavat on laskuperusteen osalta myönnetty oikeiksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Nanso Oy on päättänyt Marita Mäkisen työsuhteen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Työtuomioistuin velvoittaa Nanso Oy:n maksamaan Mäkiselle irtisanomisajan palkkana 30.1 - 30.7.1991 väliseltä ajalta 48 651 markkaa, lomakorvausta irtisanomisajalta 4 865,10 markkaa sekä korvauksena työsuhteen sopimuksen vastaisesta päättämisestä 100 000 markkaa, kaikki erät 16 prosentin korkoineen 4.6.1991 lukien. Lisäksi Nanso Oy velvoitetaan korvaamaan Teknisten Liiton oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suhonen, Virtanen, Nouro, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Jäsenet Korpela ja Sulkunen yhtyivät tuomioon muutoin, paitsi että he vahvistivat työsuhteen sopimuksen vastaisesta päättämisestä johtuvaksi korvaukseksi 120 000 markkaa.