Union claims dismissed; unilateral employer practice not deemed social benefit without written agreement.

Yhtiössä oli 1970-luvulta vuoteen 1989 saakka noudatettu lomapalkkojen laskennan osalta käytäntöä, jonka mukaan provisiolaskelmaan oli muiden palkkioiden lisäksi laskettu myös edellisen vuoden lomapalkka provisioista. Kun käytäntö ei ollut perustunut ohjesääntöön, työjärjestykseen eikä sopimukseen, lomapalkan työehtosopimuksen määräystä edullisempi laskentatapa ei muodostanut sellaista sosiaalista etua, jota työnantaja ei olisi voinut yksipuolisesti muuttaa voimassa olevan työehtosopimuksen mukaiseksi.

TUOMIO

Kantaja, Vakuutusväen Liitto r.y.

Vastaaja, Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y.

Kantajat, Vakuutusosakeyhtiö Sampo, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva, Henkivakuutusyhtiö Tarmo

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 16.2.1990 tehdyssä vakuutusalan työehtosopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisala

1. Tässä työehtosopimuksessa määrätään Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y:n jäsenten, joista jäljempänä käytetään nimitystä yhtiöt, palveluksessa työskentelevien Vakuutusväen Liitto - Försäkringsmannaförbundet r.y:n jäseninä olevien konttoritoimihenkilöiden ja päätoimisten kenttämiesten työehdot. Konttoritoimihenkilöiden palkoista ja kenttämiesten palkkaehdoista ovat voimassa eri sopimukset. Edellä mainituista henkilöistä käytetään jäljempänä nimitystä toimihenkilöt.

Kenttämies

2. Tässä sopimuksessa kenttämiehellä tarkoitetaan henkilöä, jonka päätehtävänä on välitön myynti- tai hankintatyö. Hän voi tehtävänsä suorittaa joko itsenäisesti tai yhden tai useamman apulaisen avustamana.

Konttoritoimihenkiö

3. Konttoritoimihenkilöillä tarkoitetaan muita toimihenkilöitä kuin kenttämiehiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Sopimus ei kuitenkaan koske

a) johtavassa asemassa olevia konttoritoimihenkilöitä kuten esim. osastopäälliköitä tai heihin rinnastettavassa asemassa olevia tahi organisaatiossa heidän yläpuolellaan olevia toimihenkilöitä,

b) yhtiöiden palveluksessa olevia sellaisia henkilöryhmiä, joita koskee eri työehtosopimus,

c) kesäapulaisia tai konttoritoimihenkilöitä, joiden säännöllinen vuorokautinen, viikottainen tai kuukausittainen työaika on alle puolet tämän sopimuksen mukaisesta pisimmästä säännöllisestä työajasta tai joiden kanssa on sovittu enintään 3 kuukauden työsuhteesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Vuosiloma

1. Toimihenkilö saa vuosilomaa voimassa olevan vuosilomalain mukaan, ellei jäljempänä olevista määräyksistä muuta johdu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

21 § Säännöt ja sosiaaliedut

1. Yhtiössä noudatetaan siinä kulloinkin voimassa olevaa sääntöä ja työjärjestystä, mitkä eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.

2. Ohjesääntöä laadittaessa sekä sitä muutettaessa on neuvoteltava yhtiön toimihenkilöitä edustavan yhdistyksen tai, mikäli tällaista ei ole, luottamusmiehen kanssa.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Tämän sopimuksen voimaan tullessa kunkin yhtiönpalveluksessa olevien, tämän sopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvien toimihenkilöiden vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetä tämän sopimuksen voimassa ollessa ilman sopijapuolten suostumusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

29 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

1. Tämän sopimuksen tulkintaa tai rikkomista koskevista erimielisyyksistä on ensin neuvoteltava yhtiön ja toimihenkilön luottamusmiehen kesken.

Erimielisyysmuistio

2. Niissä tapauksissa, jolloin paikalliset neuvottelut eivät johda tulokseen, ja toinen osapuopuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat. Siinä on lyhyesti mainittava erimielisyyttä koskevat asia ja tosiseikat sekä molempien osapuolten kanta.

3. Neuvottelut pyritään aloittamaan viimeistään kahden viikon kuluessa siitä kun niitä pyydetään, ja käydään tarpeetonta viivytystä välttäen.

4. Jos liitot eivät pääse yksimielisyyteen asiassa, voi kumpikin sopijapuoli saattaa asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vakuutusalan kenttämiehiä koskevassa palkkasopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Sopimuksen ulottuvuus

Soveltamisala

Tässä sopimuksessa määrätään päätoimisten kenttämiesten, joilla ei ole päätoimisia alaisia, palkkaukseen liittyvät ehdot ja menettelytavat niistä yhtiökohtaisesti sovittaessa. Tämän sopimuksen 4, 5 ja 6 pykälät koskevat kuitenkin myös toisen asteen kenttämiehiä. Sopimus koskee Vakuutusväen Liitto - Försäkringsmannaförbundet r.y:n jäseniä, jotka ovat Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y:n jäsenyhtiöiden palveluksessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Palkkauksen rakenne

1. Siitä huolimatta, että tässä sopimuksessa tähdätään palkkaukseen, joka muodostuu kiinteästä palkasta ja palkkiosta, tämä ei sulje pois kenttämiehen palkkaamista kokonaan kiinteälle palkalle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Kuukausipalkan osittaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Kenttämiehen vuosilomapalkka ja vuosilomakorvaus lasketaan siten kuin vuosilomalaissa on säädetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

Tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa ja rikkomista koskevat erimielisyydet ratkaistaan työehtosopimuksen 29 §:ssä sovitulla tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Vakuutusväen Liitto on kanteessaan lausunut, että Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva ja Henkivakuutusyhtiö Tarmo olivat jo 1970-luvulta asti noudattaneet myyntihenkilöstölle provisioista kertyvän vuosilomapalkan ja lomaltapaluurahan osalta käytäntöä, että provisiolaskelmaan oli laskettu muiden palkkioiden lisäksi myös edellisen vuoden lomapalkka provisioista. Tällöin Keskinäisen Vakuutusyhtiö Kalevan ja Henkivakuutusyhtiö Tarmon myyntihenkilöiden palkka-asioita oli hoitanut Helsingissä sijainnut erillinen palkanlaskentaryhmä.

Vuoden 1989 alusta kyseessä olevien myyntineuvottelijoiden palkka-asioiden hoito oli siirretty koko yhtymän keskitettyyn palkkahallinto-osastoon Turkuun.Samaan aikaan Keskinäisen Vakuutusyhtiö Kalevan ja Henkivakuutusyhtiö Tarmon noudattamaa vuosilomapalkkaperiaatetta provisioiden osalta oli muutettu työnantajapuolen taholta yksipuolisesti. Käytännön muutosta oli perusteltu 29.3.1989 tehdyllä palkkasopimuksella, jossa Henkivakuutusyhtiö Tarmon ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kalevan henkivakuutuksen yritysmyyntipäälliköiden ja -neuvottelijoiden vuosilomapalkat ja vuosilomakorvaukset oli sovittu laskettavan vuosilomalaissa säädetyin tavoin. Jo vuonna 1988 tehdyssä edellisessä palkkasopimuksessa oli ollut vastaava lomapalkkaa ja -korvausta koskeva sopimusmääräys, mutta tällöin vanhaa käytäntöä oli jatkettu.

Vuoden 1990 loppupuolella vuosilomapalkan ja lomaltapaluurahan laskemisesta provisioiden osalta oli käyty yhtiökohtaiset neuvottelut.

Vakuutusväen Liiton ja Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen solmiman alan valtakunnallisen ja yleissitovan työehtosopimuksen 21 §:n 1. pöytäkirjamerkinnän mukaan sopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvien toimihenkilöiden vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetä sopimuksen voimassa ollessa ilman sopijapuolten suostumusta.

Ennen vuotta 1989 tapahtunut vuosilomapalkan laskenta provisiopalkkojen osalta ei työnantajan väittämin tavoin ollut ollut virheellinen eikä lain tai työehtosopimuksen vastainen. Jos se oli ollut lakia tai työehtosopimuksen määräystä edullisempi, se ei ollut tehnyt laskentatavasta virheellistä tai lain tahi työehtosopimuksen vastaista. Lomapalkan määräytymisen perusteet olivat olleet vakiintunutta käytäntöä jo niin pitkän ajan, että ne olivat muodostuneet osaksi työsopimusta.

Koska vuoden 1989 palkkasopimusneuvotteluissa toimihenkilöitä edustaneet eivät olleet tienneet, että sopimuksen 14. kohta sisälsi vakiintuneen saavutetun edun poistamisen, olisi työnantajan tullut tämä toimihenkilöiden edustajille ilmoittaa varsinkin kun edellisessä sopimuksessa oli ollut vastaava määräys ja saavutetun edun poistamiseen ei silloin ollut viitattu. Myöskään aikaisemmin työnantaja ei ollut puuttunut maksamisperiaatteisiin, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Työnantaja oli siten yksipuolisesti työehtosopimuksen vastaisesti poistanut toimihenkilöiden saavuttaman edun, joka oli aikoinaan muodostunut osaksi työsopimusta. Tulkinnanvaraista sopimusta oli lisäksi tulkittava laatijan vahingoksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Keskinäisen Vakuutusyhtiö Kalevan ja Henkivakuutusyhtiö Tarmon henkivakuutuksen myyntihenkilöstön lomapalkat ja lomaltapaluurahat on laskettava 1970-luvulta vakiintuneen tavan mukaisesti siten, että provisiolaskelmaan lasketaan muiden palkkioiden lisäksi edellisen vuoden lomapalkka provisioista ja että menettelyä on noudatettava 1.1.1989 lähtien. Vakuutusväen Liitto on vaatinut Vakuutusyhtiö Sammon ja siihen kuuluvien Keskinäisen Vakuutusyhtiö Kalevan ja Henkivakuutusyhtiö Tarmon velvoittamista maksamaan edellä mainittuun ryhmään kuuluville myyntihenkilöille vuosien 1989 ja 1990 vuosilomapalkat ja lomaltapaluurahat vuoteen 1989 voimassa olleen vakiintuneen käytännön mukaisesti lain mukaisine korkoineen. Vakuusväen Liitto on edelleen vaatinut Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen tuomitsemista valvontavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

Vakuutusväen Liitto on asian myöhemmässä vaiheessa luopunut kanteesta siltä osin, kun siinä on vaadittu velvoittamaan edellä mainittuja yhtiöitä suorittamaan vuosilomapalkat ja lomaltapaluurahat vakiintuneen käytännön mukaisesti. Vakuutusväen Liitto on luopunut kanteesta myös siltä osin, kun siinä on vaadittu Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen tuomitsemista valvontavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

VAKUUTUSALAN TYÖNANTAJAYHDISTYKSEN VASTINE

Vastineen perustelut

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on kanteeseen vastatessaan lausunut, että asianosaisyhdistysten osalta oli voimassa vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä ja päätoimisia kenttämiehiä koskeva työehtosopimus. Tämän lisäksi Vakuutusalan Työnantajayhdistys on viitannut vakuutusalan kenttämiehiä koskevan palkkasopimuksen määräyksiin ja alan käytäntöön, jonka mukaan kenttämiesten palkoista ja palkkioista voitiin sopia myös yhtiöiden ja ao. yhtiön kenttämiesyhdistyksen välillä. Tällaisina sopimuksina voitiin pitää myös haastehakemuksen liitteinä 2 ja 3 olleita sopimuksia. Palkkasopimuksen 7 §:n 2. kohdan mukaan kenttämiehen vuosilomapalkka ja vuosilomakorvaus on laskettava siten kuin vuosilomalaissa oli säädetty.

Henkivakuutusyhtiö Tarmo oli liitetty Sampo-yhtiöihin 60-luvulla, jonka jälkeen se oli ollut olemassa ainoastaan "paperiyhtiönä". Vakuutusten myynti oli alkanut Tarmossa uudelleen vasta vuonna 1988.

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva oli fuusioitu Sampo-yhtiöihin vuonna 1977, jonka jälkeen yhtiön palkka-asioiden hoito oli vuoteen 1989 saakka tapahtunut Helsingissä sijainneen Kalevan "oman" palkanlaskentaryhmän toimesta. Tämän palkanlaskentaryhmän vanhimpana oli toiminut Kalevan pääluottamusmies. Eläkkeelle siirtymisten ym. johdosta ko. myyntineuvottelijoiden palkka-asioiden hoito oli siirretty vuoden 1989 alusta koko yhtymän keskitettyyn palkkahallinto-osastoon Turkuun. Siirron yhteydessä ei ollut tullut esille, että em. myyntineuvottelijoiden vuosiloma-ajan palkkojen laskennassa olisi noudatettu työehtosopimuksesta tai vuosilomalaista poikkeavaa menettelyä. Päinvastoin Kalevan kenttämiehet olivat vuonna 1988 sopineet, että vuosilomapalkka ja vuosilomakorvaus laskettiin siten kuin vuosilomalaissa oli säädetty.

Kyseessä oleva sopimusmääräys oli paitsi työehtosopimuksen mukainen myös yleisesti noudatettu koko vakuutusalalla ja siten myös Sampo-yhtiöissä. Näin ollen oli ollut luonnollista, että vuosien 1989 ja 1990 vuosilomapalkat oli laskettu yhtymän kaikkien myyntineuvottelijoiden osalta samojen sääntöjen mukaisesti. Sammossa ei ollut edes tiedetty, että Kalevan myyntineuvottelijoiden osalta oli noudatettu poikkeavaa maksukäytäntöä.

Tapaus oli tullut ilmi erään toisen erimielisyystapauksen yhteydessä vuonna 1990, jolloin Kalevan ja Tarmon myyntihenkilöt olivat vaatineet, että provisiolaskelmaan oli laskettava muiden palkkioiden lisäksi myös edellisen vuoden lomapalkka provisiosta.

Työnantajapuolen käsityksen mukaan lomapalkkojen poikkeavasta maksukäytännöstä ei ollut sovittu työsopimuksissa eikä muutoinkaan. Ennen vuotta 1989 tapahtunut vuosilomapalkkojen laskenta oli suoritettu erehdyksessä virheellisesti ja jopa työehtosopimuksen ja lain vastaisesti. Virhe oli tapahtunut palkanlaskennassa, eikä työnantaja ollut ollut menettelystä edes tietoinen. Päinvastoin työehtosopimus ja paikalliset sopimukset olivat määränneet selvästi, miten vuosilomapalkka laskettiin. Työnantajan kanta oli epäilyksittä ollut työehtosopimuksen ja vuosilomalain mukainen.

Kantaja oli vedonnut työehtosopimuksen 21 §:n määräyksiin ja 1. pöytäkirjamerkintään, jonka mukaan sopimuksen sovellutuspiiriin kuuluvien toimihenkilöiden vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetty tämän sopimuksen voimassa ollessa ilman sopijapuolten suostumusta.

Työnantajapuolen käsityksen mukaan tässä tapauksessa ei ollut ollut kysymys sellaisesta sosiaaliedusta, jota 21 §:ssä tarkoitetaan. Ensinnäkin väitetty käytäntö ei ollut perustunut ohjesääntöön tai työjärjestykseen eikä mihinkään muuhunkaan sopimukseen. Päinvastoin käytäntö oli syntynyt palkanlaskennassa tapahtuneesta erehdyksestä ja oli jopa tehtyjen sopimusten vastainen. Kun työnantaja ei ollut hyväksynyt eikä ollut ollut edes tietoinen "käytännöstä", ei kysymyksessä voinut olla sellainen sosiaalinen etu, jota 21 §:ssä tarkoitettiin. Tältä osin Vakuutusalan Työnantajayhdistys viittasi työtuomioistuimen tuomioon n:o 86/1984.

Toisaalta sopimusmääräyksen tarkoituksena oli ollut, että esimerkiksi vuosilomiin liittyvät "palkkanormit" eivät kuuluneet 21 §:n soveltamispiiriin. Tämä kävi ilmi myös ko. pöytäkirjamerkinnän sanamuodosta, jonka mukaan toimihenkilön vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetty.

Kantajan mukaan toimihenkilöitä neuvotteluissa edustaneet eivät olleet tienneet siitä, että ko. sopimuksen 14. kohta sisälsi vakiintuneen saavutetun edun poistamisen, jolloin työnantajan olisi tullut tämä ilmoittaa. Vaatimus oli kohtuuton, koska työnantajakaan ei ollut sitä tiennyt. Työnantajan edustajilla ei ollut ollut mitään tietoa siitä, että vuosilomapalkka oli laskettu työehtosopimuksen, vuosilomalain ja yleisen käytännön vastaisesti. Asia oli tullut ilmi vasta vuonna 1990 erään toisen erimielisyystapauksen yhteydessä. Työnantaja ei ollut siten yksipuolisesti poistanut toimihenkilöiden saavuttamaa etua, vaan siitä oli sovittu. Kyseinen etu oli saavutettu palkanlaskennassa tapahtuneen erehdyksen kautta, jota työnantaja ei ollut hyväksynyt missään vaiheessa.

Vakuutusalan Työnantajayhdistys ei ollut syyllistynyt valvontavelvollisuuden rikkomiseen. Kyseessä ei ollut ollut sellainen sosiaalinen etu, jota työehtosopimuksen 21 §:ssä tarkoitettiin ja toisaalta kenttämiehet olivat sopineet vuosilomapalkan maksamisesta vuosilomalain mukaan.

Vuosilomapalkan määräytyminen perustui siten työehtosopimuksen ja kenttämiesten tekemien sopimusten määräyksiin ja alan yleiseen käytäntöön, Joka tapauksessa asia oli ollut vähintään tulkinnanvarainen.

Edellä esitetyin perustein Vakuutusalan Työnantajayhdistys on kiistänyt kantajan vaatimukset kokonaisuudessaan ja pyytänyt kanteen hylkäämistä.

VAKUUTUSVÄEN LIITON VASTASELITYS

Ennen vuotta 1988 Keskinäisen Vakuutusyhtiö Kalevan ja Kalevan päätoimisten kenttämiesten (myynti- ja yritysneuvottelijoiden) välillä tehdyissä sopimuksissa ei ollut esiintynyt viittausta vuosilomalain mukaiseen maksukäytäntöön, mutta laskennassa oli otettu huomioon työehtosopimuksen vastaavanlainen määräys. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva oli tuolloinkin jo ollut kiinteässä yhteydessä emoyhtiöönsä Sampo-yhtiöihin.

Vastaaja on vastineessaan vedonnut siihen, ettei siirtohetkellä ollut tullut mitenkään esille "poikkeava menettely", jota oli noudatettu jo vuosia em. myyntineuvottelijoiden vuosiloma-ajan palkkojen laskennassa. Kuitenkin Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva oli ollut jo toistakymmentä vuotta fuusioituneena Sampo-yhtiöihin ja tämän sisäisen tarkastuksen alaisena, joten kaikkinainen tietämättömyys palkanlaskennan poikkeavuudesta tuntui tuulesta temmatulta. Jos laskentatapa olisi ollut virheellinen tai peräti lainvastainen, jota se ei suinkaan ollut, olisi siihen ollut mahdollista puuttua jo hyvissä ajoin - ainakin viimeistään vuoden 1988 palkkasopimusta solmittaessa.

Vastaajan käsityksen mukaan kysymyksessä ollut vakiintunut käytäntö ei ollut muodostanut sellaista sosiaalista etua, jota 21 §:ssä tarkoitettiin. Työtuomioistuimen pitkäaikainen käytäntö oli kuitenkin osoittanut, että vakiintunut käytäntö muodostui työsopimuksen osaksi, jota ei voitu yksipuolisesti poistaa toisen osapuolen ottamatta sitä esille.

Tuomiossa n:o 86/1984 työtuomioistuin katsoi, että ko. jouluostospäivä ei ollut muodostunut ns. vakiintuneeksi käytännöksi, koska päätös vapaapäivän antamisesta oli tehty vuosittain. Nyt kyseessä olevan lomapalkan ja lomaltapaluurahan laskentatapa oli muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi, koska laskentatavan jatkamisesta ei ollut tehty joka vuosi erikseen uutta päätöstä.

Vastaajan käsityksen mukaan vuosilomiin liittyvät "palkkanormit" eivät kuuluneet 21 §:n soveltamispiiriin. Ko. pöytäkirjamerkintää muotoiltaessa ei keskusteluissa kuitenkaan ollut poissuljettu sitä, etteivätkö myös vuosilomiin liittyvät vuosilomapalkka ja lomaltapaluuraha olisi kuuluneet kyseessä olevissa kohdissa mainittuihin etuihin. Sosiaalisiin etuihin kuuluviksi oli laskettu myös sairausajan palkkaa koskevat "palkkanormit".

Edellä esitetyin perustein Vakuutusväen Liitto on katsonut, että vakiintunut käytäntö oli muodostunut työehtosopimuksen 21 §:n pöytäkirjamerkinnän 1. kohdan mukaiseksi sosiaaliseksi eduksi.

Sampo-Yhtiöt eivät voineet vedota tietämättömyyteensä palkanlaskenta-asioissa. Helsingissä toiminut palkanlaskentaryhmä oli vuosiloma-ajan palkkojen laskennassa noudattanut sitä vakiintuneeksi käytännöksi muodostunutta menettelyä provisioiden osalta, että provisioista muodostuvaan lomapalkkaan ja lomaltapaluurahaan otettiin mukaan myös vuosiloma-ajalta saadut provisiot. Se, että palkanlaskentaryhmän vanhimpana oli ollut silloinen Kalevan pääluottamusmies, ei vaikuttanut muodostuneeseen laskentatapaan.

Vakuutusväen Liiton mukaan työnantaja oli hiljaisesti hyväksynyt kyseisen edun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Vakuutusväen Liitto r.y., Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y., Vakuutusosakeyhtiö Sampo, Henkivakuutusyhtiöosakeyhtiö Tarmo ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kalevan ja edellä mainitun yhtiön palveluksesta vuonna 1988 Henkivakuutusyhtiö Tarmon palvelukseen siirtyneiden myyntihenkilöiden provisioista kertyvän lomapalkan osalta on 1970-luvulta vuoteen 1989 noudatettu käytäntöä, jonka mukaan provisiolaskelmaan on laskettu muiden palkkioiden lisäksi myös edellisen vuoden lomapalkka provisioista. Tällöin Keskinäisen Vakuutusyhtiö Kalevan ja Henkivakuutusyhtiö Tarmon palkanlaskentaa on hoitanut Helsingissä toiminut erillinen palkanlaskentaryhmä. Vuoden 1989 alusta lukien, jolloin näiden myyntineuvottelijoiden palkanmaksu on siirtynyt koko yhtymän keskitettyyn palkkaosastoon Turkuun, Kalevan ja Tarmon noudattamaa vuosilomapalkkaperiaatetta on muutettu niin, että yhtymän kaikkien myyntineuvottelijoiden vuosilomapalkat on laskettu yhteneväisesti työehtosopimuksen ja vuosilomalain edellyttämällä tavalla.

Vakuutusväen Liitto r.y. on kanteessaan katsonut, että 1970-luvulta yhtenäisenä vuoteen 1989 jatkuneesta provisioiden osalta maksettavasta vuosilomapalkan laskentatavasta on syntynyt vakiintunutta käytäntöä, joka työsopimuksen osana sitoo työnantajaa. Vaatimuksensa kantajaliitto on perustanut Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y:n ja Vakuutusväen Liitto r.y:n välisen työehtosopimuksen 21 §:n 1 pöytäkirjamerkintään, jonka mukaan sopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien toimihenkilöiden vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetä sopimuksen voimassa ollessa ilman sopijapuolten suostumusta.

Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y. on katsonut, että kysymys ei voi olla työehtosopimuksen 21 §:ssä tarkoitetusta sosiaalisesta edusta, koska käytäntö ei perustunut ohjesääntöön, työjärjestykseen eikä sopimukseen vaan on syntynyt palkanlaskennassa tapahtuneesta erehdyksestä ollen vieläpä tehtyjen sopimusten vastainen.

Työtuomioistuin toteaa, että asianosaisten kesken ei ole erimielisyyttä siitä, että Keskinäisen Vakuutusyhtiö Kalevan ja Henkivakuutusyhtiö Tarmon vuoden 1989 jälkeen noudattama vuosilomapalkan ja vuosilomakorvauksen laskentatapa on voimassa olevan työehtosopimuksen 13 §:n, palkkasopimuksen 7.2 §:n ja vuosilomalain säännösten mukainen. Erimielisyys koskee siten ainoastaan sitä, muodostaako työehtosopimuksen määräyksestä poikkeava vuosilomapalkan ja lomaltapaluurahan laskentatavan edullisemmuus sellaisen sosiaalisen edun, jota työnantaja ei työehtosopimuksen 21 §:n 1. pöytäkirjamerkinnän mukaan saa ilman työntekijäpuolen suostumusta heikentää.

Työtuomioistuimessa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, mitä osalliset ovat tarkoittaneet työehtosopimuksen 21 §:n 1. pöytäkirjamerkinnällä. Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen mukaan edellä mainitun sopimuksen tarkoituksena on ollut, että vuosilomiin liittyvät palkkanormit eivät kuulu 21 §:n soveltamispiiriin. Vastaaja on perustanut käsityksensä mainitun määräyksen sanamuotoon, jonka mukaan toimihenkilön vuosilomia tai muita sosiaalisia etuja ei vähennetä. Vakuutusväen Liitto on puolestaan esittänyt, että pöytäkirjamerkintää muotoiltaessa ei keskusteluissa poissuljettu sitä, etteivätkö vuosilomiin liittyvät vuosilomapalkka ja lomaltapaluuraha kuuluisi kyseessä kyseessä olevassa kohdassa mainittuihin etuihin. Vakuutusväen Liitto on lisäksi viitannut sairausajan palkkaa koskeviin määräyksiin, jotka on laskettu sosiaalisiin etuihin kuuluviksi. Vastaaja ei ole tätä kiistänyt.

Työtuomioistuin katsoo, että luonteensa puolesta vuosilomapalkkaa ja vuosilomakorvausta koskevat määräykset voivat olla 21 §:n tarkoittamia sosiaalisia etuja. Työtuomioistuimen mielestä kysymys voi olla edellä tarkoitetusta saavutetusta sosiaalisesta edusta kuitenkin ainoastaan silloin, kun etu perustuu ohjesääntöön tai työjärjestykseen taikka muuhun sopimukseen taikka sopimuksen veroiseen hiljaiseen hyväksyntään.

Todistajana kuullun palkanlaskentaryhmässä mukana olleen entisen pääluottamusmiehen mukaan Helsingissä toiminut palkanlaskentaryhmä on saanut ohjeet vuosilomapalkkojen laskentatavasta silloiselta esimieheltään. Helsingistä vuosilomakorvauksia koskevat tiedot on lähetetty Turkuun vuosilomapalkkojen kirjanpidollisten varausten tekemistä varten. Todistajan mukaan myös yhtiön sisäinen tarkastaja on voinut havaita noudatetun käytännön, sillä Vakuutusosakeyhtiö Sammossa tehtiin Kalevan kentän lomakorvauksista oma tilinsä.

Todistajana kuullun palkkaosaston osastopäällikön mukaan Kalevan vuosilomapalkkalaskelmia ei ole lähetetty Turkuun vaan suoriteperusteiset palkkaerät ovat tulleet sähköisen tiedonsiirron välityksellä palkkojen maksatukseen. Todistajan mukaan käytettyä vuosilomapalkkojen laskutapaa ei ole voinut havaita ilman kuukausittaisten palkkalaskelmien erittelemistä. Käytetty laskutapa on selvinnyt työnantajan edustajille vasta vuonna 1990 erään toisen erimielisyystapauksen yhteydessä.

Työtuomioistuimen mielestä se, että työnantajalla olisi ollut muun muassa sisäisen tarkastuksen yhteydessä mahdollisuus selvittää myyntimiesten lomapalkkojen laskutapa, ei merkinnyt, että työnantaja käytetyn laskutavan selvittämättä jättäessään olisi hyväksynyt noudatetun käytännön. Kun vuosia käytetty työehtosopimuksen määräyksestä poikkeava laskutapa on johtunut lähinnä erehdyksestä ja kun työnantaja virheen havaittuaan on korjannut laskutavan työehtosopimuksen määräyksen ja vuosilomalain säännösten mukaiseksi, ei noudatetusta käytännöstä ole muodostunut työehtosopimuksen 21 §:n 1. kohdan pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettua sosiaalista etua.

Vakuutusväen Liitto on kohdistanut vaatimuksensa Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kalevan ja Henkivakuutusyhtiö Tarmon lisäksi Vakuutusosakeyhtiö Sampoon sillä perusteella, että se on mainittujen yhtiöiden emoyhtiö. Yhtiöillä on lisäksi yhteinen toimitusjohtaja ja hallinto palkanmaksujärjestelmineen.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Vakuutusosakeyhtiö Sampo ja Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva ovat 1977 solmineet yhteistoimintasopimuksen, joka on koskenut lähinnä markkinointia sekä toimialarationalisointia. Sopimuksen myötä Vakuutusosakeyhtiö Sampo on merkinnyt huomattavan osan Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kalevan takuupääomasta, mutta juridisesti yhtiöt ovat toimineet erillisinä yhtiöinä. Tällä perusteella työtuomioistuin katsoo, että Vakuutusosakeyhtiö Sampo ei ole ollut työnantaja-asemassa Keskinäisen Vakuutusyhtiö Kalevan ja Henkivakuutusyhtiö Tarmon palveluksessa oleviin toimihenkilöihin nähden eikä se siten ole vastuussa kanteessa tarkoitettujen lomapalkkojen ja lomaltapaluurahojen maksamisesta.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen raukeaa siltä osin, kun kanteesta on luovuttu. Muilta osin kanne hylätään.

Asian laatuun katsoen Vakuutusalan Työnantajayhdistys sekä kuultavina olleet yhtiöt saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Rautiainen, Kuivanen ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.