Labor court dismisses union fine against union but orders shop steward employer to pay fine for strike prevention failure.

Autokorjaamon työntekijäin lakko oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin. Ammattiosaston pääluottamusmies oli toiminut työntekijäpuolen yhteyshenkilönä erimielisyyskysymyksien selvittämisessä. Ammattiosasto vastasi siitä, ettei pääluottamusmies kuitenkaan ollut ryhtynyt todellisiin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi.

Ammattiosastolle tuomittua hyvityssakkoa määrättäessä otettu huomioon seikat, jotka olivat olleet omiaan vaikeuttamaan ammattiosaston mahdollisuuksia työrauhan turvaamisessa.

Työntekijäliiton ei ollut näytetty laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Autoalan Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Helsingin Autokorjaajat r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 15.2.1990 allekirjoitetussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Työrauha

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Palkkaperusteet

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkaryhmät

Palkkaryhmämääritelmät

Mom. 2. Työntekijät jaetaan palkkaryhmiin tekemiensä töiden vaativuuden perusteella seuraavasti

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Aikapalkka

Aikapalkka

Mom. 1. Aikatyöntekijälle maksetaan palkkaa, joka on vähintään 14 % työkohtaista palkkaa korkeampi. Tämä ei kuitenkaan koske 1 pr:n työntekijää, jonka työsuhde on kestänyt alle 4 kuukautta.

S o v e l t a m i s o h j e: Työntekijä katsotaan aikatyöntekijäksi silloin,kun hänen urakkatyötuntiensa osuus jää alle 30 % tehtyjen töiden tuntimäärästä. Tämä toteutetaan voimassa olevasta neljännesvuositilastosta.

Aikapalkkojen kehitys

Mom. 2.Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata suorituspalkkatyötä tekevien työntekijöiden palkkojen kehitystä.

Yllä mainitun kehityksen toteuttamiseksi verrataan aikatyötä tekevien työntekijöiden palkkoja suorituspalkkatyötä tekevien palkkoihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Suorituspalkka

Suorituspalkka

Mom. 1. Työntekijän ansiotason kohottamiseksi pyritään suorituspalkkatyön osuutta alalla lisäämään

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neuvotteluvelvollisuus

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty.

Painostuskielto

Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, se voidaan alistaa liittojen ratkaistavaksi.

Alistaminenliitoille

Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, asiasta on laadittava yhteinen erimielisyyttä koskeva muistio, jossa on selostettu erimielisyyden kohteena oleva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Molemmat osapuolet allekirjoittavat erimielisyysmuistion. Muistio laaditaan kahtena kappaleena, yksi kumpaakin liittoa varten. Tämän lisäksi annetaan kummallekin paikalliselle osapuolelle kopio erimielisyysmuistiosta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto on lausunut, että sen jäsenyrityksen Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab:n kaikki 44 auto- ja konekorjaamoalan työntekijää pääluottamusmiestä ja työsuojeluvaltuutettua lukuun ottamatta olivat ryhtyneet lakkoon 18.3.1991 kello 11.30 - 12.00 välisenä aikana. Lakko oli jatkunut seuraavana työpäivänä ja työt olivat käynnistyneet 20.3.1991 työpäivän alkaessa. Työtaistelun tarkoituksena oli ollut työnantajan painostaminen kolmessa erimielisyyskysymyksessä, nimittäin yhtiön viiden varaosamyyjän palkkausasiassa, eräiden korjaamotyöntekijöiden palkkaryhmien korotusasiassa ja huoltoautopäivystystä tehneiden työntekijöiden työsuhteeseen liittyvässä asiassa.

Korjaamon pääluottamusmies oli 18.3.1991 kello 12 korjaamopäällikön tiedusteltua työpaikalta poistumisen syytä todennut, että syy ilmeni eräiden työntekijöiden allekirjoittamasta tiedotteesta. Tiedotteessa oli esitetty huoltoautopäivystyksessä olevien työntekijöiden vaatimuksia. Pääluottamusmies oli lisäksi antanut ymmärtää, että edellä sanotut kolme asiaa eivät olleet kuluneiden kuukausien aikana edistyneet. Pääluottamusmies oli 19.3.1991 kello 12 tiedustellut korjaamopäälliköltä, oliko työntekijöillä edellytyksiä jatkaa seuraavana päivänä töitä. Korjaamopäällikkö oli vastannut, että neuvottelujen edellytyksenä oli työntekijöiden palaaminen takaisin työhön.

Työtaistelu kohdistui työehtosopimuksen palkkamääräyksiin ja työnjohto-oikeusmääräykseen. Pääluottamusmieheltä oli vaadittu työrauhan palauttamista useita kertoja heti lakon alkamisesta lähtien tuloksetta. Autoalan Työnantajaliiton toimesta oli vaadittu Metallityöväen Liitolta työrauhan palauttamista 18.3.1991.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Helsingin Autokorjaajat r.y:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Toinen erimielisyys oli koskenut eräiden työntekijöiden palkkaryhmää. Useat työntekijät olivat käyneet esimiestensä kanssa keskusteluja palkkaryhmän tarkistamisesta. Työntekijät olivat esittäneet pyyntöjään esimiehille kesän ja syksyn 1990 aikana. Palkkaryhmien määrittelyissä oli pahoja vääristymiä, joita työnantaja ei ollut halunut selvittää. Pääluottamusmies oli pyrkinyt neuvottelemaan asiasta vaatien lokakuussa 1990 eräiden nimettyjen työntekijöiden palkkaryhmän tarkistamista. Useista neuvotteluesityksistä huolimatta työnantaja ei ollut suostunut neuvottelemaan.

Kolmas työpaikalla erimielisyyttä aiheuttanut kysymys oli johtunut huoltoautopäivystyksestä. Peruserimielisyys johtui siitä, että työnantaja ei ollut pitänyt huoltoautopäivystystä työehtosopimuksen mukaisena varallaolona. Työnantajan menettely järjestettäessä huoltoautopäivystäjien palvelussuhteen ehtoja ei ollut ollut asianmukaista. Työntekijät olivat halunneet työnantajan kanssa käytäviin neuvotteluihin luottamusmiehen paikalle työnantajan suostumatta pyyntöön. Työntekijät olivat pyrkineet luottamusmiehen avulla saamaan aikaan kunnollisen sopimuksen työehdoistaan. Siinä olisi tullut määrätä muun muassa päivystyksen sisällöstä, palkasta, työajasta, työturvallisuuskysymyksistä sekä sopimuksen irtisanomisesta ja voimassaolosta. Kun asiallisiin neuvotteluihin uudesta sopimuksesta ei ollut päästy ja koska työntekijöiden työehdot olivat kohtuuttomat, työntekijät olivat antaneet työnantajan edustajalle 14.3.1991 tiedotteen, jolla oli ilmoitettu huoltopäivystystyön lopettamisesta.

Sanotut asiakysymykset olivat usean kuukauden ajan hiertäneet työntekijöiden ja työnantajan välisiä suhteita. Työntekijä- ja työnantajajärjestöjen edustajat olivat myös käyneet työpaikalla kehottaen työntekijöitä jatkamaan paikallisia neuvotteluja. Työnantaja ei kuitenkaan ollut edes suostunut neuvottelemaan asioista puhumattakaan siitä, että asiat olisi hoidettu kuntoon. Työnantaja oli lisäksi kieltänyt varapääluottamusmiestä osallistumasta neuvotteluihin. Huoltoautopäivystysasiassa luottamusmiesjärjestelmä oli syrjäytetty täysin. Työnantajan varauksellinen suhtautuminen luottamusmiestoimintaan oli muutoinkin ilmennyt epäasiallisuutena suhteessa pääluottamusmieheen.

Työnseisauksen jälkeen varaosamyyjien palkkausta ja palkkaryhmätarkistuksia koskevat erimielisyydet oli pääosin pystytty sopimaan. Työnseisaukseen osallistuneet olivat saaneet 23.3.1991 henkilökohtaisen kirjallisen varoituksen työpaikalta poistumisesta.

Helsingin Autokorjaajat r.y:hyn kuuluu noin 450 jäsentä. Yhdistyksen kevätkokous oli ollut 19.3.1991 kello 17 alkaen. Silloin ammattiosaston toimihenkilöt olivat ensimmäisen kerran saaneet kuulla pääluottamusmieheltä kysymyksessä olevasta työnseisauksesta. Ammattiosaston kokous oli käsitellyt asiaa ja vaatinut työntekijöitä välittömästi palaamaan työhön sekä lisäksi pääluottamusmiestä tekemään kaikkensa, että neuvottelut aloitettaisiin työpaikalla ja työntekijät palaisivat takaisin työhön. Tämä vaatimus oli kirjattu kokouspöytäkirjaan ja annettu tiedoksi pääluottamusmiehelle ja paikalla olleille työnseisaukseen osallistuneille. Ammattiosaston johdolla ei ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia puuttua työnseisaukseen aikaisemmin. Ennen työnseisauksen aloittamista pääluottamusmies oli ruokatunnilla työpaikan pukuhuoneessa ilmoittanut tuohtuneille työntekijöille, että työpaikalta poistuminen olisi laiton lakko. Samalla hän oli vaatinut työntekijöitä luopumaan työtaistelutoimenpiteestä.

Metallityöväen Liitosta oli otettu yhteyttä pääluottamusmieheen heti työnseisauksen alussa ja pyydetty noudattamaan työehtosopimusta. Työntekijät olivat kuitenkin jo poistuneet työpaikalta.

Asiaa ratkaistaessa oli otettava huomioon, että työnantajan menettely oli pitkään ollut niin epäasiallista, että pääluottamusmiehen mahdollisuudet ylläpitää työrauhaa olivat olleet vähäiset.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on pyytänyt, että kanteessa esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylättäisiin perusteettomina, tai että edellä kerrotut seikat olisi joka tapauksessa otettava huomioon hyvityssakon määrään vähentävästi vaikuttavina tekijöinä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Korjaamon työntekijöiden palkkaryhmien määrittelyissä ei ollut pahoja vääristymiä, joita työnantaja ei olisi halunnut selvittää. Työnantaja oli tehnyt viime syksyn ja kuluneen talven aikana palkkaryhmätarkistuksia työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Asiasta oli neuvoteltu useita kertoja.

Huoltoautopäivystys oli ollut yrityksessä käytössä jo useampia vuosia. Päivystystä käyttöön otettaessa sitä oli pyöritetty aluksi vain muutamien asentajien voimin. Huoltoautopäivystystä hoitamaan oli liittynyt myöhemmin useampia asentajia. Työnantaja ei ollut milloinkaan estänyt tai kieltänyt pääluottamusmiehen läsnäoloa huoltoautosopimuksen allekirjoitustilanteessa. Huoltoautopäivystys ei ollut työehtosopimuksessa tarkoitettua varallaoloa, koska työntekijä ei ollut velvollinen oleskelemaan asunnossaan. Päivystysolinpaikka ei ollut NMT-puhelimen vuoksi rajoitettu, ja työntekijä voi aina itse päättää, ottiko hän tarjotun työtehtävän vastaan. Huoltoautopäivystykseen osallistuminen oli ollut täysin vapaaehtoista.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab:n kaikki muut autoja konekorjaamoalan työntekijät paitsi työpaikan työsuojeluvaltuutettu ja Helsingin Autokorjaajat r.y:n pääluottamusmies ovat olleet lakossa 18.3.1991 kello 11.30 12.00 alkaen lakon jatkuessa vielä seuraavan työpäivän. Työt ovat käynnistyneet 20.3.1991 työpäivän alkaessa. Lakkoon on osallistunut kaikkiaan 44 työntekijää.

Työtaistelulla on pyritty tukemaan työntekijäpuolen vaatimuksia, jotka koskivat yhtiön viiden varaosamyyjän palkkausta, eräiden korjaamotyöntekijöiden palkkaryhmien tarkistuksia ja huoltoautopäivystystä tehneiden työntekijöiden työsuhteiden ehtojen määrittelyä.

Varaosamyyjien palkkauksen osalta tyytymättömyyttä työntekijäpuolella on herättänyt se, että työnantaja ei ollut määritellessään näille työehtosopimuksen nojalla maksettavia palkantarkistuksia ollut johdonmukainen pitäessään varaosamyyjiä syksyllä 1990 aikatyöntekijöinä ja taas todetessaan alkuvuonna 1991 nämä suorituspalkalla työtä tekeviksi. Toisaalta työntekijäpuoli ei ollut tyytyväinen tapaan, jolla erimielisyyskysymyksen selvittäminen edistyi.

Toiseksi työntekijäpuoli on ollut tyytymätön, ettei korjaamotyöntekijöiden palkkaryhmiä ilmeisistä vääristymistä huolimatta ollut tarkistettu työntekijöiden esityksen mukaisesti. Todistajana kuullun pääluottamusmiehen kertoman mukaan työnantaja oli sittemmin suostunut korottamaan palkkoja jopa kolmella palkkaryhmällä.

Huoltoautopäivystystä koskevan sopimuksen tekemisen jouduttamista työntekijät ovat perustelleet sillä, että huolto- ja korjaustyö oli lisääntynyt ja palkkauskysymyksiä ja työturvallisuuskysymyksiä oli työntekijöiden mielestä sopimuksin selvennettävä.

Lakon tarkoituksena on ollut työnantajan painostaminen ensisijassa palkkauskysymyksissä, joten se on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.

Metallityöväen Liiton ja Autoalan Työnantajaliiton edustajat ovat olleet työpaikalla helmikuussa 1991 yhdessä paikallisten osapuolten kanssa selvittämässä esillä olleita erimielisyyskysymyksiä. Tällöin on liittojen edustajien taholta korostettu erimielisyyksien ratkaisemista työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen.

Helsingin Autokorjaajat r.y:n asettama pääluottamusmies on toiminut työntekijäpuolen yhteyshenkilönä erimielisyyskysymyksien selvittämisessä. Hän on välittänyt työnantajalle tiedon lakon alkamisesta. Hän on myös lakon toisena päivänä työnantajan kanssa käydyissä keskusteluissa välittänyt työntekijäpuolen näkemyksiä töiden jatkamisen edellytyksistä ryhtymättä todellisiin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi. Helsingin Autokorjaajat r.y., jonka edustajana pääluottamusmies työpaikalla toimii, vastaa edustajansa laiminlyönnistä.

Autoalan Työnantajaliitosta on ilmoitettu vaaditun Metallityöväen Liitolta toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi lakon alkamispäivänä. Ottaen huomioon työtaistelun lyhyen keston ei Metallityöväen Liiton ole näytetty laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Ammattiosastolle tuomittavaa hyvityssakkoa määrättäessä on muun ohella otettava huomioon, että työnantaja on antanut pääluottamusmiehelle virheellisiä tietoja palkantarkistusten suorittamisesta ja että muutoinkin työpaikalla palkkauskysymysten selvittelyssä vallinnut tilanne on ollut omiaan vaikeuttamaan ammattiosaston mahdollisuuksia työrauhan turvaamisessa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Helsingin Autokorjaajat r.y:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä Autoalan Työnantajaliitolle 11 000 markkaa.

Metallityöväen Liittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Helsingin Autokorjaajat r.y. velvoitetaan korvaamaan Autoalan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Peltola, Äimälä, Uski, Pennanen ja Korpela.

Tuomio on yksimielinen.