Labour court dismisses claim that maternity leave suspends prior care leave when both conditions are met.

Viranhaltija oli ollut virkasääntöön perustuvalla hoitovapaalla sinä ajankohtana, jolloin hän raskautensa kestoajan perusteella olisi ollut oikeutettu äitiyslomaan. Kun viranhaltijan virantoimitus oli jo keskeytetty hoitovapaan vuoksi, eikä hoitovapaata ollut keskeytetty, viranhaltijalla ei katsottu olleen oikeutta saada virkavapautta uuden raskauden perusteella.

Kantaja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitto

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja muiden ohella Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n välillä 25.1.1990 allekirjoitetussa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. l u k u

VIRKAVAPAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

69 § ÄITIYSLOMA

1 mom. Päävirassa olevalla vakinaisella viranhaltijalla, jonka raskaus on kestänyt 154 kalenteripäivää, on oikeus saada raskauden ja synnytyksen vuoksi virkavapautta (äitiyslomaa) ajaksi, jolta hänelle sairausvakuutuslain perusteella suoritetaan äitiysrahaa. Viranhaltijalla on oikeus saada tästä virkavapausajasta 72 ensimmäiseltä arkipäivältä varsinainen palkkansa sekä siihen säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä suoritettavaa rahakorvausta vastaava lisäys, joka lasketaan siten kuin 60 §:n 3 momentissa on määrätty.

Huomautus:

Äitiys-, isyys- ja vanhempainloman hakemisesta ja myöntämisestä määrätään virkasäännössä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa on sovittu seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VIRKAVAPAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4.5.5

Alle 3-vuotiaan lapsen hoitovapaan myöntäminen

Viranhaltijalle voidaan myöntää sairausvakuutuslaissa säädetyn vanhempainrahakauden jälkeen hakemuksesta palkatonta hoitovapaata lapsen hoitamiseksi enintään siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Hoitovapaata myönnetään enintään yksi hoitojakso alle kaksivuotiaan ja enintään yksi hoitojakso kaksi vuotta täyttäneen, mutta alle kolmivuotiaan lapsen hoitamista varten. Hoitovapaajakson vähimmäispituus on kaksi kuukautta.

Mallivirkasäännön 57 §:ssä on määräykset hoitovapaasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on kanteessaan lausunut, että kanteessa tarkoitettu erimielisyys koski Tampereen yliopistollisen keskussairaalaliiton, 1.1.1991 lukien Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton palveluksessa vakinaisessa päävirassa konekirjoittajana olevan Eija Niemisen oikeutta äitiyslomaan, kun hän oli hoitovapaan aikana tullut uudelleen raskaaksi. Niemisen hoitovapaa oli alkanut 31.1.1990. Se oli myönnetty vuoden 1990 loppuun. Äitiysrahakausi Niemisen uuden raskauden johdosta oli alkanut 11.8.1990.

Niemisen oikeudesta äitiyslomaan oli neuvoteltu paikallisesti 22. ja 27.8.1990 ja keskusneuvottelussa 26.11.1990. Asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Virkaehtosopimuksen 69 §:n mukaan päävirassa olevalta vakinaiselta viranhaltijalta edellytettiin äitiysloman saamiseksi, että hänen raskautensa oli kestänyt 154 kalenteripäivää ja että viranhaltijalle suoritettiin sairausvakuutuslain nojalla äitiysrahaa.

Äitiyslomaoikeus oli siten kytketty sairausvakuutuslain 21 §:n nojalla myönnettävään äitiys- ja vanhempainrahaan. Sairausvakuutuslain mukaiseen äitiysrahaoikeuteen kytketty oikeus äitiyslomaan oli kunnallisella alalla ollut voimassa ensimmäisestä vuonna 1971 solmitusta virkaehtosopimuksesta lähtien.

Äitiyslomaoikeuksien saamiselle ei virkaehtosopimuksessa ollut sovittu mitään lisäehtoja. Sopimuksessa ei ollut rajoitettu äitiyslomaan oikeuttavien raskauksien määrää. Työssäolovelvollisuutta ennen äitiyslomaa ei virkaehtosopimuksessa ollut asetettu vakinaiselle viranhaltijalle. Äitiysloman ansaitseminen ei edellyttänyt määrätyn ajan kestänyttä työssäoloa. Myöskään velvollisuutta palata työhön ennen uutta raskautta ei virkaehtosopimuksen mukaan ollut.

Edellä mainitunlaisia lisäedellytyksiä oli kunnallisella alalla sovittu muiden työntekijäryhmien osalta. Virkaehtosopimuksen 69 §:n 1 momentissa oli määrätty, että väliaikainen ja tilapäinen viranhaltija sai äitiysloma-ajan palkkaa vain, jos hän välittömästi ennen äitiysloman alkamista oli ollut kuntainliiton palveluksessa vähintään 180 kalenteripäivää. Kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 53 §:n mukaan äitiysloma-ajan palkan maksaminen edellytti, että työntekijä oli ollut työnantajan palveluksessa välittömästi ennen loman alkamista vähintään kuusi kuukautta ja että hän oli toimittanut työnantajalle työehtosopimuksen edellyttämät lääkärintodistukset.

Kunnallisen viranhaltijan oikeudesta hoitovapaaseen ei ollut sovittu virkaehtosopimuksessa. Sen vuoksi kunnissa ja kuntainliitoissa hoitovapaata koskevat määräykset oli otettu virkasääntöihin. Hoitovapaan saamista koskevat virkasääntömääräykset olivat nyt esillä olevassa asiassa olleet mallivirkasäännön mukaiset.

Virkasäännön määräykset olivat oikeudelliselta luonteeltaan työnantajan yksipuolisesti antamia määräyksiä. Kun kuntainliitto oli kunnallisen virkaehtosopimuslain 5 §:n 1 momentin nojalla sidottu virkaehtosopimukseen, ei kuntainliitto voinut syrjäyttää virkaehtosopimuksen määräyksiä yksipuolisilla päätöksillään. Virkaehtosopimuksen vastainen päätös oli kunnallislain mukaan laiton. Kunnan tai kuntainliiton katsottiin tällöin ylittäneen toimivaltansa.

Hoitovapaan keskeyttämistä koskeviin määräyksiin vetoaminen ei ollut perusteltua. Hoitovapaan keskeyttäminen koski sellaisia lapsen hoitamisen edellytyksissä tapahtuvia ennalta arvaamattomia ja olennaisia muutoksia, joiden vuoksi hoitovapaalla oleva halusi palata takaisin työhön. Niemisen kohdalla ei ollut kysymys töihin palaamisesta, vaan äitiyslomalle jäämisestä.

Hoitovapaata koskevien määräysten ottaminen virkasääntöön ei voinut heikentää viranhaltijan oikeutta virkaehtosopimuksen mukaiseen äitiyslomaan. Viranhaltijat eivät olleet luopuneet virkaehtosopimukseen perustuvasta äitiyslomaoikeudesta silloin, kun hoitovapaata koskevat määräykset oli otettu virkasääntöön.

Raskauden ja synnytyksen vuoksi myönnettävä äitiysloma muodosti palvelussuhdetta koskevan perusoikeuden. Työsuhteisten työntekijöiden osalta tämä periaate ilmeni työsopimuslain 34 §:n 2 momentissa, jonka mukaan sopimus, jolla työntekijä luopui äitiyslomaoikeudesta oli mitätön. Samalle periaatteelle rakentui myös kunnallisten viranhaltijoiden äitiyslomaoikeus. Lapsen hoidon vuoksi myönnettävä hoitovapaa oli äitiyslomaoikeuteen nähden toissijainen. Hoitovapaalla ei voitu rajoittaa tai kumota äitiyslomaan kuuluvia oikeuksia. Hoitovapaan käyttäminen ei myöskään voinut aiheuttaa äitiyslomaoikeuden menettämistä.

Eija Nieminen oli virkaehtosopimuksen 69 §:n tarkoittamassa päävirassa oleva vakinainen viranhaltija. Hänen raskautensa oli kestänyt 154 kalenteripäivää. Hänelle oli kansaneläkelaitoksen päätöksellä myönnetty äitiys- ja vanhempainrahaa 11.8.1990 lukien. Sen vuoksi hän oli oikeutettu virkaehtosopimuksen tarkoittamaan äitiyslomaan ja siihen kuuluviin muihin etuihin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Niemisellä oli virkaehtosopimuksen 69 §:n nojalla oikeus saada raskauden ja synnytyksen vuoksi virkavapautta, äitiyslomaa 11.8.1990 lukien siksi ajaksi, jolta hänelle sairausvakuutuslain perusteella suoritettiin äitiysrahaa, ja että hänellä oli oikeus tältä ajalta saada virkaehtosopimuksen 69 §:n mukaisesti äitiysloma-ajan palkkaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunut, että virkavapaudella tarkoitettiin viranhaltijan vapauttamista virkatehtävien suorittamisesta ja virantoimituksen keskeyttämistä virkavapauden ajaksi.

Virantoimitus alkoi, kun viranhaltija virkasuhteen alettua oli ensi kerran ryhtynyt virkaansa hoitamaan ja jatkui virkasuhteen lakkaamiseen saakka lukuun ottamatta niitä aikoja, joina hän oli vuosilomalla tai virkavapaana taikka joina virantoimitus oli muutoin todettu keskeytyneeksi. Jos virantoimitus oli keskeytynyt, viranhaltijalle ei voitu myöntää tuoksi ajaksi virkavapautta. Virkavapauden myöntäminen merkitsi aina virantoimituksen keskeyttämistä.

Jos viranhaltijalle oli myönnetty virkavapautta, hänelle ei siis voitu enää myöhemmin myöntää samaksi ajaksi uutta virkavapautta eri perusteella, koska virantoimitus oli jo keskeytynyt aikaisemman virkavapauspäätöksen perusteella. Uusi virkavapaus voi tulla kysymykseen vain silloin, kun aikaisempi virkavapaus keskeytettiin. Tällöin uusi virkavapaus voitiin myöntää aikaisintaan keskeytysajankohdasta lukien.

Niemiselle oli myönnetty virkasäännön nojalla hoitovapaata 31.1. - 31.12.1990 väliseksi ajaksi. Tätä virkavapaata ei ollut keskeytetty. Hänen äitiysrahakautensa oli alkanut 11.8.1990. Nieminen oli pyytänyt hoitovapaan keskeyttämistä, mutta työnantaja ei ollut tähän suostunut vedoten virkasäännön määräyksiin. Nieminen olisi voinut valittaa hoitovapaan keskeyttämistä koskevasta kielteisestä päätöksestä hallinto-oikeudellisessa järjestyksessä.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 69 §:n määräyksillä oli tarkoitettu taata kunnalliselle viranhaltijalle virantoimituksen keskeytys äitiyslomarahakaudeksi. Jos samaksi ajaksi viranhaltijalle oli jo aikaisemmin myönnetty virkavapautta muulla perusteella, uutta virkavapautta äitiysloman takia ei enää voitu myöntää. Viranhaltijalla ei tällaisessa tapauksessa ollut oikeutta äitiysloman palkkaetuihin, koska kysymyksessä ei ollut äitiysloma, vaan muulla perusteella myönnetty virkavapaus.

Hoitovapaata koskevat määräykset eivät rajoittaneet viranhaltijan oikeuksia, koska viranhaltija itse päätti hoitovapaan pitämisestä, sen ajankohdasta ja hoitovapaan pituudesta virkasäännön määräysten rajoissa. Sama koski muitakin virkavapauksia. Viranhaltija itse päätti, hakiko hän virkavapautta vai ei. Luonnollisesti hänellä oli myös riski, jos siitä aiheutui menetyksiä esimerkiksi myöhemmin sattuvan sairauden tai raskauden vuoksi.

Virantoimituksen keskeytystilanteissa oli oikeuskäytännössä noudatettu aikaprioriteettiperiaatetta. Etusija määräytyi virkavapauden myöntämisajankohdan perusteella.

Esimerkkinä aikaprioriteettiperiaatteesta voitiin mainita työtuomioistuimen tuomio n:o 7/1985, joka koski äitiysloma- ja sairauslomaetuja lakon aikana. Tuomiosta kävi ilmi, että jos äitiysloma oli myönnetty ennen lakon alkamista, viranhaltijalla oli lakon ajalta oikeus äitiysloma-ajan palkkaan, mutta ei muussa tapauksessa.

Virkaehtosopimuksen soveltamisohjeessa oli myös todettu, että palkattoman virkavapauden aikana viranhaltijalla ei ollut oikeutta saada sairausajan palkkaa.

Aikaprioriteettiperiaatetta oli noudatettu yleisesti kunnallishallinnossa silloin, kun hoitovapaalla oleva viranhaltija oli tullut raskaaksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitto on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tampereen yliopistollisen keskussairaalaliiton ja sen toimintaa 1.1.1991 jatkaneen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntainliiton palveluksessa päävirassa vakinaisena konekirjoittajana toimineelle Eija Niemiselle on lapsen hoidon vuoksi myönnetty virkasäännön perusteella hoitovapaata 31.1. - 31.12.1990. Hoitovapaan aikana hän on hakenut Tampereen yliopistolliselta keskussairaalaliitolta hoitovapaan keskeyttämistä 11.8.1990 alkaen uuden raskauden vuoksi. Keskussairaalaliitto on hylännyt hakemuksen. Keskussairaalaliiton päätöksestä, jolla hoitovapaan keskeyttämiseen ei ole suostuttu, ei ole haettu muutosta hallinto-oikeudellisessa järjestyksessä. Niemisen hoitovapaa on siten jatkunut vuoden 1990 loppuun saakka.

Kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa ei ole sovittu muusta hoitovapaasta kuin osittaisesta hoitovapaasta, josta kanteessa tarkoitetussa tilanteessa ei kuitenkaan ole kysymys.

Alle 3-vuotiaan lapsen hoitovapaan myöntämisen edellytyksistä on maininta kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa, jossa on myös todettu, että mallivirkasäännön 57 §:ssä on määräykset hoitovapaasta.

Kun hoitovapaasta ei ole sovittu virkaehtosopimuksella, työtuomioistuin ei voi tutkia kysymystä, olisiko Niemisen hoitovapaa tullut keskeyttää hänen uuden raskautensa takia.

Työtuomioistuin toteaa, että korkein hallinto-oikeus on eräässä 15.4.1991 antamassa hoitovapaan keskeyttämistä koskevassa päätöksessä (diaarin:o 3463/1/86) hyväksynyt lääninoikeuden päätöksen perustelut, joiden mukaan uutta raskautta ei voitu pitää virkasäännön tarkoittamana ennalta arvaamattomana ja perusteltuna syynä hoitovapaan keskeyttämiselle.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 69 §:n mukaan päävirassa olevalla vakinaisella viranhaltijalla, jonka raskaus on kestänyt 154 kalenteripäivää, on oikeus saada raskauden ja synnytyksen vuoksi virkavapaata, äitiyslomaa määrätyksi ajaksi.

Kanteessa on kysymys siitä, onko Niemisellä oikeus saada äitiyslomana myönnettävää virkavapautta hänen raskautensa kestettyä edellä mainitussa määräyksessä edellytetyn ajan riippumatta siitä, että hänelle on aikaisemmin myönnetty hoitovapaan perusteella virkavapautta.

Virkavapaus merkitsee virantoimituksen keskeytymistä. Virantoimituksesta vapauttamiseksi ei aikaisemmin myönnetyn virkavapaan aikana ole tarpeen myöntää viranhaltijalle uutta virkavapautta.

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen virkavapautta koskevissa määräyksissä ei yleisesti ole otettu kantaa siihen, estääkö aikaisemmin myönnetty virkavapaus uuden virkavapauden myöntämisen toisella myöhemmin syntyneellä perusteella, yhtä vähän kuin siihenkään, onko viranhaltijalla oikeus saada virkavapautta toisella perusteella, jos hänet jo on aikaisemmin vapautettu virantoimituksesta. Raskauden ja synnytyksen vuoksi myönnettävän virkavapauden osalta tällaisia määräyksiä ei ainakaan ole.

Niin sanotun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan, jota yleisesti noudatetaan viranhaltijoiden virkasuhteissa, viranhaltijan estyminen virantoimituksesta tapahtuu sen seikan tai olosuhteen perusteella, joka ensiksi on sattunut tai jonka seuraamuksena viranhaltija on ensiksi estynyt virkaansa toimittamasta. Tätä periaatetta on noudatettu riippumatta siitä, onko virantoimituksesta estyminen johtunut virkaehtosopimuksessa mainitusta syystä, kuten sairaudesta, tai sen ulkopuolelle jäävästä tapahtumasta, kuten esimerkiksi työnseisauksesta.

Aikaprioriteettiperiaatteen mukaan Niemisen estyminen virantoimituksesta sinä ajankohtana, jolloin hän raskautensa kestoajan perusteella olisi ollut oikeutettu äitiyslomaan, on johtunut hänelle aikaisemmin myönnetystä hoitovapaasta.

Työtuomioistuimen mielestä virkaehtosopimukseen perustuvia määräyksiä, jotka oikeuttavat viranhaltijan saamaan palkallista virkavapautta esimerkiksi raskauden ja synnytyksen tai sairauden sattuessa, ei voida ymmärtää siten, että ne tuottaisivat viranhaltijalle oikeuden keskeyttää hänen niin halutessaan aikaisemmin myönnetyn palkattoman virkavapauden. Näin on työtuomioistuimen käsityksen mukaan asiaa arvosteltava ainakin silloin, jos aikaisemmin myönnetyn virkavapaan keskeyttäminen on virkaehtosopimuksessa tai muulla viranhaltijaa sitovalla tavalla järjestetty.

Edellä on jo todettu, että Nieminen on ollut sinä ajankohtana, jolloin hänen raskautensa on kestänyt kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 69 §:n sovitun ajan, hoitovapaan perusteella myönnetyllä virkavapaalla, jota ei ole keskeytetty virkasäännön edellyttämällä tavalla.

Työtuomioistuimen mielestä Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ei ole näyttänyt toteen sitä kanteen perusteena olevaa käsitystään, että raskauden ja synnytyksen vuoksi kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 69 §:n nojalla myönnettävä äitiysloma antaisi viranhaltijalle oikeuden tuollaiseen virkavapauteen siitä huolimatta, että viranhaltijan virantoimitus on jo aikaisemmin toisella perusteella myönnetyllä virkavapaudella keskeytetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden kunnallinen työmarkkinalaitos saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Keskinen, Leivo ja Tuomi jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.