Labor court dismisses claim that sick child's illness counts as new episode for pay despite continuity.

Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuttua 15.12.1988 lapsen äiti oli seuranneena päivänä hoitanut lastaan kotonaan palkallisella tilapäisellä hoitovapaalla. Lapsen sairastuttua uudelleen 19.12.1988 lapsen äiti oli jäänyt kotiin hoitamaan lastaan tämän sairausajaksi. Esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella kysymys oli alusta lähtien ollut samasta sairaudesta. Vaikka lapsen äiti olikin välillä ollut työssä, kysymyksessä oli työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden kannalta sama sairausjakso. Kun tilapäisen hoitovapaan palkallinen osa oli alkanut 16.12.1988, työntekijällä ei ollut ollut oikeutta vaatimaansa palkkaan 20. ja 22.12.1988 väliseltä ajalta.

Yhtiön ei ollut näytetty menetelleen asiassa virheellisesti. Myöskään työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Osuusliike Elanto

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 7.4.1988 allekirjoitetussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuslain mukaisia hyvityssakkoja koskeva pöytäkirja (LTK-SAK) 26.1.1988

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Sairausajan palkka, lääkärintarkastukset, synnytysloma

Sairausajan palkka 1. Milloin työnantajan palvelukseen otetun työntekijän työsuhde on jatkunut yhden kuukauden ja hän tämän jälkeen estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja työsuhteen jatkuessa hänelle palkkaa seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos työntekijä sairastuu uudelleen samaan sairauteen 30 päivän kuluessa työhön palaamisestaan, lasketaan aika, jolta työnantaja on velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa, ikään kuin kysymyksessä olisi yksi sairastumisajanjakso. Sairausajan palkka maksetaan kuitenkin saman sairauden edellä tarkoitetulla tavalla uusiutuessa vähintään sairausvakuutuslain tarkoittamalta karenssiajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 § Tilapäiset poissaolot

1. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan lapsen huoltajalle palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä : Äkillisen lyhytaikaisen poissaolon pituus määräytyy sen mukaisesti, mikä on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Jos hoidon järjestäminen tai hoitaminen kestää 1-3 päivää, pidetään poissaoloa sopimuksessa tarkoitettuna poissaolona.

Palkan maksamisen edellytyksenä muulle kuin yksinhuoltajalle on, että molemmat huoltajat ovat ansiotyössä eikä toisella huoltajista ole ansiotyönsä ja työaikansa johdosta mahdollisuutta järjestää hoitoa tai itse hoitaa lasta. Isän osalta, joka ei ole yksinhuoltaja, edellytyksenä on lisäksi toisen huoltajan suostumus.

Poissaolosta on annettava tämän työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Samoin on esitettävä selvitys toisen huoltajan esteestä hoitaa lasta.

Työntekijä, joka edellä mainitun syyn takia on estynyt olemasta työssä, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan tästä työnantajalle sekä, mikäli mahdollista siitä, milloin esteen arvioidaan päättyvän.

Edellä olevan poissaolon takia ei työntekijän vuosilomaetuja vähennetä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja muiden ohella Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 26.1.1988 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat työehtosopimuslaista poiketen 11 200 markkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että Osuusliike Elanto harjoitti ravintolatoimintaa Helsingin kaupungissa Ravintola Pihvipaikka -nimisessä majoitus- ja ravitsemisalan yrityksessä, jossa työntekijäliiton jäsen Anja Pitkänen työskenteli kuukausipalkkaisena kassanhoitajana.

Pitkäsen 5.10.1987 syntynyt tytär oli sairastunut torstai-iltana 15.12.1988. Lasta hoitanut lääkäri oli määrännyt hänet kotihoitoon 15. ja 16.12.1988 väliseksi ajaksi. Lapsen isä oli 16.12.1988 ollut sairaana, minkä lisäksi hän oli sopinut itselleen välttämättömän lääkärissä käynnin juuri samaksi päiväksi. Tämän vuoksi Pitkänen oli ollut 16.12.1988 poissa työstään hoitamassa sairasta lastaan. Lauantaina 17.12. ja sunnuntaina 18.12.1988 Pitkäsellä oli työvuorolistan mukaisesti ollut työehtosopimuksen mukaiset vapaapäivät. Tuolloin lapsi oli ollut terve eikä hänellä ollut ollut kuumetta.

Maanantaina 19.12.1988 Pitkänen oli vienyt lapsen terveenä hoitopaikkaan ja oli itse ollut työssä. Vasta illalla lapsi oli ollut uudelleen sairas, joten hänet oli viety taas lääkäriin. Lääkäri oli määrännyt lapsen kotihoitoon 19. ja 23.12.1988 väliseksi ajaksi. Pitkänen oli jäänyt pois työstä 20. ja 22.12.1988 väliseksi ajaksi, minkä jälkeen hänellä oli ollut työvuorolistan mukaisesti vapaapäiviä. Samaan aikaan lapsen isä oli ollut työssään.

Pitkänen oli toimittanut työnantajalleen työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla lääkärintodistukset ja selvityksen lapsen isän työskentelystä. Tästä huolimatta yhtiö oli pidättänyt Pitkäsen palkasta kolmen päivän palkkaa vastaavat 863,52 markkaa.

Pitkänen oli oikeutettu työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan mukaiseen palkalliseen poissaoloaikaan sairaan lapsensa hoitamisen vuoksi 16.12.1988 ja 20. - 22.12.1988. Lapsi oli ollut sairaana kaksi eri jaksoa, koska hän oli välillä ollut terve ja hoidettavana hoitopaikassa. Lisäksi lapsen äiti ja isä olivat olleet normaalisti työssään sairastumisten välillä. Lapsi oli määrätty kotihoitoon 16.12.1988 eikä hänen isällään ollut ollut oman terveydentilansa vuoksi mahdollisuutta hoitaa lastaan kotona. Toisen sairaan lapsen hoitojakson ajalta Pitkäselle ei ollut maksettu asianmukaista palkkaa, vaikka hän oli toimittanut palkan maksamiseen tarvittavat lääkärintodistukset ja lapsen isän työnantajan todistuksen omalle työnantajalleen. Pitkäsellä oli ollut lapsen hoidon vuoksi oikeus jäädä hoitamaan lastaan, jonka äkillinen uusi sairastuminen ja lääkärin määräys olivat syitä, jotka oikeuttivat palkalliseen tilapäiseen poissaoloon, kun lapsen hoito ei ollut muuten järjestynyt.

Asiassa oli käyty niin paikallisia kuin liittotasonkin neuvotteluja pääsemättä kuitenkaan yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuusliike Elanto on rikkonut tietensä työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan tilapäistä poissaoloa koskevia määräyksiä jättäessään maksamatta Pitkäselle palkkaa sairaan lapsen hoitamisesta johtuneista poissaolopäivistä, ja velvoittamaan yhtiön maksamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 7 §:n mukaisesti sekä velvoittamaan yhtiön maksamaan Pitkäselle työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan perusteella palkkaa 863,52 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1989 lukien. Lisäksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Osuusliike Elanto ovat lausuneet, että työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan määräys palkanmaksuvelvollisuudesta edellytti, että sairastuminen oli tapahtunut äkillisesti.

Pitkäsen 1 vuoden 2 kuukauden ikäinen lapsi oli sairastunut 15.12.1988. Lääkäri oli kirjoittanut hänelle samana päivänä lääkärintodistuksen ajalle 15. - 16.12.1988. Lääkärintodistuksen mukaan taudinmäärityksenä oli ollut febris eli kuume. Kuume oli merkki tulehdustaudista, joka voi olla joko viiruksen tai bakteerin aiheuttama.

Sama lääkäri oli 29.12.1988 kirjoitetulla lääkärintodistuksella tarkentanut taudinmäärityksen 16.12.1988 osalta infektio respiratoria recidivansiksi eli uusiutuvaksi hengitystietulehdukseksi. Hengitystietulehdus tarkoitti käytännössä nuhaa, yskää ja kurkkukipua.

Lapsi oli 19.12.1988 viety uudelleen lääkäriin, jolloin tällä kertaa eri lääkäri oli todennut taudinmääritykseksi tautiluokitusnumeron 3810 A eli äkillisen, ei eritteisen välikorvan tulehduksen, ja kirjoitti lääkärintodistuksen ajalle 19. - 23.12.1988. Taudinmäärityksessä äkillisyydellä tarkoitettiin kroonisuuden vastakohtaa. Äkillisen välikorvan tulehduksen aiheutti hengitystietulehduksen aikaansaama limakalvojen turpoaminen nielussa. Turpoamisen seurauksena välikorvan yhteys nieluun tukkeutui eivätkä eritteet päässeet välikorvasta ulos. Tästä aiheutui välikorvan tulehtuminen.

Lapsella oli siis jo 15.12.1988 alkanut sairaus, joka oli alkanut kuumeella, kehittynyt hengitystietulehdukseksi ja edelleen välikorvan tulehdukseksi. Lääketieteellisesti oli siis kyse yhdenjaksoisesta sairaudesta.

Työehtosopimuksen mukaan alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti palkka maksettiin poissaolosta lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi 1-3 päivän poissaolojakson ajalta. Maanantaina 19.12.1988 ei ollut ollut kyse lapsen äkillisestä sairastumisesta, vaan torstaina 15.12.1988 alkaneen sairauden jatkumisesta. Työnantajalla ei siis ollut ollut enää palkanmaksuvelvollisuutta vaaditulta ajalta 20. - 22.12.1988. Pitkäselle oli tosin myönnetty oikeus palkattomaan poissaoloon lapsen sairauden ajalle.

Oli lääketieteellisesti mahdotonta, että lapsi olisi ollut viikonloppuna terve, koska perjantaina alkaneen hengitystietulehduksen äkkiparaneminen viikonlopuksi ei ollut mahdollista. Myös se, että lapsella todettiin maanantaina välikorvan tulehdus, joka juuri aiheutui hengitystietulehduksen aiheuttamasta välikorvan ja nielun yhteyden tukkeutumisesta, oli osoitus siitä, ettei lapsi ollut ollut viikonloppuna terve. Poissaolo-oikeus arvioitiin työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen perusteella, ei lääkärinmääräyksen perusteella.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Osuusliike Elanto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Työehtosopimuksen 15 §:ssä ei ollut ajallisesti ja lääketieteellisesti mitenkään rajoitettu sairaan lapsen hoitojaksoja. Sairasta lasta voi jäädä hoitamaan aina, kun sairastuminen oli äkillistä ja kun lapsen hoitaminen tai hoidon järjestäminen sitä vaati.

Työehtosopimuksen 15 §:ssä lähdettiin siitä, että työntekijällä oli oikeus jäädä hoitamaan äkillisesti sairastunutta lastaan silloin, kun sairastuminen oli ollut niin yllättävää, että lapsen vanhemmat eivät olleet voineet varautua siihen esimerkiksi hankkimalla lapselle hoitajan tai järjestämällä itselleen vapaapäiviä jäädäkseen itse hoitamaan lastaan. Työehtosopimuksessa ei eroteltu lapsen sairastuessa esimerkiksi sairauden uusiutumista muista sairaustapauksista. Työehtosopimuksessa ei myöskään yksilöity sairauksia, jotka oikeuttivat palkalliseen poissaoloon. Olennaista määräyksessä oli se, että sairastuminen oli ollut äkillistä ja se, että lapsen hoito tai sen järjestäminen vei aikaa 1-3 vuorokautta.

Lapsen sairastumisen äkillisyyttä ei ollut määritelty mitenkään työehtosopimuksessa. Äkillisyys jäi sitten jokaisessa yksittäistapauksessa lähinnä lapsen vanhempien harkittavaksi. Kun juuri sairastumisen äkillisyys saneli sairaan lapsen hoito-oikeuden olemassaolon, oli asia ratkaistava lapsen vanhempien näkökulmasta. Hehän tiesivät, minkälainen lapsen terveydentila oli ja miten terveydentilassa tapahtuneet muutokset vaikuttivat lapsen hoitamiseen niin kotona, päiväkodissa kuin muun hoitajan luona.

Pitkästen tytär oli ollut sairas 16.12.1988, mutta sitä seuranneena viikonloppuna hän oli ollut kotona ja niin terveenä, että vanhemmat olivat menneet itse töihinsä maanantaina 19.12.1988 ja tytär päiväkotiinsa. Vasta maanantai-iltana lapsi oli sairastunut niin, että hänet oli viety lääkärin vastaanotolle.

Lapsen sairastuminen oli varmasti äkillistä ja yllättävää hänen vanhemmilleen. Viikonlopun kuumeettoman kotona olon jälkeen he olivat normaalisti olleet töissään. Kun heidän tyttärensä oli ollut päiväkodissa ongelmitta koko päivän, he saattoivat perustellusti odottaa, että lapsi oli terve. Heillä ei siis ollut ollut mitään syytä esimerkiksi varautua sairaan lapsen hoitamiseen tai hoitajan hankkimiseen.

Lapsen vanhemmilla ei ollut ollut minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta, joten he olivat toimineet lapsensa sairastuessa normaalien maallikkovanhempien tavoin. He eivät olleet voineet eikä heidän olisi pitänytkään arvioida sitä, mikä ja milloin oli seuraava lapsen sairaus. Lapsen vanhempien näkökulmasta kuumesairaus ei välttämättä kehittynyt miksikään muuksi sairaudeksi, vaan lapsi voi parantua kokonaan.

Sairaan lapsen vanhemmilla oli oikeus palkalliseen poissaoloon myös silloin, kun kotona olo oli välttämätöntä lapsen hoitamiseksi. Työlainsäädännössä tai työehtosopimuksessa ei ollut eikä voinutkaan olla määräyksiä siitä, koska juuri vanhempien oli hoidettava sairastunutta lastaan. Kotihoidon lääketieteellisen arvioinnin voi tehdä vain lasta hoitava lääkäri. Mikäli lääkärin määräys ei oikeuttanut vanhempia hoitamaan sairastunutta lastaan, oli vaikea kuvitella, mikä sitten oli sellainen työntekijän poissaolo, mikä oli välttämätöntä lapsen hoitamiseksi.

Pitkäsen tutkinut lääkäri oli arvioinut, että hänen äitinsä tai isänsä tarvittiin hoitamaan reilun vuoden ikäistä lastaan kotona. Kyseessä oli työehtosopimuksen 15 §:n mukainen tilanne, jolloin lapsen vanhemmilla oli oikeus jäädä hoitamaan 1-3 päivän ajaksi äkillisesti sairastunutta lastaan kotiin.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Osuusliike Elannon palveluksessa työskentelevän Anja Pitkäsen 5.10.1987 syntynyt tytär on sairastunut 15.12.1988 illalla. Lääkäri on samana iltana todennut sairauden, joka 15.12.1988 allekirjoitetussa lääkärintodistuksessa on määritelty kuumeeksi (febris) ja 29.12.1988 annetussa lääkärintodistuksessa uusiutuvaksi hengitystietulehdukseksi (inf. resp. resid.) ja jonka kestoksi on arvioitu 15. - 16.12.1988. Pitkänen on 16.12.1988 hoitanut lasta kotonaan palkallisella tilapäisellä hoitovapaalla.

Seuraavana maanantaina 19.12.1988 lapsi on ollut päivähoidossa ja Pitkänen työssä. Maanantai-iltana lapsella on uudelleen ollut sairauden oireita ja lääkäri on todennut äkillisen, ei eritteisen välikorvan tulehduksen (3810 A). Lääkäri on arvioinut sairausajaksi 19. - 23.12.1988. Pitkänen on jäänyt kotiin hoitamaan lasta tämän sairausajaksi.

Työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan mukaan alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan lapsen huoltajalle palkkaa sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti sellaisen lyhyen poissaolon ajalta, joka on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai lapsen hoitamiseksi. Määräystä koskevan pöytäkirjamerkinnän mukaan äkillisen lyhytaikaisen poissaolon pituus määräytyy sen mukaisesti, mikä on välttämätöntä lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi. Jos hoidon järjestäminen tai hoitaminen kestää 1-3 päivää, pidetään poissaoloa sopimuksessa tarkoitettuna poissaolona.

Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta Pitkäselle palkkaa ajalta 20. - 22.12.1988 katsoen, että kysymyksessä on ollut sama sairaus, jonka vuoksi Pitkänen oli ollut työstä poissa 16.12.1988 ja ajanjakso, jolta tämän sairauden perusteella olisi pitänyt maksaa palkkaa, oli päättynyt jo 18.12.1988. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan kysymyksessä on 19.12.1988 ollut työehtosopimuksen tarkoittama äkillinen sairastuminen, koska lapsi oli ollut välillä kaksi päivää terveenä.

Työtuomioistuin katsoo esitettyjen lääkärintodistusten ja edellä todetun asiantuntijalääkärin lausunnon perusteella selvitetyksi, että Pitkäsen tyttären kohdalla on lääketieteellisesti ollut 15.12.1988 lähtien kysymys samasta sairaudesta, joka 19.12.1988 on johtanut välikorvan tulehdukseen.

Kantajaliiton näkemyksen mukaan lääketieteellisesti samaan sairauteen saattaa sisältyä useampiakin palkallisia hoitojaksoja. Todistajana kuullun vastaajaliiton asiamiehen kertoman mukaan määräystä on koulutuksessa ja neuvonnassa tulkittu siten, että palkanmaksuvelvollisuus on edellyttänyt lapsen eri sairauksien välillä parantuneen. Sama sairaus saattoi kylläkin uusiutua äkillisesti työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Vastaavasti määräystä on todistajana kuullun palkkasihteerin kertoman mukaan tulkittu myös kantajaliitossa. Eri näkemykset vallitsevat kuitenkin sen suhteen, miten lapsen tervehtyminen tai saman sairauden jatkuminen on todettava.

Äkillisesti sairastuneen lapsen huoltajalle maksettava palkka on sidottu sairausajan palkkaa koskeviin määräyksiin. Viittausmääräyksen sisältö on nyt puheena olevassa suhteessa jäänyt epäselväksi. Kun lapsen sairaudesta on esitettävä vastaava selvitys kuin työntekijän omasta sairaudesta, sopimusmääräystä on muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuimen mielestä tulkittava siten, että sairauden äkillisyyttä, jatkumista ja uusiutumista on arvioitava lähinnä esitetyn lääketieteellisen selvityksen pohjalta. Saman sairauden jatkuessa työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden kannalta kysymyksessä on siten sama sairausjakso, vaikka lapsen huoltaja olisikin ollut välillä työssä. Kun tilapäisen hoitovapaan palkallinen osa on alkanut 16.12.1988, Pitkäsellä ei ole oikeutta vaatimaansa palkkaan 20. ja 22.12.1988 väliseltä ajalta.

Osuusliike Elannon Pitkäsen työnantajana ei ole näytetty menetelleen asiassa virheellisesti. Näin ollen myöskään Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Rautiainen, Nouro, Kuivanen ja Sulkunen jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Sulkunen, jonka lausuntoon jäsen Kuivanen yhtyi, lausui:

Työehtosopimuksen 15 §:n määräystä sairausajan palkkaa koskevien määräysten mukaisesti tapahtuvasta työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta lapsen sairastuessa äkillisesti ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole ymmärrettävä siten, että saman sairauden uusiutuessa olisi noudatettava samaa sääntöä kuin työntekijän itsensä sairastuessa.

Arvioitaessa, onko kanteessa tarkoitettu lapsi työehtosopimuksen edellyttämin tavoin äkillisesti sairastunut, on huomiota kiinnitettävä siihen, että 15.1.1988 allekirjoitetun lääkärinlausunnon perusteella lapsen vanhemmilla ei ole ollut perusteltua syytä varautua erityisiin toimenpiteisiin lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi siltä varalta, että lapsi sittemmin - niin kuin työtuomioistuimelle jätetystä toisesta lääkärinlausunnosta ilmenee - on sairastunut äkilliseen välikorvan tulehdukseen.

Todistajana kuultu asiantuntijalääkäri on työtuomioistuimelle kertonut, että todennäköisesti kuumeena ilmennyt sairaus on sittemmin kehittynyt välikorvan tulehdukseksi ja että kysymyksessä on siten saman sairauden jatkuminen joskin erilaisina oireyhtyminä. Hän on myös kertonut, että todennäköisyys siitä, että saman bakteerin tai viruksen aiheuttama sairaus kehittyisi eriasteisiksi tulehduksiksi, on noin 50 prosentin luokkaa.

Todistajankertomuksen perusteella on siten mahdollista, että jälkikäteen arvioiden puhtaaksi lääketieteellisin perustein kysymyksessä on ollut saman sairauden uusiutuminen. Sitä koskeva oireyhtymä on kuitenkin mielestäni työehtosopimuksen 15 §:n tarkoittamalla tavalla "äkillisesti" puhjennut.

Näillä perusteilla velvoitan Osuusliike Elannon maksamaan Pitkäselle työehtosopimuksen 15 § 1 kohdan perusteella palkkaa 863,52 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1989 lukien.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi hylkään asiassa esitetyt hyvityssakkovaatimukset.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton velvoitan korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle oikeudenkäyntikuluja 2 200 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.