Labor court dismisses union appeal when employer proves no suitable reassignment exists for a dismissed trade union representative.

Luottamusmiehenä toimineen autosihteerin työsopimus oli irtisanottu taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella. Autosihteerillä ei ollut ollut sellaista ammattikokemusta tai pätevyyttä, että hän olisi voinut siirtyä muihin tehtäviin yhtiössä. Näyttämättä oli jäänyt, että työsopimuksen irtisanominen olisi tapahtunut luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisesti. (Ään.)

Kantaja Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH r.y. Vastaaja Autoalan Työnantajaliitto ATL r.y. Kuultava K. Y. Lehti Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 27.4.1989 tehdyssä auto ja konekaupan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen LTK-TVK väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Luottamusmiessopimus 15.06.1976

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, on noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Jos luottamusmiehelle ei voida tarjota hänen ammattiaan tai pätevyyttään vastaavaa työtä, tästä määräyksestä voidaan poiketa. Jos luottamusmies katsoo, että hän on irtisanottu tai lomautettu vastoin edellä olevia määräyksiä, hänellä on oikeus vaatia asian selvittämistä järjestöjen välillä.

4. Muutoin ei luottamusmiehen työsopimusta irtisanota noudattamatta työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää toimihenkilöiden enemmistön suostumusta, joka selvitetään työehtosopimuksen osapuolena olevan toimihenkilöjärjestön toimesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä pykälässä mainittuja määräyksiä, on velvollinen luottamusmiehelle suorittamaan Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välillä tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

7. Työsuhteen päättymisestä ilmoitetaan luottamusmiehelle vähintään kuukautta ennen työehtosopimuksen mukaisen irtisanomisajan alkamista. Luottamusmiehelle annettuun ilmoitukseen työsuhteen päättymisestä merkitään irtisanomisen syy. Luottamusmiehelle annetusta ilmoituksesta työnantaja antaa tiedon myös asianomaiselle ammattiosastolle tai muulle alueelliselle jäsenyhdistykselle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 6 kohdassa tarkoitetussa irtisanomissuojaa koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä, työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on lausunut, että liiton jäsen Marja-Terttu Vartiainen oli toiminut työsopimussuhteisena konttoristina Autoalan Työnantajaliitto ATL:n jäsenyrityksen K. Y. Lehti Oy:n palveluksessa tammikuusta 1975 lähtien. Vartiainen oli valittu työpaikkansa luottamusmieheksi 11.10.1989. Yhtiö oli sanonut Vartiaisen työsopimuksen irti 27.12.1989 perustellen irtisanomista taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvalla työn loppumisella.

Yhtiö oli rikkonut luottamusmiessopimuksen määräyksiä. Irtisanomisesta ei ollut ilmoitettu Vartiaiselle luottamusmiessopimuksen 4 §:n 7 kohdan edellyttämin tavoin vähintään kuukautta ennen työehtosopimuksen mukaisen irtisanomisajan alkamista. Yhtiö oli laiminlyönyt noudattaa luottamusmiessopimuksen 4 §:n 3 kohdan määräystä siitä, että vähennettäessä työvoimaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä oli noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutui viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Yhtiö ei ollut irtisanonut muita työntekijöitä. Yhtiö olisi voinut tarjota Vartiaiselle muuta työtä. Vartiaisen työsopimuksen irtisanomisaikaan yhtiön palvelukseen oli palkattu uusi automyyjä.

Vartiaisen työsuhde oli päättynyt yhtiön toimittaman irtisanomisen johdosta 27.7.1990. Työsuhteensa päättymisestä lähtien Vartiainen oli ollut työttömänä. Hän oli aloittanut 8.10.1990 työllisyyskurssin, joka tulisi päättymään toukokuussa 1991. Vartiaisen kuukausipalkka yhtiön palveluksessa oli ollut 6 481 markkaa.

Asiasta oli neuvoteltu paikallisesti 4.1.1990 ja liittojen välillä 23.8.1990 pääsemättä yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että K. Y. Lehti Oy oli irtisanonut luottamusmies, autosihteeri Marja-Terttu Vartiaisen työsopimuksen ilman luottamusmiessopimuksen edellyttämää hyväksyttävää syytä, ja velvoittamaan K. Y. Lehti Oy:n maksamaan Vartiaiselle vahingonkorvauksena luottamusmiessopimuksen rikkomisesta kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 38 886 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.12.1990 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ATL on lausunut, että kanteen vahingonkorvausvaatimus oli määrän osalta perustettu luottamusmiessopimuksen 4 §:n 6 kohtaan, jossa oli viitattu Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välisen irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvään korvaukseen.

Luottamusmiessopimuksessa ei ollut yksilöity tiettyä Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välistä irtisanomissuojaa koskevaa yleissopimusta. Asianosaisliitot eivät myöskään olleet keskenään sopineet erityisestä irtisanomissuojasopimuksesta, joka koskisi luottamusmiessopimuksen vastaisesta irtisanomisesta maksettavaa korvausta. Koska Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välillä ei ollut voimassa olevaa irtisanomissuojaa koskevaa yleissopimusta eikä Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välillä 8.4.1968 solmittua irtisanomissuojasopimusta ollut sovittu noudatettavaksi asianosaisliittojen välisessä työehtosopimuksessa eivätkä asianosaisliitot olleet erikseen sopineet luottamusmiessopimuksen vastaisesta irtisanomisesta maksettavan vahingonkorvauksen määrästä, niin vahingonkorvausta ei asiassa voinut tuomita.

Kanteessa vahingonkorvausta oli vaadittu paitsi luottamusmiessopimuksen 4 §:n 3 kohdan irtisanomisjärjestystä koskevan säännön noudattamatta jättämisen perusteella niin myös luottamusmiessopimuksen 4 §:n 7 kohdan ennakkoilmoituksen noudattamatta jättämisen perusteella. Kuitenkin luottamusmiessopimuksen 4 §:n 6 kohdan mukaan mahdollinen vahingonkorvaus voitaisiin tuomita maksettavaksi vain ennen 6 kohtaa mainittujen määräysten noudattamatta jättämisen perusteella eikä 7 kohdan ennakkoilmoituksen noudattamatta jättämisen perusteella. Kanteen vaatimus oli tältäkin osalta luottamusmiessopimukseen perustumaton.

Vartiaisen irtisanominen oli suoritettu luottamusmiessopimuksen mukaisesti. Yhtiön toiminta-aste oli automerkin edustuksen 1.1.1988 vaihtumisen jälkeen alentunut huomattavasti. Kun ennen edustuksen vaihtumista yhtiön palveluksessa oli ollut 50 henkeä, niin vuoden 1989 lopussa yhtiön palveluksessa oli enää 14 henkeä. Samaan aikaan yhtiön liikevaihto oli pudonnut 2/3 osalla käyttökatteen ollessa 31.3.1990 päättyvällä tilikaudella miinus 1 miljoonaa markkaa. Yhtiöllä oli riidattomasti ollut taloudellinen peruste irtisanomiselle, mikä oli myös 19.3.1990 liittojen välisissä neuvotteluissa yhdessä todettu.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 3 kohdassa mainitun luottamusmiehen irtisanomisjärjestysmääräyksen mukaan jos yrityksen työvoimaa vähennettiin tai lomautettiin taloudellisista tai tuotannollisista syistä, oli noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutui viimeiseksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Jos luottamusmiehelle ei voitu tarjota hänen ammattiaan tai pätevyyttään vastaavaa työtä, niin tästä määräyksestä voitiin poiketa. Yhtiön irtisanoessa 27.12.1989 Vartiaisen työsopimuksen koko henkilökunnan määrä oli tuolloin ollut 14 henkeä, joista omaan perhepiiriin kuuluvia oli ollut neljä. Nämä olivat yhtiön hallitukseen kuuluvat hallituksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja ja hänen aviopuolisonsa sekä hallituksen jäsenenä ja sittemmin 16.10.1990 lukien yhtiön varatoimitusjohtajana toiminut pääkassa ja hänen aviopuolisonsa.

Ylempiä toimihenkilöitä olivat olleet myyntipäällikkö ja jälkimarkkinointipäällikkö. Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen piiriin oli kuulunut kolme autonasentajaa ja runkosopimuksen piiriin oli kuulunut yksi hallimestari. Auto- ja konekaupan toimihenkilösopimuksen piiriin oli kuulunut autosihteeri Vartiainen ja pääkirjanpitäjä sekä yksi automyyjä ja yksi varaosamyyjä. Henkilöstössä ei ollut 27.12.1989 jälkeen tapahtunut muutoksia lukuun ottamatta lyhyttä automyyjäharjoittelijan työsuhdetta 2.1. - 30.4.1990 sekä yhden hallituksen jäsenen 15.7.1990 yhtiön palveluksesta eroamista.

Kanteessa ei ollut riitautettu sitä, etteikö Vartiaisen tekemien töiden määrä olisi vähentynyt. Näin ollen oli riidatonta, että Vartiaisen työt olivat automyynnin huomattavan vähenemisen, ajoneuvopapereiden laadinnassa käytetyn automyyjien atk-ohjelman hankkimisen sekä uuden puhelunvälitystekniikan asennuksen myötä vähentyneet lähes olemattomiin. Vartiaiselle ei ollut ollut mahdollista tarjota hänen ammattitaitoaan tai pätevyyttään vastaavaa työtä, koska yrityksessä ei ollut ollut sellaista työtä tarjolla.

Auto- ja konekaupan työehtosopimus jakaantui kahteen osaan, konttoritoimihenkilöiden työtehtäviä koskeviin määräyksiin sekä auto- ja varaosamyyjiä sekä varastotyöntekijöiden työtehtäviä koskeviin määräyksiin. Työehtosopimuksen eri osia koskevat työt eivät olleet samoja tai samanlaisia yrityksessä tehtäviä töitä. Esimerkiksi konttorityöntekijä ei kyennyt toimimaan varaosamyyjänä, koska sen oppiaika oli useita vuosia eikä varaosamyyjä kyennyt suoriutumaan konttoritöistä. Vartiaisella ei ollut ollut sellaista ammattitaitoa tai pätevyyttä, että hän olisi kyennyt suorittamaan auto- tai varaosamyyjän työtehtävät.

Yhtiön konttorissa toimi Vartiaisen lisäksi yhtiön hallituksen jäsen, sittemmin 16.10.1990 yrityksen varatoimitusjohtajaksi nimitetty sekä tulevaksi toimitusjohtajaksi nimitettävä henkilö. Hän vastasi yrityksen taloudesta toimien samalla pääkassana ja hoitaen reskontraa. Konttorissa työskenteli myös yrityksen pääkirjanpitäjä, joka oli työntekijöiden valitsema työsuojeluvaltuutettu. Hänen tehtäviinsä sisältyi muiden muassa kirjanpito, tilinpäätökset, ostoreskontra ja veroilmoitukset. Edellä mainitut työtehtävät olivat kuuluneet työehtosopimuksen konttorityöntekijöiden vaatimusryhmään E, kun taas autosihteerin työ kuului vaatimusryhmään C. Lisäksi pääkirjanpitäjän työsuhde oli alkanut ennen Vartiaista. Kiistatonta oli, ettei Vartiaisella ollut ollut sellaista pätevyyttä ja ammattitaitoa, että hän olisi kyennyt suoriutumaan pääkirjanpitäjän työtehtävistä.

Koska pääkirjanpitäjä oli lisäksi koko yrityksen työsuojeluvaltuutettu, myös hänen asemansa oli suojattu. Työsuojeluvaltuutetun työsuhde voitiinkin irtisanoa vain, jos työ kokonaan päättyy eikä voitu järjestää muuta työtä, joka vastasi hänen ammattitaitoaan. Työsuojeluvaltuutettuna toimivan pääkirjanpitäjän työt eivät kuitenkaan päättyneet toisin kuin autosihteeri Vartiaisen työt, joten työsuojeluvaltuutetun irtisanomiselle ei olisi ollut laillisia perusteita. Yhtiössä ei ollut ollut sellaista työtä, jota autosihteeri Vartiainen olisi kyennyt suorittamaan.

Autosihteeri Vartiaisen irtisanomisen aikaan yhtiössä ei ollut muita kantajaliittoon järjestäytyneitä työntekijöitä.

Vartiaisen työsuhde oli irtisanomishetkellä 27.12.1989 kestänyt 14 vuotta, joten hänen irtisanomisaikansa oli viisi kuukautta ja työsuhteen olisi pitänyt tämän mukaisesti päättyä 27.5.1990. Vartiaisen työsuhde päättyi kuitenkin 27.7.1990, koska erimielisyyttä selvitettäessä asianosaisliitot olivat 7.2.1990 yhdessä todenneet, että asiassa työnantajalta oli unohtunut antaa ennakkoilmoitus työsuhteen päättämisestä ja tällöin oli sovittu, että ennakkoilmoitusajaksi katsottiin 27.12.1989 - 27.1.1990. Tänä aikana Vartiaisen työsuhde tuli kestäneeksi yli 15 vuotta, jolloin hänellä oli kuuden kuukauden irtisanomisaika. Mainitulla perusteella kanteessa esitetty väite ennakkoilmoitusajan noudattamatta jättämisestä oli virheellinen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto ATL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on vielä lausunut, että työehtosopimuksen 2 §:n mukaan työehtosopimuksen osana noudatettiin luottamusmiessopimusta 15.6.1976. Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 6 kohdassa määrättiin, että työnantaja joka ei noudattanut edellä tässä pykälässä mainittuja määräyksiä, oli velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle vahingonkorvausta. Korvauksen oli sovittu määräytyvän Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välillä tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaisesti. Luottamusmiessopimuksen solmimisen aikaan oli ollut voimassa keskusjärjestöjen 8.4.1968 solmima irtisanomissuojaa koskeva yleissopimus. Solmitulla luottamusmiessopimuksella oli määrätty, että vahingonkorvaus määräytyi tämän irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti.

Yhtiö oli rikkonut luottamusmiessopimuksen 4 §:n 7 kohdan ennakkoilmoitusmääräystä. Tämä tosiseikka ei muuttunut sillä, että asian neuvotteluvaiheessa ennakkoilmoitusmääräyksen rikkominen oli jälkeenpäin korjattu. Yhtiö oli joka tapauksessa rikkonut luottamusmiessopimuksen määräystä. Asiassa ei kuitenkaan vaadittu vahingonkorvausta tällä perusteella, vaan luottamusmiessopimuksen 4 §:n 3 kohdan määräyksen perusteella.

Luottamusmies Vartiaiselle ei ollut esitetty selvitystä yhtiön liikevaihdon kehityksestä eikä ilmoitusta yhtiön tuloksen tappiollisuudesta. Näistä seikoista ei ollut esitetty selvitystä myöskään liittojen välisten neuvottelujen yhteydessä.

Vartiaisen työ eli autosihteerin työ ei ollut loppunut. Autosihteerin tehtäviin olivat kuuluneet muiden muassa erilaisten autokauppaan liittyvien asiakirjojen laadinta. Yhtiö oli myynyt edelleen autoja ja kauppoihin liittyvät paperit oli laadittava. Autopapereiden määrä oli vähentynyt, mutta niihin liittyvät työtehtävät eivät suinkaan olleet loppuneet kokonaan.

Yhtiö oli palkannut Vartiaisen työsopimuksen irtisanomisen jälkeen 2.1.1990 toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen työntekijän. Hän oli aiemminkin toiminut automyyjänä eikä hän siten ollut voinut olla automyyjäharjoittelija. Yhtiön ensisijainen velvollisuus olisi ollut kouluttaa yhtiön palveluksessa ollut Vartiainen automyyjän tehtävään eikä palkata tähän ulkopuolelta työntekijää. Vartiaiselta ei ollut edes kysytty, halusiko hän ryhtyä automyyjäksi. Mikäli mahdollisuutta olisi tarjottu, olisi Vartiainen toimen ottanut vastaan. Automyynti ei ollut Vartiaiselle mitenkään vierasta, joutuihan hän päivittäin laatimaan autokauppaan liittyviä papereita. Sen lisäksi hän oli joutunut aika ajoin automyyjien poissa ollessa tekemään myös autokauppoja. Vielä irtisanomisaikanakin Vartiainen oli itse tehnyt leasingsopimuksen.

Koska yhtiö ei ollut tarjonnut automyyjäharjoittelijan tehtävää Vartiaiselle, se oli selvästi syyllistynyt työsopimuslain sekä luottamusmiessopimuksen vastaiseen menettelyyn ja oli vahingonkorvausvelvollinen Vartiaiseen nähden. Automyyjän tehtävien lisäksi Vartiainen olisi kyennyt kohtuullisella koulutuksella suoriutumaan myös varaosamyyjän tehtävistä. Vartiaisen sijoittamista mihinkään muihin tehtäviin yhtiössä ei liene edes ajateltu yhtiön toimesta.

Yhtiön kiinteistönhoitajan toimessa ollut henkilö oli käynyt Vartiaisen irtisanomisaikana käytettyjen autojen myyntikurssin. Tällekään kurssille osallistumista ei ollut tarjottu Vartiaiselle.

Vartiaisen työsopimuksen irtisanominen ei ollut johtunut taloudellisista ja tuotannollisista syistä, vaan siitä, että hän oli kuulunut ammattiliittoon ja toiminut luottamusmiehenä. Työnantajan suhtautuminen Vartiaiseen oli täysin muuttunut keväällä 1989 olleen kantajaliiton lakon jälkeen. Vartiaiseen oli suhtauduttu vihamielisesti ja häneltä oli otettu työtehtäviä pois.

Luottamusmies ei menettänyt asemaansa pelkästään sen vuoksi, että hän työvoiman vähentämisen jälkeen oli jäänyt työpaikkansa ainoaksi järjestäytyneeksi työntekijäksi. Kun Vartiainen oli valittu luottamusmieheksi, työpaikalla oli ollut kolme kantajaliiton jäsentä. Vaikka luottamusmies olikin valittu jonkin tietyn työntekijäjärjestön edustajaksi työpaikalle, hän varsin usein toimi järjestäytymättömien työntekijöiden edustajana erilaisissa työpaikan edunvalvontatilanteissa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Marja-Terttu Vartiainen on työskennellyt autosihteerinä K. Y. Lehti Oy:n palveluksessa 16.1.1975 lähtien. Vartiainen on samalla toiminut 11.10.1989 lukien työpaikallaan Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n paikallisen ammattiosaston asettamana luottamusmiehenä. Vartiaisen työsopimus on sanottu irti 27.12.1989 tuotannollisista ja taloudellisista syistä autosihteerin työn loppuessa. Vartiainen on irtisanomishetkellä ollut yhtiössä ainoa edellä tarkoitettuun ammattiosastoon järjestäytynyt työntekijä.

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH on kanteessaan katsonut, että Vartiaisen työsopimuksen irtisanominen on tapahtunut luottamusmiessopimuksen vastaisesti. Työsopimuksen irtisanominen ei kanteen mukaan ollut johtunut taloudellisista ja tuotannollisista syistä, vaan sen vuoksi, että yhtiö oli halunnut päästä eroon ammattiliittoon kuuluvasta työntekijästä ja luottamusmiehestä. Vartiaisen työt eivät olleet loppuneet kokonaan ja hänet olisi voitu kohtuudella kouluttaa automyyjän tai varaosamyyjän tehtäviin.

Vartiaisen pääasiallisena tehtävänä työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan on ollut autokauppaan liittyvien asiakirjojen kuten luovutustodistusten, tarjousten, laskujen, osamaksusopimusten ja vakuutushakemusten laatiminen, minkä lisäksi Vartiainen on suorittanut ainakin postitukseen liittyviä tehtäviä. Autosihteerin tehtävät ovat huomattavasti vähentyneet sen jälkeen kun yhtiössä on otettu käyttöön uusi tietojärjestelmä, josta on voitu tulostaa kaikki tarvittavat asiakirjat ilman, että ne jouduttaisiin erikseen kirjoittamaan koneella, kuten aikaisemmin oli tapahtunut. Lisäksi myytyjen autojen määrät olivat merkittävästi vähentyneet ja muun muassa liikevaihto vuonna 1990 oli pienentynyt 45 prosenttia vuoteen 1988 verrattuna.

Vartiaiselle aikaisemmin kuuluneita tehtäviä tekemään ei ole palkattu uutta työvoimaa, vaan ne on jaettu eri henkilöille. Todistajana kuullun yhtiön pääkirjanpitäjän kertoman mukaan useimmiten näistä tehtävistä on huolehtinut yhtiön varatoimitusjohtajana ja samalla pääkassana toimiva henkilö.

K. Y. Lehti Oy on taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähentänyt työvoimaansa. Taloudellisten ja tuotannollisten seikkojen olemassaolo on todettu myös osallisliittojen välisessä neuvottelussa 19.3.1990. Kanteessa esitetty vahingonkorvausvaatimus onkin perustettu siihen, että yhtiö tässä tilanteessa työvoimaa vähentäessään on rikkonut luottamusmiessopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä.

K. Y. Lehti Oy:n palveluksessa on Vartiaisen työsopimuksen irtisanomishetkellä ollut työssä 14 henkilöä, joista auto- ja konekaupan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia on ollut Vartiaisen lisäksi yhtiön pääkirjanpitäjä, hallimestari, automyyjä ja varaosamyyjä.

Luottamusmiessopimuksen mukaan jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, on noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeiseksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Jos luottamusmiehelle ei voida tarjota hänen ammattiaan tai pätevyyttään vastaavaa työtä, tästä määräyksestä voidaan poiketa. Kantajaliitto on katsonut, että Vartiainen olisi kohtuullisella koulutuksella kyennyt automyyjän tai varaosamyyjän tehtäviin. Lisäksi hänelle olisi tullut tarjota kyseistä automyyjäharjoittelijan tehtävää.

Kantajaliitto on viitannut kanteen tueksi työsopimuslain 37a §:ään, jossa on muun ohella säädetty työnantajan koulutusvelvollisuudesta työn vähentyessä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Työtuomioistuin toteaa, että työsopimuslain 37a §:n määräykset uudelleen sijoittamisesta ja kouluttamisesta sinänsä koskevat luottamushenkilöitä samalla tavalla kuin muitakin työntekijöitä. Kun luottamusmiessopimus ei sisällä määräyksiä työnantajan koulutusvelvollisuudesta kanteen tarkoittamassa tilanteessa, ei luottamusmiessopimuksen rikkomista koskeva kanne ole kuitenkaan hyväksyttävissä sillä perusteella, ettei työnantaja ole täyttänyt työsopimuslain mukaista koulutusvelvoitettaan. Kanne on ratkaistava luottamusmiessopimuksen määräysten pohjalta noudattaen työehtosopimusten yleisiä tulkintaperiaatteita.

Autosihteerin tehtävät ovat läheisesti liittyneet autojen kauppaan, mutta varsinaisesti autokauppoja Vartiaisen ei ole näytetty tehneen lukuun ottamatta leasingsopimuksia, jollaisen hänen on ilmoitettu tehneen muun muassa irtisanomisaikanaan. Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Vartiaisella olisi ollut sellaista ammattikokemusta tai pätevyyttä, että hän työntekijöille tavanomaisesti annettavan perehdyttämiskoulutuksen jälkeenkään olisi voinut siirtyä yhtiössä jäljellä oleviin kanteessa viitattuihin tehtäviin.

Näyttämättä on jäänyt, että Vartiaisen jäsenyys ammattiosastossa ja luottamusmiesasema olisivat vaikuttaneet hänen irtisanomiseensa.

Kun edellä todetuin tavoin on jäänyt näyttämättä, että Vartiaisen työsopimuksen irtisanominen olisi tapahtunut luottamusmiessopimuksen vastaisesti, työtuomioistuimen ei ole tarpeen tämän jutun yhteydessä ottaa kantaa kysymykseen, voiko työehtosopimukseen sidottu työntekijöiden yhdistys pätevästi vaatia irtisanomisjärjestyksen noudattamista työnantajalta ja toisaalta, onko työnantaja velvollinen sitä noudattamaan, jos luottamusmies on työpaikalla ainoa ammattiosastonsa jäsen ja hänen työnsä päättyy.

Kanteessa on katsottu K. Y. Lehti Oy:n rikkoneen luottamusmiessopimuksen määräyksiä myös siten, että irtisanomisesta ei ole ilmoitettu Vartiaiselle luottamusmiessopimuksen edellyttämin tavoin vähintään kuukautta ennen työehtosopimuksen mukaisen irtisanomisajan alkamista. Tämän perusteen nojalla kantajaliitto ei kuitenkaan ole esittänyt vaatimuksia.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saa Autoalan Työnantajaliitto ATL itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suhonen, Äimälä, Tuulensuu, Kuivanen ja Sulkunen jäseninä.

Jäsen Sulkunen, jonka lausuntoon jäsen Kuivanen yhtyi, lausui:

Yhdyn työtuomioistuimen tuomion perusteluihin siltä osin kuin siinä on selvitetty irtisanomiseen johtuneita tapahtumia ja asiaa yleisesti kuitenkin siten, että lisään kannetta selostavaan toiseen kappaleeseen seuraavan lauseen: Kuitenkin autojen myyntityöhön on samoihin aikoihin palkattu uusi myyntiharjoittelija. Lisäksi poistan yhtiön oikeutta vähentää työvoimaansa taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä koskevan viidennen kappaleen ja korvaan työnantajan koulutusvelvollisuutta koskevan kahdeksannen kappaleen sekä siitä lähtien ratkaisun loppuosan seuraavilla perusteilla ja tuomiolauselmalla:

Katson, että sopimusmääräystä sovellettaessa työnantajan on ensiksi osoitettava työvoiman vähentämistarpeen perustuminen tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin. Määräyksen soveltaminen edellyttää, että työvoiman vähentämisen tai lomauttamisen peruste on voitava osoittaa asianomaisen luottamusmiehen osalta silloinkin, kun hän samassa määräyksessä sovittua järjestystä noudattaen tulisi muutoin irtisanottavaksi tai lomautettavaksi. Muussa tapauksessa kysymys ei enää olisi sopimusmääräyksessä tarkoitetusta tilanteesta, jolloin luottamusmiehen työsopimus olisikin irtisanottava seuraavassa sopimuskohdassa (LMS 4 §:n 4 kappale) määrättyä menettelytapaa noudattaen. Tällaista käytäntöön soveltumatonta vaikutusta sopijajärjestöt eivät kuitenkaan ole voineet sopimuksella tarkoittaa.

Sopimuksen solmimisen jälkeen työvoiman vähentämisen perusteita koskeva pakottava lainsäädäntö on muuttunut. Sopimuksen allekirjoittaneiden keskusjärjestöjen ei voida ilman muuta katsoa tarkoittaneen, että noudatettaisiin kulloinkin voimassaolevaa lainsäädäntöä varsinkin, kun saman sopimusmääräyksen 6. kohdassa on tarkoitettu nimenomaan viitata sopimusta allekirjoitettaessa voimassaolleeseen irtisanomissuojasopimukseen. Pakottava lainsäädäntö on mielestäni kuitenkin eri asemassa siinä, että sopimusmääräystä on pyrittävä tulkitsemaan siten, että se on sopusoinnussa pakottavan lainsäädännön kanssa. Luottamusmiehen erityisasemasta johtuu, ettei häntä voida luottamusmiessopimusta sovellettaessakaan ainakaan lähtökohtaisesti katsoa tarkoitetun asettaa irtisanomisessa tai lomauttamisessa muita työntekijöitä huonompaan asemaan, mukaan lukien työnantajan uudelleenkoulutus- ja uudelleensijoitusvelvollisuus.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kokonaisuutena ottaen työsopimuslain 37 a §:ssä säädetyt irtisanomisoikeuden rajoitukset ovat vähintäänkin entisellä tasolla, joskin siihen sisältyvä koulutusvelvoite on aikaisempaa oikeuskäytäntöä selvästi laajempi. (Tiitinen - Saloheimo - Bruun: Yritystoiminnan muutokset ja työsuhdeturva, 1989 s. 67; Kairinen: Työoikeuden perusteet, 1988 s. 111). Toisaalta entisen 37 §:n soveltamisessa on pyritty ohjenuoraksi asettamaan, että kouluttamiseen velvoittavan nimenomaisen normin puuttuessa ei työnantajan ko. velvoitetta voida kuitenkaan ulottaa pidemmälle kuin sen koulutuksen antamiseen, mihin työnantaja joka tapauksessa olisi uudenkin työntekijän kohdalla velvollinen (Kallio: Työsopimuksen irtisanomisperusteista 1978 s. 242).

Luottamusmies Vartiaisen irtisanomisajan kuluessa myyjäharjoittelijaksi palkattu Pasi Silen on K. Y. Lehti Oy:n ilmoituksen mukaan tullut yhtiön palvelukseen suoraan turkkurikurssilta. Hän on tätä ennen pitänyt kahvilaliikettä ja toiminut myyjänä rautakaupassa.

Sekä Vartiaisen että Silenin työkokemuksesta ja ammattitaidosta esitetty selvitys ja edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen työnantajan olisi tullut tarjota tätä työtä Vartiaiselle. Tämän laiminlyödessään yhtiö on menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti, kun sillä seikalla sinänsä, että yhtiön palveluksessa ei Vartiaisen työsopimusta irtisanottaessa ollut muita kantajaliittoon järjestäytyneitä työntekijöitä, ei muun selvityksen puuttuessa ole Vartiaisen luottamusmiesaseman kannalta merkitystä.

Näin ollen vahvistan, että K. Y. Lehti Oy on irtisanonut luottamusmiehenä toimineen autosihteeri Marja-Leena Vartiaisen työsopimuksen ilman luottamusmiessopimuksen edellyttämää hyväksyttävää syytä. Velvoitan yhtiön suorittamaan Vartiaiselle korvauksena luottamusmiessopimuksen rikkomisesta 30 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.12.1990 lukien. Autoalan Työnantajaliitto ATL:n ja K. Y. Lehti Oy:n velvoitan yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto ATH:n oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.