Labor court dismissed union complaint as employer did not prove coercion or breach of collective agreement rules.

Pankin johtokunta oli päättäessään antaa menettelytapaohjeet henkilöstön aseman järjestämisestä organisaatiomuutosten yhteydessä menetellyt työehtosopimuksen palkkaryhmän pysyvyyttä koskevan määräyksen vastaisesti.

Pankki ei ollut ohjeet antaessaan painostanut toimihenkilöitä työehtosopimuksessa kielletyllä tavalla.

Työnantajaliitto ei ollut asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Vastaajat Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Kansallis-Osake-Pankki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.3.1990 28.2.1991 voimassa olevassa pankkialan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 TYÖSUHDE

TYÖHÖN OTTAMINEN 2 § 1. Työsuhteen alussa on työnantajan ja toimihenkilön tehtävä keskenään kirjallinen työsopimus liittojen yhteisesti hyväksymän työsopimusmallin mukaan (liite 4).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖSUHTEESTA AIHEUTUVAT YLEISET OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET 4 § 1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä. 2. Jos toimihenkilö on otettu määrätynlaiseen työhön, hän on kuitenkin erikseen sovittaessa tai erityisen tarpeen vaatiessa velvollinen tekemään muutakin ammattiinsa tai siihen mahdollisimman läheisesti liittyvää työtä. 3. Toimihenkilöitä työhön sijoitettaessa olisi pyrittävä ottamaan huomioon toimihenkilön mielipide niin pitkälle kuin mahdollista varsinkin, kun tehtävään liittyy vastuu käteisvaroista. Vakinaiseksi kassanhoitajaksi ei toimihenkilöä sijoiteta ilman hänen suostumustaan. 4. Toimihenkilön on suoritettava työtehtävänsä huolellisesti noudattaen työnantajan antamia ohjeita ja määräyksiä. 5. Toimihenkilön vahingonkorvausvastuu määräytyy lain mukaan. 6. Järjestäytymisoikeus on molemmin puolin loukkaamaton.

TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN 5 § 1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa sopimusta, ellei jäljempänä olevista määräyksistä muuta johdu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Pankki noudattaa toimihenkilöön, jonka työsuhde on kestänyt

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- yli 15 vuotta kuuden kuukauden irtisanomisaikaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PALKKARYHMÄN PYSYVYYS 25 § 1. Toimihenkilön palkkaryhmää ei alenneta, ellei hän sitä itse pyydä, tai ellei hänen työkykynsä ole alentunut sairauden tai tapaturman johdosta. 2. Palkkaryhmityksen muutoksen aiheuttama palkkaryhmän alentuminen ei oikeuta alentamaan toimihenkilön henkilökohtaista kokonaispalkkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pankkialan toimihenkilöitä koskevassa, asianosaisliittojen välillä työehtosopimuksena noudatettavassa 4.3.1990 tehdyssä allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

RAKENNEMUUTOS JA HENKILÖSTÖN AMMATTITAITO 4 § Osapuolet toteavat, että keskeisiä välineitä henkilöstön aseman kehittämisessä ovat:

* Järjestelmällinen ja ennakoiva suunnittelutoiminta. * Järjestelmällinen koulutussuunnittelu, joka tähtää siihen, että toimihenkilöillä on vanhojen työtehtävien loppuessa valmius siirtyä uusiin tehtäviin. * Muutostilanteisiin kytkeytyvä toimiva paikallinen neuvottelutoiminta. * Riittävän ajoissa tapahtuva tiedottaminen ja neuvottelutoiminta alan luottamusmiessopimuksen, yt-lain ja -sopimuksen mukaisesti. * voimassaoleva lainsäädäntö.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun työehtosopimuksen liitteeksi on otettu muun muassa työsopimusmalli ja sen täyttöohjeet, joissa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Pankkialalla noudatettavat periaatteet toimihenkilöä uusiin tehtäviin siirrettäessä:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on Pankkialan Työnantajaliittoa ja Kansallis-Osake-Pankkia vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Kansallis-Osake-Pankki oli tehnyt johtokunnassaan pankin sisäisestä tiedotuslehdestä ilmenevät päätökset henkilöstön määrällisen sopeutuksen periaatteista. Toimihenkilöliitto oli ilmoittanut työnantajaliitolle 13. ja 14.11.1990 ohjeiden olevan työehtosopimuksen määräysten vastaisia ja työnantajan samalla rikkovan työrauhavelvollisuutta.

Pankin johtokunnan antamien ohjeiden noudattaminen oli johtanut ainakin yhden työsuhteen irtisanomiseen konttorin lopettamisen yhteydessä Kaipolassa.

Toimihenkilöliitto oli esittänyt työnantajaliitolle neuvotteluja sen selvittämiseksi, oliko edellä mainitussa tapauksessa noudatettu lain ja työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajaliitto oli todennut pankin jo selvittäneen asian ja kieltäytynyt neuvotteluista.

Kansallis-Osake-Pankki oli sidottu pankkialan työehtosopimuksen määräysten noudattamiseen. Siirroista ja korvauksista oli neuvoteltava ja sovittava. Työehtosopimuksen mukainen palkkaturva merkitsi sitä, ettei työnantaja voinut alentaa toimihenkilön palkkaa muuta kuin työehtosopimuksen 25 §:n mukaisin edellytyksin. Allekirjoituspöytäkirjan 4 §:ssä oli viitattu lainsäädäntöön ja siten myös työsopimuslain irtisanomista koskeviin säännöksiin. Työsopimuslain 37a §:ssä edellytettiin uudelleensijoittamista työn loppuessa.

Työnantajan ohjeet olivat työehtosopimuksen vastaisia ja velvoittivat toimihenkilön siirtymään irtisanomisen uhalla työnantajan määräämään tehtävään sen edellyttämillä ehdoilla. Suojamääräykset menettivät näin meneteltäessä kokonaan merkityksensä.

Kansallis-Osake-Pankki oli työnantajana syyllistynyt työehtosopimuksen tahalliseen rikkomiseen sekä toimihenkilöiden lainvastaiseen painostamiseen. Menettely täytti työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkistön.

Työnantajaliitto ei ollut puuttunut ohjeisiin eikä työnantajan menettelyyn edellä mainitussa irtisanomistilanteessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan päätös siirtomenettelystä on työehtosopimuksen ja sopijapuolten vahvistamien siirtoperiaatteiden vastainen ja että päätöksen sisältämä ohje on palkkauksen osalta vastoin työehtosopimuksen 25 §:ää. Pankkitoimihenkilöliitto on edelleen vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kansallis-Osake-Pankki työnantajana on syyllistynyt työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen työehtosopimuksen rikkomiseen sekä työehtosopimuslain 8 §:n vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen antaessaan ohjeet ja niitä toteuttaessaan.

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut Pankkialan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella, koska liitto ei ollut puuttunut pankin menettelyyn, sekä Kansallis-Osake-Pankin tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että KansallisOsake-Pankin sisäisessä tiedotuslehdessä olleet johtokunnan määrittelemät toimintalinjat ja pääjohtajan antama haastattelu eivät olleet sisältäneet mitään sellaista, joka olisi ollut ristiriidassa lain tai työehtosopimuksen kanssa.

Työehtosopimuksen kohdat, joihin kantajaliitto oli viitannut kanteessaan, eivät koskeneet irtisanomisen sijaan tarjottavaa työtä. Näin oli laita myös siirtoperiaatteiden kohdalla, joihin kanteessa oli viitattu. Siirtoperiaatteet eivät olleet luonteeltaan työehtosopimusnormeja. Allekirjoituspöytäkirjan 4 §:lläkään ei ollut normivaikutusta, eikä sillä siten ollut työnantajaa tai työnantajaliittoa velvoittavia vaikutuksia.

Työsuhteen päättämisperusteista ei ollut määräyksiä pankkialan työehtosopimuksessa. Liitot eivät olleet sopineet yksilöllisten irtisanomisperusteiden tai taloudellisten ja tuotannollisten irtisanomisperusteiden noudattamisesta. Tältä osin työsopimusten irtisanominen oli jäänyt lain määräysten varaan.

Pankin johtokunnan määrittelemissä toimintaohjeissa ja pääjohtajan haastattelussa oli otettu kantaa siihen, miten lainsäännöksiä oli sovellettava. Toimintaohjeet koskivat tuotannollisilla perusteilla tapahtuvaa työsuhteen päättämistä ja siihen liittyvää työntarjoamisvelvollisuutta. Ohjeiden yleistä luonnetta korosti pääjohtajan toteamus siitä, että työmarkkinoiden pelisääntöjä noudatettaisiin.

Sen seikan tutkiminen tai vahvistaminen, olivatko pankin johtokunnan antamat toimintaohjeet olleet lain vastaisia, ei kuulunut työtuomioistuimen toimivaltaan.

Pankin sisäisessä tiedotuslehdessä oli todettu, että niille, joiden tehtävät loppuisivat, tarjottaisiin toista tehtävää konsernissa ja että kaikki ratkaisut tultaisiin tekemään noudattaen työmarkkinoiden pelisääntöjä.

Työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain lähtökohta oli, että työnantajalla oli taloudellisten tai tuotannollisten perusteiden nojalla oikeus irtisanoa työntekijä, mikäli työntekijää ei voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Työnantaja oli velvollinen tarjoamaan vain niitä tehtäviä, joita yrityksessä oli. Työnantajan ei tarvinnut irtisanomisen vaihtoehtona ryhtyä järjestelemään tehtäviä, joita yrityksessä ei ollut. Työnantajalla ei myöskään ollut työllistämisvelvoitetta. Tarjotun työn ei tarvinnut olla työsopimuksen tarkoittamaa työtä eikä samalla tavoin palkattua.

Työnantajan harkinnassa oli, mitä tehtäviä irtisanomisen vaihtoehtona tarjottiin. Tarjottu työtehtävä tai tarjotut työtehtävät eivät saaneet olla sellaisia, että ne soveltuivat työtä vaille jääneille selvästi huonommin kuin tarjottavissa olevat muut työt.

Mikäli työnantaja oli tarjonnut toimihenkilölle muun muassa tehtävän vaativuus, vastuullisuus, sijaintipaikka ynnä muut seikat huomioon ottaen sopivinta työtä, eikä toimihenkilö tarjousta hyväksynyt ja, jos häntä ei voitu kohtuudella kouluttaa uusiin tehtäviin, oli työnantaja täyttänyt lain mukaiset velvollisuudet.

Pankkitoimihenkilöliitto oli väittänyt, että työnantajan ohje olisi palkkauksen osalta vastoin työehtosopimuksen 25 §:ää. Työehtosopimuksen 25 §:n määräys ei kuitenkaan koskenut niitä tapauksia, joissa työnantajalla oli oikeus irtisanoa työntekijä taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla. Määräys koski ainoastaan työsuhteen jatkuessa tapahtuvaa tehtävien muutosta. Laissa oli säädetty tuotannollisilla perusteilla tapahtuvan irtisanomisen sijaan tulevasta työntarjoamisvelvollisuudesta.

Pankkitoimihenkilöliiton laatimassa opaskirjassa "Pankkialan työsuhdeturva" oli todettu muun muassa, että henkilökohtaisen palkan koskemattomuus syrjäytyi vain tilanteessa, jossa työnantajalla oli asianmukainen irtisanomisperuste.

Pankin sisäisessä tiedotuslehdessä pääjohtajan antama lausunto ja johtokunnan määrittelemät toimintaohjeet eivät koskeneet asioita, joista työehtosopimuksen 25 §:ssä oli määrätty.

Irtisanomisen sijaan tarjotun työn ei tarvinnut olla työsopimuksen mukaista työtä eikä samalla tavoin palkattua. Tällöin uuden tehtävän palkkaus muodostui työehtosopimuksen vaativuusryhmittelyn mukaiseksi. Palkka saattoi olla joko korkeampi tai matalampi kuin aikaisemmassa tehtävässä.

Pankin pääjohtajan Viikko-oravassa antamassa lausunnossa tai johtokunnan toimintaohjeissa ei ollut otettu kantaa siihen, miten työsopimuslain 37a §:ää tuli tulkita. Lausunto ja toimintaohjeet eivät sisältäneet mitään työtaisteluun tai painostukseen viittaavaa.

Kantajaliitto ei ollut selvittänyt, mikä toimenpide olisi työtaistelutoimenpide, ketä sillä olisi haluttu painostaa tai miten painostus olisi toteutettu. Kantajaliitto ei myöskään ollut ilmoittanut, mihin työehtosopimuksen määräykseen väitetty työtaistelu kohdistuisi.

Kaipolan konttorin lakkauttamisesta oli jo keväällä 1990 käynnistetty yhteistoimintamenettelyn mukaiset neuvottelut. Konttorissa oli työskennellyt kokoaikainen asiakaspäällikkö sekä kolme tuntia 45 minuuttia päivässä työskentelevä tuntipalkkainen toimihenkilö.

Kaipolan konttorin henkilöstön uudelleensijoittelussa oli lähtökohtana ollut, että toimihenkilöille tarjottaisiin työtä siellä, missä sitä oli tarjolla. Työpaikan etsinnässä otettiin mahdollisimman tarkoin huomioon erilaiset vaihtoehdot sekä henkilöstön uudelleenkouluttaminen. Lisäksi oli selvitetty Jämsänjokilaakson tulosryhmän konttoreiden toimihenkilöiden halukkuutta vaihtaa paikkakuntaa samoin kuin muiden lähimpien Kansallis-Osake-Pankin konttoreiden työvoimatarve. Sen ohessa oli myös selvitetty tulosryhmän muiden konttoreiden työmäärä ja työvoiman tarve ottaen huomioon myös Kaipolasta Jämsän konttoriin siirtyvät työt.

Kaipolan konttorin lakkauttamisen yhteydessä pankki oli selvittänyt, mikä oli ollut toimihenkilöille parhain mahdollinen tehtävä ja siihen liittyvät koulutustoimenpiteet. Selvityksen tultua tehdyksi oli asiakaspalvelupäällikölle tarjottu toimihenkilön työtä Jämsänjokilaakson tulosryhmästä. Hänen sijoituspaikkansa oli ainakin alkuvaiheessa ollut Jämsän konttori.

Tuntipalkkaiselle, osa-aikaiselle toimihenkilölle oli tarjottu useampia eri työpaikkoja, joista hän oli kieltäytynyt. Toimihenkilö olisi halunnut työtä Jämsän tai Jämsänkosken konttoreista, joissa sitä ei kuitenkaan ollut ollut tarjolla.

Keskusjärjestöjen välillä oli irtisanomissuojasopimus lakannut olemasta voimassa ennen kuin pankkialan työehtosopimus oli tehty. Työehtosopimukseen oli epähuomiossa jäänyt viittaus irtisanomissuojasopimukseen, mutta irtisanomissuojasopimus ei ollut liittojen välillä enää voimassa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Pankkitoimihenkilöliitto on vastineen johdosta ja kannetta tarkentaakseen vielä lausunut, että kanteessa mainitut työehtosopimuksen ja liittojen välisen allekirjoituspöytäkirjan määräykset sekä työehtosopimukseen sisältyvät siirtoperiaatteet olivat ristiriidassa Kansallis-OsakePankin ohjeiden kanssa. Kun työehtosopimuksen määräykset ja periaatteet asettivat työnantajalle neuvotteluvelvollisuuden ja todellisten vaihtoehtojen etsimisvelvollisuuden, oli Kansallis-Osake-Pankin ohjeiden lähtökohtana ollut, että toimihenkilölle siirtotilanteessa tarjotaan ainoastaan yhtä tehtävää.

Liittojen väliset siirtoperiaatteet olivat työehtosopimuksen normeja ja tarkoitettu myös työnantajaa sitoviksi. Siirtoperiaatteet olivat osa pankkialan työehtosopimuksen 2 §:ää, jonka 1. kohdassa viitattiin liittojen hyväksymään työsopimusmalliin. Siirtoperiaatteet olivat työsopimusmallin täyttöohjeiden osa.

Työehtosopimuksen määräykset ja periaatteet velvoittivat osapuolia sekä yksittäisiä työnantajia niin kauan kuin toimihenkilön työsuhde oli voimassa. Työnantajaliitto ja pankki olivat myöntäneet, että toimenpiteet pankin ohjeen mukaisina oli tarkoitus kohdistaa toimihenkilöihin ennen työsuhteen päättymistä.

Pankki oli ohjeissaan antanut määräyksiä, jotka olivat työehtosopimuksen vastaisia. Työtuomioistuimen toimivaltaan kuului tutkia se, olivatko pankin antamat ohjeet työehtosopimuksen vastaisia.

Työehtosopimuksen vastaiset ohjeet eivät muuttuneet työehtosopimuksen mukaisiksi sillä, että niiden yhteydessä annettiin lausuma, jonka mukaan työmarkkinoiden pelisääntöjä noudatettaisiin. Käytännössä kuitenkin meneteltiin ohjeiden mukaisesti ja työehtosopimuksen periaatteiden vastaisesti. Työnantaja saattoi yksipuolisesti alentaa toimihenkilön palkkaa toimihenkilön työsuhteen voimassa ollessa vain työehtosopimuksen 25 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Konttorin lopettaminen ei vielä sellaisenaan oikeuttanut toimihenkilöiden irtisanomiseen. Työnantaja ei voinut yksipuolisesti määrätä sitä, milloin palkkaturva katkeaisi.

Jos toimihenkilölle konttorin lopettamistilanteessa kerrottaisiin työehtosopimuksen suojamääräyksistä ja sisällöstä sekä pankki menettelisi työn loppumisen uhatessa määräysten mukaisesti, vasta silloin toimihenkilön siirtosuoja toteutuisi työehtosopimuksen mukaisesti. Koska Kansallis-Osake-Pankissa oli suunniteltu kymmenien konttorien lopettamista, olivat kaikki siirtotilanteissa mukana olevat toimihenkilöt joutuneet kollektiivisen painostuksen kohteeksi. Työehtosopimuksen määräykset oli sivuutettu liiketaloudellisilla perusteluilla.

Ohjeiden noudattamisesta seuraisi, että toimihenkilöt joutuisivat konttoreiden lopettamistilanteissa luopumaan työehtosopimuksen mukaisista oikeuksistaan. Se osoitti työnantajan tarkoittaneen painostaa toimihenkilöitä kollektiivisesti. Työtaistelutoimenpide kohdistui muun muassa työehtosopimuksen siirtosuoja- ja palkkaturvamääräyksiin ja koski niitä toimihenkilöitä, joiden työ Kansallis-Osake-Pankissa oli uudelleenorganisoinnin kohteena. Kaipolan konttorin lopettamisen yhteydessä oli ohjeita myös käytännössä toteutettu.

Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan vahvistamat ohjeet merkitsivät, että pankin organisaatio tulisi toimimaan kaikilla tasoilla työehtosopimuksen määräysten vastaisesti. Alempaa organisaatiotasoa velvoittavana toiminta oli ilmennyt käytännössä myös luottamusmiesten ja paikallisten työnantajien edustajien välisissä neuvotteluissa. Neuvotteluissa ei ollut käyty läpi työehtosopimuksen siirtosuoja- ja palkkaturvamääräyksiä, vaan pankin edustajat olivat toimineet johtokunnan antamien ohjeiden mukaisesti.

Työnantajan oli työehtosopimuslain mukaisesti huolehdittava työehtosopimusmääräysten noudattamisesta. Nyt esillä olevassa tapauksessa pankin johtokunta oli tehnyt päätöksen, joka oli selvästi virheellinen ja syrjäytti työehtosopimuksen suojamääräykset kokonaisuudessaan.

Virheellisten ohjeiden antaminen ja niiden peruuttamatta jättäminen merkitsivät työehtosopimuksen tahallista rikkomista. Pankki ei ollut vaatinut työehtosopimusten noudattamista tai muutenkaan velvoittanut organisaation alemmilla tasoilla olevien edustajien toimimista työehtosopimuksen mukaisesti.

Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajan lausumalla ja johtokunnan antamilla ohjeilla oli ilmoitettu kaikille pankin palveluksessa oleville toimihenkilöille, että elleivät toimihenkilöt suostuneet ohjeiden mukaisesti osoitettuun työhön, heidät irtisanottaisiin. Irtisanomisuhkaus oli ohjeissa liitetty siihen, että toimihenkilö ei siirtyisi hänelle osoitettuun työhön siitä riippumatta, millainen hänen suojansa oli kussakin tilanteessa. Työnantajan esittämällä uhkauksella oli pyritty saamaan toimihenkilöt hyväksymään olennaisesti heikompi oikeussuoja kuin mihin työehtosopimus ja lainsäädäntö hänet oikeuttaisivat. Ohjeet täyttivät tältä osin kollektiivisen painostustarkoituksen tunnusmerkistön.

Ohjeet ja päätökset täyttivät sekä työehtosopimuksen tahallisen rikkomisen että työtaistelutoimenpiteen tunnusmerkistön. Ohjeissa oli virheellistä tietoa työehtosopimuksesta ja niillä oli painostettu toimihenkilöitä. Työehtosopimuksen vastaisia ohjeita antamalla ja painostamalla toimihenkilöitä irtisanomisella pankki oli syyllistynyt kahteen eri rikkomukseen.

Pankkitoimihenkilöliiton mielestä pankki olisi ensisijaisesti tuomittava maksamaan hyvityssakkoa työtaistelutoimenpiteen johdosta ja toissijaisesti työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kansallis-Osake-Pankin johtokunta on päättänyt 22.10.1990 tehdyn esityksen mukaan henkilöstön määrällisen sopeutuksen periaatteista. Päätöstä on selostettu saman kuun 26 päivänä ilmestyneessä pankin sisäisessä tiedotuslehdessä Viikko-oravassa, jossa on julkaistu myös pankin pääjohtajan asiasta antama lausunto.

Periaatteita koskevan esityksen johdannossa on sanottu muun muassa, että 1.1.1991 voimaan tulevassa uudessa organisaatiossa tulee olla kunkin organisaatio-osan työmäärää ja ennakoitavissa olevan liiketoiminnan suuruutta vastaava henkilöstö. Kunkin organisaatio-osan vastaanottava toiminto on vastuussa henkilöstön sijoittamisesta. Esityksessä on todettu, että lopetettaville organisaatioosille määritellään vastaanottava toiminto.

Henkilöstön sopeuttamisessa on esitetty meneteltäväksi muun muassa siten, että toimihenkilön siirtotilanteessa hänelle tarjotaan yhtä tehtävää pankkikonsernissa. Mikäli toimihenkilö kieltäytyy hänelle tarjotusta tehtävästä, pankki tulee päättämään hänen työsuhteensa. Menettelyohjeista käy ilmi, että työsuhteen päättäminen on tarkoitus suorittaa irtisanomalla. Edelleen esityksessä on sanottu, että toimenhaltijan ottaessa siirtotilanteessa vastaan hänelle tarjotun toimen hänen palkkauksensa ja muut työsuhde-etunsa muutetaan kuuden kuukauden kuluessa vastaamaan uuden toimen luokitukseen tai voimassa olevaan työehtosopimukseen perustuvaa palkkausta ja etuja.

Esityksen mukaan päätökset tulisivat voimaan välittömästi ja niistä tiedotettaisiin henkilökunnalle ja julkisuuteen, kuten on tapahtunut.

Henkilöstön määrällisen sopeutuksen periaatteita on edellä selostetun esityksen mukaan tarkoitettu noudattaa organisaatiouudistuksessa. Päätöksen mukaiset menettelytavat koskevat siten organisaatiouudistuksen yhteydessä lakkautettavia tehtäviä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä pankin organisaation uudistamisen laajuudesta eikä siitä, mitkä pankin toiminnot tai toimipaikat mahdollisesti tullaan lakkauttamaan eikä sitä, missä niistä on tarkoitus suorittaa henkilökunnan vähentämistä.

Viikko-orava-lehdessä julkaistussa selostuksessa on mainittu, että lakkautettavat tehtävät ovat pääosin esimiesja asiantuntijatehtäviä. Todistajana kuulustellun pankin henkilöosaston osastopäällikön kertoman mukaan puheena olevat periaatteelliset menettelytapaohjeet liittyvät ensisijaisesti pääkonttorissa suoritettaviin organisaation muutoksiin, mutta sivukonttoreiden lakkauttamisessa meneteltäisiin aikaisempien menettelytapojen mukaisesti henkilökuntaa uusiin tehtäviin sijoitettaessa.

Kanteessa on esitetty, että ohjeita olisi noudatettu ainakin pankin Kaipolan konttorin lakkauttamisen yhteydessä toimitetussa tuntipalkkaisen, osa-aikatyötä tehneen pankkitoimihenkilön työsopimuksen irtisanomisessa ja että ohjeiden noudattaminen olisi johtanut hänen irtisanomiseensa.

Selvityksen mukaan yhteistoimintaneuvottelut Kaipolan konttorin lakkauttamisesta on pidetty 9.4.1990 ja 1.10.1990. Ennen viimeksi mainittua neuvottelua tuntipalkkaiselle toimihenkilölle on tarjottu synnytysloman sijaisuutta Joutsan konttorissa ja vakituisia toimia Nilsiän konttorissa ja pääkaupunkiseudulla. Työtarjoukset on uudistettu 1.10.1990 pidetyssä neuvottelussa. Ne on esitetty tuntipalkkaiselle toimihenkilölle uudestaan 15.10.1990 päivätyssä kirjeessä, jossa on sanottu, että ellei hän voisi määräajassa tarjouksia hyväksyä, hänen työsopimuksensa irtisanottaisiin. Määräaikaa on sen jälkeen pidennetty, mutta kun tuntipalkkainen toimihenkilö ei ole ilmoittanut suostuvansa ottamaan vastaan uusia tehtäviä, hänen työsopimuksensa on 12.11.1990 irtisanottu.

Kun kanteessa tarkoitetut menettelytapaohjeita koskevat päätökset on tehty vasta 22.10.1990, jota ennen tuntipalkkaiselle toimihenkilölle on ilmoitettu tarjolla olevista uusista työtehtävistä ja irtisanomisen mahdollisuudesta, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että puheena olevia menettelytapaohjeita olisi noudatettu hänen irtisanomiseensa. Asiassa ei ole liioin näytetty, että ohjeiden antamisen jälkeen puheena olevaa toimihenkilöä olisi painostettu työehtosopimuksessa kielletyllä tavalla.

Kansallis-Osake-Pankin pääluottamusmies on todistajana kuultaessa kertonut, että pankin pääkonttorissa on marraskuussa 1990 organisaatiouudistuksen yhteydessä ilmeisesti ainakin viidelle toimihenkilölle tarjottu uusia tehtäviä puheena olevien ohjeiden mukaisesti. Heistä osa on ottanut tehtävät vastaan ja osa on niistä kieltäytynyt. Pääluottamusmies ei kuitenkaan ole tarkemmin kertonut, miten näiden toimihenkilöiden, jotka eivät ole kuuluneet jäseninä Pankkitoimihenkilöliittoon, kohdalla on menetelty.

Pankkitoimihenkilöliitto on kanteessaan katsonut, että Kansallis-Osake-Pankin johtokunta päättäessään edellä mainittujen periaatteiden noudattamisesta on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Kun selvitystä ei ole esitetty siitä, millä tavoin menettelyohjeita olisi organisaatiouudistuksen yhteydessä noudatettu, kysymys ohjeiden työehtosopimuksen määräysten vastaisuudesta on ratkaistava ohjeiden sisällön perusteella. Ne on laadittu hyvin suppeaan muotoon. Kukin ohjeista on yleensä vain yhden lauseen mittainen. Sellaisina ohjeet jättävät mahdollisuuden käsittää ne monella tavalla varsinkin, kun ohjeissa eikä niiden johdannossa ole mitenkään selvitetty ohjeiden suhdetta työehtosopimuksen määräyksiin tai lainsäädäntöön. Tulkintaohjeena on pankin pääjohtaja lausunnossaan ilmoittanut, että kaikki ratkaisut tultaisiin tekemään noudattaen työmarkkinoiden pelisääntöjä.

Menettelytapaohjeiden mukaan tarjotusta työstä kieltäytymisen seurauksena on toimihenkilön irtisanominen. Tältä osin ohjeet koskevat sitä menettelyä, jota työnantajan on noudatettava työsopimuksia irtisanottaessa.

Pankkialan työehtosopimuksen 5 §:n mukaan työsopimuksen irtisanomisessa noudatetaan keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa sopimusta, jollei samassa pykälässä olevista määräyksistä muuta johdu. Keskusjärjestöjen sopimus irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta on rauennut jo ennen kuin voimassa olevasta pankkialan työehtosopimuksen määräyksestä on sovittu maaliskuussa 1990. Työehtosopimuksen 5 §:n määräys on puheena olevalta kohdin otettu voimassa olevaan sopimukseen asiasta sen enempää neuvottelematta aikaisemmasta työehtosopimuksesta. Epäselväksi on jäänyt, ovatko liitot tarkoittaneet, että rauennutta keskusjärjestösopimusta edelleen noudatettaisiin vai onko viittaus sen noudattamiseen vain epähuomiossa merkitty voimassa olevaan työehtosopimukseen.

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä, joka osoittaisi, että työehtosopimuksen irtisanomismenettelystä annettu laki olisi otettu osaksi työehtosopimusta. Sellaisena ei näet voida pitää työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n henkilöstön aseman vastaista kehittämistä koskevassa määräyksessä olevaa yleistä viittausta voimassa olevaan lainsäädäntöön. Määräys on sanamuotonsa mukaan vain sopijaosapuolia itseään sitova.

Työtuomioistuimen mielestä pankkialan työehtosopimuksessa ei ole sovittu sillä tavoin työsopimuksen irtisanomisessa noudatettavasta menettelystä, että puheena olevia ohjeita voitaisiin pitää työehtosopimuksen vastaisina siltä osin kuin ne koskevat irtisanomisessa noudatettavia menettelytapoja.

Menettelytapaohjeissa on sanottu, että siirtotilanteessa toimihenkilölle tarjotaan yhtä tehtävää pankkikonsernissa. Työehtosopimukseen liittyviin työsopimusten laatimisohjeisiin sisältyy ohjeet pankkialalla noudatettavista periaatteista toimihenkilöä uusiin tehtäviin siirrettäessä. Työehtosopimuksen 2 §:n 1. kohdassa on sovittu, että työsuhteen alussa on työnantajan ja toimihenkilön keskenään tehtävä työsopimus liittojen hyväksymän työsopimusmallin mukaan.

Asianosaisliitot ovat asian käsittelyssä olleet eri mieltä siitä, ovatko toimihenkilöä siirrettäessä noudatettavat periaatteet voimassa työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin vai eivät. Selvityksen mukaan vuoden 1975 työehtosopimusneuvotteluissa liitot ovat sopineet työsopimusmallin käyttöön ottamisesta ja samalla neuvotelleet myös niihin liittyvien soveltamisohjeiden laatimisesta.

Pankkialan Työnantajaliiton toimitusjohtajan todistajana antaman lausuman mukaan edellä tarkoitetut siirtoperiaatteet ovat työnantajaliiton pankeille antamia ohjeita, joita liiton jäsenten edellytetään noudattavan ilman, että ne olisivat työehtosopimuksen määräyksinä voimassa. Todistajana kuulustellun Pankkitoimihenkilöliiton osastopäällikön kertoman mukaan työnantajaliiton puolelta on neuvotteluvaiheessa korostettu, että kysymys olisi vain ohjeista, mutta lopulta on päädytty käyttämään siirtotilanteessa noudatettavista menettelytavoista periaatteiden nimitystä. Osastopäällikön käsityksen mukaan menettelytavat on tarkoitettu työnantajien noudatettaviksi osana työehtosopimusta.

Uusiin tehtäviin siirrettäessä noudatettavien periaatteiden mukaan siirrosta on neuvoteltava ja pyrittävä pääsemään yhteisymmärrykseen siirrettävän toimihenkilön kanssa. Tehtävien olennaisia muutoksia sisältävät siirrot on toteutettava ensisijassa niistä sopimalla. Periaateohjeissa on kiinnitetty huomiota toimihenkilön perehdyttämiseen ja uusien tehtävien edellyttämien valmiuksien lisäämiseen. Ohjeissa ei ole tarkemmin määritelty niitä tehtäviä, joihin siirtäminen voidaan suorittaa muutoin kuin toteamalla, että huomiota on kiinnitettävä toimihenkilön kykyyn, valmiuksiin ja halukkuuteen uuden tehtävän vastaanottamiseen sekä myös hänen nykyisen ja uuden tehtävän väliseen suhteeseen. Periaateohjeissa ei ole otettu kantaa tarjottavien tehtävien määrään.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty (Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 119), että sellaisia työehtosopimusten määräyksiä, joissa sovitaan joidenkin periaatteiden noudattamisesta, on pidettävä lähinnä suosituksiin rinnastettavina. Suosituksiin sisältyviin määräyksiin ei yleensä liity sen paremmin normikuin velvoitevaikutusta.

Työtuomioistuimen mielestä ei ainakaan kaikissa tapauksissa työehtosopimuksen määräysten luonteesta voida tehdä päätelmiä pelkästään niistä käytetyn nimityksen perusteella. Merkitystä on myös sillä, mitä periaatteiksi ilmoitetut määräykset sisältävät ja millaiseen muotoon ne on laadittu.

Pankkialan työehtosopimuksessa itsessään ei ole viittausta siirtoperiaatteiden noudattamiseen. Periaatteet on sijoitettu työsopimuksen täyttöohjeisiin. Työehtosopimuksen ehdoksi on edellä mainituin tavoin sovittu työehtosopimusmallin käyttäminen, mutta epäselväksi on jäänyt, missä laajuudessa työsopimuksen täyttöohjeet on tarkoitettu olemaan voimassa työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin. Työehtosopimuksen muista määräyksistä poiketen periaatteiden molemminpuolinen noudattaminen niiden mukaan edellyttää, että toimihenkilöillä on niistä tieto, minkä vuoksi periaatteet saatetaan toimihenkilöiden tiedoksi pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kanssa sovittavalla tavalla.

Siirtoperiaatteet on kirjoitettu pikemmin suosituksen tapaiseen kuin työsuhteen osapuolia velvoittavaan muotoon. Niissä on näet käytetty lähes kauttaaltaan sellaisia ilmaisuja kuin "otetaan huomioon", "kiinnitetään huomiota", "toteutetaan ensisijaisesti", "voidaan toteuttaa" ja muita samantapaisia sanontoja.

Toiseen työhön siirtämistä koskevissa periaatteissa, jotka liitot ovat yhteisesti hyväksyneet, voidaan osoittaa olevan sekä niiden normivaikutusta tukevia että suosituksenluonteisuuteen viittaavia piirteitä. Kun periaatteiden syntyvaiheista esitetty selvityskin on ristiriitaista, työtuomioistuimen mielestä asiassa on katsottava jääneen näyttämättä, että periaatteita olisi vastoin oikeuskirjallisuudessa esitettyä yleistä käsitystä sovittu noudatettaviksi työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin.

Kansallis-Osake-Pankin päättämissä menettelytapaohjeissa ei ole selvitetty, millä tavoin niiden mukaan toimihenkilölle siirtotilanteessa tarjottava tehtävä määrätään tai valitaan. Yhden tehtävän tarjoaminen voi tapahtua edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti, mutta KansallisOsake-Pankin menettelytapaohjeet jättävät uuden tehtävän valinta- ja tarjoustavan täysin avoimeksi.

Kun asiassa on jäänyt selvittämättä, että pankkialan työehtosopimuksessa olisi sovittu työsuhteen irtisanomisessa noudatettavasta menettelystä tai että toiseen työhön siirtämisessä noudatettavat periaatteet olisivat voimassa normivaikutuksin, työtuomioistuin katsoo, ettei Kansallis-Osake-Pankin menettelytapaohjeita näiltä osin voida katsoa työehtosopimuksen yksittäisten määräysten vastaisiksi.

Kansallis-Osake-Pankin menettelytapaohjeiden mukaan uusiin tehtäviin siirretyn toimihenkilön palkkaus ja muut työsuhteesta johtuvat edut muutetaan uusien tehtävien palkkauksen mukaisiksi kuuden kuukauden kuluttua.

Pankkialan työehtosopimuksen 25 §:n mukaan toimihenkilön palkkaryhmää ei saa alentaa, jollei hän sitä itse pyydä tai ellei kysymys ole sairauden tai tapaturman aiheuttamasta työkyvyn alenemisesta. Määräyksessä on vielä sovittu, ettei palkkaryhmityksen muuttuessa palkkaryhmän alentuminen oikeuta alentamaan toimihenkilön henkilökohtaista palkkaa.

Pankkialan Työnantajaliiton puolelta on esitetty, että työehtosopimuksen 25 §:n määräys ei koskisi tilanteita, joissa työnantajalla on oikeus taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella irtisanoa toimihenkilön työsopimus. Pankkitoimihenkilöliiton laatimassa ohjekirjasessa on tältä kohdin sanottu, että henkilökohtaisen palkan koskemattomuus syrjäytyy vain tilanteessa, jossa työnantajalla olisi asianmukainen irtisanomisperuste.

Kansallis-Osake-Pankin menettelytapaohjeissa ei ole sanottu, että niitä sovellettaisiin palkkauksen muutosten osalta vain silloin, kun pankilla on hyväksyttävä peruste asianomaisen toimihenkilön irtisanomiseen. Tällaisen edellytyksen asettamiseen viittaa se, että palkkauksen muuttaminen suoritettaisiin vasta kuuden kuukauden kuluttua siirrosta, mikä aika vastaa pisintä työehtosopimuksessa sovittua irtisanomisaikaa. Menettelytapaohjeissa käytetty sanamuoto on kuitenkin sellainen, että palkan muuttaminen ja myös sen alentaminen olisi mahdollista kaikissa tilanteissa, joissa organisaatiomuutoksen yhteydessä toimihenkilöitä siirretään uusiin tehtäviin. Näin ymmärrettynä menettelytapaohje on työehtosopimuksen 25 §:n vastainen.

Palkan muuttamista koskevat menettelytapaohjeet antaessaan Kansallis-Osake-Pankin olisi pitänyt varmistautua, että ne eivät ole työehtosopimuksen määräyksen vastaisia ja myös siitä, ettei niitä perustellusti voida sellaisina pitää. Kun edellä on selvitetty, että menettelytapaohjeet palkan muuttamista koskevilta osin ovat siinä määrin tulkinnanvaraisia, että ne täydellä syyllä voidaan ymmärtää työehtosopimuksen 25 §:n vastaisiksi, pankki on menetellyt ohjeet antaessaan vastoin työehtosopimusta.

Asiassa ei ole näytetty, että pankki olisi menettelytapaohjeiden tarkoittamissa yksittäistapauksissa toiminut vastoin työehtosopimuksen määräyksiä. Tähän nähden ja kun menettelytapaohjeet ovat sisällöltään tulkinnanvaraisia, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Kansallis-Osake-Pankki olisi työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Työtuomioistuin katsoo myös jääneen näyttämättä, että pankki ohjeet antaessaan olisi painostanut palveluksessaan olevia toimihenkilöitä työehtosopimuksessa kielletyllä tavalla.

Pankkialan Työnantajaliiton ei ole näytetty osallistuneen ohjeiden laatimiseen neuvoja tai ohjeita antamalla. Kun työnantajaliitto ei ole voinut vaikuttaa menettelytapaohjeiden antamiseen, työtuomioistuimen mielestä liiton ei voida katsoa näissä oloissa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kansallis-Osake-Pankki on menetellyt työehtosopimuksen 25 §:n vastaisesti päättäessään henkilöstön määrällisen sopeutuksen periaatteita koskevista menettelytapaohjeista palkan muuttamisen osalta.

Muilta osin kanne hylätään.

Pankkitoimihenkilöliitto saa asian laatuun nähden pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Peltola, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot.

Jäsen Sulkunen lausui:

Yhdyn tuomioon muutoin, mutta mielestäni Pankkitoimihenkilöliiton käsitystä siirtomenettelyssä noudatettavien periaatteiden sitovuudesta on pidettävä oikeampana. Käsityksen oikeellisuutta tukee se, että periaatteet on sijoitettu työsopimuksen täyttöohjeisiin. Työehtosopimuksen ehdoksi on edellä mainituin tavoin sovittu työsopimusmallin käyttäminen. Periaatteita koskevassa kohdassa on sanottu, että siirtoperiaatteiden molemminpuolinen noudattaminen edellyttää, että toimihenkilöillä on tieto työnantajan noudattamista periaatteista, minkä vuoksi periaatteet saatetaan toimihenkilöiden tiedoksi pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kanssa sovittavalla tavalla.

Uusiin tehtäviin siirrettäessä noudatettavien periaatteiden mukaan siirrosta on neuvoteltava ja pyrittävä pääsemään yhteisymmärrykseen siirrettävän toimihenkilön kanssa. Tehtävien olennaisia muutoksia sisältävät siirrot on toteutettava ensisijassa niistä sopimalla. Periaateohjeissa on kiinnitetty huomiota toimihenkilön perehdyttämiseen ja uusien tehtävien edellyttämien valmiuksien lisäämiseen. Ohjeissa ei ole tarkemmin määritelty niitä tehtäviä, joihin siirtäminen voidaan suorittaa muutoin kuin toteamalla, että huomiota on kiinnitettävä toimihenkilön kykyyn, valmiuksiin ja halukkuuteen uuden tehtävän vastaanottamiseen sekä myös hänen nykyisen ja uuden tehtävän väliseen suhteeseen. Periaateohjeissa ei ole otettu kantaa tarjottavien tehtävien määrään.

Kansallis-Osake-Pankin päättämissä menettelytapaohjeissa ei ole selvitetty, millä tavoin niiden mukaan toimihenkilölle siirtotilanteessa tarjottava tehtävä määrätään tai valitaan. Yhden tehtävän tarjoaminen voi tapahtua edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti, mutta KansallisOsake-Pankin menettelytapaohjeet jättävät uuden tehtävän valinta- ja tarjoustavan täysin avoimeksi. Ohje on laadittu niin ehdottomaksi, että se perustellusti voidaan katsoa työehtosopimuksen liitteeksi otettujen, uusien tehtävien siirtämisessä noudatettavien periaatteiden vastaiseksi.

Kansallis-Osake-Pankin menettelytapaohjeiden mukaan uusiin tehtäviin siirretyn toimihenkilön palkkaus ja muut työsuhteesta johtuvat edut muutetaan uusien tehtävien palkkauksen mukaisiksi kuuden kuukauden kuluttua.

Pankkialan työehtosopimuksen 25 §:n mukaan toimihenkilön palkkaryhmää ei saa alentaa, jollei hän sitä itse pyydä tai ellei kysymys ole sairauden tai tapaturman aiheuttamasta työkyvyn alenemisesta. Määräyksessä on vielä sovittu, ettei palkkaryhmityksen muuttuessa palkkaryhmän alentuminen oikeuta alentamaan toimihenkilön henkilökohtaista palkkaa.

Pankkialan Työnantajaliiton puolelta on esitetty, että työehtosopimuksen 25 §:n määräys ei koskisi tilanteita, joissa työnantajalla on oikeus taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella irtisanoa toimihenkilön työsopimus. Pankkitoimihenkilöliiton laatimassa ohjekirjasessa on tältä kohdin sanottu, että henkilökohtaisen palkan koskemattomuus syrjäytyy vain tilanteessa, jossa työnantajalla olisi asianmukainen irtisanomisperuste.

Kansallis-Osake-Pankin menettelytapaohjeissa ei ole sanottu, että niitä sovellettaisiin palkkauksen muutosten osalta vain silloin, kun pankilla on hyväksyttävä peruste asianomaisen toimihenkilön irtisanomiseen. Tällaisen edellytyksen asettamiseen viittaa se, että palkkauksen muuttaminen suoritettaisiin vasta kuuden kuukauden kuluttua siirrosta, mikä aika vastaa pisintä työehtosopimuksessa sovittua irtisanomisaikaa. Menettelytapaohjeissa käytetty sanamuoto on kuitenkin sellainen, että palkan muuttaminen ja myös sen alentaminen olisi mahdollista kaikissa tilanteissa, joissa organisaatiomuutoksen yhteydessä toimihenkilöitä siirretään uusiin tehtäviin. Näin ymmärrettynä menettelytapaohje on työehtosopimuksen 25 §:n vastainen.

Palkan muuttamista koskevat menettelytapaohjeet antaessaan Kansallis-Osake-Pankin olisi pitänyt varmistautua, että ne eivät ole työehtosopimuksen määräyksen vastaisia ja myös siitä, ettei niitä perustellusti voida sellaisina pitää. Menettelytapaohjeissa ei ole millään tavoin viitattu pankkia työnantajana sitovaan työehtosopimukseen eikä siihen, että ohjeita saadaan soveltaa vain, mikäli ne eivät ole ristiriidassa työehtosopimuksen määräysten kanssa. Kun edellä on selvitetty, että menettelytapaohjeet ovat siinä määrin tulkinnanvaraisia, että ne täydellä syyllä voidaan ymmärtää työehtosopimukseen sisältyvien toiseen tehtävään siirtämistä koskevien periaatteiden ja myös työehtosopimuksen 25 §:n vastaisiksi, pankki on menetellyt ohjeet antaessaan vastoin työehtosopimusta.

Asiassa ei ole näytetty, että pankki olisi menettelytapaohjeiden tarkoittamissa yksittäistapauksissa toiminut vastoin työehtosopimuksen määräyksiä. Tähän nähden ja kun menettelytapaohjeet ovat sisällöltään tulkinnanvaraisia, katson jääneen näyttämättä, että Kansallis-Osake-Pankki olisi työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Katson myös jääneen näyttämättä, että pankki ohjeet antaessaan olisi painostanut palveluksessaan olevia toimihenkilöitä työehtosopimuksessa kielletyllä tavalla.

Pankkialan Työnantajaliiton ei ole näytetty osallistuneen ohjeiden laatimiseen neuvoja tai ohjeita antamalla. Kun työnantajaliitto ei ole voinut vaikuttaa menettelytapaohjeiden antamiseen, liiton ei voida katsoa näissä oloissa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla vahvistan, että KansallisOsake-Pankki on menetellyt työehtosopimuksen edellä mainittujen määräysten vastaisesti päättäessään henkilöstön määrällisen sopeutuksen periaatteita koskevista menettelytapaohjeista varmistautumatta, että ohjeita ei sovelleta työehtosopimuksen määräysten vastaisesti.

Jäsen Rautiainen, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Palkan muuttamista koskevien ohjeiden osalta olen sitä mieltä, että pankkialan työehtosopimuksen 25 § sisältää toimihenkilön palkan alentamista koskevat periaatteet. Vastaavia säännöksiä on monissa muissakin työehtosopimuksissa. Ne eivät käsitykseni mukaan koske tilanteita, joissa työnantajalla on oikeus taloudellisten ja tuontannollisten syiden perusteella irtisanoa toimihenkilön työsopimus.

Pankkitoimihenkilöliiton laatimassa ohjekirjasessa on todettu, että henkilökohtaisen palkan koskemattomuus syrjäytyy tilanteessa, jossa työnantajalla olisi asianmukainen irtisanomisperuste. Tällaisen edellytyksen asettamiseen pankin antamien ohjeiden kohdassa 4 viittaa se, että palkkauksen muuttaminen suoritettaisiin vasta kuuden kuukauden kuluttua siirrosta, mikä aika vastaa pisintä työehtosopimuksessa sovittua irtisanomisaikaa. Pankin ohjeilla on katsottava tarkoitetun, että niitä sovellettaisiin palkkauksen muutosten osalta vain silloin, kun pankilla on hyväksyttävä peruste asianomaisen toimihenkilön irtisanomiseen.

Edellä esitetyn perusteella katson, että Kansallis-OsakePankki ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti päättäessään henkilöstön määrällisen sopeutuksen periaatteita koskevista, palkkauksen muuttamista tarkoittavista menettelytapaohjeista, hylkään kanteen kokonaisuudessaan ja jätän oikeudenkäyntikulut työnantajaliiton ja Kansallis-Osake-Pankin omaksi vahingoksi.