Labor court dismisses union claim on subcontracting but allows penalty for late external labor reporting.

Työnantaja oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttämistä koskevia määräyksiä, kun se oli vuosien 1987 - 1989 aikana ilmoittanut ulkopuolisen työvoiman käytöstä yrityksessä viidessä tapauksessa liian myöhään, kahdessa tapauksessa puutteellisesti ja kerran ilmoitusta ei ollut tehty lainkaan.

Kanne hylätty siltä osin kuin siinä oli kysymys yhteistoiminnan- ja tiedottamistoiminnan edistämisestä yrityksessä tehdyn sopimuksen rikkomisesta ja vuokratyövoiman epäterveestä käytöstä.

Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Kemira Oy Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL r.y. Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 7.4.1986 allekirjoitetussa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa 7.4.1986 29.2.1988 on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Yleisten sopimusten noudattaminen

Yleiset sopimukset STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen välisiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimus ulkopuolisen työvoiman käytöstä 11.9.1969

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työrauha

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvollisia huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

38 § Ulkopuolisen työvoiman käyttö

1. Yrityksen on rajoitettava laina- eli komennusmiesten käyttö työhuippujen tasaamiseen tai muutoin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä. Epäterveenä työvoiman vuokrauksena on pidettävä toimintaa, jossa eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet pidemmän aikaa työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijäin rinnalla ja saman työnjohdon alaisena. STK:n ja SAK:n välistä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaa sopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

2. Työsopimukselle ei saa antaa sellaista muotoa, jonka mukaan kysymyksessä olisi itsenäisten yrittäjäin keskeinen urakkasopimus silloin, kun kyseessä itseasiassa on työsopimus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 25.4.1988 - 28.2.1991 voimassa olleessa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Yleisten sopimusten noudattaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimus yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä allekirjoituspöytäkirjoineen 15.3.1986

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimuksen 38 §:ssä ollut säännös ulkopuolisen työvoiman käytöstä on siirretty uudessa työehtosopimuksessa sen 44 §:ään sisältöä kuitenkaan muuttamatta.

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa ulkopuolisen työvoiman käytöstä on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II. Ulkopuolisen työvoiman käyttö

Edellä esitetyillä perusteilla allekirjoittaneet keskusliitot ovat sopineet, että ulkopuolisen työvoiman käyttö on sallittua jäljempänä mainituin edellytyksin:

1 §.

Keskusliitot tulevat toimimaan siten, että niiden jäsenliitot, joiden toimialalla voi esiintyä ulkopuolista työvoiman käyttöä ottavat työehtosopimuksiinsa tulevien työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä seuraavat määräykset.

1. Yritysten on rajoitettava laina- eli komennustyöntekijäin käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä. Epäterveenä työvoiman vuokrauksena on pidettävä toimintaa, jossa eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet pidemmän aikaa työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijäin rinnalla ja saman työnjohdon alaisena.

2. Työsopimuksella ei saa antaa sellaista muotoa, jonka mukaan kysymyksessä olisi itsenäisten yrittäjäin keskeinen urakkasopimus silloin, kun kyseessä itse asiassa on työsopimus.

2 §.

Edellisen lisäksi Suomen Työnantajain Keskusliitto ryhtyy joulukuun 31 päivään 1969 mennessä toimenpiteisiin, jotta sen jäsenyritykset menetteli-sivät seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Työnantaja tiedottaa tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen vastaanottavan yrityksen pääluottamusmiehelle. Jos tämä ei ole työn kiireellisyyden tai muun sen kaltaisen syyn takia mahdollista, voidaan tiedottaminen tehdä näissä poikkeustilanteissa myös jälkikäteen viivytyksettä.

Edellä mainitut asiat tiedotetaan myös työsuojeluvaltuutetulle mikäli mahdollista. (Muutos/voimaan 1.10.1986)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämistä yrityksissä koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 LUKU

ERIMIELISYYKSIEN RATKAISEMINEN

11.1

Jos yhteistoimintalain 3 §:n 2 momentissa tai tässä sopimuksessa tarkoitettu henkilöstön edustaja katsoo, että työnantaja on ratkaissut yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvan asian noudattamatta, mitä lain 7 §:ssä on säädetty yhteistoimintamenettelystä tai laiminlyönyt lain 9 tai 11 §:ssä säädetyn tiedottamis- tai neuvotteluvelvollisuutensa, tulee asianomaisen henkilöstön edustajan sitä vaatiessa menettelystä laatia muistio, josta ilmenevät työnantajan ja asianomaisen henkilöstön edustajan kannat. Muistio tehdään noudattaen soveltuvin osin samoja menettelytapoja kuin laadittaessa työehtosopimuksessa tarkoitettua erimielisyysmuistiota. Samoin tulee menetellä, jos tämän sopimuksen määräyksiä on rikottu tai jos työnantaja katsoo, että lain 12 §:ssä säädettyä salassapitovelvollisuutta on rikottu.

11.2.

Edellisessä kappaleessa tarkoitettu muistio tulee toimittaa sille tämän sopimuksen osapuolena olevan keskusjärjestön jäsenliitolle, joka toimintapiiriin kuuluvasta henkilöstön edustajasta on kysymys sekä vastaavalle työnantajaliitolle. Asianomainen liitto voi saattaa riidan kohteena olevan menettelyn keskusjärjestöjen välisen yhteistoimintaneuvottelukunnan käsiteltäväksi.

11.3

Tämän sopimuksen valvontavelvollisuuden ja sopimuksen vastaisen menettelyn seuraamusten osalta noudatetaan mitä työehtosopimuslaissa on säädetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:ää, Työnantajain Yleistä Ryhmää ja Kemira Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:n jäsenyrityksen Kemira Oy:n Vuorikemian tehtailla oli jo vuosikausi ollut ongelmana ulkopuolisen työvoiman laajamittainen ja hallitsematon käyttö. Työntekijät olivat olleet tarpeettomien kustannusten lisäksi huolissaan työsuojelussa aiheutuneista laiminlyönneistä.

Kemira Oy oli huomautuksista huolimatta syyllistynyt toistuvasti ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehdyn sopimuksen 2 §:n 4. kohdan mukaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin Vuorikemian tehtailla. Seuraavista töistä ilmoitukset olivat tulleet myöhässä töiden jo alettua:

Konepaja Kujala Oy:n 25.5.1987 aloittamasta 119/11-puhaltimen sisäpuolen pinnoitustyöstä ja 1.6.1987 aloittamasta niin sanotun valkoisen pään hoitotasojen valmistustyöstä.

Tevaniemen Kumi Ky:n 7.5.1987 aloittamasta säiliön uudelleenkumioinnista, 18.5.1987 aloittamasta altaan kumiointityöstä, 1.6.1987 aloittamasta säiliön uudelleenkumiointityöstä ja 7.8.1987 aloittamasta altaan kumioinnista.

MA-Rakennus J. Mäntylä Ky:n 4.8.1987 aloittamasta I-tehtaan kirkastussuodintason korjaustyöstä ja 18.1.1990 aloittamasta reaktorin tiilivuorauksen korjaustyöstä.

Harjavallan Automaatioasennus Oy:n 8.6.1987 aloittamasta vesilaitoksen puhdasvesipumppujen muutoksen sähköasennustöistä ja 18.7.1988 aloittamasta reaktion pesujärjestelmien vesiventtiilien vaihdosta.

Kiinteistökorjaus Raussin 4.5.1987 aloittamasta vesilaitoksen pumppujen vaihdosta johtuvista rakennusteknillisistä töistä.

Puskumuovi Ky:n 14.8.1987 aloittamasta jätevesikaivon rinnakkaislinjan putken tekemistä koskevasta työstä ja 28.7.1988 ilmoitetusta ja tällöin jo aloitetusta muoviputkien uusimistyöstä.

Loiport -nimisen yrityksen 1.2.1990 aloittamasta jätehapon väkevöintilaitoksen laajennuksen laite- ja putkistoeristystöistä.

Corro-Kolmio Oy:n 12.2.1990 aloittamasta reaktorin korjauksesta johtuneista puhdistus-, pesu-, hiekkapuhallusja maalaustöistä.

Säkkiväline Oy:n 11.10.1987 imuriautolla tekemästä puhdistustyöstä ei ollut lainkaan tehty ilmoitusta ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Viimeksi mainitun asian johdosta oli käyty yhteistoimintalain mukainen neuvottelu 12.10.1989 työnantajan ja työntekijäpuolen välillä. Työnantajan edustajan mukaan ilmoittamatta jättäminen oli johtunut väärinkäsityksestä.

Kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatetussa sopimuksessa yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä oli sen 9 §:ssä säädetyn tiedottamis- ja neuvotteluvelvollisuuden laiminlyönnistä säädetty työnantajalle työehtosopimuslain mukaiset seuraamukset. Koska Kemira Oy oli menetellyt myös yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen vastaisesti laiminlyödessään ilmoitusvelvollisuuden edellä mainituissa tapauksissa, oli se myös tällä perusteella tuomittava hyvityssakkoon.

Työehtosopimuksen 44 § oli rajannut vuokratyövoiman käytön työhuippujen tasaamiseen tai muuten ajallisesti tai laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita ei nimettyjen syiden vuoksi voitu suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä. Epäterveenä työvoiman vuokrauksena oli tällöin pidettävä toimintaa, jossa eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet olivat työskennelleet pidemmän aikaa yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena.

Vuorikemian tehtailla oli ollut oma organisaatio, jolla oli aiemmin huolehdittu normaaleista kunnossapito-, rakennus- ja aputöistä. Vuosien mittaan yhä suurempaa osaa näistä töistä oli ryhdytty hoitamaan pitämällä jatkuvasti suurta joukkoa ulkopuolista työvoimaa tehtaalla. Suurimpia ulkopuolisen työvoiman toimittajia olivat olleet MARakennus J. Mäntylä Ky, Puskumuovi Ky, Kujalan Konepaja Oy, Tevaniemen Kumi Ky, Corro-Kolmio Oy, Säkkiväline Oy ja kaivinkoneurakoitsija Eero Viljanen. Suurimmassa osassa tapauksista näiden toimittamat ulkopuoliset työntekijät olivat käyttäneet Kemiran työkaluja, työvaatteita ja materiaaleja, he olivat työskennelleet vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja osittain tehtaan työnjohdon alaisina. Samaan aikaan oli omia työosastoja lopetettu ja hajautettu, kuten ulkotyö-, maalaus- ja rakennusosastot.

Paikallisella tasolla oli asiasta tehty erimielisyysmuistio 5.9.1988 ja liittotasolla 20.6.1990.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kemira Oy on menetellyt ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen sekä yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen vastaisesti jättäessään tiedottamatta tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle sekä vahvistamaan, että Kemira Oy on menetellyt kemian perusteollisuutta koskevan työehtosopimuksen vastaisesti syyllistyessään epäterveeseen työvoiman vuokraukseen. Lisäksi Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Kemira Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kanteessa työntekijäliitto on väittänyt työnantajan laiminlyöneen ilmoitusvelvollisuutensa 19 tapauksessa kolmena viimeisenä vuonna, jolloin vuosittain oli tehty ilmoituksia lähes 300.

Kantajan haastehakemuksessa esittämistä töistä olivat olleet ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jääviä selviä investointitöitä seuraavat:

8.6.1987 aloitettu vesilaitoksen puhdasvesipumppujen muutoksen sähköasennustyöt, 18.7.1988 aloitettu reaktion pesujärjestelmien vesiventtiilien vaihto, 4.5.1987 aloitettu vesilaitoksen pumppujen vaihdosta johtuneet rakennustekniset työt, 14.8.1987 aloitettu jätevesikaivon rinnakkaislinjan putken tekemistä koskevat työt, 28.7.1988 ilmoitettu ja tällöin jo aloitettu haihduttamon muoviputkien uusimistyö ja 18.7.1988 aloitettu reaktion pesujärjestelmien vesiventtiilien vaihtoon liittyvä työ.

Lisäksi jätehapon väkevöintilaitoksen laajennuksen laiteja putkiston eristystyö, joka oli aloitettu 1.2.1990 oli ollut investointityö, joka oli liittynyt 100 miljoonan markan investointeihin. Laajennukseen liittyvät työt olivat olleet esillä projektiryhmässä, jossa oli ollut henkilöstön edustus mukana ja projektiryhmällä oli koko ajan ollut tieto ennen töiden alkamista siitä, ettei töitä teetetä omilla työntekijöillä. Koko projektista oli tehty vielä erikseen ilmoitus ammattiosastolle, joten ilmoitusvelvollisuutta ei ollut laiminlyöty.

Ilmastointilaitteiden tarkastuksen ja kertahuollon tuli tapahtua helmikuussa 1990. Ilmoituksen osalta oli kysymys selvityksestä vuosihuoltoa varten, joka vaati erityistietoutta. Kysymys ei ollut kunnossapito- tai tuotantotyöstä eikä näin ollen mitään ilmoitusvelvollisuutta sopimuksen mukaan työnantajalla edes ollut.

Työsuojelulliset näkökohdat oli otettu urakoitsijoiden kanssa huomioon muun muassa taloontulokoulutuksessa ja urakoitsijalle jaettavassa turvallisuusohjekansiossa, minkä lisäksi työtä tilattaessa oli urakoitsijoille asetettu työturvallisuuteen liittyviä ehtoja.

Muita kuin investointitöitä koskevat ilmoitukset oli lähetetty ennen töiden aloittamista, mikä oli voinut tapahtua myös työn tekemispäivänä, kunhan ne oli annettu etukäteen. Kyseinen sopimuksen määräys ilmoitusten etukäteen toimittamisesta ei ollut ehdoton määräys, vaan ilmoitukset oli tullut tehdä vain, mikäli mahdollista.

Paikallisesti oli sovittu ilmoitusten tekemisestä postitse. Näin ollen jo postin kulun häiriintyminen tai ilmoituksia vastaanottavien henkilöiden poissaolot olivat saattaneet tehdä mahdottomaksi ilmoitusten ajoissa perille kulkeutumisen. Vaikka katsottaisiin, että työnantaja vastaa postin perille kulusta, niin oli vaikea väittää, että työnantaja tahallisesti tai törkeällä tuottamuksella olisi rikkonut sopimusta, jos yhteisesti hyväksytty järjestelmä ei ollut aika ajoin toiminut. Työntekijäpuoli ei ollut vaatinut muutosta ilmoitusjärjestelmään.

Niiden ilmoitusten osalta, jotka eivät olleet investointitöitä, on erikseen lausuttu seuraavaa:

Puhaltimen sisäpuolen pinnoitustyö, joka oli aloitettu 25.5.1987, oli alunperin tarkoitus tehdä talon ulkopuolella, mutta se ei työnantajasta riippumattomista syistä ollut onnistunut, minkä vuoksi työtä tekemään talon sisälle oli hankittu ulkopuolista työvoimaa. Jollei työtä olisi tuolloin välittömästi tehty, olisi se aiheuttanut linjan seisomisen. Työn kiireellisyyden vuoksi työstä oli tehty ilmoitus vasta samana päivänä, kun töiden oli tarkoitus alkaa ja näin ollen ilmoitusvelvollisuutta ei ollut laiminlyöty.

Valkoisen pään hoitotasojen valmistustyöstä 1.6.1987 oli ilmoitettu samana päivänä, kun työt oli aloitettu. Ilmoitusvelvollisuutta ei ollut näin ollen laiminlyöty.

Säiliön uudelleenkumiointi 7.5.1987 oli ilmoitettu edellisenä päivänä ennen töiden aloittamista. Koska ilmoitus oli tehty etukäteen, ei ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ollut tapahtunut.

Altaan kumiointityötä koskeva ilmoitus oli tehty 14.5.1987, kun töiden olisi tullut alkaa 18.5.1987. Työsuojeluvaltuutettu oli kuitannut ilmoituksen saaduksi 18.5.1987. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ei ollut tapahtunut.

Säiliön uudelleenkumiointi 1.6.1987 oli täytynyt tehdä heti, koska säiliöön oli ilmaantunut reikä. Jos työtä ei olisi tehty kiireellisesti, olisi linja seissyt. Kysymys oli ollut kiireellisesti suoritettavasta työstä ja ilmoitus oli tehty heti, kun siihen oli ollut mahdollisuus. Ilmoitusvelvollisuutta ei ollut laiminlyöty.

Kirkastussuodintason korjauksesta tehtiin ilmoitus 4.8.1987 ja varsinainen työ oli suoritettu vasta 9.8.1987. Ilmoitusvelvollisuutta ei ollut laiminlyöty.

Reaktorin tiilivuorauksen korjauksesta 18.1.1990 oli ilmoitettu jo 12.1.1990. Työ oli useita vuosia aina teetetty ulkopuolisilla, koska se oli edellyttänyt erityisvalmiuksia. Ilmoitusvelvollisuutta ei ollut näin ollen laiminlyöty.

Altaan kuminoinnista, joka oli tapahtunut 7.8.1987, oli ilmoitettu työntekijäpuolelle kaksi päivää ennen töiden alkamista. Ilmoitusvelvollisuutta ei ollut laiminlyöty.

Reaktorin korjauksesta johtuneesta puhdistus-, pesu- ja hiekkapuhallus- sekä maalaustöistä, jotka olivat alkaneet 12.2.1990, oli ilmoitus tehty samana päivänä, kun työt olivat alkaneet. Tarkemmat ajankohdat töiden aloittamisesta tai vastaanottokuittauksesta eivät olleet työnantajan tiedossa. Ilmoitusvelvollisuutta ei ollut laiminlyöty.

Ulkopuolisen imuriauton tekemää puhdistustyötä 11.10.1989 ei ollut voitu tehdä talon omalla työvoimalla, koska yhtiöllä ei ollut omaa imuriautoa. Yhtiö ei ollut tässä yksittäisessä tapauksessa tahallisesti tai muutoinkaan rikkonut sopimuksen ilmoitusvelvollisuutta koskevaa määräystä ja näin ollen ilmoitusvelvollisuutta ei ollut laiminlyöty.

Ilmoituksesta, joka koski vuoden 1989 aikana tarpeen mukaan tehtäviä pudotusaltaiden, teräsrakenteiden, rappujen ja huoltotasojen teräksien puhdistuksesta ja maalauksesta aiheutuvia töitä, oli tehty 23.1.1989 ja näin ollen työntekijöillä oli ollut hyvissä ajoin tieto myöhemmin tapahtuvista töistä.

Korkeapainepesujen, joiden tuli alkaa 19.10.1989, osalta työntekijöillä oli myöskin hyvissä ajoin ollut tieto siitä, että ne tullaan suorittamaan ulkopuolisella työvoimalla. Näin ollen puutteellisesta ilmoituksesta ei voinut olla kysymys. Edelleen kyseessä oli korkeapainepesun osalta yleensä hyvin kiireellisestä työstä eikä normaalia ilmoitusvelvollisuutta tällöin voinut olla.

Kemira Oy ei ollut käyttänyt vuokratyövoimaa vaan aliurakointia. Yhtiö oli tehnyt kaikissa kysymyksessä olevissa tapauksissa urakkasopimukset, joissa yhtiö ei ollut määritellyt urakassa käytettävien työntekijöiden määrää sen enempää kuin valinnut heitä. Urakoitsija oli itse joutunut harkitsemaan käytettävän työvoiman määrän, urakassa tarvittavat koneet ja muut tekniset apuvälineet ja työn suoritustavan ja -ajan. Urakoitsijat oli valittu yleensä yhtiössä käydyn tarjouskilpailun perusteella.

Kaivinkoneurakoitsija Eero Viljasta yhden miehen yrityksenä oli tuskin voitu pitää työvoiman välitystä harjoittavana yrityksenä. Viljanen oli työskennellyt kausiluontoisesti noin puolet vuodesta yhtiön laskuun ja laskutus tapahtui tuntiveloituksena.

Puskumuovi Ky oli tehnyt yhtiölle muoviputkia ja pääasiassa laskutukset olivat perustuneet kiinteään veloitushintaan. Jos urakkaan oli tullut muutoksia, lisätöitä oli tehty tuntiveloituksena.

MA-Rakennus J. Mäntylä Ky oli tehnyt Kemiralle rakennustöitä, hapon kestävää muurausta ja kattohuopatöitä. Reaktoreiden ja hapon kestävien säiliöiden muuraukset oli aina teetetty ulkopuolisella työvoimalla. Erikoismateriaalit, joilla tarkoitetaan erikoistiilejä oli hankkinut Kemira Oy, koska niiden toimitusaika oli ollut erittäin pitkä ja niitä pidettiin Kemira Oy:n varastolla. Kokonaisurakan hinta oli muodostunut yksikköhinnoista. Puskumuovi Ky kuten myös MA-Rakennus J. Mäntylä Ky olivat käyttäneet Kemira Oy:n kiinteitä nostolaitteita ja hissejä.

Konepaja Kujala Oy oli tehnyt Kemira Oy:lle rautarakennetöitä. Urakoitsijalla oli ollut oma työnjohto. Se oli tehnyt töitä pääasiassa muille toimeksiantajille kuin Kemira Oy:lle.

Corro-Kolmio Oy oli tehyt Kemira Oy:lle hiekkapuhallusja maalaustöitä ja laskutus oli tapahtunut kiinteällä veloitushinnalla. Työvälineet oli urakoitsija itse hankkinut paitsi maalin osalta materiaali oli ollut Kemira Oy:n, koska se kuului Kemira-konsernin oman maaliteollisuuden tuotantoon.

Tevaniemen Kumi Ky oli tehnyt kumiointitöitä. Sillä oli ollut oma työnjohto ja laskutus oli tapahtunut kiinteällä veloitushinnalla tehtyihin neliöihin perustuen.

Säkkiväline Oy oli suorittanut korkeapainepesua korkeapainepesuautolla Kemira Oy:lle. Yhtiön valvoja tai jossakin tapauksessa myös osaston työnjohtaja oli näyttänyt paikan, mikä tuli pestä, jonka jälkeen kuljettajat olivat tehneet työn itsenäisesti loppuun saakka. Kemira Oy ei ollut voinut tilata pelkästään autoa, vaan tilauksiin kuului auto sekä kaksi miestä.

Työehtosopimuksen 44 §:ssä todetaan muun muassa, että yritysten oli rajoitettava vuokratyövoiman käyttö ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimuksen, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voitu suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä. Työvoiman vuokrauksena oli pidettävä toimintaa, joissa vuokratyömiehet pidemmän aikaa olivat työskennelleet yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena.

Oli selvää, ettei mitään edellä mainittujen yritysten suorittamista töistä voitu pitää yhtiön normaaleina tehtävinä. Suunta yhtiössä oli ollut sellainen, kun rakennusosasto ja maalausosasto oli hajautettu kunnossapidon työnjohtoryhmiin, että yhtiö ei ollut enää panostanut oman rakennustyön kehittämiseen ja paine ulkopuolisen työvoiman käyttämiseen oli kasvanut.

Erityisesti kaivinkoneurakoitsija Viljasen ja Säkkiväline Oy:n kohdalla oli lisäksi kysymys ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen tarkoittamista erikoisvälineistä ja Viljasen kohdalla edelleen voitiin riidatta puhua myös työn rajoitetusta kestoajasta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL, Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Kemira Oy ovat vaatineen kanteen hylkäämistä.

VASTASELITYS

Kemian Työntekijäin Liitto on vastineessa esitetyn johdosta lausunut muun muassa, että liittojen välillä oli ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehdyn sopimuksen 2.4 §:n sanamuoto "tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuva ulkopuolinen työvoima" tulkittu vakiintuneesti siten, että sillä oli tarkoitettu kaikkea tehtaan käyttämää ulkopuolista työvoimaa. Myöskin investointitöiden osalta oli tarkoitettu, että ilmoitukset lähetettäisiin.

Kantajan väittämässä kahdessa tapauksessa, joissa työn tuli alkaa 18.5.1987 ja 18.1.1988, ilmoitukset oli päivätty neljä tai kuusi päivää ennen töiden alkamista. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että ne olisi tuolloin työnantajan taholta postissa lähetetty. Joka tapauksessa luottamushenkilöille ilmoitukset olivat tulleet myöhässä.

Kuuden ulkopuolisen yrityksen toimittaessa vuokratyövoimaa Kemira Oy:hyn oli työtä johtanut ja valvonut Kemira Oy:n palveluksessa ollut määrätty valvoja. MA-Rakennuksen J. Mäntylä Ky:n työntekijät olivat käyttäneet Kemira Oy:n työpukuja ja materiaaleja kuten erikoistiilejä sekä lainanneet Kemira Oy:n työkaluja, samoin Corro-Kolmio Oy ja kaivinkoneurakoitsija Eero Viljanen. Veloitus oli osittain tapahtunut tuntiveloituksena, osin kiinteänä summana. Yrittäjäriskistä ei ollut voinut puhua, koska kyse oli vuosikausia jatkuneista työvoiman toimituksista, jotka oli pilkottu 1 - 5 työntekijän tekemiksi lyhyiksi kertakomennuksiksi yksittäisiä työtehtäviä varten. Toimitilat olivat olleet Kemira Oy:n samoin kuin ulkopuoliset työntekijät olivat käyttäneet Kemira Oy:n sosiaalitiloja. Kysymys oli ollut selvästi vuokratyövoiman käytöstä eikä aliurakoinnista.

Vuokratyövoiman käyttö oli myöskin ollut epätervettä ottaen huomioon, että MA-Rakennus J. Mäntylä Ky oli toimittanut vuosikausia miehiä erilaisiin tehtäviin. Tehtävät olivat olleet normaaleja ja joitakin töitä kuten ohjaamon lattian korjauksia miehet olivat tehneet rinnan Kemira Oy:n miesten kanssa Kemira Oy:n työnjohdon ja valvonnan alaisuudessa.

Puskumuovi Ky:n toimittamat vuokramiehet olivat koonneet ja uusineet tehtaan muoviputkia ja -pinnoitteita vuosikausia. Tehtaan keskuskorjaamolla oli ollut oma muovityöhuone sekä toistakymmentä muoviasentajaa hajautettuna eri osastoille.

Kujalan Konepaja Oy:n tekemät pinnoitus- ja hitsaustyöt, jotka eivät olleet olleet erikoistöitä, olivat osittain samoja töitä, joita valkoisen pään aluekorjaamon miehet olivat tehneet.

Tevaniemen Kumi Ky:n toimittamat lainamiehet olivat vuosikausia tehneet Kemiran omien kumittajien kanssa rinnan normaaleja kumiointitöitä. Työtä oli ohjannut Kemiran valvoja.

Corro-Kolmio Oy oli toimittanut jatkuvasti vuokramiehiä säiliöiden hiekkapuhallukseen ja maalaukseen ja Kemira Oy:llä oli omia maalareita kunnossapidon pinnoitusryhmässä.

Säkkiväline Oy oli toimittanut korkeapainepesuauton ja kaksi lainamiestä tehtaalle kolmeen otteeseen ja virheellisellä perusteella, sillä yhtiön omat miehet olisivat voineet suorittaa työt.

Kaivinkoneurakoitsija Eero Viljanen oli tehnyt tuntiveloituksella lähes päivittäin lähinnä putkiston uusimiseen liittyviä töitä. Hän oli usein auttanut Kemira Oy:n aluekunnossapidon työntekijöitä ja käyttänyt yhtiön työvaatteita, joskin kaivinkone oli ollut hänen omansa. Samaan aikaan Kemira Oy:llä oli ollut oma kaivinkone käyttämättä, vaikka miehet olisivat sitä kyenneet käyttämään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on kanteesta ilmenevin tavoin vaatinut vahvistettavaksi, että Kemira Oy on laiminlyödessään sopimuksen tarkoittaman ilmoitusvelvollisuutensa menetellyt ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 2.4 §:n vastaisesti.

Työehtosopimuksen osana sovellettava sopimus ulkopuolisen työvoiman käytöstä edellyttää, että työnantaja tiedottaa tuotanto- ja kunnossapitotöihin osallistuvasta ulkopuolisesta työvoimasta etukäteen vastaanottavan yrityksen pääluottamusmiehelle ja mikäli mahdollista myös työsuojeluvaltuutetulle. Kemira Oy:ssä on ollut käytäntönä ilmoittaa sekä pääluottamusmielle että työsuojeluvaltuutetulle kaikesta ulkopuolisen työvoiman käytöstä.

Kemira Oy:ssä on käytetty työnantajan laatimaa ilmoituslomaketta. Ilmoitukset on toimitettu pääluottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle yrityksen sisäisessä postissa kaksi kertaa päivässä. Kyseiset henkilöt ovat kuitanneet ilmoitukset vastaanotetuksi heille itselleen jääville kappaleille. Mistään tietystä ilmoitusajasta yhtiössä ei ole sovittu, mutta yleensä ilmoitukset on tehty yhtiön apulaisjohtajan vuonna 1987 antaman ohjeen mukaisesti seitsemän päivää ennen työn alkamista. Kiireellisissä tapauksissa ilmoitus on voitu tehdä myöhemminkin ja myös suullisesti, mutta tällöinkin on tehty myöhemmin vielä kirjallinen ilmoitus.

Kemian Työntekijäin Liitto on katsonut työnantajan rikkoneen ilmoitusvelvollisuuttaan 19 tapauksessa vuosien 1987 - 1990 aikana. Näistä 15 ilmoitusta oli tehty liian myöhään töiden jo alettua, yhdessä tapauksessa ilmoitusta ei ollut tehty lainkaan ja kolmessa tapauksessa ilmoitukset eivät olleet riittävän täsmällisiä.

Kemira Oy on katsonut, että seitsemässä tapauksessa kysymys on ollut investointi- tai muusta sellaisesta työstä, josta työehtosopimuksen mukaan ei tarvitsisi lainkaan tehdä ilmoitusta. Ulkopuolisen imuriauton käyttäminen puhdistustyöhön on ollut itsestään selvää, koska yhtiöllä ei ollut omaa imuriautoa. Muut ilmoitukset on yhtiön mielestä tehty ajoissa tai heti kun työn kiireellisyys on sen sallinut.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu apulaisjohtaja on kertonut, että vastaajayhtiössä investointitöiksi luettiin, ellei erittäin isosta muusta työstä ollut kysymys, uudistamis- ja muutostyöt eli olemassaolevan laitteiston uusiminen toisenlaiseksi tai sen muuttaminen paremmaksi siitä riippumatta, millä työvoimalla nämä työt tehtiin. Investointitöiden osalta päätöksentekomenettely yhtiössä poikkesi kunnossapitotöistä ja samoin niiden kirjanpidollinen käsittely.

Asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että ns. valkoisen pään hoitotasojen 1.6.1987 alkaneesta valmistustyöstä on ilmoitettu puhelimitse pääluottamusmiehelle ennen työn aloittamista. Mitä muutoin tulee niihin kantajan viittaamiin ilmoituksiin, joissa ilmoitus on päivätty tehdyksi samana päivänä töiden aloituksen kanssa tai sitä edeltävänä päivänä, on jäänyt näyttämättä, että ilmoitus olisi tehty ennen töiden aloittamista tai että tällaisen ilmoituksen tekeminen ennen töiden aloittamista ei olisi ollut mahdollista. Niiden töiden osalta, joista ilmoitukset on tehty useampia vuorokausia ennen töiden aloittamista, kuten ilmoitus 18.5.1987 alkaneesta altaan kumiointityöstä, 7.8.1987 alkaneesta altaan kumiointityöstä ja 18.1.1990 alkaneesta reaktorin tiilivuorauksen korjaustyöstä, työnantajan on sen sijaan katsottava muun selvityksen puuttuessa tehneen ilmoitukset sopimuksen edellyttämällä tavalla.

Työtuomioistuimelle esitetyn ilmoituksen mukaan I-tehtaan kirkastussuodintason korjaus on alkanut 4.8.1987 ja ilmoitus tästä työstä on tehty 5.8.1987. Todistajana kuullun apulaisjohtajan kertoman mukaan työ todellisuudessa alkoi myöhemmin sen vuoksi, että kyseinen yritys oli tehnyt vain valuasfaltointityön ja tämä oli päästy tekemään vasta betonivalun kuivuttua eli aikaisintaan viiden päivän kuluttua sen jälkeen. Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin tältä osin katsoo näytetyksi, että ilmoitus on tehty riittävän ajoissa.

Edelleen työtuomioistuin katsoo, etteivät 23.1.1989 ja 12.10.1989 tehdyt ilmoitukset sisältönsä puolesta ole olleet siinä määrin yksilöityjä, että niiden perusteella olisi ollut arvioitavissa ulkopuolisen työvoiman käytön asianmukaisuus työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla. Todistelussa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, onko kyseisten ilmoitusten tarkoittamista töistä myöhemmin tehty erilliset ilmoitukset. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantaja kyseisten töiden osalta olisi täyttänyt ilmoitusvelvollisuutensa. Sen sijaan ilmoitusta ilmastointilaitteiden tarkastus- ja huoltotyöstä helmikuulla 1990, sellaisena kuin ilmoitus on täsmennetty 12.2.1990, työn luonne huomioon ottaen on pidettävä riittävänä ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi.

Vastaajien taholta on myönnetty, että ulkopuolisen imuriauton ottamisesta tehtaalle puhdistustyöhön 11.10.1989, mitä työtä sinänsä on pidettävä työehtosopimuksen tarkoittamana kunnossapitotyönä, ei ole ilmoitettu.

Mitä vielä tulee 25.5.1987 tehtyyn ilmoitukseen samana päivänä aloitetusta puhaltimen sisäpuolen pinnoitustyöstä, niin työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että kysymyksessä on ollut sellainen työehtosopimuksen tarkoittama kiireellinen työ, josta on voitu ilmoittaa työn aloittamisen jälkeen, mikä tässä tapauksessa on tapahtunut viivytyksettä samana päivänä.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Kemira Oy on kanteen tarkoittamista 19:stä tapauksesta kahdeksassa laiminlyönyt työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla ilmoittaa ulkopuolisella työvoimalla tehtävistä töistä. Kun laiminlyönnit edellä todetussa suhteessa ovat jatkuneet vielä senkin jälkeen kun asia on ollut esillä työnantajan ja työntekijöiden välisissä neuvotteluissa, työtuomioistuin katsoo, että Kemira Oy on tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Mitä tulee Kemian Työntekijäin Liiton kanteeseen siltä osin kun siinä on vaadittu vahvistettavaksi Kemira Oy:n edellä todetulla menettelyllään rikkoneen myös 12.6.1986 - 31.5.1989 voimassa ollutta yhteistoiminnan- ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen 11.1 kohdan määräystä, niin työtuomioistuin toteaa, että kyseisessä määräyksessä ei ole ollut kysymys työehtosopimuslain 1 §:n tarkoittamasta työsuhteen ehtoa koskevasta määräyksestä vaan erimielisyyksien varalta sovitusta neuvottelumenettelystä, jonka rikkominen - mitä sinänsä ei ole väitetty tapahtuneen - ei voi johtaa vaadittuun työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoseuraamukseen.

Kanteessa on edelleen vaadittu vahvistettavaksi, että Kemira Oy on menetellyt kemian perusteollisuutta koskevan työehtosopimuksen 44 §:n vastaisesti syyllistyessään epäterveeseen työvoiman vuokraukseen. Työehtosopimuksen kyseisen määräyksen mukaan epäterveenä työvoiman vuokrauksena on pidettävä toimintaa, jossa eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat lainamiehet pidemmän aikaa työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijäin rinnalla ja saman työnjohdon alaisena. Saman työehtosopimusmääräyksen mukaan yrityksen on rajoitettava laina- eli komennusmiesten käyttö työhuippujen tasaamiseen tai muutoin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin sellaisiin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida suorittaa yrityksen omilla työntekijöillä.

Kemira Oy:n Vuorikemian tehtailla on aiemmin ollut oma organisaatio, joka on huolehtinut normaaleista kunnossapito-, rakennus- ja aputöistä. Näitä työosastoja on kuitenkin lopetettu ja henkilöstö hajautettu eri tuotantoosastoille.

Työehtosopimuksen tarkoittamia työvoimaa hankkivia yrityksiä ovat kanteen mukaan olleet kaivinkoneurakoitsija Eero Viljanen, Puskumuovi Ky, MA-Rakennus J. Mäntylä Ky, Konepaja Kujala Oy, Corro-Kolmio Oy, Tevanimen Kumi Ky ja Säkkivälinen Oy. Vastaajaliittojen näkemyksen mukaan mainitut yrittäjät ovat toimineen Kemira Oy:n alihankkijoina.

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että harkittaessa, onko kysymys mainittujen yrittäjien osalta ollut vuokratyövoiman toimittamisesta vai alihankinnasta, jota työehtosopimuksen viitattu määräys ei koske, on kiinnitettävä huomiota muun muassa työnjohdon ja valvonnan järjestelyyn, onko työstä sovittu tarjouskilpailun perusteella, työskentelyn ja työtehtävien luonteeseen, kenen työvälineitä ja materiaalia käytetään, korvauksen muotoon ja sopimuksen kestoon sekä yrittäjäriskiin eli vastuuseen työn tuloksesta. Asia on ratkaistava siihen vaikuttavien seikkojen kokonaisarvioinnin perusteella.

Kaivinkoneurakoitsija Eero Viljanen toimii yhden miehen yrityksenä, joten kysymyksessä ei ole työehtosopimuksen tarkoittama työvoimaa hankkiva yritys.

Edellä todettuun nähden työtuomioistuin esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioiden katsoo, että kanteen tarkoittamissa tapauksissa kysymys on ollut ainakin pääosin muusta kuin työehtosopimuksen 44 §:n tarkoittamasta vuokratyövoimasta. Näyttämättä on jäänyt, että aliurakoinnin ulkopuolelle jäävien töidenkään osalta Kemira Oy olisi syyllistynyt sopimuksen tarkoittamaan vuokratyövoiman epäterveeseen käyttämiseen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kemira Oy on menetellyt ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 2.4 §:n vastaisesti.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla Kemira Oy:n maksamaan Kemian Työntekijäin Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 9 000 markkaa.

Kemira Oy velvoitetaan korvaamaan Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla.

Enemmälti vaatimukset hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Peltola, Nouro, Tuulensuu, Kuivanen ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.