Finnish Labour Court ruled a branch sales manager falls under industrial employees collective agreement.

Kysymys siitä, oliko piirimyyntipäällikön nimikkeellä yhtiön palveluksessa olleen toimihenkilön työsuhteeseen sovellettava teollisuustoimihenkilöitä koskevaa yleissopimusta vai oliko häntä pidettävä yleissopimuksen tarkoittamana ylempänä tai sellaiseen rinnastettavana toimihenkilönä, jota yleissopimuksen määräykset eivät koskeneet.

Kuultavat Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Keskusliiton, Toimihenkilö ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välillä 25.3.1986 tehdyssä yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Soveltamisala 1. Tämän sopimuksen piiriin kuuluvat sopimukseen sidotun työnantajaliiton jäsenten palveluksessa olevat toimihenkilöt, joilla tarkoitetaan koulutuksestaan riippumatta henkilöitä, jotka työskentelevät jäljempänä lueteltuihin tehtäväalueisiin kuuluvissa tehtävissä taikka tehtävissä, jotka luonteeltaan ovat niihin verrattavissa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- markkinointiin, myyntiin, mainontaan, ulkomaankauppaan ja ostotoimintaan kuuluva työ sekä markkinatutkimustyö;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Sopimus ei kuitenkaan koske: a) henkilöitä, jotka kuuluvat yrityksen johtoon tai jotka edustavat työnantajaa toimihenkilökunnan palkka- ja työehtoja määriteltäessä eikä henkilöitä, joilla on itsenäinen asema ja hallinnollinen, taloudellinen tai toiminnallinen vastuu yrityksessä tai sen huomattavassa osassa sekä asemaltaan näihin verrattavissa olevia henkilöitä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B. Ylärajanveto Yleissopimuksen 1 §:n 4a-kohdassa määritellään ne henkilöt, joita sopimus ei koske.

Tällaisia ovat yrityksen johtoon kuuluvien henkilöiden lisäksi ne henkilöt, jotka edustavat työnantajaa toimihenkilöiden palkka- ja työehtoja määriteltäessä. Lisäksi tällaisia ovat keskisuuressa tuotannollista toimintaa harjoittavassa yritysorganisaatiossa ns. "osastopäällikkötasoon" luettavat henkilöt, joilla tehtävissään on sellainen itsenäinen asema ja hallinnollinen, taloudellinen tai toiminnallinen vastuu, mitä sopimuskohdalla on tarkoitettu. Yritysorganisaatiossa voi myös olla edellä sanotulla tasolla tai sitä ylemmällä henkilöitä, joilla ei ole esimiesvastuuta, mutta jotka edustavat asiantuntemusta tietyllä erikoisalalla (ns. "spesialistit") ja jotka tästä syystä ja asemansa itsenäisyyden puolesta rinnastetaan edellä mainittuihin henkilöihin. Suurissa yrityksissä organisaatiotasoja on luonnollisesti useampia, ja siten myös sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle voi jäädä useammalla organisaatiotasolla toimivia henkilöitä, edellyttäen, että muut 1 §:n 4a-kohdassa todetut edellytykset ovat olemassa.

1 §:n 4a-kohdan mukaista arviointia suoritettaessa otetaan huomioon yrityksen koko.

Esimiesasema ei sellaisenaan sulje tehtävää pois yleissopimuksen piiristä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen asianomaisten kesken 9.5.1988 tehdyssä yleissopimuksessa ovat edellä olevat kohdat ennallaan.

KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Myyntiedustaja Alpo Koskelo on Orion-Yhtymä Oy Noiroa vastaan ajamassaan kanteessa siltä osin kuin asia on kihlakunnanoikeuden lausuntopyynnön kohteena muun ohessa lausunut, että hän oli tullut työhön Orion-Yhtymä Oy Noiron palvelukseen piirimyyntipäälliköksi 26.7.1986. Työsuhde oli päättynyt 31.12.1988.

Työhönottotilaisuudessa 26.7.1986 Koskelolle oli luvattu oikeus pitää ylipitkien työpäivien normaalin työajan ylittävien tuntien määrä vapaana työtehtävien niin salliessa. Vuoden 1988 osalle Koskelolle oli kertynyt ylityöpäiviä 25, kun työpäiväksi luettiin kahdeksan tuntia.

Ennen työsuhteen päättymistä Koskelo ei ollut saanut sovittuja ylitöitä vapaa-aikana. Kun työsuhteen päättyessä Koskelo ei ollut voinut työnantajasta johtuvista syistä vapaata pitää, työnantaja oli velvollinen korvaamaan tehdyt ylityöt rahana.

Koskelon kuukausittaiseksi keskiansioksi oli laskettu 11 195 markkaa. Tuntiansiona tämä oli 65,087 markkaa. Saamatta jäänyt korvaus oli, kun Koskelo ei ollut voinut pitää hyväksyttyä lomaansa, 65,087 x 8 x 25 eli yhteensä 13 017,40 markkaa.

Koskelolle olisi Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n sekä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välisen vuoden 1988 yleissopimuksen 23 §:n nojalla 1.5.1988 lukien kuulunut 3 %:n palkankorotus peruspalkkaan 8 500 markkaan. Korotus peruspalkkaan olisi siten ollut 255 markkaa kuukaudelta kahdeksan kuukauden ajalta 1.5. 31.12.1988.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Koskelo on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle ylitöistä aiheutuneina korvauksina yhteensä 13 017,40 markkaa ja saamatta jääneenä palkankorotuksena 255 markkaa kuukaudessa eli kahdeksalta kuukaudelta yhteensä 2 040 markkaa korkoineen. Lisäksi Koskelo on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

VASTINE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Orion-Yhtymä Oy Noiro on kanteeseen vastatessaan muun ohessa lausunut, että Koskelon kanssa oli 19.6.1986 tehty suullinen työsopimus, jonka palkka- ja työsuhdetiedot oli kirjattu yhtiön henkilöstölomakkeelle. Työsuhde oli merkitty alkaneeksi 26.7.1986 ja toimeksi oli merkitty piirimyyntipäällikkö. "Sovellettava työehtosopimus" ja "Palkkaryhmä/luokka" kohtiin ei ollut tehty merkintöjä. Erityisesti oli mainittava "Muut sovitut asiat" kohta, johon nimenomaisesti oli vedetty viiva. Työsopimuksen osana ei ollut sovittu, että Koskelo saisi pitää ylipitkien työpäivien normaalin työajan ylittävät tunnit vapaana tai että niistä maksettaisiin rahallinen korvaus esimerkiksi työsuhteen päättyessä.

Yhtiön markkinointijohtaja oli Koskelon kanssa työsopimusta solmiessaan luvannut hänelle mahdollisuuden pitää vapaata ylipitkien työpäivien vastapainoksi. Tämä oli yleinen käytäntö Koskelon asemassa ja vastaavissa tehtävissä toimivien henkilöiden työsuhteissa, koska he olivat itsenäisessä asemassa olevia ylempiä toimihenkilöitä, joiden työajan käyttöä työnantajalla ei ollut mahdollisuutta valvoa. Rahallisesta korvauksesta ei ollut sovittu. Lupaus oli koskenut ainoastaan vapaa-ajan pitämistä silloin kun työtehtävät sen sallivat. Tästä voitiin vastakohtaisuuspäätelmällä päätellä, ettei vapaapäiviä lupauksen mukaan voitu pitää, jos työtehtävät eivät sitä sallineet. Myöskään siitä, mikä oli ylipitkä työpäivä, ei ollut sovittu.

Koskelo oli toiminut piirimyyntipäällikkönä yhtiössä. Hänen työtehtävänsä olivat olleet erittäin itsenäiset ja hän oli ollut erikoismies. Hän oli työtehtäviensä ja asemansa perusteella kuulunut niin sanottuihin ylempiin toimihenkilöihin, joihin ei yleisten työmarkkinaperiaatteiden mukaisesti sovellettu mitään työehtosopimusta. Ylempien toimihenkilöiden työehtosopimus oli tullut ajankohtaiseksi vasta Kallion vuoden 1990 tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä.

Ylempien toimihenkilöiden kohdalla ei myöskään ollut mitään palkkausta koskevia työehtosopimuksen määräyksiä, joita voitaisiin suoranaisesti heihin soveltaa. Periaatteena oli pidetty, että ylempiin toimihenkilöihin noudatettiin yksilöllistä palkkapolitiikkaa.

Koskelon asemaa ylempänä toimihenkilönä kuvasi myös palkkausmuodon muutos 1.3.1988 alkaen, jolloin sovittiin pohjapalkasta ja provisiosta entisen kiinteän palkan sijaan. Työnantaja oli harjoittanut Koskelon suhteen yksilöllistä palkkapolitiikkaa ja Koskelon palkkaa oli korotettu huomattavasti. Koskelon asema piiripäällikkönä oli ollut itsenäinen. Välitöntä työnjohtoa ei ollut ollut.

Koskelo oli kuulunut ylempiin toimihenkilöihin. He eivät olleet olleet Koskelon yhtiössäoloaikana minkään työehtosopimuksen piirissä, vaan heidän kohdallaan oli noudatettu yksilöllistä palkkapolitiikkaa, joka oli työnantajan yksipuolisen päätöksen varassa. Koskelo ei ollut pystynyt osoittamaan työehtosopimusta, johon palkankorotusvaatimus perustui.

Ylempiin toimihenkilöihin noudatettiin niin sanottua perussopimusta, joka oli suositusluontoinen ja jonka puitteissa Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunnan kanssa oli luotu neuvottelujärjestelmä. Koska perussopimus oli suositusluontoinen, se ei työoikeudellisessä mielessä sitonut sopimusosapuolia ja siten myöskään yksittäistä työnantajaa. Työnantaja voi tehdä ylempien toimihenkilöiden kohdalla perussopimuksesta poikkeaviakin päätöksiä. Näin ollen mitkään palkankorotusmääräykset eivät sitoneet työnantajaa.

Yleissopimuksen 1 §:n 4 kohdan mukaan yleissopimusta ei sovellettu sellaisiin henkilöihin, joilla oli itsenäinen asema ja hallinnollinen, taloudellinen tai toiminnallinen vastuu yrityksessä tai sen huomattavassa osassa sekä asemaltaan näihin verrattavissa olevia henkilöitä. Yleissopimusta sovellettiin myyntihenkilöstöön, joka tarkoitti konttoritoimihenkilöitä esimerkiksi henkilöitä, jotka istuivat atk-päätteen ääressä ja ottivat tilauksia vastaan tai työskentelivät puhelimen ääressä. Yleissopimusta ei sovellettu itsenäisesti työskenteleviin henkilöihin.

Esittämillään perusteilla yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KOSKELON VASTASELITYS

Koskelo on vastineen johdosta muun ohessa lausunut, että yhtiö oli esittänyt henkilölomakkeen, joka oli ollut työsopimus Koskelon kanssa. Yhtiö oli ilmoittanut, että nimenomaisesti oli kohtaan "Muut sovitut asiat" vedetty viiva osoituksena siitä, että työsopimuksen osana ei ollut ollut sovittu mistään muista asioista. Koskelon oikeudelle jättämän työsopimuksen, jonka hän oli allekirjoittanut ja toimittanut työnantajalle, mukaan kyseistä viivaa ei ollut vedetty. Yhtiö oli jälkikäteen merkinnyt viivan tähän kohtaan. Kuitenkin Koskelo oli pystynyt osoittamaan, että ylityöt voitiin pitää palkallisena vapaana silloin, kun työt sen sallivat. Edelleen oli sovittu siitä, että Koskelo voi pitää vuosilomansa niin sanottuna vanhana työntekijänä vuonna 1987.

Työsopimukseen oli merkitty lauseke "muilta osin noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta". Tämä maininta olisi vedetty pois, jos olisi katsottu, ettei Koskelo kuulunut minkään työehtosopimuksen piiriin. Hänen asemansa ei ollut ollut työntekijänä sillä tavalla itsenäinen kuin yhtiö oli esittänyt. Koskelolla oli ollut ammattinimike piirimyyntipäällikkö. Hänellä ei kuitenkaan ollut ollut alaisina edustajia tai ketään, joita muilla piirimyyntipäälliköillä oli. Koskelo oli vaatinut titteliä sen vuoksi, ettei hän ollut muiden piirimyyntipäälliköiden alainen, vaan toimi suoraan markkinointipäällikön alaisena. Käytännössä Koskelo oli ollut myyntimies.

Yhtiö oli ilmoittanut, että Koskelo oli suunnitellut itsenäisesti matkareittinsä piirinsä alueella ja työnantaja oli saanut tietoa työajan käytöstä ainoastaan matkalaskujen perusteella. Työnantaja oli vaatinut Koskelolta edeltäkäsin kirjallisen matkasuunnitelman. Tämän lisäksi kuluttuja-asiakkaan luona täytettiin paikan päällä kirjallinen tarkastuslomake, jonka asiakas varmensi nimikirjoituksellaan ja josta yksi osa jäi asiakkaalle, yksi osa asiakasta hoitavalle alue-edustajalle ja yksi osa lähetettiin yhtiön markkinointipäällikölle Lahteen. Tämän lisäksi Koskelolla oli ollut velvollisuus soittaa markkinointipäällikölle viikottain. Edelleen työnantajalle oli lähetetty markkinatilanneraportteja.

Kaikki edellä todettu osoitti, että työnantaja oli käyttänyt Koskeloon nähden valvontaoikeuttaan eikä hänen työnsä ollut ollut sillä tavalla itsenäistä kuin vastaaja oli halunnut esittää.

Koskelo ei ollut sellainen ylempi toimihenkilö, joksi yhtiö oli halunnut hänet jälkikäteen luonnehtia. Hänen työtehtävänsä ja häneen kohdistunut valvonta sekä se, ettei hän ollut ollut esimiesasemassa osoittivat, että hän oli ollut pelkästään tavallinen toimihenkilö yhtiössä.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kihlakunnanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko Koskelon työhön työehtosopimuksen tai työsopimuslain 17 §:n mukaan noudatettava Suomen Työnantajain Keskusliiton, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n sekä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:n välistä yleissopimusta vuodelta 1988.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Työnantajain Keskusliitolle, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:lle ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Edellä mainitut liitot ovat työtuomioistuimelle toimittamassaan yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yleissopimuksen 1 §:n mukaan sopimusta sovellettiin mm. markkinointiin, myyntiin ja mainontaan kuuluvaan työhön. Sopimus ei kuitenkaan koskenut henkilöitä, joilla mm. oli itsenäinen asema ja hallinnollinen, taloudellinen tai tuotannollinen vastuu yrityksestä tai sen huomattavasta osasta. Sopimusta ei myöskään sovellettu asemaltaan edellä mainittuihin verrattaviin henkilöihin.

Sopimuksen 1 §:ään sisältyvän soveltamisohjeen mukaan sopimus ei koske keskisuuressa tuotannollista toimintaa harjoittavassa yritysorganisaatiossa ns. "osastopäällikkötasoon" luettavia henkilöitä, joilla tehtävissä on sellainen itsenäinen asema ja hallinnollinen, taloudellinen tai toiminnallinen vastuu, joka edellä on mainittu. Sopimus ei myöskään koske henkilöitä, joilla ei ole esimiesvastuuta, mutta jotka edustavat asiantuntemusta tietyllä erikoisalalla (ns."spesialistit") ja jotka tästä syystä ja asemansa itsenäisyyden puolesta rinnastetaan edellä mainittuihin henkilöihin. Edellä mainittua arviointia suoritettaessa otetaan huomioon yrityksen koko eikä esimiesasema sellaisenaan sulje tehtävää pois yleissopimuksen piiristä.

Lausuntopyyntöön liitettyjen asiakirjojen perusteella näyttää siltä, että lausuntopyynnön tarkoittamassa riidassa on kysymys erikoistapauksesta.

Ensinnäkin Alpo Koskelolla on ollut piirimyyntipäällikön titteli, mutta hänellä ei ole ollut yhtään alaista. Tästä syystä hän ei ole ollut myyntipäällikkö siinä merkitystä, mitä myyntipäälliköllä usein tarkoitetaan. Sen vuoksi Koskelolla ei näyttäisi yleissopimusta sovellettaessa kuuluvan ns. "osastopäällikkötasolle". Toiseksi selvitys, joka on esitetty Koskelon itsenäisestä asemasta ja hallinnollisesta, taloudellisesta tai toiminnallisesta vastuusta näyttäisi viittaavaan siihen, että rinnastus tavalliseen myyntimieheen on oikeutetumpi kuin rinnastus edellä mainittuun "osastopäällikkötasoon".

Asiakirjoista ei oikein ole saatavissa selvitystä siihen, olisiko Koskelo ollut asiantuntija tietyllä erikoisalalla eli ns. "spesialisti" ja tästä syystä rinnastettavissa ns. "osastopäällikkötasoon."

Lausuntopyynnössä esitettyjen tietojen perusteella katsomme, että asia on ollut epäselvä ja perustellusti kiistanalainen, mutta että Koskelon tehtävä näyttäisi olleen lähempänä tavallisen myyntimiehen tehtävää kuin sitä, että hänet katsottaisiin kuuluvaksi ns. "osastopäällikkötasoon" tai että hänet katsottaisiin ns. "spesialistiksi". Näin ollen katsomme, että Koskelon toimi on kuulunut yleissopimuksen soveltamisalueelle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Orion-Yhtymä Oy Noiro on työehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sidottu eri henkilöstöryhmiä koskeviin työehtosopimuksiin. Sovellettava työehtosopimus määräytyy henkilön tehtävien perusteella siten, että esimerkiksi työntekijöihin sovelletaan kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimusta ja konttoritoimihenkilöihin lausuntopyynnössä tarkoitettua yleissopimusta. Ylempien toimihenkilöiden osalta ei ole sovittu sitovasta työehtosopimuksesta. Asiassa, sikäli kun se on lausuntopyynnön kohteena, on kysymys siitä, onko Koskelon työsuhteeseen hänen tehtävänsä huomioon ottaen sovellettava mainitun yleissopimuksen ehtoja vai onko häntä pidettävä yleissopimuksen 4a kohdan tarkoittamana ylempänä tai sellaiseen rinnastettavana toimihenkilönä, jota työehtosopimuksen määräykset eivät koske.

Yleissopimuksen soveltamisalaa koskevan määräyksen tulkinnan osalta työtuomioistuin viittaa osallisliittojen yksimieliseen lausuntoon, josta työtuomioistuimella ei ole aihetta poiketa. Näin ollen ja jos kihlakunnanoikeudelle mahdollisesti esitettävä lisäselvitys ei anna aihetta muuhun arviointiin, Koskelon työsuhteeseen on sovellettava kyseisen yleissopimuksen määräyksiä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suhonen, Virtanen, Niskanen, Kuivanen ja Hynönen jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.