Labor court dismisses union claim that employer violated collective agreement by terminating employee for dishonest conduct.

Työntekijä oli palkanmaksun perusteena olevia työlistoja työnantajalle esittäessään toistuvasti menetellyt vilpillisesti. Tehdyiksi ilmoittamiensa, mutta tekemättä jätettyjen töiden palkka-arvot olivat olleet vähäisiä. Raudoitteiden jättäminen tekemättä oli kuitenkin aiheuttanut vahinkoa työnantajalle häriönä elementtien valmistuksessa. Menettelyä oli pidetty sellaisena tärkeänä syynä, joka oli oikeuttanut yhtiön purkamaan työntekijän työsopimuksen.

Työehtosopimuksen erimielisyyksiä ja niiden ratkaisemista koskevat määräykset eivät olleet luonteeltaan sellaisia työehtosopimuslaissa tarkoitettuja määräyksiä, joiden rikkomisesta voisi olla seuraamuksena hyvityssakkoon tuomitseminen.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Rajaville Oy Kaise

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten kesken 4.4.1990 allekirjoitetussa betoniteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 tehtyine muutoksineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimus allekirjoituspöytäkirjoineen 15.1.1990

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työsuhteen lakkaaminen

1. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen 24.4.1984 solmiman irtisanomissuojasopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan määräyksiä.

Työnantajan irtisanoessa työsopimuksen noudatetaan seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhde jatkunut

Irtisanomisaika

keskeytyksettä

enintään 5 vuotta

2 kuukautta

5 - 9 "

3 "

9 - 12 "

4 "

12 - 15 "

5 "

yli 15 "

6 "

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

28 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyksiä sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken.

2. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, jompikumpi osapuoli voi alistaa sen asianomaisten liittojen ratkaistavaksi. Tällöin on, elleivät liitot pidä sitä tarpeettomana, työpaikalla laadittava asiasta muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyksiä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistion allekirjoittavat molemmat osapuolet ja on siitä annettava kappale kummallekin allekirjoittajalle.

3. Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa, mitä STK:n ja SAK:n välillä tehdyssä yleissopimuksessa on määrätty. Erimielisyys, jota ei liittojen välisissä neuvotteluissa ole voitu selvittää, voidaan saattaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kun laissa on säädetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I Yleiset määräykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. yli viisi vuotta, mutta enintään kymmenen vuotta kolmen kuukauden pituista irtisanomisaikaa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä

8 §

Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

1. työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

S o v e l t a m i s o h j e Määräys vastaa IML 1 §:n ja 2 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan säännöksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomusperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

S o v e l t a m i s o h j e Määräys vastaa IML 19.1 §:n säännöstä.

17 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

S o v e l t a m i s o h j e Määräys vastaa IML 20 §:n säännöstä.

18 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

S o v e l t a m i s o h j e Määräys vastaa IML 21 §:n säännöstä.

19 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöönpantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, asia on saatettava työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

S o v e l t a m i s o h j e Määräys vastaa IML 22 §:n säännöstä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Luottamusmiehen tehtävät

Luottamusmiehen pääasiallisena tehtävänä on toimia ammattiosaston edustajana työehtosopimuksen soveltamista koskevissa asioissa.

Luottamusmies edustaa ammattiosastoa työlainsäädännön soveltamista koskevissa asioissa ja yleensä työnantajan ja työntekijän välisiin suhteisiin ja yrityksen kehittymiseen liittyvissä kysymyksissä. Luottamusmiehen tehtävänä on myös osaltaan toimia yrityksen ja henkilöstön välisen neuvottelu- ja yhteistoiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta, on luottamusmiehelle annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että elementtivaluri Tapio Korhonen oli työskennellyt Oulusta olevan Rajaville Oy Kaise -nimisen työnantajan palveluksessa yhtiön elementtitehtaalla Kajaanissa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa vuodesta 1981 alkaen. Pääasiallisesti Korhonen oli työskennellyt elementtien tekijänä, mutta vuonna 1989 hänet oli siirretty vasten tahtoaan raudoittamoon raudoittajaksi. Minkäänlaista pätevyyttä raudoittajan työhön Korhosella ei ollut ollut.

Työnantaja oli purkanut Korhosen työsopimuksen 7.9.1990 työsopimuslain 43 §:ään vedoten. Syyksi oli ilmoitettu, että Korhonen oli keväällä ja syksyllä 1990 hyötymistarkoituksessa yrittänyt palauttaa työnjohdolle tekemättömiä urakkalistoja tehtynä työnä. Korhonen oli ilmoittanut 19.9.1990 työnantajalle vastustavansa työsopimuksensa purkamista esittäen syyksi virheisiin kiireen ja inhimillisen erehdyksen. Tehtaalla käydyissä Korhosen työsopimuksen purkamista koskevissa neuvotteluissa työntekijäpuolelta oli pyydetty työnantajalta selvitystä niistä rikkomisista, jotka olivat olleet syynä Korhosen työsopimuksen purkamiseen. Luottamusmiessopimuksen vastaisesti työnantaja ei ollut suostunut antamaan tarkempaa selvitystä siitä, mikä oli ollut Korhosen työsopimuksen purkamisen syy.

Elementtitehtaalla noudatettu raudoittajien palkkauskäytäntö huomioon ottaen yhtiöllä ei ollut ollut perustetta purkaa tai edes irtisanoa Korhosen työsopimusta. Urakkalistat olivat olleet vaikeaselkoisia ja niissä oli ollut jatkuvasti virheitä, joita etenkin ammattitaidottomien raudoittajien oli ollut hyvin vaikea huomata. Lukuisten urakkalistojen seuraaminen kiireisen työn ohella oli ollut omiaan johtamaan siihen, että myös työntekijöillä oli syntynyt helposti palkkauksen määrään vaikuttavia virheitä. Korhonen ei ollut saanut riittävää opastusta ja koulutusta raudoittajan tehtäviin. Korhosen puutteellisesta ammattitaidosta huolimatta urakkalistojen virheellisyys oli katsottu vastoin aiempaa vakiintunutta käytäntöä tahalliseksi hyötymistarkoituksessa tehdyksi epärehellisyydeksi ja Korhosen työsopimus oli purettu ilman varoitusta.

Korhosen työsopimuksen purkamisesta aiheutuneesta erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti 20.9.1990, mutta asiassa ei ollut päästy yksimielisyyteen. Asian-osaisyhdistysten välillä asiasta oli neuvoteltu 12.10.1990, jolloin asia oli niinikään jäänyt erimieliseksi. Erimielisyysneuvotteluissa luottamusmiehelle ei ollut annettu luottamusmiessopimuksessa tarkoitettuja kaikkia tapauksen selvittämiseen vaikuttavia tietoja. Luottamusmiehelle ei ollut myöskään Korhosen työsopimusta purettaessa kerrottu purkamisperusteita.

Koska työnantaja oli päättänyt Korhosen työsuhteen noudattamatta irtisanomisaikaa, Korhosella oli oikeus irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n perusteella kolmen kuukauden irtisanomisajan palkkaan vuosilomakorvauksineen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rajaville Oy Kaisen tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen 28 §:n ja luottamusmiessopimuksen tieten rikkomisesta ja Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Rajaville Oy Kaise ovat lausuneet, että Korhosen työsuhde yhtiön Kajaanin tuotantolaitoksilla oli alkanut vuonna 1981. Korhonen oli aluksi työskennellyt elementtivalurina ja hänen työtehtäviinsä oli kuulunut elementtimuottien kasaaminen valmiista osista, elementtien raudoitustyö ja valu. Vuoden 1989 loppupuolella Korhonen oli siirtynyt raudoittamoon tekemään erilaisia valmisraudoitteita. Raudoittamon työtehtävät eivät olleet olleet Korhoselle uusia, koska hän oli joutunut toimiessaan elementtivalurina päivittäin tekemisiin raudoitteiden kanssa. Raudoittamon työssä oli Korhoselle ollut uutta ainoastaan raudoituskoneiden käyttö. Tarvittavan perehdyttämisen raudoituskoneiden käyttämiseen Korhoselle oli antanut raudoittamossa pitkään työskennellyt työntekijä.

Raudoittamossa tehtävät työt jaettiin siten, että työnjohtaja antoi päivittäin kullekin työntekijälle atk-listat, joista ilmeni suoraan tehtävät kappaleet. Atk-pohjainen työlista oli hyvin selvä ja helppolukuinen. Kun työntekijä oli tehnyt kaikki työlistaan merkityt työt, hän palautti työlistan ja tuntilapun raudoittamossa olevaan lokeroon. Atk-listaan työntekijän ei tarvinnut tehdä mitään merkintöjä.

Palautettujen työlistojen ja tuntilappujen perusteella työnjohtaja merkitsi omiin valmisteilmoituksiinsa palautettujen työlistojen mukaiset raudoitteet tehdyiksi ja teki urakkalaskelmat tilijaksoja varten. Työntekijän palkka maksettiin näiden tietojen perusteella. Työlistojen palautusvaiheessa työnjohtaja ei listakohtaisesti tarkastanut, että tehtyjen raudoitteiden määrä täsmäsi työlistan mukaisiin raudoitemääriin. Tämä johtui siitä, että työntekijän tuli palauttaa työlistat vasta sitten, kun kaikki työlistan mukaiset raudoitteet oli tehty. Mahdolliset puutteet havaittiin vasta elementtien valmistusvaiheessa 1 - 2 viikon viiveellä raudoittamotyön jälkeen.

Korhosta oli opastettu kaikissa raudoittamon töihin liittyvissä menettelytavoissa. Näin Korhonen oli ollut täysin tietoinen työlistojen palautuskäytännöstä ja työlistojen palautusajankohdasta.

Yhtiön tuotantolaitoksilla vuodesta 1988 lähtien käytössä olleen varoitusmenettelyn mukaan vuoden aikana eri syistäkin annettavat kaksi kirjallista varoitusta johtivat pääsääntöisesti työsuhteen päättämiseen. Kirjallisesta huomautuksesta ja kirjallisesta varoituksesta annettiin tieto luottamusmiehelle. Suullisten huomautusten ja varoitusten osalta ei tietoa luottamusmiehelle annettu automaattisesti.

Vuoden 1990 huhtikuussa raudoittamon työnjohtaja oli havainnut, että kaikkia Korhosen tekemäkseen ilmoittamia raudoitteita ei ollut tehty, vaikka Korhonen oli palauttanut työlistat. Korhosen menettelyn johdosta hänelle oli maksettu perusteettomasti liikaa palkkaa tehdyiksi ilmoitettujen, mutta tosiasiassa tekemättä jääneiden raudoitteiden osalta.

Korhosen virheellisen menettelyn johdosta työnjohtaja oli antanut hänelle suullisen huomautuksen. Työnjohtaja oli kerrannut Korhoselle työlistojen palauttamiseen liittyvän menettelyn.

Edelleen myöhemmin huhtikuussa sekä toukokuussa 1990 työnjohtaja oli havainnut, että Korhonen oli palauttanut työlistoja, joiden mukaisia raudoitteita hän ei ollut tehnyt. Näistäkin tekemättömistä raudoitteista Korhoselle oli maksettu perusteettomasti palkkaa. Työnjohtaja oli huomauttanut Korhoselle hänen virheellisestä menettelystään ja ilmoittanut, että sitä ei hyväksytty.

Työnjohtaja oli 4.6.1990 huomannut, että Korhonen oli toukokuun viimeiseltä palkkajaksolta palauttanut työlistoja, joiden mukaisia raudoitteita hän ei ollut tehnyt lainkaan ja listoja, joiden mukaisista raudoitteista hän oli tehnyt vain osan. Lisäksi Korhonen oli palauttanut työlistoja, joiden mukaan hän olisi tehnyt myös raudoitteet, jotka raudoittamossa työharjoittelua suorittanut henkilö oli tehnyt. Havaittuaan Korhosen menettelyn työnjohtaja oli antanut hänelle suullisen varoituksen, koska Korhoselle oli 25.9.1989 annettu kirjallinen huomautus ja 14.12.1989 kirjallinen varoitus. Yhtiön varoituskäytännön mukaan kirjallinen varoitus tässä vaiheessa olisi johtanut välittömästi Korhosen työsuhteen päättymiseen.

Yhtiön käytännön mukaisesti Korhoselle annetusta suullisesta varoituksesta ei ollut annettu työnantajan puolelta automaattisesti tietoa pääluottamusmiehelle. Pääluottamusmies oli kuitenkin saanut tiedon Korhosen saamasta varoituksesta, koska hän oli myöhemmin samana päivänä ottanut asian johdosta yhteyttä työnjohtajaan. Tuossa yhteydessä työnjohtaja oli kertonut luottamusmiehelle Korhosen virheellisestä menettelystä.

Kesäkuun alkupäivinä raudoittamon silloinen työnjohtaja oli havainnut, että Korhonen oli palauttanut vakiorautaurakan käsittäneen työlistan, vaikka tekemättä oli ollut noin puolet Korhosen työlistan mukaisesta määrästä. Työnjohtaja oli 13.6.1990 jälleen havainnut, että vaikka Korhonen oli palauttanut työlistan, oli urakkaan kuuluneista 1500 kappaleesta suoraa rautaa tehty vain 646 kappaletta ja 500 kulmasta vain 268 kappaletta. Työnjohtaja oli 14.6.1990 tavannut Korhosen ja ilmoittanut pitävänsä Korhosen menettelyä törkeänä, koska vajaus urakoissa oli ollut suuri. Eräs toinen työnjohtaja oli 4.9.1990 havainnut, että Korhoselta puuttui raudoitteita, jotka Korhonen oli ilmoittanut edelliseen tiliin tehdyiksi ja joista oli palkka jo maksettu.

Yhtiö oli 7.9.1990 purkanut Korhosen työsuhteen työsopimuslain 43 §:n perusteella, koska Korhonen oli annetuista ohjeista, huomautuksista ja varoituksesta huolimatta jatkanut menettelyään, joka oli aiheuttanut vahinkoa työnantajalle ja joka oli antanut perusteetonta etua Korhoselle.

Paikallisissa neuvotteluissa asia oli jäänyt erimieliseksi. Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Rakennustyöläisten Liiton väliset liittokohtaiset neuvottelut oli käyty 12.10.1990. Myös näissä neuvotteluissa asia oli jäänyt erimieliseksi.

Korhonen oli tahallaan annettujen ohjeiden ja käytännön vastaisesti hyötymistarkoituksessa palauttanut useasti raudoittamon työlistoja, vaikka jopa puolet tehdyksi väitetyistä raudoitteista oli tekemättä. Korhonen oli näin menettelyllään edustanut itselleen perusteetonta taloudellista etua ja samalla aiheuttanut yhtiölle taloudellista vahinkoa. Korhosen menettely ei ollut voinut johtua tietämättömyydestä eikä inhimillisestä erehdyksestä, koska hän oli jatkanut menettelyään annettujen huomautusten ja varoitusten jälkeenkin. Yhtiöllä oli ollut työsopimuslain 43 §:n edellyttämä tärkeä syy purkaa Korhosen työsuhde 7.9.1990, koska Korhosen useasti toistuneen epärehellisen menettelyn johdosta yhtiöltä ei enää kohtuuden mukaan oltu voitu vaatia Korhosen työsuhteen jatkamista.

Korhosen menettely huomioon ottaen työsuhteen palauttamiselle ei ollut edellytyksiä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Rajaville Oy Kaise ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tapio Korhonen on työskennellyt Rajaville Oy:n Kaisen palveluksessa vuodesta 1981 lähtien, aluksi elementtivalurina vuoden 1989 loppupuolelle saakka ja sen jälkeen raudoittajana. Rajaville Oy Kaise on työsopimuslain 43 §:n nojalla purkanut Korhosen työsopimuksen 7.9.1990. Korhonen on työnantajan mukaan menetellyt epärehellisesti jättäessään työnantajalle palkanmaksun perusteena olevia työlistoja, vaikka hän ei ole tehnyt kyseisten listojen tarkoittamia töitä.

Elementtitehtaan raudoittamossa on ollut käytössä osaurakkapalkkaus, jossa palkan muuttuva osa määräytyy tehtyjen kappaleiden lukumäärän mukaan. Raudoittamon työnjohtaja antaa raudoittajille elementtipiirustukset ja niihin liittyvät työlistat, joiden mukaan työt tehdään. Raudoittajat palauttavat työlistat sellaisenaan työn valmistuttua. Työlistan oheen liitetään tunti-ilmoitus, josta käy ilmi minkä verran urakkatyötä on tehty. Työntekijän ei tarvitse tehdä merkintöjä työlistaan, mikäli työ on tullut loppuun suoritetuksi ja mikäli työlistalla ei ole ollut virheitä.

Työtuomioistuimelle esitetystä todistelusta käy selville, että työlistoissa on saattanut olla virheitä, joiden havaitseminen edellytti listan vertaamista sen mukana seuraavaan elementtipiirustukseen. Todistajana kuullun raudoittajan kertoman mukaan tällaiset virheet olivat yleisiä, samoin kuin se, että käsin tehdyt muutokset työlistoilla saattoivat jäädä huomioimatta urakkapalkkaa laskettaessa. Näistä virheistä saattoi aiheutua useiden kymmenien markkojen suuruisia eroja todellisen ja maksetun urakkapalkan välillä.

Edelleen todistelussa on tullut esille, että raudoittajat saattoivat tehdä eri työlistojen mukaisia töitä samanaikaisesti ja tällöin oli olemassa vaara, että jokin työ oli epähuomiossa jäänyt kesken. Niinikään on tuotu esille, että elementtivalurit saattoivat käyttää kyseiseen elementtiin tarvittavien raudoitteiden puuttuessa saatavilla olevia muihin elementteihin tarkoitettuja raudoitteita, mikä puolestaan aiheutti sen, että raudoitteita jouduttiin teettämään myöhemmin uudelleen.

Asian käsittelyn yhteydessä ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä, joka osoittaisi, että Korhosen työsopimuksen purkamiseen johtaneissa tapauksissa työlistoissa olisi ollut virheellisyyksiä. Ainakaan silloin, kun kysymys on ollut vakioraudoitteista, myöskään raudoitteiden käyttäminen muihin kuin niihin tarkoitettuihin elementteihin ei ole voinut vaikuttaa asiaan. Harjoittelijoiden työskentely raudoittamossa on sensijaan voinut aiheuttaa tahattomia sekaannuksia harjoittelijoiden ja vakinaisten raudoittajien tekemien töiden suhteen. Toisaalta Korhonen on todistajana kuullun työnjohtajan kertoman mukaan myöntänyt virheellisen menettelynsä ja suostunut liikaa maksetun palkan vähentämiseen. Selvitys kokonaisuudessaan osoittaa, että Korhonen on palkanmaksun perusteena olevia työlistoja työnantajalle tehtyinä töinä esittäessään toistuvasti menetellyt vilpillisesti.

Tehdyiksi ilmoitettujen, mutta tekemättä jätettyjen töiden palkka-arvo on ollut varsin vähäinen. Raudoitteiden jättäminen tekemättä on kuitenkin aiheuttanut huomattavampaa vahinkoa työnantajalle häiriöinä tuotantopuolella elementtien valmistumisen viivästyessä sopivien raudoitteiden puuttuessa.

Yhtiössä noudatetusta varoituskäytännöstä esitetyn selvityksen mukaan työsuhteen päättäminen on edellyttänyt joko kahden tai kolmen kirjallisen varoituksen antamista. Korhonen on saanut kirjallisen huomautuksen 24.9.1989 ja varoituksen 14.12.1989, kummallakin kerralla luvattomasta poissaolosta. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole tullut esille, että yhtiössä olisi aikaisemmin sattunut vastaavia väärinkäytöksiä ja että niiden suhteen olisi muodostunut vakiintunutta menettelykäytäntöä.

Kun Korhonen on jatkanut edellä todettua vilpillistä menettelyään useammasta huomautuksesta huolimatta, työtuomioistuin katsoo, että vaikka Korhosen työsuhde on ollut pitkäaikainen ja hänen väärin ilmoittamansa työn palkkaarvo on ollut vähäinen, hänen menettelyään on pidettävä sellaisena tärkeänä syynä, joka on oikeuttanut yhtiön irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen perusteella purkamaan Korhosen työsopimuksen. Korhosella ei siten ole oikeutta vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan eikä korvaukseen työsopimuksen sopimuksen vastaisesta päättämisestä. Näin myöskään työsuhteen palauttaminen ei voi tulla kysymykseen.

Luottamusmiessopimuksen mukaan, jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä työntekijän palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta, on luottamusmiehelle annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot. Korhosen menettely on todistajana kuullun työnjohtajan kertoman mukaan ollut ensimmäisen kerran esillä luottamusmiehen kanssa keskusteltaessa kesäkuussa Korhosen edellä kerrotun menettelyn tultua ilmi. Syyskuun 20. päivänä 1990 päivättyyn erimielisyysmuistioon sisältyvästä työntekijöiden kannasta käy selville, että työntekijäpuolella on ollut yksityiskohtaiset tiedot työsuhteen purkamiseen välittömästi johtaneesta tapauksesta. Vaikka työnantaja on kieltäytynyt antamasta kirjallisia selvityksiä Korhosen menettelystä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että luottamusmiehelle olisi jäänyt antamatta tapauksen selvittämiseen vaikuttavia tietoja.

Mitä tulee kanteessa esitettyyn hyvityssakkovaatimukseen siltä osin kuin se on perustettu työehtosopimuksen erimielisyyksiä ja niiden ratkaisemista koskeviin määräyksiin, niin työtuomioistuin katsoo, että kysymyksessä ei ole työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettu työsopimuksessa taikka työsuhteessa muuten noudatettava ehto, jonka rikkomisesta voisi olla seuraamuksena hyvityssakkoon tuomitseminen.

Edellä olevaan nähden on jäänyt näyttämättä, että Rajaville Oy Kaise olisi rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Näyttämättä on niinikään jäänyt, että Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Työnantajain Yleinen Ryhmä saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Uski, Sariola, Kuivanen ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.