Labor court dismisses union appeal finding fixed-term contract due to pregnancy termination without cause.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajan ja työntekijän välillä olisi sovittu määräaikaisesta työsopimuksesta. Työnantajalla ei siten ollut ollut määräaikaisen työsopimuksen päättymisen perusteella oikeutta päättää työntekijän työsuhdetta. Kun työsuhteen päättämiseen ei ollut ollut muita työntekijästä johtuneita syitä ja kun työnantaja oli työsuhteen päättäessään tiennyt työntekijän olevan raskaana, työsuhteen päättämisen oli irtisanomissuojasopimuksen määräysten ja työsopimuslain säännösten mukaan katsottu johtuneen työntekijän raskaudesta. Työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta työsuhteen päättämisestä.

Ottaen huomioon, että asian ratkaisun kannalta vaikuttava selvitys oli ollut saatavissa vasta työtuomioistuimessa, työnantajaliiton ei ollut näytetty laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Kontion Leipomo Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Pertti Laaksonen ja Marja Laaksonen

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 23.3.1990 tehdyssä majoitusja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva sopimus (LTK-SAK) 5.6.1984, joka on voimassa 30.9.1990 saakka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työsuhteen lakkaaminen

1. Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Työnantaja, joka ei noudata edellä sovittuja irtisanomisaikoja, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.===

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I Sopimuksen ulottuvuutta, työsuhteen alkamista ja lakkaamista koskevat määräykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Työhön ottaminen

Työsopimuksen tekeminen: Työsopimus on sopimus, jossa toinen sopijapuoli, työntekijä sitoutuu tekemään toiselle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Työsopimuksen tekeminen ei edellytä määrätyn muodon noudattamista. Työsopimus voidaan tehdä joko kirjallisesti tai suullisesti. Työsopimus voi syntyä myös hiljaisesti ilman minkäänlaista sopimusta. Milloin työsopimus on tehty suullisesti, kumpikin sopimuspuoli on velvollinen pynnöstä antamaan toiselle kirjallisen todistuksen sovituista ehdoista. Kirjallisesti tehdystä sopimuksesta on pyydettäessä annettava jäljennös toiselle sopimuspuolelle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § 3 kohta: Määräaikaiset työsopimukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 5.6.1984 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Sopimuksen soveltamisala

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä

Irtisanomisen peruste irtisanomismenettelystä annetun lain piiriin kuuluvissa irtisanomistapauksissa määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan.

Työsuhteen päättämisessä, erimielisyyksien selvittelyssä, lain ja sopimuksen rikkomisen seuraamuksissa ja tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan irtisanomismenettelystä annetun lain ja tämän sopimuksen 5 §:n määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että Kontion Leipomo Ky oli harjoittanut kahvilatoimintaa Rauman kaupungissa sijaitsevissa kahviloissa. A oli aloittanut työskentelyn yhtiön palveluksessa 23.5.1989. Hän oli hakeutunut kahvilan myyjäksi saatuaan Rauman työvoimatoimistosta tiedon, jonka mukaan yhtiössä tarvittiin heti joko koko- tai osapäivätyöhön kahvilan myyjää vakituiseen työsuhteeseen. Hän olikin työskennellyt kahvilassa kokopäivätyössä ongelmitta aina vuoden 1990 helmikuuhun saakka.

A oli vuoden 1990 helmikuun puolivälissä ilmoittanut puhelimitse työnantajalleen, että hän oli raskaana. Tuolloin työnantaja oli heti ottanut puheeksi sen, että hän voisi ruveta etsimään uutta työpaikkaa, koska kesän jälkeen työnantaja ei kertomansa mukaan todennäköisesti enää tarvitsisi yhtä paljon työvoimaa kahviloissaan.

A oli pitänyt kesälomansa 10.5. ja 4.6.1990 välisenä aikana. Kun hän oli palanut vuosilomaltaan, työnantaja oli ilmoittanut, että koska A oli työnantajan mielestä ainoastaan äitiysloman sijainen, hänen työsuhteensa tulisi päättymään heti, kun äitiyslomalla oleva työntekijä tulisi palaamaan töihin. A oli jäänyt sairaslomalle 4.7.1990. Kun hän oli 10.7.1990 ilmoittanut työnantajalleen, että hänen sairaslomansa jatkuisi 18.7.1990 saakka, hänelle oli ilmoitettu, että hänen oli joko tultava töihin tai lopetettava työskentely yhtiön palveluksessa kokonaan. A oli kuitenkin jatkanut sairaslomaansa ja toimittanut työnantajalleen tarpeelliset lääkärintodistukset.

Työnantaja oli 30.7.1990 ilmoittanut A:lle puhelimitse, että hänen työsuhteensa päättyisi 4.8.1990, jolloin yhtiön äitiyslomalla ollut työntekijä tulisi töihin. Työnantaja oli ilmoittanut lisäksi, että A:lle maksettaisiin palkka 31.7.1990 saakka. A oli tuolloin välittömästi ilmoittanut, että hän ei hyväksynyt irtisanomista, koska hän oli mielestään ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, minkä päättämiseen oli oltava laillinen syy. Työnantaja sen sijaan oli väittänyt, että työsuhde oli alunperinkin tarkoitettu määräaikaiseksi työsuhteeksi. A:n työsuhde päättyikin ilmoitetulla tavalla 31.7.1990.

A:n työsuhde oli ollut työsopimuslain 1 ja 2 §:ssä tarkoitetut toistaiseksi voimassa ollut työsuhde. Väitetystä työsuhteen määräaikaisuudesta hänelle oli puhuttu ensimmäisen kerran vasta sitten, kun hän oli ilmoittanut olevansa raskaana. Hänen toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksensa purkaminen oli tapahtunut työsopimuslain 37 §:n ja irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n vastaisesti, koska hänen työsuhteensa päättymisen todellinen syy oli ollut raskaus, mikä oli työsopimuslain 37 §:n 4 momentin mukaisesti kielletty työsopimuksen päättämissyy. Yhtiöllä ei ollut ollut A:n työsuhteen lopettamiselle minkäänlaista työsopimuslain 37 §:n mukaista irtisanomissyytä eikä 43 §:ssä tarkoitettua purkamissyytä.

Asiasta oli käyty sekä paikallis- että liittotasonneuvottelut. Neuvotteluissa työnantajaliitto oli tukenut yhtiön kantaa, että A:n työsuhde oli ollut määräaikainen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kontion Leipomo Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet liikkeenharjoittajat Pertti Laaksonen ja Marja Laaksonen ovat A:n työsuhteen päättäessään menetelleet työehtosopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen määräysten vastaisesti, ja tuomitsemaan Kontion Leipomo Ky:n ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Pertti Laaksosen ja Marja Laaksosen työehtosopimuksen tieten rikkomisesta työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lisäksi vaatinut Kontion Leipomo Ky:n ja sen vastuunalaisten yhtiömiesten Marja Laaksosen ja Pertti Laaksosen velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle työsuhteen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä irtisanomismenettelylain 19 ja 20 §:n mukaisena korvauksena 61 992 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.7.1990 lukien sekä työehtosopimuksen 4 §:n mukaisena irtisanomisajan palkkana 5 923,30 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.8.1990 lukien. Lisäksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Jutussa toimitetussa esivalmistelussa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on luopunut vaatimuksestaan Kontion Leipomo Ky:n ja sen vastuunalaisten yhtiömiesten tuomitsemisesta hyvityssakkoon z-päiviä vuonna 1990 1991 koskevan työehtosopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan määräysten tietensä rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on lausunut, että Kontion Leipomo Ky:n palveluksessa oleva kahvilan myyjä oli ilmoittanut työnantajalle keväällä 1989 olevansa raskaana ja että hänen äitiyslomansa alkaisi 25.9.1989. Koska äitiysloman alkamista oli edeltänyt myös muiden työntekijöiden kesälomakausi, oli yhtiössä päätetty hakea sijaiseksi työntekijää, joka olisi ensin alkukesän muiden työntekijöiden vuosilomasijaisena ja sen jälkeen hoitaisi myös kahvilan myyjän äitiyslomasijaisuuden.

Työnantaja oli ottanut yhteyttä Rauman työvoimatoimistoon ja ilmoittanut avoinna olevasta työpaikasta sijaisuuden ajaksi. Ilmeisesti joko väärinkäsityksen tai tallennusvirheen vuoksi työpaikkailmoitukseen oli työvoimatoimistossa kirjattu työsuhteen keston osalta koodi 6 eli vakituinen. Koodi 6 tarkoitti yli vuoden kestävää työsuhdetta. Sillä, että työvoimatoimiston ilmoitus avoinna olevasta työpaikasta oli ollut virheellinen, ei tietenkään ollut merkitystä arvioitaessa työnantajan ja työntekijän välisen työsopimuksen luonnetta.

A oli tullut yhtiöön työpaikkahaastatteluun Marja Laaksosen luokse, joka oli kertonut lähemmin työpaikasta ja todennut, että vuosiloma- ja äitiyslomasijaiseksi otettava työntekijä ensin aluksi hoitaisi toisten työntekijöiden vuosilomasijaisuudet ja sen jälkeen kahvilan myyjän äitiyslomasijaisuuden. Työsopimuksen määräaikaisuus oli tehty A:lle täysin selväksi ja hän oli hyväksynyt työnantajan esittämät muutkin työsopimusta koskevat ehdot.

A:n ja työnantajan välillä oli tehty määräaikainen, suullinen työsopimus kesälomasijaisuuksien ja kahvilan myyjän äitiysloman ajaksi. Tällöin oli todettu myös, ettei vielä ollut selvää, pitikö äitiyslomalle jäävä kahvilan myyjä myös vanhempainloman äitiysloman jälkeen. Jos kahvilan myyjä pitäisi myös vanhempainloman, kestäisi A:n määräaikainen työsopimus vanhempainloman päättymiseen saakka.

Keväällä 1990 Laaksonen oli kertonut A:lle, että yhtiö oli luovuttamassa yhden myymälänsä uudelle yrittäjälle eikä yhtiössä ollut tietoa, miten uusi yrittäjä menettelisi työntekijöiden kanssa. Liikkeen luovutus ei kuitenkaan olisi vaikuttanut A:n määräaikaiseen työsuhteeseen mitenkään, koska hän oli työskennellyt eri toimipisteissä ja hänen työsuhteessa yhtiöön tulisi jatkumaan määräaikaisen työsuhteen päättymiseen. Muuta keskustelua toiminnan supistamisesta ei työnantajan ja A:n välillä ollut käyty. Tällöin Laaksonen ja A olivat keskustelleet myös A:n työsopimuksen määräaikaisuudesta. Laaksonen ei missään vaiheessa ollut ilmoittanut A:lle, että yhtiö olisi vähentämässä työvoimaa kahviloissaan ja vaatinut A:ta etsimään tämän vuoksi uutta työpaikkaa. Kun Laaksonen oli kertonut A:lle myymälän luovutussuunnitelmista, ei Laaksonen ollut edes tiennyt A:n olevan raskaan. Tiedon raskaudesta työnantaja oli saanut myöhemmin keväällä 1990 ensin A:n työtoverilta ja sitten vasta A:lta.

Kesäkuun alussa 1990 Laaksonen oli muistuttanut A:ta työsopimuksen tarkasta päättymispäivämäärästä 4.8.1990, jolloin kahvilan myyjän vanhempainloma päättyisi. A:n työsuhde oli päättynyt 4.8.1990, mutta palkka oli maksettu 31.7.1990 saakka sen vuoksi, että tuolloin oli täyttynyt työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkan- maksujakso 28 päivältä. A:n työkyvyttömyys oli jatkunut työsuhteen päättymiseen saakka.

Ei pitänyt paikkaansa, että A:ta olisi vaadittu tulemaan työkyvyttömänä työhön tai lopettamaan työskentely työnantajan palveluksessa kokonaan. A ei missään vaiheessa työsopimusta tehtäessä, työsuhteen aikana tai työsuhteen päättyessä ollut kertonut työnantajalle pitävänsä työsopimustaan toistaiseksi voimassa olevana. Edes työhönottohaastattelussa A ei ollut maininnut, että työvoimatoimiston tiedon mukaan työpaikka olisi vakituinen. Työsuhteen aikana, kun A:n työsuhteesta ja sen määräaikaisuudesta oli keskusteltu, ei hän myöskään missään vaiheessa ollut kertonut olevansa siinä käsityksessä, että hän olisi vakituisessa työsuhteessa. Kanteen tiedot A:n irtisanomisen vastustamisesta eivät pitäneet paikkaansa. Ensimmäisen kerran työnantajaan oli asiasta ollut yhteydessä työnantajaliiton asiamies, johon työntekijäliiton toimitsija oli ottanut yhteyttä A:n työsuhteen päättymisen jälkeen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL lisäksi oikeudenkäyntikuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A on työskennellyt kahvilan myyjänä Kontion Leipomo Ky:n palveluksessa Raumalla suullisesti tehdyn työsopimuksen perusteella 23.5.1989 lukien. A:n palattua kesälomalta 4.6.1990 työnantaja on ilmoittanut, että A:n työsuhde tulee päättymään heti, kun äitiyslomalla oleva työntekijä tulee palaamaan töihin, koska A on ollut ainoastaan äitiyslomansijaisena. Työnantaja on sitten 30.7.1990 ilmoittanut A:lle työsuhteen edellä mainitusta syystä päättyvän 4.8.1990, vaikka äitiyslomalla ollut työntekijä ei ollut tuolloin vielä palannut työhön, vaan jäänyt hoitovapaalle.

A on pitänyt työsuhteen päättämistä työehtosopimuksen vastaisena, koska hän on tullut yhtiön palvelukseen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Väitetystä työsuhteen määräaikaisuudesta hänelle on mainittu ensimmäisen kerran vasta silloin, kun hän oli ilmoittanut helmikuun puolivälissä 1990 olevansa raskaana.

Työnantajan näkemyksen mukaan A:n ja työnantajan välillä tehtiin määräaikainen työsopimus kesälomansijaisuuksien ja erään toisen työntekijän äitiysloman ajaksi. Määräaikaisen sopimuksen oli määrä kestää kyseisen työntekijän äitiysloman tai vanhempainloman päättymiseen saakka. Työsopimuksen määräaikaisuus oli tehty A:lle täysin selväksi ja hän hyväksyi työnantajan esittämät muutkin ehdot.

Kyseinen työpaikka on osoitettu A:lle Rauman työvoimatoimistosta, jossa se on ollut välitettävänä vakituisena työpaikkana. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, joka tukisi vastaajaliiton väitettä väärinkäsityksestä tai tallennusvirheestä työvoimatoimistossa.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu kahvioapulainen on kertonut hakeneensa aikanaan samaa paikkaa Kontion Leipomo Ky:ssä. Keskustelussa yhtiön omistajan kanssa oli käynyt ilmi, että kysymyksessä oli äitiysloman ja kesäloman sijaisuus eikä vakituinen työpaikka. Edelleen työtuomioistuimessa todistajana kuultu yksityisyrittäjä on kertonut työskennelleensä aiemmin Kontion Leipomo Ky:n palveluksessa ja olleensa saapuvilla A:n ensimmäisenä työpäivänä. Tuolloin keskustelussa oli todistajan mukaan käynyt ilmi, että A tuli aluksi vuosiloman sijaiseksi ja sen jälkeen äitiysloman sijaiseksi, mikä tehtävä saattoi alkaa normaalia aikaisemmin kyseisen henkilön sairasteltua. Mitään päivämäärää työsuhteen päättymisestä ei ollut esillä, ainoastaan se, että A tulee äitiysloman sijaiseksi. Tällaisena A esiteltiin myös muille työtovereille ja leipomon henkilökunnalle. Jo aikaisemmin oli todistaja keskustellut yhtiön omistajan kanssa ja tällöinkin oli tullut selville, että henkilöä haettiin normaalin äitiysloman sijaiseksi.

Kantajaliiton nimeämänä todistajana kuultu baarimestari on puolestaan kertonut olleensa työssä Kontion Leipomo Ky:n palveluksessa Marita A:n tullessa työhön. Todistajan käsityksen mukaan A oli tullut työhön vakituiseksi kuten todistaja itsekin oli aikanaan tullut ja nimenomaan ei ollut sanottu, että A olisi toiminut jonkun henkilön sijaisena tai, että hän olisi työssä vain esimerkiksi kesän loppuun. Yhtiön omistajan esitellessä A:n uutena työntekijänä ei sijaisuudesta ollut mainittu mitään. Todistaja oli ollut paikalla A:n ilmoitettua puhelimitse raskaudestaan yhtiön omistajalle. A oli kertonut todistajalle omistajan todenneen, että hänen olikin pitänyt keskustella A:n kanssa, koska hän oli aikonut tämän irtisanoa. A oli arastellut kertoa raskaudestaan omistajalle, koska tämä oli arvostellut voimakkaasti A:n työhön tulon jälkeen äitiyslomalle jäänyttä työntekijää vastaavassa tilanteessa.

Työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että Kontion Leipomo Ky:llä on ollut tarvetta palkata työntekijä vuosilomien ja myöhemmin alkavan äitiysloman johdosta. Esitetyn selvityksen valossa on kuitenkin jäänyt näyttämättä, että Kontion Leipomo Ky:n ja A:n välillä olisi sovittu määräaikaisesta työsopimuksesta. Työnantajalla ei siten ole ollut määräaikaisen työsopimuksen päättymisen perusteella oikeutta päättää A:n työsuhdetta. Kun ei ole edes väitetty, että työsuhteen päättämiseen olisi ollut muita A:sta johtuneita syitä ja kun työnantaja A:n työsuhteen päättäessään on tiennyt tämän olevan raskaana, työsuhteen päättämisen on irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 3 §:n ja työsopimuslain 37 §:n 4 momentin mukaan katsottava johtuneen työntekijän raskaudesta.

Työnantajalla ei ole ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta tämän raskauden perusteella, minkä vuoksi työnantaja on velvollinen maksamaan A:lle korvausta perusteettomasta työsuhteen päättämisestä. Kun työehtosopimuslain vastaisen työsuhteen päättämisen seuraamukseksi on määrätty velvollisuus vahingonkorvauksen maksamiseen, ei samalla perusteella voida työnantajaa velvoittaa erikseen maksamaan työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettua hyvityssakkoa.

A ei ole saanut hyväkseen työehtosopimuksen edellyttämää irtisanomisaikaa, joten hän on oikeutettu vaatimaansa palkkaan irtisanomisajalta.

Työnantajaliitto on yhtynyt työnantajan näkemykseen A:n työsopimuksen määräaikaisuudesta. Ottaen huomioon, että asian ratkaisun kannalta vaikuttava selvitys on ollut saatavissa vasta työtuomioistuimessa, työnantajaliiton ei ole näytetty laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kontion Leipomo Ky on A:n työsuhteen päättäessään menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

Kontion Leipomo Ky sekä sen vastuunalaiset yhtiömiehet liikkeenharjoittajat Marja Laaksonen ja Pertti Laaksonen velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan A:lle korvauksena työsuhteen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä 45 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.7.1990 lukien sekä työehtosopimuksen 4 §:n mukaisena irtisanomisajan palkkana 5 923,30 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.8.1990 lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Kontion Leipomo Ky, Marja Laaksonen ja Pertti Laaksonen velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Peltola, Äimälä, Nouro, Kuivanen ja Kolula jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Nouro, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

A on työskennellyt kahvilan myyjänä Kontion Leipomo Ky:n palveluksessa Raumalla suullisesti tehdyn työsopimuksen perusteella 23.5.1989 lukien. A:n palattua kesälomalta 4.6.1990 työnantaja on ilmoittanut, että A:n työsuhde tulee päättymään heti kun äitiyslomalla oleva työntekijä tulee palaamaan töihin, koska A on ollut ainoastaan äitiysloman sijaisena. Työnantaja on sitten 30.7.1990 ilmoittanut A:lle työsuhteen edellä mainituista syistä päättyvän 4.8.1990.

A on pitänyt työsuhteen päättämistä työehtosopimuksen vastaisena, koska hän on tullut yhtiön palvelukseen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Väitetystä työsuhteen määräaikaisuudesta hänelle on mainittu ensimmäisen kerran vasta sitten, kun hän oli ilmoittanut helmikuun puolivälissä 1990 olevansa raskaana.

Työnantajan näkemyksen mukaan A:n ja työnantajan välillä tehtiin määräaikainen työsopimus kesälomasijaisuuksien ja erään toisen työntekijän äitiysloman ajaksi. Määräaikaisen sopimuksen oli määrä kestää kyseisen työntekijän äitiysloman tai mahdollisen vanhempainloman päättymiseen saakka. Työsopimuksen määräaikaisuus oli tehty A:lle täysin selväksi ja hän hyväksyi työnantajan esittämät muutkin ehdot.

Kyseinen työpaikka on osoitettu A:lle Rauman työvoimatoimistosta, jossa se on ollut välitettävänä vakituisena työpaikkana. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, joka tukisi vastaajaliiton väitettä väärinkäsityksestä tai tallennusvirheestä työvoimatoimistossa. Työtuomioistuimelle ei ole toisaalta edes väitetty, että A olisi työpaikkaa Kontion Leipomo Ky:öön hakiessaan esittänyt mainitun osoituksen.

Työtuomioistuimessa vastaajaliiton todistajana kuultu kahvioapulainen on kertonut hakeneensa samaa paikkaa Kontion Leipomo Ky:ssä. Keskustelussa yhtiön omistajan kanssa oli käynyt ilmi, että kysymyksessä oli äitiysloma- ja kesälomasijaisuus eikä vakituinen työpaikka.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu toinen vastaajaliiton todistaja, joka on ollut Kontion Leipomo Ky:n palveluksessa lokakuuhun 1989 saakka, kertoi olleensa saapuvilla A:n ensimmäisenä työpäivänä. Tuolloin keskusteluissa oli todistajan mukaan käynyt ilmi, että A tuli aluksi vuosilomasijaiseksi ja sen jälkeen äitiyslomasijaiseksi, mikä tehtävä saattoi alkaa normaalia aikaisemmin kyseisen henkilön sairasteltua. Mitään päivämäärää työsuhteen päättymisestä ei ollut esillä vaan ainoastaan se, että A tulee äitiysloman sijaiseksi. Tällaisena sijaisena A esiteltiin myös muille työtovereille ja leipomon henkilökunnalle. Jo aikaisemmin oli todistaja keskustellut yhtiön omistajan kanssa ja tällöinkin oli tullut selville, että henkilöä haettiin äitiysloman sijaiseksi.

Kantajaliiton nimeämänä todistajana kuultu baarimestari on puolestaan kertonut olleensa työssä Kontion Leipomon palveluksessa A:n tullessa työhön. Todistaja oli työpaikalla, kun A:ta esiteltiin Kontion Leipomossa työntekijöille ennen A:n työhön ryhtymistä. Todistajan kuullen kerrottiin ainoastaan, että A on henkilö, joka on tulossa yritykseen töihin mainitsematta mitään tämän työsuhteen luonteesta. Omaan työhöntuloonsa ja siihen liittyvään esittelykierrokseen nojautuen todistaja kertoi, että hän oli ymmärtänyt A:n työsuhteen vakinaiseksi. Todistaja oli ollut sittemmin paikalla A:n ilmoitettua puhelimitse raskaudestaan yhtiön omistajalle. A oli tällöin kertonut todistajalle omistajan todenneen puhelinkeskustelussa, että hänen olikin pitänyt keskustella A:n kanssa, koska oli aikonut tämän irtisanoa. A oli arastellut kertoa raskaudestaan omistajalle, koska A oli kuullut omistajan arvostelleen voimakkaasti A:n työhöntulon jälkeen äitiyslomalle jäänyttä työntekijää vastaavassa tilanteessa.

Katson näytetyksi, että Kontion Leipomo Ky:llä on ollut tarve palkata työntekijä vuosiloman sijaiseksi ja sittemmin alkavan äitiysloman johdosta. Esitetyn selvityksen perusteella on näytetty, että Kontion Leipomo Ky:n ja A:n välillä on sovittu määräaikainen työsopimus.

Näillä perusteilla hylkään kanteen.

Asian laatuun nähden Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto, Kontion Leipomo Ky sekä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL saavat itse pitää kulunsa vahinkonaan.