Labor court dismisses union claim against employer for breach of trustee employment contract terms.

Luottamusmiehenä toimineen työntekijän irtisanoutumisen ei voitu katsoa tapahtuneen hänen omasta tahdostaan sillä tavoin, että irtisanoutumista olisi voitu pitää työntekijää sitovana. Näin ollen työsuhteen lakkaamisen oli vallitsevissa oloissa katsottava tapahtuneen työnantajan toimesta.

Työnantajalla ei myöskään ollut ollut luottamusmiessopimuksessa tarkoitettua syytä työsopimuksen purkamiseen.

Työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijälle luottamusmiessopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta korvausta, jonka määrään alentavasti vaikuttanut työntekijän annettujen ohjeiden vastainen menettely.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.(Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaaja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Kuultava Oy Sokoteria Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 23.3.1990 allekirjoitetussa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimus (LTK-SAK) 6.3.1970

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva sopimus (LTK-SAK) 5.6.1984, joka on voimassa 30.9.1990 saakka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

1. Luottamusmies on työsuhteessaan työnantajaan samassa asemassa kuin yrityksen muut työntekijät. Luottamusmies on velvollinen henkilökohtaisesti noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja, työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen, on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi.

Muutoin älköön luottamusmiehen työsopimusta katkaistako muilla kuin työsopimuslain 31 §:ssä mainituilla perusteilla. Kuitenkin voidaan hänen työsopimuksensa poikkeuksellisesti irtisanoa, mikäli irtisanominen työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtäväinjaon huomioon ottaen on perusteltua.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä.

Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 7.4.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä

Irtisanomisen peruste irtisanomismenettelystä annetun lain piiriin kuuluvissa irtisanomistapauksissa määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan.

Työsuhteen päättämisessä, erimielisyyksien selvittelyssä, lain ja sopimuksen rikkomisen seuraamuksissa ja tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan irtisanomismenettelystä annetun lain ja tämän sopimuksen 5 §:n määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että tarjoilija A oli työskennellyt Oy Sokoteria Ab:n omistamassa Hotelli Vaakunassa Kokkolassa 3.5.1979 - 26.6.1990. Työsuhteensa päättyessä A oli työskennellyt hotellin Sarvikuono-baarissa. A oli toiminut hotellin työntekijöiden luottamusmiehenä viimeisen kymmenen vuoden ajan. Hän oli ollut luottamusmiesasemassa myös työsuhteensa päättyessä.

Hotelli Vaakunan ravintolapäällikkö oli 26.6.1990 kello 16 A:n ollessa menossa työvuoroonsa kutsunut hänet huoneeseensa, jossa oli ollut myös työnantajan palveluksessa oleva palkanlaskija. Ravintolapäällikkö oli ilmoittanut A:lle, että hänen oli todettu varastaneen työnantajalta ja että työnantajalla oli siitä selvitys.

Ravintolapäällikkö oli esittänyt A:lle asiakirjoja, jotka olivat sisältäneet erään etsivätoimiston toteamuksia A:n menettelystä työvuorojen aikana. Ravintolapäällikön ilmoittaman mukaan ne osoittivat, että A oli jättänyt lyömättä kassaan asiakkailta perimiään maksuja. A oli menettelyllään ravintolapäällikön käsityksen mukaan syyllistynyt varastamiseen. A oli kiistänyt syyllistyneensä epärehellisyyteen. Hän oli pyytänyt saada ottaa yhteyttä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n Vaasan piiritoimitsijaan asian selvittämiseksi. Ravintolapäällikkö oli kuitenkin ilmoittanut, että asia oli ratkaistava heti ilman ulkopuolisten sekaantumista.

Ravintolapäällikkö oli todennut, että A:lla oli valittavanaan kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto olisi se, että A allekirjoittaisi ravintolapäällikön valmiiksi laatiman kirjelmän, jonka mukaan A itse irtisanoutuisi ja hänen työsuhteensa päättyisi ilman irtisanomisaikaa. Ravintolapäällikön mukaan tämä vaihtoehto olisi A:lle sikäli edullinen, että asia olisi sen jälkeen loppuun käsitelty. Toisena vaihtoehtona A:lle oli esitetty, että ellei hän suostuisi irtisanoutumaan, tulisi Oy Sokoteria Ab purkamaan A:n työsopimuksen, minkä lisäksi hänen menettelystään tehtäisiin rikosilmoitus. Ravintolapäällikkö oli esittänyt A:lle myös asiakirjan, joka oli koskenut A:n työsopimuksen purkamista.

A oli pelästynyt ravintolapäällikön uhkaamasta rikosilmoituksen tekemisestä ja työsopimuksen purkamisesta. Mikäli näin olisi tapahtunut, ei A:lla hänen käsityksensä mukaan olisi ollut mahdollisuutta saada uutta työpaikkaa. Kokkolan kaltaisella paikkakunnalla rikolliseksi leimautuminen johtaisi julkisen häpeän lisäksi myös pitkäaikaiseen työttömyyteen ja todennäköisesti alan vaihtoon tai paikkakunnalta muuttoon. Koska A oli syntynyt Kokkolassa ja hänellä oli siellä omakotitalo, ravintolapäällikön esittämä jälkimmäinen vaihtoehto oli tuntunut A:sta pelottavalta.

A oli jo jonkin aikaa katsellut itselleen uutta työpaikkaa. Hän oli muun muassa sopinut haastattelusta heinäkuussa 1990 erään työnantajan kanssa. Kysymys oli ollut työpaikasta, joka oli kiinnostanut A:ta. A oli ollut sitä mieltä, että hänellä olisi ollut hyvät mahdollisuudet saada tämä työpaikka, koska hän oli erittäin ammattitaitoinen baaritarjoilija. Työsuhteen purkaminen ja rikosilmoituksen tekeminen olisivat A:n käsityksen mukaan johtaneet siihen, että suunnitelmat eivät olisi toteutuneet. Vaikka A oli pitkään toiminut luottamusmiehenä, ei hän oman työsuhteensa kysymyksessä ollessa ollut pystynyt harkitsemaan tilannetta.

Pakotettuna A oli suostunut irtisanomaan työsopimuksensa päättymään samana päivänä.

Työsuhteensa päättymisen jälkeen A oli pyrkinyt hankkimaan itselleen vakituisen työpaikan. Edellä mainittu heinäkuuksi 1990 sovittu henkilöhaastattelu ei ollut johtanut työsopimuksen syntymiseen. Muissakin työhönottohaastatteluissa, joissa A oli käynyt, työnantajat olivat olleet varsin vältteleviä. A ei ollut vielä onnistunut saamaan vakituista työpaikkaa. A oli saanut sen käsityksen, että Hotelli Vaakunasta oli annettu epäedullisia tietoja A:n työsuhteen päättymisestä.

A oli sittemmin kääntynyt Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n Vaasan piiritoimitsijan puoleen ja pyytänyt selvittämään, oliko Oy Sokoteria Ab menetellyt oikein hänen työsuhteensa päättymisessä.

A:n työsuhteen oli tosiasiassa päättänyt työnantaja, vaikka A itse oli suorittanut irtisanomisen. Työnantaja oli varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 29 §:ssä tarkoitettua pakkoa käyttäen vaatinut A:ta irtisanoutumaan. Pakkona oli käytetty uhkausta työsuhteen purkamisesta ja rikosilmoituksen tekemisestä. Oikeuskirjallisuudessa tällaista uhkausta oli pidetty tyyppiesimerkkinä pakosta.

Luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmiehen työsopimusta ei voitu päättää muilla kuin työsopimuslain 43 §:n mukaisilla perusteilla. A:n käyttäytyminen ei ollut ollut sellaista, että Oy Sokoteria Ab:llä olisi ollut työsopimuslain 43 §:n tarkoittama erityisen tärkeä syy purkaa työsopimus tai edes erityisen painavaa syytä se irtisanoa. A oli joskus jättänyt lyömättä joidenkin virvoitusjuomien hintoja kassaan, mutta se oli tapahtunut aikaisempien virhelyöntien korjaamiseksi. Menettely oli varsin yleistä. Virhelyöntien hyväksytty korjaamistapa oli hankala. Missään tapauksessa A:n satunnaisesti käyttämä virheiden korjaustapa ei muodostanut työsopimuksen purkamisperustetta tai edes irtisanomisperustetta.

Oy Sokoteria Ab:n taholta oli esitetty, että etsivätoimistojen seurantatoimissa oli havaittu runsaasti epäselvyyksiä. Epäselvyyksiä oli esiintynyt 20 prosentissa tarkkailun kohteena olleista tilanteista. Näissä tapauksissa Oy Sokoteria Ab oli ilmeisesti ainoastaan ohjannut työntekijöitä täsmällisempään menettelyyn. Kohtuutonta oli, että A:ta oli kohdeltu toisin kuin muita työntekijöitä.

A:n työsuhteen päättäminen oli siten tapahtunut luottamusmiessopimuksen 4 §:n ja irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n vastaisesti. Tuomittavan korvauksen määrää harkittaessa tuli korottavana tekijänä ottaa huomioon työnantajan törkeä menettely työsuhdetta päätettäessä ja se, että A oli ollut työpaikan pitkäaikainen luottamusmies ja että hän oli työsuhteensa päättymisen jälkeen ollut melkein koko ajan työttömänä. A:n työn saanti kotipaikkakunnallaan oli todennäköisesti vaikeaa.

Asian ollessa liittojen välillä käsiteltävänä oli käynyt ilmi, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli ollut tietoinen asiasta jo ennen A:n työsuhteen päättymistä. Työnantaja oli selvittänyt työsuhteen päättämisen perusteita työnantajaliitolle, minkä jälkeen liitto oli katsonut, että A:n epärehellisyys oli tullut näytetyksi ja antanut työnantajalle luvan päättää A:n työsuhde.

Kun Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:stä oli alkusyksystä 1990 liittojen välisten neuvottelujen pohjaksi pyydetty etsivätoimiston A:n toimintaa koskevia selvityksiä, työnantajaliitto oli kieltäytynyt esittämästä niitä. Sen jälkeen kun työnantajaliittoa oli muistutettu liittojen kesken sovitusta neuvottelumenettelystä, oli työnantajaliitosta ilmoitettu, että Oy Sokoteria Ab:n toimitusjohtaja olisi halukas keskustelemaan asiasta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n lakimiehen kanssa. Toimitusjohtaja oli käydyissä neuvotteluissa ilmoittanut työntekijäliiton lakimiehelle Oy Sokoteria Ab:n sopineen etsivätoimistojen kanssa yhtiön eri liikepaikoissa työntekijöiden menettelyn seuraamisesta rahaliikenteessä.

Toimitusjohtaja oli esittänyt A:ta koskevat kolme selvitystä, joista yksi oli ollut maaliskuulta, yksi huhtikuulta ja yksi kesäkuulta 1990. Maaliskuussa tehdyn selvityksen mukaan A:ta muistuttava naistarjoilija oli jättänyt työvuoronsa aikana lyömättä kassaan kaksi seitsemän markan hintaista virvoitusjuomaa. Huhtikuussa suoritetussa tarkkailussa oli havaittu, että A:n näköinen tarjoilija oli jättänyt lyömättä kassaan yhden seitsemän markan hintaisen virvoitusjuoman. Myös kesäkuussa sama tarjoilija oli jättänyt lyömättä kassaan yhden seitsemän markan hintaisen virvoitusjuoman. Mitään muita perusteita A:n työsuhteen päättämiselle ei ollut esitetty.

Tämän jälkeen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli esittänyt työnantajaliitolle, että A:n työsopimuksen purkaminen oli ollut lainvastainen ja pyytänyt neuvotteluja asiasta. Viimeksi neuvottelupyyntö oli tehty työnantajaliitolle kirjallisesti 4.12.1990. Työnantajaliitto ei ollut vastannut tähän pyyntöön.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton käyttäytyminen A:n työsuhteen lakkauttamisessa oli ollut piittaamatonta. Työnantajaliitto ei ollut riittävästi perehtynyt työsopimuksen purkamisperusteisiin, vaikka sillä oli ollut siihen tilaisuus jo ennen työsuhteen päättymistä. Koska työnantajaliitto oli antanut Oy Sokoteria Ab:lle luvan työsuhteen päättämiseen, työnantajaliitto oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden. Liittojen väliset neuvottelut asiassa olivat jääneet käymättä, koska työnantajaliitto oli suhtautunut välinpitämättömästi työntekijäliiton esittämiin neuvottelu- ja selvityspyyntöihin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:n työsuhteen päättäminen on tapahtunut Oy Sokoteria Ab:n toimesta irtisanomissuoja- ja luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisesti. Lisäksi liitto on vaatinut Oy Sokoteria Ab:n velvoittamista suorittamaan A:lle korvauksena työsuhteen sopimuksen vastaisesta päättämisestä 15 kuukauden palkkaa vastaavat 99 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vielä vaatinut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Turun Osuuskaupan ryhmäpäällikkö oli maaliskuun 1990 alussa ottanut yhteyttä Kokkolan Hotelli Vaakunan hotellinjohtajaan ja kertonut olleensa 7.3.1990 asiakkaana hotellin Sarvikuono-baarissa ja seuranneensa vuorossa olleen noin 40-vuotiaan vaalean baaritarjoilijan työskentelyä. Ryhmäpäällikkö oli todennut, että baaritarjoilija oli jättänyt ainakin kaksi isoa olutta ja yhden ginin lyömättä kassaan. Alan ammattilaisena ryhmäpäällikkö oli halunnut ilmoittaa hotelli-ravintolan johdolle, että oli syytä epäillä työntekijän varastavan. Tarkistuksessa oli käynyt ilmi, että A oli kysymyksessä olleena ajankohtana ollut työvuorossa.

Työnantaja oli tämän jälkeen päättänyt järjestää hotellin eri yksiköissä toimintatarkkailun. Käytännössä asia oli järjestetty siten, että Toimintatarkkailu Oy:n edustajat olivat olleet asiakkaina ravintoloissa ja seuranneet ostamiensa tuotteiden hintojen lyömistä kassaan.

Maaliskuun 27. ja 28. päivänä 1990 suoritetuissa tarkkailuissa oli käynyt ilmi, että yksin työvuorossa ollut noin 40-vuotias baaritarjoilija oli 28.3. jättänyt lyömättä kassaan kaksi 12,40 markkaa maksanutta Coca-Colaa ja yhden Coca-Colan hinnasta hän oli lyönyt kassaan vain 6,20 markkaa. Juomien hinnat baaritarjoilija oli kuitenkin perinyt asiakkaina olevilta Toimintatarkkailu Oy:n edustajilta.

Toimintatarkkailu Oy:n edustajat olivat pyytäneet kyseisten päivien kassakontrollinauhat tarkistettaviksi. Kontrollinauhoista ei ollut löytynyt juomien hintalyöntejä suoritetussa tarkistuksessa. Työnantajan selvitysten mukaan tarkkailujen kohteena olleissa vuoroissa oli työskennellyt A yksin.

Tarkkailu oli uudistettu 25.4. ja 26.4.1990. Sarvikuonobaarissa tarjoilija oli lyönyt myymänsä Cola-Colan hinnan 12,40 asemesta kassakoneeseen tyhjän lyönnin. Tämän jälkeen Toimintatarkkailu Oy:n edustajat olivat tarkistaneet myös kysymyksessä olleen päivän kontrollinauhat, eikä korjauslyöntiä ollut löytynyt. Työvuorossa oli ollut A yksin.

Tässä vaiheessa hotellin johtaja oli ottanut yhteyttä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoon ja tiedustellut sen kantaa työsuhteen päättämiseen. Koska kysymys oli ollut luottamusmiehen työsuhteen päättämisestä, työnantaja oli työnantajaliiton neuvon mukaan päättänyt järjestää vielä yhden tarkkailun.

Kolmas tarkkailu oli järjestetty 25.6. ja 26.6.1990. Ensimmäisenä päivänä noin 40-vuotias tarjoilija oli lyönyt kassaan asiakkaalta perityn tuoremehun hinnan 12,40 markan asemesta tyhjän lyönnin. Seuraavana päivänä sama työntekijä oli jättänyt lyömättä kassaan virvoitusjuoman hinnan 12,40 markkaa, jonka hän oli perinyt asiakkaalta. Kumpanakin päivänä A oli ollut yksin työvuorossa. Lyöntejä ei ollut löytynyt myöskään kontrollinauhoilta.

A:n oli havaittu menetelleen virheellisesti yhteensä kuusi kertaa. Jokaisella kerralla kun hän oli ollut tarkkailun aikana työvuorossa, hän oli syyllistynyt virheelliseen menettelyyn. Kun työnantaja oli varmistautunut siitä, että A oli varastanut työnantajalta asiakkailta perimiään maksuja jättämällä lyömättä ne kassakoneeseen, työnantajan mielestä A:n työsopimuksen purkamiselle oli ollut riittävät perusteet.

Kun ravintolapäällikkö 27.6.1990 oli pyytänyt A:n luokseen, hän oli selvittänyt A:lle yksityiskohtaisesti, mitä tarkkailuissa oli käynyt ilmi. A oli myös lukenut kirjalliset raportit, eikä hän ollut kiistänyt niiden paikkansa pitävyyttä. Ravintolapäällikkö oli selvittänyt A:lle, että työnantajalla oli työsopimuslain 43 §:n mukaan oikeus purkaa työsopimus ja että asia voitaisiin antaa poliisin tutkittavaksi. Toisena vaihtoehtona ravintolapäällikkö oli esittänyt, että A voisi itse irtisanoutua. A oli tämän jälkeen todennut, että hänen asemansa työsuhteen purkamisen jälkeen olisi hankala, joten hän irtisanoutuisi.

Oy Sokoteria Ab:ssä työnantajan suhtautuminen epärehellisyyteen oli yksiselitteisen ankaraa. Jos epärehellisyydestä oli riittävä selvitys, seurauksena oli työsuhteen päättäminen. Työntekijöille annettiin yleensä myös mahdollisuus itse irtisanoutua.

Kun Kokkolan Hotelli Vaakunaan oli tullut uusi hotellinjohtaja syksyllä 1989, oli henkilökunnalle järjestetty useita tilaisuuksia, joissa oli käsitelty hotellin toiminnan ja henkilöstöpolitiikan linjoja. A oli luottamusmiesasemassaan osallistunut moniin näistä tilaisuuksista. Henkilökunnalle oli selvitetty, että epärehellisyys ja alkoholin käyttö työaikana johtaisivat työsuhteen päättämiseen. Epärehellisyydestä seuraisi lisäksi rikosilmoituksen tekeminen ja poliisitutkinta. A oli ollut tietoinen siitä, ettei työnantaja hyväksynyt epärehellisyyttä.

Kokkolan Hotelli Vaakunaan oli hankittu uudet kassakoneet helmikuussa 1990 ja henkilökunnalle oli järjestetty koulutustilaisuuksia kassakoneiden käytöstä. Näissä tilaisuuksissa ja kirjallisilla käyttöohjeilla oli selvitetty, kuinka virhelyönnit oli korjattava. Virhe oli korjattava lyömällä vastaava summa miinusmerkkisenä. Korjaus tuli tehdä välittömästi.

Se, että työnantajan edellyttämä virheiden korjaustapa mahdollisesti oli hankala, ei oikeuttanut työntekijää toimimaan ohjeiden vastaisesti. Asiakkaalta perityn summan ja kassaan lyödyn hinnan oli vastattava toisiaan, jotta kassa täsmäisi. Työnantaja oli edellyttänyt virheiden korjauksista helmikuussa 1990 annettujen ohjeiden noudattamista. Työnantaja ei ollut ollut tietoinen siitä, että henkilökunta toimisi ohjeiden vastaisesti. Toimintatarkkailu Oy:n suorittamassa seurannassa, joka oli koskenut Kokkolan Hotelli Vaakunan kaikkia toimipisteitä, ei ollut havaittu ohjeiden vastaista työskentelyä.

Väärät kassalyönnit ja kassaan lyömättä jättämiset eivät olleet yleisiä virhelyöntien jälkikäteisessä korjaamisessa. Alalla, jossa työntekijän työhön kuului rahan käsittely, työnantajat edellyttivät kassalyöntien tapahtuvan siten, että ne vastasivat asiakkailta perittyjä hintoja. Tämä oli ainoa tapa kontrolloida, että työntekijät tilittivät työnantajalle asiakkailta saamansa maksut. Paikkaansa ei pitänyt se, että Oy Sokoteria Ab:n edustaja olisi todennut seurannassa runsaasti epäselvyyksiä.

Kanteessa oli myönnetty A:n lyöneen kassaan pienempiä hintoja, kuin mitä hän oli asiakkaalta perinyt. Koska A ei ollut kuitenkaan tilittänyt työnantajalle enempää kuin mitä kassakoneen lukemat osoittivat, oli selvää, että hän oli anastanut asiakkailta saamansa kassanauhalta puuttuvat summat itselleen.

Irtisanomismenettelylaki ei koskenut tilannetta, jossa vaihtoehtoina olivat työntekijän irtisanoutuminen tai työnantajan suorittama työsopimuksen purkaminen. Näin ollen työnantajan menettely ei ollut lain tai sopimuksen vastaista, vaikka työnantaja oli evännyt A:lta oikeuden käyttää avustajaa.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 29 §:n mukaan oikeustoimi ei sitonut sen antajaa, jos hänet oli siihen pakotettu oikeudenvastaisesti. Nyt käsiteltävänä olevassa tilanteessa ei ollut kysymys oikeudenvastaisesta pakosta. Työnantajalla oli ollut työsopimuksen purkamisperuste A:n epärehellisyyden vuoksi. A ei ollut kiistänyt toimintatarkkailun tuloksia. Toimintatarkkailun selvitykset osoittivat hänen tekonsa täyttävän rikoksen tunnusmerkit, joten rikosilmoituksen teko olisi ollut perusteltua. Rikosilmoituksen tekemisen syynä olisivat olleet samat seikat, joiden vuoksi työsuhde työnantajan toimesta olisi päätetty. Vaihtoehtona A:lle oli tarjottu hänelle edullisempaa ratkaisua, irtisanoutumista ja irtisanomisajan palkan maksamista ilman työntekovelvoitetta. A oli valinnut tämän vaihtoehdon. Kysymys ei ollut työntekijän kannalta ollut pakosta, vaan hänelle oli annettu mahdollisuus valita itselleen edullisempi vaihtoehto.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 29 § edellytti pakottamisen oikeudenvastaisuutta. Oikeuskirjallisuudessa oli katsottu oikeudenvastaisen pakottamisen olevan kysymyksessä silloin, kun käytetty keino oli oikeudenvastainen tai kun luvallista keinoa oli käytetty oikeudettoman edun hankkimiseen. Oikeuskirjallisuuden mukaan uhkaus tehdä sellaista tekoa koskeva rikosilmoitus, jolla ei ollut yhteyttä tavoiteltavaan oikeustoimeen, täytyi ilmeisesti katsoa oikeudenvastaiseksi. Mistään tällaisesta pakottamisesta ei A:n työsuhteen päättymistilanteessa ollut ollut kysymys.

Työntekijän syyllistyminen epärehellisyyteen anastamalla työnantajalta rahaa muodosti työsopimuksen purkamisperusteen. Tämän A itsekin oli todennut irtisanoutumistilanteessa. Näin ollen ei ollut kysymys sellaisesta tilanteesta, että työnantajan olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota A:n irtisanoutumiseen.

A oli tyytynyt irtisanoutumiseensa, eikä hän ollut ottanut sen johdosta yhteyttä liittoonsa ennen kuin syksyllä 1990. Tämä osoitti, että A itse oli pitänyt työsuhteensa päättymismenettelyä asiallisena.

Työntekijäliiton Vaasan piiritoimitsija oli syyskuussa 1990 ottanut yhteyttä työnantajaliiton Pohjanmaan toimiston asiamieheen, joka oli selvittänyt työnantajaliiton kannan A:n irtisanoutumiseen ja kertonut toimintatarkkailussa esiin tulleet seikat. Työntekijäliiton lakimies oli lisäksi sopinut mainitun asiamiehen kanssa tapaamisesta 27.9.1990. Työntekijäliiton lakimies oli kuitenkin itse peruuttanut tapaamisen ja todennut piiritoimitsijan hoitavan asiaa. Oy Sokoteria Ab:n toimitusjohtaja oli myös neuvotellut asiasta työntekijäliiton lakimiehen kanssa ja esittänyt hänelle toimintatarkkailun raportit. Työnantajaliiton asiamies oli myös selvittänyt liiton kantaa työntekijäliiton lakimiehelle. Työnantajaliiton Oy Sokoteria Ab:n menettelyä tukeva kanta oli selvitetty useaan kertaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton liittoasiamies oli lisäksi kertonut A:n irtisanoutumisesta ja sen taustoista Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n liittosihteerille välittömästi kesä-heinäkuun vaihteessa 1990. Työnantajaliiton liittoasiamies oli myös ennen A:n irtisanoutumista kertonut työntekijäliiton lakimiehelle A:n epärehellisyyden paljastumisesta ja työnantajan harkitsemista toimenpiteistä. Asia oli haluttu tuoda jo tuossa vaiheessa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n tietoon, koska kysymys oli ollut luottamusmiehen työsuhteen päättymisestä epärehellisyyden vuoksi.

Oy Sokoteria Ab:n taholta ei missään vaiheessa ollut annettu A:n työsuhteen päättymiseen liittyviä tietoja julkisuuteen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Oy Sokoteria Ab on osaltaan yhtynyt Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A on työskennellyt tarjoilijana Sokoteria Oy:n omistamassa Hotelli Vaakunassa Kokkolassa 3.5.1979 - 26.6.1990. Ennen työsuhteensa päättymistä hän on ollut työssä hotellin Sarvikuono-baarissa. A on toiminut 10 vuoden ajan työntekijöiden luottamusmiehenä, missä asemassa hän on ollut työsuhteensa päättymisen aikaan.

Maaliskuun alussa 1990 Sarvikuono-baarissa asiakkaana ollut erään osuuskaupan ryhmäpäällikkö on ottanut yhteyttä hotellin johtajaan ja ilmoittanut asiakkaana seuranneensa vuorossa olleen baaritarjoilijan työskentelyä. Ryhmäpäällikön ilmoittaman mukaan tarjoilija on tuolloin jättänyt lyömättä kassaan ainakin kahden ison oluen ja yhden ginin hinnan. Kysymyksessä ollut tarjoilija on työnantajan suorittaman tarkistuksen mukaan ollut A.

Hotellin johtaja on tämän jälkeen ottanut yhteyttä ravintoloissa ja tavarataloissa työntekijöiden toimintaa tarkkailevan yhtiön johtajaan, jonka kanssa hän on sopinut tarkkailun suorittamisesta kaikissa Kokkolan Hotelli Vaakunan ravintoloissa ja baareissa. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun tarkkailuun osallistuneen toimihenkilön kertoman mukaan tehtävästä sovittaessa hotellin johtaja on kehottanut tarkkailemaan A:n työskentelyä. Tarkkailu on kuitenkin koskenut muitakin hotellin palveluksessa olleita työntekijöitä.

Tarkkailu on toimeenpantu kolmena eri kertana. Näistä ensimmäinen on suoritettu 27.3. ja 28.3.1990. Viimeksi mainittuna päivänä A on jättänyt lyömättä kassaan kaksi 12,40 markan hintaista Coca-Colaa ja yhden Coca-Colan sijasta hän on lyönyt kassaan 6,20 markkaa. Tarkkailua suorittaneen toimihenkilön kertoman mukaan A:n tarkkailu on tuolloin kestänyt noin tunnin ajan. Huhtikuun 25. ja 26. päivinä 1990 suoritetun toisen tarkkailun yhteydessä A on jättänyt lyömättä kassaan yhden 12,40 markkaa maksaneen virvoitusjuoman.

Näiden kahden tarkkailun jälkeen työnantajan edustaja on ilmoittanut olleensa yhteydessä työnantajaliittoon. Koska kysymys on ollut luottamusmiehen menettelystä, on työnantaja työnantajaliiton kehotuksesta järjestänyt kolmannen tarkkailun. Kesäkuun 25. ja 26. päivinä 1990 toimitetussa tarkkailussa on todettu A:n jättäneen lyömättä kassaan 12,40 markan hintaisen tuoremehun.

Tarkkailuihin osallistuneen todistajan kertoman mukaan ensimmäisen tarkkailujakson aikana ainakin kahden muun työntekijän on havaittu menetelleen samalla tavoin kuin A. Todistajan kertoman mukaan seuraavalla kerralla tarkkailu on kohdistettu näihin samoihin työntekijöihin, mutta tällöin ei virheellistä menettelyä ollut havaittu.

Toimitetussa todistajien kuulustelussa on kerrottu hotellin ravintoloissa ja baareissa olleen käytäntönä kassavirheiden korjaamisessa, että vajaukset on korjattu jättämällä lyömättä kassaan kaikkia asiakkaiden tilauksia. Selvityksen mukaan muun muassa A:n esimies on ollut tietoinen menettelystä ja hyväksynyt sen. Ravintolapäällikön kertoman mukaan tällaista menettelyä ei ole noudatettu ainakaan enää sen jälkeen, kun uudet kassakoneet on otettu käyttöön helmikuussa 1990. Työnantaja ei muutoinkaan ole hyväksynyt menettelyä eikä se ole ollut annettujen ohjeiden mukaista.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n mukaan A:ta koskevista raporteista ilmenevät kassaan lyömättä jättämiset ovat tapahtuneet työpaikalla noudatetun menettelyn mukaisesti kassavajauksien korjaamiseksi.

Työtuomioistuin katsoo asiassa selvitetyksi, että A on menetellyt tarkkailuista laadituista selostuksista ilmenevällä tavalla. Ravintolapäällikkö on 27.6.1990 esittäessään suoritettujen tarkkailujen tuloksia A:lle tarkkailuselostusten perusteella voinut aiheellisesti olla siinä käsityksessä, että A on syyllistynyt epärehellisyyteen työnantajaa kohtaan. A on raportit luettuaan todennut, että näitä vastaan hän ei voisi mitään oikeudenkäynnissä. Hän ei ole tuonut esille sitä, että kysymys olisi ollut noudatetun käytännön mukaisesta virheiden korjaamisesta.

Ravintolapäällikkö ei toisaalta ole pyytänyt A:lta tarkempaa selvitystä suoritettujen tarkkailujen osoittamasta tuloksesta. A:n edellä mainittua toteamusta irtisanomistilaisuudessa ei ravintolapäällikkö ole työtuomioistuimen mielestä voinut kuitenkaan perustellusti käsittää siten, että A olisi myöntänyt syyllistyneensä työnantajaa kohtaan sellaiseen epärehellisyyteen, joka oikeuttaisi työnantajan purkamaan työsopimuksen. Tätä tukee työtuomioistuimen mielestä myös se, että A on tuossa tilaisuudessa pyytänyt saada kutsua paikalle avukseen liiton toimitsijan, johon ravintolapäällikkö ei kuitenkaan ole suostunut.

Ravintolapäällikkö tässä tilanteessa ei ole varannut A:lle, joka ei ole aikaisemmin tiennyt toimitetusta tarkkailusta, mahdollisuutta omasta puolestaan paremmin selvittää tilannetta, vaan on esittänyt valmiiksi kirjoitetun irtisanoutumisilmoituksen allekirjoittamisen vaihtoehtona työnantajan toimesta tapahtuvan työsopimuksen purkamisen ja asian saattamisen poliisin tutkittavaksi. Tällaisessa valintatilanteessa ei A:n irtisanoutumisen voida katsoa tapahtuneen hänen omasta tahdostaan sillä tavoin, että irtisanoutumista voitaisiin pitää A:ta sitovana. A:n työsuhteen lakkaamisen on siten työtuomioistuimen mielestä katsottava vallinneissa oloissa tapahtuneen Oy Sokoteria Ab:n toimesta.

Esitetyn selvityksen mukaan A:n kerrottu menettely, joka on aiheuttanut hänen työsuhteensa lakkaamisen, on perustunut työpaikalla noudatettuun ja myös A:n välittömän esimiehen hyväksymään tai ainakin hänen tiedossa olleeseen käytäntöön, johon hän ei ole puuttunut. Kun A:n irtisanoutuminen ei ole häntä sitova, työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajalla ole ollut sellaista luottamusmiessopimuksen 4 §:ssä tarkoitettua riidatonta syytä, jonka perusteella työnantaja olisi ollut oikeutettu pitämään A:n työsuhdetta purkautuneena.

A on näin ollen oikeutettu saamaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa tarkoitetun korvauksen, jonka määrään alentavasti vaikuttaa hänen virheellinen menettelynsä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n puolelta ei asiasta liittojen edustajien välillä käydyissä neuvotteluissa ole selvitetty tuodun esille kaikkia niitä A:n menettelyn tueksi esitettyjä seikkoja, jotka liiton taholta on esitetty myöhemmin ja jotka olisivat saattaneet antaa työnantajaliitolle aiheen selvittää asiaa perusteellisemmin. Näissä oloissa ei Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton voida katsoa syyllistyneen asiassa valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että A:n työsuhteen päättyminen on tapahtunut Oy Sokoteria Ab:n toimesta luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisesti, ja velvoittaa Oy Sokoteria Ab:n suorittamaan A:lle korvauksena työsuhteen sopimuksen vastaisesta päättämisestä 45 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.1.1991 lukien.

Oy Sokoteria Ab velvoitetaan korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jutun laatuun katsoen saa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Peltola, Virtanen, Tiitola, Leivo ja Pohja jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Tiitolan lausunto, johon jäsen Virtanen yhtyi:

Katson asiassa selvitetyksi, että A on menetellyt tarkkailusta laadituista selostuksista ilmenevällä tavalla. Ravintolapäällikkö on 27.6.1990 esittäessään suoritettujen tarkkailujen tulokset A:lle tarkkailuselostusten perusteella voinut perustellusti katsoa A:n syyllistyneen epärehellisyyteen. A ei ole tuossa tilaisuudessa tuonut esille, että kysymys olisi ollut noudatetun käytännön mukaisesta virheiden korjaamisesta. Mielestäni tapahtumia A:n työsuhteen päättämistilaisuudessa ei ole näytetty sellaisiksi, että A, jonka pitkäaikaisena luottamusmiehenä on täytynyt olla perillä työsopimuksen päättämistä koskevien säännösten ja määräysten sisällöstä, ei olisi voinut vapaasti muodostaa omaa tahdonilmaisuaan.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella katson näyttämättä jääneen, että A olisi varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa tarkoitetulla tavalla oikeudenvastaisesti pakotettu irtisanoutumaan tai että hänen irtisanoutumisensa olisi tapahtunut sellaisissa olosuhteissa, että työnantajan olisi saman lain 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla ollut kunnianvastaista ja arvotonta vedota irtisanoutumisen pätevyyteen.

Näin ollen hylkään kanteen.

Jutun laatuun katsoen saa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.