Labor court allows sick pay for period overlapping with parental leave due to employer's duty to monitor employee status.

Työntekijä oli sairastunut ollessaan hoitovapaalla, ja sairaus oli jatkunut silloin kun hänen olisi pitänyt hoitovapaan päätyttyä palata työhönsä. Työntekijän katsottiin estyneen työstä sairauden alkaessa hoitovapaan takia ja vasta hoitovapaan päätyttyä sairauden vuoksi, ja hän oli oikeutettu saamaan sairausajan palkan, vaikka työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkkaan oikeuttava aika olikin kulunut jo hoitovapaan kuluessa.

Työntekijä oli hoitovapaan aikana hakeutunut toisen työnantajan palvelukseen. Tästä ei kuitenkaan voinut seurata, että hänen työsuhteensa aikaisemman työnantajan palveluksessa olisi voitu katsoa tämän johdosta päättyneeksi ilman irtisanomista tai työsopimuksen purkamista. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaaja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Kuultavat Simo Kokko Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Simo Kokko

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 30.3.1989 allekirjoitetussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Sairausajan palkka, lääkärintarkastukset, synnytysloma

Sairausajan palkka 1. Milloin työnantajan palvelukseen otetun työntekijän työsuhde on jatkunut yhden kuukauden ja hän tämän jälkeen estyy työtä tekemästä sairauden tai tapaturman vuoksi, jota hän ei ole aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja työsuhteen jatkuessa hänelle palkkaa seuraavasti: - työsuhde jatkunut yhtäjaksoisesti enintään 2 kuukautta sairausvakuutuslain mukaiselta karenssiajalta, - työsuhde jatkunut yhdenjaksoisesti yli 2 kuukautta mutta alle 3 vuotta 28 päivän pituiselta ajanjaksolta,

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11. Äitiys-, isyys- ja vanhempainloma sekä hoitovapaa a) Äitiysloman alkamisesta sopivat työnantaja ja työntekijä keskenään. Äitiysloma alkaa, ellei työntekijän suorittaman työn laadun, hänen ruumiinrakenteensa, huoltovelvollisuutensa tai työsuhteensa kestoajan taikka muiden vastaavien tekijöiden perusteella olla yksimielisiä muusta ajankohdasta, kun raskaus on kestänyt 180 päivää. Mikäli työntekijän huoltovelvollisuus tai taloudellinen asema edellyttävät hänen työskentelynsä jatkamista vielä senkin jälkeen, kun hänen raskautensa on kestänyt 180 päivää, hänelle pyritään järjestämään muuta työtä, joka hänen ruumiinrakenteensa ja terveydentilansa huomioon ottaen on hänelle sopivaa. b) Työntekijän oikeus äitiys-, isyys- ja vanhempainlomaan sekä hoitovapaaseen määräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että Sirpa Salo oli ollut 8.4.1986 alkaen myyjänä Simo Kokko Ky:n palveluksessa Kaneli -nimisessä kahvilassa Hämeenlinnassa. Salo oli ollut äitiys- ja vanhempainlomalla 17.9.1987 - 16.7.1988, minkä jälkeen hän oli jäänyt hoitovapaalle. Hoitovapaa oli päättynyt, kun hänen lapsensa oli täyttänyt kaksi vuotta 10.10.1989. Salo oli sairastunut hoitovapaansa aikana 17.7.1989 ja ollut sairaslomalla siihen saakka, kunnes hän oli jäänyt uudelleen äitiyslomalle 26.1.1990. Salo oli ollut sairaana 11.10.1989, jolloin hänen olisi pitänyt palata työhönsä Kahvila Kaneliin.

Simo Kokko Ky ei ollut maksanut Salolle sairausajan palkkaa ajalta 11.10. - 12.11.1989. Yhtiö oli menettelynsä syyksi esittänyt, että Salon sairaus oli alkanut hoitovapaan aikana ja että Salon sairausajan palkkaan oikeuttava ajanjakso oli kulunut jo hoitovapaan kuluessa.

Salon hoitovapaan päätyttyä 10.10.1989 hän olisi ollut velvollinen aloittamaan työnsä Simo Kokko Ky:n palveluksessa seuranneesta päivästä lukien. Koska Salo kuitenkin tuolloin oli ollut sairauden vuoksi työkyvytön, hänellä oli työehtosopimuksen nojalla oikeus saada sairausajan palkkaa 35 päivän ajanjaksolta 11.10.1989 alkaen.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on kantansa tueksi viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 153/1981. Se koski tilannetta, jossa työntekijä oli sairastunut vuosilomansa aikana.

Asiasta käydyissä neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Salolla oli oikeus sairausajan palkkaan ajalta 11.10. - 14.11.1989. Lisäksi kantajaliitto on vaatinut Simo Kokko Ky:n ja Simo Kokon velvoittamista yhteisvastuullisesti maksamaan Salolle sairausajan palkkana 3 408,30 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.11.1989 lukien sekä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on lausunut, että sairausajan palkkaa koskeva perussäännös oli työsopimuslain 28 §:ssä. Säännöksen mukaan työntekijällä oli oikeus sairausajan palkkaan sairauden aiheuttaman työnteon esteen aikana enintään sen alkamispäivää seuranneen seitsemännen kalenteripäivän loppuun.

Sairausvakuutuslain mukainen karenssiaika, jolta päivärahaa ei maksettu, oli sairastumispäivä ja seitsemän sitä seuraavaa arkipäivää tai sunnuntaityöpäivää. Tämän jälkeen sairastuneella oli oikeus sairauspäivärahaan.

Lainsäädännön mukaan työnantajan palkanmaksujakso kesti työkyvyttömyyden alkamispäivää seuraavan seitsemännen kalenteripäivän loppuun, jonka jälkeen alkoi työntekijän oikeus sairauspäivärahaan.

Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevat määräykset perustuivat työsopimuslain 28 §:ään ja sairausvakuutusjärjestelmään. Tarkoituksena oli turvata työntekijän ansionmenetys sairastumisesta lukien sekä sairausajan palkkaa koskevien säännösten että sairausvakuutusjärjestelmän avulla. Työnantajan sairausajan palkanmaksujaksot riippuivat työntekijän työsuhteen pituudesta.

Työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräykset oli kytketty sairausvakuutuslain karenssi- ja päivärahajärjestelmään. Näiden ajanjaksojen laskeminen oli sovitettu yhteen. Sairausajan palkallinen jakso alkoi kulua sairausvakuutuslain mukaisesta ensimmäisestä karenssipäivästä, sairastumispäivästä. Se koski myös niitä tilanteita, joissa työnantajalla ei jostain syystä ollut kysymyksessä olevalta ajalta sairausajan palkan maksuvelvollisuutta.

Sirpa Salo oli sairastunut hoitovapaalla ollessaan 17.7.1989. Sairaus oli jatkunut 26.1.1990 saakka, jolloin hän oli jäänyt äitiyslomalle. Salon hoitovapaa oli päättynyt 10.10.1989 hänen lapsensa täyttäessä kaksi vuotta. Salo ei kuitenkaan ollut palannut työhön jatkuvan työkyvyttömyyden vuoksi.

Työntekijällä oli työsopimuslain 34 b §:n 2 momentin mukaan oikeus perustellusta syystä, esimerkiksi sairastumisen vuoksi muuttaa hoitovapaansa ajankohtaa. Salo ei ollut esittänyt vaatimusta hoitovapaansa keskeyttämisestä, vaan hän oli ollut sairaana hoitovapaansa aikana.

Sairastuessaan hoitovapaalla ollessaan Salo oli ollut sairausvakuutuslain soveltamispiirissä. Lain mukaan hänellä oli oikeus päivärahaan karenssiajan jälkeen. Päivärahaoikeus oli jatkunut koko työkyvyttömyyden ajan. Koska työehtosopimuksen mukaiset sairausajan palkan maksujaksot perustuivat sairausvakuutuslain päivärahajärjestelmään ja sairausajan palkallinen jakso oli päättynyt Salon osalta jo elokuussa 1989, ei Simo Kokko Ky:llä ollut velvollisuutta maksaa Salolle sairausajan palkkaa enää seuranneessa lokakuussa hoitovapaan päättymisen jälkeen.

Työtuomioistuimen tuomiota n:o 153/1981 oli pidettävä ainoastaan vuosiloman ja sairaudesta johtuneen työkyvyttömyyden päällekkäisyyttä koskevana ratkaisuna.

Majoitus- ja ravitsemisalalla samoin kuin kaikilla muilla Liiketyönantajain Keskusliittoon kuuluvilla työehtosopimusaloilla sairausajan palkkajakso alkoi kulua sairastumispäivästä. Tämän periaatteen noudattaminen oli riippumaton siitä, oliko työnantajalla sairauspoissaolon ajalta palkanmaksuvelvollisuus vai ei. Käytäntö oli ollut kantajaliiton tiedossa.

Jutun käsittelyn aikana Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on ilmoittanut, että Salo oli hoitovapaansa aikana mennyt Hattulan kunnan palvelukseen perhepäivähoitajaksi 23.1.1989 alkaen. Hattulan kunta oli maksanut hänelle sairausajan palkkaa 10.7.1989 alkaen 6.10.1989 saakka. Hänelle oli 7.12.1989 myönnetty takautuvasti kunnan toimesta palkatonta työlomaa yksityisasioiden vuoksi. Kunnan sosiaalilautakunnan myöntämä loma oli jatkunut 25.1.1990 saakka.

Salo ei siis olisi 10.10.1989 voinut palata Simo Kokko Ky:n palvelukseen, koska työlomaa ei ollut tuolloin hänelle myönnetty. Hänellä ei voinut sen vuoksi olla oikeutta sairausajan palkkaan Simo Kokko Ky:n palveluksesta. Salo ei ollut missään vaiheessa ilmoittanut Simo Kokko Ky:lle siirtymisestään kunnan palvelukseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Simo Kokko Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Simo Kokko, jotka ovat olleet jutussa kuultavina, ovat yhtyneet osaltaan vastineessa lausuttuun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sirpa Salo on ollut Simo Kokko Ky:n palveluksessa kahvilan myyjänä 8.4.1986 alkaen. Hän on ollut äitiys- ja vanhempainlomalla 17.9.1987 - 16.7.1988. Loman päätyttyä hän on ollut hoitovapaalla, joka on päättynyt 10.10.1989. Hoitovapaan kestäessä Salo on sairastunut 17.7.1989 ja ollut siitä saakka sairauden vuoksi työkyvytön ainakin 26.1.1990 asti.

Kanteessa on kysymys siitä, onko Salo oikeutettu saamaan kommandiittiyhtiöltä sairausajan palkkaa hoitovapaan päätyttyä 11.10. - 12.11.1989 väliseltä ajalta, jona hän on sairauden vuoksi estynyt tekemästä työtä.

Työehtosopimuksen 21 §:n 1 kohdassa on sovittu sen ajan pituudesta, jolta työnantaja on velvollinen suorittamaan sairauden tai tapaturman vuoksi työtä tekemästä estyneelle työntekijälle palkkaa. Palkallisen sairausloman aika määräytyy työsuhteen yhtäjaksoisen kestoajan mukaan. Lyhimpään kestäneissä työsuhteissa sairausajan palkkaa maksetaan sairausvakuutuslain mukaiselta karenssiajalta. Pisimmillään sitä suoritetaan 56 päivän pituiselta ajanjaksolta.

Saman määräyksen 2 kohdan mukaan työnantaja voi toteuttaa sairausajan palkan maksamisen kahden vaihtoehdon mukaan. Ensiksikin työnantaja voi maksaa sairausajan palkan suorittamalla sairausvakuutuslain tarkoittamaan karenssiaikaan sisältyvältä ajanjaksolta täyden palkan ja sen jälkeiseltä ajanjaksolta päiväpalkan ja sairausvakuutuslain perusteella suoritettavan päivärahan erotuksen. Toiseksi työnantaja voi suorittaa palkan sairausajalta suoraan työntekijälle, jolloin työnantaja saa hakea sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen sairausvakuutustoimistolta.

Asiassa ei ole selvitetty, kumman vaihtoehdon mukaan Simo Kokko Ky:ssä on menetelty sairausajan palkkojen maksamisessa.

Sairausvakuutuslain 19 §:stä käy ilmi, että lain mukainen karenssiaika alkaa työkyvyttömyyden alkamispäivästä ja kestää seitsemän sitä lähinnä seuraavaa arkipäivää.

Työsopimuslain 28 §:n mukaan sairauden tai tapaturman vuoksi työn tekemisestä estynyt työntekijä on oikeutettu saamaan palkkansa esteen kestämisaikana määräajan sen alkamispäivästä lukien.

Työtuomioistuimen mielestä palkallisen sairausloman kestoajan laskeminen työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukaan alkaa sairastumisen aiheuttaman esteen alkamispäivästä. Sairausvakuutuslain mukaan karenssiajan laskeminen alkaa vastaavasti sairastumisajankohdasta ja päivärahaan oikeuttava aika alkaa heti karenssiajan päättymisen jälkeen.

Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa Salo on sairastuessaan ollut hoitovapaalla. Kantajaliiton mielestä palkallisen sairausloman alkaminen siirtyisi hoitovapaan päättymisen jälkeiseen ajankohtaan, kun Salo on tuolloin edelleen ollut sairauden vuoksi estynyt työn tekemisestä.

Asiasta ei ole selvityksen mukaan käyty neuvotteluja asianosaisliittojen välillä työehtosopimuksesta sovittaessa eikä muussakaan yhteydessä. Asianosaisliitot ovat antaessaan soveltamis- ja muita ohjeita olleet, työntekijäliitto kanteen mukaisella kannalla ja työnantajaliitto puolestaan vastineessa esitetyn käsityksen takana.

Asiassa on selvitetty, että Osuusliike Elannossa on menetelty työnantajaliiton kannan mukaisesti. Työntekijän sairastuessa hoitovapaan aikana sairausajan palkkaa on osuuskunnassa suoritettu hoitovapaan päättymisen jälkeiseltä ajanjaksolta ainoastaan, jos palkallinen sairausaika silloin vielä on jatkunut sairauden alkamisesta luettuna. Työtuomioistuimen mielestä käytännössä noudatetusta menettelystä ei ole kuitenkaan esitetty niin laajaa ja yhdenmukaisuutta osoittavaa selvitystä, että se voitaisiin ottaa tuomion perusteeksi.

Työehtosopimuksen mukaan oikeus hoitovapaaseen määräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain perusteella. Työsopimuslain 34 b §:ssä on säädetty, että työntekijällä on oikeus perustellusta syystä muuttaa hoitovapaan ajankohtaa ilmoittamalla siitä työnantajalle viimeistään kuukautta ennen muutoksen toteutumista tai niin pian kuin se on mahdollista. Työnantajaliiton ohjeiden mukaan sairastuminen saattaa olla sellainen perusteltu syy, joka oikeuttaa muuttamaan hoitovapaan aikaa.

Työehtosopimuslaissa yhtä vähän kuin työehtosopimuksessakaan ei ole säännöstä tai määräystä sen varalta, että palkallinen sairausaika ja hoitovapaa sattuisivat samaan aikaan.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on kanteensa perusteeksi viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 153/1981 ja katsonut, että siinä ilmenevän periaatteen, joka koskee vuosiloman aikana sairastuneen työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan, tukevan kannetta.

Vuosilomalain 5 §:n 3 momentissa on säädetty, että milloin sairaudesta johtuva työkyvyttömyys alkaa vuosiloman aikana ja jatkuu yhdenjaksoisena yli seitsemän päivän ajan, ei tämän ajan ylittävää osaa lueta vuosilomaksi, jos työntekijä ilman aiheetonta viivytystä sitä pyytää. Työtuomioistuimen mielestä lainkohta on ymmärrettävä siten, että jollei tuollaista pyyntöä tehdä, vuosiloma jatkuu työkyvyttömyysaikana.

Tuomiolla n:o 153/1981 ratkaistussa asiassa on ollut kysymys siitä, alkaako työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa, jos työntekijä sairastuu vuosilomansa aikana ja vuosiloma päättyy ennen kuin seitsemän päivää on kulunut sairastumisesta, vasta siitä päivästä, jolloin työntekijän työ alkaisi vuosiloman jälkeen, ja myös siitä, jos loman aikana alkanut sairaus kestää yli seitsemän päivää ja työntekijä haluaa siirtää lomansa seitsemän päivää ylittävän sairausajan osalta myöhempään ajankohtaan, alkaako työnantajan velvollisuus maksaa sairausajan palkkaa vasta seitsemän päivän kuluttua sairastumisesta. Tällöin vuosiloma ja sairausajan palkallinen osa kuluisi samanaikaisesti.

Tuomiossa on näitä kysymyksiä koskevat vahvistusvaatimukset hyväksytty kuitenkin niin, että sellaiselle työntekijälle, jonka sairausajan palkka maksetaan vain sairausvakuutuslain mukaiselta seitsemän päivän ajalta, palkallinen sairausaika ei voi siirtyä alkamaan vuosiloman päätyttyä.

Tuomiossa ei siten ole ollut kysymys sairausajan palkan maksamisesta muuta kuin siinä tapauksessa, että vuosiloma ja sen aikana sattunut sairaus ovat kestäneet yht'aikaa enintään seitsemän päivää, ja myös silloin, kun sairauden kestettyä seitsemän päivää sen ylimenevä loman osa on siirretty. Tuomiossa ei sitä vastoin ole otettu kantaa siihen, millä tavoin sairausajan palkka on maksettava, jos työntekijä ei halua vuosilomaansa vuosilomalain 5 §:n 3 momentissa mainituin tavoin siirtää.

Edellä mainitun tuomion perusteluissa on todettu, että työehtosopimuksen mukaan sairausajan palkka maksetaan työntekijälle, joka estyy tekemästä työtä sairauden takia. Tuomiossa tarkoitetussa tilanteessa työntekijä on ollut sairauden alkaessa vuosilomalla, joten työnteon este on ollut vuosiloma.

Vastaavalla tavalla on mahdollista katsoa, että hoitovapaalla olevan työntekijän sairastuessa työn tekemisen estyminen johtuu sairaudesta vasta, kun hoitovapaa päättyy. On paikallaan todeta, että hoitovapaan siirtämistä sairauden sattuessa ei ole järjestetty yhtä täsmällisesti työehtosopimuksessa kuin vuosilomalaissa on säädetty vuosiloman siirtämisestä työntekijän sairastuessa loman aikana.

Työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevien määräysten tällainen soveltaminen vastaa yleisesti noudatettua niin sanottua aikaprioriteettiperiaatetta, jonka mukaan aikaisemmin sattuneelle olosuhteelle tai seikalle annetaan määräävä merkitys jouduttaessa ratkaisemaan, mitä samanaikaisesti vaikuttavista määräyksistä on ensisijaisesti sovellettava.

Tuomiosta n:o 153/1981 käy ilmi, ettei majoitus- ja ravitsemisalalla ainakaan kaikissa tapauksissa katsota sairausajan palkallisen jakson alkavan välittömästi sairastumisesta lukien.

Molempien asianosaisliittojen käsitysten tueksi on esitetty niitä tukevia näkökohtia. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi jommankumman liiton kannan toista oikeammaksi. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen oikeana sisältönä on pidettävä sitä edellä mainitusta tuomiosta ilmenevää tulkintaohjetta, jonka mukaan hoitovapaalla olleen Salon on katsottava estyneen työstä sairauden alkaessa hoitovapaan takia ja vasta hoitovapaan päätyttyä 11.10.1989 sairauden vuoksi. Salo on siten oikeutettu hänelle vaadittuun sairausajan palkkaan.

Selvityksen mukaan Salo on hoitovapaan aikana ollut Hattulan kunnan palveluksessa perhepäivähoitajana 23.1.1989 alkaen. Hattulan kunta on myöntänyt hänelle jälkikäteen joulukuussa 1989 palkatonta lomaa 7.10.1989 alkaen aina 25.1.1990 saakka.

Siitä, että Salo on hoitovapaan aikana hakeutunut Hattulan kunnan palvelukseen, ei voi seurata, että hänen työsuhteensa Simo Kokko Ky:n palveluksessa voitaisiin katsoa sen johdosta päättyneeksi ilman irtisanomista tai työsopimuksen purkamista, jota yhtiö ei ole tehnyt. Kun Salo ei ole hoitanut perhepäivähoitajan työtään sinä aikana, jolta ajanjaksolta hänelle on kanteessa vaadittu sairausajan palkkaa, vaan hän on ollut työstään kerrotuin tavoin vapaana, työtuomioistuimen mielestä Simo Kokko Ky ei vapaudu sairausajan palkan maksamisvelvollisuudestaan sillä perusteella, että Salolla on kanteessa tarkoitettuna aikana ollut toinenkin työsuhde.

Asiaa on pidettävä siinä määrin tulkinnanvaraisena, ettei työnantajaliiton voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Salolla on oikeus sairausajan palkkaan 11.10. 14.11.1989 väliseltä ajalta, ja velvoittaa Simo Kokko Ky:n ja sen henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen Simo Kokon yhteisvastuullisesti suorittamaan Salolle sairausajan palkkana 3 408 markkaa 30 penniä 16 prosentin korkoineen marraskuun 16 päivästä 1989 lukien.

Kanne hylätään muutoin.

Asian laatuun nähden saa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Iirola, Nouro, Tuulensuu, Kuivanen ja Pohja jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Tuulensuun lausunto, johon jäsen Nouro yhtyi:

Salo on Simo Kokko Ky:stä hoitovapaalla ollessaan solminut kokoaikaisen, toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen Hattulan kunnan kanssa. Koska asiassa on näytetty, ettei Salo olisi voinut samanaikaisesti työskennellä Hattulan kunnan ja Simo Kokko Ky:n palveluksessa, on Salon työnteon esteenä Simo Kokko Ky:ssä ollut hoitovapaan päättyessä ensisijaisesti hänen työsuhteensa Hattulan kuntaan. Salo ei tästä syystä ole oikeutettu hänelle vaadittuun sairausajan palkkaan, minkä vuoksi hylkään kanteen.

Asian laatuun nähden saavat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto, Simo Kokko Ky ja Simo Kokko pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.