Labor court dismisses claim that collective agreement references imply cargo handling allowance applies to small vessel workers.

Ulkomaanliikenteen pientonnistoa koskevasta työehtosopimuksesta sovittaessa asianosaisten yhteisenä tarkoituksena oli ollut saada aikaan sellainen miehityskustannuksia alentava ratkaisu, joka olisi mahdollistanut valtion tuen saamisen pientonniston ylläpitämiseksi. Tämä oli edellyttänyt muun muassa palkkauskysymysten järjestämistä ulkomaanliikenteen työehtosopimuksista poikkeavalla tavalla.

Työehtosopimuksen solmimisen taustalla olleet seikat huomioon ottaen ei työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan otetulla maininnalla ulkomaanliikenteen työehtosopimusten soveltamisesta ollut tarkoitettu sopia ulkomaanliikenteen työehtosopimukseen sisältyvän lastinkäsittelykorvausta koskevan määräyksen soveltamisesta ulkomaanliikenteen pientonnistoa koskevan työehtosopimuksen osana.

Kantaja Suomen Merimies-Unioni r.y. Vastaaja Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistys r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistyksen sekä toiselta puolen muiden ohella Suomen MerimiesUnionin välillä 10.4.1987 allekirjoitetussa ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksessa ja sen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Allekirjoituspöytäkirja

Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistys r.y., Suomen Laivanpäällystöliitto r.y., Suomen Konepäällystöliitto r.y. ja Suomen Merimies-Unioni r.y. ovat tänään sopineet ulkomaanliikenteen pientonniston työehdoista oheisen työehtosopimuksen mukaisesti (liite).

Samalla sovitaan, että muilta osin noudatetaan ulkomaanliikenteen työehtosopimusta kunnes allekirjoittajaosapuolet ovat yhteisesti valmistelleet ao. ulkomaanliikenteen työehtosopimusten pohjalta yhteisen kyseisissä työehtosopimuksissa olevia asioita sisältävän työehtosopimusyhdistelmän.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ULKOMAANLIIKENTEEN PIENTONNISTON TYÖEHTOSOPIMUS 1987-1989

Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistys r.y. toiselta puolen ja Suomen Laivanpäällystöliitto r.y., Suomen Konepäällystöliitto r.y. ja Suomen Merimies-Unioni r.y. toiselta puolen tekevät täten seuraavan työehtosopimuksen, joka koskee Suomen Laivanpäällystöliiton, Suomen Konepäällystöliiton ja Suomen Merimies-Unionin jäsenten palkka- ja työehtoja Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistyksen jäsenvarustamoiden alle 1600 brt kuivalastialuksilla. Mikäli lainsäädäntö muutetaan tämän sopimuksen voimassaoloaikana siten, että alle 2000 brt kuivalastialukset voidaan sisällyttää tähän sopimukseen, neuvotellaan siitä osapuolten kesken.

Palkat

Liite 1.

Työaika vuorottelu ja miehitys

Liite 2.

Muut ehdot

Liite 3.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Takuulauseke

Taulukkopalkkoja ja markkamääräisiä lisiä sekä luontoisetuja korotetaan vuoden 1988 aikana sillä prosentti- ja/tai markkamäärällä kuin kunkin järjestön osalta ulkomaanliikenteen työehtosopimuksessa on sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PALKAT Liite 1

Palkat

Takuu-

Takuu-

Arki-

Pyhä-

palkka

palkka

ylityö

ylityö

1:1

2:1

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ikälisä

Ikälisä, joka vastaa 4 % takuupalkasta lasketaan 6, 8, 11, ja 14 vuoden palvelun (palvelulla tarkoitetaan koko työsuhteen kestoaikaa) jälkeen suomalaisella kauppalaivalla. = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jäämisvuoro

Kun joku päällystöstä määrätään aluksen ollessa satamassa varsinaisen työajan jälkeen jäämään alukselle (stopptörn) maksetaan tästä korvausta arkisin 76 mk ja sunnuntaisin ja pyhäisin 91,50 mk jäämisvuoroa kohti. Suomen satamissa jäämisvuorokorvaus on arkisin 122,50 mk ja sunnuntaisin ja pyhäisin 151,50 mk. Lauantai-iltapäivän ja maanantaiaamun välinen aika käsittää kaksi jäämisvuoroa ja kaksi perättäistä pyhäpäivää käsittää neljä jäämisvuoroa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Merimies-Unioni on Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistystä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että asianosaisten välillä oli solmittu ensimmäinen ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimus 10.4.1987. Samassa yhteydessä allekirjoitetussa allekirjoituspöytäkirjassa oli sovittu, että muilta osin noudatetaan ulkomaanliikenteen työehtosopimusta, kunnes allekirjoittajaosapuolet ovat yhteisesti valmistelleet asianomaisten ulkomaanliikenteen työehtosopimusten pohjalta yhteisen kyseisissä työehtosopimuksissa olevia asioita sisältävän työehtosopimusyhdistelmän. Tämän allekirjoituspöytäkirjan mukaista työehtosopimusyhdistelmää ei ollut vielä tehty. Ensimmäinen ulkomaanliikenteen pientonnistoa koskeva työehtosopimus oli ollut voimassa 1.3.1987 - 28.2.1989 ja sen jälkeen vuoden irtisanomatta. Seuraava ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimus oli tehty 17.1.1990.

Suomen Merimies-Unionin, Suomen Varustamoyhdistys r.y:n ja Ålands Redarförening r.f:n välillä solmitussa ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevan kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan palkkaus- ja työehtoja koskevan sopimuksen 4 §:n b-kohdassa oli sovittu siitä, että milloin roro-aluksen miehistö poikkeustapauksissa osallistui lastin käsittelyyn, kiinnitykseen ja/ tai irroitukseen, maksettiin siitä tavanomaisen palkan ohella tunnilta 1/164 kuukausittaisesta rahapalkasta.

Suomen Merimies-Unionin ja Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistyksen välillä oli syntynyt erimielisyyttä edellä tarkoitetun työehtosopimuksen 4 §:n määräyksen soveltamisesta ulkomaanliikenteen pientonnistoon.

Koska ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksessa ei ollut lastinkäsittelykorvausta koskevaa erillistä määräystä ja koska vuoden 1987 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa mainittua työehtosopimusyhdistelmää ei vieläkään ollut tehty, niin mainitun allekirjoituspöytäkirjan määräyksen nojalla muilta osin tuli noudatettavaksi ulkomaanliikenteen työehtosopimus ja siten myös edellä mainitun ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 4 §:ssä mainittu lastinkäsittelykorvaus kuului roro-alusten miehistölle silloin, kun se poikkeustapauksessa osallistui lastinkäsittelyyn, kiinnitykseen tai irroitukseen.

Kanteessa esitetty vaatimus

Suomen Merimies-Unioni on vaatinut vahvistettavaksi, että vuosina 1987 - 1989 voimassa olleen ja 1.3.1990 28.2.1992 voimassa olevaan ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimukseen kuuluvan 10.4.1987 allekirjoitetun allekirjoituspöytäkirjan toisen kappaleen perusteella ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 4 §:n lastinkäsittelykorvausta koskevaa määräystä tuli noudattaa ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen osana.

VASTINE

Vastineen perustelut

Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistys on kanteeseen vastatessaan lausunut, että 10.4.1987 tehdyn ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan olivat allekirjoittaneet Suomen Merimies-Unionin ja Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistyksen lisäksi Suomen Konepäällystöliitto ja Suomen Laivanpäällystöliitto, joiden kanssa työnantajaliitolla ei ollut ollut vastaavanlaista tulkintaerimielisyyttä.

Ensimmäinen ulkomaanliikenteen pientonnistoa koskeva työehtosopimus oli solmittu työnantajaliiton ja merenkulun ammattiliittojen välillä 10.4.1987. Tarkoituksena oli ollut tehdä työvoimakustannusvaikutuksiltaan niin edullinen työehtosopimus, että valtiovalta olisi voinut katsoa pientonniston alusten voivan toimia Suomen lipun alla niin kannattavasti, että uudisrakennuslainoille olisi ollut mahdollista myöntää korkotukea ja -avustusta. Työehtosopimuksen johdantokappaleesta ilmeni, että kysymys oli ollut nimenomaan palkka- ja työehtoja koskevasta sopimuksesta. Sopimukseen oli otettu ensi vaiheessa määräykset vain työvoimakustannuksien kannalta oleellisimmista asioista eli palkka- työaika- vuorottelu- ja miehitysmääräykset, jotka muodostivat selkeästi yhden kokonaisuuden. Sopimus oli näiltä osin tyhjentävä. Tämä ilmeni jo sopimuksen rakenteesta, sillä palkkaa, työaikaa, vuorottelua ja miehitystä koskevat määräykset oli selvästi erotettu omiksi liitteikseen.

Työntekijäpuolelta ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimukseen osallisina oli ollut kolme työntekijäliittoa, joiden ulkomaanliikenteen työehtosopimukset poikkesivat huomattavasti toisistaan. Lisäksi työntekijäliittojen solmimiin ulkomaanliikenteen työehtosopimuksiin sisältyivät muun muassa liittokohtaiset luottamusmies- ja yhdysmiessopimukset, irtisanomissuojasopimukset, yhteistoimintasopimukset, työpaikkaterveydenhuoltosopimukset, työsuojelusopimukset ja koulutussopimukset. Allekirjoituspöytäkirjaan sisältyvällä viittauksella ja yhteisesti valmisteltavalla työehtosopimusyhdistelmällä oli tarkoitettu lähinnä näitä sopimuksia.

Edellä sanottu koski myös työehtosopimukseen osallisena olevan Suomen Konepäällystöliiton ja Suomen Laivanpäällystöliiton jäseniä, joita koskeviin ulkomaanliikenteen työehtosopimuksiin sisältyi lukuisia erillisiä palkanlisiä, jotka yhtä poikkeusta lukuun ottamatta oli sisällytetty takuupalkkaan.

Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistyksen jäsenyrityksen m/s Mini Star- ja m/s Link Star -nimiset niin sanotut sto-ro-alukset olivat koko tammikuusta 1989 alkaen kestäneen liikenteessä oloaikansa ajoittain kuljettaneet sellaisia ro-ro lasteja, joita ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevan kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan palkkaus- ja työehtoja koskevan sopimuksen 4 §:n b-kohdassa tarkoitettiin. Suomen Merimies-Unioni eivätkä myöskään sen aluksilla työskentelevät jäsenet olleet kuitenkaan edes esittäneet vaatimusta lastinkäsittelykorvauksen maksamisesta miehistölle sen osallistuessa lastin käsittelyyn, kiinnitykseen tai irroitukseen.

Kun ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimus 17.1.1990 oli uudistettu työmarkkinain keskusjärjestöjen 30.11.1989 hyväksymän talous- ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti olemaan voimassa 1.3.1990 28.2.1992, ei neuvotteluissa missään vaiheessa ollut ollut esillä kysymys erillisen lastinkäsittelykorvauksen maksamisesta. Kuitenkin neuvottelujen aikana työntekijäliittojen tiedossa oli ollut, että Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistyksen jäsenvarustamoille oli valmisteilla kaksi niin sanottua ro-ro-alusta, jotka sittemmin oli asetettu liikenteeseen 16.2. ja 9.3.1990. Tästä huolimatta sopimus oli uusittu pääosin aikaisemman sisältöisenä. Sopimukseen ei ollut otettu mitään erityisiä alustyyppejä koskevia erillisiä määräyksiä, vaan sitä sovellettiin edelleen kaikissa työnantajaliiton jäsenvarustamoiden aluksissa niiden tyypistä riippumatta. Suomen Merimies-Unionin tulkinta olikin sellainen lisävaatimus, josta olisi tullut työehtosopimuksen osapuolten kesken sopia.

Vastineessa esitetty vaatimus

Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistys on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Merimies-Unioni on vielä lausunut, että ulkomaanliikenteen pientonnistoa koskevasta työehtosopimuksesta sovittaessa lähtökohtana oli ollut yksinkertaistaa ulkomaanliikenteen työehtosopimuksia ja samalla saada aikaan sellainen sopimusratkaisu, joka tekisi mahdolliseksi valtion tuen saamisen ulkomaanliikenteen pientonnistolle. Sopimuksessa oli sovittu niin sanotuista takuupalkoista, joihin sisältyivät sovitulla tavalla erilaiset lisät ja korvaukset. Näitä lisiä olivat ikälisät ja luontaisetukorvaus vapaa-aikana. Ikälisiä oli tarkistettu siten, että ikälisien määrä oli 16 prosenttia, kun se ulkomaanliikenteessä oli korkeimmillaan 30 prosenttia.

Ulkomaanliikenteen pientonnistoa koskevassa työehtosopimuksessa ylityöstä maksettavat korvaukset oli sovittu merityöaikalain laskentaperiaatteesta poiketen. Säännöllinen työaika oli kaikkina viikonpäivinä enintään kahdeksan tuntia ja 56 tuntia kalenteriviikossa. Takuupalkkaan sisältyvä työaika oli enintään 11 tuntia vuorokaudessa ja 70 tuntia kalenteriviikossa. Siten takuupalkkaan sisältyi enintään 16 ylityötuntia kalenteriviikossa. Mikäli ylitöiden määrä oli tätä suurempi, maksettiin ylitöistä työehtosopimuksen mukaisen taulukon mukainen ylityökorvaus. Rahalliselta vaikutukseltaan tämä oli yksittäisen työntekijän kannalta suunnilleen sama kuin ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen nojalla määräytyvä rahakorvaus. Lopputulos oli suurin piirtein sama, mikäli ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen taulukkopalkkaa käytettiin laskentapohjana ja siihen laskettiin ylityökorvaukset merityöaikalain mukaisesti. Muista kuin edellä mainituista lisistä ei työehtosopimusneuvotteluissa ollut sovittu.

Ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen rakenteesta kävi selvästi ilmi, että takuupalkkoihin oli sisällytetty osa ulkomaanliikenteen ylityökorvauksista ja osa ulkomaanliikenteen ikälisistä siten, että ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen mukainen ikälisäkertymä oli heikompi. Takuupalkkoihin oli sisällytetty myös luontoisetukorvaus muulta vapaa-ajalta kuin vuosiloma-ajalta ja eräiltä juhlapäiviltä. Näin ollen kaikista takuupalkkoihin sisältyvistä eristä oli työehtosopimuksen liitteissä 1 ja 2 omat määräyksensä. Kun allekirjoituspöytäkirjan toisessa kappaleessa oli samalla sovittu muilta osin noudatettavaksi ulkomaanliikenteen työehtosopimusta, niin allekirjoituspöytäkirjan ja työehtosopimuksen rakenteesta kävi selvästi ilmi, että kanteen kohteena olevaa ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen 4 §:ssä mainittua lastinkäsittelykorvausta ei ollut sisällytetty ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen takuupalkkoihin.

Lastinkäsittelykorvauksen sisällyttäminen takuupalkkoihin ei voinut olla työehtosopimukseen osallisten tarkoitus senkään vuoksi, että lastin käsittely ei yleensä kuulunut merimiehen työhön, ellei kysymyksessä ollut aluksen meriturvallisuuteen liittyvä lastin kiinnitys nimenomaan ulkomaanliikenteen rahtialuksissa. Ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen lastinkäsittelykorvausta koskevassa määräyksessä oli todettu, että korvaus maksettiin, milloin aluksen miehistö poikkeustapauksissa osallistui varsinaiseen lastin käsittelyyn. Kysymyksessä oli siten nimenomaan poikkeustapaus. Pääsääntöisesti miehistö ei käsitellyt lastia. Tämän vuoksi poikkeuksellisesta lastin käsittelystä tulevaa korvausta ei ollut myöskään sisällytetty takuupalkkoihin.

Lastinkäsittelykorvausta koskevaa kysymystä ei ollut otettu esille vuoden 1990 työehtosopimusneuvotteluissa, koska Suomen Merimies-Unionin näkemyksen mukaan mainittu korvaus tuli ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan toisen kappaleen ja ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevaa kansi- ja konemiehistöä sekä taloushenkilökuntaa koskevan työehtosopimuksen lastinkäsittelykorvausta koskevan 4 §:n nojalla muutoinkin maksettavaksi.

Keväällä 1988 oli Suomen Merimies-Unionin ja Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistyksen jäsenyrityksen Godby Shippingin välillä syntynyt erimielisyyttä työehtosopimuksen mukaisista vuosilomapäivistä. Ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen liitteessä 2 oli vuorottelujärjestelmän yhteydessä todettu, että vuorottelujärjestelmän toteuttamiseen voitiin käyttää erääntyneitä vuosilomalain perusteella syntyneitä lomapäiviä, kuitenkin siten, että niiden antamisessa noudatettiin merimiesten vuosilomalain määräyksiä.

Ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevan kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan palkkaus- ja työehtoja koskevan sopimuksen vuosilomaa koskevan kohdan mukaan vuosiloma määräytyi merimiesten vuosilomalain mukaisesti ja yli viiden vuoden toimessaolon jälkeen vuosiloman pituus oli 16 arkipäivää täydeltä lomanmääräytymiskaudelta.

Godby Shipping ei ollut keväällä 1988 antanut yli viisi vuotta samassa työsuhteessa olleille työntekijöille 16 päivän vuosilomaa vaan ainoastaan merimiesten vuosilomalaissa määrätyt 15 vuosilomapäivää. Suomen Merimies-Unioni oli varustamon kanssa käydyn kirjeenvaihdon yhteydessä ja myös sittemmin Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistykselle lähettämässään kirjeessä vedonnut ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan toiseen kappaleeseen, jossa oli sovittu muilta osin noudatettavaksi ulkomaanliikenteen työehtosopimusta. Godby Shipping Ab oli sittemmin ilmoittanut ryhtyvänsä noudattamaan vuosiloman osalta Suomen Merimies-Unionin oikeaksi katsomaa tulkintaa taannehtivasti 1.3.1987 lukien. Tässäkin yksittäistapauksessa oli Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistyksen jäsenvarustamo hyväksynyt Suomen Merimies-Unionin tulkinnan.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistys on vielä lausunut, että ennen ulkomaanliikenteen pientonnistoa koskevan ensimmäisen työehtosopimuksen solmimista oli vuonna 1986 Godby Shipping Ab:n ja Suomen Merimies-Unionin ja Suomen Laivanpäällystöliiton sekä Godby Shipping Ab:n ja Suomen Konepäällystöliiton välillä tehty työehtosopimukset, joissa oli sovittu ensimmäisen kerran niin sanotusta takuupalkasta eli kokonaispalkasta, johon oli sisällytetty muun muassa kaikki sellaiset palkanlisät, jotka ulkomaan liikenteen työehtosopimuksien mukaan maksettiin taulukkopalkan lisäksi. Verrattaessa näitä kahta työehtopimusta 10.4.1987 tehtyyn ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimukseen voitiin havaita, että takuupalkan lisäksi viimeksi mainitussa oli erikseen sovittu kaikkien kolmen työntekijäliiton jäsenille maksettavista ikälisistä ja päällystön jäämisvuorokorvauksista. Tämäkin seikka osoitti selvästi, että takuupalkkojen lisäksi maksettavista erillisistä lisistä oli tullut osapuolten kesken erikseen sopia.

Pelkkään kanteessa esiin tuotuun allekirjoituspöytäkirjan yleisluonteiseen viittaukseen ulkomaanliikenteen työehtosopimuksiin erillisien palkanlisien maksaminen ei voinut perustua sillä samanlainen viittaus oli sisältynyt Godby Shipping Ab:n ja Suomen Merimies-Unionin vuonna 1986 allekirjoittaman työehtosopimuksen johdantokappaleeseen. Tuon viittauksen perusteella ei miehistöasemassa oleville työntekijöille kuitenkaan sopimuksen voimassa ollessa ollut maksettu ikälisiä, vaan siitä oli uutta sopimusta tehtäessä nimenomaisesti sovittu. Sama oli ollut ollut tilanne päällystön jäämisvuorokorvauksen osalta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistyksen ja toiselta puolen muiden ohella Suomen Merimies-Unionin välillä 10.4.1987 allekirjoitetun ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan sopimukseen osalliset ovat sopineet ulkomaanliikenteen pientonniston työehdoista allekirjoituspöytäkirjan ohessa olevan työehtosopimuksen mukaisesti. Allekirjoituspöytäkirjassa on lisäksi todettu, että muilta osin noudatetaan ulkomaanliikenteen työehtosopimuksia, kunnes allekirjoittajaosapuolet ovat yhteisesti valmistelleet ulkomaanliikenteen työehtosopimusten pohjalta yhteisen kyseisissä työehtosopimuksissa olevia asioita sisältävän työehtosopimusyhdistelmän.

Työehtosopimuksen mukaan sopimus koskee allekirjoittajina olevien työntekijäpuolta edustavien järjestöjen jäsenten palkka- ja työehtoja vastaajayhdistyksen jäsenvarustamoiden alle 1 600 brt kuivalastialuksilla. Työehtosopimuksen liitteessä 1 on sovittu palkoista, liitteessä 2 työajasta, vuorottelusta ja miehityksestä ja liitteessä 3 muista ehdoista.

Suomen Merimies-Unioni on kanteessa vaatinut, että työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa olevan ulkomaanliikenteen työehtosopimusten noudattamista koskevan määräyksen perusteella tulee ulkomaanliikenteen pientonniston soveltamispiirissä maksaa ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevien kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan palkkaus- ja työehtoja koskevan sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettu lastinkäsittelykorvaus.

Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistys on katsonut, että kanteessa vaadittua lastinkäsittelykorvausta ei tule maksaa ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen soveltamisalalla, koska kysymyksessä olevassa työehtosopimuksessa on tyhjentävästi sovittu niistä palkoista ja eri lisistä, joita kysymyksessä olevan työehtosopimuksen soveltamispiirissä työskenteleville työntekijöille maksetaan. Työehtosopimus ei sisältänyt lastinkäsittelykorvausta koskevia määräyksiä.

Työtuomioistuimessa kuultujen ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen solmimisesta käytyihin neuvotteluihin vastaajayhdistyksen edustajina osallistuneiden yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan kertoman mukaan solmittaessa vuonna 1987 ensimmäistä järjestöjen välistä ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimusta tarkoituksena on ollut aikaansaada työehtosopimus, joka olisi sisällöltään yksinkertaisempi kuin voimassa olleet ulkomaanliikenteen työehtosopimukset. Tämän vuoksi on työnantajayhdistyksen edustajien kertoman mukaan sovittu muun muassa takuupalkasta, johon on sisällytetty ulkomaanliikenteen työehtosopimusten kaikki ne eri lisät, joista ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksessa ei ole erikseen sovittu.

Mainittuihin työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneiden työtuomioistuimessa kuullun Suomen Merimies-Unionin sihteerin ja todistajana kuullun Suomen Laivanpäällystöliiton toiminnanjohtajan kertoman mukaan takuupalkasta sovittaessa tarkoituksena on ollut sisällyttää tähän vain tietty määrä ylityötuntikorvauksia. Suomen Laivanpäällystöliiton toiminnanjohtajan kertoman mukaan ensimmäisestä ulkomaanliikenteen pientonnistoa koskevasta työehtosopimuksesta neuvoteltaessa on käyty läpi niitä eri lisiä, jotka sisältyvät ulkomaanliikenteen työehtosopimuksiin. Työntekijäpuolelta on hänen muistamansa mukaan tuotu tuolloin esille myös lastinkäsittelykorvaus. Todistajan mukaan neuvotteluissa tämä asia on kuitenkin sivuutettu työnantajapuolen edustajien todettua, että kysymyksessä oleva lisä ei voinut tulla maksettavaksi tuolloin käytössä olleilla alustyypeillä. Epäselväksi on jäänyt, onko työehtosopimusneuvotteluissa nimenomaisesti ollut esillä se, mitä lisiä takuupalkkaan mahdollisesti sisällytetään.

Vuonna 1987 solmittu työehtosopimus on perustunut jo edellisenä vuonna eri varustamoiden ja työntekijäjärjestöjen välillä solmittuihin varustamokohtaisiin työehtosopimuksiin. Näistä ensimmäisissä on sovittu ainoastaan takuupalkoista eikä muista lisistä. Ensimmäisten työehtosopimusten solmimisen jälkeen tehtyihin muihin varustamokohtaisiin työehtosopimuksiin on työntekijäpuolen aloitteesta otettu lisäksi ikälisää koskevat määräykset.

Ennen järjestöjen välillä tehdyn ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen solmimista on kysymyksessä olevien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen sekä valtion edustajien välillä käyty neuvotteluja ulkomaanliikenteen pientonnistolle valtion taholta myönnettävistä korkotukiavustuksista. Näiden avustusten ehdoksi on valtion taholta asetettu, että työmarkkinajärjestöt aikaansaavat sellaisen ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen, jonka avulla työ- ja palkkaehdot saataisiin sellaisiksi, että kauppa- ja teollisuusministeriön pientonniston tilannetta selvittämään asettaman työryhmän edellyttämä miehityskustannusten säästö voitaisiin saada aikaan. Näihin neuvotteluihin ovat osallistuneet myös ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimukseen osallisten yhdistysten edustajat.

Sovittaessa vuonna 1987 ensimmäisestä yhdistysten välisestä työehtosopimuksesta on sen palkkoja koskevaan liitteeseen otettu määräykset takuupalkoista, ylityökorvauksista, ikälisistä ja jäämisvuorokorvauksista. Palkkamääräysten mukaan myös ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevan kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan työehtosopimuksen mukainen yleistoimeen otetulle merimiehelle maksettava lisä sisältyy takuupalkkaan.

Vuoden 1987 työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneet työtuomioistuimessa kuullut henkilöt ovat kertoneet, että käytettävissä olleen ajan puitteissa ei ollut ollut mahdollista laatia ulkomaanliikenteen sopimusten kaltaista kattavaa sopimusta luottamusmiestoiminnasta, koulutuksesta, hoitoonohjauksesta ja muista vastaavista asioista. Tämän vuoksi oli allekirjoituspöytäkirjaan otettu edellä todettu määräys ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen soveltamisesta.

Pientonnistosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan puheena olevan viittausmääräyksen perusteella on vuonna 1988 kysymys työehtosopimuksen mukaisista lomapäivistä yli viiden vuoden toimessaolon jälkeen ratkaistu ulkomaanliikenteen sopimuksen mukaisesti kantajaliiton ja vastaajaliiton erään jäsenyrityksen välillä. Tuolla ratkaisulla ei kuitenkaan voida katsoa ratkaistun kysymystä ulkomaanliikenteen työehtosopimusten soveltuvuudesta pientonnistosopimuksen soveltamispiirissä työskenteleviin laajemmalti kuin tuon yksittäisen erimielisyyskysymyksen osalta.

Allekirjoituspöytäkirjan sanamuoto tukee Suomen MerimiesUnionin tulkintaa asiassa. Kuitenkin on käynyt selville, että asianosaisten yhteisenä tavoitteena on ollut saada aikaan sellainen miehityskustannuksia alentava ratkaisu, joka on mahdollistanut valtion tuen pientonniston ylläpitämiseksi. Tämä on edellyttänyt muun muassa palkkauskysymysten järjestämistä ulkomaanliikenteen työehtosopimuksista poikkeavalla tavalla. Sopimusta solmittaessa on taustalla ollut aiemmissa varustamokohtaisissa sopimuksissa sovellettu takuupalkka-ajattelu, jota on täydennetty eräitä lisiä koskevilla määräyksillä. Tuossa yhteydessä esillä olleesta lastinkäsittelykorvauksesta ei ole sovittu, koska lisän maksamisen edellyttämiä aluksia ei ollut vielä käytössä. Myöhemmin asiaa ei ole otettu esille työehtosopimusneuvotteluissa.

Edellä todettu huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että allekirjoituspöytäkirjan viittauksella ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen määräyksiin ei ole tarkoitettu sopia lastinkäsittelykorvausta koskevan määräyksen soveltamisesta ulkomaanliikenteen pientonniston työehtosopimuksen osana.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistys kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Peltola, Äimälä, Nouro, Kuivanen ja Pohja jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.