Labor court fines union for strike and employer for violating collective agreement layoff rules.

Yhtiön olisi kaksi työntekijää lomauttaessaan perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen vuorojärjestystä koskevia määräyksiä. Työnantajaliitto oli tukenut yhtiön menettelyä. Yhtiö tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon vastalauseena työnantajan päätökselle lomauttaa työntekijöitä. Lisäksi työntekijät olivat kieltäytyneet yhteistoiminnasta työnantajan kanssa pyrkien painostamaan työnantajaa peruuttamaan lomautukset. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vuorojärjestystä koskevaan määräykseen. Työtaistelut toimeenpannessaan ammattiosasto oli rikkonut työrauhavelvollisuuttaan, minkä johdosta ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantajat Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Vastaajat Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL r.y. Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Nokia Renkaat Oy Kuultava Nokian Kumityöväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 12.2.1990 allekirjoitetussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen välillä solmittuja alla mainittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 sekä 16.1.1989 tehtyine muutoksineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

34 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Turvautuminen työnseisaukseen (lakkoon tai työsulkuun) tai muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi riitakysymyksen yhteydessä on kielletty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

23 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijöistä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN KANNE

Kanteen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL:ää vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Nokia Renkaat Oy:n Nokian tuotantolaitoksella oli vuonna 1991 käyty sekä paikallisia että liittojen välisiä neuvotteluja työntekijöiden lomautuksista. Työntekijöiden vastustaessa työnantajan suunnitelmia ja toimenpiteitä ei näissä neuvotteluissa ollut kaikilta osin päästy yksimielisyyteen.

Tuotantolaitoksella käydyn erään paikallisen neuvottelun jälkeen tehtaalla oli levitetty ammattiosaston 7.2.1991 päivättyä tiedotetta, jossa ammattiosaston jäseniä oli kehotettu ryhtymään työtaisteluun maanantaina 11.2.1991 kello 14. Tuolloin uhkaamassa ollut lakko oli peruuntunut liittojen sovittua sitä ennen neuvottelujen ajankohdasta. Liittoneuvottelu oli käyty 13.2.1991 Nokialla. Kun liittoneuvottelussa edellytetyt paikalliset selvitykset eivät olleet johtaneet työntekijäpuolta tyydyttäviin tuloksiin, lakko oli alkanut maanantaina 18.2.1991 kello 22 ja päättynyt 20.2.1991 kello 22. Siihen oli osallistunut noin 620 työntekijää, joiden joukossa oli ollut työvuorojensa mukaisesti ammattiosaston asettamat luottamusmiehet.

Huomioon ottaen ammattiosaston vaatimukset, tiedotteet ja luottamusmiesten osallistuminen lakkoon oli ammattiosasto rikkonut työrauhavelvoitettaan. Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vuorojärjestystä koskevaan 23 §:ään. Hyvityssakon määrää korottavana tekijänä tuli ottaa huomioon ammattiosaston piittaamaton suhtautuminen työrauhaan. Se oli ilmennyt suoranaisina kehotuksina työtaisteluun. Niin ikään piittaamatonta suhtautumista osoitti lakon aloittaminen käydyistä liittoneuvotteluista huolimatta. Mikäli työtaistelutoimenpiteet edelleen jatkuisivat, Työnantajain Yleinen Ryhmä on pyytänyt, että niiden laillisuus tutkittaisiin tämän jutun yhteydessä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Nokian Kumityöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄENLIITTO KNL:N VASTINE

Vastineen perustelut

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on myöntänyt, että Nokia Renkaat Oy:n Nokian tuotantolaitoksella oli ollut työtaistelu, joka oli kohdistunut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vuorojärjestystä koskevaan 23 §:ään. Ammattiosaston tiedotteessa lokakuulta 1990 mainittua ylityökieltoa ei ollut koskaan muodollisesti purettu, mutta ilmoitusta oli muuten kohdannut vanhentuminen. Työpaikalla ei ollut ollut ylityön tarvetta, joten ongelma ei ollut tullut ajankohtaiseksi. Tämä ilmeni jo siitä, ettei siihen ollut viitattu alkuperäisessä kanteessa. Yhtiön työntekijöiden ilmoitus kieltäytyä eräistä yhteistoiminnan muodoista työnantajan kanssa oli ollut vain mielenosoitustoimenpide. Kysymyksessä ei ollut ollut työtaistelutoimenpide, koska mainitut yhteistoimintamuodot eivät kuuluneet työvelvoitteen piiriin.

Lisäksi lähetysvarastolla oli ollut lakko. Työnantajan suorittamien jalkautusten vuoksi työnseisaus oli laajentunut käsittämään koko rengastehtaan. Lakon syynä oli lähinnä ollut työnantajan uhkaus heikentää kymmeniä vuosia jatkunutta käytäntöä, jonka mukaan työntekijöille tilapäisten siirtojen ajalta maksettiin palkka urakan keskituntiansion mukaan työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdassa mainitun 90 prosentin asemesta. Lähetysvarastolla oli kyllä neuvoteltu myös erinäisistä järjestelyistä ja erimielisyyshaarukka niiden osalta oli vastannut noin viittä markkaa päiväpalkassa eikä se ollut ollut varsinaisesti aiheena lakkoon. Sen sijaan työntekijät olivat katsoneet siirtokäytännön muodostuneen sopimuksen veroiseksi vakiintuneeksi työsuhteen ehdoksi, joten työnantajan menettely oli muodostanut työsopimusrikkomuksen.

Koska lähetysvaraston lakossa oli ollut kysymys aivan eri asiasta kuin alkuperäisessä työrauhakanteessa ja ylityökielto oli aikoinaan toimeenpantu eri lomautusten johdosta, eikä niitä koskevia vaatimuksia ollut pantu vireille haasteella työtuomioistuimesta annetun lain 15 §:stä säädetyllä tavalla, tuli työnantajaliiton vaatimukset tältä osin kiellettyinä kanteen muutoksina jättää tutkimatta. Jos taas kieltäytymistä eräistä yhteistyömuodoista tekomuodoltaan pidettäisiin työtaistelutoimenpiteenä, se kohdistuisi työnantajaliiton ilmoituksen mukaan rationalisointisopimukseen ollen siis myös eri työtaistelua kuin kanteessa mainittu, joten vaatimukset tälläkin perusteella pitäisi jättää tutkimatta.

Nokia Renkaat Oy oli 15.1.1991 antanut yhteistoimintalain 7 a §:ssä tarkoitetun neuvotteluesityksen kuuden työntekijän lomauttamisesta toistaiseksi. Näistä viiden työntekijän työsuhteet olivat kestäneet 17-33 vuotta. Yhteistoimintaneuvottelut oli käyty 22.1. ja 31.1.1991, jolloin työnantaja oli peruuttanut kaksi lomautusta. Työnantaja oli 12.2.1991 antanut vielä uuden neuvotteluesityksen yhden siivoojan irtisanomisesta.

Lomautuksista ja irtisanomisesta oli käyty liittojen välinen neuvottelu 13.2.1991 Nokialla. Neuvottelussa oli käynyt ilmi, että kolme sairauslomalla olevaa työntekijää ei ollut vielä saanut lomautusilmoitusta ja työnantaja oli ilmoittanut, ettei lomautusilmoituksia tultaisi antamaan sairauslomien kestäessä. Muilta osin neuvottelussa oli jääty erimielisiksi, minkä jälkeen työnantaja oli lomauttanut kaksi työntekijää. Kolmannen lomautuksen tuli alkaa ilmoituksen mukaan 5.3.1991.

Yhtiöön oli otettu viimeksi uusia työntekijöitä heinä-lokakuussa 1990 yhteensä 31 henkilöä, joista valtaosa oli yhä työsuhteessa yhtiöön. Lomauttaessaan 25 vuotta työsuhteessa olleen Olavi Ikosen ja yhteensä 17 vuotta työsuhteessa olleen Hilkka Huhtalan työnantaja oli rikkonut tietensä irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Työehtosopimuksen rikkominen oli myös sellainen työehtosopimuslain 10 §:ssä tarkoitettu toisen osapuolen työtaisteluun antama aihe, jonka vuoksi hyvityssakko voitiin jättää tuomitsematta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on vaatinut ylityökiellon, lähetysvaraston lakon ja eräistä yhteistyömuodoista kieltäytymisen osalta kanteen jättämistä tutkimatta, sekä muilta osin kanteen hylkäämistä.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITTO KNL:N KANNE

Kanteen perustelut

Työnantaja ei ollut vedonnut siihen, että yhtiöön kesällä ja syksyllä 1990 palkattujen joukossa olisi ollut irtisanomissuojasopimuksen 23 §:ssä tarkoitettuja yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia tai saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Työnantaja ei myöskään ollut ilmoittanut, että olisi kiinnitetty huomiota työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrään. Työnantaja oli arvioinut, että lomautukset tulisivat kestämään 90 päivää.

Yhtiöön oli kesällä ja syksyllä 1990 palkattu yli 30 uutta työntekijää eri työtehtäviin. Työntekijöiden työtehtävänä oli muun ohella ollut kevyen renkaan kaapelin liuskauskoneella työskentely, yksivaihekokoonpano, VMI-testikoneen käyttö, esivulkanoitujen pintojen karhennus, vyön tekeminen ja yhdistäminen, aihioiden lajittelu, vuorottajana toimiminen ja kumin punnitus. Heinäkuussa 1990 palkattujen työntekijöiden joukossa oli ollut muun muassa sekoitusosastolle otettu työntekijä. Kaikki uusien työntekijöiden tekemät työtehtävät olivat olleet sellaisia, joihin sekä Ikosen että Huhtalan olisi voinut siirtää.

Yhtiö oli yli 600 työntekijän työpaikka. Työnantaja oli lomauttanut kaksi pitkään työsuhteessa ollutta työntekijää Ikosen ja Huhtalan. Työnantaja ei ollut selvittänyt, kuinka työsopimuslain 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla työ olisi vähentynyt tilapäisesti tai millä tavalla työn vähyyden kestoksi oli arvioitu juuri 90 päivää. Olosuhteista oli pääteltävissä, ettei käsillä ollutkaan työn vähyys, vaan että lomautusuhan alaisista työntekijöistä yritettiin päästä eroon pysyvästi heidän henkilöstään johtuvista syistä.

Kun työnantaja ei ollut vedonnut ammattitaitoisen työvoiman tarpeeseen tai edes väittänyt kiinnittäneensä huomiota esimerkiksi työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrään, oli ilmeistä, että työnantaja lomauttaessaan Ikosen ja Huhtalan edellä esimerkkeinä mainittujen viimeaikoina palkattujen työntekijöiden asemesta oli rikkonut tietensä irtisanomissuojasopimuksen 23 §:ää. Yhtiön olisi ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa sanottua työehtosopimusmääräystä viimeistään liittoneuvotteluvaiheessa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on vaatinut Nokia Renkaat Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n perusteella hyvityssakkoon irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:n tietensä rikkomisesta, sekä Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettujen velvoitteidensa laiminlyömisestä.

TYÖNANTAJAIN YLEISEN RYHMÄN JA NOKIA RENKAAT OY:N VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Nokia Renkaat Oy ovat lausuneet, että Ikosen ja Huhtalan lomautusten syynä oli ollut renkaiden voimakas ja äkillinen niin kotimaisen kuin ulkomaisenkin kysynnän heikentyminen. Kevyiden henkilöauton renkaiden osalta yhtiön Nokian tuotantolaitoksen valmistuskapasiteetti oli noin 8 500 kappaletta vuorokaudessa tämänhetkisen tuotantotarpeen ollessa vain 6 000 rengasta vuorokaudessa. Kysynnän lasku oli merkinnyt kevyiden renkaiden osalta vajaan kolmanneksen pudotusta tuotannon määrässä. Raskaiden renkaiden kohdalla lasku ei ollut ollut vielä yhtä jyrkkä päivävalmistuksen pudottua 46 tonnista 35 tonniin. Ennusteet viittasivat kuitenkin entistä voimakkaampaan kysynnän supistumiseen.

Huhtala oli syntynyt vuonna 1938 ja tullut Oy Nokia Ab:n palvelukseen 8.10.1976 jalkinetehtaalle päällisten tarkastajaksi. Joulukuussa 1977 hän oli siirtynyt rengastehtaalle raskaan renkaan kaapelinvalmistukseen, jossa työssä hän ajanjaksoa 1.10.1981-2.1.1983 lukuun ottamatta oli ollut 5.11.1990 saakka. Edellä mainitun runsaan vuoden ajan Huhtala oli työskennellyt tuotantojätteiden käsittelijänä. Vuoden 1990 marraskuun alkupuolelta lähtien Huhtala oli tehnyt sekalaisia töitä lomautuksensa alkamiseen 4.3.1991 saakka. Huhtala oli naimisissa eikä hänellä ollut huollettavia.

Yhtiö ei ollut Ikosen ja Huhtalan lomauttaessaan rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n vuorojärjestystä.

Yhtiöön oli heinäkuussa 1990 palkattu 9 ja elokuussa 1990 14 uutta työntekijää. Näistä yhteensä 23 työntekijästä oli yhtiön palveluksessa Ikosen ja Huhtalan lomautuksen tullessa ajankohtaiseksi ollut enää 14 työntekijää.

Liittoneuvotteluissa 13.2.1991 esillä ollutta työtä aihionmaalauskoneella oli tarjottavissa aikaisintaan vuoden 1991 huhtikuussa, mahdollisesti vasta kesälomien jälkeen. Työ oli fyysisesti vaativaa, koska työvuoron aikana joutui nostamaan 1 200 - 1 500 kappaletta keskimäärin kahdeksan kilon painoista rengasaihiota suurimpien aihioiden painaessa jopa 14 kiloa. Työtä ei siten ollut voitu ajatella Huhtalalle suoritettavaksi. Myös Ikonen oli ennen lomautustaan todennut työnjohtajalle työskentelyn maalikoneella raskaaksi ja epäillyt selviämistään sen parissa.

Yhtiö ei olisi helposti voinut työllistää Ikosta ja Huhtalaa. Nykyisessä tilanteessa ja jo pitkään sitä ennen oli jokaisen uuden vakinaisen työpaikan perustaminen vakaan harkinnan tulosta. Samanaikaisesti teknisen kehityksen myötä vanhoja töitä jäi pois tai niitä yhdisteltiin suoritettaviksi muiden töiden ohella. Ammattitaitovaatimusten kasvaessa vapautuvan kouluttamattoman työvoiman sijoittaminen kävi entistä vaikeammaksi. Kuitenkin yhtiö oli tehnyt kaikkensa asian hoitamiseksi kiinnittäen erityistä huomiota irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n vuorojärjestysmääräykseen. Työn järjestäminen lomautuskeskusteluissa esillä olleille kahdelle lomautetuksi aiotulle työntekijälle osoitti yhtiön halukkuutta asioiden sopimuksen mukaiseen hoitamiseen. Myös yhden siivoojan irtisanomisuhka oli peruuntunut, kun hänelle oli järjestynyt työtä tehtaan varastossa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Nokia Renkaat Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KUMI- JA NAHKATYÖVÄEN LIITTO KNL:N VASTASELITYS

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL on vielä lausunut, että Ikonen oli joutunut yllättäen sairauslomalle toisaalta tapaturman johdosta ja toisaalta siksi, että hänen kolme lähiomaistaan oli kuollut yhden kuukauden sisällä. Sairauslomat eivät lainkaan olleet johtuneet selän kivulloisuudesta. Lisäksi Ikonen oli tehnyt työnantajalle työmenetelmän parannusehdotuksen, joka olisi säästänyt vaadittavaa fyysistä voimaa. Vaikka Ikosella työssään SK 9:n purkauskoneella ei ilmennyt ongelmia, hänen tilalleen oli siirretty vähemmän aikaa työsuhteessa ollut työntekijä ja Ikonen oli siirretty muihin tehtäviin.

Huhtala oli ollut Oy Nokia Ab:n jalkinetehtaan puolella saappaan kokoajana vuosina 1956 - 1959. Työskennellessään raskaan renkaan kaapelinvalmistuksessa hän oli silloin tällöin joutunut tekemään myös työtä koordinleikkauspöydissä, mihin tehtäviin lomautuksen jälkeen oli jäänyt lyhyemmän aikaa työsuhteessa olleita työntekijöitä. Huhtalan siirto pois Apex-kaapelikoneelta oli tapahtunut koneen automatiikkaa kehitettäessä, jolloin kone oli jäänyt yhden työntekijän hoidettavaksi. Huhtala oli siirretty muihin tehtäviin.

Irtisanomissuojasopimuksen 23 §:n tulkinnassa oli työsuhteen pituus saanut sopimusmääräyksen sanamuotoa suuremman painoarvon, koska se oli objektiivisesti todettavissa. Tämä tulkinta oli myös johdettavissa työsopimussuhteeseen kuuluvasta huolenpitovelvollisuudesta. Erityisen suuri merkitys työsuhteen kestolla oli sellaisilla aloilla, joilla ei ollut yleistä ammattikoulutusta, vaan kukin työ opittiin työpaikalla harjaantumisen kautta. Se ilmeni työtuomioistuimen tuomiosta n:o 91/1988.

Yleensä työt kumiteollisuudessa opittiin muutamassa päivässä tai 1-4 viikossa.

Irtisanomissopimuksen 23 §:n mukaan tuli kiinnittää huomiota myös työntekijän huoltovelvollisuuden määrään. Työnantajapuoli ei ollut lainkaan vedonnut työsuhteeseen jääneiden mahdolliseen suurempaan huoltovelvollisuuteen. Ydinkysymykseksi muodostui siten se, olivatko Ikosta ja Huhtalaa vähemmän aikaa työsuhteessa olleet työntekijät sopimusmääräyksen tarkoittaman yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Tulkinnan taustalla vaikutti työsopimuslain 37 a §:n mukainen velvollisuus tarjota muuta työtä.

Vastineessa mainittuja kahta sähkötyöntekijää, oppisopimussuhteessa olevaa putkiasentajaa ja määräaikaisessa työsuhteessa olevia kahta työntekijää ei tarvinnut huomioida vuorojärjestystä harkittaessa.

Renkaan kokoonpanossa työskentelevät kuusi työntekijää olivat tulleet työhön yhtiön ulkopuolelta ja oppineet tehtävänsä 1-4 viikossa. Työt olivat ripeätahtisia ja varsinkin raskaan renkaan kokoonpanossa fyysisestikin vaativia. Niissä työskenteli myös naisia, joista yksi oli raskaana, mikä ei estänyt työntekoa ainakaan tässä vaiheessa. Kärrärin tehtäviä ei ollut tarjottu Ikoselle tai Huhtalalle, mitä ei voitu perustella ainakaan ammattitaitovaatimuksella, koska uudet työntekijät oli otettu yhtiön ulkopuolelta.

Esivulkanoitujen pintojen karhennus oli yleisesti raskaana pidetty työ, joka kuitenkin oli mainettaan kevyempää. Tätä tehtävää ei ollut tarjottu kummallekaan lomautetulle. Eräs työntekijä teki kevyttä valvontatyötä renkaan pyöreyttä mittaavalla VMI-automaattikoneella. Hänen oman arvionsa mukaan työn oppi kahdeksassa tunnissa. Ottaen huomioon mahdolliset häiriötilanteet kahta viikkoa oli pidettävä todellisempana oppimisaikana. Työtehtävä olisi ollut sopiva kummallekin lomautetulle. Liuskauskonetyötä tehneen työntekijän työsuhde oli päättynyt 22.2.1991. Liuskaustyötä oli hoidettu muiden osaston työntekijöiden toimesta ainostaan siksi, ettei työhön ollut saatu suostumaan uutta työntekijää, vaikka tällaista oli kyselty viimeistelyosastolta. Työ oli yksitoikkoista, mutta samankaltaista kuin Huhtalan viimeksi Apex-koneella tekemä.

Satunnainenkin otos riitti osoittamaan sen, että lomautuksen yhteydessä työpaikalle oli jäänyt runsaasti työntekijöitä, joita ei ollut voitu pitää irtisanomissuojasopimuksen 23 §:ssä tarkoitettuina ammattityöntekijöinä verrattaessa heitä lomautettuihin Ikoseen ja Huhtalaan.

Vuorojärjestyksen noudattaminen saattoi edellyttää työnantajalta myös sisäisten siirtojen toteuttamista siten, että pitkään työsuhteissa olleille työntekijöille järjestettiin heille ammattitaidon ja terveydentilan kannalta sopivaa työtä. Erityisen helppoa tämä oli näin suurella työpaikalla.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Nokian Kumityöväen ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL:n esittämään vastineeseen työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevassa asiassa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työnantajain Yleisen Ryhmän kanne

Työnantajain Yleisen Ryhmän 19.2.1991 työtuomioistuimeen toimitetussa haastehakemuksessa on vaadittu Nokian Kumityöväen ammattiosaston tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Kanteen mukaan ammattiosasto on painostaakseen työnantajaa peruuttamaan 5.3.1991 alkavaksi ilmoitetut lomautukset toimeenpannut lakon, joka on alkanut 18.2.1991. Haastehakemuksessa on työtaistelutoimenpiteiden jatkumisen varalta pyydetty, että myös niiden laillisuus tutkitaan jutun yhteydessä ja ne otetaan huomioon tuomittavissa hyvityssakoissa.

Jutun esivalmistelussa Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Nokian Kumityöväen ammattiosaston tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta myös sen vuoksi, että ammattiosasto oli 8.10.1990 jakamassaan tiedotteessa marraskuussa 1990 alkaneeksi ilmoitettujen lomautusten vastustamiseksi päättänyt 8.10.1990 aloittaa toistaiseksi voimassa olevan ylityökiellon, jota ei ollut peruutettu. Lisäksi työntekijät ovat painostaakseen työnantajaa lähetysvarastoa koskevissa palkkausneuvotteluissa toimeenpanneet lakon, joka on alkanut 21.3.1991. Edelleen työntekijät ovat vastalauseena yhtiössä harjoitetulle henkilöstöpolitiikalle ja lomautuksille ilmoittaneet 11.3.1991 lukien kieltäytyvänsä osallistumasta laatupalavereihin, kunnossapitopalavereihin, aloitetoimintaan ja muuhun vastaavaan yhteistoimintaan.

Edellä todettu ylityökielto on ollut vastalause työnantajan ilmoitukselle lomauttaa 140 raskaan renkaan ja alkuvalmistuksen työntekijää menekkivaikeuksien vuoksi. Lomautukset on toteutettu siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon ja lomautuksen kesto on ollut 30 työpäivää. Ylityökielto on julistettu olemaan voimassa toistaiseksi kunnes lomautusuhka tai lomautukset ovat päättyneet. Esitetyn selvityksen mukaan takaisin viisipäiväiseen työviikkoon on siirrytty helmikuun alkupuolella. Ylityökielto on siten päättynyt ennen haastehakemuksessa tarkoitetun työtaistelukanteen vireilletuloa. Myös lähetysvarastolla toimeenpantu lakko on ollut sekä siihen johtaneiden syiden puolesta että ajallisesti haastehakemuksessa tarkoitettuun lakkoon nähden erillinen työtaistelu. Kun edellä todettuihin työtaisteluihin perustuvat vaatimukset on esitetty haastetta ottamatta, ei niitä voida oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n määräykset huomioon ottaen tämän jutun yhteydessä tutkia.

Työntekijät ovat tiedotteessaan ilmoittaneet kieltäytyvänsä edellä todetuin tavoin yhteistoiminnasta työnantajan kanssa muun muassa painostaakseen työnantajaa peruuttamaan lomautukset. Kun kysymys siten on oikeudenkäynnin aikana tapahtuneesta alkuperäisessä kanteessa tarkoitetun painostustoiminnan jatkamisesta, yhteistoiminnasta kieltäytymisen osalta kannetta ei ole kielletyllä tavalla laajennettu.

Nokia Renkaat Oy:n Nokian tuotantolaitoksella on keväällä 1991 käyty neuvotteluja työntekijöiden lomautuksista. Vastalauseena työnantajan päätökselle lomauttaa viisi työntekijää toistaiseksi ja siirtää lähetysvaraston siivoustöitä ulkopuolisen yrittäjän tehtäväksi ammattiosasto on 7.2.1991 päivätyllä tiedotteella kehottanut ammattiosaston jäseniä ryhtymään työtaisteluun 11.2.1991 kello 14. Uhkaamassa ollut lakko on peruuntunut liittojen sovittua neuvotteluista. Kun nämä eivät ole johtaneet työntekijäpuolta tyydyttävään tulokseen lakko on alkanut 18.2.1991 kello 22.

Lakkoon on osallistunut noin 620 työntekijää, heidän joukossaan työvuorojensa mukaisesti ammattiosaston asettamat luottamushenkilöt. Lakko on päättynyt 20.2.1991 kello 22.

Kieltäytyessään edellä todetuin tavoin yhteistoiminnasta työnantajan kanssa työntekijät ovat muun ohella pyrkineet painostamaan työnantajaa peruuttamaan lomautukset.Työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vuorojärjestystä koskevaan määräykseen. Työtaistelut toimeenpannessaan ammattiosasto on rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL:n kanne

Nokia Renkaat Oy on 15.1.1991 antanut yhteistoimintalain mukaisen neuvotteluesityksen kuuden työntekijän lomauttamisesta. Käytyjen neuvottelujen jälkeen työnantaja on lomauttanut toistaiseksi yhtiön palvelukseen vuonna 1965 tulleen Olavi Ikosen ja vuonna 1976 tulleen Hilkka Huhtalan. Arvioiduksi lomautusajaksi on ilmoitettu 90 päivää.

Ikonen on työsuhteensa alussa työskennellyt yhtiön kalanteriosastolla, josta hän on vuonna 1968 siirtynyt sekoitusosastolle. Tämän koneen ohjausta on keväällä 1989 muutettu siten, että sekä levytys- että purkauskonetta on hoitanut vain yksi työntekijä. Tuossa yhteydessä Ikonen on siirretty SK 9:n purkauskoneelle. Ikosella on työnantajan ilmoituksen mukaan ollut melkoisen paljon selän kivulloisuudesta johtuneita sairauspoissaoloja minkä vuoksi Ikonen on siirretty lokakuussa 1990 tekemään sekalaisia töitä kuten tuotantojätteiden käsittelyä, siivousta, järjestelytöitä ja kemikaalien punnitusta.

Huhtala on työskennellyt jalkinetehtaan puolella saappaan kokoajana vuosina 1956 - 1959. Sittemmin jälkimmäisen työsuhteensa alkuvaiheessa Huhtala on työskennellyt jalkinetehtaalla päällisten tarkistajana, mistä hän on joulukuussa 1977 siirtynyt rengastehtaalle raskaan renkaan kaapelin valmistukseen. Tässä tehtävässä hän on runsaan vuoden kestänyttä tuotantojätteiden käsittäjänä työskentelyä lukuun ottamatta työskennellyt aina marraskuuhun 1990 saakka. Tämän jälkeen Huhtala on tehnyt sekalaisia töitä lomautuksen alkamiseen saakka. Raskaan renkaan kaapelinvalmistuksessa työskennellessään Huhtala on ajoittain tehnyt työtä myös koordinleikkauspöydässä.

Kanteen mukaan, sellaisena kuin sitä on oikeudenkäynnin kuluessa kehitelty, lomauttamatta on jäänyt ainakin 14 vuonna 1990 yhtiön palvelukseen tullutta työntekijää, joiden tehtäviin Ikonen ja Huhtala olisivat voineet siirtyä. Tarkoitetuista 14 työntekijästä viisi on työskennellyt raskaan renkaan kokoonpanossa. Muut työntekijät ovat työskennelleet kärrärinä, kumin punnituksessa, SK 10 ja SK 11 sekoituskoneella, letkukoneen vastaanottopäässä, maalikoneella, esivulkanoitujen pintojen karhennuksessa, renkaan pyöreyttä mittaavalla VMI-automaattikoneella ja liuskaustyössä.

Työnantajapuolen käsityksen mukaan kyseisiä tehtäviä ei ole voitu tarjota Ikoselle ja Huhtalalle joko töiden rasittavuuden tai niiden muun vaativuuden vuoksi. Työnantaja on erityisesti lomautettujen henkilöiden ikä huomioon ottaen epäillyt heidän kykyään oppia käyttämään uusia teknisesti entistä vaativampia koneita.

Esitetyn selvityksen mukaan Ikonen on selkäsairauden vuoksi ollut työkyvyttömänä 11.5. - 30.6.1990 ja 7.9. - 14.10.1990. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että Ikonen tämän jälkeen olisi ollut kykenemätön suoriutumaan aikaisemman kaltaisista tehtävistä.

SK 10 ja SK 11 sekoituskoneen hoitajana on työskennellyt henkilö, joka on saanut erityiskoulutusta työn opastukseen. Työtuomioistuin katsoo, että kyseinen henkilö on ollut työehtosopimuksen tarkoittama yrityksen toiminnan kannalta tärkeä ammattityöntekijä. Sen sijaan on jäänyt näyttämättä, että kaikki muut kanteessa tarkoitetut työntekijät, jotka ovat saaneet tehtäviinsä työpaikalla annetun 4-8 viikkoa kestävän koulutuksen, olisivat työehtosopimuksen tarkoittamia ammattityöntekijöitä.

Osa jäljelle jääneistä työtehtävistä on ollut sellaisia, joihin Ikonen ja Huhtala eivät aikaisemman kokemuksen puuttuessa ilman eri koulutusta olisi voineet siirtyä tai jotka työn raskauden vuoksi eivät ole soveltunut naispuoliselle työntekijälle. Jäljelle on kuitenkin jäänyt tehtäviä, joissa Ikonen ja Huhtala ovat aikaisemmin työskennelleet tai joihin heidät esitetyn selvityksen valossa olisi ilman huomattavampaa perehdyttämistä voitu siirtää. Tällaisina töinä voidaan pitää ainakin työskentelyä kumin punnituksessa, kärrärinä, maalikoneella ja kaapelin liuskauksessa sekä koordin leikkauksessa. Kun kaikkia näihin tehtäviin jääneitä työntekijöitä ei huoltovelvollisuudenkaan suhteen ole lomautusjärjestystä muodostettaessa asetettava Ikosta ja Huhtalaa parempaan asemaan, Nokia Renkaat Oy:n on Ikosen ja Huhtalan lomauttaessaan perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä.

Työnantajain Yleinen Ryhmä on tukenut yhtiön menettelyä. Sen olisi Ikosen ja Huhtalan huomattavan pitkät työsuhteet huomioon ottaen tullut tarkemmin selvittää lomautusjärjestyksen sopimuksenmukaisuutta ja pyrkiä sopimuksenvastaisen tilanteen pikaiseen oikaisemiseen. Tämän laiminlyödessään liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työnantajain Yleisen Ryhmän vaatimukset siltä osin kuin kannetta esivalmistelussa on oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n vastaisesti laajennettu jätetään tutkimatta.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Nokian Kumityöväen Ammattiosaston maksamaan hyvityssakkoa Työnantajain Yleiselle Ryhmälle työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 12 000 markkaa.

Nokia Renkaat Oy ja Työnantajain Yleinen Ryhmä velvoitetaan maksamaan hyvityssakkoa Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto KNL:lle, yhtiö työehtosopimuksen tieten rikkomisesta työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla 14 000 markkaa ja Työnantajain Yleinen Ryhmä valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla 10 000 markkaa.

Asian laatuun ja lopputulokseen nähden asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suhonen, Virtanen, Niskanen, Kuivanen ja Hynönen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.