Labor court dismisses claim for partial month pay when employee retires mid-month due to age limit.

Kysymys siitä, oliko kaupungin palveluksessa olleelle viranhaltijalle, joka oli jäänyt kesken kalenterikuukauden eläkkeelle eroamisiän täyttymisen johdosta, kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen mukaan suoritettava palkkaa vastaava rahamäärä kuukauden loppupäiviltä.

Kantaja Kunta-alan unioni r.y. Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Helsingin kaupunki

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen muun ohella Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y:n, nykyisen Kuntaalan unionin ja toiselta puolen kunnallisen työmarkkinalaitoksen kesken 25.1.1990 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II SOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET YKSITYISKOHDITTAIN

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. l u k u

PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

54 § Viranhaltijan oikeus palkkaan ja palkan laskeminen kalenterikuukautta lyhyemmältä ajalta

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom. Virkasuhteen lakatessa maksetaan, jollei tästä virkaehtosopimuksesta muuta johdu,

1) viranhaltijalle palkka eroamispäivään asti, mainittu päivä mukaan luettuna,

2) viranhaltijalle, joka viran lakkauttamisen vuoksi tai muutoin ilman omaa syytään on pakotettu eroamaan kesken kalenterikuukauden, palkka eroamispäivään asti ja lisäksi varsinaista palkkaa vastaava rahamäärä jäljeltä olevalta kuukauden osalta, sekä

3) jos viranhaltija on kuollut, palkka kuolinpäivään asti ja lisäksi varsinaista palkkaa vastaava rahamäärä kuukauden jäljellä olevalta osalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kunta-alan unioni on lausunut, että Arto Heino oli jäänyt eläkkeelle raitiovaununkuljettajan virasta 25.8.1990 sillä perusteella, että hän oli saavuttanut häneen sovellettavan Helsingin kaupungin viranhaltijain eläkesäännön mukaan määräytyvän eläkeikänsä.

Heinolla oli oikeus saada virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 2) kohdan nojalla palkkaa vastaava rahamäärä elokuun loppupäiviltä 1990, kun hän oli siirtynyt eläkkeelle kesken kalenterikuukauden. Heino oli vaatinut palkkaa vastaavaa rahamäärää sillä perusteella, että hän oli ollut pakotettu eroamaan kesken kalenterikuukauden ilman omaa syytään.

Heinon pakollinen eroaminen oli perustunut Helsingin kaupungin virkasääntöön. Virkasäännön 14 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan virkasuhde lakkasi ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa noudattamatta, kun viranhaltija täytti virkasäännön 16 §:ssä määrätyn eroamisiän tai hänelle määrätty virassapysymisoikeutta koskeva määräaika oli kulunut loppuun. Virkasäännön 16 §:n 1 momentin nojalla viranhaltijan eroamisikä oli 63 vuotta. Jos viranhaltijaan sovellettavan eläkesäännön mukaan hänen viimeksi hoitamassaan virassa määrätty eläkeikä oli alempi kuin 63 vuotta, alempi ikä oli viranhaltijan eroamisikä.

Helsingin kaupungin eläkesäännön mukaan raitiovaununkuljettajan eläkeikä oli 58 vuotta. Heino oli kuitenkin aikanaan toiminut myös muissa tehtävissä, joissa oli ollut 58 vuoden eläkeikää alempi eläkeikä. Tämän vuoksi Heinolle oli eläkesäännön mukaan laskettu niin sanottu painotettu eläkeikä, joka oli 58 vuotta alempi. Heinon painotettu eläkeikä oli täyttynyt 25.8.1990.

Helsingin kaupunki oli vastaavanlaisissa tapauksissa aikaisemmin maksanut viranhaltijalle palkkaa vastaavan korvauksen kuukauden loppuun saakka, vaikka viranhaltija olisi siirtynyt kesken kuukautta eläkkeelle. Heinolle olisi tullut maksaa palkka tai sitä vastaava korvaus elokuun 1990 loppuun saakka, koska niin oli aikaisemmin vastaavissa tapauksissa menetelty. Hyväksyttäviä perusteluja ei ollut sille, että palkkaa vastaava korvaus voitaisiin nyt jättää maksamatta.

Helsingin kaupungin virkasäännön määräykset poikkesivat jossakin määrin kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston johtokunnan hyväksymästä niin sanotusta mallivirkasäännöstä. Virkaehtosopimusta tehtäessä oli pyritty siihen, että virkaehtosopimuksen määräykset olisivat sopusoinnussa mallivirkasäännön ja kunnallisen eläkesäännön määräysten kanssa. Tässä tavoitteessa oli myös onnistuttu. Sääntönä kunta-alalla oli, että viranhaltijan eroamisikä oli sama kuin hänen eläkeikänsä. Mallivirkasäännön 15 §:n 1 momentin 3) kohdan mukaan virkasuhde lakkasi ilman irtisanomista tai irtisanomisaikaa sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana viranhaltija täytti eroamisiän. Heinon tapaukseen sovellettavan Helsingin kaupungin virkasäännön 14 §:n 1 momentin 3) kohdan mukaan virkasuhde lakkasi kuitenkin silloin, kun viranhaltija täytti eroamisikänsä. Se siis voi päättyä myös kesken kuukautta.

Paikallisneuvottelu asiassa oli käyty 8.10.1990 pääsemättä kuitenkaan yksimielisyyteen. Keskusneuvotteluissa, jotka olivat päättyneet 20.12.1990, ei myöskään ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Heinolle on maksettava kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 2) kohdan mukainen palkkaa vastaava rahamäärä 25. ja 31.8.1990 väliseltä ajalta hänen siirryttyä eläkkeelle ensiksi mainittuna päivänä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunut, että Helsingin kaupungin viranhaltijain eläkesäännön 5 §:n mukaan raitiovaununkuljettajan eläkeikä oli 58 vuotta. Helsingin kaupungin palveluksessa raitiovaununkuljettajana ollut Heino oli täyttänyt 58 vuotta 24.8.1990, minkä jälkeen hän oli siirtynyt eläkkeelle. Hänelle oli maksettu palkka mainittuun päivään asti.

Helsingin kaupungin virkasäännön 16 §:n mukaan viranhaltijan eroamisikä oli hänen eläkeikänsä. Saman virkasäännön 14 §:n mukaan virkasuhde lakkasi ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa noudattamatta muun ohessa, kun viranhaltija täytti mainitussa 16 §:ssä määrätyn eroamisiän tai hänelle määrätty virassapysymisoikeutta koskeva määräaika oli kulunut umpeen.

Virkasuhteen lakatessa viranhaltijalle maksettiin virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 1) kohdan mukaan palkka eroamispäivään asti, mainittu päivä mukaan luettuna. Eroamispäivä oli viranhaltijan eroamisiän saavuttamispäivä. Heinon eroamispäivä oli ollut 24.8.1990. Heinolla oli näin ollen virkaehtosopimuksen perusteella oikeus saada palkka 24.8.1990 asti, tuo päivä mukaan luettuna.

Virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 2) kohdan määräystä ei voitu soveltaa kanteessa tarkoitettuun tilanteeseen. Kysymys ei ollut viran lakkauttamisesta eikä myöskään viranhaltijan pakottamisesta muutoin ilman omaa syytään eroamaan kesken kalenterikuukauden. Eläkeiän saavuttaminen oli viranhaltijaan itseensä liittyvä syy, eikä työnantajan toimenpiteistä johtuva syy.

Heinon ei olisi ollut pakko erota kesken kalenterikuukautta. Hänellä oli Helsingin kaupungin virkasäännön 16 §:n 2 momentin mukaan ollut mahdollisuus hakea oikeutta pysyä virassa yhteensä neljä vuotta eroamisiän saavuttamisen jälkeen edellyttäen, että hän olisi edelleen kyennyt asianmukaisesti hoitamaan virkatehtäväänsä. Siinä tapauksessa, että tällainen virassapysymisoikeutta koskeva hakemus olisi tehty ja hylätty, voisi edes ajatella olevan kysymys tilanteesta, missä Heino olisi pakotettu eroamaan kesken kalenterikuukauden. Tällöinkään ei olisi edellytyksiä virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 2) kohdan soveltamiseen.

Virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 1) ja 2) kohdat koskivat toisensa pois sulkevia tilanteita. Eroamisiän saavuttamispäivä oli momentin 1) kohdassa tarkoitettu eroamispäivä. Momentin 2) kohdassa tarkoitettiin toisenlaisia, viranhaltijasta itsestään riippumattomia tilanteita, kuten esimerkiksi viranhaltijan irtisanomista viran lakkauttamisen vuoksi tai määräajaksi taikka määrätehtävää varten otetun tilapäisen viranhaltijan virkasuhteen lakkaamista.

Erimielisyyttä virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin tulkinnasta ei olisi syntynyt, jos Helsingin kaupunki olisi laatinut virkasääntönsä virkasäännön mallin 15 §:n 1 momentin 3) kohdan mukaisesti. Viranhaltijan virkasuhde olisi lakannut ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana viranhaltija täytti asianomaisen eroamisiän eli saavutti eläkeikänsä. Virkasäännön malli oli kuitenkin vain suositus, mistä kunnat ja kuntainliitot voivat omia virkasääntöjään laatiessaan poiketa.

Virkaehtosopimusta tehtäessä oli pyritty siihen, että virkaehtosopimuksen määräykset olisivat sopusoinnussa mallivirkasäännön määräysten kanssa. Virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 1) kohta oli yhtä pitävä mallivirkasäännön 15 §:n 1 momentin 3) kohdan kanssa. Siitäkin kävi ilmi, että virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 1) kohdassa oli tarkoitettu nimenomaan sellaista viranhaltijan eroamispäivää, joka oli samalla eroamisiän täyttämispäivä. Virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 2) kohdassa ei sen sijaan ollut tarkoitettu, kuten sen sanamuodosta ilmeni, eroamisiän saavuttamista tai muita viranhaltijan eroamistilanteita.

Helsingin kaupungin noudattamaksi väitetty käytäntö, minkä mukaan viranhaltijalle olisi maksettu hänen saavuttaessaan eläkeiän kesken kalenterikuukautta varsinaista palkkaa vastaava rahamäärä eroamispäivän jälkeiseltä kuukauden osalta, olisi ollut virkaehtosopimuksen vastainen. Helsingin kaupungissa ei kuitenkaan ollut noudatettu tuollaista käytäntöä.

Virkaehtosopimuksen vastaisesti viranhaltijalle myönnetty etu ei ollut saavutettu oikeus, vaan työnantaja voi sellaisen edun poistaa. Virkaehtosopimuksen vastainen päätös voitiin aina oikaista.

Helsingin kaupunki ei ollut velvollinen maksamaan Heinolle virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 2) kohdan mukaista palkkaa vastaavaa rahamäärää ajalta 25. - 31.8.199 0.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Helsingin kaupunki on asiassa kuultuna yhtynyt kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, kunnallinen työmarkkinalaitos laillisine korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Helsingin kaupungin palveluksessa raitiovaununkuljettajana toiminut Arto Heino on 25.8.1990 jäänyt virastaan eläkkeelle saavutettuaan Helsingin kaupungin viranhaltijain eläkesäännön mukaisen niin sanotun painotetun eläkeiän. Helsingin kaupunki on maksanut hänelle palkan mainittuun päivään saakka.

Kunta-alan unionin mielestä Heinolle olisi pitänyt maksaa eroamispäivään asti maksetun palkan lisäksi kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 2) kohdan nojalla eläkkeelle siirtymisen jälkeen hänen palkkaansa vastaava rahamäärä jäljelle jääneiltä elokuun 1990 päiviltä.

Helsingin kaupungin virkasäännön viranhaltijan eroamisikää koskevan 16 §:n mukaan viranhaltijan eläkeikä on samalla hänen eroamisikänsä. Virkasäännön 14 §:n mukaan virkasuhde lakkaa ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa noudattamatta muun muassa silloin, kun viranhaltija täyttää 16 §:ssä määrätyn eroamisiän.

Helsingin kaupungin virkasääntö eroaa kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston johtokunnan 6.1.1981 hyväksymästä virkasäännön mallista siinä, että mallivirkasäännön perusteella virkasuhde lakkaa ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana viranhaltija täyttää virkasäännössä määrätyn eroamisiän. Mallivirkasäännön eroamisikää koskevassa määräyksessä on - toisin kuin Helsingin kaupungin virkasäännössä - määrätty, että viranhaltija pysyy hänelle määrätystä eroamisiästä huolimatta ilman eri anomusta virassaan sen kalenterikuukauden loppuun saakka, jonka aikana hän saavuttaa kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännössä tarkoitetun muunnetun eläkeiän.

Heinon virkasuhde on lakannut hänen saavutettuaan eläkeiän 25.8.1990, mistä lähtien hänelle on suoritettu virastaan eläkettä. Kanteessa tarkoitettu erimielisyys koskee sitä kysymystä, määräytyykö Heinon palkkaus elokuulta 1990 virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 1) kohdan mukaan, kuten kunnallinen työmarkkinalaitos on esittänyt, vai saman määräyksen 2) kohdan perusteella niin kuin kanteessa on vaadittu.

Virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 1) kohdan mukaan virkasuhteen lakatessa maksetaan viranhaltijalle palkka eroamispäivään asti, mainittu päivä mukaan luettuna. Saman momentin 2) kohdassa on määrätty, että viranhaltija, joka viran lakkauttamisen vuoksi tai muutoin ilman omaa syytään on pakotettu eroamaan kesken kalenterikuukauden, saa eroamispäivään lasketun palkan lisäksi varsinaista palkkaansa vastaavan rahamäärän jäljelle jääneiltä kuukauden päiviltä.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä virkaehtosopimusta aikanaan tehtäessä on tarkoitettu viimeksi mainittuun kohtaan sisältyvällä määräyksellä, joka koskee ilman omaa syytään kesken kalenterikuukauden eroamaan pakotettua viranhaltijaa. Puheena olevassa kohdassa on ilman omaa syytä tapahtuva pakotettuna eroaminen rinnastettu viran lakkauttamiseen. Kun määräyksen kohdassa tehty rinnastaminen otetaan huomioon, työtuomioistuimen mielestä ei ole ainakaan riidatonta, että ilman omaa syytä tapahtuvalla eroamisella olisi tarkoitettu vanhenemisesta johtuvaa eroamisiän täyttymistä. Pikemmin näyttäisi oikeammalta ymmärtää määräyksessä tarkoitetun sellaisia tilanteita, joissa eroaminen tai siihen pakotettuna joutuminen edellyttäisi työnantajan tavalla tai toisella aiheuttamaa perustetta tai tilannetta, kuten viran lakkauttamisessa on asian laita.

Kunta-alan unioni on asiaa käsiteltäessä ilmoittanut, että Helsingin kaupunki on vastaavanlaisissa muissa tapauksissa noudattanut pitemmän ajan kanteen mukaista käytäntöä. Kunnallinen työmarkkinalaitos puolestaan on kiistänyt, että Helsingissä olisi tuolla tavoin menetelty. Se, miten käytännössä on tosiasiassa menetelty, on jäänyt asianosaisten ristiriitaisten ilmoitusten varaan.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin toteaa, että pääsääntönä pidettävän kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 54 §:n 3 momentin 1) kohdan mukaan virkasuhteen lakatessa palkka on sovittu maksettavaksi ainoastaan eroamispäivään asti. Kunta-alan unioni ei työtuomioistuimen mielestä ole näyttänyt, että kesken kalenterikuukauden eläkkeelle siirtyvän viranhaltijan palkkauksessa, jos hänelle suoritetaan virasta eläkettä heti eroamispäivästä lukien, olisi sovittu tai tarkoitettu sopia meneteltäväksi kanteessa vaaditulla tavalla. Heinolla ei siten ole näytetty olevan oikeutta hänelle vaadittuun palkkaa vastaavaan rahamäärään elokuun loppupäiviltä 1990.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden kunnallinen työmarkkinalaitos saa kuitenkin pitää vahinkonaan sille jutusta aiheutuneet kulut.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Iirola, Uski, Launonen, Palanko-Laaka ja Mäenpää jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.